Jump to content
Naimisiin.info

Miten tapasitte?


Guest lady

Recommended Posts

Tapasimme ircissä. En muista enää kanavan nimeä, mutta ei se mikään treffikanava kuitenkaan ollut. Singottiin toisillemme sähköposteja ja höpisimme ircissä. 4 kk höpöttelyn jälkeen sitten puhuttiin puhelimessa ja mä olin ainakin ihan sulaa vahaa, kun kuulin miehen äänen. Siitä lisää 2 kk ja tavattiin livenä. Se oli menoa se. Mies asui eri paikkakunnalla kuin minä, joten 1,5 vuotta elettiin kaukosuhteessa, sen jälkeen pakattiin kamat saman katon alle. Kesällä tuli 14 vuota täyteen yhteistä taivalta. Ensi kesänä/syksynä karataan salaa maistraattiin. :girl_blum:

Link to comment
Share on other sites

Me ollaan tunnettu sulhasen kanssa aina. Tai siis niin kauan kun vaan voin muistaa. Hänen perheensä muutti samalle kylälle kun oltiin about kaksi vuotiaita ja kun oltiin neljän niin heille valmistui talo meidän naapuriin. Siinä sitten oltiin samoissa seurakunnan kerhoissa, eskarissa ja samalla luokalla ala-asteen, yläasteen ja lukion (tai no se oli luokaton...mutta sama vuosikurssi siis). Sulhanen on myös ensimmäinen ja ainoa poikaystäväni, ekan kerran "oltiin yhessä" kuudennella luokalla joulujuhlista ystävänpäivään (tai jotain tuollaista) mutta se ei silloin sitten kantanut kun itse en tykännyt pussailla niin laitoin kaverini laittamaan sen poikki puolestani :''D.

Lukiossa taas lähennyttiin ja oltiin aivan parhaat ystävät kunnes tuli selväksi että miehellä oli tunteita enempäänkin ja sinnikkäästi ainakin vuoden sitten piiritti ja onnistuikin ja jossain vaiheessa kun ehkä pelkän ystävyyden raja oli hämyisesti jo ylittynyt sovittiin että yritetään seurustellakkin ihan oikeasti (vähän pelotti parhaan ystävän mahdollinen menettäminen, mutta selväksi tuli että läheiset välit olisi mahdotonta säilyttää kun olisi ollut varsinkin hänelle liian kivuliasta). Ja sillä tiellä olllaan. Seurusteltu nyt neljä vuotta ja yhdessä asuttu niistä kolme.

Kenenkään muun kanssa en voisi kuvitella elämääni jakavani, sillä minulle (ja luulen että hänelle myös) ei ole olemassa maailmaa ilman häntä. Kohtaloa tämä kai on :) <3.

Link to comment
Share on other sites

Me tavattiin koulussa. Mies oli opiskellut jo vuoden silloin kun minä aloitin kouluni AMK:ssa. Oli kuulemma huomanut minut heti ensimmäisenä koulupäivänäni. Kolmantena koulupäivänä tutustuttiin meille ensiluokkalaisille järjestetyn ohjelman puitteissa, jossa mies oli mukana järjestelyissä. Siitä illasta lähtien ollaankin oltu lähes kaikki illat yhdessä. :kiss3:

Link to comment
Share on other sites

Ollaan samalta pieneltä paikkakunnalta (tosin eri kylistä) kotoisin, ja joskus ala-asteen alkuajoilta minulla on ensimmäiset muistot hänestä. Samaan kouluun hän tuli nelosluokalla, samalle luokalle "jouduttiin" yläasteelle mennessä. Ollaan siis samanikäisiä, joten tutustuminen oli pakollistakin jossain vaiheessa.. :D Yläasteella alettiin olemaan samoissa piireissä yhteisen ystävämme ansiosta. Tosin kiinnostuksen kohteet, harrastukset ja tapa jolla vietimme teinivuodet olivat tyystin erilaiset, joten en olisi itsekään silloin uskonut että meistä tulee joskus pari.

