Rekisteröinti maistraatissa

[Guest Jokunen]

Mua kiinnostaisi kuulla ihan konkreettisia kokemuksia siitä, miten teillä muilla on mennyt parisuhteen rekisteröinnin virallinen osuus maistraatissa.

Olitteko jossain työhuoneessa vai maistraatin vihkimishuoneessa (miksi niitä oikeasti kutsutaankaan)?

Oliko teillä ystäviä tai sukulaisia mukana? Ja paljonko sinne saa tulla ihmisiä?

Lukiko vihkijä ihan vain lyhyimmän kaavan, vai olitteko toivoneet pidempää kaavaa? Pitikö vihkijä teille jonkun erityisen puheen? Kuulemma joillekin on kirjoitettu kaunis, henkilökohtainen puhe, ja toisten kohdalla ei ole suostuttu mihinkään ekstraan.

Paljonko kullekin rekkari-parille on maistraatissa aikaa? Onko siellä mahdollista esim. pyytää jotain kaveria laulamaan tai lukemaan runo, vai onko tuollaiset lisukkeet pakko jättää hääjuhlaan?

Itkittekö?

Mielelläni kuulen myös kaikesta muusta, mitä en nyt osaa edes kysyä!

[Tuu-tikki]

rekisteröinti meni hyvin ja ihanasti!

meillä oli mukana mun äiti, mun siskokaaso, toinen kaaso puolisoineen, kaks bestmania, yks "muu" kaveri ja mun toiset kummit kolmen tyttärensä kanssa. eka mentiin puolison kanssa kaksin rekisteröijän huoneeseen ja näytettiin henkkarit. samalla sain myös mukaani sukunimenvaihdoshakemuksen ja juttelimme siitä hieman. sillä välin vieraat ohjattiin toiseen tilaan, jossa itse rekisteröinti tapahtui. tila oli aika pieni, mutta nätti ja siisti. tilan peräseinällä oli puhujanpönttö, jonne rekisteröijä meni seisomaan. me jäätiin seisoon puhujanpöntön eteen vastakkain toisiamme. rekisteröijä siinä sanoi, että heillä ei ole mitään virallista kaavaa tai muuta, että tässä nyt on vain tämä paperin allekirjoitus ja jos meillä on jotain "ohjelmaa" tai joku haluaa sanoa jotain, niin se tietenkin onnistuu. allekirjoitimme paperin, jonka jälkeen saimme sormukset kaasoilta ja bestmaneilta, vaihdoimme ne ja pussasimme. samalla vieraat ottivat tietenkin kuvia. sitten kaikki halas ja onnitteli ja siinä vaiheessa kun kummitätini sanoi minulle, että pitäkää huoli toisistanne, niin aloin tietenkin itkeä. rekisteröijän pyynnöstä kirjoitimme vielä kaikki nimemme maistraatin "vieraskirjaan". se oli aika hauska juttu; kirjaan oli jokaiselle aukeamalle painettu sanat "vihkijä, vihkipari ja vieraat" ja siinä meidän aukeamalla vihkijä ja vihkipari oli viivattu yli ja tilalle kirjoitettu "parisuhteen rekisteröijä" ja "rekisteröity pari".

meillä ei siis mitään "ylimääräistä" ohjelmaa ollut, mutta mahdollisuus sille olisi kyllä ollut. myös vieraita olisi saanut tulla enemmän. sovin aiemmin rekisteröijän kanssa, että kun tiedän, paljonko vieraita tulee, niin ilmoitan maistraattiin jotta he tietävät varata rekisteröintihuoneen koon mukaan. aikaa meillä meni siis ehkä 10-15 minuuttia (suurin osa ajasta onnitteluihin ja vieraskirjan kirjoittamiseen ), mutta olimme molemmat tilaisuuteen todella tyytyväisiä ja positiivisesti yllättyneitä.

[Riesa]

Me käytiin maistraatissa pari päivää ennen varsinaista hääpäivää. Ihan kahdestaan käytiin, istuttiin vihkimishuoneessa pöydän ääressä ja vihkijä luki monotonisesti paperista kaavan ja sit kirjoitettiin nimet alle. Tapahtuma oli hyvin karu, että onneksi meillä oli parisuhteen siunaus hääpäivänämme.

Niin joo, ja kaikesta karuudesta huolimatta virtas onnen kyyneleet allekirjoitusten jälkeen .

Muokattu: October 23, 2009, käyttäjä: Riesa

[Crowley]

Me käytiin maistraatissa perjantaina lounasaikaan ja juhlat oli lauantaina iltapäivällä. Toimitus maistraarissa oli kyllä lyhyt! Ja olisi varmaan monen mielestä ollut karukin. Kuvien räpsiminen vei varmaan kolme kertaa niin paljon aikaa kuin itse toimitus. Mä luin virallisen osuuden päätteeksi yhden ihanan runon (ja samaa yritettiin lukea myös seuraavana päivänä juhlissa, mutta siinä tuli koko ajan keskeytyksiä, joten se oli vähän turha), mikä toi vähän lisää pituutta siihen tilaisuuteen.

Meillä oli maistraatissa yhteensä noin kymmenen henkeä, molempien vanhemmat, yksi siskoista sekä jokunen hyvä kaveri (juhlissa seuraavana päivänä oli n. 35 vierasta).

[Lakme]

Itse olin aika yllättynyt rekisteröintitilaisuudesta. Tältä palstalta ja tuttujen puheista olin saanut sen käsityksen, että kyseessä on tilaisuus, jossa käydään vain allekirjoittamassa paperi. Tiesin, että lisäksi voi pyytää esim. jotakuta vierasta lukemaan runon tms. Koska meille oli kuitenkin tulossa seremonia seuraavana päivänä, päätimme tyytyä tuohon allekirjoittamiseen kaikessa koruttomuudessaan. Mukana olivat kolme läheistä ystävää. Emme olleet kyselleet rekisteröinnistä muuta, varanneet vain ajan.

Tilaisuus kesti ehkä kolme minuuttia, mutta yllätys oli suuri, kun henkikirjoittaja kuitenkin puhui parisuhteesta ja rakkaudesta, varsin kauniisti kaiken lisäksi. Korutontahan tuo oli, mutta tavallaan sympaattista. En vain ollut odottanut sitä yhtään. Olo oli vähän "mitäs nyt tapahtuu" ja alkoi siinä vähän naurattaakin. Purin huulta ja sillä siitä selvittiin. Ystävät olivat kyllä ihanan liikuttuneita.

Siitä tuli hyvä mieli, kun henkikirjoittaja lopuksi sanoi "voitte nyt suudella toisianne". En ollut sitäkään odottanut. Eli minimaalisten odotusten takia oli positiivinen kokemus. Vahvasti koen kyllä, että hääpäivämme oli seuraava päivä, jolloin oli seremonia ja varsinainen hääjuhla.