Polttariperinteet Suomessa
Ammoisista ajoista lähtien ympäri maailman on morsiamen ja sulhasen aviosäädyn vaihtumista juhlittu eri tavoin ennen häitä. Ikään kuin viimeinen juhla vanhassa siviilisäädyssä.
Suomessa on tapahtumasta käytetty nimityksiä polttarit, poltterit, polttikset tai bolttikset ja ne ovat kaikki muunnelmia saksankielisestä sanasta Polterabend. Polterabend tarkoittaa metelöinti- tai kolisteluiltaa, jollainen kuului Saksassa häiden aaton rituaaleihin. Metelöimällä muka peloteltiin pahoja voimia loitolle. Suomessa polterabend, polttarit tarkoittaa juhlia, joita sulhasen miestoverit järjestävät sulhaselle ja morsiamen naistoverit morsiamelle häiden edellä. Ruotsinkielisillä alueilla tällaisilla juhlilla on nimenä svensexa tai möhippa. Suomessa juhlan saksankielinen nimi johtuu siitä, että tapa tuli Suomeen paitsi Ruotsista myös Viipurin ja Pietarin kautta, joissa asui myös saksankielisiä.
Varhaisimpia tietoja suomalaisista polttareista on 1870-luvulta ruotsinkielisten virkamiesten, aatelisten ja ylempään porvarisluokkaan kuuluvien piiristä Helsingistä ja Turusta. Alunperin polterabend oli miesten juhla: sulhanen ystävineen vietti riehakkaasti ravintolassa viimeistä poikamiesiltaansa, ennen kuin vastuu perheen elättämisestä alkoi painaa. Mutta jo 1890-luvulla myös naisten polterabendit olivat yleisiä Suomen ruotsinkielisten emansipoituneiden säätyläisneitosten parissa. He kokoontuivat yleensä jonkun kotiin pukeutuneina miesten vaatteisiin, kai parodisesti jäljitellen miesten vastaavia juhlia. Aiemmin, 1850-luvulla, säätyläisneitosten oli tapana kokoontua häiden aattona naimisiin menevän ystävätterensä kotiin valmistamaan myrttiseppelettä morsiamelle.
 1900-luvun puolella, viimeistään 1940-1950 -luvulla myös maamme suurimpien kaupunkien suomenkielinen akateeminen ja virkamiesluokka omaksui polterabend-tavan. Pitkään säilyivät naisten ja miesten juhlat erilaisina: miesten juhlissa keskityttiin remuisaan ryyppäämiseen, ravintolajuhlintaan, saunontaan ja rivoon, joskus sadistiseenkin pilailuun; naisten juhlissa taas useimmat osallistujat pukeutuivat miehiksi, jotka muka esittivät morsiamen entisiä kosiskelijoita, ja morsianta 'neuvottiin', kun hän oli poistumassa ainakin joksikin aikaa vapaan virkanaisen elämästä vaimon velvollisuuksien pariin. Morsian saatettiin pyntätä morsiuspukua parodoivaan asuun. Usein ystävät järjestivät polttarit yllätyksenä: morsian tai sulhanen ryöstettiin kotoa ja vietiin ehkä sokkona kierrätettäväksi kaupungille ja sitten juhlimaan.
1960-luvulta alkaen avoparina eläminen yleistyi, jolloin useat vihittävät olivat asuneet vuosia yhdessä. Niinpä polttarit eivät enää olleet riehakas hyvästijättö poikamiehen tai poikamiestytön elämälle vaan ystävien järjestämä huomionosoitus. Miesten ja naisten polttarit lähestyivät toisiaan: molemmissa harrastettiin ravintolakierroksia, pukeuduttiin huvittaviin asuihin ja käytettiin runsaasti alkoholia. Päinvastoin kuin entisajan polttareissa, joissa etupäässä pyrittiin huvittamaan tai kiusoittelemaan avioliittoon astuvaa ystävää, polttariseurueet alkoivat liikkumaan julkisilla paikoilla ja pyrkivät herättämään mahdollisimman paljon huomiota katu- tai ravintolayleisössä pynttäämällä sulhasen tai morsiamen naurettavaan asuun ja teettämällä hänellä erilaisia tehtäviä, jotka saattoivat olla hyvinkin nolostuttavia.
Polttarit (ja/tai morsiussauna/-kylpy) pidettiin ennen useimmiten häiden aattona, morsiussauna jopa hääpäivän aamuna. Tämän takia ei ollut lainkaan harvinaista, että sekä sulhanen että myöskin morsian saapuivat humalassa kirkkoon, mikäli edes löysivät perille. Ruotsi-Suomen kirkkojärjestys kielsikin vuonna 1571 alkoholipitoisen juhlinnan häiden aattona, tosin huonolla menestyksellä.
Teksti: Terttu Kaivola Kuva: Museovirasto/Kahden kauppa, Terttu Kaivola, SKS)
|