Se kun varsinaisesti tutustuimme, kaverustuimme ja lopulta ystävystyimme tapahtui yläasteen lopulla ja lukion alussa. Niihin aikoihin meillä oli pieni skitsahdus välitunti-korttipeleihin, ja siinä alkoi huomaamaan toisen mahtavaa luonnetta. Oltiin molemmat todella ujoja, joten syvällinen tutustuminen toiseen kuitenkin tapahtui niinkin romanttisella kapineella kuin messenger. Ah, niitä monia koneen ääressä valvottuja öitä.. ;)

Vaikka tässä pitäisi keskittyä pelkkään tapaamiseen, niin en malta olla kertomatta itse loppuhuipennusta!

Mieheni, vielä ujompi näissä asioissa kuin minä, tunnusti ihastuksensa minuun lukion ensimmäisellä, ja pian sen jälkeen kysyi tyttöystäväkseen. Kieltävän vastauksen annoin varmaan 5-6(?!) kertaa, hänen sinnikkäästi asiaa kysyessään sen 5-6 kertaa parin kolmen kuukauden aikana. Tiesin tosin jo kieltäytyessäni että tuleva aviomieshän se siinä. Kunhan draamailin. No, myöntävän vastauksen annoin parin kuukauden päästä siitä kun tyttöystäväkyselyt loppuivat (kysymystä ei silloin siis tullut, sanoin vain vastaukseni ja hän tiesi heti mihin vastasin :)).

Aika hiljalleenhan meistä tuli pari, asiat tapahtuivat omalla painollaan. Treffailuja ei olla koskaan harrastettu, sillä olemme aina viettäneet suurimman osan ajasta toistemme kanssa. Alusta asti oli selvää, että tullaan viettämään toistemme kanssa loppuelämämme, joten ei ole ollut tarvetta testata toista. :)

Link to comment
Share on other sites

Me tavattiin netin deittipalstalla, jonne molemmat oli vähän vahingossa eksyneet edellisten suhteiden kariuduttua. Omastani oli aikaa puoli vuotta, kun taas nykyinen poikaystäväni oli eronnut kihlatustaan vain pari kuukautta aikaisemmin. Hän aloitti pommittamiseni 10. päivä. Parin päivän päästä vaihdettiin sähköpostiosoitteet ja muistaakseni 13. päivä hän jo ehdotti treffejä. Tapasimme ensimmäisen kerran 16. päivä, toisen kerran 17. päivä, ja siitä se sitten lähti. Nyt takana reilu 1,5 yhteistä vuotta ja toivottavasti kymmeniä edessä :girl_smile:

Link to comment
Share on other sites

Öhöm... Meillä oli molemmilla seuranhakuilmoitukset netissä :blush: ja mies (tai vuotta nuorempi "poika", niinkuin sillon ajattelin) laittoi mukavan oloisen viestin. Asuin uudella paikkakunnalla ja hain lähinnä tuttavuuksia, ja vaikka olinkin käynyt pareilla treffeilläkin tuon kautta, en tosiaankaan ajatellut "poikaa" mahdollisena pokauksena... Juteltiin netin välityksellä ehkäpä pari kuukautta lähinnä omaa yksinäisyyttä ja halausten kaipuuta voivotellen, ja pikkuhiljaa tajusin hämmentyneenä olevani ihan myyty ja täysin ihastunut ihmiseen jota en ollut koskaan edes nähnyt :lol: Tavattiin syntymäpäiväni jälkeisenä päivänä - mentiin kahville, ja sitten yksille, ja sitten puistoon, ja sitten haettiin punkkupullo, ja sitten käytiin syömässä ja taas yksillä, ja mentiin baariin, ja toiseen baariin ja ja.... Koko tämän ajan laitoin kämppis-siskolleni viestejä että tulen ilman muuta "kotiin viimeisellä linja-autolla.... / eiku hups se meni jo, no tuun kyl sit taksilla.....", mutta kuinka ollakaan päädyin lopulta miehen luo yöksi :D

