Irlantia hevosvankkureilla

Teksti: Kimmo Laurila. Kuvat: Kimmo ja Eeva Laurila

”En matkusta mennäkseni johonkin, vaan matkustan matkustaakseni.”
Robert Louis Stewenson

Oheinen skotlantilaisen runoilijan Robert Louis Stewensonin mietelause kuvaa erittäin osuvasti sellaista matkaa, jossa määränpäätä tärkeämpääkin on itse matkasta nauttiminen. Tällainen matka on hevosvankkurivaellus Irlannissa.

Karvan verran erilainen häämatka

Irlannissa on jo kymmeniä vuosia ollut mahdollista vuokrata hevosvankkurit ja matkustaa niillä ympäri kaunista maaseutua, vanhan perinteen mukaisesti. Tällä hetkellä (2011) vankkurilomia järjestää kolme yritystä, jotka löytyvät vankkurikaravaaniyhdistyksen “Irish Horse Drawn Caravans’in” sivuilta. Kilvahan Horse Driven Caravans ja Clissmann Horse Caravans and Donkey Walking Holidays ovat niistä tunnetuimmat. Me käytimme Clissmann’in palveluja. He ovat järjestäneet karavaanilomia jo vuodesta 1969 ja heidän uusi tukikohtansa sijaitsee erittäin kauniilla Wiclowin alueella. Wiclowia kutsutaan ”Irlannin puutarhaksi”  ja sen vuoristo on Irlannin suosituin matkailualue ainutlaatuisen luontonsa sekä otollisen sijaintinsa takia.

Tukikohtaan saapuminen

Wiclowin alue sijaitsee lyhyen matkan päästä Dublinista, joten sinne pääsee helposti ja edullisesti Suomestakin lentämällä. Kun ensin järjestää itsensä Dubliniin, niin sieltä pääsee vankkurien tukikohtaan helposti bussilla tai taksilla.. Etukäteen sopimalla teidät voidaan noutaa suoraan lentoasemalta tai tukikohtaa lähimmältä bussiasemalta järjestäjien toimesta.

Vankkurit voi varata yhdeksi tai useammaksi viikoksi kerrallaan. Lyhyempiä aikoja ei käytännössä voi varata, koska jo hevoseen ja vankkureiden ajamiseen tottuminen vie useimmilta ensimmäiset pari päivää ja vasta sen jälkeen kaikki alkaa sujua rutiinilla. Matkan ei kuitenkaan ole mikään pakko kestää täsmälleen yhtä viikkoa, vaan joustovaraa löytyy tarvittaessa mm. lentoaikataulujen takia. Esimerkiksi yksi meidän kanssamme samaan aikaan lähtenyt pariskunta oli reissussa 8 päivää, toinen perhe taas vain 6 päivää.

Ensimmäisenä päivänä saavutaan tukikohtaan suunnilleen etukäteen sovittuna ajankohtana, mieluiten ennen kello neljää iltapäivällä. Tukikohta on muuttanut vuonna 2010 uudelle paikalle, joka on vanha joulukuusien kasvatusfarmi. Tukikohdan remontti ei ollut valmis vielä vuonna 2010, mutta sieltä löytyi kuitenkin jo suihkut ja vessat. Kauppoja ei ole lähistöllä eikä tukikohdassa ole elintarvikkeiden myyntiä, joten ainakin ensimmäisen päivän muonat kannattaa tuoda mukanaan. Taksilla voi kuitenkin mennä käymään ravintolassa tai pubissa mikäli vankkuri-illallinen ei innosta ensimmäisenä iltana.

Henkilökunta ottaa seurueen vastaan ja majoittaa seurueen vankkureihinsa. Ensimmäinen yö vietetään aina vankkureissa tukikohdassa. Näin on helppo totutella vankkurien kaasulieden, -uunin ja –valojen yms. käyttöön ja asettua kodiksi rauhassa.

