Kuinka häissä toisi esiin sen, että siviilivihkiminen on meille ainoa ja paras vaihtoehto?

[Mokka]

Onkos kukaan muu pohtinut sitä, että miten tuon tämänhetkisen kirkostaeroamisbuumin aikana toisi esille, että olisimme järjestäneet siviilivihkimisen joka tapauksessa, että olemme ateisteja ja "aina" olleet sellaisia? Olemme eronneet kirkosta heti täysi-ikäiseksi tultuamme, ja olleet henkisesti ateisteja jo reilusti ennen riparia molemmat vaikka se ollaankin aikoinamme käyty siksi kun "se on kuulunut asiaan". Mietin kovasti että kuinka häissä toisi esille että tämä siviilivihkiminen ja muu on meille tärkeä ja se meille hienoin mahdollinen tapa, eikä mikään "kun ei kirkossakaan päästä vihille kun toinen on eronnut" -juttu tms.. sukulaisille emme ole kumpikaan perhettä lukuunottamatta puhunneet siitä kuulummeko kirkkoon vai emme, kun ei ole koko asia kiinnostanut sen vertaa aiemmin Meille tämä on siis ollut niin selvä asia, ettei sukulaisten tieto asiasta ole ollut ollenkaan tärkeä, vaikka nyt jälkeenpäin ajateltuna olisikin kiva että olisivat sattuneet kuulemaan asiasta jo silloin kun olimme 18 tai mielummin vaikka aiemmin.

Kuinka tuoda siis esille esimerkiksi vihkikaavassa, että naimisiinmenomme on täysin maallista sorttia ja perua jo yli 15 vuoden takaisesta päätöksestä jonka kumpikin on tahollaan tehnyt?

[Lainie]

Kyllä mä luulisin, että parin perhe ja ystävät tuntevat parin sen verran hyvin, että tietävät heidän maailmankatsomuksestaan vaikka siitä varsinaisesti ei olisikaan koskaan suoraan keskusteltu. Eli ei se varmaan tule yllätyksenä, että 15 vuotta ateisteina olleiden vieraat ymmärtävät miksi vihkiminen järjestetään siviilinä.

Musta kaikenlainen itsensä korostaminen tyyliin me ollaan hei oikeasti oltu jo kauan tätä mieltä eikä tämä ole mikään muotijuttu tuntuisi myös vähän hassulta. Se, että naimisiinmeno on "maallista sorttia" tulee joka tapauksessa ilmi siinä virallisessa sivillivihkmiskaavassa (kaava löytyy netistä ja täältä olevista keskusteluista).

Lisäksi siviilivihkimiselle antaa ehkä lisää teidän toivomaa merkitystä se jos se järjestetään ns. paikanpäällä eli ette mene naimisiin maistraatissa, koska on pakko ja muualla ei pääse vaan olette nähneet vaivaa hoitaaksenne vihkimisen itse juhlassa.Silloin tuskin kukaan ajattelee, että menette siviilimenoin, "koska sulhanen on eronnut ja muuten ei onnistu" tms.

[Mokka]

Kyllä mä luulisin, että parin perhe ja ystävät tuntevat parin sen verran hyvin, että tietävät heidän maailmankatsomuksestaan vaikka siitä varsinaisesti ei olisikaan koskaan suoraan keskusteltu. Eli ei se varmaan tule yllätyksenä, että 15 vuotta ateisteina olleiden vieraat ymmärtävät miksi vihkiminen järjestetään siviilinä.

Tottakai kaikki lähimmät tuosta tietävät, mutta vieraiden joukkoon mahtuu kyllä melko paljon sellaisiakin (setiä ja tätejä) joiden kanssa on oltu tekemisissä noin kerran kahdessa vuodessa, eivätkä nämä todellakaan meitä niin hyvin tunne. Tähän asti tosiaan ajattelin, että se riittää että seremonia on meidän näköisemme (ulkona jne), mutta tuli tässä tänään mieleen että jokuhan voi tosiaan tuollaisenkin mielleyhtymän keksiä

Mutta juu, seremonian eteen nähdään vaivaa joka tapauksessa jotta se olisi meille juuri sellainen kuin haluamme ja kaunis, joten ehkäpä se välittynee sitten vieraillekin

[hepana]

Meillä oli tämän vuoden elokuussa siviilivihkiminen juhlapaikalla, kumpikin on eronnut kirkosta likemmäs 10 vuotta sitten.

Mä en mitenkään kokenut tarvetta korostaa että tämä on EI-kirkollinen/uskonnollinen vihkiminen, enkä oikein näe siihen mitään syytä. Eikö ratkaisu jo kerro itsessään hääparin vakaumuksesta? Ihan samalla lailla mun isä saattoi mut vihkipaikalle, marssit soi mennessä ja tullessa, oli sormus, jne. Siihen kannattaa jokatapauksessa varautua että toimitus on aika nopea, ei siinä kauaa ehdi miettiä. (Mun mielestä vaan hyvä, vähemmän jännittämistä ja pääsee sitten rentoutumaan juhlan parissa)

Jos kovasti yrittää todistella ja vakuutella jotain omista vakaumuksistaan, voi saada osan vieraista vähän kiusaantumaan. Meillä oli vieraissa mm. sukulaisia, jotka ovat uskossa, tai seurakunnalla töissä, jopa yksi pappi joka on sattunut itsensä meidän sukuun naimaan. Kukaan ei huomauttanut mitään siitä että kyseessä oli siviilivihkiminen, enkä usko että kukaan yllättyi siitä mitenkään. Eikä kukaan myöskään jäänyt sen takia pois, vaikka sitäkin vähän etukäteen jännäsin. Tarviiko sitä omaa vakaumusta (uskonnollinen tai muu) juuri häissä tuoda niin vahvasti esiin?

[Mokka]

Jos kovasti yrittää todistella ja vakuutella jotain omista vakaumuksistaan, voi saada osan vieraista vähän kiusaantumaan. Meillä oli vieraissa mm. sukulaisia, jotka ovat uskossa, tai seurakunnalla töissä, jopa yksi pappi joka on sattunut itsensä meidän sukuun naimaan. Kukaan ei huomauttanut mitään siitä että kyseessä oli siviilivihkiminen, enkä usko että kukaan yllättyi siitä mitenkään. Eikä kukaan myöskään jäänyt sen takia pois, vaikka sitäkin vähän etukäteen jännäsin. Tarviiko sitä omaa vakaumusta (uskonnollinen tai muu) juuri häissä tuoda niin vahvasti esiin?

No olet kyllä ihan oikeassa, en tiedä mistä sain päähäni tänään että tuotakin täytyy miettiä Ehkä se on tuo yli viikon fb:ssä ja muualla jyllännyt keskustelu, jonka myötä on tullut ihan uusia asioita esille sukulaisista ja kavereista. (Tiukempia asenteita kuin olin kuvitellut.) Mutta olette molemmat oikeassa, turhaan sitä päätään vaivaa heidän mielipiteillään, järjestämme häämme niinkuin järjestäisimme ne muutenkin sen kummempia miettimättä

[hepana]

Juuri näin! Ne on teidän häät, ei sukulaisten. Tsemppiä hääjärjestelyihin!