Haaveiluketju

[Tipsis]

^ Täällä on kanssa samankaltainen tilanne, avioliitto ei ole käynyt mielessäkään aiemmissa suhteissa, molemmat haluavat naimisiin, mutta kiire ei ole (paitsi minulla silloin tällöin   ). Kait nyt ihmisellä harrastus pitää olla :D

 

Mutta, arvon haaveilijat, millaisesta kosinnasta haaveilette?

 

Asialla leikittelin jokin aika sitten.. (Silläkin uhalla kirjoittelen, että joku ottaa nokkiinsa ja saan haukut, kuten "pilalle menneestä" kosinnasta aikoinaan kirjoittanut. Seuraavat kuvastavat vain omia toiveitani, arvostelematta kenenkään muun toiveita, suhdetta jne.) 

Ensimmäisenä tuli mieleen, miten sen en toivoisi tapahtuvan. Tapahtuma on kuitenkin ainutlaatuinen ja tärkeä hetki parisuhteen aikajanalla, joten en haluaisi tyyliä: "röhnötetään sohvalla, ukko kysyy: no pitäskö nyt sitten hakee ne sormukset?". Eikä toinenkaan ääripää, jenkkileffaskene, ökyfiiniravintola, jousikvartetti, skumppa, ilmapallot, sydännallet jne + sormus jälkiruuassa, inspaa.. Eli jotain siitä välistä sitten, sinänsä paikalla (kotona, reissussa, ulkona) tai ajalla (arkipäivä tai juhla) ei olisi väliä, eikä oikeastaan läsnäolijoillakaan (varmaan mieluiten kuitenkin kahdenkesken), vaan tärkeintä olisi oikea "mielentila"    Vaikea selittää, mutta sellainen kiireetön, stressitön, positiivinen ilmapiiri maustettuna pienellä jännityksellä.

 

Miehelle tuntuu olevan tärkeintä, että onnistuu yllättämään minut täysin. Ja se huolettaa minua, koska tilanteet, jossa en ikimaailmassa arvaisi hänen kosivan (nyt kun asiasta on puhuttu ja avioituminen on molempien 'tavoite' tässä suhteessa), olisivat tilanteita, joissa minulla on kurja olo (riidellessä, tosi väsynyt/nälkäinen/kipeä jne.) tai kiireessä. Jos oletusarvoisesti kaikki kahdenkeskiset kivat hetket (romanttiset illalliset kotona tai ulkona, piknikit, lomat/reissut/mökki-illat, juhlapäivät jne.) jäävät pois sillä perusteella, että voisin olettaa kosinnan tulevan, niin mitä siihen jää?

 

Pitkistä lurituksista tai polvistumisesta en ole haaveillut, mutta en pitäisi niitä "huonoina" elementteinä. Toivoisin, että sormusta hän ei olisi hankkinut etukäteen ihan käytännön syistä (minulla on hyvin kapeat sormet, sormus pitää tod.näk. teettää ja se ei voi olla kovin leveä + alalla työskennelleenä tuli aika nirsoksi vissiin sekä olen aika tarkka siitä, että pitkäikäisin koruni on tehty hyvin istutusten, kivien jne. suhteen. Lisäksi viehätyn eniten sormuksista, joita ei kultasepänliikkeessä todellakaan ensimmäisenä tarjota). Varmasti kuitenkin rakastaisin hänen valitsemaansa sormusta, vaikka se olisi valkokultainen leveä flakkasormus.

[etanatar]

Itselläni on ollut aina ehtona, että miehen on polvistuttava. Muuten minulle on ollut ihan sama millä sanoilla ja missä tilanteessa ja millä puitteilla. Kunhan ei julkisesti. Yök. Mielestäni tuo päätös, vaikka sen arkisesti esittäisikin, on niin intiimi tilanne, ettei siihen sivukorvia ja -silmiä tarvita.

