Sukunimivalintanne (yhdistetty)

[marrasmorsian16]

Itse olin aiemmin ajatellut pitäväni oman nimeni, mutta toisaalta haluaisin yhteisen nimen (sekä pariskuntana että mahdollisesti tulevaisuudessa lapsille). Olen kyllä koko ajan epäillyt, että mies ei suostu ottamaan omaa nimeäni (eikä suostukaan, kysäisin jo). Itse en kyllä myöskään suostu ottamaan miehen nimeä, koska se ei sitten millään sovi etunimeeni. Ratkaisuksi keksin, että otamme miehen äidin tyttönimen, ja ehdotinkin sitä jo varovaisesti; ehdotusta ei ainakaan suorilta käsin tyrmätty Kaikki kolme sukunimeä ovat siis melko harvinaisia, ja tarkistin jopa väestörekisteristä, että tuo miehen äidin tyttönimi on niistä harvinaisin (alle 20 elossa olevaa haltijaa!) - mielestäni kaikin puolin loistava ratkaisu siis, vaikka itse sanonkin

[kilosilli]

En ole aiemmin asiaa hirveästi ajatellut. Olen kai vain ajatellut, että miehen sukunimen otan. Nyt tosipaikan tullen tuntuu jotenkin haikealta luopua omasta sukunimestäni, onhan se ollut oma nimi kuitenkin kohta 25 vuotta.  

 

Toisaalta, oma sukunimi on aika tavallinen ja miehellä vähän erikoisempi. Kaksiosaista en halua, kun on pitkä etunimi, muuten voisin harkita. 

[franny]

Mä olen aina ajatellut, että haluan vaihtaa miehen nimeen. Vuosi sitten tuli sellainen tilanne, että tajusin että mä joudun pitämään oman nimeni osittain joka tapauksessa, ja mietin yhdistelmänimeä. Nyt, kun nimenvaihto olisi ensi vuonna konkreettista, olen ruvennut miettimään että vain pitäisin omani. Meillä on kummallakin lyhyet nimet (mulla 7 ja miehellä 5), kumpikaan ei lopu -nen, miehellä ruotsinkielinen nimi ja mulla taas lyhyt, ytimekäs luontoon liittyvä nimi. Nyt mä yritän makustella että sopiiko ne millään lailla yhteen. Onneksi on vuosi ja 7 kuukautta aikaa.  

 

Mä en ees osaa sanoa miehen sukunimeä kunnolla  

[Elflady]

Mulle on alusta asti ollut selvää se, etten ota ainakaan pelkästään miehen sukunimeä. Se on tällä hetkellä varmaan yleisin sukunimi Suomessa ja mun etunimi on yleisimmästä päästä ainakin mun ikäluokassa, joten eipä todellakaan innosta olla tuplatavallinen Tämän lisäksi mun sukunimi on todella erikoinen (tän nimisiä on vajaa 20) ja haluan sen ehdottomasti pitää. Kuitenkin haluan yhteisen sukunimen perheen kanssa (koska lapsille tulee miehen nimi aikanaan), niin olen päätynyt yhdistelmään Mun nimi ei lopu -nen, joten se miehen -nen-päätteinen kyllä sopii perään ihan hyvin.

[huihai]

Minulla vaihtuu sukunimi, vaikka se kummalliselta tuntuukin. Muuta ei kuitenkaan edes mietitty.

[wieruska]

En tiedä vielä, miten meillä käy. Ei olla miehen kanssa keskusteltu aiheesta. Seurustelun alkuvaiheessa olin sitä mieltä, että ehdottomasti otan miehen nimen. Itsellä on ihan tavallinen sukunimi, ja etunimi-sukunimi -kaimojakin on paljon. Miehellä on vähän harvinaisempi sukunimi, mutta se ei kuulosta mielestäni yhtään paremmalta kuin omani, ja nyt olen jo ehtinyt luoda työelämässä identiteettini omalla nimelläni, niin en haluaisi oikeastaan enää vaihtaa. Pitää alkaa lämmitellä miestä vaihtoehdolle, että pidän oman nimeni, koska epäilen, että hän perinteiden kannattajana pitää melkein itsestään selvyytenä, että otan hänen nimensä. Ei nimen vaihtaminen mulle kuitenkaan mikään ongelma ole, eli jos mies on ehdottomasti sitä mieltä, että haluaa meille yhteisen nimen, niin voin vaihtaakin sukunimeni.

