Sulhanen ja häävieraat pukeutuvat

Sulhasen hääasuun ei liity niin suuria odotuksia kuin morsiamen. Jos hän ei hanki tai vuokraa frakkia tai muuta juhlapukua, tavallinen tumma tai kesällä vaaleakin puku käy. Kukka rinnassa riittää erottamaan hänet miespuolisista häävieraista. Valkea neilikka oli jo 1930-luvulla suosittu rintakukka. Jos morsiamella on ollut myrttiseppele, sulhasen rintapieleen on voitu punoa pieni myrttikoriste. Sen sijalla on voinut olla myös nauharuusuke ja pieni kukkavihko. On muuten sattuma, ettei nykyään ole käytössä morsiuskimpun asemesta sulhaskimppu, sillä joissakin 1700-luvun ranskalaisissa muotikuvissa juuri sulhasella on kukkakimppu kädessä, morsiamella vain kukkakoristeita puvussa.

Entisajan sulhanen pukeutui tietysti häihin parhaaseen juhla-asuunsa, johon rahvaan parissa kuului morsiamen ompelema paita. Säätyläissulhaset käyttivät 1800-luvun lopulla vihkipukuna sotilas- tai siviiliunivormua, jos heillä sellainen oli, sillä se oli merkki virka-aseman saavuttamisesta ja vakavaraisuudesta. Pelkkä frakki tai bonsuuri vihjasi yhteiskunnallisen aseman alhaisuuteen. Sääty-yhteiskunnan aikana etikettiongelmia tuskin oli: kukin pukeutui säätynsä mukaisesti. Mutta 1900-luvun puolella demokratisoitumisen edetessä elämä ei enää ollut näin yksinkertaista. Lehtien neuvontapalstoilla kyseltiin pukeutumisneuvoja ja etikettioppaita alkoi ilmestyä. Esimerkiksi vuonna 1924 Kotiliedessä oli kaksi artikkelia miesten pukeutumisesta ja seuraavan vuoden juhannusnumerossa keskusteltiin, sopiiko frakki vaiko saketti sulhasen puvuksi aamupäivähäissä. Lehden asiantuntija arveli, että frakki tulisi vähitellen väistymään saketin tai lyhyen mustan takin tieltä Ruotsin malliin aamupäivähäissä, vaikka morsiamella olisikin täydellinen morsiuspuku ja kyseessä olisi kirkkohaat. Etikettioppaiden "aamupäivä" on muuten puolen päivän ja kello 18:n välillä!

Kotilieden 1926 pääsiäisnumerossa vastataan kieltävästi nimimerkki "Tietämättömän" kysymykseen, voiko sulhanen vihkitilaisuudessa esiintyä smoking-puvussa. Samassa Kotilieden numerossa "Häätapoja tuntematon" kysyy, onko hänen, talollisen pojan, käytettävä häissään jotakin erikoispukua ja onko hänen käytettävä valkeita käsineitä myös aterian aikana. Lehden neuvon mukaan hän voi pukeutua tavalliseen mustaan juhlapukuun. Käsineet ovat tarpeettomat, mutta jos hän ne haluaa, ne on riisuttava aterioitten ajaksi. Vasta vuonna 1994 ilmestyneessä hääoppaassa sallitaan sulhasen "erikoispuvuksi" frakin ja saketin ohella myös smokki amerikkalaisen mallin mukaan.

Morsiusneitojen ja sulhaspoikien asuihin on myös kiinnitetty huomiota. Nykyään ollaan sitä mieltä, että vain morsian ja pikkuinen morsiustyttö voivat pukeutua häissä valkoisiin, mutta vanhemmista hääkuvista näkee, että morsiusneidot ovat myös valkoisissa, jos morsiankin on. Morsiusneitojen pukua on koristanut pieni kukkakimppu. Sulhaspojilla on myös yleensä ollut rintapielessä pieni myrttiseppele tai kukkanen samaan tapaan kuin sulhasella nykyään.

Vuoden 1933 Morsiamen kirja suosittelee morsiusneitojen pukeutuvan varojen salliessa yhdenmukaisiin asuihin. Morsiamen äiti saa myös pukeutumisneuvoja. Usein hänen on asiallista esiintyä tyttärensä häissä hopeanharmaassa puvussa, koska hänen hopeahääpäivänsä sattuu samoihin aikoihin ja koska harmaa sopii hänen harmahtaviin hiuksiinsa ja kalpeisiin kasvoihinsa. Mutta on kirjan mukaan sentään paljon niin nuorekkaita äitejä, että he voivat huoletta esiintyä vaikka valkoisessa tai värikkäässä pitsipuvussa tai "muussa muodikkaassa ns. suuressa toaletissa". Vaatimattomissa häissä ja pienissä oloissa morsiamen äidin sopii esiintyä mustassa, ainoassa, juhlapuvussaan.

Mustaa eivät enää 1940-luvulla ja sen jälkeen ilmestyneet tapaoppaat kelpuuta naispuolisen häävieraan puvun väriksi. Naisvieraiden hääasuun kuului herraspiireissä hattu ja hansikkaat. Vielä 1960-luvulla tyttärensä vihkiäisiin Helsinkiin pikkukaupungista matkustanut virkanainen vaati toisena todistajana toiminutta opiskelijatyttöä panemaan päähänsä edes kävelypuvun kankaasta tehdyn pannan, kun tytöllä ei ollut hattua.

"Minkälainen puku sopii maalaistalon tyttärien laittaa varakkaan maalaisserkkunsa juhannuksena pidettäviin suuriin häihin, joihin paitsi oman pitäjän talonpoikaisaatelia kutsutaan myös kaupunkilaisserkkuja, virkamiesten nuorisoa? Tahtoisimme esiintyä arvokkaasti, säätymme mukaisesti puettuna, ei turhissa hepenissä naurun alaisina." Näin kyselevät "Maalaisserkut" vuoden 1923 Kotiliedessä. Lehti suosittelee vaaleaa pesu- tai raakasilkkiä, liehureunuksia ja reikäompeleita, että puvuista ei tule liian hienoja. Mutta tyylikäs kansallispuku olisi myös paikallaan.

Teksti: Terttu Kaivola