 

Viime aikoina tuo polvistuminenkin on alkanut tuntumaan aika turhalta. Meillä on tapana joskus iltaisin ennen nukahtamista kirjoitella sormella toisen iholle hellyyksiä. Ehkä paras tapa kosia olisi, jos mies kirjoittaisi nuo sanat iholleni kirjain kerrallaan, niin että arvailisin aina tavu tavulta mitä toisella on mielessä    Intiimiä, romanttista ja ihanaa 

 

Loppujen lopuksi itselläni ei ole koskaan ollut mitään suuria haaveita kosinnasta. Tärkeintä on, että mies kertoo minulle että haluaa viettää loppuelämänsä kanssani ja tehdä minusta vaimonsa. Tosin nuo sanat mies on jo useasti sanonut, että eipä niitäkään tarvitse sydän kurkussa odotella 

 

Ja sormukset haluan ostaa ehdottamasti yhdessä. Ja mahdollisimman pian kosinnasta. Hihiihiiiii, sormusostoksia, hihiihiihii *tyttömäistä kihertelyä*  

[Augusta*]

Mun mielestä kauheaa olisi, jos mies kosisi mua mun syntymäpäivänäni, ikään kuin se kosinta olisi joku lahja

 

Muuten kyllä kaikki käy ja varmasti tuohon synttärikosintaankin vastaisi kyllä

[Illuusian.unelma]

Saanko käydä täällä vähän hehkuttamassa (en oikein ole vielä kotiutunut tuonne häitä konkreettisesti suunnittelevien puolelle, kun mitään päivämääriä ei ole vielä päätetty)? Pakko saada kertoa jollekin, että tilattiin tänään minulle maistraattiin sopiva mekko. Meni vähän nurinkurisessa järjestyksessä, sillä löydettiin miehelle ensin kiva solmio, johon sopivaa mekko sitten aloin netistä etsiä. Löytyikin kivuttomasti; purppuran värinen, polvipituinen satiinimekko, jossa jännä leikkaus. Ei mikään kallis tai ylihieno, mut kuitenkin melko näyttävä ja ihana. 

Muokattu: May 19, 2013, käyttäjä: Illuusian.unelma

[miananana]

Ihana nähdä, että en ole todellakaan yksin näiden haaveiluiden kanssa! Tosiaan rakastan myös tätä haaveilua juuri sen vuoksi, että ei ole mitään sen suurempaa stressiä yhtään mistään.

 

Itselläni ei ole mitään suurta haavetta siitä, millaisen kosinnan tahtoisin. Sen tiedän, että poikaystäväni ei tule kosimaan niin sanotusti ohimennen, koska se itse on sanonut, että haluaa sen olevan mieleenpainuvaa. En tiedä millä tavalla mutta jollain tavalla. Jännä nähdä kun se aika tulee. Veikkaan kuitenkin sitä, että kihlasormus ei tule olemaan täysin suomalaisperinteen mukainen. Miehen kotimaassa kihlasormuksessa kuuluu olla perinteisesti ainakin yksi timantti, yleensä solitaire-mallinen sivutimanteilla/muilla sivukivillä tai ilman. Veikkaan, että jotain tämäntyylistä sormus tulee olemaan. En tosin usko, että poikaystävä valitsisi sitä täysin perinteistä... saa nähdä! Mutta luulen, että kuitenkaan ilman sormusta hän ei tule kosimaan silloin kun se tilanne tulee kohdalle. Ja ikuisena romantikkona on pakko sanoa, että ihanaa näin!

 

Illuusian.unelma, kuulostaa ihanalta, varmasti ihana värikin! Onnea!

[Vilutti]

Haaveilu on vaarallista. 

[Tipsis]

^ Vilutti on sinänsä oikeassa, että ilmeisesti haaveilu voi vanhentaa.

Mutta onneksi se on myös terveellistä, sanovat jenkkitutkimukset :)

Why daydreaming is good for you  ja  7 Reasons Why Daydreaming is Healthy

 

Haaveilu auttaa saavuttamaan tavoitteita, parantaa ihmissuhteita, lisää luovuutta ja tuotteliaisuutta sekä auttaa oppimaan uutta itsestään, sanoo toinen artikkeli. Ensimmäisestä pari lainausta:

 

“Daydreaming has a learning function. When you daydream about things that have already happened, you review the events and think about alternatives."

