Kihlat, lupaus avioliitosta

[Cressie]

Jaa..mitäs etuja sillä nyt saisi. Ja hyvä niin. Minä en itseasiassa ennen ole edes kuullut, että kihlaparin ei tarvitse todistaa toisiaan vastaan. Onneksi tosin sellaista tilannetta ei tule vastaan missä tarvitsisi todistella. En meinaan ole varma olisiko sitä viranomaisten toimesta edes kerrottu?

Miksi muutenkaan pitäisi saada samat edut kuin avioliitossa menemättä naimisiin? Eikös se ole hieman itsekästä? Voisin minäkin sanoa, että laitan tenttilappuun vain oman nimeni ja silmäilen kysymykset, mutta haluan silti saada täydet pisteet. Ei tämä yhteiskunta valitettavasti toimi niin.

Muokattu: May 31, 2010, käyttäjä: Cressie

[Guest Puzzle]

Anteeksi, jos olen pahoittanut mielesi kirjoituksellani. Tarkoituksena ei ole ollut arvostella sinun suhdettasi mieheesi; uskon teillä olevan paljon syvempi parisuhde kuin esim. meillä, jolla yhteiseloa takana vain kolme vuotta.

Kyse on ainoastaan sanan KIHLAUS merkityksestä. Itse kirjoitit:

Laki määrittelee vain sen, että avioliitosta sopineet ovat kihloissa

Eikö tämä silloin poissulje sen, että jos ei ole sopinut menevänsä avioon, ei myöskään ole kihloissa?

Mielestäni se on lähes kihlauksen häpäisyä, että sanoo olevansa kihloissa ilman avioliittoaikeita.

Miksi voisitte rekisteröidä parisuhteen, muttette avioitua? Mikä ero näillä kahdella on, varsinkin kuin avioliitto omien sanojesi mukaan merkitsee sinulle "vain paperinpalaa"? Ja se on ihan yhtä vaikea erota rekisteröidystä parisuhteesta, kuin mitä se on avioliitosta.

Ja edelleen pyydän sinua selvittämään, millä tavalla sitten lain silmissä erotellaan "ei niin kypsät avoliitot" ja "todella kypsät avoliitot". Tähän mennessähän juuri se avIoliitto on tämän tehnyt.

Niin kuin yllä sanottiin, ei kaikkea voi saada vain jos haluaa. Joskus on myös velvollisuuksia, myös yhteiskuntaa kohtaan. Elämä on täynnä valintoja...

[Magie]

Kaikki pohdinnat minusta, parisuhteestani ja sen vakavuudesta on mielestäni täysin aiheeseen kuulumatonta, jopa joissain määrin loukkaavaksi muuttunutta ot.ta.

Mielestäni on huvittavaa, kuinka minua vertaa 15vuotiaiden siistiin erillainen nuorimeininkiin ihmiset, joille nähtävästi monivuotinen parisuhde, lapset, keskinäinen testamentti ja lupaus tulevaisuudesta ei näytä merkitsevän mitään, jollei mene naimisiin. Tässähän tavoitellaan vaan erikoisuutta ja yritetään aiheuttaa kohua. Kehtaakin tulla ketjuun, jossa kysytään mielipidettä ja olla erimieltä valtaväestön kanssa.

Ja niin sen mielestäni kuuluukin olla. Esimerkiksi juuri homoparien suhteen tasa-arvon vuoksi

Ei kyllä teidän suhteestanne tässä ollut kyse, vaan siitä että kihlautuminen on teille jotain aivan muuta kuin mitä sana kihlautuminen oikeasti tarkoittaa. Teidän monivuotinen parisuhde, lapset, keskinäinen testamentti jne. mitä olettekaan sopineet keskenänne ei tosiaan liittynyt asiaan mitenkään. Kukaan ei mun mielestä ole niitä täällä arvostellut eikä mitätöinyt teidän parisuhdettanne. Mutta kyllä viestisi ovat aika provoavia ja onko se joku yllätys että ne herättävät keskustelua? Samanlaisia tiukka sävyisiä keskusteluita olet herätellyt myös muissa ketjuissa...

[Guest _Vieras_]

Edelleenkin, tuokaa mulle jokin kirjallinen todiste siitä, että jollekulle on sanottu että he eivät ole kihloissa. Poliisilaitoksella, oikeussa missä tahansa taholla jolla on jotain valtaa.

Enkä mä noita kihlautumisen "etuuksia" ole päästäni keksinyt. Kyllä ne voi löytää ihan jokaikinen. Jollet sinä tarvitse ole koskaan tarvinut vapautusta vaikkapa nyt sitten siitä todistuksesta, niin kivat sille.

