Voi Itku! - Tulivuoria, tulvia, onnettomuuksia, terroristeja...

[Guest PennyV]

Onko tässä kellään muulla huonoja muistoja tulivorenpurkausten tai muiden luonnonmullistusten vaikutuksesta, tai riipiviä kokemuksia esimerkiksi siitä, kuinka ihmisten toiminta on muuttanut suunnitelmia?

Kaikki varmaankin muistavat vanhan kaverimme Eyjafjallan viime vuodelta?

http://fi.wikipedia.org/wiki/Eyjafjallaj%C3%B6kullin_tulivuorenpurkaus_2010

Omassa tapauksessani lähtö Kanadaan silloista poikaystävääni tapaamaan viivästyi lopulta kuukauden, koska lemmikin kanssa lentävällä on rajallisesti paikkoja Atlantin yli... Kun lopulta pääsin perille kissan kanssa, mies ehdotti, että jos viitsisinkin ruveta hänelle vaimoksi... Sieltä palatessa oli koko tulivuori unohtunut taas kokonaan.

Tänä aamuna facebookissa sitten odotteli linkkejä uutiseen, että Grimsvötn-tulivuori otti ja heräsi. Aamuinen säteeltään 220km kokoinen lentokieltoalue on jo Islannin kattava lentokielto.

Tällä hetkellä Iceland Air ei taida lentää omaan kohteeseeni ainakaan Keflavikin kautta, vaikka se olisi lyhyin ja nopein ja edullisin lentoyhteys.

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2011052213760641_ul.shtml

Ja tunnelma tiivistyy koko ajan... http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Islannin+tuhkapilvi+Suomen+ylle+ehk%C3%A4+jo+keskiviikkona/1135266329888

Tässä olen melkein itku kurkussa, kun odottelen, ehdinkö saada USA:n lähetystöstä passin viisumin kera ennen kun viime vuotisen kaltaisia lentokatkoksia tulee, vai joudunko odottelemaan taas kiltisti ylimääräisen kuukauden Suomessa.

Häät olisi tarkoitus pitää jo parin viikon päästä!

Onneksi olin sentään jumissa "kotona" viime vuonna, enkä vaikka jossain vieraalla kentällä Euroopassa kissan kanssa. Ja tälläkin kertaa taas Suomessa odottamassa...

Kaksi käyntiäni sulhaseni kanssa seurustellessani JFK-kentällä ovat olleet tapahtumarikkaita. Ekassa reissussa välilaskun aikana New Yorkissa keväällä 2009 evakuoivat 3-terminaalin pommihälytyksen vuoksi. Siinä oli aikamoinen hulabaloo, ja kukaan ei ilmoitellut, koska tilanne oli ohi, palatessani lopulta terminaalille ehtiäkseni jatkolennolle, kaikki olivat, kun mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Seuraavalla kerralla kun siellä kävin, sulkivat kentän 10 min sen jälkeen, kun pari tuntia myöhässä oleva jatkolentoni vihdoin sai jatkaa matkaa kentältä. Sääolosuhteista hieman: http://en.wikipedia.org/wiki/2009_North_American_Christmas_winter_storm

Ja ettei vaan olisi huokaistu helpotuksesta... kävelymatkan päässä anoppilasta minne olin menossa, tuli lentokone omakotitalon niskaan ja 50 henkeä menetettiin. http://www.nytimes.com/2009/02/13/nyregion/13crash.html

Muokattu: May 22, 2011, käyttäjä: PennyV

[Lebbis]

Toivottavasti pääset menemään ilman esteitä ja kaikki menee hvyin.

Onhan näitä luonnonmullistuksia sattunut melko kohdalle matkatessa. Vähän jo mietityttää, kun on aika monta juttua sattunut aika perä jälkeen.

Thaimaassa 2006 jokin taifuunin häntä muutti ilman rankkasateiseksi useammaksi päiväksi. Vettä tuli saavista kaataen ja kaikki paikat ui vedestä ja joutui kahlaamaan pitkin teitä ja hotellin pihaa.

