<<< Häämatkakertomus: Karibian risteily jatkuu edelliseltä sivulta

Maanantai 27.9.2004 - South Beach

Saavuimme takaisin satamaan aamulla aikaisin, ja jo puoli kymmenen aikaan olimme laivasta ulkona. Laukut oli jätetty edellisiltana huoneen ulkopuolelle, mistä poika haki ne pois ja nyt niitä saimme sitten odotella baggage claim -alueella, ihan niin kuin lentokentälläkin. Hämmästelimme amerikkalaisten matkalaukkuja, me kun olimme kahden viikon matkalla ja suurin osa heistä tullut vain risteilylle, ja järjestään meidän laukut olivat kaikista pienimmät!

Olimme hyvin ajoissa hotellillamme (Best Western South Beach), eikä edes viitsitty näin aikaisin kysyä saataisko jo huone. Tiesimme kyllä, että ainakin yksi huone olisi vapaana, eli se meille varattu mutta vasta sunnuntai-iltana jo check-in -ajan jälkeen peruttu huone. Lähdimme siis suosiolla kaupungilla, ja voi että osasi olla kuuma! Johannalla oli fiksusti pitkähköt housut jalassa (no ku jos siellä on hurrikaani ja sataa.). Löysimme South Beachin kartan, ja sen perusteella hyppäsimme sähköbussiin joka vei meidät Lincoln Road Mallille. Tämä on usean korttelin pituinen jalkankulkualue, missä on kaikenmoisia kauppoja ja kahviloita. Siellä aikamme pyörittiin, ja syömään menimme McDonald'siin. Annos oli myös tällä kertaa yhtä iso kuin viimeksikin. (Huomiokaa että nuo ketsuppikipotkin olivat suomalaisia kippoja isompia!)

Iso Big Mac -ateria

Menimme hotellille jo kahdelta, kun ajattelimme että tokihan sen huoneen jo saa. No höpö höpö, mistään semmoisesta puhettakaan. Jäimme sitten hotellin aulaan sohvalle röhnöttämään, Antti nukahti samantien ja oli varmasti todella hyvää mainosta kun heti etuoven vieressä iso mies kuorsaa ja vaimo vieressä näyttää niin tympeältä että. Poika tulikin kohta sanomaan että nyt pääsette huoneeseenne.  Hotelli sijaitsi todella hyvällä paikalla, Ocean Drivelle oli kaksi korttelia ja tien toisella puolen oli Miami Beach Police Station.

Poliisiasema yllä ja alla meidän hotelli

Ilta hengailtiin kaupungilla, meno ei ollut kovin hurjaa, johtuen varmaan myöhäisestä ajankohdasta (syyskuun loppu). Ei se meitä haitannut tietenkään. Käytiin syömässä pikkuset pasta-annokset jossain rannan lähellä ja tultiin nukkumaan.

Tiistai 28.9.2004 - South Beach

Aamupäivä hengailtiin hotellin uima-altaalla. Sitten alkoikin tulla pikkuisia sadepiskoja, ja kohta satoikin jo ihan kunnolla. Mentiin vaihtamaan vaatteet ja lähdettiin tien toiselle puolelle Dineriin Budweiserille. Sade vaan jatkui. Juostiin pikaisesti matkamuistokauppaan, ja parinkymmenen metrin matkalla ehti taasen kastua. Kaupan ostimme melkein tyhjäksi, eikä sade ollut vieläkään lakannut. Päätimme juosta tien toiselle puolen Miami Sub Grill'iin. Tiellä oli jo jonkin verran vettä, ja jalkakäytävän reunan kohdalla autotiellä oli jumalaton lätäkkö, johon meinattiin liukastua. Kengät siis aivan likomärkinä ja muutenkin vettä valuvina menimme sisään ravintolaan. Emme olleet ainoa vettä valuva asia, ravintolan katto meinaan vuosi useastakin kohdasta ja työntekijät yrittävät epätoivoisesti laittaa valumakohtiin joitakin kippoja alle.

Hotellin allasalue

Saimme ruoat eteemme, ja missään ei olla niin hyviä ranskiksia syöty. Niissä oli jonkinmoinen maustesekoitus valmiina. Johanna söi gyroksen ja Antti jonkin kalkkunasandwichin. Gyros oli tosi herkullinen! Ikkunan ääressä istuskeltiin ja katseltiin sadetta. Kohta oli äsken ylittämämme katu aivan veden vallassa. Ovelta ovelle oli pelkkää vettä. Ihmiset kävelivät kaduilla, ja bussit jäivät keskelle tietä ottamaan matkustajia kyytiin. Eräskin nainen korkeissa koroissaan odotti pysäkillä bussia, ja kun hän nousi autoon niin huomattiin että vettä todella oli kadulla, hänellä vesi ulottui pohkeen puoliväliin. Kuivana ei siis säilynyt kukaan. Sade vihdoin lakkasi, ja aika nopeasti viemärit imivät veden pois ja me pääsimme enempää kastumatta hotellille tien toiselle puolen. Antilla alkoi ilmetä vilustumisoireita, ja tämä ilta oltiinkin vain hotellilla ja pakkailtiin.

Keskiviikko - torstai 29-30.9.2004 - Everglades ja kotimatka

Aamulla syötiin hotellilla aamupala ja siirryimme tavaroinemme ulos odottamaan kuljetusta autovuokraamoon. Siellä meitä odotti vihreä Kia Rio, jolla lähdimme tutustumaan Floridan muihin osiin. Ensin ajoimme Tamiami Trailiä länteen. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Miccosukee-intiaanien reservaatti. Ötököitä oli ihan sikana, Johanna sai tällä pysähdyksellä varmaan kymmenen ötökänpistosta. Asiaa ei yhtään helpottanut se, että juuri oli uutisissa sanottu että floridalaisissa hyttysissä saattaa olla jokin länsiniilintauti.

