Guest Kirjoitettu October 24, 2011 Raportoi Share Kirjoitettu October 24, 2011 (muokattu) ^ Toisaaltaan, miksi juuri naiset ovat kautta historian luopuneet nimestään? Mikä tekee miehen nimestä arvokkaamman?^Tuo on minuakin aina ihmetyttänyt.Olen kovin jääräpäinen ja jo aiemmassa avioliitossa otin oman nimeni kesken kaiken takaisin. Naimisiin mennessä ei vielä ollut tämä uusi sukunimilaki voimassa (olen myös niitä "wanhoja pieruja", kuten joku muukin tuolla ekalla sivulla mainitsi olevansa) ja tunsin olevani aivan väärän sukuniminen. Nyt, kun avioiduin uudelleen, keskustelimme aiemmin miehen kanssa tästä nimiasiasta. Hän kysyi, tuleeko minusta hänen nimisensä ja vastasin, että ei tule. Entä yhdysnimenä. Ei. Tarjosin mahdollisuutta ottaa minun sukunimeni. Tämän jälkeen päätimme, että kumpikin pitää omansa.Olen kovin kiintynyt omaan sukunimeeni ja tehnyt omanlaistani "uraa" tällä nimellä. Lisäksi se nimi vain jotenkin kuuluu vahvasti identiteettiini, enkä osaisi olla jonkun toisen omistuskappale nimen kautta. Muokattu: October 24, 2011, käyttäjä: helmiannikki Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Pilvi Kirjoitettu October 25, 2011 Raportoi Share Kirjoitettu October 25, 2011 Olen tainnut vastaaviin ketjuihin vastata, mutta satuin vilkaisemaan tätä ja aloin ihmetellä oman lähipiirini takapajuisuutta. Itselläni siis on oma tyttönimeni ja miehellä oma poikanimensä (onko sille edes olemassa joku oikea nimitys...?). Kaksi vuotta olemme olleet naimisissa ja silloin kaksi vuotta sitten syinä oman nimeni pitämiseen olivat:1) Oman nimeni harvinaisuus suhteessa miehen nimeen.2) Olen aina ollut tämän niminen, en ole etunimeänikään muuttamassa.3) En keksinyt yhtään syytä, miksi vaihtaisin nimeni.Olin oikein tyytyväinen omaan nimeeni, enkä ajatellut, että asia olisi jonkun ongelma. Tähän mennessä olen saanut kuulla seuraavia:- Olen itsekäs, koska pidin oman nimeni. (Lähisukulaiselta ja vielä moneen otteeseen.)- Miehen nimi ei kelvannut minulle, vaikka mies kelpasikin. (Miehen lähisukulaiselta).- Onpas miehelläni erikoinen nimi! Tiedänkö, mistä se on peräisin? (Työpaikalla, täyttäessäni sijaisen papereihin nimeäni häiden jälkeen. Enpä olisi ikinä uskonut kenenkään ajattelevan nimeni olevan mieheltäni saatu...)- Mutta miehelläsihän on niin kaunis nimi! Ota vähintään yhdysnimi! Entä tulevat lapset, tuleeko nimestä sitten tappelu? (Useammalta kaverilta...)Lisäksi ystävieni nimivalintojen kohdalla olen kuullut muutamiakin kertoja ajatuksen siitä, ettei naisen nimi ollut edes vaihtoehto tai mies vaati naista vaihtamaan oman nimensä. Ja kyllä, nämä naiset menivät näiden miesten kanssa naimisiin. Yhdessä kaveripariskunnassani mies on ottanut naisen nimen. Olen tästä kertonut muille kavereilleni ja kyllä on tullut niitä "onpa mies tossun alla" kommentteja...Niin kauan, kuin oman nimen pitäminen aiheuttaa silmien pyörittelyä ja kysymyksiä, niin kauan täytyy ilmeisesti myös selitellä. Siksi tämä (ja muut vastaavat) ketjut ovat tarpeen. Höh, ihan uskomattomia kommentteja olet saanut! Suorastaan törkeitä. Onneksi ne eivät ilmeisesti ole sinuun juuri vaikuttaneet. Minä en ihan oikeasti tajua, miksi se on itsekästä, jos nainen