Kihlat, lupaus avioliitosta

[HelmiinaB]

Me olemme kihloissa, koska hääpäivä on päätetty. Sormuksia emme halunneet ostaa vaan panostamme vihkisormuksiin, ja koska hääpäiväksi tuli vain 5 kk päätöksestä. Olemme saaneet komentteja, että ettehän te ole oikeasti kihloissa, koska teillä ei ole sormuksia. Juu nehän ne merkkaa. Olen joskus nuoruudessa ollut kihloissa ja eron jälkeen päätin, etten ikinä enää tee samaa virhettä, hääpäivä pitää päättää heti! No olen kyllä onnellinen, että se kihlaus purkautui...

[Guest _Vieras_]

Tutustuin kihlaukseen vielä tarkemmin ja aiheesta löytyy toki saivarreltavaa ja porsaanreikäkin: Kihlapariksi katsotaan automaattisesti ne, jotka ovat sopineet menevänsä naimisiin.

Missään ei sanota, etteikö kihlautua voisi myös ilman avioaikeita.

Minulle kihlaus on ulkopuoliselle näkyvä sitoutuminen. Avioliittoon pakottaminen on mielestäni vanhanaikaista ja turhaa, siksi kannatan avioliiton erikoisoikeuksien vähentämistä esimerkiksi niillä pariskunnilla, joilla on lapsia tai muutoin haluavat pysyä avoparina, mutta tahtovat toisilleen avioparin oikeudet.

Naimisiin meno on nykyään enemmänkin hyvät bileet ja halu tulla kutsutuksi rouvaksi. Eroaminen on nykyään niin arkipäivää ja yleistä, ettei sitä juuri mikään erota avoliitosta. Paitsi eroamisen kalleus. Ja sehän onkin hyvä syy mennä naimisiin.

[pampam]

Mä olen kyllä Macilla sun kanssa vahvasti eri mieltä. Mulle avioliitossa on tärkeää eritoten se juridinen puoli (siis tottakai myös tunteet, parisuhde ja yhteinen elämä on tärkeitä, mutta niitähän voi elää samalla lailla avoliitossakin, kuten sanoit tuossa aiemmin). Jos tulee ero tai kun jompikumpi kuolee, on aviopuoliso automaattisesti paremmassa asemassa kuin avopuoliso esim. omaisuuden jaon suhteen. Avioleski saa esim. pitää käytössään yhteisen asunnon, avoleski ei. Perintöverotuksessakin taitaa olla etuja aviopuolison hyväksi.

Puhuit avioliittoon "pakottamisesta", no, avioliittohan on pohjimmiltaan vain juridinen sopimus siitä, että haluaa ottaa käyttöön parisuhteessa kaikki ne avioliittoon liittyvät edut ja tietty myös haitat (esim. mainitsemasi eroamisen kalleus). Mun mielestä on hyvä, että on selvä ero avio- ja avoliiton välillä, jokainen pari voi itse harkita kumpi on heille sopivampi vaihtoehto. Mutta mun on kyllä vaikea ymmärtää miksi joku vakiintunut pariskunta kokisi avioliiton huonoksi, kun yleisesti ottaen avioliitto tarjoaa paremman suojan just kuoleman tai eron koittaessa. Mä en oikein ymmärrä tuota halua "pysyä avoparina, mutta tahtoa toisilleen avioparin oikeudet." Ei kakkua voi syödä ja säästää. Jos tommoinen muutos lakiin tehtäisi, niin sittenhän avioliitolla ei todella enää olisi mitään virkaa ja se olisi vain nuo "hyvät bileet ja halu tulla kutsutuksi rouvaksi". Ja miten toi sitten edes käytännössä toteutettaisi, pitäiskö tehdä joku uusi kategoria avio- ja avoliiton väliin? Rekisteröity avoliitto? Miten se käytännössä enää eroaisi siitä, että käy maistraatissa solmimassa avioliiton ilman bileitä?

Mitä siihen sitten tulee, että eroaminen on kallista, onhan se kalliimpaa ja hankalampaa, jos on naimisissa. Mutta eipä me ajateltukaan erota. Jos ero tulee, se on ikävää joka tapauksessa oltiinpa naimisissa tai ei, en jotensakin usko, että siinä se rahanmeno enää missään tuntuu.