Oltiin molemmat aivan myytyjä heti ensisilmäyksestä lähtien, ja lasketaankin että meiän seurustelu alkoi heti niistä ensimmäisistä treffeistä:wub:

Link to comment
Share on other sites

Me tavattiin yhteisten ystävien luona. Ekaa kertaa oltiin nähty vuosi aiemmin. Ystäviemme luota lähdettiin yhtä matkaa, poikettiin baarissa iltakahvilla ja jutusteltiin vaihtovuodesta ja ulkomaan harjoittelusta, jotka meillä molemmilla oli takana. Sitten vaan päätettiin nähdä myöhemminkin, kun samassa kaupungissa kerran oltiin. Siitä se seurustelu sitten alkoi :)

Link to comment
Share on other sites

Yhteisen tutun kautta näin miehen ekaa kertaa, baari-illan jälkeen grillillä. Ja seuraavana päivänä käveli kaupungilla vastaan ja ihan huomaamattomasti hymyilin ja vilkuilin häntä. En oo ihan varma et kumpi sit pyysi Facebook kaveriks.. Mies alko viestitteleen ja siinä meniki sit kuukauden päivät ennen ku taas tavattiin baarissa ja siitä se sit lähti :)

Mut joo jotain hyvääkin kait tuo Facebook on siis tuonu mun elämään ;)

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Minä menin töihin autokorjaamon huoltoon työnjohtajaksi viime vuoden syyskuussa. Mies oli hieman sitä ennen ajanut kolarin kun keskellä risteystä toinen auto vaihtoi kaistaa miehen eteen eikä mies saanut pysäytettyä. Vetokoukun reikä tuli puskuriin. Mies sai ajan parin viikon päähän ja minä olin sillon tullut töihin. Olipa muuten isäni "vika" (ANSIO) että pääsin sinne.

Hän on (myös) isänsä alainen ja tulivat tuomaan autoa. Isänsä kovana juttumiehenä tuli heti minullekin höpöttämään, kun tunnisti sukunimeni (koska työn puolesta tiesi isäni). Hän esitteli poikansa minulle ja muistan ajatelleeni, ettei kiinnosta sitten pätkääkään biggrin.gif. Olin muutaman kerran tavannut erästä minua vuotta nuorempaa. Miehen kanssa juteltiin naamakirjassa hetken ja jostain syystä annoin puhelinnumeroni. Hän pyysi minua treffeille monesti, mutten suostunut. Ei onneksi "vongannut" vaan oli hurmaava.

Eräs maanantai (muistaakseni) jouduin käymään lääkärissä ja menin sen jälkeen pitsalle. Lähetin hetken mielijohteesta miehelle viestin, että tulee sinne jos kehtaa lähteä kesken työpäivän. Makkaraperunat kuulemma lensivät roskikseen kun hän lähti tulemaan biggrin.gif Siinä se sitten jotenkin oli. Sitä ennen en voinut sietää saabeja enkä lapsia. Noh mies ilmoitti, että hänellä on saab sekä KAKSI lasta biggrin.gif Nojh hänen saab on viritetty ja on ollut pakko myöntää, että pidän siitä autosta. Lapsiinkin olen tottunut ja olen jopa miettinyt mahdollisia yhteisiä lapsia.

On me jälkeenpäin monesti mietitty, miten pienistä asioista meidän tapaaminen oli kiinni. On muuten useita treffipyyntöjä tullut tuossa työssä, joten onneksi mies oli nopea biggrin.gif (tai isänsä xD)