pitää oman sukunimensä, mutta se ei, jos mies pitää omansa. Logiikka, haloo? Usein tällaisten mielipiteiden takana seisovat ihmiset vielä jaksavat toitottaa, että kyse ei ole tasa-arvosta. Mutta jos kyse ei ole tasa-arvosta, niin miksi se sitten on naiselta itsekästä olla ottamatta miehen sukunimeä? Miksi sitä pidetään loukkaavana eleenä miestä kohtaan, jos kerran nainen ja mies ovat yhtä arvokkaita ja hyviä?Noihin "onpas mies tossun alla" -kommentteihin voisi tokaista, että mies on niin miehekäs, ettei hänen miehuutensa kärsi siitä mitenkään, vaikka nimi vaihtuisikin. Vain tosimiehet uskaltavat ottaa vaimonsa sukunimen... No, leikki leikkinä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Premnas Kirjoitettu October 25, 2011 Raportoi Share Kirjoitettu October 25, 2011 Päädytään nyt lopulta siihen että molemmat pitävät nimensä, syystä että:1. Turhaa vaivaa vaihtaa nimet, sitten menevät ajokortit jne. uusiksi2. Kummankaan etunimi ei sointuisi uuteen sukunimeen vaihdettuna, oli se kummin päin tahansa3. Ei jakseta keksiä kokonaan uutta sukunimeä joka sopisi4. Itse en halua miehen sukunimeä koska se on niin yleinen, ja pidän omastani koska se on lyhyt ja ytimekäs ja sopii etunimeni kanssa hyvin yhteen.Ehkä tässä on myös taustalla se että miksi naisen pitäisi automaattisesti ottaa miehensä sukunimi ja toisaalta tuntuisi hölmöltä myös toisin päin, jos mies ottaisi minun sukunimeni. Välillä olen miettinyt onko se sitten muille hankalaa kun ei voi puhutella samalla sukunimellä, mutta sitten taas toivoisin että puhuteltaisiin ihan etunimellä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest ;) Kirjoitettu October 25, 2011 Raportoi Share Kirjoitettu October 25, 2011 Minä en ihan oikeasti tajua, miksi se on itsekästä, jos nainen pitää oman sukunimensä, mutta se ei, jos mies pitää omansa. Logiikka, haloo? Usein tällaisten mielipiteiden takana seisovat ihmiset vielä jaksavat toitottaa, että kyse ei ole tasa-arvosta. Mutta jos kyse ei ole tasa-arvosta, niin miksi se sitten on naiselta itsekästä olla ottamatta miehen sukunimeä? Miksi sitä pidetään loukkaavana eleenä miestä kohtaan, jos kerran nainen ja mies ovat yhtä arvokkaita ja hyviä?Noihin "onpas mies tossun alla" -kommentteihin voisi tokaista, että mies on niin miehekäs, ettei hänen miehuutensa kärsi siitä mitenkään, vaikka nimi vaihtuisikin. Vain tosimiehet uskaltavat ottaa vaimonsa sukunimen... No, leikki leikkinä.Kyllä, se on itsekästä, että pitää oman nimensä. Ja kyllä, on itsekästä, että mies pitää oman nimensä. En ole tällä palstalla lukenut yhtään syytä säilyttää oman nimensä, joka ei olisi itsekäs. On tekopyhää kieltää olevansa itsekäs säilyttäessään nimensä. Mutta tiedätkö mitä... Tässä asiassa saa olla itsekäs. Enkä väitä, että olisi epäitsekästä ja uhrautuvaa ottaa toisen nimi omakseen, sekin on jonkun oma valinta.Ja ei, kyse ei ole tasa-arvosta. Tasa-arvoa on valinnan vapaus, ei itse valinta. Siksi kenelläkään ei ole oikeutta tölviä toisen päätöstä säilyttää/vaihtaa nimensä. Jos jotakuta häiritsee toisen päätös säilyttää oma nimensä ja pitää sitä loukkaavaana, mitä siitä sitten. Ei sillä ihmisellä ole varmaan elämässään muuta mielenkiitoista, antaa