Vankkurit

Vankkurit matkivat ulkomuodoltaan perinteisiä irlantilaisia maankiertäjien vankkureita yli 150 vuoden takaa. Vankkurit ovat itse tehtyjä, puisia mutta pressukatolla. Akselistot ja pyörät ovat autoista. Vaunut painavat yli 500 kiloa, joten mistään rimpuloista ei ole kyse. Vankkurien takaosassa on istuin-/pöytäryhmä, josta saadaan yöksi parisänky. Tämän lisäksi on kerrossänkypaikat kahdelle eli vaunuissa mahtuu nukkumaan ja kulkemaan hyvin 4 henkeä, 5 jos joukossa on lapsia. Yksinkin voi matkustaa, mutta varsinkin hevosen valjastamisessa aamuisin on toisesta henkilöstä suuri apu. Mukaan vankkurilomalle voi ottaa myös vaikkapa koiransa. Etuosassa on ajurin ja apumiehen/-naisen istuin ja sateen sattuessa voi vankkureita ohjata myös sisältä, oviaukon kautta.

Vankkureissa on kaasuliedet sekä -uuni, vesisäiliö, aterimet, lasit ja lautaset, vuodevaatteet, säilytystilaa vaatteille sekä ruokatarvikkeille yms. Pyyhkeitä ei ole, joten ne kannattaa tuoda itse mukanaan. Isot matkalaukut yms. voi tarvittaessa jättää tukikohtaan säilytettäviksi. Clissmannin vaunuissa on kaasuvalot, joissakin muissa voi olla vaikkapa kynttilät. Lämmitystä ei ole, mutta tarvittaessa voi kaasuhellaa pitää hetken päällä ja vaunut lämpiävät sen avulla.

Kokemusta hevosista ei tarvita

Yli 70 %:lla vankkureiden vuokraajista ei ole minkäänlaista kokemusta hevosista. Avoin mieli ja pientä käsien likaantumista pelkäämätön seikkailija-asenne riittävät pitkälle. Koska hevosen kanssa ollaan tekemisissä koko loman ajan, niin eniten vankkurilomasta saavat irti kuitenkin sellaiset henkilöt, jotka eivät suoranaisesti pelkää tai inhoa hevosia.

Hevoset ovat erittäin kokeneita, hyvin koulutettuja irlannincobeja ja erittäin helppoja käsitellä. Lomaa varatessa on seurueelta tiedusteltu miten kokeneita he ovat hevosten käsittelyssä. Mitä vähemmän kokemusta, sitä varmempi hevonen valitaan kyseiselle seurueelle. Kokeneemmille henkilöille taas voidaan antaa nopeampi ja persoonallisempi hevonen. Hevosia on useita kymmeniä, joten kaikille löytyy varmasti sopiva.

Vankkurilomille ottavat osaa monenlaiset ihmiset ympäri maailman: perheet, pariskunnat, kaveriporukat, työporukat tai häämatkalaiset. Siksi iltaisin voi olla mahdollista tutustua mielenkiintoisiin samanhenkisiin ihmisiin ympäri maailman. Mekin vietimme yhden unohtumattomista illoistamme yhdessä belgialaisen perheen ja ranskalaisen nuorenparin kanssa Arklow’in rannikkokaupungin vieressä olevassa yöpymispaikassa. Teimme nuotion, katoimme pöydän ulos nyyttäriperiaatteella, söimme, joimme ja nauroimme koko illan kirkkaan tähtitaivaan alla, hevosten laiduntaessa ruohoa ympärillä, tähdenlentojen ollessa kuin ilotulitusta yllämme.