[tammityttö]

Macilla, tarkentaisitko vähän tuota "paperilla kihloissa olemista"? Miten siis ollaan paperilla kihloissa? Miten sitoutumisenne näyttäminen ulkopuolisille sormuksin vaikuttaa elämäänne? Eikö tuo kihlatun periminen ole aika tulkinnanvaraista, joten eikö kannattaisi kuitenkin avioliitto solmia, jotta asiaa ei tarvitsisi sitten hädän hetkellä arpoa? Joskus luin jonkun oikeuden päätöksen, missä katsottiin, ettei pari ollut kihlapari oikeuden tarkoittamalla tavalla, eikä oikeutta toisen omaisuuteen tällöin ollut.

pampam sanoikin oikeastaan sen, mitä mieltä minä avioliitosta olen. Minä olen menossa naimisiin, koska se on järkevää. En siksi, että olisin enemmän tai julkisemmin sitoutunut, tai saadakseni hyvät bileet. Hääjuhla on kyllä toivottavasti hyvät bileet, ja miksei sitä kerran elämässä jotain näin upeaa, kuin meidän rakkauttamme voisikaan juhlia

[Guest eli...]

Sitoutua voi toiseen hyvin myös ilman aviolittoa, jos niin tahtoo. Silloin ei kuitenkaan KOSKAAN olla kihloissa.

Kihloissa oleminen tarkoittaa AINOASTAAN sitä, että ollaan menossa naimisiin. Muunlaista kihlautumista ei voi olla olemassa, sillä termillä kihlautua ei ole muuta merkitystä -eikä koskaan ole ollutkaan- kuin avioon lupautuminen. Jos ollaan 'muuten vaan kihloissa' niin kyse on 'leikkikihloista' ja siis termin väärästä käytöstä -olivat termin käyttäjät sitten teinejä tai keski-ikäisiä.

Olen myös samaa mieltä uin aiempi kirjoittaja; miksi ihmeessä avopareilla pitäisikään olla samat oikeudet kuin aviopareilla..? Eihän sitä kukaan uskaltaisi edes muuttaa yhteen, jos heti oltaisiin laillisesti yhtä kiinni toisessa (esim omaisuuden suhteen) kuin avioparitkin!!

En mä ainakaan vielä yhteen muuttaessa olisi halunnut, että avopuolisollani olisi ollut mnkäänlaista laillista oikeutta mun omistamaan ja vuokralla olevaan asuntooni ja yhdessä sisaruksieni kanssa omistamaani kesämökkiin. Naimisiin mennessä voi sitten tehdä avioehdon -tai olla tekemättä.

Musta on vaan hyvä että LAIN PUOLESTA on olemassa selkeät määreet.

[Vicsu]

Minun on myös aika vaikea ymmärtää, miksi toisiinsa vakaasti sitoutunut pari ei halua mennä naimisiin. Avioliitto kun nyt vaan sattuu olemaan tässä yhteiskunnassa aika olennainen juttu, enkä ymmärrä miksi sitä pitää niin voimakkaasti vastustaa. Olen kyllä samaa mieltä siitä, että henkisellä tasolla voi kyllä olla ihan yhtä sitoutunut toiseen ilman avioliittoakin, mutta kun Suomen laki ei katso asiaa niin. Ja jos ajatellaan että kihlautumalla saataisiin jotain laillisia oikeuksia, niin se on kyllä aika hataralla pohjalla, kihlausta kun ei ns. rekisteröidä mihinkään, ja esim. jos nyt niin ikävästi kävisi, että toinen kihlaparista sattuisi kuolemaan, niin kihloissaoloa voi olla aika vaikea todistaa, se kun on kuitenkin vain kahden ihmisen keskenään tekemä suullinen sopimus.

Avioliitto on mielestäni kaikin tavoin järkevä ratkaisu, jos kuitenkin on tarkoitus elää yhdessä loppuelämä. Älkää nyt kukaan loukkaantuko tästä, mutta minulle tulee väkisinkin sellainen mielikuva, että parit, jotka eivät halua naimisiin, haluavat pysyä avoparina vain siksi, että mahdollinen eroaminen olisi helpompaa.

Mutta tämä on tosiaan vain minun mielipiteeni, jokainen pari tehköön omat ratkaisunsa, mutta kuten edellinen kirjoittaja sanoi, on hyvä, että laissa tehdään selkeä ero avo- ja avioliiton välille. Vai pitäisikö jonkun mielestä koko avioliitto-instituutio poistaa kokonaan?

[Guest _Vieras_]

Minä taas en ymmärrä miksi minun pitäisi mennä naimisiin vain siksi, että joku muu kokee suhteemme syvenevän aamenen jälkeen?

vanhemmuus, yhteiset lainat ja seitsemän yhteistä vuotta samassa vuoteessa lienee takaa sen, ettei mahdollisesta erosta tule sen helpompi, kuin avioerotessakaan?

Miksi hemmetissä minun pitäisi mennä naimisiin osoittaakseni tämän paremmin olevani tosissani, kun ei avioliitto minulle mitään merkitse? Palapaperia? Tästä syystä en myöskään hyväksy sitä, että jonkun mielestä suhteemme ei ole tarpeeksi virallinen tai vakava, koska emme ole kävelleet allekirjoittamaan tätä nimenomaista paperia.

Minusta on väärin, että kaltaisemme pariskunnat yritetään pakottaa naimisiin, koska muuten emme ole samalla viivalla vihittyjen kanssa.

