Kihlat, lupaus avioliitosta

[Guest Vierailija]

Mielenkiintoista pohdiskelua! Pari kirjoittajaa ihmetteli, miksi joku pariskunta, joka haluaa elää yhdessä, ei menisi naimisiin. No, itse olen mieheni kanssa tällainen pariskunta. Syy on se, että minusta (meistä) parisuhteiden kuuluu olla yksityisasioita. Eli valtiovallan ei kuuluisi olla kiinnostunut siitä, "kuka on kenenkin kanssa". Meillä ei ole tarvetta erityisemmin vakuutella suhdettamme kenellekään, emme ole myöskään tehneet lupauksia, valoja tai sopimuksia keskenämme. Olemme eläneet yhdessä nyt 12 vuotta ja meillä on yksi lapsi. Meille riittää rakkauden osoitukset varmuudeksi siitä, että suhde on hyvä ja toimii - siis ei tarvitse tehdä kahdenkeskisiä sopimuksia. Meille on myös aivan sama, jos joku ulkopuolinen ei tajua, että olemme yhdessä, vain siksi ettei ole sormuksia - olemme suhteessa keskenämme, siihen ei liity ketään muita.

Juridiikasta sen verran, että minusta koko avioliiton voisi poistaa, ja esim. perintöveroprosentin tulisi määräytyä sen mukaan, kenet ihminen on oikeasti kokenut läheiseksi (mikäli se poikkeaa lain ehdottamasta järjestyksestä, pitäisi se tietysti erikseen ilmoittaa, vaikka testamentissa). Samoin ihmisen ei tulisi joutua todistamaan vasten tahtoaan ketään läheistään vastaan.

On sekin kieroa, että ilman avioehtoa nykyisin omaisuus menee jakoon silloinkin, kun toinen on vaikka pettänyt tai muuten on hunoot välit: pahimmassa tapauksessa petetty osapuoli joutuu muun kärsimyksen lisäksi vielä maksamaan toiselle hyvät läksiäisrahat.

Usein ihmisillä on ihme käsityksiä avopuolison asemasta, tyyliin "jos toinen kuolee, menettää toinen hammaspaikatkin suusta" tai muuta yhtä kärjistävää. Eron tai kuolemantapauksen sattuessa avopuolisokin omistaa edelleen oman omaisuutensa - jotenkin moni tuntuu aina kuvittelevan, että puoliso (nainen?) ei koskaan omista yhtään mitään. En muuten ymmärrä sitäkään, miksi avioliitossakaan ei kaikkea yhteistä omaisuutta laitettaisi molempien nimiin!

[Guest _Vieras_]

Ehkäpä minä siksi olen puolustuskannalla, että pohjimmiltaan kihlaus merkitseekin minulle enemmän, kuin teille?

Voi luoja noita sun juttuja! Juuri näin hei. "Pientä" yleistystä ja täysin tuulesta temmattua.

No hip hei ja hurraa sulle. Mä yritän ihan oikeasti selvittää miksi minä ajattelen niin, kuin ajattelen ja toimin niin, kuin toimin. Ja jos se ei sulle sovi, niin voisitko edes olla sitten ilkkumatta ja nälvimättä jatkuvasti henkilökohtaisella tasolla? Sopiiko?

Tosi "pientä" yleistystä olen mäkin tämän keskustelun aikana kohdannut. Mä en yhtään ihmettele, etteikö tänne ole tullut muita "kaltaisiani" kun pohtii, kuinka raa'asti mua törkitään ja kyseenalaistetaan. Enkä silti usko hetkeäkään, että olisin jotenkin ainutlaatuinen "ikuisen kihlaukseni" kanssa.

Enkä myöskään ajattele, että olisin luvannut jotenkin enemmän tai poikkeuksellisesti, koska kuten jo sanoin, moni lupaa mennä naimisiin ja luvata sitten alttarilla nuo samat "virallisesti". Jokainenhan ne toivottavasti lupaa jo kihlautuessaan, eikö vain? Tuo avioliitto on vain "lopullinen" sinetti?

Enkä minä sano, etten voisi joissain kirjoituksissa olla ristiriitainen itseni kanssa. Mä yritän selventää tästä asiaa tässä myös itselleni ja vielä suoltaa pohdintaani ulos niin, että siinä olisi edes jotain järkeä.

Itsensä perusteleminen- vieläpä altavastaajana ja kirjallisesti on aika vaikeaa, kokeilkaapa vaikka.