Reitin valinta

Vaikka vankkurilomia kutsutaankin englanniksi nimellä ”horse caravans”, niin kyseessä ei kuitenkaan ole mikään vankkurikaravaani. Vankkurit eivät kulje peräkkäin, se on suorastaan kiellettyä. Tämä johtuu siitä, että kapeilla teillä yhden hevosvankkurin ohittaminen on vielä mahdollista mutta kahden saati sitten useamman vankkurin ohi olisi paikallisten erittäin vaikeaa päästä. Mikäli kahdella vankkurilla sattuisi olemaan sama määränpää, niin vankkurien väliin on suotavaa jättää ainakin 10 minuutin välimatka. Näin tehden ei paikallisten työmatka-autoilijoiden hermot mene niin helpolla.

Jokainen vankkuri menee siis omaa tahtiaan, sinne minne itse haluaa. Tämä tapahtuu kuitenkin tiettyjen rajoitusten puitteissa. Aivan kaikki tiet eivät ole vankkureille mahdollisia. Osa on liian jyrkkiä, jotkut taas liian vilkasliikenteisiä. Päivässä on mahdollista kulkea max. n. 20 km matka ja siihen menee hevosen vauhdista ja tauoista riippuen 3 -6 tuntia. Pimeällä ei saa matkata, sillä vankkureissa ei ole ajovaloja.

Tärkein valittuun reittiin vaikuttava seikka on kuitenkin yöpymispaikat. Yöpymispaikat ovat paikkoja, joiden kanssa vankkuriyritys on tehnyt yhteistyösopimuksen ja näitä paikkoja on tasaisesti ympäri Wiclowin maakuntaa, vuorilta rannikolle asti. Ihmisethän pystyisivät nukkumaan vankkureissaan lähes missä tahansa, mutta sopivat yöpymispaikat ovat tärkeitä hevosille. Yöpymispaikoilla on hevosille yleensä oma laidun, jossa ne saavat syödä ruohoa ja juoda vettä omaan tahtiinsa ja viettää yön omien hevoskavereidensa kanssa. Yöpymispaikoilla on myös ihmisiä varten vähintään aina vessat, suihkut sekä juomavesipisteet.

Useimmat yöpymispaikat ovat suoranaisia hevosten paratiiseja, kertakaikkisen upeita laidunpaikkoja. Osassa yöpymispaikkoja hevoset viettävät yönsä vankkureista eristetyllä laitumellaan, toisissa taas yhdessä vankkureiden kanssa. Ei siis ole mitenkään mahdotonta, ettei oma (tai toisen seurueen) hevonen pistäisi turpaansa vankkurin sisälle aamutuimaan porkkanaa kerjätäkseen :)

Yöpymispaikasta riippuen yhden vankkurin yöpyminen maksaa 15-25 euroa/yö. Huomatkaa, että tämä maksu ei kuulu vankkurivuokrauksen hintaan, vaan maksetaan aina suoraan yöpymispaikkaan. Yöpymispaikat ovat usein B&B -majoituksen tai hotellin yhteydessä, jotka tarjoavat myös ruokaa ja juomia.  Mikäli haluaa nukkua välillä mukavassa hotellihuoneessa vankkurien sijaan, niin pienellä lisärahalla sekin onnistuu mainiosti. Oikein mukavuudenhaluiset matkalaiset voivat suunnitella vaikka koko reittinsä siten, että he nukkuvat jokaisen yön mukavassa B&B’ssä tai pikkuhotellissa ja vain matkat tehdään vankkureilla :)

Tallilta voi vuokrata mukaan myös ratsastushevosen. Tällöin yksi seurueen jäsenistä voi ratsastaa vankkurien mukana koko ajan ja yöpymispaikoilla tehdä ratsastusvaelluksia vuoristopoluille tai hiekkarannalle. Voi tehdä myös niin, että pyytää tallia tuomaan yhden tai useampia ratsastushevosia jollekin tietylle yöpymispaikalle ja niin voitte viettää päivän tai vaikka useampiakin vaeltelemalla ratsain upeissa Irlannin maisemissa. Vankkurit ja vetohevonen odottavat rauhassa yöpymispaikassa. Mikäli mukana on lapsia, niin he voivat ratsastaa taluttaen myös vetohevosilla, kunhan asiasta on sovittu etukäteen ja sopiva hevonen on valittu vetohevoseksi.