Se ei kuitenkaan poista sitä seikaa, että lailla kihlakumppanin ei tarvitse toista vastaan todistaa.

Ja Magie, sinun on aivan turha vetää tähän keskusteluun muita ketjuja tai tahoja, koska se on aiheetonta ja täysin turhaa.

Provosoivaa tässä ketjussa on vain se, että olen erimieltä valtavirran kanssa, mutta kuitenkin samaamieltä yleistyvän käsityksen kanssa.

Ihan, jotta saamme oikeuden puhua toisistamme kihlattuina olemme päättäneet hääpäivän. Se on 08.08. 2042

[Magie]

Edelleenkin, tuokaa mulle jokin kirjallinen todiste siitä, että jollekulle on sanottu että he eivät ole kihloissa. Poliisilaitoksella, oikeussa missä tahansa taholla jolla on jotain valtaa.

Enkä mä noita kihlautumisen "etuuksia" ole päästäni keksinyt. Kyllä ne voi löytää ihan jokaikinen. Jollet sinä tarvitse ole koskaan tarvinut vapautusta vaikkapa nyt sitten siitä todistuksesta, niin kivat sille.

Se ei kuitenkaan poista sitä seikaa, että lailla kihlakumppanin ei tarvitse toista vastaan todistaa.

Ja Magie, sinun on aivan turha vetää tähän keskusteluun muita ketjuja tai tahoja, koska se on aiheetonta ja täysin turhaa.

Provosoivaa tässä ketjussa on vain se, että olen erimieltä valtavirran kanssa, mutta kuitenkin samaamieltä yleistyvän käsityksen kanssa.

Ihan, jotta saamme oikeuden puhua toisistamme kihlattuina olemme päättäneet hääpäivän. Se on 08.08. 2042

Eli suutut, kun ihmiset ei ymmärrä sun kantaasi asiaan. Se oli vaan esimerkki että sulla taitaa olla vähän tapana tää tiukan väittelyn herättäminen... Otapa Macilla rauhassa. Saat olla mun puolesta kihloissa vaikka koko elämäsi, se ei ole minulta pois, mutta se ei tarkoita, että ymmärtäisin kantaasi silti sen enempää. Se joka leikkiin ryhtyy se leikin kestäköön. Ei kannata varmaan aloittaa keskustelua, jos vedät sitten herneen nenää kun muut ovatkin eri mieltä.

[Guest Puzzle]

Edelleenkin, tuokaa mulle jokin kirjallinen todiste siitä, että jollekulle on sanottu että he eivät ole kihloissa. Poliisilaitoksella, oikeussa missä tahansa taholla jolla on jotain valtaa.

Vaikka kaikilla on yleinen käsitys siitä, että Kissa on Kissa, niin tuskimpa mikään "taho millä on valtaa" lähtee tätä todistamaan?

Tässä nyt ei ole kyse siitä, miten poliisilaitoksella aletaan kysellä naimisiinmenopäivää, vaan ainoastaan sanan alkuperäistä merkitystä ja siihen liittyviä tapoja.

Muokattu: May 31, 2010, käyttäjä: Puzzle

[muffeli]

Edelleenkin, tuokaa mulle jokin kirjallinen todiste siitä, että jollekulle on sanottu että he eivät ole kihloissa.

No, kun nyt täysin minimaalinen osuus oikeudenkäynneistä päätyy KKO:hon asti, josta tällainen päätös olisi kohtuullisella vaivalla löydettävissä, niin tuo on aika kohtuuton pyyntö. Mistä meistä kukaan tietää, kuinka usein jossain poliisilaitoksella pohditaan sitä, onko joku oikeasti kihloissa vai ei. Jotenkin kuvittelisin, että jos Pete, 16, on lyönyt kaveriansa Repeä, 17, ja Peten tyttöystävä Nina, 15, on nähnyt tämän, mutta kertoo olevansa Peten kihlakumppani, niin joku ehkä lähtee miettimään, että onkohan tuo nyt lain tarkoittama kihlaus ja siten oikeus olla todistamatta.

Lisäksi pitäisi ehkä huomata, että tuo lainkohta oikeudenkäymiskaaressa: "Todistaja ei saa kieltäytyä todistamasta. Vastoin tahtoansa älköön kuitenkaan todistamaan vaadittako: 1) sitä, joka on tai on ollut avioliitossa tahi on kihloissa jommankumman asianosaisen kanssa" on vuodelta 1948. Joten lähtisin siitä, että siinä on tosissaan tarkoitettu ihmisiä, jotka ovat kohtapuoliin menossa naimisiin. Ja avioliittolaki vahvistaa tämän näkemyksen: "Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet." Toki olisi kohtuullista, että tuo todistamisesta kieltäytyminen nykymaailmassa ulotettaisiin koskemaan myös avoliittoja, mutta sehän ei nyt tässä ole pointtina.