Varsinkin, jos tuntee jostakin asiasta vahvasti, muttei oikein ole tapaa jolla pukea itsensä täysin oikein sanoiksi ja tulla kunnolla ymmärretyksi. Tässä tosiaan joutuu pohtimaan jatkuvasti itsekin mitä sanoo ja miksi, miten tuntee ja miten ajattelee ja miten sen vielä kirjoittaa. Ja lukee muiden kirjoituksia ja oivaltaa ja pohtii lisää.

Lisäksi kirjoitustapani on sarkastinen, eikä pieni itseivani varmaankaan näy teille asti. Minä en mahda sille mitään. Jos olisin huippukirjalija joka osaisi kynäilyn taitavan taidon ja ymmärretyksi tulemisen kultaisen langan minä kirjoittaisen nytkin tajunnan räjäyttävää bestselleriä sen sijaan että yritän suoltaa itseni tähän ruudulle- turhaan.

En minä osaa tämän paremmin, enkä silti koe olevani väärässä tai tyhmäkään ja minua harmittaa, että minulle nälvitään ja pidetään jotenkin tyhmänä vain, koska yritän parhaani mukaan selventää jotain.

Enhän minä pysty lakia muuttamaan, joten siksi joku "lopetetaan keskustelu tähän, kun laki on tämä" on ketjun tappaja.

Meitä "ikuisesti kihlautuneita" on tosi paljon ehkä juuri siksi, ettei "parempaakaan" ole tarjolla.

Minusta tuntuu hyvältä kantaa sormusta, enkä koe mitenkään egon pönkittämisenä sitä, että pidän suhteemme näkyvästä merkistä, eli tuosta sormuksesta.

Ei se ole mikään huomiohuuto sen enempää, kuin häänsä huomiselle sopineille, tai "menemme naimisiin 2015" päättäneille.

Toiset, niin kuin edellä kirjoittanut ei tarvitse tai halua edes tuota sormusta. Minusta se on hemmetin hienoa ja kunnioitettavaa.

Itse kuitenkin halusin jotain näkyvää ja sormus vasemmassa nimettömässä on sitä. Kai minä olen vähän harakka sitten kuitenkin?

En minä osaa enää tämän paremmin ! Minua harmittaa ja kiukuttaa kun en tule hyväksytyksi, tai edes ymmärretyksi, kun en oikeasti koe olevani väärässäkään, enkä edes yksin, vaikkakin tässä ketjussa kovin yksinäinen.

Olen pitkälti samalla kannalla edellisen kirjoittajan kanssa avioliitosta.

Muokattu: June 1, 2010, käyttäjä: Macilla

[Guest _Vieras_]

Minusta kihlauksen perimmäinen merkitys on luvata toiselle yhteinen elämä.

Ei. Khilauksen perimmäinen merkitys on se, että lupaudutaan avioon.

Tässä on syy heittoon, että ehkäpä koen kihlauksen merkityksellisemmäksi, kuin te. yleistys, joo. Mutta tosiaan, mielestäni kihlauksen perimmäinen merkitys on luvata toiselle yhteinen elämä, esimerkiksi Puzzle tässä sanoo, etträ sen perimmäinen merkitys on avio.

Minulle yhteinen elämä merkitsee enemmän, kuin avio.

[Cressie]

^Ja aviotahan ajatellaan yhteisenä elämänä. Oikeastaan kukaan (tai melkeinpä kukaan) ei mene naimisiin ajatellen, että katsotaan jos tässä mukana nyt vuoden pari roikkuisi. Kyllä se yhteinen elämä luvataan silloin, kun myöntävästi kosintaan vastataan tai yhdessä sovitaan hääpäivä.

[Guest _Vieras_]

Jos yhteinen elämä ja avio ovat tässä kohden toistensa synonyymejä ei Puzzlella ole mitään syytä ryhtyä kieltämään kantaani kihlauksen perimmäisestä merkityksestä, mehän olemme samaa mieltä.

Siitä voimme tiestysti keskustella edelleenkin olenko minä kihloissa, mutta emme siitä, halvennanko minä kihlausta ajattelemalla siitä niin, kuin ajattelen.

Minusta minä olen esitellyt laajemman ajatellukannan kihlaukseen, kuin "vastustajani", joista osa tyrmää kantani muutamalla halveksivalla ja ylenkatseellisen ivallisella kommentilla "Kihlaus on lupaus avioliitosta. Piste. Tästä on turha keskustella. Meillä on laki."