Alustava reitti suunnitellaan ensimmäisenä iltana yhdessä henkilökunnan kanssa. He näyttävät kartasta mahdollisia reittejä, kertovat nähtävyyksistä ja upeimmista maisemista, esittelevät mahdolliset yöpymispaikat ja kuulostelevat mitä lomaltanne haluatte. Toiset nimittäin tahtovat yöpyä joka yö uudessa paikassa, toiset taas viettävät yhden tai useamman yön jossakin erityisen upeassa paikassa. Toiset haluavat suunnata vuoristoon, toiset taas viettää aikaa rannikon pitkillä hiekkarannoilla. Koska yksi viikko on aivan liian lyhyt aika nähdä kaikkia mahdollisia paikkoja, täytyy jonkunlainen suunnitelma tehdä jo tässä vaiheessa. Henkilökunta haluaa tietää summittaisen reittisuunnitelman myös siksi, että he osaisivat valita oikean hevosen ja myös siksi, että he mahdollisen ongelmatilanteen esiin tullessa olisivat suunnilleen selvillä siitä, missä kukin vankkuri kulkee. Samalla viikolla voi nimittäin vankkureita olla liikkeellä yli 20. Reittisuunnitelma ei kuitenkaan ole mikään kiveen kirjoitettu pakkopulla. Jos vaikkapa joku paikka osoittautuu niin upeaksi, että siellä haluaakin viettää useamman päivän kuin oli suunniteltu, niin siitä vaan!

Mahdollisten reittien ja yöpymispaikkojen määrä ja sijainti vaihtelee vuosittain. Jotkut tiet muuttuvat vankkurikelvottomiksi liikenteen vilkastumisen tms. johdosta, mutta jotkut uudet tiet tulevat taas mahdollisiksi. Yöpymispaikkojen määrä ja sijainti vaihtelee myös mahdollisten reittien puitteissa. Mikäli Kelttiläinen Taloustiikeri olisi jatkanut karjumistaan, olisivat vankkurilomat voineet tulla pitkän tiensä päähän. Monet tiet olivat nimittäin täynnä rakennusmateriaaleja kuljettavia rekkoja ja kuorma-autoja eivätkä kaikki paikalliset toimistoihin kiiruhtaneet valkokaulustyöläiset olleet kovinkaan tyytyväisiä työmatkojaan hidastaneisiin vankkureihin. Irlannin talouden romahdettua ovat turistit (myös vankkureilla liikkuvat) entistäkin tervetulleempia, pikkutiet hiljaisempia ja yhä useammat B&B -majoitusta tarjoavat miettivät tilaa myös hevosille ja vankkureille.

Kun olette päättäneet millaisen kierroksen suunnilleen haluatte tehdä, antaa henkilökunta teille käsin piirretyt reittikartat kaikille valituille yöpymispaikoille ja tarkan esittelyn niistä. Karttojen avulla löysi erittäin hyvin perille, vaikka meillä oli mukana myös tarkka alueen tiekartta sekä navigointi Nokian puhelimessa :) Irlannin maaseudun ihmiset ovat erittäin mutkattomia ja ystävällisiä, joten heiltä voi myös kysyä reittineuvoja tarvittaessa.

