Miksi haluat pitää oman sukunimesi?

[Venustas]

Sukunimeni on harvinainen, ja vaikka miehelläni onkin erittäin päheä sukunimi, koen, että oma sukunimeni on minulle tärkein.

[Skananoja]

Haluan pitää nimeni, koska se on minun nimeni

[Ellitsa]

Olen viimeiset 15-20 vuotta odottanut sitä hetkeä, jolloin pääsen r-vikaisena eroon sukunimestäni, joka ei ruotsinkielisenä ole muutoinkaan sieltä helpoimmasta päästä lausuttavaksi (äidinkieleni on siis suomi). No, nyt kun häät lähestyvät, olenkin tullut toisiin ajatuksiin. Tulevan mieheni sukunimi on ihan kiva suomalainen nimi, ilman ärrää, mutta valitettavasti sillä nimellä näyttäisi löytyvän useampi kaima. Omalla nimelläni sellaisia ei löydy, joten en haluaisi "uniikkiudestani" luopua. Pohdittavaksi siis jää, pidänkö oman nimen vai otanko yhdistelmänimen. Joka tapauksessa tulen siis taistelemaan r:n kanssa jatkossakin..

[Meikkupeikko]

Sille on monta monituista syytä isoista pieniin. Suurin on kuitenkin se, että tuntuisi hassulta elää toisen nimisenä. Tämä on mun nimi ja mun nimenä pysyy. Miehen nimi on lisäksi vähän omalaatuinen, niin mieluummin pidän oman supisuomalaisen sukunimeni.

[Momo]

Olen jo sen verran vanha, että nykyinen nimeni on minun nimeni, en halua sitä muuttaa. Lisäksi jos ottaisi mieheni sukunimen, minulla olisi keskimmäistä nimeä lukuun ottamatta sama nimi kuin mieheni muutama vuosi sitten menehtyneellä siskolla. Enkä jaksa sitä korttien ja passin uusimista, puhumattakaan sähköpostiosoitteiden muuttamisesta jne.

Jos joskus lapsia siunaantuu, otan kaksoisnimen, jos on tarvetta nimen perusteella saada jotain yhteyttä jälkikasvuunsa.

Ja viimeisenä asiana, otti niin päästä kun mies vastasi kysymykseeni siitä miksi hän ei ota minun nimeäni sanoen "no en todellakaan ota", joten miksi minun sitten pitäisi vaihtaa nimeä

[Ninnibeth]

Minäkin pidän oman nimeni. Minulla on pieni perhe ja suku ja olen aina ajatellut pitäväni oman nimeni, niin nyt kun asia alkaa ajankohtaistua tuntuu edelleen mahdottoman vaikealta ajatukselta vaihtaa nimeä, vaikka puolison toiveesta olen sitä vakavasti pohtinutkin. En kuitenkaan koe, että voisin olla muun niminen. 

[Guest mansike]

Pidän oman nimeni, koska en koe mitään tarvetta vaihtaa sitä. Se on niin olennainen osa identiteettiäni, enkä osaisi enkä haluaisikaan olla toisen niminen. Meille ei ole tulossa lapsia, joten senkään takia ei yhteiselle nimelle ole mitään välttämätöntä tarvetta. 

[Guest]

Meillä on yhteisiä lapsia, joilla on mun nimeni. Esikoisen sukunimeä valitessa tein samalla lopullisen päätöksen omasta sukunimestäni, sillä lasten nimiä en ala vaihtelemaan.

Syynä mun nimen valinnalle oli ainakin nimien yleisyys (mun nimi n. 100 kertaa harvinaisempi). Kumpikaan nimi ei ole erityisen ruma eikä kaunis, molemmat pitkähköjä. Läheisempiä ollaan mun nimisten kanssa (miehelle läheisempi äitinsä perhe, eli ihan muu sukunimi). Helppo valinta oli, oltiin välittömästi yhtä mieltä eikä varsinaisia perusteluja siksi edes pohdittu.