Mikä tekee meidän perhe-elämästämme vähempiarvoista, kuin jonkun joka on allekirjoittanut paperin? Miten se vihkitodistus parantaa suhteen laatua, tai tekee siitä kestävämmän?

Onko mun lapseni jotenkin huonompia, kun niiden äiti ja isä eivät ole allekirjoittaneet paperia, jonka voi tietyllä rahasummallla repiä, kunhan on allekirjoittanut toisen paperin?

Onko meidän yhteiset seitsemän vuotta vähemmän arvokkaita?

Näistä syistä minä kannatan aivan täysin sitä, että meillä pitäisi lain silmissä olla samat oikeudet ja mahdollisuudet, kuin vihityillä. Me emme halua naimisiin ja päätöstämme tulisi kunnioittaa, ei vähätellä ja painostaa meitä avioon, koska "jos jotain tapahtuu, niin..."

Tuolla sormuksella on täysin se symbolinen merkitys, joka riittää meille. Se on myönnytys, jota pidemmälle emme mene. Sen käyttäminen osoittaa täysin riittävällä tavalla, että olemme sitoutuneet toiseen ihmiseen ja parisuhteeseen ilman, että asiaa tarvitsee tuoda muutoin julki.

Se sormus tosiaan vaikuttaa myös lainsilmissä vakiinnuttavan suhteemme paremmin, kuin yhteinen osoite.

Olemme sopineet yhteisestä elämästä, yhteisestä arjesta ja yhteisestä vanhuudesta. Meidän lupaus yhteisestä ylä ja alamäen tallaamisesta mökkipolulla ja valtatiellä on jo kestänyt useamman vuodenkierron.

Joten uskoisin, että voimme käyttää sormusta häpäisemättä sen merkitystä.

Kaipa me olisimme yhtälailla voineet vaihtaa iittalan lasilintuja, mutta koska naimisiin menolle ei ole laissa määrätty eräpäivää kihlauksen jälkeen tämä sopii meille.

Voihan olla, että menemmekin allekirjoittamaan sen paperin, jos joskus näemme tarpeelliseksi, toistaiseksi emme, vaan meille on hyvä näin.

Koen, että nykypäivänä sormus vasemmassa nimettömässä on enemmänkin merkki vakavasta sitoutumisesta, kuin sopimuksesta allekirjoittaa paperi ja järjestää komeat pirskeet.

Muokattu: May 30, 2010, käyttäjä: Macilla

[Magie]

Minä taas en ymmärrä miksi minun pitäisi mennä naimisiin vain siksi, että joku muu kokee suhteemme syvenevän aamenen jälkeen?

Meillä on yhteinen elämä, yhteinen sitoutuminen ja keskinäinen testamentti.

Miksi hemmetissä minun pitäisi mennä naimisiin osoittaakseni tämän paremmin olevani tosissani, kun ei avioliitto minulle mitään merkitse? Palapaperia?

Koen, että nykypäivänä sormus vasemmassa nimettömässä on enemmänkin merkki vakavasta sitoutumisesta, kuin sopimuksesta allekirjoittaa paperi ja järjestää komeat pirskeet.

Ei teitä kukaan varmaan naimisiin pakota menemään Mutta haluaisin kyllä kysyä, että miksi koette sormuksen käytön sitten niin tärkeäksi? Jos kerran ette halua osoittaa muille sen enempää olevanne tosissanne sitoutuneita kuin mitä olette keskenänne sopineet. Eikö se sormus ole sormessa sitten osoittamassa toisille että olette varattuja ja sitoutuneita? En ymmärrä sitä että jos avioliitolla ei ole mitään merkitystä niin miksi sitten pitää mennä "kihloihin". Ihan yhtä lailla voisi kysyä tästä että mitä se sormus siinä vasemmassa nimettömässä sitten suhdetta muuttaa? Eihän sekään ole kuin pala metallia

Olen kyllä aiempien kanssa samaa mieltä eli kihlaus on lupaus avioliitosta. Valitettavasti nykyään ihmiset menevät kihloihin melkeen kuin leikillään ja siksi ehkä joillain ihmisillä voi olla vaikeaa suhtautua kihlautumiseen enään vakavasti.

[Magie]

Edit

Muokattu: May 30, 2010, käyttäjä: Magie

[Magie]

Tutustuin kihlaukseen vielä tarkemmin ja aiheesta löytyy toki saivarreltavaa ja porsaanreikäkin: Kihlapariksi katsotaan automaattisesti ne, jotka ovat sopineet menevänsä naimisiin.

Missään ei sanota, etteikö kihlautua voisi myös ilman avioaikeita.