Koulutusta ennen lähtöä

Riippuen samana päivänä lähtevien seurueiden määrästä, tehdään valjastus- ja käsittelykoulutus joko ensimmäisenä iltana tai seuraavan päivän aamuna tukikohdassa. Koulutuksessa opetetaan hevosen nouto laitumelta aamuisin, hevosen hoito (harjaus, kavioiden puhdistus, mahdollisten hiertymien tutkiminen), hevosen ruokinta ja juottaminen, valjaiden yms. varusteiden laitto hevoselle sekä huolto ja säilytys öisin, sekä hevosen asettaminen vankkurien eteen sekä oikea kiinnitys. Kuulostaa paljolta ja hankalalta, mutta sitä se ei todellakaan ole. Täysi noviisikin hevosten kanssa oppii kaiken hetkessä, ilman mitään pulmia. Kuulemma useimmiten juuri he joilla ei ole mitään kokemusta hevosista, oppivat nämä asiat nopeiten, koska heillä ei ole mitään ennakkokäsityksiä ja maneereja ennestään.

Kun huoltotoimet on opittu, opetetaan hevosen ohjaaminen ja käsittely. Tässäkään ei kauaa turpa tuhise, koska hevoset ovat niin hyvin koulutettuja ja vankkurien vetämiseen tottuneita. Ohjaaminen on helppoa, vaikka kyllä se ensimmäisenä päivänä jännittääkin :)

Matkaan Hopea!

Kun ensimmäinen yö vankkureissa on takana ja vankkuriaamiainen syöty, onkin aika laittautua matkaan. Oma hevonen noudetaan laitumelta ja laitetaan matkakuntoon. Nämä tehdään jo itse, mutta henkilökuntaan kuuluva avustaja on koko ajan vieressä katsomassa että kaikki menee hyvin ja tarvittaessa auttamassa. Kun kaikki on valmista, niin Irlannin upea maaseutu kutsuu!

Henkilökuntaan kuuluva avustaja ohjaa vankkurit ensimmäisen mäen ylös ja hiukan matkaa tietä pitkin. Kun kaikki on hyvin, jää avustaja vaunuista pois ja itsenäinen matka alkaa.

Meidän kohdallamme matka pysähtyi tasan ensimmäiseen alamäkeen :) Itsenäinen ja persoonallinen hevosrouvamme “Delta” nimittäin päätti testata meidän laumanjohtajan kykyjä ja pysähtyi ensimmäiseen alamäkeen, eikä suostunut liikahtamaankaan. Teimme mielestämme kaikkemme, annoimme keppiä (= läpsäisy lautasille) ja porkkanaa (= porkkanaa), mutta ilman tulosta. Delta seisoskeli kaikessa rauhassa paikallaan. Meille ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin soittaa tukikohtaan ja pyytää apua. Ongelmatilanteissa voi ja kannattaa aina soittaa tukikohtaan, he osaavat joko neuvoa puhelimessa tai tulevat nopeasti autolla auttamaan. Avustaja saapui muutaman minuutin kuluttua, istahti kuskinpukille ja sanoi “Hop”. Ja Delta lähti, tietysti :)

Seuraavan ja viimeisen kerran rakas Deltamme koetteli meitä samana iltapäivänä. Melko lähellä tukikohtaa on yksi yöpymispaikoista, Rathdrum’in kylän leirintäalue. Koska emme halunneet pysähtyä vielä niin aikaisin emmekä muutenkaan yöpyä leirintäalueella, niin päätimme jatkaa matkaa seuraavaan mahdolliseen paikkaan, Ballinaclash’iin. Delta halusi kuitenkin toisin ja jämähti leirintäalueelle vievään risteykseen, keskelle kylää. Onneksi paikalla sattui olemaan bussipysäkki, joten emme tukkineet koko kylän liikennettä. Teimme taas vaikka mitä; yritimme työntää ja vetää Deltaa, houkuttelimme häntä HobNobs’eilla (Delta rakasti kaurakeksejä), maanittelimme ja uhkailimme. Ihmiset nauroivat, täydet turistibussit pysähtyivät ottamaan valokuvia yrityksistämme ja paikalliset antoivat hyväntahtoisia neuvoja. Minä olin jo soittamassa tukikohtaan, mutta tyttäreni sanoi, että jos emme nyt saa Deltaa liikkeelle omin voimin, niin emme saa jatkossakaan. Oikeassahan hän oli, sillä jäpitettyämme risteyksessä lähes puoli tuntia, yht’äkkiä Delta päättikin alkaa tottelemaan meitä ja lähti kiltisti liikkeelle. Tämän jälkeen Delta ei enää kertaakaan testannut meitä, vaan oli mitä kuuliaisin matkakumppani.