"In the same way, projecting into the future makes us smarter about our choices. “Daydreaming has a rehearsal function,” says Klinger. “So if something important is coming up, you might play out different scenarios of what to do.”

"Almost all of our ambitions start life as daydreams."

"While we are busy managing our lives, our unconscious minds are chewing over problems and thoughts we may not even be aware of."

Minä taidan olla liian positiivisella päällä allekirjoittaakseni kaiken Taitaa olla kevättä rinnassa

[Vilutti]

Aww. Ihana. En voi vihata!

[Töppönen]

Täällä myös yksi haaveilija. Häät ovat joskus hamassa tulevaisuudessa, mutta mulla on jo puku ja hiukset ainakin suunniteltuna. Hääpaikkakin on valittuna, kirkko vielä puuttuu   Musiikkia ja häitten ohjelmaakin on tullut jo mietittyä, vieraslistaa, ruokailua ja ketkä kavereista toimisivat kaasoina ja seremoniamestarina   Mut puoliks suunniteltu on jo puoliks tehty.

 

Olen miettinyt kahta vaihtoehtoa tuon puvun suhteen. Olen historiahullu ja haluaisin häät sen teeman mukaan. Täällä Turussa on yksi liike, josta voi vuokrata itselleen vanhojen kaavojen mukaan tehdyn historiallisen puvun. Esimerkiksi vuokrasin wanhojentanssipukuni sieltä. Erotuin aika hyvin joukosta, kun minulla oli rokokootyylinen puku pannier-sivukoreineen    Eli joko vuokraan sieltä itselleni hääpuvun tai jos en sieltä löydä sopivaa, niin teetätän puvun suoraan Belle Modestella    Haaveissa on siis 1800-luvun lopun ihana turnyyri-tyylinen hääpuku. Mieheke jo lupautui pukeutumaan saman aikakauden mukaisesti. Olen myös miettinyt, josko tekisin häistämme vielä teemahäät ja kehottaisin viereita pukeutumaan historiallisesti (Voipi olla et se menee jo hankalaksi, mut saahan sitä haaveilla  )

 

Kaasoni päätin jo vuosia sitten ja heitä on kaksi. Toinen on lapsuudenystäväni ja toiseen tutustuin töitten myötä ja meistä on tullut tosi hyvät ystävät 

 

Hääpaikkana olisi Maarian kirkon pappila. Kaikkein helpointa olisi pitää vihkiminen sitten Maarian kirkossa, mutten oikeen tunne sitä kirkkoa omakseni. Olisi unelmien täyttymys marssia alttarille Turun Linnassa, sen kirkko on aivan ihana! Mutten sitten oikein tiedä siitäkään. Eli kirkonmetsästys jatkuu vielä 

Mutta tässä on vielä aikaa suunnitella ja haaveilla.

[etanatar]

Töppönen miten olisi Pyhän Katariinan kirkko? Asustin joskus aikoinaan Turussa ja sen ohi tuli lenkkeiltyä muutaman kerran. Näytti yhtä ihanan vanhalta kuin Maarian kirkko 

 

Itse haaveilen myös vanhastavasta hääpuvusta kuitenkin enemmän tyyliin 1900 -luvun alku. Olishan se hienoa, jos tuon ukon saisi pukeutumaan samaan tyyliin. Mutta jo puvunhousujen pukeminen vaatii pitkän keskustelun. Mutta tämä kaikki aikanaan, kun saisi sen kosinnankin ensin 

 

Sen enempää en ole jaksanut haaveilla, että ei menisi jatkuvaksi höpöttämiseksi miehelle. Minä kun olen aika lörppäsuu, kun jostain innostun. 

[Rosetta_]

Töppönen: Turun linna kirkko on kyllä ihana! Onneksi Turun seudulla riittää historiallisia kirkkoja muutenkin, joten Maarian kirkko ei ole mitenkään pakollinen.

