Kutsuakko vai eikö kutsua...? (yhdistetty ketjuja)

[syystaika]

Täytyy omasta puolestani tunnustaa, että koska sukuni on keskiverron suuri, tuli karsintaa suoritettua aika rankalla kädellä kun noita kavereitakin haluaisi paikalle. Olen kyllä ihminen, josta olisi mukava juhlia isommallakin porukalla mutta rahat eivät siihen taida riittää ja toisaalta olen myös ikuinen "No mutta jos kutsun tuon, niin sitten tuo varmaan suuttuu kun ei pääse" -jahkailija. Nyt olen päässyt mielenrauhaan suvun henkilömäärässä, joka jakautuu vain rehellisesti niin, että molempien vanhempien puolelta on kutsuttu vain omat kummini, sekä tavallaan "kaupan päälle" tuleva kummityttöni perhe. En tiedä pahoittaako tästä joku mielensä kun kutsujen lähetys tulee ajankohtaiseksi, mutta itse olen nyt valintaani tyytyväinen.

[Guest Tete]

Mulle iski vähän tenkkapoo, kun miehen hyvä ystävä meni viikonloppuna kaljapäissään täräyttämään minulle päin näköä, mitä mieltä on musta ja meidän suhteesta. Asia tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja ne sanat totisesti pahoittivat sekä minun että mieheni mielen. Tekisi mieli jättää tuollainen ihminen kutsumatta, juhlassa on kuitenkin tarkoitus juhlia minun ja mieheni rakkautta. Mieheni ymmärtää pointtini hyvin, mutta toisaalta taas haluaisi kaverinsa kutsua, kun ovat oleet niin hyviä ystäviä jo lapsuudesta asti. Tämän kaverin valitsemat sanat, kuten että olen sellainen vässykkä, että mies menee seurassani piloille, enkä voi ikinä päästä samalle tasolle mieheni mielessä, kuin hänen exänsä jne, loukkasivat todella.. ja se kai oli tarkoituskin.

[Si-Ri]

Tete, olipas kamalasti sanottu Pannua tollasille kavereille Mä jättäisin kylmästi kutsumatta tai ainakin yrittäisin keskustella tämän "ystävän" ja miehesi kanssa kolmisin että mistä tommoset kommentit oikein juontaa juurensa ja miksi tyyppi tahtoi sinua tahallaan loukata.

[emmelie]

Itse en kutsuisi.

[nightatvogue]

Nyt mulla on vain sellainen ongelma, että ihan oikeasti haluaisin yhden tädeistäni (+ tietenkin miehensä) mukaan. Nämä ihmiset ovat minulle oikeasti tärkeitä ja kaiken lisäksi tosi mukavaa seuraa. Tuntuisi vain törkeältä kutsua yksi täti ja jättää muut kutsumatta! Pitäisikö mun tehdä tästä syystä päätös olla kutsumatta häntä lainkaan? Sukuni on iso, ja kaikkien tätien, setien ja enojen kutsuminen ei ole vaihtoehto, tai menettäisimme kokonaan ne pienet ja intiimit juhlat, joista olemme haaveilleet.

Voi ½¤#%! Ei ole olemassa mitään sivistynyttä tapaa kutsua yhtä tädeistä ja jättää loppuja kutsumatta. Luovutan. Pelkät kaverit ja perheet siis.

mä kun toivoin että täälä olisi mulle joku ratkaisu löytynyt. Meillä on aika hankala tilanne sukulaisten suhteen. Sulhasen äiti on mahdoton, enkä valitettavasti tarkoita mitään sellaista että olisi raivostuttava vaan tavoiltaan tai luonteeltaan vaan henkisesti sairas ja vakavasti. Hän vaikeuttaa sulhasen lähisuvun toimintaa vakavasti, valitettavasti kaikki muut ovat vaan täysin hänen hallinnassaan.

Jos emme kutsu häntä (mitä itse toivoisin niin sydämmeni pohjasta) lähtee helvetti irti. Pahimmillaan kukaan sulhasen sukulainen ei tämän takia tule tai sitten he tuovat hänet mukanaan joka tapauksessa, helpolla emme pääsisi. Mutta voisimme viettää tärkeän päivämme ilman että kukaan loukkaa meitä, puhuu satuja sulhasestani joko minun perheelle tai ystävillemme tai muuten pilata päivämme vetämällä kaiken huomioon itseensä. Jos emme kutsu häntä todennäköisyys siihen että sulhanen saisi pikkuveljensä paikalle on noin 1 %.

Jos kutsumme hänet saamme kestää kaikkea edellä mainittua ja alistaa ystävämme ja minun perheeni hänelle alttiiksi. Eniten surettaa se että aina kun tapaavat pidemmän aikaan tulee riita. aina. ja aina suku ottaa äidin puolen asiassa. aina. en mistään hinnasta haluaisi mennä läpi tälläistä hääpäivänämme. Mutta koska haluaisin myös ehdottomasti omat vanhempani paikalle tulee näin kai käymään. Sulhasen isä on kuollut, eli hänestä ei ole apua.