En myöskään ihan perustelematta niele väitettä, että olisi yleistymässä käsitys, ettei kihlaus välttämättä liity avioliittoon mitenkään.

[Guest _Vieras_]

Noh, hyvin monet ihmiset kuitenkin menevät kihloihin ilman, että heillä on päätettyä päivämäärää tai edes aikomusta mennä kihloihin.

Ennen avioliittolain muutosta -80luvulla näin tuskin oli, kun kihlauksen purkamisesta saattoi saada ihan oikean rangaistuksen.

Tämä keskustelu avattiin pohtimaan sitä, onko kihlaus lupaus avioliitosta vai ei. Toki laki sanoo asioita mitä sanoo, mutta koska lakia ei valvota eikä sen muunlaisesta tulkitsemisesta ole mitään vaaraa kenellekään, siitä ei tuomita eikä sitä oikeastaan pidetä edes rikkomuksena se on lähinnä muodollinen.

Päin punaisia käveleminen tyhjässä kaupungissa on suurempi rikkomus, kuin olla kihloissa ilman luvattua hääpäivää.

Kukaan ei missän ole sanonut, ettei kihlaukseni ole oikeellinen, koska emme ole merkinneet papereihin tulevaa hääpäivää. Ja koska asiaan ei ole puuttunut poliisi, eikä tuomari en näe syytä siihen, että tekään asiaan puututte.

Pohdinnat siitä, miksi minä en halua naimisiin eivät edelleenkään kuulu tähän keskusteluun. Täällä keskustellaan siitä, onko kihlaus lupaus avioliittolle.

Meidäntapauksessamme, oikeudessa käyneiden papereiden perusteella olemme kihloissa ilman sopimusta naimisiin menosta.

Eipä siihen kellään ole enää mitään sanomista.

Minua ei häiritse se, että te olette kanssani erimieltä, mutta en todellakan pidä siitä henkilöhtaisesta lähestymistavasta. Oletteko te lainkaan huomanneet, että tässä muutaman viestin sisällä on yksi muukin, joka on kanssani samaa mieltä? Hänen viestiinsä ei ole reakoitu mitenkään.

Kaikki sivut joista minä olen lukenut kihlauksesta sanovat, että kihlauksen merkitys on muuttumassa. Jollei se olisi, niin eipähän ihmiset sormusta ilman hääpäivää sormeensa laittaisi. Edelleen, näkyyhän se tälläkin foorumilla, että kihlauksen jälkeen pitää vielä erikseen kosia avioliittoon.

Muokattu: May 31, 2010, käyttäjä: Macilla

[Guest Puzzle]

Avioliittolaki; 2.luku 6§:

Mies ja nainen, jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet.

Mielestäni tämä voisi lopettaa keskustelun tältä erää.

[Magie]

Avioliittolaki; 2.luku 6§:

Mies ja nainen, jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet.

Mielestäni tämä voisi lopettaa keskustelun tältä erää.

Aamen!

[Guest Minimorsio]

Sanon tähän vielä sen, että mun mielestä olisi parempi puhua sormusten pitämisen merkityksen muuttumisesta kuin kihlauksen merkityksen muuttumisesta. Kihlaus käsitteenä on on iät ja ajat nimen omaan merkinnyt sitä avioliittoa edeltävää aikaa ja sitä se sanana tarkoittaa. Kihlaukselle ilman avioliittoaikeita olisi tosiaan paikallaan keksiä joku uusi ilmaus, muuten tiedossa on aika paljon sekaannuksia jos pitää erikseen aina kysyä, että oletteko te nyt kihloissa sillä lailla vanhanaikaisesti vai oletteko te kihloissa jollakin muulla tavalla. Miksi se olisi jotenkin huonompi asia olla ne sormukset sormessa ilman sitä kihlaus-sanaa? Selkeämpää se ainakin olisi, että ei muutettaisi tällaisten termien alkuperäistä merkitystä.

[Guest Minimorsio]

^ Ja lisäys vielä: olen edelleen sitä mieltä, että kuka vain SAA sanoa olevansa kihloissa ilman sitä avioliittolupaustakin, mutta siis mielestäni selkeämpää olisi jos sille olisi olemassa jokin muu ilmaus.

[Guest _Vieras_]

Kuinka moni täällä olevista ajattelee ns. vanhanaikaisesti.

eli että kihloihin meno on lupaus avioliitosta?

Avioliittolaki; 2.luku 6§:

Mies ja nainen, jotka ovat sopineet avioliittoon menemisestä toistensa kanssa, ovat kihlautuneet.