sen kauhistella. Jokainen päättäköön itse asiansa. Mutta jos päättää pitää nimensä, silloin saa varautua siihen, että ihmiset ihmettelevät. Oikein se ei ole, mutta varsinkin vanhat ihmiset ovat tottuneet siihen, että naimisissa olevilla on sama nimi ja se nimi on tullut mieheltä.Vaihdanko nimeni? En tiedä vielä. Osa minusta haluaa olla itsekäs ja säilyttää vanhan nimen, osa pitää ajatuksesta ottaa toisen nimi omakseen. Tulevan vaimoni nimi on kaunis ja heidän nimisiään ei ole enää monta ja olisi surullista jos hänen nimensä sammuisi. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Ella Kirjoitettu November 3, 2011 Raportoi Share Kirjoitettu November 3, 2011 (muokattu) [quote name=']Vaihdanko nimeni? En tiedä vielä. Osa minusta haluaa olla itsekäs ja säilyttää vanhan nimen, osa pitää ajatuksesta ottaa toisen nimi omakseen. Tulevan vaimoni nimi on kaunis ja heidän nimisiään ei ole enää monta ja olisi surullista jos hänen nimensä sammuisi.Eihän puolisosi nimen tarvitse sammua, vaikka pitäisitkin oman nimesi. Voitte molemmat pitää omat nimenne ja tuleva lapsenne voi saada vaimosi nimen. Muokattu: November 3, 2011, käyttäjä: Ella Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
rouvautuva Kirjoitettu November 3, 2011 Raportoi Share Kirjoitettu November 3, 2011 minä heitin tsoukkina, että vaihettaisiin päikseen nimiä. eli minä ottaisin miehen nimen ja hän minun.. en tiedä onko tuo edes teoriassa mahdollista. heh, mutta vakavasti ottaen, en ole vielä päättänyt pidänkö oman vai otanko sulhon nimen. kaksoisnimi on ei, koska sukunimestä tulisi niin pitkä, että muste loppuisi kun joutuu täyttelemään virallisia papereita. miehellä on lyhyt ja ytimekäs nimi, itselläni hyvin harvinainen. miehelläkään ei kuitenkaan ole se nimi mistään yleisimmästä päästä. pidän molemmista nimistä, mutta kyllä se helpottaisi asioimista lääkäreissä yms, kun ei tarvitsisi nykyistä "tyttönimeä" tavata sataan kertaan. toisaalta siihen on tottunut. huah.. vaikea.. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest ;) Kirjoitettu November 4, 2011 Raportoi Share Kirjoitettu November 4, 2011 Eihän puolisosi nimen tarvitse sammua, vaikka pitäisitkin oman nimesi. Voitte molemmat pitää omat nimenne ja tuleva lapsenne voi saada vaimosi nimen.Me halutaan yhteinen nimi. Vielä muutama kk aikaa pähkäillä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
aivansama Kirjoitettu November 5, 2011 Raportoi Share Kirjoitettu November 5, 2011 (muokattu) Mä pähkäilen tän sukunimiasian kanssa, vaikkei häitä vielä ihan hetkeen tulekaan... Toisalta haluaisin pitää oman nimeni, ja toisalta ottaa miehen. Yhdysnimi kävisi muuten, mutta meidän sukunimien yhdistelmä olisi aivan liian pitkä ja K-K alkuinen, eivätkä nimet muutenkaan sopisi yhteen.Perustelut miehen nimen ottamiselle:- Noh, "kun se on tapana" - Jos tulee lapsia, mies haluaa niille hänen sukunimensä (mikä on mulle OK), joten perheellä olisi sama nimi.- Ei tarvitse selitellä kenellekään, että ollaan naimisissa vaikkei olekaan sama sukunimi.Perustelut oman nimen pitämiselle (ja en kiellä, etteikö jopa suurin osa niistä olisi täysin naurettavia/itsekkäitä):- Olen Pohjanmaalta ja asun nykyään Savossa, Pohjanmaa on iso osa identiteettiäni, plus mun sukunimi erottuu täällä kivasti- En erityisemmin tykkää miehen nimestä, ja se on n. kaks kertaa yleisempi (vaikka on mun sukunimisiäkin jotain 2000).