Mulle ei kuitenkaan ole yleisesti mikään pakko pitää omaa nimeä. Jos miehellä olisi kovin kaunis nimi, olisin varmaan antanut sen lapsillekin ja ottanut itsekin. Nyt mä tosiaan pidän omani ja olen heittänyt pallon miehelle. Jos saisin ihan itse valita, mies vaihtaisi nimeä, koska kuitenkin tykkään ajatuksesta että koko perheellä olisi sama nimi, mutta en usko vaihtavan.

[Venustas]

Törmäsin juuri Ylen artikkeliin japanilaiset naiset hävisivät oikeuden pitää oma sukunimi avioituessa ja voin vain kuvitella, miten paljon harmittaa, kun lain mukaan joutuu vaihtamaan nimensä. Onneksi Suomessa päästiin tuollaisesta typeryydestä eroon vuonna 1986, vaikka ihmetyttää, miksi sellaista lakia edes alun perin kirjoitettiin.

[Tipsis]

Törmäsin juuri Ylen artikkeliin japanilaiset naiset hävisivät oikeuden pitää oma sukunimi avioituessa ja voin vain kuvitella, miten paljon harmittaa, kun lain mukaan joutuu vaihtamaan nimensä. Onneksi Suomessa päästiin tuollaisesta typeryydestä eroon vuonna 1986, vaikka ihmetyttää, miksi sellaista lakia edes alun perin kirjoitettiin.

[Nanshe]

Mietin vielä oman nimen ja yhdysnimen välillä Kiinnostus miehen nimeen meni täysin, kun kuulin että mies ei edes harkitsisi mun nimeä Niin siinä käy, kun pojat kasvavat omaan nimeensä ja tytöt taas pohtivat pienestä asti minkä nimisen miehen kanssa menevät isona naimisiin. Yhdysnimellä mulla ei luultavasti olisi enää yhtään kaimaa koko maailmassa, mutta kahden tosi erilaisen nimen liittäminen yhteen kuulostaa mun korvaan vähän typerältä.

 

Koko juttu stressaa jonkin verran, koska olen jo kerran ihan vaan mukavuussyistä vaihtanut nimeä yhdeltä puolelta sukua toiselle puolelle, ja mietin että tuleeko entisen nimen puolelle sukua paha mieli, jos heidän nimi ei kelvannut ollenkaan, kun taas nykyinen nimi menee miehenkin nimen ohi. 

 

Uusi yhteinen nimi olisi mielestäni ollut paras ratkaisu, mutta mies ei ole toistaiseksi vaikuttanut kovin innostuneelta ideasta. 

[Tipsis]

^ Mä olen kyllä pohtinut, minkä nimisen miehen kanssa menen isona naimisiin, mutta en ole koskaan pohtinut, minkä nimiseksi silloin muutun Hyvinkin olen kasvanut omaan nimeeni (meidän tapauksessa niin myös valitettavasti sulhokin)

[R1nkeli]

Minulle oma nimi on voimakkaasti osa identiteettiäni sekä minuutta, on ollut itsestäänselvää että pidän oman sukunimeni. Mietin pitkään yhdistelmänimeä, mutta se ei tunnu luontevalta, ja suoraan sanottuna nimet eivät edes soinnu kovinkaan kauniisti yhdessä

[Morsmemma]

^Sama juttu kuin R1nkelillä yhdistettynä eivät meidän nimet oikein toimi. Mutta täytyy myöntää että pohdin vieläkin kovin vaihdanko vai pidänkö omani. Molemmissa on puolensa ja puolensa. Miehen sukunimi harvinaisempi, mun sukunimeni taas suomen miellyttävimmäksi valittu. Mene siis ja valitse  

[mminkki]