 

Itse haaveilen naimisiinmenosta New Yorkissa ja mies ei ole ainakaan heti tyrmännyt ajatusta. Aiemmin haaveenani oli Mauritius mutta ehkä urbaani ympäristö on sittenkin enemmän meidän juttu. Häistämme tulisi muutenkin hyvin pienet ja koska meiltä kummaltakin on molemmat vanhemmat kuolleet, tuntuisi senkin vuoksi hyvältä ajatukselta pitää ihan vain meidän kahden häät kaukana. Pitää vain malttaa vielä olla kovasti hehkuttamatta ajatusta miehelle, kun tuntui se kosintakin olevan aika ison henkisen ponnistelun takana 11 vuoden yhdessäolon jälkeen.    Ehkä siis totuttelemme näihin uusiin sormuksiin kuukauden - pari, ja vasta sitten tuon haaveeni enemmän esille. Naimisiin olisi kuitenkin tarkoitus mennä 2014 syksyllä, joten kovin kauan en voi haaveita itsellänikään hautoa.

[Chocolade]

Hei,

 

Olenko minä ainut, joka kosinnan puutteesta huolimatta on jo sortunut suunnittelemaan häitä? Tiedän kyllä että jossain vaiheessa se kosinta sieltä tulee (ainakin mies näin on antanut ymmärtää), mutta en vaan millään jaksaisi odottaa. Ja olen aivan täysin hurahtanut häihin Olen katsellut pukuja, kimppuja, kampauksia, auton koristuksia, kenkiä ja vaikka sun mitä... Ja kaikesta tästä hurahtamisesta hulimatta, rakastan miestäni ja juuri hänen kanssaan haluan tulevaisuuteni viettää. Se kai tästä niin vaikeaa tekeekin, kun tietää että toinen on se oikea ja se, joka onnelliseksi tekee Mutta malttamattomuus häiden suhteen on olematon. Silti olen yrittänyt olla vihjailematta miehelle, en halua häntä painostaa kosintaan... Muita kohtalontovereita?

Muokattu: September 2, 2013, käyttäjä: Tipzilla
Siirto haaveiluketjuun

[Amidala]

Hei,

 

Olenko minä ainut, joka kosinnan puutteesta huolimatta on jo sortunut suunnittelemaan häitä? Tiedän kyllä että jossain vaiheessa se kosinta sieltä tulee (ainakin mies näin on antanut ymmärtää), mutta en vaan millään jaksaisi odottaa. Ja olen aivan täysin hurahtanut häihin Olen katsellut pukuja, kimppuja, kampauksia, auton koristuksia, kenkiä ja vaikka sun mitä... Ja kaikesta tästä hurahtamisesta hulimatta, rakastan miestäni ja juuri hänen kanssaan haluan tulevaisuuteni viettää. Se kai tästä niin vaikeaa tekeekin, kun tietää että toinen on se oikea ja se, joka onnelliseksi tekee Mutta malttamattomuus häiden suhteen on olematon. Silti olen yrittänyt olla vihjailematta miehelle, en halua häntä painostaa kosintaan... Muita kohtalontovereita?

Minä    Avokin kanssa sorrutaan siihen molemmat. Uskon, että parin kuukauden sisällä saan suunnitella jo ihan luvan kanssa.

[Chocolade]

Ihanaa että on muitakin. Kuinka pitkälle olette jo suunnitelleet? Miulla on kone täynnä kuvia kaikista ihanista mekoista, kimpuista, kampauksista, kutsuista... Laittakaapa kuvia että mistä haaveilette. Ihana olis nähdä luiden haaveita ja osittaisi suunnitelmia :-) Itse kuvitan kunhan kuvien ääreen pääsen (täällä siis yksi häänarkomaani, töistäkin pitää näköjään osallistua :-D )

[Rouvaksi_2015]

Minähän haaveilen joka ikinen päivä Ärsyttää sikana, että häihin on vielä niin paljon aikaa, kuten tuosta laskurista näkee. Suurin päiväunieni aihe tällä hetkellä on puku: a-linjainen, olkaimeton ja laahus pitää olla. Myös piiitkä huntu <3 Meikit, hiukset, kengät ja muut on jo suunniteltu. Pukua en ole edes aloittanut metsästämään, koska on vielä niin aikaista.