Viikon aikana hevosen ja vankkurien käsittelyyn tottuu yllättävän nopeasti. Oman hevosen temput oppii tuntemaan ja hevonen oppii tuntemaan ohjastajiensa tyylin. Huoltotoimet sujuvat rutiinilla ja alkujännityksen jälkeen ohjastamiseen ei tarvitse liikaa keskittyä, joten myös ohjastaja voi rauhassa ihailla ohi lipuvia maisemia.

Kiertolaisen elämää

Vankkureilla matkustaessa ei ole kiire minnekään. Matka etenee hevosen tahtia, joskus vähän nopeammin ja joskus, kuten meidän Deltamme kanssa, vähän hitaammin. Joissakin erityisen upeissa maisemissa jalkauduimme kävelemään Deltan vierellä, sillä hän piti siitä ettei täytynyt kävellä yksin :) Jyrkissä ylä- ja alamäissä kannattaa myös aina helpottaa hevosen tehtävää ja laskeutua itsekin kävelemään.

Vankkureilla kulkiessa näet, kuulet, haistat ja joskus maistatkin Irlannin upean vihreyden. Toinen toistaan upeampi maisema lipuu hiljaa ohitse ja jos mieli tekee, niin lähes aina voi pysähtyä pienelle tauolle tien viereen. Laittaa vaikka pientä purtavaa ja ottaa yhden Guinness’in. Monella vankkuristilla oli mukanaan omat kalastusvälineet ja he onkivatkin itselleen illallisen puhtaista joista tai järvistä, joita matkan varrelle osui useita.

Vaikka vankkurilomalainen on itse turisti joka ottaa yleensä paljon kuvia nähtävyyksistä, niin joskus tuntui siltä, että monille juuri vankkurilomalaiset olivat niitä nähtävyyksiä :) Meistä otettiin varmasti satoja kuvia ja videoita ohi ajavista autoista, kylien raiteilta ja turistibusseista. Ihmiset pysähtyivät juttelemaan kanssamme, ihastelemaan upeaa hevostamme ja kyselemään mistä olemme. Komeasti hulmuavasta Suomen lipustamme huolimatta meitä luultiin useimmiten ruotsalaisiksi…

Päivän matkaamisen jälkeen on hienoa saapua yöpymispaikkaan. Suurin osa yöpymispaikoista on kertakaikkisen upeita. Hevosille on varattu lähes paratiisimaiset laitumet, usein vielä hiljaa virtaavan joen rannalta. Kun hevonen on hoidettu ja päästetty laitumelle, on hyvin aikaa omille toimille. Jotkut jäävät viettämään iltaa vankkureihin ruuan, juoman, hyvän kirjan tai toistensa kanssa. Toiset taas lähtevät tutustumaan lähialueen nähtävyyksiin, golfaamaan, vaeltelemaan vuorille, uimaan hiekkarannoille, valokuvaamaan tai vaikkapa ratsastamaan. Jotkut lähtevät viettämään aikaa ja syömään läheiseen pubiin tai ravintolaan ja kuuntelemaan samalla irlantilaista kansanmusiikkia.

Nähtävää matkan varrella

Viikon aikana vankkureilla tavoittaa upeita paikkoja. Paikoista useat ovat Irlannin suosituimpia turistikohteita, eivätkä syyttä. Parasta on kuitenkin se, että pelkästään pysähdyspaikat eivät ole kokemisen arvoisia, vaan myös reitit niiden välillä: viljavia peltoja, kilometrien pituisia hiekkarantoja, kuohuvia koskia, hiljaa lipuvia virtoja, vuoria ja laaksoja, puiden varjostamia kapeita teitä sekä ennen kaikkea häikäisevää kaiken sävyistä vihreyttä silmänkantamattomiin.

