Hääkakku perinnehäissä

Hääkakku on ainoa ruokapöydän anti, joka ilmaisee, että kyseessä on nimenomaan häät. Muutenhan häiden ja muiden perhejuhlien tarjoilu ei eroa toisistaan. Suomalainen hääkakku on useimmiten korkea, monikerroksiseen telineeseen koottu kermakakkutyyppinen täytekakku, jonka huippua tavallisesti koristaa morsiusparia esittävä nukkepari. Hääkakku on yleistynyt vasta toisen maailmansodan jälkeen, vaikka täytekakkuja ruvettiin kyllä leipomaan 1900-luvun alkupuolella. Vuonna 1933 ilmestynyt Morsiamen kirja puhuu jo nimenomaan hääkakusta. Vaikka muut tarjottavat valmistettaisiin itse, hääkakku tilataan usein konditoriasta. Vihkiparin kuuluu yhdessä leikata ensimmäinen pala hääkakusta. Joskus myös hääpari syö kakkupalansa samalta lautaselta.

Hääkakun nimitys ja hääkakkuun liittyviä tapoja kuten kakun yhdessä leikkaaminen ja tämän toimituksen valokuvaaminen on tullut Englannista kuten monet nykyhäätavat. Simon Charsley tekee selkoa englantilaisen hääkakun vaiheista teoksessaan Wedding cakes and cultural history (London: Routledge, 1992). Hänen mukaansa selitys, että hääkakun olisi keksinyt tai uudistanut ranskalainen kokki Englannissa vuonna 1660, ei vaikuta perustellulta. Nimitys hääkakku tai morsiuskakku esiintyy ensimmäistä kertaa Englannissa vuonna 1648 ilmestyneessä runossa. Nykyisenlaisen englantilaisen hääkakun syntymiseen vaikutti myös sikäläinen luumukakkuperinne, siis kakut jotka sisältävät runsaasti kuivattuja hedelmiä ja ovat hyvin säilyviä.

Ensimmäisen morsiuskakun reseptin julkaisi Elisabeth Raffaldin vuonna 1769 ilmestyneessä ohjekirjassaan. Hänen ideansa oli peittää hedelmäkakku ensinnä mantelimassakuorrutuksella ja sitten valkoisella sokerikuorrutuksella. Tällaisia kakkuja ruvettiin koristelemaan 1800-luvun puolella. Kun kuningatar Viktorian lukuiset lapset rupesivat menemään naimisiin 1800-luvun puolivälissä, hovihäihin ryhdyttiin valmistamaan muhkeita kakkuja pinoamalla pienempiä kakkuja isompien päälle: syntyi kerroskakku. Kolmikerroksinen hääkakku oli yleisin 1900-luvun alussa.

Englantilainen hääkakku on tavattoman kova ja säilyvä. Sitä saatetaan antaa vieraille mukaan pienissä rasioissa ja lähettää sellaisille kutsutuille, jotka eivät päässeet tulemaan häihin. Jos hääkakun palan panee tyynyn alle, näkee unta tulevasta puolisostaan. Hääpari saattaa säästää osan hääkakkuaan ensimmäisen lapsensa ristiäisiin.

Ennen hääkakun ilmestymistä oli maamme herrasväen hääpöydän komea tarjoomus krokaani. Krokaania valmistettiin jo 1700-luvun puolella ja 1800-luvulta siitä on runsaasti tietoja häiden ja muiden juhlien ruokalistoissa. Krokaania varten paistetaan pellillä taikinasta pursotettuja kuvioita ja yhdistetään ne sokerimassalla korkeaksi rakennelmaksi, joka koristetaan marsipaani- ja suklaamakeisin. Yleensä krokaani tilataan konditoriasta. Krokaani voi olla esimerkiksi rakennuksen muotoinen. Krokaani tarjottiin juhla-aterian päätteeksi tai se saattoi olla myös ns. samppanja- eli makeishäiden herkku, josta vieraat mursivat palasia. Jos suurissa häissä krokaani kuuluu ateriaan, hääkakkua voidaan tarjota kahvin kanssa.

Teksti: Terttu Kaivola