Mielestäni tämä voisi lopettaa keskustelun tältä erää.

Aamen!

Hmmmm....

[Guest ulkkis morsian]

Macilla, sähän saat nimittää teidän sormuksia ja sitoutumista vaikka kihlaukseksi täysin vapaasti. Mutta toisin kuin luulet, kihlautumise oikea merkitys ei ole muuttunut mihinkään -vaikka jotkut tätä sanaa väärin käyttävätkin. Sun vaan tulee kestää se, että paaaljon on yhä ihmisiä jotka ajattelevat kihlaus -termin tarkoittavan avioliittoa edeltävää aikaa.

Henkilökohtaisesti en ymmärrä miksi joku haluaisi käyttää kihlaus -termiä, jos ei halua avioliittoon? Kun olin nuorempi, ajattelin aina etten halua naimisiin. Jos olisin yhä samalla kannalla, olisin ylpeästi sitä mieltä, enkä haluaisi sekoittaa mitään avioliittoon liittyviä termejä omaan suhteeseeni ja sitoutumiseni tasoon. Se olisi vähän niin kuin kannanottoni yhteiskunnalle, jossa avioliittoa oikein odotetaan pitkään yhdessä olleelta parilta. Olisin ylpeästi ollut vähän rebel!

Toisekseen, vaikka Suomessa jotkut sekoilevatkin kihlaus -termin käytössä, niin ei ole tapahtunut muissa maissa. Eli sen merkitys muissa kielissä ei TODELLAKAAN ole muuttunut. Oma mieheni on ranskalainen ja ystäväpiirissäni on pariskuntia, joissa toinen puoliso (tai molemmat tai eri sekoituksilla) on niin englantilainen, australialainen, senegalilainen, saksalainen, italialainen, norjalainen, jne. Monien pariskuntien elämää seuranneena ja häissä vierailleena voin kertoa, että kihlaus tarkoittaa tosiaan mitä se on -avioon lupautumista. Suomalainen sekoilu termin kanssa on varsinkin tässä kontekstissa erityisen huvittavaa!

Mutta yhä vaankin, saat Macilla (ja kuka vaan muukin) nimittää sormuksianne vaikka kihlaukseksi, mutta älä ota mitään uhrin tai väärinymmärretyn roolia kun ja jos useimmat ovat -ihan TOSI ymmärrettävästi- kanssasi eri mieltä. Mutta yötähän saa vaikka nimittää päiväksi jos haluaa, tämä on vapaa maa! :D

[Guest _Vieras_]

Mä olen jo muutaman kerran sanonut, että olisin valmis käyttämään sormuksista jotakin muutakin nimitystä, jos sellainen tarjottaisiin. Vasemmassa sormessa olevat sormukset nyt vaan mielletään kihlasormuksiksi, eikä oikeastaan parempaakaan ole tarjolla.

Olen myös sanonut, etten esittele miestäni kihlatuksi, että status lukee vain facebookissa ja niissä oikeidenpapereissa, joihin tieto on merkitty. Kihlaus nimitystä on taidettu myös käyttää keskinäisessä testamentissämme, sillä tietyissä tapauksissa kihlaus helpottaa asiaa, kuulemma.

Olette oikeassa siinä, että avioliittoa tarkoittamattomalle sormukselle joka nimenomaan esittää (vakavaa) sitoutumista toiseen ihmiseen voitaisiin keksiä jokin toinen nimitys, kuin kihlaus. Siltikään en näe syytä siihen, että sormus pitäisi laittaa johonkin toiseen sormeen, koska näitä "menemme naimisiin ensi vuosikymmenellä" "kihlauksia" on todella paljon. Vasen nimetön ei lisäksi ole mikään "yleinen tapa"

Niin kauan, kuin parempaakaan nimitystä, jolla saa juuri tuon oikeuden olla todistamatta toista vastaan ja mahdollisuuden perintä järjestelyiden helpottamiseen, kuin kihlaus ei ole, minä tulen käyttämään sitä täälläkin mainostettua "saathan sinä sanoa niin"-oikeutta olla kihloissa ilman sovittua hääpäivää termillä "ehkä joskus, todenäköisesti ei"

Pidän kiinni siitä, että mikäli kihlaus tänäpäivänä merkitsisi automaattista naimisiin menoa useampi pariskunta olisi päättänyt häävuotensa, kun kihlat ostaa, eikä vain, että "sitten joskus". Näin ollen kihlauksen merkitys on mielestäni muuttunut sitten taka vuosikymmenten, jolloin kihlauksen yhteydessä julkistettiin yleensä myös hääpäivä ja jollei siitä kiinni pidetty saattoi toinen vaatia rangaistusta ja lahjat oli palautettava.

