Kuinka muistaa kuollutta isää häissä

[Guest talvimorsian81]

Meillä on enää 5 viikkoa häihin,aika on mennyt todella nopeasti. Lyhyessä ajassa on tapahtunut paljon,esm.isäni kuolema.

Olin suunnitellut että isäni saattaa minut alttarille,ja isän kanssa puhuimmekin siitä,se olisi ollut hänelle kunniatehtävä saattaa tyttärensä elämänsä rakkauden luokse,näin hän minulle kertoi. Isän piti myös häissä pitää morsiammen isän puhe ja lukea runo.

No yksi elokuinen aamu sain äidiltä puhelun jossa hän kertoi että isäni on löydetty kuolleena. Maailma romahti täysin.

Olin isän kanssa todella läheinen ja aina ollut isän tyttö. Hän jätti minulle ikuisen ikävän ja suuren aukon sydämeeni.

Nyt mietin kuinka muistaa isääni häissä?

Isän kuolemasta ei ole kuin noin 4kk,niin meneekö häät itkemiseksi jos isääni muistetaan siellä jollain tavoin.

[Guest Vihqu]

Jos kirkossa sytyttäisitte vihkimisen jälkeen kynttilän kuolleen isäsi muistolle tuoreen miehesi kanssa. Olen kuullut näin joidenkin muiden kanssa tehneen jonkun rakkaan kuolleen muistolle.

[Malssi]

Ainakin hautausmailla on useimmiten ns. muistokivi rakkaille, joita haluaa muistaa, mutta jotka on haudattu eri paikkakunnalle tai eri maahan. Kivelle saa viedä kynttilöitä ja sinne voi varmasti viedä kukkiakin.

Jos sinua häissä itkettää, se kertoo muille, että isäsi oli sinulle hyvin tärkeä. Itkemisessä ei ole mitään hävettävää!

[Jenny-Maria]

Joskus hääohjelmassa pappi mainitsi erikseen morsiamen menehtyneen tytön. Ehdottaisin, että keskustelisitte asiasta papin kanssa, hänen tehtäviinsä kuuluu myös elämän päättymisessä tukeminen, hänellä saattaisi olla ajatus asiaan.

[Guest Helsbels]

Meidan haissa pappini mainitsi molempien jo kuolleet isat puheessaan. Otimme asian puheeksi haita edeltavassa vihkipalaverissa siis. Haiden jalkeen isani sisarukset veivat haakimppuni isani haudalle myos. Olisin itse mieluusti vienyt mutta hauta oli ihan liian kaukana juhlapaikasta (100km), onneksi sisarukset asuvat kyseisella paikkakunnalla.

[HennaN.]

Mä vein ns. "heittokimppuni" äidin haudalle hääpäivän aamuna ja kirkossa sytytin "morsiamen suvun puolelle" sijoitetun ison kynttilän jo samalla kun käveltiin alttarille. Siinä se sai palaa koko toimituksen jan. Pappi ei puheessaan äitiä maininut, vaikka on aikanaan äidin ja isänkin vihkinyt, mutta isä aloitti oman puheensa hääjuhlassa lapsuusmuistoilla ja sivusi siinä samalla äitiä myös ja mainitsi samalla siitä miksi sen kynttilän sytytin, jos se sattui jollekin kirkossa olijalle jäämään hämäräksi (siis esim. joillekin aveceille joita en tunne niin hyvin että äidin kuolema olisi tullut puheeksi)

[Redrika]

Ollaan vähän aateltu, että laitettais juhlatilan jollekin pöydälle (tai ikkunalaudalle) kehystetty kuva isästä ja siihen hollille kynttilä sekä rintaviehe.

[Evestiina]

Meidän häissä minun edesmenneitä vanhempiani ja miehen edesmennyttä isää muistettiin valokuvilla.

Itse asiassa meillä oli vieraskirja pyöreän pöydän päällä, siin sitten kummankin vanhempien hääkuva sekä meidän perheen lempparikukkia, ruiskaunokkeja maljakossa.

Muuten ei sitten huomioitu puheissa tai muussa ohjelmassa, paljon positiivista palautetta tuosta saatiin ja itsestäkin ajatus tuntui hyvältä.

[Mirmeli]

Munkin isä kuoli täysin yllättäen vajaa vuosi ennen häitä. Halusin isin kulkeen mun kanssa alttarille, kuten alunperinkin oli tarkotus ja muutenkin koko päiväks lähelle, joten sidoin mun kimpun varteen mun siskon medaljongin, jossa oli isin kuva. Se oli sitten samalla jotain lainattua. Seuraavana päivänä vein isin haudalle sitten häissä koristeena olleita kukkia.

