Häämatkakertomus: Sri Lanka & Malediivit, osa 1

Teksti ja kuvat: nimimerkki ‘Pörrö’ Naimisiin.infon keskustelufoorumilla. Kaikki kuvat yksityiskuvia, joiden lainaus ja linkitys kielletään.

Sri Lanka

Mitä voi kuvitella fiiliksien olevan lennon lähdettyä klo. 02.05 Helsingistä ja saavuttua kl. 18.00 paikallista aikaa Colomboon, Sri Lankalle. Aikaeroa oli 4 tuntia, mikä ei helpottanut asiaa. Lentokentältä lähdimme bussilla poukkuroista tietä hotellille, jonne aikaisemmista tiedoista huolimatta olikin 4½ tuntia. Eli matkustusta yhteensä noin 15 tuntia. Että bussissa sai pelätä henkensä edestä kuskin väistellessä lehmiä, pyöräilijöitä, jalankulkijoita ja muita mitä ihmeellisimpiä ajoneuvoja ei vielä antanut mahdollisuutta aloittaa rentouttavaa loman viettoa.

Hotellimme oli onneksi yksi maan parhaista, Taj Exotica, viiden tähden luxushotelli Bentotan (Be-ruwelan) alueella, maan lounaisosassa Colombosta etelään. Tultuamme rättiväsyneinä huoneeseemme tilasimme huonepalvelusta mahtavaa maan kansallisruokaa riisiä ja currya. Tämä tarkoittaa kalaa, äyriäisiä, lihaa tai kanaa tulisessa kookos, chili, kaneli kastikkeessa. Tykötarpeina naan -leipää ja riisiä, sekä erilaisia mausteita, joita ei tietenkään tarvinnut lisää ruokaa tulistamaan.

Hyvin nukutun yön jälkeen menimme ihastelemaan hotellimme upeata uima-allas osastoa. Se oli rakennettu laajan hotellirakennuksemme yhden kattotason päälle! Tätä asiaa ei huomannut, ennenkuin katseli alas rappujen välistä. Uima-allasta ympäröivä palmukasvien määrä oli ihana. Aurinkotuoleja oli ripoteltu sinne tänne ja tilaa oli yllin kyllin jokaiselle auringonpalvojalle. Tasanteelta oli 180 asteen näkymä rannalle, josta avautui Intian valtameri. Ei parempaa paikkaa olisi voinut kuvitella.

Ranta oli pehmeätä vaaleata hiekkaa, jossa vastaan tuli pari saronki-kaupustelijaa ja yksi piskuinen hedelmien myyjä. Muuten ranta oli kovin hiljainen, eikä siellä ollut esimerkiksi ketään ottamassa aurinkoa. Yhtenä päivänä vuokrasin hevosen puoleksi tunniksi ja ravasin ohjaajan kanssa rantaviivaa pitkin paahtavassa kuumuudessa. Voitte kuvitella sitä vapaudentunnetta, joka tulee, kun hiostavassa ilmastossa auringon paahteessa, ravaamme vesirajassa veden pirskahdellessamme päällemme. Sitä vapauden tunnetta on vaikea kuvailla!

Hotellin pihamaa oli vehreä, palmuineen ja kauniine kukkapuskineen. Kauneimman kohtauksen pihamaalla koimme, kun kaksi länsimaalaista, ilmeisesti englantilaista, valoivat avioliiton valan Sri Lankalaiseen tapaan, hienoissa saronkiasuissaan ja kasvo-koruissaan ja -maaleissaan. Pihamaalla esitettiin heille maan tapaan kuuluva tanssiesitys, ilmeisesti onnea tuomaan.

Ravintoloita hotellissa oli kolme. Suurimmalla osalla hotellin asukkaista oli täysihoito, joten he söivät yleensä buffet-tyyppisessä seisovassa pöydässä, joka oli kyllä ihan vertaansa vailla. Pöydistä löytyi melkein mitä vaan osasikaan toivoa. Lisäksi ravintolassa oli mahdollisuus tilata kokonainen hummeri tai muita parempia pääruoka-annoksia, jos seisovan pöydän antimet eivät sinä iltana maistuneet. Me kumminkin ihastuimme ravintolan eksklusiiviseen kalaravintolaan, joka huhujen mukaan oli yksi saaren parhaista ravintoloista. Söimme kyseisessä ravintolassa aivan ihanasti valmistettua hummeria, usealla eri tavalla valmistettua rapua, joitakin paikallisia kaloja ja erinomaista valkoista kalaa, jonka nimeä en muista. Vain kerran vierailimme hotellin kiinalaisessa ravintolassa, jossa minä erehdyin ottamaan niin tulisen annoksen, että vedet valui silmistä ja nenästä vielä pari tuntia ruokailun jälkeen.