Sitten tämä täti ongelma. Sulhanen haluaisi kutsua äidinsä(!) puolelta isovanhemmat ja enonsa ja tätinsä, ei isänsä puolelta ketään. Itse taas olen ajatellut selkeää kaavaa vanhemmat + isovanhemmat eikä muuta. tarkoituksena meilläkin siis pienet häät. Minulla on kummisetä ja yksi täti joiden kanssa olen samalla aaltopituudella, mutta en usko että keksi tapaa jolla kutsua vaan heidät. Serkuista kutsumme vaan yhden (minun) mutta me olemmekin hänen kanssaan paljon tekemisissä ympäri vuoden ja hyviä ystäviä. Hänestä aion myös pyytää kaasoa.

Eli tälläinen katastrofi. Miten näistä selvitään?

[Kaley]

En voi sietää miehen serkun poikaystävää/(teini)kihlattua/avomiestä/. Oikeastaan en pidä miehen serkustakaan.

Miehen suku on kuitenkin hyvin läheisissä väleissä varsinkin äidin puolelta, joten tuo serkku on pakko kutsua. Ja niin kai hänen poikaystävänsäkin, kun kerran yhdessä asuvat. Mua kuitenkin ahdistaa ihan hirveästi ajatus siitä, että hääjuhlissamme olisi mukana henkilö josta en pidä ollenkaan. Mutta ei kai tälle asialle voi mitään? (Paitsi toivoa että eroaisivat ennen häitä )

[Hildamaria]

Meillä on myös eräs haasteellinen tekijä vieraiden kutsumisessa. Tätini ei nimittäin ole missään puheväleissä äitini kanssa, eikä todellakaan halua äitiäni kohdata. Tädille pitäisi kuitenkin kutsu lähettää, periaatteessa... ja käytännössäkin.

Kuitenkin ajatus siitä että täti joutuu jättämään häät väliin vanhojen riitojen takia, on ahdistava. Etenkin kun pelkään, että sitten äitini loukkaantuisi siitä, että tätini ei tule häihimme siitä syystä.

[täysikuu]

Jatkan nyt tähän samaan ketjuun vaikkei sukulaisista olekaan kyse. Häihimme kutsutaan n. 60 ihmistä, läheisimmät sukulaiset ja ystävät. Serkuista, tädeistä ja enoista kutsutaan vain ne, kenet oikeasti tunnetaan.

Mutta entäs ystävät? Eräs tuttuni järjesti meille juhlapaikasta ja pitopalvelusta alennusta, pitääkö minun kutsua hänet ns. kiitokseksi? Toinen tuttuni tekee pukuni (ilman mitään alennuksia), kutsutaanko hänet?

[Flik]

Meillä on myös eräs haasteellinen tekijä vieraiden kutsumisessa. Tätini ei nimittäin ole missään puheväleissä äitini kanssa, eikä todellakaan halua äitiäni kohdata. Tädille pitäisi kuitenkin kutsu lähettää, periaatteessa... ja käytännössäkin.

Kuitenkin ajatus siitä että täti joutuu jättämään häät väliin vanhojen riitojen takia, on ahdistava. Etenkin kun pelkään, että sitten äitini loukkaantuisi siitä, että tätini ei tule häihimme siitä syystä.

Mielestäni voitte hyvin lähettää kutsun tälle tädille. Se on sitten hänen päätöksensä tuleeko vai ei, mutta te olette osanne tehneet ja kutsuneet hänet.

--

Meillä on vähän "samantyyppinen" ongelma. Anoppi-appiukko tilanne. Elikkä miehen vanhemmat tottakai kutsutaan. Mutta he ovat asumuserossa ja appiukolla uusi nainen. Anoppi vetää herneet nenään jos tämä nainen kutsutaan eikä varmasti tule häihin, mutta mielestäni olisi silti kohteliasta kutsua hänetkin....

että semmonen tilanne täällä.

[Flik]

Jatkan nyt tähän samaan ketjuun vaikkei sukulaisista olekaan kyse. Häihimme kutsutaan n. 60 ihmistä, läheisimmät sukulaiset ja ystävät. Serkuista, tädeistä ja enoista kutsutaan vain ne, kenet oikeasti tunnetaan.

Mutta entäs ystävät? Eräs tuttuni järjesti meille juhlapaikasta ja pitopalvelusta alennusta, pitääkö minun kutsua hänet ns. kiitokseksi? Toinen tuttuni tekee pukuni (ilman mitään alennuksia), kutsutaanko hänet?