Muokattu: , käyttäjä: Golden Eagle
Link to comment
Share on other sites

Netissäpä hyvinkin :D

Jotakuinkin vuosi sitten mies laitto mulle viestiä ja aluksi ajattelin, että ei oo mun tyyppinen ollenkaan. Sit jostain vaiheessa siirryttiin meseen puhumaan ja huomasin, että täähän olikin hauska tyyppi, joka vaikuttaa todella mukavalta ja ihanalta. Hetken mielenhäiriöstä annoin sille mun puhelinnumeron ja kun ekan kerran kuulin sen äänen, en voinu ku haukkoa henkeäni. Mua kylmäsi niin pahasti vatsanpohjasta, että oli pakko vajota sängynlaidalle istumaan ja kasaamaan itteäni, että sain sille vastattua "moi" takasin. Loppupuhelu menikin hihittäessä kuin idiootti ja sanat takertu kurkkuun. Siitä lähtien soiteltiin joka yö ja puhuttiin monta tuntia joka päivä puhelimessa, kunnes sitten pari viikkoa ekan puhelun jälkeen se tuli mun luokseni. Mua ei ole ikinä jännittäny niin paljon kuin silloin, vapisin vaan kun koitin odottaa ovikellon soittoa. Kun sitten lopulta mies tuli ja avasin sille oven, en tienny miten päin mun pitäis olla. Hyvä että ulko-ovi oli ehtiny mennä kiinni, kun se jo kaappasi mut syliinsä ja mä en saanu sanaa suustani varmaan koko iltana. Yleensä oon kauhea hölöttäjä kun jännitän, joten jos mies saa mut tällä tavalla hiljaseksi, siinä on silloin jotain ;) Se vaan vei multa jalat alta ja tuntuu, että joka päivä mä rakastan sitä miestä enemmän kuin edellisenä. Mua edelleen kourasee vatsanpohjasta kun nään sen nimen puhelimen ruudulla sen soittaessa, mun sydän takoo miljoonaa kun se ottaa kainaloon ja en vaan voi kuvitella eläväni ilman sitä.

<3

Link to comment
Share on other sites

Mekin tapasimme tavallaan töissä. Etsin kitaristia ja olin nykyisen partnerini silloisen bändin keikalla, kun yhteinen kaverimme intoutui suosittelemaan "to be" partneriani soittajaksi omaan kokoonpanooni (olivat samaisessa poppoossa). Mentiin sitten soittelemaan ja huomattiin aika samantien, että sielut soittavat yhteen täydellisesti muutenkin kun musiikillisesti. :lol::wub:

Link to comment
Share on other sites

Tavattiin TODELLA kosten baari-illan päätteeksi lokakuussa 2008. Oltiin ystävän kans lähdössä baarista kotiin, koska kumpikin alettiin olemaan jo kiitettävän heikossa hapessa :grin: . Päätettiin vielä kuitenkin ottaa yhdet paukut ja sitten lähteä grillin kautta kotiin - toisin kävi.

Pöytäämme istahti kaksi miestä ja alkoivat kyselemään meitä mukaansa toiseen baariin, hetken aikaa heidän kanssa juttelimme ja hieman flirttailin toisen kanssa.

Tässä vaiheessa ei vielä tapahtunut sen kummempia, kunnes noin vartin kuluttua näin kyseisen miehen baaritiskillä ja äkillisen hellyyden puuskan/alkoholin vaikutuksen voimasta menin halaamaan häntä takaapäin. Hän laski kätensä jalalleni ja hetken vain seisoimme siinä - kunnes lähdin takaisin istumaan.

Kohta mies tuli pyytämään minua ulos ja siellä hän alkoi ladella erittäin huvittavia iskulauseita, niistä parhaimpina esimerkkeinä: "Mulla on Bemari." ja "Sä oot mun tuleva vaimo." :girl_haha: .

Siinä vaiheessa, kun baarista lensin pihalle, niin nappasin miehen mukaani.

Siitä yöstä lähtien on yhdessä taivallettu :-X .

Link to comment
Share on other sites

Tässä meidän tarina, pitkänä versiona :)

Me tavattiin netin treffi-palstan kautta. Mulla oli muutama huono kokemus tästä maksullisesta palstasta ja sen kautta tapaamistani miehistä..

Ajattelin että tämä kuukausi on viimeinen josta maksan.. Kuitenkin aloin juttelemaan taas yhden miehen kanssa enemmän ja hän tuntui mukavalta..

Kerroin hänelle et olen todella ujo ja en uskalla heti lähteä tapaamaan kun on huonoja kokemuksia. Mies vastasi että tutustutaan kunnolla ensin täällä netissä.