[Midwinter]

Meillä on molemmilla melko harvinaiset sukunimet. Minun nimeni on harvinaisempi kuin miehen (Suomessa tällä hetkellä noin 300 vs.450), mutta olen silti ottamassa hänen sukunimensä. Ja näin siitä huolimatta, että olen jo tehnyt jonkin verran työuraa tyttönimelläni ja tieteellisiä julkaisujakin on kertynyt muutamia. Mutta ajattelin, että tässä on sitten koko loppuelämä aikaa käyttää uutta sukunimeä kaikenlaisessa puuhastelussa.

[Siamese]

Jotenkin tuntui alusta asti selvältä, että otan miehen sukunimen kun kerta naimisiin mennään. Meillä on tosin molemmilla kyllä tuikitavalliset suomalaiset sukunimet että sen puolesta ei niin mitään väliä.

[diydiy]

Mä pidän oman sukunimen ja mies omansa. Lähisuvusta ei löytynyt yhteistä nimeä ja kummallakin on omalla nimellä niin vahva identiteetti, ettei tuntuisi helpolta ottaa vain toisen sukunimeä (mun on tosin hyvin tavallinen, miehen taas vähän erikoisempi kun sen nimisiä on noin 500). Äitini tyttönimi olisi ollut nätti, mutta sitten hyvin pienessä suvussa olisi ollut kaksi täyskaimaa samalla tutkinnolla ja se ei olisi kivaa miehelleni eikä sukulaiselleni. Yhdistelmänimi taas sopisi lähinnä niin päin, että mieheni nimi olisi ensimmäinen. Hän ei kuitenkaan halua sellaista nimeä.

Näin on ihan hyvä, ja jos liikaa kaduttaa voi niitä nimiä väklätä myöhemminkin.

Muokattu: February 17, 2015, käyttäjä: diydiy

[heinärouva]

Minä vaihdan sukunimeni. Minun sukunimi on hyvin yleinen ja olen ajatellut jo vuosia että jos joskus naimisiin menen niin vaihdan sulhasen nimen. Eli nyt saan sitten lyhemmän ja harvinaisemman sukunimen naimisiinmenon myötä.

[hopeoitu]

Meillä olisi vajaa kolme kuukautta aikaa päättää tämä sukunimiasia. Miehen sukunimi on yleisimpien suomalaisten sukunimien joukossa, kun taas omaa sukunimeäni kantavia on koko maailmassa 14, lisäksi oma etunimeni on Suomessa hyvin harvinainen. Yhdistelmänimi kuulostaa mielestäni urpolta, pelkästään -nen päätteistä minusta ei tule. Eli luonnollisesti haluaisin, että mies ottaa minun nimeni. Se vaan tuntuu edelleen olevan miehille jonkinlainen tossukan ominaisuus, jos ottaa vaimon nimen. Mikä on typerää. Mutta, asia on herkkä ja väsytystaistelun alla. Onko jollain, jonka mies on ottanut vaimonsa nimen, kokemuksia miten asiaan nimenmuutoksen myötä on suhtauduttu ja myötävaikuttiko vaimo jollain tavalla päätökseen?

[diydiy]

Mä tiedän pari vaimonsa nimen ottanutta miestä ja kyllähän se herättää huomiota vielä tänä päivänä, mutta oman kokemukseni mukaan lähinnä positiivista sellaista. Ainakin näin itseni ikäisten (20-30 v.) keskuudessa. Tosin tiedän myös pariskunnan, jossa molemmat piti lopulta oman nimensä, koska sulhasen isä uhkasi katkaista välit kokonaan poikaansa, jos poika ottaa vaimonsa nimen. Tästä tapauksesta on tosin jo melkein kymmenen vuotta aikaa.

Jos haluat joskus lapsia ja oman harvinaisen nimesi jatkuvan, niin silloin yhdistelmänimi ei sovi. Mun mielestä kannattaa ylipäätään pitää kiinni nimestään, jos se tuntuu tärkeältä. Meillä kumpikaan ei vaihda nimeään, koska se ei tuntunut mitenkään päin luontevalta.