En ole koskaan osannut ajatellut itseäni muun nimisenä. En edes teininä kun olen nähnyt vaaleanpunaisia unia prinssi Uljaasta, jonka kanssa menen naimisiin Nyt kun prinssi on rinnalla ja avioon mennään, mutta en edelleenkään osaisi kuvitella, että vaihtaisin sukunimeä. Jotenkin meillä on niin voimakkaasti muutenkin meidän tarinassa ja arjessa se, että kaksi yksilöä lyö hynttyynsä yhteen mutta pysyvät silti samoina yksilöinä, että meille olisi luontevaa jatkaa omilla nimillämme. Tämä on siis vain meidän ajatuksiamme ja meidän tilanteestamme! Nyt kuitenkin 6 kk ennen häitä olen alkanut kiinnostumaan yhdistelmänimestä. Se merkkaisi minulle täydellistä sitoutumista ja sitä, että luovun osasta identiteettiäni ja samalla otan palan uutta. Olisin halukas tällaista sitoutumista harrastamaan tässä kohtaa, todennäköisesti siis yhdistelmään päädyn.. Nää on kovia asioita kuulkaas! Näitä on mietitty jos joka suunnasta! Yhdistelmänä meidän kaksi lyhyttä sukunimeä (4&5 kirjainta) sopisivat mukavasti yhteen mutta näin kun ääneen ne yhdessä lausuu niin kuulostaa kyllä aika oudolle

Muokattu: January 23, 2016, käyttäjä: mminkki

[Leijona123]

Mä haluan pitää siksi kun mulla on harvinainen nimi ja miehellä niiiiii  yleinen että melkein joka toisella on sama sukunimi. Mies taas on perinteidempi eikä suostu ottamaan minun nimeä joten kompromissinä pidetään molemmat omat  

[PlaSo]

Mulla vaihtoehdot on joko oman nimen pitäminen (ihan perus nen-nimi) tai sitten äidin todella harvinaisen tyttönimen ottaminen. Olen jo teininä sanonut, että jos miehellä ei ole TODELLA erikoinen JA kaunis nimi niin en vaihda ja se ajatus ei ole muuttunut yhtään. Kun ikää on jo 40+, ei tarvitse miettiä mitä muut ajattelevat Mies ei halua vaihtaa nimeään ja se on ihan fine.

Kaveriporukassa puhuimme naimisiin menosta viime kesänä ja siellä kävi ilmi, että kaverini olisivat todella hämmästyneitä jos vaihtaisin nimeni miehen nimeen. Tuosta äidin tyttönimestä he ovat tienneet jo kauan, sillä olen puhunut nimen vaihtamisesta säännöllisen epäsäännöllisesti jo lukioajoista lähtien.

[käivärä]

Mulla on harvinainen sukunimi, josta pidän. Miehelläkään ei oo kauheen yleistä sukunimeä. Voipi olla, että pidetään molemmat omamme.

[aaltone]

Ihan vaan siksi, että olen 30+ vuotta ollut sen niminen. En haluaisi etunimeäkään vaihtaa

[perunamuusi]

Harvinainen sukunimi, miehen sukunimen omaavia löytyy Suomesta kymmenkertaisesti enemmän. En tosin ole vielä ihan täysin päättänyt, miehen sukunimi kun on miellyttävä. Hän ilmeisesti haluaa pitää oman sukunimensä, ellemme päädy jonkinlaiseen yhteisnimeen.

[LilleriLalleri9]

Oon 40 vuotta ollu tän niminen, ei oo intressejä vaihtaa. Mieskään ei sitä vaadi, joten näillä mennään, mitä on. Joku sanoi, että ajokortissa on kuva itsestä 18-vuotiaana. Mulla sama. Sain kortin sinä päivänä kun täysi-ikäistyin ja sama kortti on edelleen lompakossani.

[SuperPinkie]

Päällimäisin ja tärkein syy oman nimen pitämiselle on se, että ei tarvitse uusia kaikkia kortteja (ajokorttia lähinnä) Muut syyt liittyvät siihen, että en tunne miehen nimeä omakseni, miehen nimi on liian yleinen ja tunnen, että jos ottaisin miehen nimen, sointuvuus häviäisi (tällä hetkellä etu- ja sukunimeni alkavat samalla kirjaimella ) Kuitenkin miehen vanhemmille (ja luultavasti myös minun) on tärkeää, että ollaan saman nimen alla avioliitossa, joten mies vaihtaa nimensä minun nimeeni omasta tahdostaan

Edit: lisäyksenä vielä syy siihen, että miksi pidän oman sukunimeni, on identiteetti ja ylpeys kyseisestä sukunimestä

Muokattu: May 19, 2017, käyttäjä: SuperPinkie

[huippis]