Eli kihlaus ei oikeastaan ole mitään muuta, kuin lupaus jostain tulevaisuudessa vannottavasta suuremmasta? Koeaika? Minä lupaan sinulle, että joskus tulevaisuudessa xx ajan jälkeen, kun ollaan saatu rahat kasaan lupaan sinulle yhteisen elämän?

Mutta jos muutan mieltäni tämän kihlauksen aikana voin lähteä kävelemään. Että katsellaan sitä hääpäivää tuonne viiden vuoden päähän. Sit on hyvä aika sopia lisää.

Noinhan se menee, tuon lakimuutoksen jälkeen, vaikka kornilta kuulostaakin.

Muokattu: June 2, 2010, käyttäjä: Macilla

[Magie]

Ehkäpä minä siksi olen puolustuskannalla, että pohjimmiltaan kihlaus merkitseekin minulle enemmän, kuin teille?

Voi luoja noita sun juttuja! Juuri näin hei. "Pientä" yleistystä ja täysin tuulesta temmattua.

No hip hei ja hurraa sulle. Mä yritän ihan oikeasti selvittää miksi minä ajattelen niin, kuin ajattelen ja toimin niin, kuin toimin. Ja jos se ei sulle sovi, niin voisitko edes olla sitten ilkkumatta ja nälvimättä jatkuvasti henkilökohtaisella tasolla? Sopiiko?

Väitätkö, että noi sun kommentit on asiallisia vai? Että SUN kihlaus merkitsee sulle enemmän kuin muiden kihlaukset niille?!!!?? Sitä tässä kommentoin. Ei ollut henkilökohtaista ja itse saat laukoa ilmeisesti mitä tahansa, mutta niihinhän ei saa tarttua. En ilkkunut sulle vaan sille mitä ihmettä tänne tosissasi kirjoitat. Et voi oikeasti ajatella noin. Et voi millään tietää mitä kihlaus meille muille merkitsee , joten jos lopettaisit noiden ihme yleistämisten laukomiset. Saan kirjoittaa tänne ihan yhtä paljon kuin sinäkin ja jos se ei sinulle sovi niin se on voi voi.

[Magie]

Mielenkiintoista pohdiskelua! Pari kirjoittajaa ihmetteli, miksi joku pariskunta, joka haluaa elää yhdessä, ei menisi naimisiin. No, itse olen mieheni kanssa tällainen pariskunta. Syy on se, että minusta (meistä) parisuhteiden kuuluu olla yksityisasioita. Eli valtiovallan ei kuuluisi olla kiinnostunut siitä, "kuka on kenenkin kanssa". Meillä ei ole tarvetta erityisemmin vakuutella suhdettamme kenellekään, emme ole myöskään tehneet lupauksia, valoja tai sopimuksia keskenämme. Olemme eläneet yhdessä nyt 12 vuotta ja meillä on yksi lapsi. Meille riittää rakkauden osoitukset varmuudeksi siitä, että suhde on hyvä ja toimii - siis ei tarvitse tehdä kahdenkeskisiä sopimuksia. Meille on myös aivan sama, jos joku ulkopuolinen ei tajua, että olemme yhdessä, vain siksi ettei ole sormuksia - olemme suhteessa keskenämme, siihen ei liity ketään muita.

Tämän kannan ymmärrän todella hyvin. Kaikkien ei todellakaan ole "pakko" mennä naimisiin vaikka ovat olleet jo pitkään yhdessä ja aikovat vastakin olla. Te ette myöskään sekoita tähän kihlausta tai sormuksia vaan olette puhtaasti sitä mieltä, että parisuhde on teidän kahden välinen asia eikä siihen ole ulkopuolisilla myöskään valtiovallalla asiaa.

[nakku]

Ehkäpä minä siksi olen puolustuskannalla, että pohjimmiltaan kihlaus merkitseekin minulle enemmän, kuin teille?

Voi luoja noita sun juttuja! Juuri näin hei. "Pientä" yleistystä ja täysin tuulesta temmattua.

No hip hei ja hurraa sulle. Mä yritän ihan oikeasti selvittää miksi minä ajattelen niin, kuin ajattelen ja toimin niin, kuin toimin. Ja jos se ei sulle sovi, niin voisitko edes olla sitten ilkkumatta ja nälvimättä jatkuvasti henkilökohtaisella tasolla? Sopiiko?