[Eloa]

minä vaihdoin eroni jälkeen silloisen mieheni äärimmäisen tavallisen suomalaisen nimen takaisin omaan tyttönimeeni joka on harvinaisempi. Ja nyt kun menen naimisiin, ja tuolla beibelläni on myös hyvin tavallinen suomalainen nimi ja minä satun tykkäämään tyttönimestäni, niin pidän oman nimeni, en halua taas vaihtaa ja jos mies ottaisi minun nimeni, hänellä olisi sama koko nimi (etu+suku) kuin isälläni ja se ei todellakaan tunnu hyvältä ajatukselta olemme kumpikin olleet alusta asti sitä mieltä, että pidetään omat nimet

 

Minun sukunimeä löytyy Suomesta tällä hetkellä 321 kappaletta ja miehen  7047

Muokattu: February 25, 2015, käyttäjä: Eloa

[IdaLydia]

Hopeoitu, eikö olisi mahdollista että molemmat pidätte oman nimenne? Voihan sen nimen sitten myöhemminkin vaihtaa jos vaikka miehesi tuleekin toisiin aatoksiin. Jos itsellä olisi joku tosi harvinainen nimi niin varmaankin haluaisin pitää sen, mutta toisaalta en haluaisi myöskään painostaa toista vaihtamaan omaa nimeään.

 

Mulle tulee tuttavapiiristä äkkiseltään mieleen vain yksi pariskunta, jossa mies otti vaimon sukunimen. Kummankaan nimi ei ollut mikään yleinen, mutta nyt sen miehen etunimi ja sukunimi sointuvat tosi kivasti ja alkusoinnullisesti yhteen. En tiedä mikä heillä on ollut tässä taustalla, mutta muuten ovat kyllä sen tyyppisiä ihmisiä että luulen tuon olleen osittain myös eräänlainen symbolinen teko, jolla on haluttu reagoida perinteistä mieskeskeistä tapaa vastaan, että nainen ottaa miehen sukunimen. En kyllä usko että nämä ihmiset (ovat kolmekymppisiä kaupunkilaisia ja tuttavapiirikin samantyyppinen) ovat saaneet kauhean negatiivista palautetta, joissain konservatiivisissa ihmisissä tietty voi aiheuttaa närää, mutta jonkunhan aina pitää olla edelläkävijä jos niiden asenteiden halutaan muuttuvan edes vähitellen.

 

Toinen tuttavani oli vuosikausia sitä mieltä, että kun hän menee naimisiin niin mies saa luvan ottaa hänen harvinaisen sukunimensä. Ne sulhasetkin vaihtuivat siinä välissä, mutta loppujen lopuksi tämä ystäväni ja miehensä ottivat kokonaan uuden nimen, joka ei ollut kummankaan alkuperäinen sukunimi.

[Gaultier]

Pidämme omat nimet. Ei ole käynyt mielessäkään että vaihtaisin, enkä halua että mies ottaa minun nimeäni. Olen oman sukunimeni ainut kantaja, miehellä on suht yleinen nen-päätteinen sukunimi. Olen puolitosissani joskus ehdottanut että mies keksisi itselleen kokonaan uuden sukunimen, mutta ainakaan vielä hän ei ole siitä innostunut.

[Hallakaisla]

Otan mieheni nimen, vaikka en siitä ihan kauheasti pidäkään. Toisaalta oma sukunimeni on kertakaikkisen tavallinen eikä herätä minussa sen kummempia tunteita. Asia on miehelleni tärkeä, joten voin hyvin suostua, koska en itse ihan kauheasti välitä suuntaan enkä toiseen. Miehen nimessäkin lähinnä haittaa sen epäkäytännöllisyys (kirjoitetaan säännöllisesti väärin, vaikka sen kuinka tavaisi kirjain kirjaimelta).

[hopeoitu]

Tjoo, mahdollisesti mennäänkin omilla sukunimillä, toki sitten saa seuraavaksi miettiä kumman nimelle lapset nimetään, jos sellaisia siunaantuu. Eli asia tulee uudelleen pohdintaan melko suurella todennäköisyydellä melko nopeasti. Mies tuntuu hieman katkeralta, kun olen itse niin ehdoton oman sukunimeni pitämisestä, vaikka heidän suvulleen sukunimen jatkuminen ei ole mikään juttu. Meillä tosiaan sukunimi kuolee, jos sekä minä että siskoni vaihdamme sukunimen avioliiton myötä, mikä on mielestäni kovin sääli. Mutta tuo on hyvä pointti, että jos nimen vaihtaminen tuntuu itsestä pahalta, niin ei siihen kyllä kannata lähteä, kummankaan. Saattaa aiheuttaa melkoisia ristiriitoja jatkossa, esimeriksi riitojen yhteydessä. Toivon silti hiljaisesti, että mies myöntyy ottamaan minun nimeni

[Zeus]

Oma sukunimeni oli tuiki tavallinen ja miehelleni hyvin harvinainen josta myös paljon pidin. Valinta olikin omalla kohdallani hyvin helppo. Nyt kun vielä oppisi uutta nimeä käyttämään ja saa kaikki kortit uusittua uudelle nimellä.

