>>> Hevosvaellusta Irlannissa jatkuu...

Maanantaina aamiaisen jälkeen tutut tallin maasturit tulivat taas noutamaan innokkaana laukkapäivään valmistautuneet vaeltajat. Porkkanatervehdyksen jälkeen hevosystävämme olivat taas valmiit kuljettamaan meitä päivän urakkansa.

Laskeuduimme rantatietä pitkin Rossbeighin rannalle, joka on pitkä kultahiekkainen ranta Dingle Bayn rannalla. Rantatieltä ja rannalta avautuu upeat näkymät Dinglen ja Iveragh Peninsulan suuntiin.

Maisemista viis, sillä tuona päivänä saimme ravata ja ennen kaikkea laukata koko päivän ajan upealla hietikolla! Laukkasimme niin kovaa kuin osasimme ja uskalsimme sekä rannalla että myös osittain meressä, jolloin merivesi vain lensi. Ikävä kyllä kuvia ei näistä minulla ole, sillä olin hyvin tyytyväinen siihen, että minä yleensäkin pysyin satulassa koko päivän. Kamera kädessä laukkaamisella olisi ollut varmasti hyvin vetinen loppu.

Sekä hevoset että ratsastajat olivat märkiä ja hiekassa ja täynnä elämäniloa kuin pienet lapset! Hevoset nauttivat silminnähden vesileikeistä, jotkut joskus liiankin paljon. Eri ratsastajia nimittäin varoitettiin etukäteen tietyistä hevosista, että joillakin on taipumus haluta piehtaroida pehmeässä hiekassa ja toisilla taas vedessä, joten kyseiset hevoset piti pitää koko ajan liikkeessä. Minun Oskarini ei moisiin temppuihin alentunut, vaan laukkasi arvolleen sopivasti aina jonon toiseksi viimeisenä, kun nopeammat katosivat jo horisonttiin.

Päivän piknik -lounaan nautimme rannalla samalla kauniista päivästä nauttien. Koko vaelluksemme ajan oli mukana myös irlantilainen tv-ryhmä, joka kuvasi “The Apprentice Ireland” -tosi-tv -sarjaa. Yksi mukana olleista oppaistamme nimittäin ei ollut ammattilainen, vaan ohjelman idean mukaan aivan toisen alan ihminen, josta pienessä ajassa yritetään tehdä tietyn ammatin taitaja. Meidän mukanamme olleesta tytöstä tehtiin hevostallin johtajaa. Sarja tulee ulos Irlannissa talvella 2009.

Lounaan jälkeen jatkoimme laukkaamista rannalla, kunnes (ratsastajan) jalat eivät enää kertakaikkiaan tahtoneet kantaa. Sitten suuntasimme takaisin vanhalle postiasemalle, mutta tällä kertaa hienoja polkuja pitkin rantakukkuloiden yli.

Perillä olimme jälleen illan koittaessa ja jäljellä oli enää haikeat jäähyväiset uskollisille ratsuillemme sekä erittäin mukaville ja päteville oppaillemme. Ratsut pääsivät ansaitulle lomalle ja kenties jo seuraavana päivänä tuntitöihin puistovaelluksille. Meiltä ratsastajilta Ilta menikin sitten hotellin pubissa kokemuksia muiden vaeltajien kanssa kerratessa. Pakettiin kuului vielä seuraava yö, mutta aamulla me lyhyemmän vaelluksen valinneet sitten hyvästelimme ja jatkoimme kukin omille tahoillemme Glenbeighistä. Pitkän vaelluksen valinneet sen sijaan jatkoivat vielä kolme seuraavaakin päivää Kerryn upeissa maisemissa.

Vaikka jäsenissä jo tuntui kaksi pitkää ratsastuspäivää, oli kokemus siitä huolimatta niin ainutlaatuinen, että sitä halusi heti lisää. Niinpä me otimme taksin takaisin Killarneyhin ja suuntasimme matkamme seuraavalle vaellustallille.

Muckross Riding Stables ja B&B

Muutama kilometri Killarneyn keskustasta etelään sijaitsee Muckross Riding Stables talli sekä B&B. Tallin yhteydessä sijaitsee siis kuuden huoneen bed and breakfast -majoitus ja koko toimintaa pyörittää O’Donovanin perhe. Rouva hoitaa majoituspuolta ja isäntä tallia, poikien toimiessa paikallisten kuuluisien hevoskärryjen, “Jaunting cars”, ajajina.

Talli sijaitsee kerrassaan ihastuttavalla paikalla aivan Killarneyn kansallispuiston rajalla. Tallilta on vain pari kilometriä Muckross House & Garnens’iin sekä Muckross Traditional Farms’ille, jotka ovat yksiä Irlannin suosituimmista turistikohteista.