Muuten ei "näkyvästi" isiä muistettu, suurin osa vieraista kun tiesi siitä joka tapauksessa enkä halunnut, että olis mahdollisuus siihen, että itku alkais, kun sitä ei ikinä tiedä, saako sitä sitten loppuun. Ja siellä oli muutenkin jo ihmiset mun kavereita myöden herkkinä ja tippa linssissä, kun mun veli saatto mut alttarille isin sijasta.

[kultanen]

Meillä muistettiin häissä muutama päivä aiemmin kuollutta miehen mummoa niin, että meidän pöydässä oli kunttilä ja mummon kuva ja nätti tuno vieressä. Miehen sukulaiset arvostivat kovasti. Tietysti muistopiste voi sijaista myös esim. sivupöydällä.

[Via]

Ollaan vähän aateltu, että laitettais juhlatilan jollekin pöydälle (tai ikkunalaudalle) kehystetty kuva isästä ja siihen hollille kynttilä sekä rintaviehe.

Byäääh, ihanasti ajateltu.

[martsu80]

Meillä muistettiin n.2v sitten kuollutta isääni häissämme vihkimisen yhteydessä.

Meillä vihkiminen oli ulkona kesämökkimme rannassa, joka oli myös isälleni hyvin tärkeä paikka.

Läheiseni olivat laittaneet vihkipaikan läheiselle laiturille valkoisen lyhdyn, jossa paloi kynttilä.

Asiasta oli puhuttu vihkikeskustelussa ja kokenut pappi ymmärsi toiveeni isäni muistamisesta hyvin,

hän sanoi ns alkusanoissaan jotain tämän tyyppistä, että "täällä on läsnä kynttilän muodossa myös morsiamen isä, joka olisi mielellään ollut tänään saattamassa tytärtään". (me kävelimme yhdessä alttarille)

Olin kertonut tästä asiasta äidilleni&veljelleni etukäteen, ettei asia tulisi yllätyksenä. Useat vieraat (etenkin sellaiset sulhasen puolelta jotka eivät isääni olleet koskaan tavanneet) pitivät tuota ns muistokynttilää kauniina eleenä. Minulle kukaan ei tullut häissä isäni kuolemasta tai muustakaan isääni liittyvästä kyselemään, mutta tuntuivat ymmärtävän hänen muistamisensa hyvin.

Mutta teillä isäsi kuolemasta on niin vähän aikaa, että tunteet luonnollisesti ovat enemmän pinnalla.

Kokemuksesta voin kertoa, että tuollaisiin tilanteisiin voi valmistautua puhumalla niistä läheisten kanssa ja vaikkapa kuuntelemalla niitä musiikkikappapelita etukäteen, niin ne voivat auttaa tuomaan itselle rauhallisuutta yms niissä tilanteissa.

Jos tunteet kuitenkin purkautuvat ja itkettää, niin se on täysin normaalia. Ihmisellä on täysi oikeus muistaa läheistään myös iloisemmissa juhlissa, kyllä vieraat ja itsekin läheisiään menettäneet aikuiset ymmärttävät, että juhlissa ja erityistilanteissa tunteet helposti nousevat pintaan, se on inhimillistä.

Hyvä ajatus on myös esim käyttää kuolleeseen läheiseen liittyviä koruja, kukkia tms, mikä tuo itselle tunteen, että läheinen on symbolisesti läsnä. Kuten joku aiemmin mainitsi, niin papin kanssa voi toki tästä asiasta puhua, sillä hänhän on koulutettu työskentelemään ihmisten kanssa sekä ilon että surun hetkellä.

[epputi]

Me ajattelimme laittaa edesmenneiden vanhempieni hääkuva esille juhlatilaan kauniiseen kehykseen ja viereen kukkakimpun, jossa on äitini lempikukkia sinisiä orvokkeja ja päivänkakkaroita, jotka olivat isäni lempikukkia.

[Lumikko]

Todella kauniita tapoja muistaa edesmenneitä läheisiä häissä. Erityisesti ajatus kynttilästä kirkossa/juhlapaikalla viehättää. Minut saattaa alttarille kuolleen isäni sijasta vaarini, joka on minulle todella läheinen. Vaikka häät on iloinen juhla ja tiedän, että isäni olisi ollut iloinen meidän puolestamme, tilanne tuo myös haikeutta. Varsinkin tyttärelle isän läsnäolo ja merkitys häissä on suuri.