Väitätkö, että noi sun kommentit on asiallisia vai? Että SUN kihlaus merkitsee sulle enemmän kuin muiden kihlaukset niille?!!!?? Sitä tässä kommentoin. Ei ollut henkilökohtaista ja itse saat laukoa ilmeisesti mitä tahansa, mutta niihinhän ei saa tarttua. En ilkkunut sulle vaan sille mitä ihmettä tänne tosissasi kirjoitat. Et voi oikeasti ajatella noin. Et voi millään tietää mitä kihlaus meille muille merkitsee , joten jos lopettaisit noiden ihme yleistämisten laukomiset. Saan kirjoittaa tänne ihan yhtä paljon kuin sinäkin ja jos se ei sinulle sovi niin se on voi voi.

Vaikka tämä juttu on minulle aika yhdentekevä, niin täytyy kuitenkin kommentoida, että netin keskustelupalstalla kirjoittelu on taitolaji. Ja myös lukeminen. On aivan käsittämätöntä vetää herne nenään siitä, että joku muu haluaa elämässään tehdä eri tavalla kuin muut. Keneltä se on pois? Mitä sen on väliä?

Joillain on myös tarkoituksella hieman provosoiva kirjoitustyyli. Tällöin lienee tavoitteena saada hedelmällinen keskustelu aikaan, mutta täytyy sanoa, että tämän topicin muutamat viimeiset sivut ei ole kovin asiallista saatikka hedelmällistä.

En voi käsittää tätä keskustelua, miksi yhden kirjoittajan päälle hyökätään kuin asia olisi teille muille jotenkin erityisen henkilökohtainen? En itse koe mitenkään ristiriitaiseksi Macillan kantaa, se tuntuu itseasiassa jotenkin aika nykyaikaiselta. Itse silti menen kohtuullisen lyhyen kihlauksen jälkeen naimisiin. Mitä sitten, kaikki olemme tyytyväisiä omiin ratkaisuihimme ja elämme niiden kanssa.

Elämä ei ole pelkkä jana, jossa suoritetaan asioita tietyssä järjestyksessä, tietyn kaavan mukaan. Tässä elämässä voi eteen tulla mitä tahansa, on tiettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia, jotka tulee suorittaa, mutta omaan onnellisuuteensa voi vaikuttaa. Nykypäivänä ei enää tarvitse tyytyä tekemään niinkuin kaikki muut tekee. Perinteet on hienoja, mutta historiallisia jäänteitä tietyistä käyttäytymismalleista, joista jokainen voi valita itselleen ne, mitä haluaa kunnioittaa ja mitä tahtoo elämäänsä.

[muffeli]

Mun mielestä tässä keskustelussa menee nyt jotkut asiat ihan sekaisin keskenään. Mun mielestä suhteessa voi olla täysin sitoutuneena menemättä koskaan naimisiin, enkä väheksy naimatonta paria tai heidän "sitoutumisen astetta" lainkaan. Jokainen tekee täysin niin kuin haluaa, eikä se kuulu mulle tai muille lainkaan. Mä en myöskään näe asiaa niin, että kihloissa oleva pari olisi jotenkin sitoutuneempi kuin avoliitossa oleva. Mutta: mun mielestä termi kihloissa oleminen tarkoittaa sitä aikaa naimisiinmenopäätöksen ja naimisiinmenon välillä. Ja mä näen sen niin, ettei se ole mielipidekysymys, vaan sitä se yksinkertaisesti tarkoittaa. Tämä on puhtaasti terminologinen kysymys, eikä kenenkään suhteen vähättelyä. Jolloin mulle on loogisesti mahdoton ymmärtää, että voisi olla kihloissa "ehkä sitten joskus naimisiin" tai "ei koskaan naimisiin" -periaatteella. Se ei tarkoita, että kenenkään suhde olisi vähemmän aito kuin jonkun muun. Ihan vaan että se sitoutuminen on silloin jotain muuta kuin kihloissa olemista. Voi päivääkin kutsua yöksi, mutta ei se siitä yötä tee.

[Guest Bellis]

Nyt tässä ketjussa joko rauhoitutaan ja keskustellaan asiallisesti tai sitten menee ketju kiinni. Kiitos!

[Guest Vierailija]

Mutta: mun mielestä termi kihloissa oleminen tarkoittaa sitä aikaa naimisiinmenopäätöksen ja naimisiinmenon välillä. Ja mä näen sen niin, ettei se ole mielipidekysymys, vaan sitä se yksinkertaisesti tarkoittaa. Tämä on puhtaasti terminologinen kysymys, eikä kenenkään suhteen vähättelyä. Jolloin mulle on loogisesti mahdoton ymmärtää, että voisi olla kihloissa "ehkä sitten joskus naimisiin" tai "ei koskaan naimisiin" -periaatteella. Se ei tarkoita, että kenenkään suhde olisi vähemmän aito kuin jonkun muun. Ihan vaan että se sitoutuminen on silloin jotain muuta kuin kihloissa olemista. Voi päivääkin kutsua yöksi, mutta ei se siitä yötä tee.