Avioliittolakiahan muutettiin vasta 80-luvulla, jolloin sinne jätettiin vain tuo täälläkin useasti esitelty lause.

Tuon lain muutoksen jälkeen "Ensi kesänä" on muuttunut monen suussa muotoon "sitten joskus" tai jopa siihen "ei me kai mennä, tää riittää meille" ja kihlauksesta on tullut helpompi purkaa. Sen "sopimus ja sitoutuminen" ei enää päde. Kihlauksesta on tullut lähinnä muodollisuus, jota toiset arvostavat pyhemmin, kuin toiset.

Minä näen asian todellakin niin, että jos kihlauksen suora merkitys avioliittoon olisi niin selvä, kuin tässä ketjussa annettaisiin ymmärtää, ei tätä, eikä noita "minua ei ole kosittu vaikka hääpäivä on sovittu" ja "Emme koskaan menneet kihloihin " ketjuja ei olisi.

Eikä ylipäätään keskusteluja siitä, kuinka nykyään ihmiset menevät kihloihin ilman suoraa aikomusta avioitua.

Kuten olen myös sanonut näen, että homopariskunnilla on oikeus puhua toisistaan kihlattuina, vaikka he eivät naimisiin koskaan(?) Suomessa pääsekään. Minusta se on tasa-arvoa, eikä mieleenikään tulisi sanoa kihlautuvalle homoparille, että ette te voi olla kihloissa, kun te vaan virallistatte suhteenne, ettekä mene naimisiin! Kihlaus on lupaus avioliitosta!

Vaikka lakiin on merkattu mitä on se ei antaa ihmisille mahdollisuuden käyttää kihlaus sanaa todella vapaasti. "Sitten joskus" ei kai ole ihan sama, kuin "Ensi kesänä" vai onko? Varsinkin, kun kihlauksen voi purkaa ihan vain laittamalla sormuksensa pöydälle.

Ennen ei voinut.

[Guest ulkkis morsian]

Pikaisesti vaan lisään, että tosiaan muissa maissa on säilynyt tuo kihlauksen merkitys, että kun kihloihin mennään niin häitäkin aletaan yleensä aika pian valmistelemaan. Joten minäkin, pitkään ulkomailla asuneena, alan usein kyselemään hääpäivästä ja -järjestelyistä kun kuulen parin kihlautuneen.

[Guest ulkkis morsian]

Yksi kysymys vielä, kun kerran laki tarjoaa jo yhdenlaisen mahdollisuuden sitoutua toiseen noin laki- ja perimisasioiden suhteen (eli avioliiton), niin miksi ihmeessä pitäisi olla jokin toinenkin muoto?

Koska ei vaan tykkää siitä termistä 'naimisissa'? vai mikä?

En itse keksi oikein mitään syytä miksi pitäisi luoda toinenkin muoto kun on jo olemassa yksi..

[Guest _Vieras_]

Jaa-a, mitenhän minä osaisin muodostaa selkeitä lauseita tästä asiasta? . Mielestäni ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus valita suhteensa kutsuntamuoto ja ne tavat, joilla hän haluaa toiseen ihmiseen sitoutua. Vaikkakin sitten "tarjottimelta" valikosta ruksaten, tämä tämä ja tämä. Sitä voisi kutsua vaikkapa yksilönvapaudeksi. Nykyaikana on mielestäni väärin, että ihmiset ja heidän suhteensa lokeroidaan, kun kaikki muu on jo vapaata. Vaikkapa nyt lapset, jotka tehdään avioliiton ulkopuolelle, seksi joka on vapaata jne.

Sitten kuitenkin sanotaan, että "saadaksesi nämä edut sinun on mentävä naimisiin" Kuinka paljon "etuja" ihminen ennen sai mennessään naimisiin?

Koen oudoksi sen, että esimerkiksi avioliittoon syntyvät lapset ovat automaattisesti miehen, vaikka tutkitusti näin ei todellakaan ole. Varmasti todella moni mies vaimonsa lapset tunnustaisi, en minä sitä kiellä.

Mutta sitten taas minun mieheni pitää käydä tunnustamassa lapsensa, vaikka olemme asuneet seitsemän vuotta yhdessä. Se tekee avioliitosta ja avoliitosta epätasa-arvoiset, enkä oikein tiedä, että kumman "eduksi".

Me kuitenkin elämme "avioliiton kaltaisissa olosuhteissa" joissa kuitenkin minä olen ihan yhtä vapaa pettämään miestäni, kuin joku rouva.

Lisäksi me keräämme omaisuuttamma ihan yhtälailla yhdessä ja elämme arkea ihan samalla tavalla yhdessä, kuin avioliitossa elävä pariskunta. Mielestäni meillä pitäisi olla mahdollisuus ruksata papereista se kohta, joka aviopuolisoilla on eli perintäoikeus. Avopuolisot voisi toki jättää tämän ruksaamattakin.

