Vihkiparin saapuminen kirkkoon

Vihkiparin saapuminen kirkkoon

Vihkipari saapuu kirkkoon joko yhdessä tai erikseen, riippuen vihkiparin omasta halusta. Jotkut käyvät valokuvassa ennen kirkkoa, mutta suurin osa kuitenkin vasta seremonian jälkeen. Jotkut parit taas tahtovat niin, että sulhanen näkee juhlapukuisen morsiamen vasta kirkon käytävällä, jolloin vihkipari saapuu paikalle eri aikoina, sulhanen yleensä ensin. Papilta kannattaa etukäteen kysyä sopivaa odotuspaikkaa.

Mikäli vihkipapille ei ole vielä ilmoitettu valittuja sukunimiä, täytyy se tehdä nyt. Samoin todistus avioliiton esteiden tutkinnasta täytyy antaa papille viimeistään tässä vaiheessa, mikäli sitä ei ole toimitettu papille hääparin tai seurakunnan puolesta jo aikaisemmin. Nämä asiat kyllä kannattaa hoitaa kuntoon etukäteen, esimerkiksi kirkkoharjoituksen yhteydessä. Näin ei tarvitse miettiä näitä asioita enää seremoniapäivänä. Mikäli näitä asioita hoidetaan seremoniapäivänä, tehdään se yleensä sakastissa. Joskus paikalla on vain sulhanen, joskus kumpikin vihkiparista. Käytäntöä kannattaa kysyä etukäteen vihkipapilta. Erillisen kirjoitetun vihkitodistuksen saa mukaansa vain pyynnöstä ja pyyntö täytyy esittää hyvissä ajoin etukäteen.

Morsiamen saattaminen eli ‘luovutus’

Aikoinaan morsian todellakin lähes kirjaimellisesti luovutettiin aviomiehelle. Tällöin luovuttajana toimi morsiamen isä tai joku muu miespuoleinen lähisukulainen.

Nykyään on hääpari hyvin usein jo asunutkin yhdessä ennen häitä, eikä morsiamen luovuttamisella (saattamisella) sinänsä ole muutenkaan minkäänlaista symbolista saati lainopillista merkitystä. Onpahan vain mukavan näköinen tapa ja monen isukin unelma. Mikäli romanttisen tavan lisäksi tarvitsee jonkun symbolisemman syyn, niin sehän voisi olla vaikka yhden elämänvaiheen päättyminen ja toisen alkaminen.

Nykyään onkin parempi puhua morsiamen ‘luovuttamisen’ sijasta morsiamen saattamisesta. Sillä ei ole mitään väliä, vaikka hääpari olisi asunut jo 10v. yhdessä ja lapsiakin olisi tila-autollinen, hänet voidaan silti saattaa. Useimmiten saattaja on nykyäänkin isä, mutta saattaja voi olla myös äiti, kasvattaja, veli tai vaikkapa kummi.

Kun vihkimisen aika on tullut ja morsian sekä hänen saattajansa ovat saapuneet kirkkoon, kanttorille annetaan merkki ja hän aloittaa sisääntulomarssin. Kirkon ovet avataan ja hääväki nousee seisomaan. Sulhanen ja bestman odottelevat alttarin luona. Myös mahdollinen sormuspoika voi olla muiden ‘miesten’ joukossa alttarilla odottamassa morsianta.

Morsian kävelee saattajan oikealla puolella (ovelta katsottuna), pitäen kiinni saattajan oikeasta käsivarresta. Saattaja ja morsian kävelevät rauhassa käytävää pitkin ja sulhanen lähtee heitä vastaan. Riippuen kirkon pohjapiirustuksesta, sulhanen kohtaa morsiamen joko kirkon keskiveiheilla tai keskikohdasta hiukan alttarille päin. Joka tapauksessa on sulhasen hyvä mennä morsianta vastaan, eikä vain odottaa paikallaan.