Mutta eikö voitaisi ajatella niin, että sama asia voi merkitä ja tarkoittaa eri ihmisille eri asioita? Perinteet ovat eläviä perinteitä vain, mikäli ne voivat elää ja muuttua ihmisten mukana. Miksi kihlaus ei jollekin voisi tarkoittaa lupausta avioliitosta ja jollekin toiselle lupausta yhteisestä elämästä? Kyllähän vaikkapa joulu tarkoittaa eri ihmisille eri asioita, tai rakkaus, menestys, onnellisuus... seurustelustakin on eri käsityksiä.

[Guest _Vieras_]

Ehkäpä minä siksi olen puolustuskannalla, että pohjimmiltaan kihlaus merkitseekin minulle enemmän, kuin teille?

Voi luoja noita sun juttuja! Juuri näin hei. "Pientä" yleistystä ja täysin tuulesta temmattua.

No hip hei ja hurraa sulle. Mä yritän ihan oikeasti selvittää miksi minä ajattelen niin, kuin ajattelen ja toimin niin, kuin toimin. Ja jos se ei sulle sovi, niin voisitko edes olla sitten ilkkumatta ja nälvimättä jatkuvasti henkilökohtaisella tasolla? Sopiiko?

Väitätkö, että noi sun kommentit on asiallisia vai? Että SUN kihlaus merkitsee sulle enemmän kuin muiden kihlaukset niille?!!!?? Sitä tässä kommentoin. Ei ollut henkilökohtaista ja itse saat laukoa ilmeisesti mitä tahansa, mutta niihinhän ei saa tarttua. En ilkkunut sulle vaan sille mitä ihmettä tänne tosissasi kirjoitat. Et voi oikeasti ajatella noin. Et voi millään tietää mitä kihlaus meille muille merkitsee , joten jos lopettaisit noiden ihme yleistämisten laukomiset. Saan kirjoittaa tänne ihan yhtä paljon kuin sinäkin ja jos se ei sinulle sovi niin se on voi voi.

Ei, en ole sanonut missään kohtaa, että MINUN kihlaukseni merkitsisi minulle enemmän, kuin teidän kihlaukset teille muille. Ainakaan en todellakaan ole tarkoittanut sanoa näin ja pyydänkin, että osoitat missä niin olen sanonut, jotta voin oikaista mitä asialla tarkoitin.

Olen kyllä epäillyt ihan tarkoituksen mukaisen silmäniskun kera sitä, että ehkä itsessään kihlaus on minulle isompi asia, kuin heille, jotka ajattelevat sen olevan lupaus myöhemmälle avioliitolle. Eli minä koen, että itsessään kihlaukseen sisältyy se, mitä toiset lupaavat luvata vasta myöhemmin, sitten kunhan menevät naimisiin. Eli tuloshan on loppujen lopuksi sama vasta, jos naimisiin asti päädytään. Kaikki avioliittoa kihlauksella luvanneet kun eivät koskaan pääse naimisiin asti vaan eroavat. Kuulostaapa sekavalta, mutta tarkoitukseni ei todellakaan ole väittää, että minä olisin parempi, vaan että koen kihlauksen itsessään niin pyhäksi, että avioliitton on mielestäni jopa turha ihan kaikille kihlautuneille. Mikä merkitys on oikeastaan varsinkaan pitkällä kihlauksella jos vasta avioliitto sitoo ja antaa lupaukset?

Oikeastaanhan kihlaus on ihan oikeasti vain koeaika ja väliaika, sen saa todella helposti purkaa jos avioliitto näyttää tuhoontuomitulta jo ennen alkuaan. Tämä siis ei halvenna mitään, vaan taitaa olla ihan fakta? Sekoittamatta tähän siis kenenkään eroamiseen liittyviä tunteita, luonnollisesti.

Tämänkö takia vasta avioliitto on se, mikä merkitsee ja joka lasketaan? Että ikuinen kihlaus jotenkin halveksii avioliittoa, koska se ei saa täyttymystään? Minusta tämä on aika vanhanaikainen ajattelutapa, mutta toki ymmärrettävä, jos kihlaus itsessään on vain lupaus avioliitolle, eikä muuta.