Muutaman päivän päästä ajattelin että mitä hittoa mä jahkaan, mitä hävittävää mulla on? jos ei kemiat kohtaa niin sit voin lähtee kotiin ja lopettaa levollisin mielin treffi-palvelun käytön.

Ehdotin miehelle tapaamista ja sovimme ne parin päivän päähän.. 22.12.2010, Mies vielä naureskeli mulle et mihin se ujous nyt hävisi... :girl_wink:

Tapasimme rautatie-asemalla ja menimme syömään. Hänen kanssaan oli alusta asti helppo jutella mistä vain aiheesta, vaikka ujostelinkin tosi paljon. Hän käyttäytyi kuin herrasmies koko ajan ja mulle tuli todella turvallinen olo hänen kanssaan. Menimme käymään hänen kotonaan samana iltana vielä, hän lupasi viedä mut takaisin kotiin vielä samana iltana. Ihastuin hänen kotiinsa välittömästi. Hän hieroi hartioitani (ne olivat jumissa) ja juteltiin syvällisiä. Treffit kestivät melkein kuusi tuntia ajomatkoineen, hän todellakin toi mut takaisin kotiin ennen keski-yötä, ajoi sen takia melkein 80km...

Seuraavana päivänä meillä kummallakin oli ihme kyllä vapaapäivä töistä ja huomasin puolen päivän aikaan sopivani että lähden yöksi tämän miehen luo. Oli jouluaaton-aatto. Vietimme ihanan illan yhdessä, sohvalla toistemme sylissä, syvällisiä keskustellen. :kiss3: Jäin siis yöksi ja hän toi minut jouluaattona kotiin neljältä iltapäivällä ja lähti itse vanhempiensa luokse. Illalla hän soitti toivottaakseen Hyvää Joulua ja puhuttiin yli tunti puhelimessa.

Seuraavana päivänä (siis joulupäivänä) hän soitti minulle kolmen aikaan päivällä että ala valmistautumaan, hän hakee mut tunnin päästä luokseen :girl_haha: Suostuin heti. ;)

Joulupäivän iltana sitten hän kysyi että alanko hänen tyttöystäväkseen?

Tottakai suostuin! :-X

Uuden vuoden jälkeen kuljin sitten hänen luotaan junalla töissä. Matkoihin meni yli 1 ½ tuntia suuntaansa... rankkoja työpäiviä oli siis paljon..

Kuukauden kulutta sain mahdollisuuden siirtyä toiseen työpaikkaan, saman työnantajan palvelukseen, mutta se tarkoittaisi sitä että käytännössä muuttaisin hänen luokseen.. Keskustelimme siitä ja tulimme siihen tulokseen että kun vältyn näiltä kolmen tunnin työmatkoilta päivässä niin mikä ettei yritetä :) En sanonut omaa kämppääni irti ja kuljin välillä sieltäkin sitten uudessa paikassa..

Maaliskuussa 2011 mies lähti kaverinsa kanssa New York:iin, olivat suunnitelleet sitä jo vuoden... minä jäin kotiin potemaan vuosisadan flunssaa.. Hän lähetti sieltä kortin jossa mainitsi lopussa että on saanut yhden ajatuksen... minä sitten uteliaana ihmisenä tärisin tiedonhalusta mutta hän sanoi vaan että näät sen sitten..

Huhtikuun alussa täytin taas vuosia ja sain ohjeen pukeutua nättiin mekkoon illalliselle... Hän vei minut syömään hienoon paikkaan ja ennen jälkiruokaa hän sitten kysyi että haluanko mennä kihloihin hänen kanssaan? :gihlat: menimme siis kihloihin sinä päivänä, reilut kolme kuukautta seurustelun alusta. Menimme vasta seuraavana päivänä ostamaan sormukset, hän oli arvellut että ei tunne mun sormusmakua niin hyvin että voisi sen ominpäin ostaa... sovimme että tämä ei ollut kosinta, vaan se tulee myöhemmin sitten.