Minulle kihlaus on ulkopuoliselle näkyvä sitoutuminen. Avioliittoon pakottaminen on mielestäni vanhanaikaista ja turhaa, siksi kannatan avioliiton erikoisoikeuksien vähentämistä esimerkiksi niillä pariskunnilla, joilla on lapsia tai muutoin haluavat pysyä avoparina, mutta tahtovat toisilleen avioparin oikeudet.

Naimisiin meno on nykyään enemmänkin hyvät bileet ja halu tulla kutsutuksi rouvaksi. Eroaminen on nykyään niin arkipäivää ja yleistä, ettei sitä juuri mikään erota avoliitosta. Paitsi eroamisen kalleus. Ja sehän onkin hyvä syy mennä naimisiin.

Tuo sana pakottaminen on juuri se oikea sana Kaikkihan me morsiammet pakotetaan naimisiin kun ollaan kerta kosintaankin suostuttu. Enkä nää rouvaksi tulemisessa mitään pahaa... Ei ymmärrä vaan. "Kihlautua" voi ja esitellä sormusta, muttei mennä naimsiin, koska se on tunkkainen vanhanaikanen instituutio, johon naiset pakotetaan. Eiköhän kaikki mene kuitenkin naimisiin rakkaudesta toista kohtaan ja ajatuksena se että yhdessä ollaan loppu elämä.

[Guest _Vieras_]

Kuten jo sanoin; Lain silmissä pariskunta joka ilmoittaa kihlautuneensa on eri viivalla avioliitossa elävän kanssa. Missään ei kuitenkaan vaadita julkistettua hääpäivää. Tämä on myönnytys, jonka olemme tehneet ja jonka suomia etuuksia olemme käyttäneet.

Voisi kai sanoa, että olemme antaneet lupauksen yhteisestä elämästä, ja käytämme sormuksia merkkinä siitä, koska sormukset nyt vaan sattuvat siinä vasemmassa sormessa kertomaan tuon seikan ihmisille paremmin, kuin iittalan lasilinnut olohuoneen ikkunalaudalla. Me olemme halunneet jonkin näkyvän merkin suhteestamme toiseen ihmiseen myös silloin, kun se toinen osapuoli ei ole paikalla. Sormusvasemmassa sormessa kertoo tässä yhteiskunnassa tuon seikan, jonka haluamme tuoda esille, emmekä muutoin voi.

Minusta kihlauksen perimmäinen merkitys on luvata toiselle yhteinen elämä. Sen me olemme tehneet. Avioliitto on jotain, mikä ehkä virallistaisi tuon lupauksen lain silmissä, muttei meille. Me olemme jo tarvittavan lupauksen antaneet, emmekä tarvitse siihen sitä paperinpalaa.

Miksi meidän kihlauksemme on sen epäaidompi, kuin jonkun joka pistää sormuksen sormeensa ja sopii menevänsä naimisiin sitten joskus vuonna 2015, kunhan valmistuu koulusta? Voivathan he erota ennen tuota päivää.

Olemmehan mekin antaneet lupauksen toisillemme. Ja osoittaneet sen monin eri tavoin. Kuten hankkimalla lapsia. Niiden avulla olemme varmasti sitoutuneet toisiimme loppuelämämme.

[Guest _Vieras_]

Olenko minä jossakin sanonut, ettei kukaan voisi mennä naimisiin omasta tahdostaan? Että on väärin haluta naimisiin ja kunnioittaa avioliittoa? Tai että rouvaksi tulemisessa olisi jotain pahaa?

Minä olen sanonut, etten pidä siitä, että sanomalla tahdon ja allekirjoittamalla vihkitodistuksen saa oikeuksia, joita yhtä vakavissaan oleva pariskunta ei saa ja näin ollen avioliittoon painostetaan (pakotetaan) myös niitä, jotka eivät avioon tahdo, syystä tai toisesta.

Meidän olisi parempi mennä naimisiin, koska meillä on lapsia.

Mielestäni on väärin, että vaikkapa vanhemmat, jotka ovat suunnitelleet menevänsä naimisiin, mutta eivät jonkun onnettomuuden vuoksi ennättäneet ovat eriarvoisesssa asemassa, kuin vanhemmat jotka ovat sanoneet tahdon.

Me olemme allekirjoittaneet yhteiset lainapaperit, keskinäisen testamentin ja yhteiset omistajuuspaperit. Periaatteessa emme juuri enempää voisi toisillemme luvata vaikka menisimmme naimisiin. Olemme antaneet toisille kaiken, mitä voisimme avioliiton kautta antaa.

Mielestäni "avioliitonkaltainen parisuhde" pitäisi olla ihan oikea ja hyväksyttävä käsite, kuin avioliitto.

En ymmärrä miten se, että parisuhteeni tunnustettaisiin samanarvoiseksi avioliiton kanssa olisi avioituvilta pois? Miten se halventaisi avioliittoa?

Enkä ymmärrä miten se, että kannan ylpeänä vasemmassa nimettömässä sormusta merkkinä vakavasta sitoutumisesta toiseen ihmiseen on pois niiltä, jotka aikovat juhlia häitä?