Kun sulhanen ja morsian kohtaavat, kumartaa sulhanen ja tarjoaa morsiamelle vasemman käsivartensa, johon morsian tarttuu oikealla kädellään. Eli morsian kävelee käytävää pitkin saattajan oikealla puolella, mutta sulhasen vasemmalla puolella, kirkon ovelta katsottaessa. Kaaso voi ottaa morsiuskimpun itselleen myös tässä vaiheessa, mutta ruuhkaa välttääkseen lähempänä alttaria lienee usein parempi hetki.  Hääpari jatkaa kävelyään yhdessä alttarille. Saattaja astelee hääparin perässä ja asettuu sitten istumaan eturiviin omalle paikalleen.

Mikäli morsiamella on kaaso ja/tai morsiustyttöjä, astelevat he koko ajan morsiamen takana. Alttarille tultaessa kaaso asettuu seisomaan morsiamen taakse, vasemmalle viistoon. Morsiamen saavuttua alttarille voi kaaso ottaa häneltä morsiukimpun seremonian ajaksi.

Morsiamen saapuminen yksin

Morsian voi saapua kirkkoon myös yksin, ilman saattajaa. Tällöin kaikki käy kuten yllä, paitsi että saattajaa ei ole. Etikettiasiantuntijat eivät tästä tavasta ole mitenkään innoissaan, koska tälle käytännölle ei ole oikein perusteita keksittävissä. Sillä mitä järkeä on saattamisessa ilman saattajaa? Yksi hyvä syy tälle käytännölle voisi olla se, että sopivaa saattajaa ei kerta kaikkiaan ole, mutta morsian haluaa silti yllättää sulhasen pukeutumisellaan.

Hääpari saapuu yhdessä

Hyvin yleinen tapa on se, että hääpari kävelee alttarille yhdessä, morsian sulhasen vasemmalla puolella hääparin takaa katsottuna. Mahdolliset avustajat voivat tulla joko ennen hääparia tai vasta heidän jälkeensä. Mitään tiettyä kaavaa ei tähän(kään) asiaan ole, vaan käytäntöä voi miettiä omien toiveiden, avustajien määrän ja vaikkapa iän huomioon ottaen.

Esimerkiksi pieni morsiustyttö voi astella morsiamen edellä, pieni sulhaspoika taas sulhasen edellä ja kaaso sekä bestman morsiusparin takana. Tai kaaso ja bestman voivat astella ‘parina’ ensimmäisinä ja sitten vasta hääpari. Mikäli avustajia on monta, voivat he myöskin muodostaa kujan kirkon ovelle ja hääparin mentyä ohi, voivat he seurata hääparia alttarille asti.

Yleisintä lienee kuitenkin se, että hääpari astelee ensin, sitten tulevat morsiustytöt ja sulhaspojat ja lopuksi kaaso ja bestman. He voivat samalla huolehtia, että pienet avustajat pysyvät reitillä ja että mahdollinen morsiamen pitkä laahus/huntu kulkee suorana. Periaatteessa pienet morsiustytöt ja sulhaspojat voisivat kannatella pitkää huntua tai laahusta, mutta ainakin kovin pienten lasten kohdalla tässä lienevät mahdolliset riskit apua suurempia.

Alttarilla

Kun hääpari saapuu alttarille, asettuvat mahdolliset kaaso ja bestman morsiamen ja sulhasen taakse, tai paremminkin takaviistoon tai sivuille. Sopiva paikka kannattaa katsoa etukäteen esimerkiksi kirkkoharjoituksissa. Avustajien pitää seisoa niin, että he eivät ole liian lähellä ja peitä hääparia näkyvistä. Samalla heidän täytyy kuitenkin olla niin lähellä, että he pystyvät suorittamaan tehtävänsä (kaasolla morsiuskimpun otto/anto, bestmanilla sormus) säheltämättä. Sormusta voi pidellä bestmanin sijasta myös pieni sormuspoika.

Alttarille saavuttuaan morsian voi ojentaa kimppunsa kaasolle. Mahdollinen saattaja ja pienet avustajalapset (lukuunottamatta mahdollista sormuspoikaa) menevät paikoilleen eturiviin ja pappi antaa seurakunnalle merkin istuutua. Hääpari polvistuu lyhyeen rukoukseen ja seremonia voi alkaa.