[athella]

Hei,

 

Olenko minä ainut, joka kosinnan puutteesta huolimatta on jo sortunut suunnittelemaan häitä? Tiedän kyllä että jossain vaiheessa se kosinta sieltä tulee (ainakin mies näin on antanut ymmärtää), mutta en vaan millään jaksaisi odottaa. Ja olen aivan täysin hurahtanut häihin Olen katsellut pukuja, kimppuja, kampauksia, auton koristuksia, kenkiä ja vaikka sun mitä... Ja kaikesta tästä hurahtamisesta hulimatta, rakastan miestäni ja juuri hänen kanssaan haluan tulevaisuuteni viettää. Se kai tästä niin vaikeaa tekeekin, kun tietää että toinen on se oikea ja se, joka onnelliseksi tekee Mutta malttamattomuus häiden suhteen on olematon. Silti olen yrittänyt olla vihjailematta miehelle, en halua häntä painostaa kosintaan... Muita kohtalontovereita?

Tämä olisi voinut olla suoraan minun näppäimistöltä. Olen varmaan ihan pienestä tytöstä asti haaveillut niistä täydellisistä häistä ihanan miehen kanssa. Mies on vaihtunut pari kertaa vuosien varrella, samoin ajatus siitä, että millaiset ne täydelliset häät oikein ovat. Nyt rinnalla on ollut liki neljä vuotta ihana mies ja idea häistäkin alkaa muodostua. Kosintaa ei ole kuulunut, toivottavasti kuuluu vielä tämän vuoden puolella. Haluan saada kaikki suunnitelmat toteutukseen hiljalleen. Ja kun sanon "kaikki suunnitelmat", niin myös tarkoitan sitä. Tiedän tarkalleen millaisen puvun haluan, millaisen kakun, kutsuista on idea... Saisi se mies kyllä jo pikku hiljaa kosia. Häitä ei kuitenkaan vietetä aikaisemmin kuin joskus 2016-2017, joten mitä sitä kosintaakaan enää panttaamaan.

[jennna]

Hei,

 

Olenko minä ainut, joka kosinnan puutteesta huolimatta on jo sortunut suunnittelemaan häitä? Tiedän kyllä että jossain vaiheessa se kosinta sieltä tulee (ainakin mies näin on antanut ymmärtää), mutta en vaan millään jaksaisi odottaa. Ja olen aivan täysin hurahtanut häihin Olen katsellut pukuja, kimppuja, kampauksia, auton koristuksia, kenkiä ja vaikka sun mitä... Ja kaikesta tästä hurahtamisesta hulimatta, rakastan miestäni ja juuri hänen kanssaan haluan tulevaisuuteni viettää. Se kai tästä niin vaikeaa tekeekin, kun tietää että toinen on se oikea ja se, joka onnelliseksi tekee Mutta malttamattomuus häiden suhteen on olematon. Silti olen yrittänyt olla vihjailematta miehelle, en halua häntä painostaa kosintaan... Muita kohtalontovereita?

Oi, et.... : DD Minä olen miettinyt päivät, puvun, tiedän ystäväni tekevän ainakin häämeikin, tiedän värit, tiedän oman puolen vieraslistani ja tiedän, että tulen tekemään muutaman mansikkakermakakun riippuen vuodenajasta.... Ja niitä p'äiviäkin olen katsellut valmiiksi, ja juhlapaikkoja. Kosinta vain puuttuu ja miehen tuntien tulee puuttumaan vielä kauan. : ( Tiedän jo, minkä sormuksen haluan, muttei se ikuisesti odottele liikkeessä... Hoputettu on, myös vanhempiensa puolelta.