Minulle riittäisi aivan hyvin rekisteröinti mahdollisuus, joka eroaa esim niin, etten saa avopuolisoni nimeä. Toisaalta taas homopareille on epäreilua, etteivät he saa puolison nimeä, vaan yhteinen on keksittävä erikseen.

Eihän tästä ole kauaa, kun ajettiin läpi avoparien oikeuksia, kun kyse on laissakin tunnetuista "avioliittomaisista olosuhteista". Perusteluita, jotka ovat laajempia, kuin vain minun mielipiteeni varmasti löytyy sieltä.

Minusta on myös surkeaa, että avopareiksi katsotaan kaikki, jotka muuttavat yhteen. Esimerkiksi kelalle on aivan sama seurusteleeko pari lainkaan. En näkisi yhtään pahaksi, että avoliitosta, joka halutaan katsoa avoliitoksi eikä vain yhdessä asumiseksi kämppiksikksi voisi täyttää jonkun pikku lappusen.

Jollei sitä täyttäisi saisi asua vain kämppiksinä. Nyt yhdessäasuminen on automaattisesti avoliitoksi, mikä vähentää kaverusten yhteen muuttamista ja yhdessä asumisen tuomia etuuksia.

Sen todistamiseen, että asutaan yhdessä, muttei avoliitossa tarvitaan muuten aikamoinen paperisota. Todistajia, ruokakuitteja jne..

Minusta aika veikeää, kun vertaa esim kihlautumisen helppouteen vai mitä?

Mutta pääsääntöisesti vastustan ihmisten (pakko)lokeroimista ja kannatan valinnanvapauksia ja yksilöllisyyttä.

[tammityttö]

Kihlaukseen ei kuulu avio-oikeutta, mutta kuolleen kihlakumppanille voidaan tietyissä tapauksissa antaa jäämistön säästöstä avustuksena rahaa tai muuta omaisuutta sen mukaan kuin katsotaan kohtuulliseksi, jos se on toimeentulon kannalta tarpeen.

Yritin tuossa jossain kohtaa ilmeisen epäselvästi vähän kyselläkin tästä. Osaisitko kertoa tästä lisää? Missä tilanteissa siis kihlauksen on katsottu olevan peruste toisen omaisuuden perimiseen? Kiinnostaa myös se, että missä papereissa kihlaus ilmoitetaan (testamenttiko?), ja mitä hyötyä siitä tilanteessa on?

En taida ihan täysin ymmärtää vieläkään niitä syitä, miksi olette päättäneet kihlautua, eikä sinun tietenkään tarvitsekaan syitäsi kenellekään perustellakaan. Ihmetyttää vaan, kun kerran olette kuitenkin perimisasioissa tehneet tuon testamentinkin, että onkohan tässä nyt jotain mitä en todella vaan ymmärrä... Nämä perimiskuviot eivät kuitenkaan ole selvimmästä päästä. Kuitenkin lahja,- perintö- tai varainsiirtovero säilynee välillänne, koska ette ole aviopari. Tarkoituksenani ei ole arvostella kenenkään tapoja toimia, vaan nimenomaan ymmärtää niitä. Vielä kihlautuminen ja avioliiton vastustaminen eivät ole tietä ihan perille vieneet. Aika helpolta sen yhden paperin kirjoittaminen tuntuu tuon lakiviidakon keskellä, minkä läpi tarvitsee tunkeutua saadakseen vain lähes avioliiton kaltaiset oikeudet.

[Guest ulkkis morsian]

Eli siis, ainoa syy miksi ette halua avioitua on se, ettet halua lokeroitua? Henkilökohtaisesti ajattelen, että hieman tehdään kärpäsestä härkänen, jos kokee avoliiton paperiasiat tosi hankaliksi ja haluaa muutenkin kaikki avioliiton edut, mutta ei viitsitä käydä pistämässä nimiä paperiin. Muutahan koko hommaan ei tarvita. Ei tarvitse kenellekään edes kertoa eikä toisiaan todellakaan tarvitse kutsua aviopuolisoiksi. Sillä lailla voi välttää koko huuhaan, jos haluaa.

Laillisen sopimuksen lisäksi tulevat ekstrat -sormukset, kihlaukset, häät, hääpäivän vietot, jne.- ovat kaikki ihmisten omaa 'ekstraa'. Niitä ei siihen lailliseen diiliin tarvita lainkaan.