Oih kuinka ihanaa kun löytyy samoilla linjoilla olevia ihmisiä. Minäkin kuulun siihen sakkiin etten halua vaihtaa sukunimeä miehen sukunimeen. Oma sukunimeni on "harvinainen" väestörekisterin mukaan meitä on vain 30 kun puolison nimi on huomattavasti yleisempi 1228. Toki hänenkään sukunimi ei vedä vertoja Virtaselle taikka Korhoselle. Tuntuu väärältä ajatus tavalta kun monesti oletetaan, että nainen on se joka vaihtaa nimensä. Kuitenkin nykyään eletään tasa-arvoista aikaa niin miksi naisen pitäisi olla se nimen vaihtaja. 

Olemme avoimesti puolisoni kanssa keskustelleet nimen vaihdoksesta. Hän ymmärtää minun näkemykseni asioihin ja on ollut sillä kannalla, että voi vaihtaa nimensä. Ensimmäisellä keskustelu kerralla hän tyrmäsi asian kertalaatiin, toteamalla ettei halua olla veljeeni sotkettu. Veljelleni osoitetut puhelut eivät tulisi kenties puolisolleni yms. Heillä nimittäin on samat etunimet, myöskin heillä täsmää kolmas nimi. Sitten heillä olisi yhteisenä vielä sukunimi, onneksi ne eivät kuitenkaan ole syntyneet samana päivänä taikka vuotena. Eivätkö myöskään muistuta paljoakaan toisiansa. 

Olemme myös puhuneet siitä ettemme halua sukunimeä väliviivalla. Vaan koemme asian niin, että kun ollaan aviossa niin pitäisi olla yksi yhtänäinen nimi. 

[Teukk4]

Haluan pitää oman sukunimeni ihan vaan sen takia, että se on mun nimi  

IMO tässä ei ole kyse mistään näkemyksistä tai nimen harvinaisuuksista tai muusta, vaan ihan pelkästään vain siitä, että mulla on jo olemassa nimi, jota ei ole mitään syytä vaihtaa vain sen takia, että menen naimisiin. En koe saavani mitään lisähyötyä siitä, että olisin puolisoni kanssa samanniminen, eikä omasta sukunimestäni ole myöskään minulle mitään haittaa. En ymmärtäisi myöskään sellaista puolisoa, jolle yhteinen sukunimi olisi ihan ehdottoman tärkeä asia, mutta ei itse olisi valmis nimeään vaihtamaan. Aika iso vaatimus kuitenkin toiselta, oli se oma nimi toiselle sitten ihan sama tai periaatteen kysymys.

[nipsumiau]

Itse haluan pitää oman sukunimeni ihan sen takia että mua on kutsuttu hyvin paljon pelkällä sukunimellä, ja sen takia koen sen melkein toiseksi etunimeksi. Armeijassa viimeistään tuli se tunne, että emmä osais olla joku muu kuin mikä minä nyt olen.

Osasyy siinä etten puolison sukunimeä tahdo kokonaan itselleni on se että ollaan molemmasta samasta melko pienestä kylästä jossa kaikki tuntee kaikki enkä haluaisi että minua yhdistetään suoriltaan omilla kylillä mieheni isään joka on minulle tässä vuosien saatossa laukonut erittäin ilkeitä kommentteja liittyen vanhempieni elinkeinoon ja tästä ollaan oltu tuon tuosta tukkanuottasilla koko seurustelun ajan.
Myös kun asia tuli puheeksi miehen äidin kuullen niin tämä meinasi vetää herneenpalot nenään kun sanoin että en välttämättä miehen sukunimeä haluaisi, niin tämä nyt tuntui olevan maailman suurin loukkaus heitä kohtaan. Teki mieli sanoa että tervetuloa 2010-luvulle, että ei kaikki ole niin mustavalkoista enää.

Yhdistelmäsukunimeen toki olen valmis, samoin mieskin on puhunut sen suuntaista että hänkin voisi yhdistelmän mahdollisesti ottaa. Onneksi häihin on vielä aikaa niin ei tästä ole suuremmin stressattu ja kummallekin se on ihan ok vaihtoehto että molemmat pitää oman nimensä, ei nähdä tarvetta alkaa tappelemaan tästä asiasta.