- Miehelle asialla ei ole väliä, hän ei kuitenkaan aio vaihtaa omaa sukunimeään, miksi siis minäkään?- Ei tarvitsisi kummemmin ruveta uusimaan mitään kortteja ja todistuksia.- Nimenhän voi vaihtaa myöhemminkin, jos siltä alkaa tuntua.- Musta on aina tuntunut, ettei miehen suku minusta pahemmin pidä.- Näkeehän sitä kahdesta sormuksestakin, että olen naimisissa.- Anoppikin on sanonut, ettei kannata ottaa miehen nimeä - Sukunimi pitenisi 1 kirjaimella, nykyäänkin rassaa kirjoittaa mun 10-kirjaimista sukunimeä.Jahas, näytti enemmän kertyvän plussia omalle nimelle, ja tässä asiaa pohtiessa tuo oman nimen pitäminen tuntuu kyllä paremmalta vaihtoehdolta. Noo, onneksi on kaksi vuotta vielä aikaa päättää. Muokattu: November 5, 2011, käyttäjä: aivansama Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Pilvi Kirjoitettu November 7, 2011 Raportoi Share Kirjoitettu November 7, 2011 [quote name=' date='25 lokakuu 2011 - 15:58 ' timestamp='1319551094' post='3382853]Minä en ihan oikeasti tajua, miksi se on itsekästä, jos nainen pitää oman sukunimensä, mutta se ei, jos mies pitää omansa. Logiikka, haloo? Usein tällaisten mielipiteiden takana seisovat ihmiset vielä jaksavat toitottaa, että kyse ei ole tasa-arvosta. Mutta jos kyse ei ole tasa-arvosta, niin miksi se sitten on naiselta itsekästä olla ottamatta miehen sukunimeä? Miksi sitä pidetään loukkaavana eleenä miestä kohtaan, jos kerran nainen ja mies ovat yhtä arvokkaita ja hyviä?Noihin "onpas mies tossun alla" -kommentteihin voisi tokaista, että mies on niin miehekäs, ettei hänen miehuutensa kärsi siitä mitenkään, vaikka nimi vaihtuisikin. Vain tosimiehet uskaltavat ottaa vaimonsa sukunimen... No, leikki leikkinä.Kyllä, se on itsekästä, että pitää oman nimensä. Ja kyllä, on itsekästä, että mies pitää oman nimensä. En ole tällä palstalla lukenut yhtään syytä säilyttää oman nimensä, joka ei olisi itsekäs. On tekopyhää kieltää olevansa itsekäs säilyttäessään nimensä. Mutta tiedätkö mitä... Tässä asiassa saa olla itsekäs. Enkä väitä, että olisi epäitsekästä ja uhrautuvaa ottaa toisen nimi omakseen, sekin on jonkun oma valinta.Minä en allekirjoita tuota, että oman nimen pitäminen on lähtökohtaisesti itsekästä sekä naisille että miehille. Tuossahan on taustaoletuksena se, että yhteinen sukunimi avioliitossa on ihanne, johon periaatteessa tulisi kaikkien pyrkiä. Näin ei minusta kuitenkaan ole. Lisäksi on olemassa monia maita ja kulttuureja, joissa kaikki pitävät naimisiin mennessään oman (tai omat) sukunimensä (esim. Espanja ja Italia) tai joissa ei ole sukunimiä lainkaan (esim. Islanti). Vai onko tämä "itsekkyys" jotenkin kulttuurista riippuvainen asia? Että Suomessa se on itsekästä mutta Espanjassa ei? Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Ella Kirjoitettu November 7, 2011 Raportoi Share Kirjoitettu November 7, 2011 ^Hyviä pointteja, Pilvi, olen samaa mieltä.Itsekkäällähän yleensä tarkoitetaan tekoja, joissa ajatellaan omaa etua välittämättä siitä, aiheuttaako teko kenties haittaa muille. Itsekkyyden yhdistäminen oman nimensä pitämiseen on aika absurdia, koska yhtä hyvin voisi väittää, että on itsekästä jättää hiuksensa värjäämättä tai kotoaan muuttamatta. Nämä kaikki teot ovat kyllä "itsekkäitä" siten, että niissä varmasti ajatellaan omaa mukavuutta, mutta eivät siten, että niillä voisi jotenkin vahingoittaa toista ihmistä. Jos tällainen neutraali (=toisia vahingoittamaton), omaan mukavuuteen liittyvä teko nimetään itsekkääksi, pyritään itse asiassa käyttämään valtaa ja manipuloimaan ihmisen mielikuvia itsestään ja omasta valinnastaan. "Saat toki tehdä niin kuin haluat, mutta olet itsekäs jos pidät nimesi" = "olet paha ihminen jos pidät nimesi, mutta jos vaihdat sen, olet epäitsekäs ja hyvä". Jos tämänsuuntaiset kommentit ottaa todesta eikä näe niihin sisältyvää manipulointia, voikin helposti hairahtua vaihtamaan nimensä vasten omaa tahtoaan vain todistellakseen muille olevansa jotenkin parempi ihminen. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Miili Kirjoitettu January 12, 2012 Raportoi Share Kirjoitettu January 12, 2012 Onpa outoa lukea täältä jonkun ajattelevan oman sukunimen pitämisen olevan itsekästä Keneltä se on muka pois jos ei tahdo muutella nimeään!Itse vaihdoin muutama vuosi sitten nimeni mummoni tyttönimeen, joten kenellekään ei tule häissä yllätyksenä (toivottavasti) ettei nimeni enää vaihdu miehen nimeen. Miehen nimi on sinänsä ihan kiva, mutta minuakin ärsyttää että ihmiset kuvittelevat kaikkien ottavan miehensä nimen. Minulle on myös tärkeää pitää oma identiteetti nimen avulla erillään miehestä, en halua olla tunnettu "mrs Matti Möttösenä" vaan ihan omana yksilönäni omalla nimelläni. Mies haluaa ehdottomasti pitää oman nimensä ja minä omani ja tämä on molemmille hyvä ratkaisu Jos lapsia joskus meille annetaan niin sitten varmaan arvotaan kumman nimellä laitetaan, tuskin tästä riitaa saadaan aikaiseksi, kun meidän perheessä vain nyt tulee jokatapauksessa olemaan kaksi nimeä Eipä se yhteinen sukunimi ole ennenkään avio-onnea taannut:D Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Miljaana Kirjoitettu February 1, 2012 Raportoi Share Kirjoitettu February 1, 2012 Meillä kumpikin pitää oman sukunimensä ja pääasiallisena perusteena taitaa molemmilla olla se, että yksinkertaisesti tuntuisi oudolta olla eriniminen kuin ennen. Minulla nyt vain on tällainen nimi. En tarkoita, että identiteettini nyt olisi niin heikoissa kantimissa, ettei se kestäisi nimen vaihtumista, mutta minulla on mukavampi olo, kun nimi pysyy samana. Miehellä on samansuuntaiset ajatukset. Tuskin vaihtaisin sukunimeäni edes kauniimpaan, jos sellainen olisi tarjolla, mutta miehen ja minun sukunimet edustavat suunnilleen samaa esteettisyysastetta (ei erityisen kaunis), joten mikään todella viehko nimiyhdistelmäkään ei ole minua houkuttelemassa. Lisäksi samannimisenä pysyminen on helpompaa: ei tarvitse uusia kaikkia mahdollisia kortteja ja henkilöllisyystodistuksia ja työelämässäkin minulle voisi ehkä olla jonkinlaista pientä haittaa nimen vaihtumisesta. Siinä on meille perustetta tarpeeksi Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Pudde Kirjoitettu February 20, 