<<< Häämatkakertomus: Karibian risteily jatkuu edelliseltä sivulta

Torstai 23.9.2004 - Charlotte Amalie, St. Thomas (U.S. Virgin Islands)

Honeymoon-pakettiimme kuului "romance breakfast", jonka tilasimme täksi aamuksi. Emme olisi tilanneet jos olisimme tienneet minkälainen prosessi St. Thomasille tulo on. Koska tulimme takaisin Jenkkien alueelle, oli aamulla kaikkien käytävä maahantuloviranomaisten puheilla. Aamiainen oli tilattu klo 8:ksi, mutta silti jouduimme heräämään klo 7 ja menemään jonottamaan alakertaan. Onneksi siinä meni vain puoli tuntia, nyt saimme passimmekin takaisin. Takaisin hyttiin ja odottelemaan aamiaisen saapumista. Mimosasta tuli Johannan uusi lempidrinkki, siinä kun on appelsiinimehua ja samppista. 

Charlotte Amalien keskustaan menimme minibussilla, matkaa kun oli jonkin verran. Kiersimme taas kauppoja, tällä kertaa kauppoja oli tuhottomasti. St. Thomasia sanotaankin shoppailijan paratiisiksi, ja sitä se todella olikin. Mikäs siinä, verovapaita tavaroita ostellessa. Emme kauaa täällä viihtyneet, ja menimme taksilla takaisin sataman tienoille ja ostimme törkykalliit Skyride-liput, joilla pääsi gondolihissillä melkein vuoren huipulle.

Yllä Charlotte Amalien keskustaa, alla näkymä ylhäältä Skyride-baarista.

Maisemat ylhäältä olivat mahtavat!

Taas palasimme ajoissa laivaan ja kävimme syömässä hampurilaiset. Laivan vieressä näimme uiskentelemassa kaksi (oletettavasti hyvin isoa) kilpikonnaa.

Perjantai - sunnuntai 24-26.9.2004 - merellä

Kapteeni piti perjantaina tiedotustilaisuuden hurrikaani Jeannen etenemisestä. Kaikki, jotka olivat seuranneet uutisia (käytännössä koko laiva), tiesivät, että Jeanne oli tehnyt Atlantilla melkein täyskäännöksen ja oli matkalla Bahamasaarille, ihan niin kuin mekin. Kapteeni sanoi, että koska hän on gentleman ja Jeanne on lady, niin hän antaa Jeannen mennä ensin, minkä takia meiltä jää kokonaan Bahama käymättä. Jes, yksi meripäivä lisää! Monet matkustajat eivät tästä uudesta käänteestä pitäneet, ja olivatkin käyneet pyytelemässä osaa rahoistansa takaisin, mihin laivayhtiö ei (luonnollisesti) suostunut.

Kolme päivää putkeen siis lähinnä hengailtiin allasosastolla, käytiin syömässä, golfattiin, käytiin salilla ja saunassa yms. rentoa. Allasosastolla oli aina jonkinmoista meininkiä, joko bändin tai ohjelman muodossa, ja perjantaina siellä käytiin Mr. Sexy Legs -kisa. Oli kyllä aivan hauska, ja tästäkin ohjelmanumerosta tuli pätkä risteilyvideoon, ja Johanna näkyy aina välillä taustalla.

Mr. Sexy Legs -kisa

Perjantai oli taas formal night, ja jälleen oli Palace-teatterissa näytös.

Menossa Palace-teatteriin

Illalla oltiin Casinolla ja odoteltiin Midnight Gala Buffetin alkamista. Ruokasali oli ensin avoinna kolmisen varttia katselemista ja kuvien ottamista varten, minkä jälkeen se avattiin syövälle yleisölle. Herkkuja oli jos jonkinmoista, ja me otimme jälkiruoat mukaan hyttiin ja mentiin parvekkeelle niitä nauttimaan. Kummallakin oli varmaan viittä eri kakkua lautasella hervottomat palat, eikä pystynyt millään niitä kaikkia tuhoamaan.