Ja ilmoitan myös olevani kihloissa jos sitä kysytään kunnes joku paremman nimityksen keksii suhteelle, joka on paljon enemmän, kuin avoliitto, joksi kela tulkitsee kaikki yhdessä asuvat. Tosin yleensä esittelen miehen "tässä on mun mieheni/puolisoni xx.xx" Että enpä ole tainnut kertoa olevani kihloissa muualla, kuin facebookissa ja poliisilaitoksen kuulusteluhuoneessa. Ainakaan poliisi ei tehnyt tarkentavia kysymyksiä ja todennut että valehtelen, kun vihkipäivää ei ole sovittu. Sen sijaan minun ei olisi tarvinut suutani avat ja kertoa illan tapahtumista yhtään mitään.

Ilman sanaa kihlaus minulle ei olisi moista mahdollisuutta annettu.

Joten jo tuonkin pikkuseikan takia pidän oikeudekseni olla kihloissa, kun tämä kaikki muu tilphetööri ei moiseen oikeuteen lupaa anna.

Jos joku väkisin vaatii, niin voimmehan toki sanoa, että menemme naimisiin mutta emme ole vielä päättäneet vihkipäivää. Sittenhän kellään ei olisi nokankoputtamista ja olisimme oikeutettuja sormusta kantamaan.

Minä en myöskään näe mitään väärää siinä, että homoparit menevät kihloihin, vaikkeivat saakaan mennä naimisiin.

Muokattu: May 30, 2010, käyttäjä: Macilla

[HelmiinaB]

Mutta kun sillä paperinpalalla nyt saa ne oikeudet. Millä tavalla parisuhde pitäisi sitten virallistaa, jos ei avioutumalla? En nyt ehkä oikein ymmärrä tätä ajatusta. Halutaan samat oikeudet kuin avioliitolla ja ilmeisesti jokin todiste siitä. Mikä todiste se sitten voisi olla ja miten se eroaa vihkitodistuksesta?

Minun mielestäni yhtäkään avoliittoa ei pitäisi laittaa verrannolliseksi avioliiton kanssa. Yleensä ihmisillä on jokin syy olla menemättä avioon eivätkä he halua luopua siitä. Miksi heidät pitäisi sitten "pakottaa" avioliiton kaltaiseen suhteeseen, jos he eivät sitä halua. Eihän siinäkään olisi mitään järkeä, että olisi erilaisia avoliittoja. Toiset vähän enemmän vakavissaan kuin toiset vai?

Olen siis itsekin elänyt avoliitossa monta vuotta ja meillä on yhteisiä lapsia. Yhteiset lapset periaatteessa takaavat aika paljon samoja oikeuksia kuin avioliitossakin, mutta silti nyt kuitenkin ajateltiin muuttaa tämä avoliitto avioliitoksi.

[Guest Puzzle]

Voisi kai sanoa, että olemme antaneet lupauksen yhteisestä elämästä, ja käytämme sormuksia merkkinä siitä, koska sormukset nyt vaan sattuvat siinä vasemmassa sormessa kertomaan tuon seikan ihmisille paremmin, kuin iittalan lasilinnut olohuoneen ikkunalaudalla. Me olemme halunneet jonkin näkyvän merkin suhteestamme toiseen ihmiseen myös silloin, kun se toinen osapuoli ei ole paikalla. Sormusvasemmassa sormessa kertoo tässä yhteiskunnassa tuon seikan, jonka haluamme tuoda esille, emmekä muutoin voi.

Eli periaatteessa tämän perusteella sinusta on ok, että kaikki, ketkä ovat omasta mielestään tosissaan suhteessa, voi mennä kihloihin ja laittaa sormuksen vasempaan nimettömään ilman naimisiinmeno aikeita?

Eikö sinun mielestäsi ole jopa hiukan "epäreilua", että 15 vuotiaat teinit pitävät sormusta ilman ajatusta naimisiinmenosta. Heistäkin se sormus on osoitus maailmalle, että he ovat yhdessä ja tosissaan.

Minusta kihlauksen perimmäinen merkitys on luvata toiselle yhteinen elämä.

Ei. Khilauksen perimmäinen merkitys on se, että lupaudutaan avioon.

Miksi meidän kihlauksemme on sen epäaidompi, kuin jonkun joka pistää sormuksen sormeensa ja sopii menevänsä naimisiin sitten joskus vuonna 2015, kunhan valmistuu koulusta? Voivathan he erota ennen tuota päivää.

Olen ainakin kirjoituksistasi ymmärtänyt, ettei teillä ole aikomusta mennä naimisiin. Että teidän kihlautumisellä ei ole syynä yhteinen päätös avioliitosta.

Se on siis se ero. Toiset lupaavat menevänsä naimisiin ja sen takia menevät kihloihin.