2012 Raportoi Share Kirjoitettu February 20, 2012 Onhan noita syitä kertynyt täälläkin pitää oma nimi, mutta kerron nyt sen omasta mielestä kaikkein "parhaan" eli olen pikku tyttönä ihaillut suunnattomasti isoäitiäni "Rouva Bergforsia" ja nyt kun menen naimisiin niin minustakin tulee vihdoin "Rouva Bergfors" Eikä siis mikään "Rouva YleinenSuomenkielinenMaaseutuhenkinenSukunimi" Ja miestäni toki rakastan juuri sen nimisenä kuin hän on eikä ole mitään hänen sukuaankaan vastaan Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Vieras Kirjoitettu February 20, 2012 Raportoi Share Kirjoitettu February 20, 2012 Oon tutkija ja saanut omalla nimelläni julkaisuja konferensseihin jne. En raski luopua, olkoot sitten ylpeyttä.. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Ms A Kirjoitettu March 22, 2012 Raportoi Share Kirjoitettu March 22, 2012 Minä olen päättänyt jo pikkulikkana, että en vaihda sukunimeäni, jos menen isona naimisiin. Mies kertoi olleensa alkuun päätöksestäni vähän pettynyt, mutta kerrottuani hänelle omat syyni tähän ratkaisuun, hän on asian kanssa ok. Mun sukunimeä kantavia on alle 400 ja se on minusta myös kauniin kuuloinen. En osais kuvitellakaan olevani jonkun muun niminen! Jos meille tulee lapsia, niin he saavat minun sukunimeni (miehellä on edellisestä suhteesta kaksi lasta, joilla on hänen sukunimi), jotta jatkuvuus on "taattu" Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Mrs.S.L.M. Kirjoitettu May 9, 2012 Raportoi Share Kirjoitettu May 9, 2012 Enpä osaa sanoa, että kuuluuko tämä tähän topiciin mutta kirjoitanpa ajatuksia ylös. Kohta siis menossa naimisiin ja nimi pitäisi päättää. Aina minulle on ollut selvää, että otan miehen nimen kun niin on aina tehty. Omaa sukua olen tutkinut 1500-luvulle asti ja miehen nimen ottaminen on tosiaan meidän suvussa ollut tapana. Tuossa vuosi sitten alkoi todenteolla mietityttämään tämä nimiasia, sillä minun nykyisellä nimellä ei Suomessa ole ihmisiä kuin 150 kpl ja miehen nimellä 1900 kpl. En sitten tiedä onko jotain "erikoisuudentavoittelua" tämä halu pitää oma harvinainen sukunimi. Miehen nimi on mielestäni kyllä oikein kaunis suomalainen nimi. Välttyisipä ainakin joka kerta tavaamiselta, koska omassa nimessä on "outoja" kirjaimia. Haluan kuitenkin, että perheellä on yhteinen nimi, joten päädyn kyllä miehen nimeen kun sen muutaman kuukauden päästä saan. Miehelle en omaa nimeäni halua antaa. Koska meidän suvussa on ollut joidenkin tahojen tapana ottaa joku muinaisjäännenimi, niin ehkä tulevaisuudessa joku jälkeläinen, jolla on enemmän pokkaa kuin minulla, ottaa nimekseen tämän minun nykyisen nimen. Ja onhan tämä suku ja sukunimi aina osa minua, enkä anna sen unohtua. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Nyymi Kirjoitettu May 10, 2012 Raportoi Share Kirjoitettu May 10, 2012 Nimeni on osa identiteettiäni. En vaihtaisi etunimeäni, miksi sitten sukunimeänikään? Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Miyu Kirjoitettu May 10, 2012 Raportoi Share Kirjoitettu May 10, 2012 PIdän oman sukunimeni taikka otamme puolisoni kanssa toisen sukunimen käyttöön (joka on ollut joskus suvussa jos päästään yhteisymmärrykseen).Miehen sukunimeä en tahdo, se on niin pitkä ja niin yleinen. Omani on sentään "hieman" harvinaisempi ja pidän siitä Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Beeb Kirjoitettu May 26, 2012 Raportoi Share Kirjoitettu May 26, 2012 Meillä kumpikin pitää oman nimen. Minulla on kolme syytä. Itse olen erittäin läheinen isäni suvun kanssa ja tosi ylpeä nimestäni (vaikka melko perus -nen päätteinen onkin), joten en halua sitä vaihtaa. Se on tosi tärkeä osa identiteettiäni, joten tuntuisi oudolta ottaa uusi nimi. Varsinkin näin ulkomailla asuvana haluan todellakin pitää kiinni kaikesta suomalaisuudesta. Toiseksi, mieheni ei ole suomalainen joten ulkomaalainen nimi yhdistettynä minun supisuomalaiseen etunimeen olisi vähän hassu yhdistelmä. Kolmanneksi, omat vanhempani eivät ole pitkästä ja onnellisesta yhteiselostaan huolimatta ikinä menneet naimisiin, joten heillä on eri sukunimet - en siis koe että se vanhempien erinimisyys vaikuttaisi millään tavalla perheen 'ykseyteen'. Plus että miehen suku on ottanut minut aika huonosti vastaan joten en siitäkään syystä haluaisi ottaa heidän nimeään..Mutta onneksi miehen maassa on tapana että kumpikin puolisko pitää omat nimensä joten tästä ei tarvinnut edes keskustella. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Hanna12 Kirjoitettu June 4, 2012 Raportoi Share Kirjoitettu June 4, 2012 Mä haluisin pitää oman sukunimeni, koska se on sen verran erikoinen. Yritin saada mieheni vahtamaan mun sukunimeen, mutta ei tullu kauppoja Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Fairybride Kirjoitettu June 4, 2012 Raportoi Share Kirjoitettu June 4, 2012 Minulle on itsestään selvää pitää oma nimi, samoin miehelle. Nimi on osa identiteettiäni ja tuntuisi hölmöltä muuttaa sitä. Ja toisaalta olen kerran nimeni jo vaihtanut, kun otin toisen nimeni etunimekseni ja vanha etunimi (josta en koskaan pitänyt) sai poistua kokonaan (otin uuden toisen nimen). Nyt nimeni tuntuu täysin omalta ja riittää, että olen kerran saanut vaihtaa passit ja muut paperit nimenvaihdon takia. Silloin otin "oman nimeni", "toisen nimeä" en halua. Minulla on myös toiminimi, joka on oma nimeni, joten nimenvaihto olisi senkin kannalta sekavaa... Omana itsenä siis pysytään, moninkertaisin perustein. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Kirjoitettu June 4, 2012 Raportoi Share Kirjoitettu June 4, 2012 Vaikka täysin lopullista päätöstä en ole vielä tehnyt, kommentoin silti Erittäin todennäköisesti pidän oman nimeni. Isälläni ei ole sisaruksia, joten hänen sukuhaaransa "viimeiset toivot" ovat minä ja siskoni. Olen erittäin varma, että siskoni vaihtaa nimensä avioituessaan, joten mielestäni minulla on jonkilainen velvoite pitää isäni sukunimi. Kuulostaa näin kerrottuna jotenkin todella tylyltä, mutta minulle on tärkeää kuulua nimeni puolesta edelleen omaan sukuuni (avioituessa koen siirtyväni astetta enemmän miehen suvun puolelle ja kauemmaksi omastani - joku vanhanaikainen ajatusmalli..). Nimen säilyttäminen tarkoittaa minulle kunnioitusta isääni ja sukuani kohtaan. Miestäni taas ei kiinnosta, millä sukunimellä jatkan elämääni, koska perhettä olemme jokatapauksessa. Eli taidan pitää oman nimeni myös tulevaisuudessa. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Pyry Kirjoitettu June 15, 2012 Raportoi Share Kirjoitettu June 15, 2012 Koska miehen sukunimi on Suomen yleisin. Tarvitseeko sitä sen enempää perustella? Samasta syystä mies ottaa minun sukunimeni. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest kaarina Kirjoitettu June 15, 2012 Raportoi Share Kirjoitettu June 15, 2012 Huoh, tästä oli niin järjetön vääntö.. Ukon päähän ei millään mennyt etten halua todellakaan vaihtaa nimeä. Olin pitkään sitä mieltä etten missään nimessä vaihda. Sitten tuli joku hetki kun totesin että "mitä väliä sillä oikeastaan on?". Joten sukunimi menee vaihtoon, eipähän sekoiteta mua enää samankaltaiseen mutta yleisempään nimeen. Onneksi nimi on erikoinen, eikä esim. kaimoja näytä löytyvän Suomesta ainuttakaan googlella hakemalla. Onnea teille kenen ukko ei saa totaalihepulia oman nimen säilyttämisestä. Minä luovutin yli vuoden ajoittaisen vääntämisen jälkeen. VAIKKA OTTAA PÄÄHÄN, on elämässä pienempiäkin asioita miettiä kuin sukunimi. Olen pohtinut jopa sitä, että olisin ns. kaksoisnimellä, pitäisin työelämässä vanhan ja olisin vain postiosoitteissa, pankissa jne oikealla nimellä. Mutta saa nähdä. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Guest Pilvi Kirjoitettu June 20, 2012 Raportoi Share Kirjoitettu June 20, 2012 Huoh, tästä oli niin järjetön vääntö.. Ukon päähän ei millään mennyt etten halua todellakaan vaihtaa nimeä. Olin pitkään sitä mieltä etten missään nimessä vaihda. Sitten tuli joku hetki kun totesin että "mitä väliä sillä oikeastaan on?". Joten sukunimi menee vaihtoon, eipähän sekoiteta mua enää samankaltaiseen mutta yleisempään nimeen. Onneksi nimi on erikoinen, eikä esim. kaimoja näytä löytyvän Suomesta ainuttakaan googlella hakemalla. Onnea teille kenen ukko ei saa totaalihepulia oman nimen säilyttämisestä. Minä luovutin yli vuoden ajoittaisen vääntämisen jälkeen. VAIKKA OTTAA PÄÄHÄN, on elämässä pienempiäkin asioita miettiä kuin sukunimi. Olen pohtinut jopa sitä, että olisin ns. kaksoisnimellä, pitäisin työelämässä vanhan ja olisin vain postiosoitteissa, pankissa jne oikealla nimellä. Mutta saa nähdä.Oletko kysynyt mieheltä, suostuisiko hän ottamaan sinun sukunimesi ja jos ei, niin miksei? Voisi mies saada vähän perspektiiviä. Ja jos perusteluna sinun nimenvaihdollesi on, että " no kun niin on aina tehty", voisit vähän valaista hänelle sukunimien historiaa Suomessa ja sanoa, että ajat muuttuvat, samoin sukunimikäytännöt.Onko mies uhkaillut häiden peruuntumisella, jos nimesi ei vaihdu? Entä jos vain ilmoittaisit miehelle, että alttarilta poistumisen (tai mistä nyt ikinä poistuttekaan) jälkeen nimi on yhä sama ja antaisit sitten vain asian olla?Minulle asialla nimittäin olisi väliä. En tajua, miten mies voi olla hyvillä mielin jos tietää, että vaimon mieltä nakertaa nimenvaihdospakko. Ja tosiaan: kuka tahansa saa minusta päätyä nimiratkaisussaan ihan mihin vaihtoehtoon tahansa, kunhan taustalla ei ole painostusta tai pakottamista. Lainaa Link to comment Share on other sites More sharing options...
Recommended Posts
Join the conversation
You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.