Yllä laivan kasino, alla Midnight Gala Buffetin herkkupöytä

Lauantaina tuli kapteenilta jälleen tiedonanto. Kerrottiin, että emme palaisi Miamin satamaan sunnuntaina, koska Jeanne aiheuttaa niin suurta aallokkoa satamaan että emme sinne mitenkään pääse. Eli yksi ilmainen lisäpäivä laivalla tiedossa! Jes! Tämä tietenkin aiheutti melkein kaikille laivan matkustajille hädän, koska heillä oli paluulennot yms. sunnuntaiksi. Meilläkin oli hotellihuone varattu jo sunnuntaista eteenpäin. Eipä muuta kuin kännykkä auki ja yritettiin soittaa, verkko löytyi ihan hyvin (Kuubassa oltiin!). Mentiin kuitenkin kysymään purserin tiskiltä suuntanumeroa, koska ei päästy millään eteenpäin, ja purseri sanoi että voi olla hankala soittaa, koska laivalta on puhelinlinjoja ulos vain seitsemän, että helpompi olisi lähettää sähköpostia. Sanoin että ei se ole ongelma, meidän kännykät toimii aivan hyvin ja hän oli äärimmäisen ällistynyt tästä tiedosta. Saimme suuntanumerot, mutta numerosta ei saatu vastausta vaikka soiteltiin ties kuinka moneen kertaan. Internet oli kaikille ilmainen tämän päivän, ja kävimme lähettämässä sähköpostia Best Westernin keskusvaraamoon että tulemme vasta maanantaina ja haluamme perua ekan yön.

Tänään kävimme vihdoin ja viimein seinäkiipeilemässä. Ihan komiaa oli, kun oli seinän yläreunassa oli 64 metriä merenpinnan yläpuolella. Harmi vaan ettei siinä oikein havainnut jäädä maisemia ihastelemaan. Käsiä pakotti niin että oli pakko päästä alas, ja rasituksen todellakin huomasi seuraavana päivänä. Hyvin me kumpikin ylös päästiin ja kelloa kilautettiin. Sitten olikin hyvä mennä rentoutumaan poolsidelle.

Kiipeilyseinä ja allasosasto

Sunnuntaiaamuna testattiin laivan saunaosasto. Aika pahoja puutteita oli havaittavissa. Kiukaassa oli vain kolmasosa siitä kivimäärästä, mikä sinne mahtuisi. Sauna oli melko iso, joten voitte vaan kuvitella minkämoiset löylyt siitä lähti. Siis jos pääsi löylyä heittämään, naisten saunassa oli kyllä vesisanko muttei heittovehjettä, miesten saunassa ei ollut edes sankoa. Johanna heittikin suoraan sangolla vettä kiukaalle, ja luonnollisesti suurin osa valui norona lattialle. Antti heitti saunasta löytyvällä pikkukipolla (vetoisuus ehkä desilitra) suoraan hanasta valuttamaansa vettä. Antti mainitsi jollekin työntekijälle näistä saunan pikkupuutteista, ja poika vastasi "En mä tiedä, mä vaan kuivaan täällä paitani". Eli ei ollut ihan tuulesta temmattu se juttu että jossain päin Amerikkaa jotkut ihan oikeasti luulevat saunaa kuivaushuoneeksi. 

Iltapäivällä sää äkkiä huononi, taivaalle kasautui pilviä ja yhtäkkiä alkoi sataa. Hurrikaani Jeannen vaikutuksista saimme siis myös mekin nauttia. Menimme käymään Peek-A-Boo Bridgellä, joka on laivan komentosillan päällä oleva katettu tila, missä on kerrottu laivan navigointi- ja voimajärjestelmistä ja josta näkee suurensuurten ikkunoiden kautta sillalle. Tuuli oli luja, ja meidän piti kävellä ulkona kohti laivan keulaa. Hyvä että pääsi eteenpäin, kun tuuli ja sade iski vasten kasvoja (ihanaa!). Ulkona kastui aika pikaisesti, ja saimmekin sisälle palatessamme kummeksuvia katseita muilta ihmisiltä.

Pian laiva sitten kääntyikin takaisin päin ja kohta taas aurinko paistoi täydeltä taivaalta. Me mentiin kuitenkin iltapäivällä elokuviin katsomaan Harry Potter ja Azkabanin vankia, vähän oli hyvä! Illan pyörimme jossakin Key Westin tuntumassa, eikä oltu ainoita. Samoilla seuduilla pyöri ainakin neljä risteilylaivaa meidän lisäksi odottamassa satamaan pääsyä. Johanna koitti taas soittaa hotelliin, ja nyt onnistui saada yhteys johonkin soittamalla ensin Suomen yleiseen BW-varausnumeroon, mistä yhdistettiin englanninkieliselle asiakaspalvelijalle. Nyt ainakin ekan yön peruminen oli tehty jonkun henkilön kanssa joten ei ainakaan tarvitse sitä ekaa yötä maksaa, jos jostakin syystä se lauantainen maili ei olisi vielä päässyt perille asti.

Risteilylaivoja hurrikaania paossa

Seuraava sivu >>>