---

Millä tavalla sinusta voitaisiin sitten määritellä, kenen suhde on milläkin tasolla, jos ei kerran avioliitolla?

Eihän avoliittoa voi mitenkään verrata avioliittoon. Kuinka moni on valmis muuttamaan kenenkään kanssa koskaan yhteen, jos heti avoliitto velvoittaa (ja oikeuttaa) samoihin asioihin kuin avioliitto? Ja kuinka moni koskaan menee naimisiin, jos ei voi ensin asua yhdessäm, ja katsoa miten homma toimii?

Avioliittohan on juuri sitä, että kaksi ihmistä haluaa olla lain silmissä pari. Sen vuoksi voi valita joko kirkkovihkimisen, tai siviilivihkimisen. Jos haluaa samat oikeudet kuin avioliitossa olevilla, on vaan pakko mennä itsekkin avioon.

Toki, jos sinä osaat antaa esimerkin siitä, miten tämä asia hoidettaisiin toisin, olisi se mukava kuulla.

[Guest _Vieras_]

Kuten jo sanoin, mielestäni myös homoparit voivat sanoa olevansa kihloissa, vaikkei heitä vihitä suomessa. He ovat mielestäni oikeutettuja kantamaan sormusta merkkinä parisuhteestaan ja puhumaan toisistaan kihlattuina.

Minäkin voisin oikeastaan rekisteröidä parisuhteeni. Se kuulostaisi paljon fiksummalta, kuin avioliitto.

On hieman erikoista, eetä minun suhdettani verrataan 15vuotiaiden leikkiin. Hehän voivat nytkin kertoa hääpäivän, jolloin kihlaus kai on oikeaoppinen, vaikkei päämäärään koskaan päästäisi.

Niin kauan, kuin missään ei määritellä kuinka kauan on kihlaus on pisimmillään voimassa ei kai voida sanoa kenen ilmoitus kihlauksesta on parempi, kuin jonkun muun. Missään ei myöskään määritellä, kuinka vakava suhteen on oltava, jotta kihloihin voi mennä. Se, että lupaus mennä naimisiin "sitten joskus" tekee kihlauksesta paremman, kuin se että sanotaan, ettei ainakaan toistaiseksi, on aika tekopyhää.

Laki määrittelee vain sen, että avioliitosta sopineet ovat kihloissa. Etsikää mulle teksti, jossa sanotaan yksiselitteisesti, ettei kihlautua voi ilman avioliittoaikeita? Tai joku esimerkki, jossa on todettu ettei jonkun pariskunnan ilmoitusta kihlauksesta ilman hääpäivää ole pidetty oikeana?

Ehkäpä joskus ennen avioliittolain muuttumista kihlaus olikin kovin mustavalkoinen ja jäykkä juttu, joka oikeutti oikeudellisiin toimiin ja muuhun sälään peruuntuessaan. Nykyäänhän kihlaus ei oikeasti velvoita yhtään mihinkään ja vaikka sanotaankin, että kyseessä on sopimus, sen voi purkaa ihan vaan antamalla sormus takaisin ja tuumaamalla, että sori.

Koska siis kihlauksella ei todellakaan velvoiteta enää mihinkään, mutta sillä saa oikeuksia, minä totean olevani kihloissa, eikä ainakaan toistaiseksi kukaan ole mupissut vastaan muualla, kuin täällä.

Luulisi, että jos asialla olisi ihan oikeasti jokin kamalan tosikkomainen merkitys pitäisi se hääpäivä ilmoittaa kihlauksen yhteydessä ja pitää siitä kiinni kirjallisin sopimuksin.

Ja mun olisi sille poliisille pitänyt pystyä kertomaan hääpäivä, joka täsmäisi miehen kertoman kanssa, jottei me vaan kusetettu ketään.

Minä varmaan syyllistyn ihan kamalaan suuren luokan huijaukseen ja rikkomukseen. Kas, kun isäni poliisina tai tätini tuomarina ei ole ripittäneet minua, vaikka olen heidänkin edessään kihlauksestani puhuneet ja tasantarkalleen tietävät etten naimisiin ole menossa.

Lisäksi tämäkin foorumi on täynnä niitä, jotka vielä kihlauduttuaan odottavat kosintaa ja heitä, jotka kosinnan jälkeen odottaa kihlausta. Heitä, jotka sopivat kihlapäivästä vuoden päähän...

Maailma muuttuu ja esimerkiksi kihlauksen merkitys sen mukana. Ei sen pitäisi olla keneltäkään pois.

[Guest _Vieras_]

Enkä minä ole myöskään muuttamassa avoliittoa automaattisesti "avioliitoksi" tai pakottamassa ihmisiä yhtään mihinkään.

En ole lykkäämässä ihmisille velvollisuuksia joita he eivät halua.