[Malssi]

Laitan tähän samaan ketjuun, vaikkei ihan samaa asiaa koskekaan: Miehen isä on kuollut ja häntä muistamme jotenkin - Redrikan idea on aivan ihana. Oma isäni on jo niin sairas, ettei pääse tulemaan, mutta miten häntä voisi muistaa? Tuntuu, että jos laittaa valokuvan, niin vieraat luulevat, että minunkin isäni on kuollut. Olisi ehkä kuitenkin kiva, jos isän "muistamisen" voisi laittaa samaan pöytään miehen isän kanssa, mutta miten tehdä se ilman, että siitä tulee väärä mielikuva?

[Crowley]

Mua alkoi kauheasti itkettää, kun luin tätä ketjua. Mun rakas mummoni kuoli loppukesällä, ja olen miettinyt, että haluaisin muistaa häntä jotenkin häissämme. Ehkä mekin voisimme lainata täältä idean ja laittaa kynttilän ja mummon valokuvan johonkin. Tai ehkä jopa vain kynttilän, josta itse (ja perheenjäsenet) tietää, minkä merkkinä se palaa.

Voimia kaikille, joiden läheiset ovat kuolleet. Varmaan on ilon keskellä surukin pinnassa häitä järjestäessä.

[Limona]

Muistan lukeneeni, että joku morsian oli joskus kävellyt alttarille yksin symboloiden sitä, että siinä olisi ollut isän paikka. Se kuulosti valtavan kauniilta tavalta muistaa, vaikkakin hyvin liikuttavalta myös.

[Janvier]

Mielestäni on todella kaunis ajatus, kuten mimosa83 jo kirjoitti, laittaa isän kuva medaljonkiin ja sitoa se kimppuun tai laittaa koruksi kaulaan. Näin isä tavallaan osallistuisi häihin. Tietysti myös vieraillekin paremmin avautuva muistaminen (esim. kynttilä) on hyvä idea.

Voimia sinulle!

[sadepäivä]

Rakkaiden vainajien läsnäolo on tärkeä osa uskontoani, ja heidän muistamisensa on myös agnostikkomiehelleni hyvin tärkeää. Häissämme katetaan vainajahengille oma pöytä, jolle tulee edesmenneiden lähimmäisten valokuvia ja lautaset, joilla hengille tarjotaan pienet annokset kaikkia pitojen antimia. Juhlan alkuseremoniaan tulee myös sisältymään muutama sana rakkaiden vainajien muistoksi.

[Katrik]

Minulle tulee kimppuuni medaljonki, johon tulee sekä mummoni että mammani kuvat. Lisäksi sytytämme kynttilän kaikille ajasta ikuisuuteen siirtyneille läheisille. Myös valokuvia tulee paikalle. Jonkun mielestä tämä kaikki saattaa kuulostaa paljolta ja ehkä "tårta på tårta", mutta itse koen ne tärkeiksi ja kauniiksi osaksi hääjuhlaamme.

Tuo morsiuskimpun vieminen haudalle on mielestäni todella kaunis tapa.

[Jinx]

Meillä molempien isät ovat kuolleet ja heille on kirkon alttarilla sytytettynä kynttilät.

[Pilke08]

Meidän häissämme muistimme kuollutta äitiäni ja sulhasen isää siten, että me molemmat sytytimme kynttilän alttarilla ihan toimituksen alussa. Minulle varsinkin tuo oli tärkeä ele, vaikka äitini kuolemasta tulee pian jo 16 vuotta. Pappimme kertoi tällä tavoin toimitun aiemminkin...

Muokattu: March 2, 2010, käyttäjä: Pilke08

[morssiin 2010]

oma isäni siirtyi taivaan kotiin 12 v sitten ja ajattelin muistaa häntä puheessani, lähettämällä kiitokset hänelle sinne pilven reunalle josta tideän hänen katselevan

[Pelakuu]

Meillä vain ajatuksella tärkeänä päivänä. Toki haudalla käydessä tulee asiaa ajateltua.

[zini85]

Minä aion muistaa yllätyksenä sulhasen edesmennyttä isää laittamalla tästä kuvan medaljonkiin ja ripustamalla sen kimppuuni. Mietin vain, missä vaiheessa uskallan näyttää yllätyksen sulholleni, liikutumme varmasti kyyneliin... Medaljonki hankittu, nyt mietin missä teetän kuvasta pienennoksen, josta saisi selvää??? Onko ideoita?