Vähän samanlainen ajattelutapa, kuin ennen vallalla ollut, seksi on syntiä ilman avioliittoa, mutta se täydentää avioliiton ja on miehen oikeus vaimoltaan. No joo, ehkä ei, mutta tosiaan jotain mikä on ennen yhdistetty oikeutetuksi vain aviopareille, mutta jonka merkitys on muuttunut ja vapautettu "aviovelvollisuuksista"

Miksei kihlaustakin voitaisi vapauttaa?

Tämähän on syvällisempää pohdintaa, kuin mitä varmaankaan tarvitsisi harrastaa tämän aiheen tiimoilta ja päädyin siihen siksi, että minulle on mm sanottu, että yritän olla joten erillainen ja kapivoiva nuori, haluan vain kermat kakun päältä, että halvennan kihlausta, jne. Tarkkoja sanamuotoja en muista, mutta löytänet ne varmasti itse.

Tarkoitukseni ei siis edelleenkään ole ollut nostaa omaa suhdettani ja itseäni paremmaksi, kuin muut vaan selittää mitä kihlautuminen minulle yleisesti merkitsee ja mitä toimia sen jälkeen on tehty minun parisuhteessani, koska en halua naimisiin. Mitenkään siis puuttumatta henkilökohtaisesti muiden yksityiseen parisuhteeseen menevät he naimisiin tai eivät.

Eli onko "kihlaus tarkoittaa minulle lupausta yhteiseen elämään" ajatuksena jotenkin loukkaava ja kihlausta väheksyvä? Miksi?

Muokattu: June 3, 2010, käyttäjä: Macilla

[Guest Herrastelija]

Hmmm... Ehkäpä Macilla tosiaan on välillä hieman ristiriitainen ja provosoiva, mutta mun täytyy myöntää että ymmärrän hänen pointtinsa ja ajatuksensa, vaikkakin itse kuulun niihin, jotka yhdistävät kihlauksen välivaiheena avioliittoon, koska niin on aina ollut ja siksi merkitys on keksitty.

Tosiasia kuitenkin on, että merkitykset ja tavat muuttuvat, eikä se mitä lakiin on kirjoitettu ole mikään maapallon pyörimissuuntaan verrattava seikka. Ihmiset kirjoittavat lait, mutta totta on sekin, että loppujen lopuksi tavalliset kansalaiset luovat niiden merkityksen ja lyövät niihin poljennon, tulkitsevat niiden vivahteet. Kihlauksen poljento on muuttunut sen jälkeen, kun avioliittolakia muutettiin 80-luvulla. Jotta sitä muutettiin sen merkityksen on ilmeisesti nähty muuttuvan myös ennen sitä. Joku syyhän siihen on, että kaikki ne sitovat ja rangaistavat seikat on poistettu ja nyt kihlaus vain möllöttää ilman mitään itseisarvoa.

Vanhoollinen minä sotii sitä vastaan, että kukatahansa voisi lyödä rinkulan sormeensa ja ilmoittaa kihlauksestaan, mutta Macillan kirjoitukset yhdistettynä maailman muuhun menoon ovat aukaisseet silmiäni ajattelemaan, etten ehkä sittenkään ole täysin oikeassa paasatessani laista.

Tunteitahan tässä kai pitäisi katsoa?

Ikävä tosiahan on se, että ihmiset tulevat menemään kihloihin, koska se vaan on niin siistii ja vakaavaa. Mutta niinpähän ihmiset tulevat aina myös menemään naimisiin ilman romantiikkaa, koska yksinkertaisesti haluavat jotakin toiselta, tai mennään naimisiin, jottei olisi niin helppoa erota, tai mennään naimisiin, koska tässä vaiheessa suhdetta kuuluu tehdä niin, koska tulee lapsia jne.

Syyt tehdä jotakin on aina yksilöllisiä, vaikka pariskuntana niistä vastattaisikin ja yhteiskunta löisi syille merkityksen eli leiman. Lähdemmekö me väittelemään jokaisen yksilön ja pariskunnan oikeuksista tehdä jotakin?

Kihlaus toki on tila ennen avioliittoa, kylmimmillään vain se hetki, kun katsotaan saako nämä mennä naimisiin keskenään. Miksi sitä aikaa sitten kutsuttaisiin, jos kihlaus olisi kaikille vapaa? Jaa-a. Tarvitseeko sitä kutsua miksikään. Eikö sitä vain voisi mennä naimisiin, kun kerran on tarkoitus niin tehdä...