Minä kannatan lakimuutosta, jossa pitkään "avioliiton kaltaisissa olosuhteissa" eläneet parit saavat halutessaan samat oikeudet, kuin avioliitossa elävät.Jokuhan sitä lakimuutosta ajoi takaa? Ei kai siinä ketään mihinkään pakotettu, vaan annettiin mahdollisuus?

Anyway, tuo ei kai kuulu tähän keskusteluun sitten niin mitenkään.

Tuokaa mulle se yksiselitteinen ennakkotapaus siitä, ettei jonkun kihlausta ole katsottu päteväksi, niin minä lakkaan sanomasta, että olen kihloissa.

Siihen asti totean, että kyseessä on oma ja puolisoni välinen asia, joka ei kuulu teille paskaakaan, koska en riko lakia, ainoastaan yleistä, vanhaa tapaa.

Muokattu: May 30, 2010, käyttäjä: Macilla

[muffeli]

Minäkin voisin oikeastaan rekisteröidä parisuhteeni. Se kuulostaisi paljon fiksummalta, kuin avioliitto.

Miksi? Onko se siis vain se sana "avioliitto", joka on kauhea mörkö? Muutenhan rekisteröity parisuhde tuottaa käsittääkseni samat oikeudet ja velvollisuudet sukunimi- ja adoptiokysymystä lukuunottamatta.

Ja jos se avioliitto on "vain paperinpala", niin en oikein ymmärrä, miksei sitä voi hommata. Jollain tavallahan se avoliittokin olisi virallistettava erotukseksi "vähemmän vakavista" avoliitoista. En ihan ymmärrä millä tavalla "vakava avoliitto" olisi eri asia kuin "avioliitto". Mitä tarvetta sellaiselle sitten olisi?

[Guest _Vieras_]

Miksi helvetissä minun tarvitsee täällä puolustella tai selitellä suhdettani teidän kyseenlaistaessa sen oikeellisuutta ja vakavuutta ja jopa arvojamme?

Tuokaa mulle ne mun pyytämät ennakkoesimerkit ja selkeät lainkohdat joita rikon ja jatketaan keskustelua. Siihen asti teidän on tyydyttävä siihen, että minä ja tuhannet muut teemme niin, kuin teemme, eikä se todellakaan kuulu teille.

[muffeli]

Mulle on oikeasti ihan samantekevää, mitä muut tekevät. En myöskään kyseenalaista kenenkään suhteen vakavuutta, oikeellisuutta tai arvoja. Mua vaan ihan oikeasti mietityttää, että miten avioliitonkaltainen tilanne, jota kutsutaan joksikin muuksi kuin avioliitoksi, mutta joka tuottaa samat oikeudet ja velvollisuudet kuin avioliitto, on jotenkin parempi vaihtoehto kuin "naimisiin pakottaminen". Ja tosiaan, kukin tehköön ihan mitä haluaa. Mutta jos puhutaan jonkin vaihtoehtoisen instituution luomisesta tähän yhteiskuntaan, niin mulla saa olla siihen mielipide.

Mutta eiköhän tää ollut nyt tässä.

[Magie]

Miksi helvetissä minun tarvitsee täällä puolustella tai selitellä suhdettani teidän kyseenlaistaessa sen oikeellisuutta ja vakavuutta ja jopa arvojamme?

Tuokaa mulle ne mun pyytämät ennakkoesimerkit ja selkeät lainkohdat joita rikon ja jatketaan keskustelua. Siihen asti teidän on tyydyttävä siihen, että minä ja tuhannet muut teemme niin, kuin teemme, eikä se todellakaan kuulu teille.

Tosiaan vaikuttaa siltä, että haluat nimenomaan olla vain erilainen nuori. Haluat avioliiton oikeudet, muttet avioliittoa? Voit käydä rekisteröimässä parisuhteesi, joka varmasti vaatii jotain allekirjoitusta johonkin paperiin niin kuin avioliittokin ja antaa ihan samat oikeudet kuin avioliittokin??? Onko se tosiaan se avioliitto sana joka hirvittää? Vai se minkä mainitsit aiemmin, että kun nin moni eroaa, että pelkäät avioliiton johtavan eroon? En ymmärrä sitä minkä takia sormusta kannetaan vasemmassa sormessa, vaan sen takia että muut näkisivät teidän olevan varattuja?! Muttei sillä mitään sen kummempaa tekemistä siinä ole. Se kuulostaa teinitä.

[Guest _Vieras_]

Erillainen nuori? *repeää*

Meitä erillaisia "nuoria" on kuule tässä yhteiskunnassa aika paljon. Meitä on hemmetin paljon, jotka käytämme sanaa kihlaus silloinkin kun emme ole menossa naimisiin, mutta olemme puolisomme kanssa vakavissamme.