Tässä tilanteessa varmaankin miettisin siltä kannalta ovatko nämä kuinka läheisiä ystäviä ja antaako budjetti myöden. Ainahan on mukava juhlia läheisten ystävien kanssa? ja toisaalta jos heitä ei sitten kutsu häihin, voihan heitä kestitä/muistaa sitten jollain muulla tavalla.

Mielestäni pelkästään se että joku puolituttu tekee puvun, täyteen hintaan varsinkin, ei velvoita kutsumaan häntä.

[Flik]

Mulle iski vähän tenkkapoo, kun miehen hyvä ystävä meni viikonloppuna kaljapäissään täräyttämään minulle päin näköä, mitä mieltä on musta ja meidän suhteesta. Asia tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja ne sanat totisesti pahoittivat sekä minun että mieheni mielen. Tekisi mieli jättää tuollainen ihminen kutsumatta, juhlassa on kuitenkin tarkoitus juhlia minun ja mieheni rakkautta. Mieheni ymmärtää pointtini hyvin, mutta toisaalta taas haluaisi kaverinsa kutsua, kun ovat oleet niin hyviä ystäviä jo lapsuudesta asti. Tämän kaverin valitsemat sanat, kuten että olen sellainen vässykkä, että mies menee seurassani piloille, enkä voi ikinä päästä samalle tasolle mieheni mielessä, kuin hänen exänsä jne, loukkasivat todella.. ja se kai oli tarkoituskin.

Tämä olisi minulle selvä tilanne. Kaverille ei kutsua, piste. Mies voi kaverinsa kanssa juhlistaa sitten joskus, mutta tuollaista ihmistä en tasan katselisi hääpäivänämme.

[Flik]

Jos nyt näin karkeita ollaan, niin mielestäni häihin kutsutaan juuri ne ihmiset, jotka sinne haluaa. Ei pidä miettiä ketkä vetää herneen nenään ja loukkaantuu. Kyse on kuitenkin teidän päivästä, ei heidän. Ja jos jostain syystä jotkut jäävät pois koska jotasin ei ole kutsuttu, se on heidän päätöksensä.

Kuitenkin yksi niistä harvoista päivistä jossa vain sinä ja puolisosi olette keskipisteenä ja teidän olonne ja hyvä mieli yms on kaikista tärkeintä. Se on se yksi päivä kun teidän ei tarvitse miellyttää muita. Ja aina voi kahvitella sitten myöhemminkin kutsumattomia/estyneitä ihmisiä. Tämä on yksi niitä päätöksiä joissa pitää vain olla itsekäs ja olla tyytyväinen tilanteeseen ja päätökseensä.

[Milla-]

mä kun toivoin että täälä olisi mulle joku ratkaisu löytynyt. Meillä on aika hankala tilanne sukulaisten suhteen. Sulhasen äiti on mahdoton, enkä valitettavasti tarkoita mitään sellaista että olisi raivostuttava vaan tavoiltaan tai luonteeltaan vaan henkisesti sairas ja vakavasti. Hän vaikeuttaa sulhasen lähisuvun toimintaa vakavasti, valitettavasti kaikki muut ovat vaan täysin hänen hallinnassaan.

Jos emme kutsu häntä (mitä itse toivoisin niin sydämmeni pohjasta) lähtee helvetti irti. Pahimmillaan kukaan sulhasen sukulainen ei tämän takia tule tai sitten he tuovat hänet mukanaan joka tapauksessa, helpolla emme pääsisi. Mutta voisimme viettää tärkeän päivämme ilman että kukaan loukkaa meitä, puhuu satuja sulhasestani joko minun perheelle tai ystävillemme tai muuten pilata päivämme vetämällä kaiken huomioon itseensä. Jos emme kutsu häntä todennäköisyys siihen että sulhanen saisi pikkuveljensä paikalle on noin 1 %.

Jos kutsumme hänet saamme kestää kaikkea edellä mainittua ja alistaa ystävämme ja minun perheeni hänelle alttiiksi. Eniten surettaa se että aina kun tapaavat pidemmän aikaan tulee riita. aina. ja aina suku ottaa äidin puolen asiassa. aina. en mistään hinnasta haluaisi mennä läpi tälläistä hääpäivänämme. Mutta koska haluaisin myös ehdottomasti omat vanhempani paikalle tulee näin kai käymään. Sulhasen isä on kuollut, eli hänestä ei ole apua.

Mulla on 99 prosenttisesti ihan sama tilanne! Tekisi mieli jättää anoppi kutsumatta häihin, mutta meillä ei ole mitään "hyvää" syytä jättää häntä kutsumatta. Anoppi ei pidä minusta yhtään, ja on sen miehellenikin sanonut suoraan (tyyliin "mieti, kenen kanssa seurustelet"), että toivoisi miedän eroavan. Kuitenkin on lähes aina ollut asiallinen mulle kasvotusten, mutta tiedän, että puhuu musta selkänsä takansa pahaa ja vielä miehellenikin.