Talli sijaitsee pienen laakson laidalla siten, että lampaat ja hevoset laiduntavat vapaina pihalla ja aamulla verhoja avatessaan voi huomata tuijottavansa ikkunalaudan kukkia rauhassa popsivaa hevosta silmiin. Eläimistä ja varsinkin hevosista pitävä ei voi kuvitella parempaa yöpymispaikkaa itselleen.

Talli ei ole iso, hevosia on kymmenisen kappaletta, mutta kaikki ovat erinomaisia vaellushevosia. Talli tekee yhden, kahden ja kolmen tunnin vaelluksia kansallispuiston maisemiin sekä jatkossa myös yhden ja kahden päivän vaelluksia kansallispuistoon ja vähän kauemmaksikin. Mikäli aikaa ei ole Killarneyssa ratsastaa kuin pari tuntia, on Muckross Riding Stable parempi vaihtoehto kuin Killarney Riding Stable, koska edellämainitun maastot ovat parempia lyhyillä retkillä.

Vietimme tallilla kaksi yötä ja välipäivänä teimme muutaman tunnin vaelluksen upeisiin puiston maisemiin. Minulla oli ratsuna komea tupsujalkainen “Bill”, joka vaelsi päivän varmasti ja tasaisesti. Maasto oli pääosin jylhää metsää, metsäteitä ja polkuja, joissa ei muuta liikennettä juuri ollut satunnaisia kävellen vaeltajia lukuunottamatta. Sen sijaan puistossa on mahdollista nähdä oikeita Irlannin punahirviä, jotka ovat säilyneet vain täällä yli 12 000 vuoden ajan eli viimeisestä jääkaudesta saakka. Punahirviä on jäljellä n. 800 kpl ja ne kaikki asustavat tällä alueella. Vaelluksemme aikana yksi puhahirviuros oli aivan reittimme varrella ja johtohevonen pelästyi sitä niin, että kääntyi tulosuuntaansa paikoillaan salamannopeasti, mutta oppaamme pysyi hyvin satulassa.

Pitkillä vaelluksilla taukopaikkana on uskomattoman hieno vesiputous “Torc Waterfall”, minkä luona nautitaan kevyt kenttälounas.

Mikäli vesiputoukselle ei halua mennä ratsain, voi sinne mennä myös kuuluisilla Irlantilaisilla hevoskärryillä eli “Jaunting car’eilla”. Matkan voi varata etukäteen Muckros Riding Stablesilta tai sitten Muckros House’n luota, missä O’Donovanin pojat pitävät lähtöpaikkaansa. Hevoskärryillä voi tehdä lyhyitä tai pidempiäkin matkoja ympäri Killarneyn puistoa, Rossin linnalle sekä Muckrossin .

Vaellettuamme käyntiä tai ravia yli neljä tuntia palasimme takaisin tallille. Tämä oli matkamme ainoa päivä kun satoi, mutta vettä tulikin sitten koko viikon edestä. Huolimatta asianmukaisista sadevarusteista oli vesi päässyt hiipimään pitkin hihoja ja niskaa siten, että olimme melkolailla litimärkiä kaikki. Mutta kun vaihdoimme huoneessamme kuivat vaatteet päälle, laitoimme märät vaatteet kuivuriin ja istuimme takkahuonesseen syömään leipiä ja juomaan viskillä terästettyä teetä, oli olo kuin kuninkailla.

Kannattaa mennä vielä kun se on mahdollista

Vaikka hevosvaelluksilla Irlannissa on pitkät perinteet, niin mikään ei säily muuttumattomana. Jo nyt useilla Irlannin rannoilla on ratsastus kielletty kokonaan tai sitä on rajoitettu vain aamuisin 8-10 sallituksi. Voi siis olla viimeisiä vuosia, kun esimerkiksi Rossbeighin rannalla saa laukata vapaasti koko päivän. Jatkuvasti ympäri Irlantia nousevat loma-asunnot puolestaan rajoittavat koko ajan enemmän ja enemmän hevosvaelluksia, koska monet ihmiset eivät halua hevosten kulkevan heidän tonttinsa ohitse. Siksi hevosvaellusmatkaa Irlantiin ei kannata lykätä hamaan tulevaisuuteen vaan tehdä se nyt, kun vielä voi laukata vapaana kultaisilla hietikoilla, vaeltaa läpi tuhatvuotisen aarniometsän ja katsoa silmästä silmään uljasta Irlannin punahirveä.

Paljon lisää kuvia kohteesta kuvagalleriassa >
Lue muiden kokemuksia ja keskustele Irlannista häämatkakohteena foorumilla >
Mikäli Irlanti ja hevoset kiinnostavat, lue myös Irlantia hevosvankkureilla.

Killarneyn viralliset verkkosivut >
Killarney Riding Stables verkkosivut >
Muckross Riding Stables verkkosivut >