Kovinkaan erillainen en koe olevani, enkä edes erikoisuutta tavoitteleva tässä yhteiskunnassa joka muuttuu ja jossa tällaiset pienet muutokset ajatuksissa häiritsevät vain niitä jotka kuvittelevat sen olevan jotenkin itseltä pois.

Rekisteröity parisuhde ei ole sama, kuin avioliitto, mutta mielestäni heillä on oikeus käyttää sormuksia. Ja kun se on heillä ilman avioliittoa on se myös minulla.

Ajatusteni kanssa ainut erikoisuus taitaa olla se, että olen hääfoorumilla jo kuudetta vuotta ilman, että olen kertaakaan suunnitellut häitä. Omia, tai muiden.

[Guest Minimorsio]

^ Onko tässä oikeastaan koko ajan vaan keskusteltu siitä, saako kihlausta käyttää terminä jos ei ole menossa naimisiin? Saahan sitä termiä mun mielestä käyttää miten vaan jos kestää sen, että iso osa ihmisistä edelleen yhdistää kihlauksen automaattisesti avioliittoon ja saattaa sitten kysellä avioitumisaikeista. Tiettyä asiaa tarkoittavien termien merkitys kuitenkin muuttuu sen verran hitaasti, että ottaa aikansa ennen kuin kihlauksen alkuperäinen merkitys häviää tai muuttuu tasa-arvoiseksi jonkun uuden merkityksen kanssa. Sormuksillahan itse asiassa ei tarvitse olla mitään tekemistä kihlauksen kanssa, nehän ovat vain ulkoinen merkki siitä. Ihminen voi olla kihloissa ilman sormustakin. Mun puolesta ihmiset voi tosiaan sanoa olevansa kihloissa ilman aikeita mennä naimisiin, mutta kyllähän se tekee siitä termistä melko sekavan jos sillä alkaa olla useita eri merkityksiä.

[Guest _Vieras_]

Kyllä, siitä tässä on kyse. Ainakin mielestäni. Kaikki pohdinnat minusta, parisuhteestani ja sen vakavuudesta on mielestäni täysin aiheeseen kuulumatonta, jopa joissain määrin loukkaavaksi muuttunutta ot.ta.

Mielestäni on huvittavaa, kuinka minua vertaa 15vuotiaiden siistiin erillainen nuorimeininkiin ihmiset, joille nähtävästi monivuotinen parisuhde, lapset, keskinäinen testamentti ja lupaus tulevaisuudesta ei näytä merkitsevän mitään, jollei mene naimisiin. Tässähän tavoitellaan vaan erikoisuutta ja yritetään aiheuttaa kohua. Kehtaakin tulla ketjuun, jossa kysytään mielipidettä ja olla erimieltä valtaväestön kanssa.

Uskon, että kun avioliittolakia muutettiin 1980-luvulla ja kihlauksen merkitys muuttui oli ihmisiä, jotka kapinoivat ja olivat näreissään. Sellaista se elämä on. Nyt ollaan menty 30vuotta eteenpäin lainmuutoksesta ja kihlauksen merkitys on muuttunut monien mielessä avoimemmaksi.

Ja niin sen mielestäni kuuluukin olla. Esimerkiksi juuri homoparien suhteen tasa-arvon vuoksi

Muokattu: May 31, 2010, käyttäjä: Macilla

[Cressie]

Eihän kukaan kai sinun parisuhteen tilaa ole pohtinut?

Jos Suomen laissa sanotaan, että kihlaus tarkoittaa sitä, että pariskunta on menossa naimisiin niin sitä se laissa sitten tarkoittaa. ”Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet” Kyllähän sitä voi saivarrella ja miettiä, että jos tässä ei nyt kaikkia muita mahdollisuuksia kirjaimellisesti kumota tarkoitusperiä voi olla muitakin. Olisi se hankalaa jos kaikesta pitäisi sanoa tyyliin: "hiiri on hiiri eli ei kissa, kana, lammas, lehmä, ankka, käärme, hämähäkki..."

Ja sen takia teitä ja teiniparia verrataan toisiinsa, koska kummallakaan ei ole aikomuksia mennä naimisiin. Ei siinä suhteen kestolla tai muillakaan asioilla ole mitään tekemistä asian kanssa. Minusta esimerkiksi sitoutumissormus on parempi nimike sormukselle jolla haluaa näyttää vain sen, että on "varattu". Näin ollen ei menisi puurot ja jauhot sekaisin kenenkään pienessä pääkopassa.

Jokainen taaplaa tyylillään. Ei se varmasti ketään liikuta tai mietitytä tämän keskustelun ulkopuolella.

[Guest _Vieras_]

Jos sillä sitoutumissormuksella saa oikeuden olla todistamatta puolisoaan vastaan ja muut kihlauksen suomat edut, niin käytän sitä mielelläni sitten niin.

tuo on meinaan aikamoinen etu ja oikeus siihen nähden, että sanoo menevänsä joskus naimisiin.