Jos kuitenkin päättäisimme jättää rakkaan anoppini kutsumatta, on todennäköistä, että mieheni pikkuveli tai muut sisarukset eivät tulisi paikalle. Itselleni on ihan sama, tulevatko he, mutta pikkuveli on miehelle hyvin tärkeä (pikkuveljelle taas äiti on tärkein). Toisaalta olisi aika tyhmää jättää kutsumatta anoppi häihin, koska mieheni on kuitenkin väleissä äitinsä kanssa.

Anoppi ei vaan osaa käyttäytyä kännissä yhtään. Viime häissäkin heitti miehensä (mieheni isän) ulos häistä, vaikka miehensä käyttäytyi asiallisesti meidän nähtemme.

[Johannahi]

Kysyimme toki vanhemmiltamme ketä heidän mielestään pitäisi kutsua sukulaisista, mutta olen todella onnellinen että lopulta pidimme oman päämme. Kutsuimme läheisemmät ihmisemme ja karsimme niistä, joiden kanssa emme ole olleet yhdessä tekemisissä tai tekemisissä pitkään aikaan. Esimerkiksi isäni puolelta kutsuimme serkkuni, joiden kanssa olemme viikottain tekemisissä, mutta emme äitini puolelta, koska heidän kanssaan en ole ollut lapsuuden jälkeen tekemisissä. Kutsuimme erityisesti kavereitamme, mikä oli kaikista paras ratkaisu, sillä tunnelma oli mitä mahtavin. Meillä onni oli se, että vaikkemme olleet ollut yhdessä kuin 3 vuotta ennen häitä oli meidän suvuissamme ja kavereissamme ennenstään tuttuja keskenään, minkä takia hääjuhlamme oli todella lämminhenkinen ja rento. Tätä yritimme myös miettiä vieraslistaa tehdessämme ja se onnistui.

[Tellu83]

Mulla on kaksi kaveria sellaisia, joista oon miettinyt haluanko kutsua.. Toinen sai lapsen ja sen jälkeen sillä ei ole ollut kiinnostusta olla lapsettoman kaverin kanssa yhteyksissä ja toinen alkoi seurustelemaan ja sen jälkeen sillä ei ole enää ollut aikaa olla mun kanssa yhteyksissä Molemmat on mulle olleet todella tärkeitä ystäviä, joten ois harmi jättää kutsumatta, mutta toisaalta tuntuu tyhmältä kutsua, kun ei olla oltu vähään aikaan tekemisissä.

Sit on vielä yhden tosi hyvän ystävän tyttöystävä. Oon tuntenut ton ystäväni monta monta vuotta ja toi sen tyttöystävä ei oikein oo meiän ystävyyttä koskaan hyväksynyt. (Oon siis ollut tulevan mieheni kanssa jo pari vuotta ennen kun he alkoi seurustella). On siis ollut tosi mustis ja käyttäytynyt paikkapaikoin tosi asiattomasti. Oon hänen kanssaan keskustellutkin asiasta ja nyttemmin se ei oo enää mulle riehunut. Ei toki olla oltukaan enää oikein missään, missä se ois ollut kännissä. Avopuolisohan tuo on niin täytyy se kutsua, sinällään harmi, että häihin tulee sellainen ihminen, joka ei musta tykkää.

[Norina]

Sukulaisten karsintakin aiheuttaa mulle jo vatsanväänteitä ja kaikenlaisia kauhuskenaarioita.... mutta kirsikkana kakun päällä mulla on ongelma myös erään ystäväni kanssa.... joka on ikäänkuin lakannut olemasta ystäväni. Ainakin hänen käytöksensä minua kohtaan on ollut paikkapaikoin niin tylyä, että en voisi uskoa oikean ystävän käyttäytyvän niin.

Hän on lakannut iloitsemasta kaikista kivoista asioista, mitä minulle on viimeisen vuoden aikana sattunut... yhteiset kahvihetket käytämme hänen "ongelmiensa" vatvomiseen, minusta ei puhuta. Jos emme vatvo hänen lapsellisia kriisejään, keskityn kuuntelemaan hänen hehkutustaan omista asioistaan. Minun asioita ei hehkuteta. En viitsi edes yrittää iloita mistään hänen seurassaan.

Näin ollen, enpä ole häistäkään vielä maininnut tylyn vastauksen pelossa. Kissa olisi kuitenkin nostettava pöydälle. Hän odottaa tottakai saavansa kutsun, koska ei varmaan ole meuhkauksensa lomassa edes tajunnut miten älyttömän itsekkäästi ja tylysti hän on minua kohtaan käyttäytynyt. Tilanne on se, että kaasoni (tosi ystäviä molemmat) ja puolisoni ovat sitä mieltä, että kyseistä hapannaamaa ei jaksa kukaan juhlissa katsoa. Itse odotan yhä sormet ristissä jotakin "ihmeparantumista"...että hän muuttuisi sellaiseksi kun oli ennen.