Tuokiokuvia matkareittimme varrelta kannattaa katsoa kuvagalleriasta.

Lähtekää!

Meistä monen arki on kiireistä, täynnä työn, perheen ja harrastusten asettamia aikatauluja ja määräaikoja. Edes lomalla emme aina pysty tai osaa rauhoittua ja hellittää, vaan jatkamme samaa kaavaa. Joskus loman jälkeen tuntuukin, että siitä toipumiseen tarvittaisiin lomastatoipumisloma. Välimeren yössä on oikeastaan helpompi tutustua kehen tahansa muuhun kuin omaan kumppaniin tai itseensä, Turkin basaareissa et saa hetkenkään rauhaa kaupustelijoilta, Kaukoidän uimarannan lepotuolien väliin ei mahdu edes aurinkorasvapulloa, täpötäyden turistibussin yhteislaululta et kuule edes omia ajatuksiasi ja loppujen lopuksi auringonlaskukin näyttää ihan samalta minkä tahansa turistiravintolan terassilta katsottuna, sijaitsi se sitten Santorinilla tai Kyproksella.

Tällainen hiukan erikoisempi matkaidea kuuluukin monilla luokkaan ”voi kun tuonne olisi joskus ihana lähteä”. Älkää odottako, lähtekää. Häämatkalle, perhematkalle, tai jättäkää lapset hoitoon ja lähtekää kaksin, ihan vaan olemaan yhdessä ilman kiirettä ja paineita. Tämän matkan aikana teillä on mahdollisuus tutustua toisiinne kunnolla ensimmäistä kertaa tai yhä uudelleen.

Varoituksen sana kuitenkin: kun on kerran käynyt vankkurilomalla Irlannissa ja itse kokenut, miten puhdas luonnon kauneus ja kiireettömyys yhdessä kihelmöivän seikkailun tunteen kanssa saavat aikaan unohtumattoman loman, ei jatkossa ole välttämättä minkäänlaista innostusta lähteä ruuhkaisille aurinkorannoille tai muualle turistien turvottamiin kohteisiin.

Voi käydä kuten sille keski-ikäiselle saksalaiselle pariskunnalle, joka saapui tukikohtaan meidän kotiinlähtöpäivänä. Jo yhdeksättä vuotta peräkkäin he vuokrasivat saman hevosen vetämään vankkureita, ajoivat yhdessä päivässä samalle kuvankauniille yöpymispaikalle ja viettivät siellä koko viikon, kuten olivat tehneet jo kahdeksan vuoden ajan.

“Unforgettable Journeys to Take Before You Die”

Matkailujournalistit ja -valokuvaajat Steve Watkins ja Clare Jones ovat pitkän uransa aikana tehneet satoja matkoja ja nähneet tuhansia matkakohteita ympäri maailman. Kirjassaan ”Unforgettable Journeys to Take Before You Die” he esittelevät 30 ikimuistoisinta tekemäänsä matkaa ja kertovat upeimmista matkakokemuksistaan ympäri maailman. Shackleton’s Voyage etelämantereella, silkkitie Pekingistä Samarkandiin, vuorigorillojen jäljillä Ruandassa ja monet muut matkat ovat painaneet unohtumattomat jälkensä paatuneiden reissaajien muistoihin. Yksi heidän unohtumattomimmista, kirjaan päässeistä matkoistaan on juuri hevosvankkuriloma Irlannissa. Kirja on tilattavissa ainakin Amazonista.

Katso lisää kuvia kuvagalleriasta >>

Mikäli Irlanti ja/tai hevoset kiinnostavat, niin lue myös Hevosvaellusta Irlannissa

Lue muiden kokemuksia ja keskustele Irlannista häämatkakohteena foorumilla >