Tämä ei ehkä ole aivan täysin oikea ketju tälle asialle, mutta samaa asiaa se kuitenkin on... Eli mehän mennä täräytettiin miehen kanssa salaa naimisiin kesälomalla. Kukaan ei tiennyt meidän suunnitelmista. Olemme saaneet hurjasti onnitteluja ja kaikki ovat olleet iloisia ja onnellisia meidän puolestamme. Yksi ystävä kuitenkin surettaa mua. Tämä tyttö on pitkässä parisuhteessa, ovat olleet yhdessä pitempään kuin me. Hän on useasti sanonut, että odottaa kosintaa ja tahtoisi mennä naimisiin. Hän onnitteli ja halasi minua, mutta näin surun hänen silmistään ja kun kaikki kyselivät minulta häistämme ja kaikesta siihen liittyvästä, niin hän oli aivan hiljaa ja surullisen näköinen. Mun jotenkin tuli niin surku hänen puolestaan! Tuntuu jo kurjalta itsekin hihkua onnesta, kun toinen on ihan maassa ja sellaisella asenteella, että "mä en koskaan pääse naimisiin"...