Jump to content
Naimisiin.info

Neljäs kerta toden sanoo..


07072012

  

305 members have voted

You do not have permission to vote in this poll, or see the poll results. Please sign in or register to vote in this poll.

Recommended Posts

07072012 Ei nyt kannata hermostua. Tämä on keskustelufoorumi ja olet itse aloittanut aiheen asiasta otsikolla "Neljäs kerta toden sanoo.." Kerroin vain oman mielipiteeni asiaan.

Tietenkään kaikki ongelmat eivät ole selvitettävissä, ymmärrän sen täysin. Kerroit kuitenkin menneesi morsianehdokas nro 4 kanssa kihloihin jo vuoden seurustelun jälkeen. Miksei voinut odottaa pidempään? Miksei ehdokkaiden 1, 2 & 3 kanssa voinut odottaa pidempään ja todeta seurustelun jälkeen ettei kumppani oli se oikea. Kerrot kuitenkin ettei aikaisemmin kihlautumisen jälkeen olla häitä alettu suunnitella. Ihmetyttää myös kuinka olet selvästi loukkaantunut kritisoinnista ja ennakkoluuloista, mutta itse kuitenkin esität niitä toisia ihmisiä kohtaan. Ei kannata lähteä arvioimaan ikää tai elämänkokemusta.

lilli2013 Sanoin varmasti liian jyrkästi kun puhuin teinikihloista, enkä itse asiakassa avannut koko mielipidettä sen suuremmin. Kun puhuin sanasta teinikihlat, en niinkään tarkoittanut itsessään teininä tehtyä kihlausta. Puheissani tarkoitin kihlausta, jonka ainoana tarkoituksena on "näyttää maailmalle että me ollaan totälly in löve, kato mulle ja tolla on sormukset". Teinikihlat tehdään mielestäni vain sen perusteella että lopulle maailmaa näytetään kuinka kovin tosissaan tässä ollaan, seurusteluakin jo 2kk takana. Naimisiin ei toki vielä ole tarkoitus mennä, jutellaan siitä sitten myöhemmin.

Asia on ihan eri jos teininä tehdään kihlaus oikeista syistä ja oikeista tavoitteista.

Muokattu: , käyttäjä: Kaley
Link to comment
Share on other sites

No kyllä silloin on jotakin jo aika pahasti pielessä jos neljäkin kertaa on mukamas löytänyt sen ihmisen jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä. Siinä tapauksessa löytyy varmaan myös se viides ja miksei kuudeskin.

Mielestäni tällaiset (ja tämän suuntaiset) mielipiteet ovat aika kummallisia siinäkin mielessä, että voihan sitä omasta mielestään olla sitoutunut ja haluta viettää loppuelämänsä jonkun kanssa, mutta siihen vaaditaan aina se toisenkin osapuolen tahto. Kihlauksen kun voi purkaa ihan yksipuolisestikin, eli se toinen voi vain ottaa ja lähteä. Toki siinä olisi varmasti sitten hiukan pohdittavaa parisuhdekaavassa (eli miten tässä aina käy näin), mutta ei monta kihlausta välttämättä ole ollut ollenkaan sen kyseisen ihmisen tahdosta kiinni...

Tuttavapiirissäni on tällainen henkilö, jolla taitaa nyt olla kolmas kihlaus meneillään. Aina häntä on kosittu ja hän on kyllä ihan aidosti ja oikeasti joka kerta ajatellut löytäneensä elämänkumppanin...vahinko vaan, että se toinen osapuoli ei sitten olekaan jakanut tätä ajatusta loppuun saakka ja kipeitä eroja on takana jo muutama. Olisi mielestäni surullista jos hän sitten jossain kohtaa löytäisi itselleen "sen oikean" ja tämä ajattelisi, että mikäköhän tuokin on kun on noin monta kertaa ollut kihloissa, ei varmaan kykene sitoutumaan.

Link to comment
Share on other sites

Jokainen elää sellaisen elämän, kuin itselle kohdalle osuu. Kuka meistä voi ennustella, onko jokin suhde sitten loppuviimein kestävä, vaiko ei. Toiset pettyvät ensimmäisen suhteen kariutumisesta niin paljon, etteivät koskaan aloita uutta, tai kestää ainakin vuosia löytää seuraava rakkaus, eikä siitäkään välttämättä tule sellaista, johon uskallettaisiin sitoutua sormuksin. Jotkut surevat hetken, mutta sieppaavat elämästä kiinni ja antautuvat sen armoille uudestaan tyyliin "se kokee, joka kerkiää". En pidä pahana useita suhteita, useita kihlautumisia, useita avioliittoja, useita avoliittoja. Itsehän ihminen kuitenkin haavansa nuolee, jos niitä tulee.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 year later...