Mitä mä teen??? Onko jollakulla muulla vastaavia, kateuden riivaamia, ystäviä vieraslistalla?

Anyone??

[Milla-]

Tellu83 tapauksessa mä varmaan kutsuisin ainakin sen ystävän, jolla on uusi poikaystävä. Aina suhteen alussa se seurustelukumppani kuitenkin saa eniten huomiota. Ei siinä mitään henkilökohtaista varmasti ole Voihan tuolla toisellakin kaverilla olla sellainen ajatus, että ei halua sinua lapsettomana ihmisillä "kyllästyttää" lapsiasioillaan.

Norinan tapauksessa miettisin tarkemmin teidän ystävyyden laatua. Haluatko olla tämän kyseisen ihmisen kaveii hapannaamaisuudesta huolimatta? Jos haluat, niin kannattaa tuo kaveri kutsua. Sen jälkeen te ette varmasti enää ole kavereita, jos hänet kutsumatta jätät. Jos sinulle ei ole niin ystävyyden päälle, niin tässähän voisi olla hyvä syy päästä eroon tästä kaverista

[Joala]

Norina: Mulla vähän sama tilanne. Mietin jo nyt kutsunko hänet (vaikka meillä häihin vielä aikaa) sillä hänestä on tullut inhottava ihminen. Tai sitten viimein omat silmäni ovat avautuneet hänen käytökselleen. Viimeinen niitti minulla oli se että hän haukkuu tulevaa miestäni minulle aivan päin naamaa. Puheet ovat sitä luokkaa kuin mies olisi 3-vuotias erittäin villi ja huonokäytöksinen lapsi! En tiedä mistä tuo inho miestäni kohtaan hänelle on tullut, mutta se oli minulle se varmuus etten taida kutsua jos ei hänen käytöksessään tapahdu radikaalia muutosta. Vaikeus tässä on että hänen uusi poikaystävänsä on miehen kaveri.. (Ja tämä on tietenkin vaikuttanut myös hänen käytökseensä, ei mitenkään positiivisella tavalla).

Nyt olemme viime kuukaudet olleet todella vähän yhteyksissä. Paljon olen voinut vedota omiin opiskelukiireisiin, joten mitään riitaa ei ole tullut. Oma oloni on kuitenkin niiiin paljon helpottunut kun ei tarvitse kuunnella tämän yhden ongelmia/upeaa elämää/ihan mitä vain vuodatuksia päivittäin tuntitolkulla. Eikä kukaan myöskään mollaa minun valintojani ja omaa elämääni ja laske itsetuntoani jatkuvalla syötöllä. Jos tämä pariskunta ei siis ole yhteydessä kun menemme naimisiin, tämä kaverini ei saa kutsua. Jos taas ovat ja mies on vielä kaveria oman kaverinsa kanssa niin silloin se kutsu on laitettava molemmille, vaikka hän olisi käyttäytynyt miten..

Kannattaa siis miettiä mitä sinä tuosta ystävyydestä saat? Onko se kaikki sen arvoista? Jos ei, jätä kutsumatta ja vietä hääpäiväsi Sinulle rakkaiden ja tärkeiden ihmisten kanssa

Tekisi hieman enemmänkin mieli avautua tästä kaverista mutta nyt en taida (ainakaan vielä) ihan viitsiä

[nightatvogue]

mä kun toivoin että täälä olisi mulle joku ratkaisu löytynyt. Meillä on aika hankala tilanne sukulaisten suhteen. Sulhasen äiti on mahdoton, enkä valitettavasti tarkoita mitään sellaista että olisi raivostuttava vaan tavoiltaan tai luonteeltaan vaan henkisesti sairas ja vakavasti. Hän vaikeuttaa sulhasen lähisuvun toimintaa vakavasti, valitettavasti kaikki muut ovat vaan täysin hänen hallinnassaan.

Jos emme kutsu häntä (mitä itse toivoisin niin sydämmeni pohjasta) lähtee helvetti irti. Pahimmillaan kukaan sulhasen sukulainen ei tämän takia tule tai sitten he tuovat hänet mukanaan joka tapauksessa, helpolla emme pääsisi. Mutta voisimme viettää tärkeän päivämme ilman että kukaan loukkaa meitä, puhuu satuja sulhasestani joko minun perheelle tai ystävillemme tai muuten pilata päivämme vetämällä kaiken huomioon itseensä. Jos emme kutsu häntä todennäköisyys siihen että sulhanen saisi pikkuveljensä paikalle on noin 1 %.