Hän vei mut toukokuussa viikoksi Berliiniin kihlajaismatkallekkin ja en olisi voinut koskaan kuvitellakkaan olevani niin onnellinen...

Lokakuun alussa vihdoin ja viimein muutimme virallisesti saman katon alle ja sitä juhlistaaksemme lähdimme risteilylle lokakuun puolessa välissä. Yhteinen hyvä ystävämme lähti mukaamme ja vietimme mukavan päivän Tallinnassa. Kun laiva saapui satamaan, menimme vielä syömään läheiseen ravintolaan..

Sitten siinä syönnin jälkeen mies totesi että nyt hän tekee sen! olin ihan hämmentynyt että mitä hän meinaa tehdä kunnes hän sitten polvistui eteeni ja kosi! Suostuin heti! :wub:

Se oli perjantai 14.10.11 vajaa 10 kk seurustelun aloittamisesta..

Maanataina 17.10.11 varasimme kirkon, Häämme on ensi syyskuussa! :gpari: ja nyt tuntuu etten todellakaan voisi olla onnellisempi... ensi kesän morsian. :-X

Link to comment
Share on other sites

  • 4 months later...

Me tavattiin abiristeilyllä. Oltiin eri lukioista, minä sitten "villinä sinkkuna" menin juttelemaan söpölle pojalle laivan baarissa. Juttua riitti ja päädyttiin sitten yhdessä "jatkoille" erääseen hyttiin, josta minä hipsin lopulta omaan hyttiin nukkumaan. Ei törmätty enää, eikä vaihdettu numeroita.

Olin ihan palasina jo kotimatkalla ja totesin luokkatoverilleni että tuo oli minun unelmamieheni enkä enää ikinä tapaa sitä. :rolleyes: Mies sitten kuitenkin hankki meseosoitteeni (tuohon aikaan ei vielä facebook ollut mitenkään tunnettu/suosittu), joltain tutun tutulta ja juteltiin paljon siellä, ja toki satuttiin "sattumalta" samoihin baareihin aina viikonloppuisin. Kerran minä sitten päätinkin jäädä kotiin pänttäämään pääsykokeisiin, oli mies onkinut tuolta luokkatoveriltani puhelinnumeroa, kun olivat sattuneet törmäämään ja laittoi viestiä. Sen jälkeen viestiteltiin ja lopulta MINUN piti pyytää miestä ensitreffeille. Mentiin lenkittämään koiraani (onhan se nyt heti selvitettävä tykkääkö mies koirista vai ei, koska minullahan niitä tulee olemaan AINA :P) ja lenkki kesti ja kesti (yhteensä 2,5h). Kun mies vihdoin lähti, laittoi hän heti kotoa viestiä että oli kivaa, nähdään pian uudestaan! Ja niin nähtiin, heti seuraavana päivänä! Siitä lähtien ollaan oltu erottamattomat. :wub:

Seurustelun aloituspäivä on meillä vähän epäselvä. Minä pohdin pääni puhki (hei, olin 19 vuotias, se kuuluu ikään... :lol: ) ollaanko me nyt yhdessä vai ei... Lopulta sitten kysyin mieheltä ja tämä vastasi että oli luullut meidän jo seurustelleen, jonkin aikaakin jopa. Sama se, ei me koskaan olla mitään vuosipäiviä vietelty...

Tällainen teinitarina meillä. :) Nyt neljä vuotta myöhemmin on hääpäivä päätetty.

Link to comment
Share on other sites

Me ollaan tavattu mun entisellä työpaikalla Shellillä :) Mies kävi siellä kahvilla ja pelailemassa, ovelasti aina katteli kun en sattunut huomaamaan. Yksi ilta hän sitten jäi siihen klo 21 jälkeen pariksi tunniksi juttelemaan kun tuli hiljaisempaa ja jäin vuorooni yksin. Hän ei tehnyt mitään siirtoaan, joten itse tein sen siitä sitten paria kuukautta myöhemmin eli annoin hänelle kuitin jonka takana oli puhelinnumeroni ja nimeni. Ja siitä se sitten lähti meidä tapailu ja kuukautta myöhemmin sovittiin, että seurustellaan virallisesti.