Lähdimme Indonesian Jakartasta 09 ja maanjäristys iski reilu puoli tuntia lähtömme jälkeen. Meihin järistys ei vaikuttanut, kun olimme silloin jo meren puolella rannasta irti. Samalla reissulla (olimme risteilemässä) jouduimme johonkin ihmeen virtaus hyökyaaltoon merellä ja laiva kallistui yöllä melkein 90 astetta. Tällaisen kirjallisen selityksen saimme seuraavana aamuna. Kaikki ihmiset laivalla heräsivät keikahdukseen, itse putosin sängystä. Kaikki tavarat lensivät ulos kaapeista ja laatikoista. Siinä vaiheessa ajattelin, että nyt tulee lähtö, kun alus uppoaa. No hengissä selvittiin ja reissua jatkettiin. Samalla reissulla oli vielä lennolla Singaporeen jokin pystyilmavirta tms ja lentokone putosi alaspäin kaksi kilometriä kolmessa osassa tosi nopeaan. Jokunen siinä loukkantuikin, yksi ihminen ainakin mursi jalkansa. Tämän jälkeen olen aina pitänyt tiukasti vyöt kiinni lentokoneessa, jollen ole ollut jaloittelemassa. Se oli aika pelottava kokemus.

Haitin maanjäristystä 2010 seuraavana yönä lähdimme Dominikaaniseen tasavaltaan. Kotoa lähtiessämme oli tsunamivaroitus vielä voimassa. Olimme matkanjärjestäjäm matkalla eikä heiltä tullut mitään viestiä tilanteesta. Itse soittelin ulkoministeriöön ennen lähtöä, kun teimme itse päätöstä uskallammeko lähteä. Haitissa oli vielä isoja jälkijäristyksiä ja meidän kohteessammekin niitä oli selkeästi huomattavissa. Haitissa tuhoutui vankiloita, ja muutamien lomapäivien jälkeen poliisivartiointi lisääntyi huomattavasti ympäristössä ja hotellilla tämän takia, koska osa vangeista oli siirtynyt Dominikaanisen puolelle. Yksi yöllinen hälytys koettiin, ja nyt tiedän miten toimin kun en tiedä onko tulossa tsunami vai mitä hälytys koskee. Mies unohti kengät jalasta kiireessä kun lähdettiin huoneesta tokkuraisina. Aika nopeasti aivot kävi läpi, mitä mukaan, vaikka olikin hieman pelokas olo. Ei sitä paljoa mukaan ottanut, vaan lähti vaan kiireesti huoneesta pois. Siinä vaiheessa ei miettinyt passia, kännykkä, puhelinta vaan pelkästää jotakin päälle.

Islannin tulivuorenpurkaus keväällä 2010 esti kokonaan Dublinin reissumme.

Syskyllä 2010 Meksikoon lähdimme kohteeseen, jossa oli hurrikaani päällä. Samana päivänä, kun lähtömme oli, hurrikaani käänsi yhtäkkiä suuntaansa pois, vaikka sen piti iskeätyä kohteesemme. Sitten se alkoikin laantumaan. Viikko ennen menoamme alkureissun kohteemme Isla de Holbox oli evakuoitu hurrikaanin takia. Soiteltiin matkanjärjestäjän kanssa ja sanoivat, että odottavat viime tinkaan, miten reissu tehdään; Perutaanko vai muutetaanko kohdetta. Ollessamme Cancunissa sattui jokin ampaumatapaus, kahdeksan ihmistä ammuttiin johonkin baariin.

Nyt oltiin Turkissa toukokuussa 2011. Lomamme alussa saatiin varoitus mahdollisesta isommasta järistyksestä Istanbulissa, Olimme Alanyassa, mutta saimme myös tiedon tästä varoituksesta. Meidän aikana järistystä ei ollut, mutta muutama pv paluumme jälkeen luoteis-Turkissa sattui maanjäristys.

Aiemmin on jotakin muuta matkan varrelle sattunut.

Muokattu: May 22, 2011, käyttäjä: Lebbis

[tx]

Kun viimein 2009 lopulla paasin muuttamaan tanne rapakon taakse, silloisessa asuinmaassani Irlannissa satoi ja satoi ja satoi... asuinkaupungissa oli pahin tulva 800 vuoteen. Vedenpuhdistuslaitokselle tulvi ja ruskeaa vetta sekoittui puhdistettuun veteen - tuon korjaamiseksi kaupungin vesijohdot oli kiinni aluuesta riippuen 7-10 paivaa. (Arvatkaa vaan mika tuoksu missaan missa enemman ihmisia toissa... tyopaikoilla oli kaikkialla noita vuokrattavia ulkovessoja)