Sivuhuomautuksena: itse haluan naimisiin myös, koska haluan että mieheni automaattisesti oletetaan lasteni isäksi joka maassa -ja avioliitto on sellainen sopimus, joka tunnustetaan useimmissa maissa. Isyydentunnustukset (meidän tapauksessamme kolmessa eri maassa) ja huoltajuuksien anomiset (joita asuinmaassamme tarvitaan kun ollaan avopari) ovat sen verran rasittavia paperinpyörittelyjä, että mieluummin helpommin. Yhden lapsen kohdalta on kokemusta, joten toisen kohdalla olisi kiva välttää tämä ainakin.

[Guest ulkkis morsian]

Vielä jatkoa. Toisen nimeähän ei tarvitse naimisiin mennessä missään tapauksessa ottaa. Se ei ole automaattinen seuraus avioitumisesta. En aio itsekään ottaa.

Jos tuo automaattinen isyydentunnustus on ainoa asia, jota ei haluaisi avioliittodiilissä, niin sen pystyy kyllä kiertämään. Eli jos sinulle syntyy avioliitossa lapsi, joka ei ole miehesi, siihen voi hakea muutosta. Ja sen kyllä hakemalla saa, jolloin isäksi nimetään se toinen henkilö.

Useimmitenhan avioliitossa syntyvä lapsi on kuitenkin aviomiehen -ja sitten on niitä tapauksia, joissa naisella on ollut syrjähyppy, mutta hän ihan mielellään antaa miehensä luulla lapsen olevan miehen oma lapsi. Antaisi varmasti näissä tapauksissa luulla vaikka oltaisikiin avopuolisoita ja lapsen isyys pitäisi erikseen tunnustaa (kun siihen isyydentunnustukseen ei kuulu DNA testejä . Näitä tapauksia, joissa ihan kaikkien osapuolien tietäen aviovaimo hankkii lapsen toisen miehen kanssa, on varmasti ihan toooosi vähän (enpä ole tällaisesta edes kuullut)..

[Guest _Vieras_]

En minä osaa teille sen paremmin selvittää miksi olemme halunneet kihlautua, kun mitä olen jo sanonut. Sormus on minulle ja miehelleni symboli vakavammasta suhteesta ja se rinkula tosiaan kertoo suhteestamme myös ulkopuolisille silloin, kun toinen ei ole paikalla. Minä teen paljon reissuhommia ja sormus nimettömässä on sekä säästänyt, että antanut ilman sanoja.

Niin kai sen on tarkoituskin?

Tietenkään en ole mennyt kihloihin siksi, ettei minun tarvitsisi miestäni vastaan todistaa emme me nyt jatkuvasti oikeudessa ramppaa, eikä koskaan ole syytä miksi en voisi suutani laitoksella avata. Mutta onhan se jonkinlainen oikeus, mitä ilman sitä kihlausta ei saa.

Esim wikipedian mukaan Laissa sanotaan, että Vaikka kihlautuminen ei ole avioliittoon rinnastettava oikeustoimi, muunlaisia oikeusvaikutuksia kihlauksella sen sijaan on. Esimerkiksi kihlakumppanien ei tarvitse oikeudenkäynnissä todistaa vasten tahtoaan kihlakumppaniaan vastaan.[4] Kihlaukseen ei kuulu avio-oikeutta, mutta kuolleen kihlakumppanille voidaan tietyissä tapauksissa antaa jäämistön säästöstä avustuksena rahaa tai muuta omaisuutta sen mukaan kuin katsotaan kohtuulliseksi, jos se on toimeentulon kannalta tarpeen.[5] Jos henkilö on tehnyt testamentin kihlattunsa hyväksi, ja sen jälkeen kihlaus puretaan muussa tilanteessa kuin testamentin tekijän kuollessa, silloin testamentti ei enää päde.[6]

En minä tuota enempää osaa asiasta kertoa, kun en ole joutunut asiaa kokemaan.

Enkä osaa sanoa sitäkään, miksi musta vaan tuntuu, etten halua naimisiin ainakaan just nyt. Voihan olla, että ajatukseni joskus tästä muuttuu. Mutta mä en vain halua, enkä osaa sitä asiaa sen enempää perustella, kuin että jonkinlainen periaate tämä kai on. Ja periaatteethan on seikkoja, joista ihmiset pitävät kiinni, vaikka ne jonkun muun mielestä ovat tyhmiä.

Toiset eivät syö mäkkärissä, mutta tahtovat kuitenkin hampurilaisia.

Mielestäni vaikka avioliitto onkin kaunis asia se ei kuitenkaan enää nykypäivänä ole niin pyhä, kuin mitä joskus ennen. Noin niin, kuin tilastollisesti katsottuna, vaikka jokainenhan elää omaa parisuhdettaan. Yllättävän moni täälläkin tämän 6v aikana nähdyistä "minä menen kerran naimisiin" on jo eronnut ja jopa toisella kierroksella.