[Venustas]

Haaveilen naimisiinmenosta ulkomailla, vaikkapa sitten Italiassa, jonka jälkeen häämatkalle maailman ympäri. Toinen vaihtoehto voisi olla pienet boheemit häät Ahvenanmaalla tai Turun saaristossa. Päälläni olisi pellavamekko, kukkia hiuksissani, häissämme kuuntelisimme hyvää musiikkia Spotifysta ja söisimme herkullista lähiruokaa. Grilli ja sauna kävisivät kuumana, olisi pihaleikkejä ja rentoa seurustelua veden äärellä hyvässä tunnelmassa, ehkä jopa ukkostaisi loppuillasta. Toisaalta, jos ehdimme rikastua valmistumisen jälkeen, niin voisimme pitää keskikokoiset luksushäät, lähes samoilla elementeillä. Teemaväreinä voisi olla sininen ja kulta, ehkä myös valkoinen. Minulla olisi sinivalkoinen raidallinen mekko. Haaveilu on mukavaa, mutta häiden suunnitteleminen ja järjestäminen ei ole ykkösenä elämässäni. Paras vaihtoehto olisi pikainen vihkiminen käräjäoikeudessa ja lentoaseman kautta ulkomaille.   

Muokattu: May 7, 2015, käyttäjä: Venustas

[Vanitas]

Se kai tästä niin vaikeaa tekeekin, kun tietää että toinen on se oikea ja se, joka onnelliseksi tekee

Itsellä särähtää tosi pahasti korvaan tällainen ajattelu että "toinen ihminen on se, joka minut tekee onnelliseksi". Ei kovin tervettä.

[Venustas]

Jatkoa haaveiluketjuun: haaveilen, että kosinta tapahtuisi loppuvuodesta, jotta pääsisin raapustamaan 2018 hääpäiväkirjaan. 

[Juumi]

Miekin olen haaveillut aina. Mies on vaihtunut sen jälkeen kun tänne ensimmäisen kerran kirjoitin, mutta haaveet naimisiinmenosta ja häistä eivät. Tämän miehen kanssa kaikki tuntuu vaan niin oikealta, ja olemmekin edennet nopeaa tahtia. Olemme suunnitelleet jo kihlajaisten ja häiden pääpiirteet, ja vauvoistakin on puhuttu. Mies on luvannut kosia kun on siihen valmis, eikä mun kuulemma tarvi odotella montaa vuotta.

Joten sehän on ihan ok ja hyväkin jo suunnitella ja miettiä hääjuttuja, että kun kosinta tapahtuu niin häät voi toteuttaa nopeallakin aikataulull? ;D

[Magneetti]

Samoinpa kävi mullekin, että mies vaihtu ja suunnitelmat meni uusiks, mutta paremmiks. Ensimmäisen kanssa ehdittiin yli 5 vuotta olla ja häitäkin tuli mietittyä. Se olikin nimenomaan sitä häiden miettimistä. Nykyinen tilanne taas on enemmän kallistunut sinne avioliitosta unelmoimisen puolelle, vaikka häätkin toki edelleen tuntuvat kivalta jutulta Kihloissa siis ollaan jo ja nopeasti mentiinkin, mutta kyllä tässä vielä haaveiltavaa riittää yllin kyllin. Ehkä tietynlaisella elämänkokemuksella ainakin itselleen on helpompi "puolustella" pikaisia ratkaisuja, kun tuntuu että aidosti tietää vähän jo jostain jotain. Suhtaudun suurella kunnioituksella teini-iässä elämänsä rakkauden löytäneisiin, mutta osaan myös arvostaa omia ratkaisujani ja kertyneitä kokemuksia. 