[Pipsass]

Otin miehen sukunimen, kun yhdistelmänimikään ei olisi toiminut. Lisäksi meillä oli jo lapsi naimisiin mennessä, joten tuntui helpommalta, että koko perheellä on sama sukunimi.

[Pippuripähkinä]

Vaikka naimisiinmeno yhä on kaukaisena pilkkuna taivaanrannassa, olen jo päättänyt että otan mieheni nimen. En pidä omasta nimestäni, ja meillä molemmilla on harvinaiset sukunimet (miehen nimeä alle 160:lla, omaani alle 60:llä). Sinänsä helppo valinta.

Muokattu: March 3, 2015, käyttäjä: Pippuripähkinä

[murmels]

Kuten Pippuripähkinä, minäkin olen jo päättänyt ottavani miehen sukunimen. Toisaalta omaanikin siedän, mutten erityisemmin pidäkään siitä enkä koe sen olevan vahvasti sidoksissa identiteettiini.

 

Meillä sukunimet alkavat vielä samalla kirjaimella, mutta omani on -nen-loppuinen, eli supisuomalainen johon joidenkin etunimien yhdistäminen voi olla haastavaa. Joten jo lasten nimiä ajatellen miehen kansainvälisesti 'neutraalimpi' sukunimi houkuttaa

 

Mies on tarjoutunut ottamaan minunkin sukunimeni, joka tämän suvun osalta on sukupuuton vaarassa sillä kaikki sen jatkajat ovat naispuoleisia. Olen kuitenkin jääräpäisesti päättänyt liittyä miehen sukuun myös sukunimeltäni, joten asiastahan ei keskustella.

[Rigeding]

Minä otan myös miehen sukunimen. Tavallaan "vastustan" ajatusta, että sen jälkeen "kuulun" miehen sukuun (en kyllä kuulu muille kuin itselleni ). Tai että minut määritellään miehen kautta ja naimisissa olevana naisena. Tuleehan muutoksesa myös kaikkea ylimääräistä hommaa ja rahanmenoa, kun pitää henkilöllisyystodistuksia muuttaa. Mutta onhan se loppuunsa kuitenkin kiva sitten, jos joskus lapsia on, että kaikilla on sama sukunimi. Lisäksi minulla ei ole omaan sukunimeeni mitään tunnesiteitä ongelmallisen isäsuhteen takia. Molempien sukunimet ovat aika yleisiä -nen päättyisiä.

[Mrs. Spooky]

Omaa sukunimeäni en ole vaihtamassa, koska se on tosi harvinainen ja tosi kaunis, mutta toivoisin että mieheni ottaisi minun sukunimeni. Ymmärrän kyllä jos hän päätyy pitämään oman nimensä, koska hänen etunimensä ei natsaa sukunimeni kanssa ihan yhtä hyvin, mutta olisihan se mukavaa jos olisi yhteinen sukunimi

[vadelmainen2015]

Minä otan miehen sukunimen. Tämä on ollut selvää lähes alusta saakka, tässä mielessä ollaan molemmat hyvin perinteisiä ihmisiä. Mies on kyllä sanonut, että olisi niin halutessani "kelpuuttanut" myös yhdistelmänimen, mutta minusta sellainen olisi omalla kohdallani tuntunut vähän hassulta. Pidän miehen sukunimestä, ja haluan että postilaatikossamme on vain yksi sukunimi...  

[diydiy]

^Mut jos mies olisi kelpuuttanut yhdistelmänimen, niin eihän se sun nimeen olisi vaikuttanut. Me keskusteltiin kanssa tosta vaihtoehdosta, koska mun sukunimi nen-päätteisenä sopisi paremmin miehen nimen perään kuin miehen nimi mun nimen perään. Mies olisi suostunut yhdistelmänimeen tosin lähinnä jos mun sukunimi olisi ollut tyyliin Sibelius tai Edefelt  Pidetään siis omat nimemme.