Jos kutsumme hänet saamme kestää kaikkea edellä mainittua ja alistaa ystävämme ja minun perheeni hänelle alttiiksi. Eniten surettaa se että aina kun tapaavat pidemmän aikaan tulee riita. aina. ja aina suku ottaa äidin puolen asiassa. aina. en mistään hinnasta haluaisi mennä läpi tälläistä hääpäivänämme. Mutta koska haluaisin myös ehdottomasti omat vanhempani paikalle tulee näin kai käymään. Sulhasen isä on kuollut, eli hänestä ei ole apua.

Mulla on 99 prosenttisesti ihan sama tilanne! Tekisi mieli jättää anoppi kutsumatta häihin, mutta meillä ei ole mitään "hyvää" syytä jättää häntä kutsumatta. Anoppi ei pidä minusta yhtään, ja on sen miehellenikin sanonut suoraan (tyyliin "mieti, kenen kanssa seurustelet"), että toivoisi miedän eroavan. Kuitenkin on lähes aina ollut asiallinen mulle kasvotusten, mutta tiedän, että puhuu musta selkänsä takansa pahaa ja vielä miehellenikin.

Jos kuitenkin päättäisimme jättää rakkaan anoppini kutsumatta, on todennäköistä, että mieheni pikkuveli tai muut sisarukset eivät tulisi paikalle. Itselleni on ihan sama, tulevatko he, mutta pikkuveli on miehelle hyvin tärkeä (pikkuveljelle taas äiti on tärkein). Toisaalta olisi aika tyhmää jättää kutsumatta anoppi häihin, koska mieheni on kuitenkin väleissä äitinsä kanssa.

Anoppi ei vaan osaa käyttäytyä kännissä yhtään. Viime häissäkin heitti miehensä (mieheni isän) ulos häistä, vaikka miehensä käyttäytyi asiallisesti meidän nähtemme.

Vaikea tilanne on. Itse olen nyt (kutsuja ei ole lähetetty) tullut siihen päätökseen että anoppi kutsutaan, koska muuten esim. sulhasen pikkuveli ja isovanhemmat eivät pääse (pikkuveli on siis 7v.) /suostu tulemaan paikalle (näin kävi kaksi viikkoa sitten sulhasen mummin hautajaisissa). MUTTA aion sijoittaa heidät koko porukan samaan pöytään mahdollisimman kauaksi meistä (tai siis itsestäni) ja tervetuliaiskättelyjä lukuunottamatta olematta heidän kanssa tekemisissä ollenkaan. JA jotta homma pitää, laitan kaikkein temppramenttisimman ja vaarallisimman kaasoni tähän tehtävään. Muutenhan voisi edes yrittää olla kertomatta häistä etukäteen, mutta mieshän ei tätä tajunnut ja kertoi iloisesti juhlapaikan ja päivän koko äitinsä suvulle. Hah!

[Mrs.S.L.M.]

Minulla sellainen tilanne, että yläaste aikainen kaverini otti yllättäen minuun yhteyttä facebookin kautta noin vuosi sitten. Olemme siellä kavereita, mutta emme ole nähneet pitkään aikaan. Yhteydenpito hiipui pikkuhiljaa silloin kun molemmat jatkoivat eri kaupunkeihin opiskelun perässä. No tämä kaveri kyseli kuulumisia ja tottakai siinä piti silloin hehkuttaa suht tuoretta kihlautumista ja tulevaa naimisiinmenoa. Tämä kaveri sitten pyysi, että voiko hän tulla myös häihin ja silloin se tuntuikin ihan hyvältä ajatukselta ja sanoin että hän on mukana vieraslistalla. Juteltiin yhteisen kaverinkin kanssa asiasta (tämä kaveri on todella läheinen ystävä minulle ja hän pitää enemmän yhteyttää tähän aikaisemmin mainittuus kaveriin).

Nyt olen kuitenkin tullut siihen päätökseen, että en kutsukaan kaveria häihin. Hänestä ei nimittäin tuon yhteydenoton jälkeen ole kuulunut yhtään mitään. Hän on mennyt naimisiin ajat sitten (en ollut kutsuttu, häät ulkomailla) ja hänellä on kaksi lasta. En ole tavannut koko perhettä ja minulla on se periaate, että koko perhe kutsutaan aina kerralla. Tuntuisi jotenkin oudolta kutsua nyt puolituntemattomaksi jäänyt ihminen tuntemattoman perheensä kanssa juhliimme, joissa muut vieraat ovat läheisiä meille.

Ehkä suurin ongelma on siinä, että pitäisikö minun ottaa häneen nyt yhteyttä ja kertoa, että hänet on potkittu vieraslistalta vai olla mainitsematta mitään koska ei olla missään puheyhteyksissä. Eniten ahdistaa se, että todennäköisesti tämä läheisempi kaverini alkaa hehkuttaa hänelle kutsua, koska luulee tämän etäisenkin ystävän sen saaneen. Ahdistaa tämä!