Olisihan se hienoa ja romanttista, että kumppani olisi se ensimmäinen ja viimeinen kihlattu. Asiat vaan ei aina mene, niin kuin on itse suunnitellut mielessään. Jokainen ero tai eroon johtanut teko ei ole aina itsestä kiinni. Toisilla ehkä ensimmäisen kihlauksen purkautumisen myötä menee usko koko avioliittoon jne. Toiset taas uskovat positiivisesti tulevaisuuteen ja rakkauteen edelleen. Toiset osaavat tehdä ihmissuhteissa aina järkeviä ratkaisuja, toiset rakastuvat helpommin renttuihin. Toiset ovat spontaaneja, toiset harkitsevia. :) 

 

 

 

 

Link to comment
Share on other sites

Minä olen toista kertaa ja mies ensimmäistä kertaa. Ekalla kerralla ikää  oli 18v ja uskoin vakaasti että mennään naimisiin jonakin päivänä. Mutta kävikin niin että mies osoittautui aivan toisenlaiseksi ihmiseksi kuin antoi itse ymmärtää olevansa. Tätä kihlausta kesti kuitenkin 11v2kk 

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Toka kerta mulla, eka sulholla. Olin ekallakin kerralla ihan tosissaan, mutta eksälle homma olikin vain minun merkitsemistäni varatuksi. Siinä samalla selvisi että meidän tulevaisuuden suunnitelmat erosivatkin toisistaan ihan täydellisesti niin ei lopulta muuta jäänyt kuin ero vaihtoehdoksi. Minä halusin perheen ja vakaan elämän omakotitaloineen jne. Ex halusi "elää rokkielämää".

 

Nykyisen kanssa on kyllä alusta saakka ollut selkeää että tuon hepun kanssa haluan jakaa kaiken ja tehdä ne elämän tärkeimmät ja suurimmat asiat. :) Tällä kertaa voisi sanoa, että kaikki on huomattavasti helpompaa ja tuntuu turvalliselta.

Link to comment
Share on other sites

  • 7 months later...
  • 1 month later...

Vaikka kuinka romanttista ja hykerryttävän ihanaa olisi kertoa olevansa elämänsä ensimmäistä kertaa kihloissa, tosiasiassa menossa on jo kolmas kierros. Vielä vanhempiensa luona asuva pikkutyttö sormustettiin ja idea tuntui oikein muikealta, sellaiselta hitsin-vitsit-kun-ollaan-nyt-olevinaan-niin-tosissaan-ja-rakastuneita. Sanomattakin selvää, että se lysti oli lyhyt kuin kanan lento. Toisella kerralla poikaystävän kosinta oli hyvin virallinen, mutta koska avioituminen tuntui liian ahdistavalta ajatukselta, lykättiin häitä hamaan tulevaisuuteen. Tämän kihlauksen osalta muistan olleeni eniten innoissani ajatuksesta häiden järjestämisestä, en niinkään naimisiinmenosta. You do the math. Nyt kolmannella kerralla nähtiin poikkeuksellisesti allekirjoittanut kosimassa avokkiaan. Hääpäivä lyötiin kirkkovarauksia myöden lukkoon, mutta häät eivät koskaan toteutuneet, kallis saunaremontti kylläkin. Kun viime ystävänpäivänä vuorostaan mies oli edessäni polvillaan, oli selvästi tullut aika jättää remonttipölyt taakse ja suunnata katseet kohti häitä ja tyhjillään ammottavaa säästötiliä. Toivottavasti tällä kertaa ei ennätä vesivahinko tai vaikkapa romahtava katto yllättää. Summa summarum: kihloja voi itse kullakin olla takana monia ja monenlaisia, mutta niiden ei tarvitse määritellä ihmistä tai heidän uusia parisuhteitaan. Näin jälkiviisaana on hyvä sanoa kuin pahainen kukkahattutäti, että kihlautumiseen tulisi suhtautua kaikella vakavuudella. Toisaalta jos olisin itse niin menetellyt, olisi historiani toki puhtaampi, mutta hitokseen on hienoo sanoa, että onpahan eletty ja tehty vähän yhtä sun toista! :D

Link to comment
Share on other sites

Haluan sanoa että molemmat ollaan nyt ensi kertaa kihloissa. Mutta tosiasiassa minun nimetöntä on koristanut kihlasormus jo rippikuvassa. Eli olen ollut teinikihlautunut. Ja en todellakaan teini-ikäinen kihlautunut vaan nimenomaan teinikihlat ihan sanan pahimmassa merkityksessä. Oltiin niin inlööv ja aikuisia ja niin menossa naimisiin heti kun täytän 18. 