Vikana tyopaivana tulva meni kunnolla paalle (vesi katkesi vasta seuraavana paivana). Toihin mennessa otin aina bussin 10-15 min kavelymatkan paasta, eli iso maki alas, toiselle puolelle jokea, ja sielta vahan matkaa eteenpain isomman kadun varteen. Joki tulvi niin pahasti etta se katu mita pitkin olisi pitanyt menna bussipysakille olisi sopinut joko uimiseen tai veneelle. Monen, monen tunnin paasta paasin viimein toihin - hain tyokaverin joka asui lahella mukaan ja viimein hirvittavan mutkan (ja jonoon - kun oli yksi ainoa paikka paasta etelapuolelle kaupunkia) jalkeen sitten paasi toihin pariksi tuntia lopettelemaan hommat.

Onneksi oli edullisimmat yhdensuuntaiset lennot AA:lla Dublinista, ja bussi sentaan kulki silloin kun sen piti. 4 paivaa suihkutta oli enemman kuin kaipasi, joten onneksi paasi sentaan puhtaana lentamaan kun yopyi Dublinissa lahtiessa.

Nyt reilu viikko sitten tultiin taas takas Irlannista pikalomalta. Seuraavana paivana kun oltiin taalla oli ollu jotain IRA:n pommeja Lontoossa (jota kautta lennettiin), ja kuningattaren vierailu ei ainakaan medioiden mukaan kovin hyvin vastaanotetulta nayttanyt (en kylla usko etta se kauheasti olisi siella kaduilla nakynyt mutta ei yhtaan harmita etta jai valiin). Eli ajoitus oli talla kertaa hyva.

Viime vuonna taisi olla harkinnassa kayda Suomessa joskus silloin kun se Islannin tulivuori iski. Onneksi oli vain aikomus eli kaytiin vasta syksylla.

Nuo nyt tuosta viime vuosilta ainakin mita tulee ensimmaisina mieleen.

[Yamatodamashii]

Luontoaidin raivarit eivat haasuunnitelmiin/avioitumiseen nyt viela ole vaikuttaneet, paitsi ehka vain varmentaneet sita paatosta etta asiat taytyy vihdoin laittaa liikkeelle. Sen sijaan tulevaisuuden suunnitelmat ovat menneet uusiksi, asuinpaikan ja sen sellaisen suhteen.

Sulhoni on nimittain siis japanilainen, ja tarkoituksemme oli valmistumiseni jalkeen mahdollisesti asustaa Tokiossa pari vuotta. Ajatuksena oli etta olisin jo nyt etsinyt sielta jalleen yhta tyoharjoittelupaikkaa (olen ollut aiemminkin), kunnes tuli maaliskuun 11. ja pahin kavi toteen, eli valtava maanjaristys, tsunami ja sita seurannut yha jatkuva ydinvoimalaongelma. Epatietoisuus ja epavarmuus tuosta ydinvoimalasta jatkuu vain.

Onneksi ihan lahimpia tuttavia ei ole joutunut jaristyksen/tsunamin/ydinsateilyn uhreiksi, mutta tuttujen tuttuja kylla. Lisaksi sateilyn pelataan pahentuessaan vaikuttavan myos Tokioon - osa ihmisista pelkaa Tokioon menemista tallakin hetkella.

Tarkoitus onkin nyt asettua Englantiin, mika on molemmille myos tuttu paikka. Itselleni luopuminen siita unelmasta etta voisin asua Tokiossa on ollut tietysti jokseenkin pysayttava ja surullinenkin paikka. Harmittaa myos se, ettei paase niin hyvin tutustumaan miehen sukulaisiin, vaikka olenkin heita joitakin kertoja tavannut. Oma perheeni on kuitenkin tyytyvainen, jos en lahde ihan maailman aariin...

Tama onnettomuusjakso on kuitenkin vaikuttanut myos siihen, etta haluamme auttaa. Molemmat olemme tehneet rahallisia lahjoituksia Japaniin, sulhoni on parin viikon paasta lahdossa onnettomuusalueelle auttamaan konkreettisesti (raivaustoissa ym), ja itse toivon paasevani tekemaan samaa loppusyksysta.

Ydinsateilyn uhka ja myos taloudelliset ongelmat ovat mielessa koko ajan - huolettaa miten kay monille ystaville ja mieheni perheelle.