Häämatka

Talonpoikaistapoihin eivät häämatkat ole kuuluneet. Jos jossakin suomalaisessa maalaishääkuvauksessa puhutaan häämatkasta, sillä tarkoitetaan morsiussaattueen matkaa morsiamen kotoa sulhasen kotiin. Eräänlainen häämatka oli sentään kihlojenostomatka: varhempina aikoina sulhanen kävi yksin kaupungissa markkina-aikana ostamassa kihlasormuksen ja muita kihlalahjoja, mutta 1800-1900 -luvun vaihteessa, Pohjanmaalla jo aikaisemmin, morsiankin pääsi mukaan kihlamarkkinoille.

Suomesta on tietoja 1800-luvulta herrasväen häittensä jälkeen tekemistä matkoista, jotka usein olivat sukulaisvierailuja. 1900-luvun puolivälissä Suomessa ilmestyneet tapaoppaat yrittivät sitkeästi esitellä ulkomaisten esikuvien mukaista oikeaa häämatkaa todeten sentään, että sellainen oli aniharvalle mahdollinen. Vuonna 1933 ilmestynyt Morsiamen kirja suositteleekin vastavihityille pientä kotimaanretkeä, talvella hiihtämään Puijolle tai Punkaharjulle, kesällä Kolille, Oulun koskille, Petsamoon tai Valamoon tai sitten ostosretkelle Helsinkiin. Sama kirja varoittaa myös vastanaineiden kustannuksella tehtävästä pilasta: kerran oli erään häämatkallaan olevan parin auton taakse kiinnitetty pahvilevy,  jossa luki suurin kirjaimin "Vastanaineita".

Sodan loppuvaiheissa vuonna 1944 ilmestynyt uudempi Morsiamen kirja kertoo häämatkasta "vanhoina hyvinä aikoina", jolloin nuoripari kaikessa rauhassa kiertää pitämässä hauskaa, ja häämatkasta "uusina huonoina aikoina", jolloin pariskunta käytyään kahden todistajan kanssa vihillä pitää viikon tai parin loman ja kiitää junalla, laivalla ja autolla hotellista toiseen, kaupungista toiseen, maasta toiseen viettäen yhtä kiireistä elämää kuin työssäänkin "koneellisuuden riemukulun aikana". Ilmestymisvuotensa kannalta realistisemman neuvon häämatkan kohteesta opas antaa seuraavasti: "Jos olette virkeissä voimissa, niin Helsinki on sangen viehättävä paikka. - - - Entä pimeän tultua keskikaupungilla, kun rauhan aikana kaikki valot syttyvät ja eriväriset lamput ja mainostulitukset kimaltelevat ja välkkyvät? Se on kuin toinen kaupunki, tarumainen Helsinki, jota hyvinkin ylpeänä sopii vertailla maailman suurkaupunkeihin. Kaunis, puhdas, viihtyisä Helsinkimme! Häämatkan sopii mainiosti kohdistua vain Helsinkiin."

Hyvän Käytöksen kultainen kirja vuodelta 1954 toteaa, että häämatkoista on alettu luopua. Silti "häämatka on useimpien nuorten mielikuvituksessa kaikkien toiveiden täyttymys. He ovat jo monet kerrat nähneet itsensä riisiryynejä tippuvina, morsiusruusujen tuoksussa vihdoin painautumassa auton selustaa vasten, he ovat olleet kuulevinaan vaimean moottorinsurinan auton kiitäessä Seutulan lentokenttää, satamaa tai asemaa kohden. Kukat, hääsävelet, vieraiden sorina on takanapäin, edessä on yhteinen tulevaisuus - heidän mielikuvissaan yhtäkuin onni."

Halvat seuramatkat yleistyivät Suomessakin 1960-luvun loppupuolelta lähtien. Kenelle tahansa kävi mahdolliseksi tehdä vuosittain yksi tai useampia ulkomaanmatkoja. Oli helppoa sovittaa lomamatka häiden jälkeen ja kutsua sitä häämatkaksi. Vuonna 1994 ilmestynyt hääopas toteaa, että häämatkalle lähteminen ja matkan kohde riippuu täysin hääparin mieltymyksistä ja mahdollisuuksista ja että mikä tahansa häiden jälkeinen ensimmäinen matka käy häämatkasta, kunhan se täyttää kaksi ehtoa: pari lähtee kaksistaan ja määränpää on tavallisesti vain heidän tiedossaan.

Teksti: Terttu Kaivola

 

Mediatiedot & mainostus

palvelut(ät)naimisiin.info

 

2000-2018 © naimisiin.info