Eli yhdessä ollaan sitten oltu reilut neljä vuotta

Muokattu: , käyttäjä: Heltsi
Link to comment
Share on other sites

Se oli pimeä ja tylsä arki ilta..kaveri raahasi mut lähibaariin pelaamaan pari erää bilistä. Maanitteli ja maanitteli kunnes pitkin hampain suostuin..Siellä mä sitten tapasin tulevan puolisoni..tuijotti mua kun pelasin ja pyysi pöytäänsä istumaan. Kaveri lähti jatkoille kyseisen miehen luokse tämän kaverin kanssa...minä lähdin mukaan katsomaan likkakaverini perään sillä hän oli hyvin juovuksissa, itse olin siis vesiselvänä. Lopputuloksena juttelimme miehen kanssa läpi yön aina aamuun asti...jatkettiin elämää omilla tahoillamme, mutta mies ilmaisi tietyllä tavalla kiinnostumisensa. Vajaa kuukausi ensitapaamisesta oma sydämeni oli sitten viety kiltin ja komean miehen ansiosta..

Link to comment
Share on other sites

Heltsi, mahdetaankos me tuntea? :D Oon nimittäin Shellillä töissä, viides vuosi just pyörähti käyntiin. Jos siis Porissa oot ollu... :)

Sieltäpä se minunkin ukko on minut bongannu. En ollu tyyppiä aiemmin juurikaan noteerannu, kunnes äijä sitten kerran kännipäissään oli ettiny mut facebookissa ja lateli siellä kauniita sanoja :D Aamulla oli vissiin hävettäny, ja muutamaan kuukauteen ei kuulunu mitään. Yhteisen tutun rohkaisemana ukko sitten myöhemmin uskaltautui lisäämään mut kaveriks ja kirjottelemaan. Eka kerran kunnolla nähtiin hänen luona, pyysi mut kattomaan leffaa. Siitä se sitten lähti :)

Link to comment
Share on other sites

Aivan ihania tarinoita täällä :girl_smile: .

Me tapasimme marraskuun alussa 2007 baarissa. Olin muutamaa päivää aikaisemmin muuttanut erilleen edellisen suhteen ajettua karille ja päätin lähteä hieman "tuulettumaan" ulos ystävän kanssa ja purkamaan tälle ajatuksia. Parikymppisinä tytöntylleröinä päädyimme siihen karmeimpaan "teinihel**tiin", mikä kaupungista löytyi. Koska edellisen suhteen päättymisestä oli kuitenkin kulunut vasta vähän aikaa, en todellakaan etsinyt itselleni seuraa. Kun pöytäämme sitten änkesi seurueellinen saman ikäisiä miekkosia, muistan olleeni lähinnä ärsyyntynyt. Vastapäätä minua istui tuleva puolisoni, joka kuitenkin vain kolahti samantien. Muistan (hatarasti) hihitelleeni hänen jutuilleen kuin jokin järkensä menettänyt ja kuulemma leikimme myös piilosta (kyllä muuten nolotti kun tämän kuulin ystävältäni seuraavana päivänä) :girl_hide: .

Baarista läksin kuitenkin kotiin yksin ja tiemme erkanivat. Meseosotteita olimme vaihtaneet baarissa, mutta meni yli kuukausi, ennen kuin olimme ensimmäistä kertaa samaa aikaa mesessä. Että jännitti avata se ensimmäinen keskustelu :girl_haha: , mietin, että muistaakohan mies minua enää, enkä ollut edes varma pitääkö hän minusta. Pitihän tuo ja viikkoa ennen jouluaattoa matkustin Turkuun miestä tapaamaan. Lupasin ystävälleni, että tulen kotiin viimeistään viimeisellä ilta junalla, mutta niinhän siinä kävi, että kotiuduin vasta seuraavana iltapäivänä :girl_smile: . Siitä se sitten lähti :girl_smile: .

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...
×
×
  • Create New...