[marabello89]

Meille kihlaus on ilman muuta lupaus avioliitosta, ja ajattelemme vieläpä niin, että heti kihlauksen jälkeen alkaa häiden järjestely. Itsellemme emme olisi halunneet yli vuoden kihlausaikaa, ja johonkin puoleen vuoteen se todennäköisesti jää, kun huomenna vaihdetaan sormukset ja talveksi mietitään häitä.

[Guest OutiKaisa]

Tosiaan avioliittolaissa on muutamalla kohdalla mainittu kihlaus ja juridisesti se tarkoittaa siis sitä kahden ihmisen välistä sopimusta avioliiton solmimisesta. Mutta puhekielessähän ihmiset voivat tarkoittaa kihloillaan mitä haluavat.

Esimerkiksi minä ja tuleva aviomieheni emme ole mitenkään erikseen kihlautuneet. Aloimme seurustella, muutimme yhteen ja sitten sovimme menevämme naimisiin. Esteettömyyspapereita täyttäessäni sitten tajusin, että niin, mehän tosiaan olemme kihloissa.

Mietin usein pikkutarkkana ihmisenä monia asioita. Koska kihlaukseen liittyy nuo muutamat juridiset seikat (ei tarvitse todistaa toista tai kihlakumppanin kuollessa voi saada vähän avustusta tms), niin mitenköhänä tämä asia todennetaan. Vaikka suulliset sopimukset ovat yhtä sitovia kuin kirjallisetkin, niin ainahan kannattaisi tehdä kirjallinen. Kyllähän koruja voi antaa toiselle lahjaksi, niin minusta se ei kuulosta kovin hyvältä tavalta virallisesti TODISTAA mitään. Eli romantiikka sikseen, kun sulhanen polvistuu kosimaan, niin hän voisi kaivaa taskustaa esitäytetyn sopimuksen, jonka tuleva morsio voi sitten halutessaan allekirjoittaa.

[Satu81]

Kymmenen vuotta sitten kihlautuneena olin sitä mieltä, etten mene koskaan naimisiin. Kihlaus merkitsi silloin sitä, että ollaan vain sitoutuneempia toisiimme. Nuoria kun olimme..

Kihlat on jo keretty vuosien saatossa purkaa ja nyt ilman uusia kihloja olemme menossa naimisiin noin vuoden kuluttua. Täytynee kait todeta, ettei kihlat ole itselleni merkinnyt paljoakaan, mutta naimisiinmeno nykyisin merkitsee

[Cressie]

^Mutta siis ettekö te ole luvanneet toisillenne mennä naimisiin? Sehän se kihlaus on.

[Sapsu]

^ Samaa mieltä! Minulle kihlaus ainakin on ehdottomasti lupaus avioliitosta.

[noor]

eiks se oo juurikin niin että lupaus avioliitosta on se mikä on tässä se nyt ratkaiseva tekijä meillä ei päivämäärää kyllä vieläkään ole tiedossa (ajankohta "parin vuoden sisällä", toivon mukaan parin vuoden alkupuolella ), mutta avioliitto on kuitenkin ehdottomasti se "päämäärä" mihin ollaan lupauduttu

[Maimai]

Kirjoitin ensin tämän toiseen ketjuun, mutta sehän sopii tänne paremmin, joten kopsaan sen nyt tähän. Kommentoin siis mainintaa siitä, että kihloissa ollaan vähintäänkin se aika, mikä menee esteiden tulkinnassa, vaikka missään vaiheessa ei oltaisikaan "kihlauduttu".

Voihan se periaatteessa olla niinkin, että sitä sanallista sopimusta ja toiselle lupautumista ei yksinkertaisesti tapahdu, ennen kuin sitten vihkimisen hetkellä sanotaan "tahdon". Jos asioista puhutaan yleisemmin, muulla mielellä, vaikka sitten tarkoitettaisiinkin sitä lupaamista ja se olisi itsestään selvää, että sitähän tässä nyt meinataan. Siis jos aletaan puhua esimerkiksi hääjuhlien järjestelyistä ja esteiden tulkinnasta ynnä muista käytännön asioista sinänsä, ja jossain vaiheessa häiden järjestely vain alkaa kuin luonnostaan, ilman lupailuja ja vannomisia. Toinen puolisko saattaa käytännöllisesti päättää yksinään jopa hääpäivän.