Aikamme ajettuamme aloimme jo ihmetellä että eikö se risteys jo kohta tule. Sitten kartanlukija huomasi että ohi oltiin jo menty. Kyltit oli kyllä tarkkaan katsottu, ja missään ei ollut ollut ilmoitusta. Käännyttiin takaisin, ja tähän suuntaan sitten olikin useampikin kyltti Evergladesin kansallispuistoon. Käytiin ensin info-keskuksessa ihmettelemässä ja siitä jatkettiin matkaa kohti Evergladesin kaupunkia. Ajoimme kaupungin läpi ja pian olimmekin kansallispuistoalueella. Tarkoitus oli mennä jonkinmoiselle retkelle, täällä oli tarjolla vain pikkulaivalla tehtävä retki, joten otimme kuvia Meksikonlahdesta ja lähdimme takaisin kaupunkiin. Kävimme eräässä firmassa, joka järjestää airboat-ajeluja (eli niillä hassunnäköisillä vimpaimilla missä on iso potkuri takana ja jotka kulkee suolla), mutta kun hinta oli 30 $ / hlö joku puolen tunnin reissu niin sanottiin ei kiitos ja lähdettiin pois.

Meksikonlahti ja voimalinjoja

Ajoimme eri reittiä kohti Miamia. Matkalla näimme alligaattoreita pari kappaletta ja korppikotkia ja ilmoitustauluja kadonneista lapsista. Hassua oli, että pysähdyspaikoilla ei ikinä ollut mitään kahvilaa, vain automaatteja. Miamia lähestyttäessä alkoi näkyä suunnattomia sähkölinjoja, joita meni oikein monta vierekkäin. Highwayn varrella oli kylttejä, joissa luki esim "food exit" ja oli kaikkien raflojen logot mihin pääsi siitä liittymästä. Burger Kingin logo iski silmäämme ja sitä sitten seurasimme ja söimmekin oikein herkulliset hampurilaisateriat. Jatkoimme kohti lentokenttää, mutta koska aikaa oli muttemme jaksaneet lähteä käymään Fort Lauderdalessa, menimme ostoskeskukseen. Aikamme siellä pyörittiin, Antti testasi hierontatuolin (tosi näppärä juttu, siihen on hyvä jättää miehet ja mennä itse vaate- ja kenkäkauppoihin) ja käytiin kahvilla, tosin kahvin tilaus tuotti ongelmia kun ei (joku ulkomaalainen) täti meinannut millään ymmärtää että tahdottiin ihan tavallista kahvia kaksi kappaletta. Selvisi myös että american coffee tarkoitti siis neljää desiä kahvia.. Löydettiin lisäksi yksi aivan ihana vaatekauppa jonka Johanna olisi voinut ostaa tyhjäksi, mutta koska laukut oli jo pakattu niin piti tyytyä vain kahteen paitaan. Olisi ollut ihania iltapukuja aivan käsittämättömän halpaan hintaan! 

Tien toisella puolella oli Publix-kauppa, mitä oltiin mainostettu tv:ssä. Sinnehän piti päästä. Kauppa oli aivan mahdoton. Valikoimat olivat hervottomat, Pringlesin sipsejäkin oli ties kuinka montaa makua ja Gallon viinejä sai 1,5 litran pulloissa hintaan 6 $. Harmi että laukut oli jo pakattu! Kakkuja oli joka lähtöön, ja ehdimme hetken selailla kakkukirjaa kun tultiin kysymään haluammeko tilata (hää)kakun.

Yllä Publixin kakkuosasto, alla paikallinen kerrostalo

Tämä shoppailuympäristömme oli jokin paikallinen lähiö, ainakin talojen perusteella. Poissa oli South Beachin loisto ja tyylikkyys.

Olimme lentokentällä ihan älyttömän ajoissa, koska täti näin kehoitti kun varmistettiin lennot. Jonoja ei ollut yhtään. Siellä sitten hengailtiin pari tuntia ennen kuin päästiin koneeseen. Kaiken lisäksi joku pikkupygmi istui sillä paikalla missä olisi saanut jalat suoraksi, koska meidän lipuissa oli (taas) viereiset paikat eikä sitä mitä oltiin pyydetty. Antin toinen jalka tukkikin sitten käytävän tehokkaasti, Johanna yritti ehdottaa matkustajien kamppauskampanjaa mutta ei onnistunut. Johanna nukkui melkein koko lennon Pariisiin, oli hyvä herätä aina välillä syömään. Pariisissa oli ihan tylsää, koska nyt ei ollut edes mitään kauppoja ja baareja tarjolla, joten innokkaasti odotimme Finnairin koneeseen nousua. Sinne sitten päästiin, ja torstai-iltana oltiin Suomessa. 8.15 koneemme laskeutui, ja 8.45 olimme poistumassa Lentoparkista omalla autolla. Vastaavissa toimissa kun sekä Jenkeissä että Ranskassa kesti aivan älyttömän kauan. Kyllä Suomessa kaikki toimii niin mainiosti! 

Semmoinen reissu meillä. Hauskaa oli ja paljon aurinkoa saatiin ja uusia asioita näettiin ja koettiin. Nyt olemme jo miettimässä ensi syksylle uutta risteilyä. 

<<<< takaisin ensimmäiselle sivulle