Niin vissiin.. 

 

Eli kyllä mä sanon että ollaan ekaa kertaa Kihloissa molemmat. Ja itse asiassa myös ekaa kertaa avoliitossa.

Link to comment
Share on other sites

Meillä on sikäli vähän erikoinen tilanne, että ollaan molemmat tavallaan toista kertaa kihloissa. Toistemme kanssa.

 

Mentiin siis joskus muutama vuosi sitten kihloihin, molemmat ekaa kertaa. Naimisiin oli tarkoitus mennä "sitten joskus". Sitten tuli jossain vaiheessa mutkia matkaan ja kihlaus purettiin, otettiin vähän (tai oikeastaan aika paljonkin) etäisyyttä asioihin ja mietittiin, että missä oikeasti mennään ja halutaanko ylipäätään koskaan naimisiin. Tuntuu, että lähinnä miehellä oli itsensä kanssa joitain selvittämättömiä asioita, mutta myös itse sain aikaa miettiä, mitä todella haluan.

 

Loppujen lopuksi vuoden kuluttua kihlojen purkamisesta mies kosi uudestaan, ja melko pian ruvettiin ihan konkreettisesti suunnittelemaan naimisiin menoa. Tuntuu, että suhde on nyt melkeinpä paremmalla pohjalla kun sitä on vähän rankemmalla kädellä koeteltu ja kyseenalaistettu. Ei sillä, että muillle välttämättä suosittelisin.

Link to comment
Share on other sites

  • 3 weeks later...

Nykyisen miehen kanssa ei olla kihloissa (vielä). Olen ollut kihloissa aiemmin, samoin hänkin. Eli sitten kun joskus hamaassa tulevaisuudessa mennään kihloihin, se on molemmille toinen kerta.

 

Omat kihlani olivat myös tällaiset teinikihlat, joita ei varmaan pitäisi edes laskea. Ensimmäinen parisuhde (se sentään oli ihan kunnon parisuhde, oltiin yhdessä useampi vuosi) ja oltiin mukamas niiiiiiiin rakastuneita, tasoa :girl_pinkglassesf: , mutta kuitenkin aivan väärän miehen kanssa. Siinä reilun kolmen vuoden aikana seurasin kuinka hiljalleen kasvettiin ihan eri suuntiin. Että niin. Jälkikäteen on hyvä sanoa, että ei me oikeasti oltu kihloissa ja nönnönnöö, mutta niin mulla oli sormessa sormus.

Link to comment
Share on other sites

Ekaa kertaa ollaan kihloissa molemmat, kihlautuessa ei sovittu päivämäärää, mutta se oli kuitenkin meille lupaus avioliitosta, kunhan vain oli varaa järjestää sellaiset häät kuin itse haluttiin. Me siis alettiin seurustelemaan 16-vuotiaina, kihlauduttiin 18-vuotiaina ja 6 vuotta kihlautumisesta avioiduttiin.

Link to comment
Share on other sites

  • 9 months later...
  • 3 weeks later...

Toinen kerta mulle, miehelle eka. Viimeksikin kyllä olin naimisiinmenoaikeissa, mutta sitten persoona muuttui eikä ollut enää sama mies jonka halusin miehekseni, joten.... Nyt ollaan samalla lailla  tosissaan ja edelleen vuosien jälkeen juuri se mies kenet haluan loppuelämäksi vierelleni. : ) Häät siis tulossa, kun saadaan finanssipuoli kuntoon.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...
  • 2 weeks later...
  • 3 weeks later...

Kahdesti. Toinen vaikutti hienolta idealta 17-vuotiaana teininä, melkein neljä vuotta meni kuitenkin. Toinen kerta sitten 21-vuotiaana, siinä suhteessa vierähti yli kuusi vuotta. Molemmat ovat olleet turhan nopeita kihlautumisia, siksi sitä jopa vähän välttelee nykyisessä suhteessa. Päivä on jo, samoin juhlapaikka, mutta sormuksia ei vielä. Se kun on että kolmet kihlasormukset riittänevät, niin hankitaan ne vasta kun olen varma että neiti tietää tasan tarkkaan mihin on lähtemässä.

Hauska sinällään, puoliskolla on takana vähemmän parisuhteita kuin mulla kihloja.

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...