Monille, etenkin siis sellaisille pareille, joilla naimisiinmenosta sovitaan yhdessä yllärikosinnan sijaan, se toiselle lupautumisen hetki todella koittaa vasta siellä alttarilla. Mikä olennaisinta: häihin asti pysytään etenkin omissa mielissä (tietysti usein myös toisten silmissä) luonnostaan ihan samalla statuksella, kuin koko muuna seurusteluaikanakin. Toista ehkä rakastetaan eniten maailmassa ja tämän kanssa halutaan viettää koko loppu elämä, halutaan pikku hiljaa kasvattaa parisuhdetta, jakaa arki ja sitoutua toiseen yhä vahvemmin, mutta näiden asioiden sanominen ja lupaaminen ei tietenkään vielä tee kihlausta.

[Maimai]

Kirjoitetaanpa vielä omat määritemät, kun kerran aloitettiin.

Minullekin kihlautuminen tarkoittaa sitä hetkeä, kun lupaudutaan menemään naimisiin toisen kanssa. Usein siis kosintaa, tyyliin "tuletko vaimokseni/miehekseni" ja "mennäänkö naimisiin ensi kesänä", jota seuraa asiasta sopiminen. Kihloja voi juhlia halutessaan kihlajaisilla ja kihlautumisen merkkinä voi pitää sormusta.

Kihloissa oleminen on tietysti aika tuon kihlautumistapahtuman ja naimisiinmenon välissä. Kihla-aika on tarkoitettu häiden valmisteluun ja naimiisiinmenoon valmistautumiseen. Tarkan hääpäivän sopiminen ei välttämättä kuulu olennaisesti kihlautumiseen, mutta summittainen aika olisi syytä sopia. Tietysti kihla-aika saattaa olla joskus pitkäkin, jos juhlia varten esimerkiksi tarvitsee säästää rahaa...

"Turhaan" kihlautuminen ei minusta ole mitään kihloissa olemista. Jos häitä ei aleta puuhata, mitään ei lyödä lukkoon tai edes alustavia suunnitelmia ei tehdä pian kihlautumisen jälkeen, ei kihloihinkaan tarvitsisi vielä mennä. Joillekin kihlasormus on vain merkkinä siitä, että "ollaan tosissaan" tai että "suhde etenee", ja vaikka se onkin varmasti ihanaa saada jokin konkreettinen symboli toisen alustavasta sitoutumisesta, ei se kuulu minunkaan mielessäni samaan sarjaan kuin virallinen kihlautuminen, johon siis liittyy usein kosinta ja aviopuolisoksi lupautuminen.

Esimerkiksi äitini mielestä kihlautuminen on yleistä sitoutumis-lupailua ja sen olennainen merkitys on symboloida ulospäin muille ihmisille, että tässä menee pariskunta. Sormukset ovat siis olennaiset, ja kihla-aika saisi jatkua vaikka kuinka. Minusta taas kihloissa oleminen ja kihlautumisesta käynnistyvä häiden järkkäily ei ole niinkään symbolinen, vaan ihan konkreettinen, lyhyehkö ja toiminnallinen vaihe ennen häitä. En kaipaa meille siis kihlasormuksia, mutta pienet kihlajaiset voitaisiin kyllä pitää, jotta vanhempamme varmasti näkevät toisensa kunnolla ennen häitä...

[Mrs.S.L.M.]

Minulle kihlaus on lupaus avioliitosta ja alttarilla sitten lunastan sen lupauksen. Minulla tulee mieleen ihmisistä, jotka ovat kihloissa aikomustakaan mennä naimisiin, että siinä on takaportin takaportti jätetty vielä raolleen pakoreitin turvaamiseksi.

[Mikaste]

^ samaa mieltä. Yhdessä vaiheessa tuntui että oli "muotia" mennä kihloihin...sama se oliko aikomustakaan mennä naimisiin.

[muffeli]

Käly, joka oli aikoinaan monta vuotta teinikihloissa, on todennut, että nyt uuden miehen kanssa hän ei enää mene kihloihin vaan suoraan sitten naimisiin Musta on jännää, miten jotkut käsittää kihlauksen joksikin naimisiinmenosta erilliseksi olotilaksi, jossa joko ollaan tai ei olla ihan oman tahdon mukaan. Jos joskus päättävät mennä naimisiin, niin aion kyllä vakaasti onnitella kihlauksen johdosta

Muokattu: August 3, 2010, käyttäjä: muffeli

[Guest Minimorsio]

^ Tätä samaa olen ihmetellyt. Kihlaushan nimen omaan liittyy siihen avioon menemiseen eikä ole mikään erillinen sopimus. Mitä ilmeisemmin jotkut kuitenkin käsittävät sen ihan erillisenä juttuna. Viittaisin edelleen avioliittolakiin: ”Nainen ja mies, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet”.