Kaipa tässä on vähän kyynistynyt tuota avioliittoa kohtaan tämänkin foormumin avustuksella.

Minulle avioliitto on vain palapaperia ja olette toki oikeassa, että voisin käydä laittamassa nimeni paperiin juuri siitä syystä ja saada ne oikeudet. Mutta ehkä minussa sittenkin on jokin pieni vanhoollinen sielu, jonka mielestä avioliiton pitäisi merkitä enemmän, kuin mitä se minulle merkitsee. Ei niinkään ne mitä minä saisin lainmukaan, vaan se jokin pyhä olemus. öh... Se sellainen tunnelma. Samanlainen kunnioitus ja tunnelma miksi en kasta tytärtäni kirkon jäseneksi vain, koska haluan ristiäiset.

Ymmärtääkö kukaa? Jooko?

Muokattu: June 1, 2010, käyttäjä: Macilla

[Guest _Vieras_]

Voisihan sen vaikka ajatella niin, että minulle henkilökohtaisesti tuo kihlaus merkitsee enemmän, kuin avioliitto. Minä näen asian niin, että jo kihlautuessasi sinä lupaat kaiken, minkä "allekirjoitat" avioliitossa. Ehkäpä toisille kihlaus on vain koeaika, jonka voi purkaa jollei asiat sujukaan ja lähteä eri teille.

Minulle kihlaus merkitsi lupausta yhteisestä tulevaisuudesta myötä ja vastoinkäymisissä, lupausta jonka me olemme antaneet toisillemme. Minä en näe mitään syytä siihen, miksi minun pitäisi muka mennä naimisiin, kun minä olen jo luvannut tuon kaiken. Minä en ole millään koeajalla ennen avioliittoa, vaan tämä on nyt tässä.

Miksi joku muu voi vaatia meiltä enemmän? Oikeastaan on kihlausta halventavaa sanoa, että paskat te vielä mitään olette, kun ette mene naimisiin.

Kaipa laki sanoo, että kihlaus on lupaus avioliitolle. Me mieheni kanssa tunnemme, että kihlauksemme tai "kihlauksemme" on lupaus loppuelämälle ja avioliitto tämän kaiken jo toisillemme annetun jälkeen turha paperipala, ei mikää kruunu.

Ehkäpä minä siksi olen puolustuskannalla, että pohjimmiltaan kihlaus merkitseekin minulle enemmän, kuin teille?

Muokattu: June 1, 2010, käyttäjä: Macilla

[Magie]

Ehkäpä minä siksi olen puolustuskannalla, että pohjimmiltaan kihlaus merkitseekin minulle enemmän, kuin teille?

Voi luoja noita sun juttuja! Juuri näin hei. "Pientä" yleistystä ja täysin tuulesta temmattua.

[tammityttö]

Macilla, luulen että aika monelle kihlaus tarkoittaa samaa loppuelämän sitoumusta juuri sitä kautta, että siinä luvataan avioliitto. En siis koe, että te jotenkin poikkeuksellisesti lupasitte enemmän kuin muut, vaan lupasitte juuri sen saman.

Minusta ajattelet jotenkin hassusti, jos sinulle avioliitto tarkoittaa jotakin teennäistä lisäsidettä suhteelle, ja luulet ihmisten pitävän sitä jotenkin syvempänä suhteen merkkinä. Niitäkin varmaan on, jotka pitävät, mutta ainakin minulle avioliitto on nimenomaan juridinen turva ja järkevä tapa. Kaiken "pyhän" saa helposti karistettua toimituksestakin siviilivihkimisellä - joka siis meillekin tulee. Juhlissa sitten juhlitaan nimenomaan rakkautta

Toisaalta minua ihmetyttää se, että miksi on tarvinnut mennä kihloihin astikaan ihan samoin perustein, kuin sinusta on turhaa mennä naimisiin; kaiken tuon sitoutumisen saa ilman kihlojakin. Se on se asia, jolle minä suhteeni alunperin olen perustanut. En näytä maailmalle kihloissa oloani kantamalla sormusta. Jos tulee tilanne, jossa joku kysyy siviilisäätyäni, niin vastaan olevani parisuhteessa. Minusta parisuhde itsessään on riittävän arvokas asia, eikä minun tarvitse olla kihloissa hirveän julkisesti (vaikka tokikin olen kihloissa tämän ajan ennen häitä, enkä kuitenkaan millään koeajalla) ollakseni enemmän tosissani. Juridisen turvan vuoksi solmin kuitenkin avioliiton.

Ymmärrän kuitenkin nuo pointtisi, vaikka mielestäni ne sotivat hieman vastaasi.