[Milla-]

mä kun toivoin että täälä olisi mulle joku ratkaisu löytynyt. Meillä on aika hankala tilanne sukulaisten suhteen. Sulhasen äiti on mahdoton, enkä valitettavasti tarkoita mitään sellaista että olisi raivostuttava vaan tavoiltaan tai luonteeltaan vaan henkisesti sairas ja vakavasti. Hän vaikeuttaa sulhasen lähisuvun toimintaa vakavasti, valitettavasti kaikki muut ovat vaan täysin hänen hallinnassaan.

Jos emme kutsu häntä (mitä itse toivoisin niin sydämmeni pohjasta) lähtee helvetti irti. Pahimmillaan kukaan sulhasen sukulainen ei tämän takia tule tai sitten he tuovat hänet mukanaan joka tapauksessa, helpolla emme pääsisi. Mutta voisimme viettää tärkeän päivämme ilman että kukaan loukkaa meitä, puhuu satuja sulhasestani joko minun perheelle tai ystävillemme tai muuten pilata päivämme vetämällä kaiken huomioon itseensä. Jos emme kutsu häntä todennäköisyys siihen että sulhanen saisi pikkuveljensä paikalle on noin 1 %.

Jos kutsumme hänet saamme kestää kaikkea edellä mainittua ja alistaa ystävämme ja minun perheeni hänelle alttiiksi. Eniten surettaa se että aina kun tapaavat pidemmän aikaan tulee riita. aina. ja aina suku ottaa äidin puolen asiassa. aina. en mistään hinnasta haluaisi mennä läpi tälläistä hääpäivänämme. Mutta koska haluaisin myös ehdottomasti omat vanhempani paikalle tulee näin kai käymään. Sulhasen isä on kuollut, eli hänestä ei ole apua.

Mulla on 99 prosenttisesti ihan sama tilanne! Tekisi mieli jättää anoppi kutsumatta häihin, mutta meillä ei ole mitään "hyvää" syytä jättää häntä kutsumatta. Anoppi ei pidä minusta yhtään, ja on sen miehellenikin sanonut suoraan (tyyliin "mieti, kenen kanssa seurustelet"), että toivoisi miedän eroavan. Kuitenkin on lähes aina ollut asiallinen mulle kasvotusten, mutta tiedän, että puhuu musta selkänsä takansa pahaa ja vielä miehellenikin.

Jos kuitenkin päättäisimme jättää rakkaan anoppini kutsumatta, on todennäköistä, että mieheni pikkuveli tai muut sisarukset eivät tulisi paikalle. Itselleni on ihan sama, tulevatko he, mutta pikkuveli on miehelle hyvin tärkeä (pikkuveljelle taas äiti on tärkein). Toisaalta olisi aika tyhmää jättää kutsumatta anoppi häihin, koska mieheni on kuitenkin väleissä äitinsä kanssa.

Anoppi ei vaan osaa käyttäytyä kännissä yhtään. Viime häissäkin heitti miehensä (mieheni isän) ulos häistä, vaikka miehensä käyttäytyi asiallisesti meidän nähtemme.

Vaikea tilanne on. Itse olen nyt (kutsuja ei ole lähetetty) tullut siihen päätökseen että anoppi kutsutaan, koska muuten esim. sulhasen pikkuveli ja isovanhemmat eivät pääse (pikkuveli on siis 7v.) /suostu tulemaan paikalle (näin kävi kaksi viikkoa sitten sulhasen mummin hautajaisissa). MUTTA aion sijoittaa heidät koko porukan samaan pöytään mahdollisimman kauaksi meistä (tai siis itsestäni) ja tervetuliaiskättelyjä lukuunottamatta olematta heidän kanssa tekemisissä ollenkaan. JA jotta homma pitää, laitan kaikkein temppramenttisimman ja vaarallisimman kaasoni tähän tehtävään. Muutenhan voisi edes yrittää olla kertomatta häistä etukäteen, mutta mieshän ei tätä tajunnut ja kertoi iloisesti juhlapaikan ja päivän koko äitinsä suvulle. Hah!

Kyllä mekin anoppi paikalle kutsutaan. Ihan sama, en katokkaan siihen päin Vaikka mulla ei kyseinen ihminen miellytä, haluan silti olla oikeudenmukainen, ja laittaa omat vanhempani istumaan yhtä kauas meistä kuin anoppini miehensä kanssa menee. Vaikka meillä ei välit ole yhtään hyvät, niin ei anoppi silti (muille) paha ihminen ole. Hän rakastaa poikaansa, ja ajattelee hänen parastaan.