Kaikki tämä ihanuushan tapahtui tietysti hotellin isojen aitojen sisäpuolella, jonne pahalla maailmalla ei ollut asiaa. Pientä tuntumaa oikeaan elämään saimme heti hotellin portista ulos astuessamme. Siellä oli jos jonkinlaista hännystelijää tarjoamassa tuk-tuk -ajelua tai paikkojen esittelyä. Suurin osa heistä esittäytyi hotellin baarimikoiksi tai kokeiksi, jotta turistit luottaisivat heihin ja lähtisivät näin ollen heidän mukaansa. Yhden mukaan jopa lähdimme, mitä en näin jälkikäteen suosittele, vain koska tarvitsimme jonkun joka näyttää missä on kauppa, mistä saa vettä. Tämä henkilö vei meidät ensin junaradan yli, pientä polkua pitkin puiden lomasta eteenpäin ja luulin jo, että meidät kidnapataan ihan kohta. Saavuimme polkua pitkin kumminkin hieman isommalle polulle, jonka varressa oli pari kämäistä kioskia, joista saimme ostettua vettä. Paljon muuta kiskoissa ei sitten ollutkaan myytävänä. Paikalliset ostivat niistä riisiä, jota oli avonaisissa isoissa säkeissä kioskin edessä ja joitakin banaaneja saattoi roikkua koukusta katolta. Muu ruoka ostettiin ilmeisesti suoraan kalastajilta tai muilta tuottajilta. Näimme kylässä erään kalakauppiaan kaksi kertaa, hänen mennessään pyörällään talon edestä toiseen huudellen päivän saaliin. Pyörän tarakalla oli kalakori (ilman mitään jäitä tai muita tietenkin), josta hän antoi, mitä ostaja halusi. Kätevää eikö?

Hieman kauempana hotellista oli pieni kylän keskus, joka täytti aistimme sillä sekunnilla, kun astuimme tuk-tukista ulos kadulle. Kadut ovat tosiaan täynnä mitä ihmeellisimpiä tööttäileviä ajoneuvoja jotka menivät sikin sokin eri suuntiin. Joskus niitä oli neljäkin rinnakkain, vaikka kaistoja on vain kaksi, toinen toiseen suuntaan ja toinen toiseen suuntaan. Mutta koska ajoneuvoja on mitä kummallisempia ja niiden nopeudet vaihtelevat kovasti toisistaan, on tietenkin loogista, että kun yksi ohittaa jotakuta, haluaa heidän takana oleva kummankin ohi ja näin kaikki haluaa ohittaa toisensa, päästäkseen jatkamaan matkaansa eteenpäin seuraavaa ohitusta varten. Siihen sekaan kun laitat kävelijät, kaupustelijat, jalattomat ja kädettömät kerjäläiset, kulkukoirat, lehmät, vuohet ja leikkivät lapset, niin soppa onkin jo aika valmis.

Tien varsilla myydään kalaa, rambutan-hedelmiä (sitä ihan kamalan hajuista hedelmää), mausteita ja kaikkea mahdollista sekaisin ja semmoisessa paahtavassa kosteudessa ilman jääastioita, mikä vaan ruoka-aine antaa mukavat aromit ympäristöön. Silti Sri Lankassa oli joka puolella yllättävän siistiä ja joka aamu ihmiset lakaisivat tienvarsia kotiensa edustalla. Myöskin kuuloaisti sai osansa tästä kaikesta. Hälinä kaduilla oli uskomaton, no ovathan he kansana tietysti äänekkäämpiä kuin me karut pohjoismaalaiset, mutta heitä on myös valtavasti enemmän. Sitä ihmisten määrää on vaikea kuvailla! Kaikki bussit ja minitaksit olivat aina ääriään myöten täynnä. Ihmiset istuivat niissä ihan ikkunoihin liiskautuneina (jos semmoisia oli) ja loput roikkuivat bussien takaovista tai katoilta. Meillä jos bussissa istuu neljä ihmistä vierekkäin 2+2, niin siellä määrä oli 8, eli 4+4 jolloin käytävälle mahtuu vielä ihmisiä. Minä ahtaan paikan kammoisena sain melkein kohtauksen pelkästään näitä ajoneuvoja katselemalla. Tähän lisätään autojen ainainen töötötys ja ohipöristävien mopojen kannettavat äänekkäät radiot, myyntimiehien tarjoushuudot ja muu hälinä, niin saadaan hieman kuvaa jokapäiväisestä elämästä Sri Lankalaisessa pikkukylässä.

Seuraava sivu >>>