[Vaniella]

Muutama vuosi sitten meni useampi kaveri/lapsuudenystävä naimisiin aika lyhyin välein ja silloin alkoi jonkinlainen hääkuumeilu, kun peilasin heidän häitään omiin haaveisiini ja mietin, millaiset häät ehkä itse haluaisin. Olen välillä kehitellyt pieniä haavekuvia mahdollisista häistäni jo ennen sitäkin, mutta en ole pikkutytöstä asti haaveillut omista häistäni. Ennemminkin haaveilin rakkauden ja elämänkumppanin löytämisestä. Kavereiden häiden aikaan aloin selailla netistä hääjuttuja ja homma lähti jokseenkin lapasesta.

No, mopo on taas vähän karannut käsistä.  Toisaalta kun naimisiinmeno on tiedossa muutaman vuoden päästä, niin voi olla ihan hyväkin miettiä jo vähän etukäteen. Olen käynyt läpi päässäni monia eri vaihtoehtoja karkaamisesta luksusravintolajuhliin paikanpäällä vihkimisineen.

Toisaalta haluan kunnon häät, jotka tuntuu häiltä ja läheiset mukaan juhlimaan aamuyön pikkutunneille asti, toisaalta kahdestaan maistraattiin, syömään ja hääyönviettoon. Oikeastaan paras vaihtoehto olisi ensin "karata" ja järjestää juhlat myöhemmin. Merinäköala olisi ihana. 

Haluaisin kuitenkin maistraattitilaisuudestakin romanttisen ja lämpimän muiston ja niin ollen jotain ekstraa vihkimiseen. Kun mainitsin tästä miehelle, hän sanoi ajatelleensa sen menevän niin, että nimet paperiin ja mahdollisimman nopeasti ulos. Mun mieheni on ehkä epäromanttisin persoona, jonka tiedän...

 

[Gyda]

Haha, minulla on ollut päin vastoin! Lapsea ja teininä kun kävi häissä vieraana, ajatteli vain häiden kauneutta. Haaveilin siis lähinnä mekosta, en mistään muusta, miestäkään ei haaveisiin mahtunut! Nyt haaveilu on siirtynyt parisuhteeseen ja siihen, miten ihanalta naimisiin meno tuntuisi, me kaksi ja rakkaat läheiset juhlistamassa, kaikki onnellisia. Mutta koska noita asioita ei voi kovin pitkään pohtia, on pinterest saanut kansioon erilaisia inspiraatiokuvia mekosta, sormuksesta, juhlapaikoista, vihkimisen yksityiskohdista, miesten puvuista, kukista, kutsuista... Luen jopa siitä, miten juomien kulutus voidaan arvioida ja mitä vaihtoehtoja on vieraiden kuljetukseen Ei ajankohtaista, mutta kivempaa ajanvietettä kuin siivoaminen tai esseiden kirjoittaminen.

Olisipa muuten ihanaa karata, mennä ulkomailla naimisiin ja olla ihan kahden, ja sitten palata ja pitää juhlat! Ehdottomasti minäkin haluan juhlistaa läheisten kanssa, mutta vihkiminen voisi olla ihan vain midän kahden hetki. Paitsi että varmasti meidän molempien äidit ja minun siskoni pahastuisivat jos eivät näkisi vihkimistä

[Vaniella]

2 tuntia sitten, Gyda said:

Haha, minulla on ollut päin vastoin! Lapsea ja teininä kun kävi häissä vieraana, ajatteli vain häiden kauneutta.

Tämä selittää varmaan osaltaan eron. Minä olen ollut häävieraana ennen aikuisikää tasan 1 tai 2 kertaa, joten en ole aiemmin päässyt morsioita kovin ihailemaan. Lähinnä muistan olleeni noissa toisissa hääjuhlissa jotenkin hämmentynyt, kun sukulaistäti oli niin hienosti pukeutunut.

Meidän äiti (ja ehkä anoppikin) tulee kyllä pahastumaan joka tapauksessa, koska en todellakaan aio kutsua ketään sukulaisia vain siksi, että olisi pakko ja näin ollen häiden vieraslista on tällä hetkellä hyvin kaveripainotteinen. (Kyllä, haaveilu on jo näin pitkällä... ) Senkin takia karkaaminen alkaa kuulostaa yhä paremmalta vaihtoehdolta!