Ollaan nyt kuitenkin päätetty, että tarkempi hääpaikka- ja aika ilmenee heille vasta kutsussa. Emme anna heidän osallistua kuluihin tai tulla järjestelemään hääpaikkaa etukäteen. Toivottavasti he vain älyävät lähteä kotiin heti virallisen tilaisuuden jälkeen

[Guest Tipsukka81]

.

Muokattu: April 13, 2015, käyttäjä: Tipsukka81

[Tinta]

Jaeniver, itse en varmaan sen kummemmin asiaan enää puuttuisi, jos tämä ns, kaveri ei mitään yhteyksiä pidä. Anna asian vain olla. Jos sieltä myöhemmin tulee kontaktiyrityksiä ja uteluita, miksei hääkutsuja tullut, voit sanoa suoraan, että johonkin se raja on vedettävä ja tällä kertaa kutsut saivat vain sellaiset henkilöt, joiden kanssa olette tekemisissä.

[Haley]

Minulla sellainen tilanne, että yläaste aikainen kaverini otti yllättäen minuun yhteyttä facebookin kautta noin vuosi sitten. Olemme siellä kavereita, mutta emme ole nähneet pitkään aikaan. Yhteydenpito hiipui pikkuhiljaa silloin kun molemmat jatkoivat eri kaupunkeihin opiskelun perässä. No tämä kaveri kyseli kuulumisia ja tottakai siinä piti silloin hehkuttaa suht tuoretta kihlautumista ja tulevaa naimisiinmenoa. Tämä kaveri sitten pyysi, että voiko hän tulla myös häihin ja silloin se tuntuikin ihan hyvältä ajatukselta ja sanoin että hän on mukana vieraslistalla. Juteltiin yhteisen kaverinkin kanssa asiasta (tämä kaveri on todella läheinen ystävä minulle ja hän pitää enemmän yhteyttää tähän aikaisemmin mainittuus kaveriin).

Nyt olen kuitenkin tullut siihen päätökseen, että en kutsukaan kaveria häihin. Hänestä ei nimittäin tuon yhteydenoton jälkeen ole kuulunut yhtään mitään. Hän on mennyt naimisiin ajat sitten (en ollut kutsuttu, häät ulkomailla) ja hänellä on kaksi lasta. En ole tavannut koko perhettä ja minulla on se periaate, että koko perhe kutsutaan aina kerralla. Tuntuisi jotenkin oudolta kutsua nyt puolituntemattomaksi jäänyt ihminen tuntemattoman perheensä kanssa juhliimme, joissa muut vieraat ovat läheisiä meille.

Ehkä suurin ongelma on siinä, että pitäisikö minun ottaa häneen nyt yhteyttä ja kertoa, että hänet on potkittu vieraslistalta vai olla mainitsematta mitään koska ei olla missään puheyhteyksissä. Eniten ahdistaa se, että todennäköisesti tämä läheisempi kaverini alkaa hehkuttaa hänelle kutsua, koska luulee tämän etäisenkin ystävän sen saaneen. Ahdistaa tämä!

Omasta mielestäni todella outoa kysyä voiko tulla häihin kun on niin pitkään ollut yhteys poikki :S itselläni ei tulisi mieleen muutenkaan kysyä pääsisinkö jonkun häihin saati sitten kaukaisen kaverin. Pahoittelut etten osaa auttaa ongelmassa mutta omasta mielestäni on kaverisi puolesta jo tökeröä käytöstä varsinkin kun sen jälkeen yhteydenpito ei ole parantunut.

Voiko olla että sinulta unohtuisi asia kun oli ohi mennen kysymys? Tai voisitko siihen vedota jos kyseleekin ettet ajatellu hänen sata prosenttisen tosissaan olleen ja unohtui sitten muiden touhujen lomassa?

[Mrs.S.L.M.]

Mennyt ihan stressaamiseksi tämä. Päätin nyt vaan jättää kyseisen ihmisen kutsuttujenlistalta pois. Jos kehtaa tulla kyselemään kutsua niin sanon kyllä, että ei kaikki mahdu mukaan. Muutenkin joudun jättämään esimerkiksi serkkujen puolisoita pois, joita en ole koskaan nähnyt enkä juhliimme kaipaa.

Edit.

Kuulin mieheltä, että meidän häistä oli puhuttu miesten saunaillassa ja siellä oli porukka alkanut kutsua itse itsensä juhliin. ”Menette naimisiin ja minä haluan olla mukana!” Tämä on jo naurettavaa. Kyse kuitenkin kolmekymppisistä miehistä! Osalta porukkaa on tullut jo naurettavia uhkavaatimuksia. Sukulaisista puhumattakaan. ”Jos se tulee niin minä en tule.” No voi voi, älä tule sitten. Aikuiset ihmiset, haloo!

Muokattu: January 28, 2012, käyttäjä: Jaeniver