Jump to content
Naimisiin.info

sukunimi rekisteröinnin jälkeen


Tuu-tikki

Recommended Posts

Joo samaa mieltä. Turhaa säätöä..

Parhaimmassa tapauksessa saan odotella puoli vuotta että saan sen sukunimen joka osoittaa muille että olemme virallisesti pari.

Voishan sitä mennä periaatteessa vaikka heti maistraatissa kahdestaan naimisiin ja pitää ne juhlat sitten vasta kesällä kuten on nyt suunnitteilla :) Sittenpähän on sukunimi jo vaihtunut..

Mutta sitäpä sitten saa selitella oikein olan takaa muille :D

Muokattu: , käyttäjä: Maizzi
Link to comment
Share on other sites

  • Replies 54
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Miten tämä nimen vaihtaminen voi olla niin vaikeaa? Kukaan ei maistraatissa osaa sanoa mitään, yrittävät ainoastaan väittää, että ehtisihän sitä nimeä hakea vaikka vielä myöhemmin. Miten se on niin hankalaa tajuta, että haluaisin puolisoni nimen edes mahdollisimman pikaisesti - en yli puolen vuoden päästä?! Ärsyttää. :( Tuntuu ihan nimettömältä tällä hetkellä...

Link to comment
Share on other sites

Tuo onnistuu myös, että puolisosi hakee äitinsä tyttönimeä (käytännössä aika vähinkin perustein pitäisi saada, kun on noin läheisestä sukulaisesta kyse).

Äitinsä tyttönimeä ei tarvitse hakea, vaan sen saa ottaa ihan vaan ilmoituksella eli mitään perusteluja ei tarvita. Maksaa siitä toki täytyy, olisiko joku 91 euroa tällä hetkellä. Käsittelyyn menee noin viikko.

Muokattu: , käyttäjä: Ella
Link to comment
Share on other sites

näitten kirjoitusten mukaan olen laittanut oman hakemukseni uudesta sukunimestä menemään ennen lokakuun puoliväliä ja muistaakseni tammikuun 4. päivä se tuli voimaan. että kyllä sitä odotella saa ihan kiitettävän pitkään... nopeamminkin se voi kyllä onnistua, koska mun nimihakemus käsiteltiin joulukuisessa kokouksessa. eli jos haluaa, että nimi tulee mahdollisimman nopeasti voimaan, niin kannattaa ilmeisesti ottaa selvää milloin kokouksia on ja päättää hääpäivä sen mukaan. :D

Link to comment
Share on other sites

^ Paitsi ettei tuokaan auta, jos hakemuksia on tullut paljon. Meillä oli häiden ja kokouksen välillä reilu kuukausi aikaa, mutta sanoivat kesän aikana tulleen niin paljon hakemuksia, etteivät aio käsitellä mun hakemusta ennen kuin joulukuun kokouksessa. Kiva kiva...

Ihan älytöntä :/

Ei hirveästi innostais selitellä sitten muille että miksi sukunimi ei muuttunutkaa ja että miksi se sitten puolen vuoden päästä kuitenkin muuttuu.

Jaksamista sulle Lakme, onneksi olette virallisesti kuitenkin yhdessä vaikkei sukunimi vielä täsmääkkään :)

Link to comment
Share on other sites

^ Kiitos, Maizzi! Ihan totta, että yksi sukunimiasia on pieni ärsytys sen rinnalla, että ollaan tosiaan naimisissa! Mua alkaa aina hymyilyttää, kun sanon jollekin, että "vaimoni". :D Loppujen lopuksi odotan mieluummin nimeä puoli vuotta, kunhan vain saan solmia virallisen liiton rakkaani kanssa...

Olet selvästi miettinyt ja pyöritellyt samaa asiaa kuin minä - tylsäksi käy tuo selittely koko ajan. Häissä toimme asian ja siihen liittyvän epäkohdan esiin leikin muodossa, mutta paljon on tuttavia, jotka eivät olleet paikalla. Lisäksi monen on vaikea ymmärtää tuota asiaa, vaikka miten selittäisi - "koska sehän on ihan älytöntä". Niinpä niin. Tsemppiä teillekin näissä pohdinnoissa. Taisit mainita tuossa aiemmin, että voihan sitä rekata maistraatissa jo aiemmin ja viettää häät myöhemmin - ehdottomasti voi! Meilläkin mietittiin tätä, vähän eri syystä tosin. (Adoption mahdollistamiseksi, jos olisi tärpännyt aiemmin.) Päädyttiin kuitenkin siihen, että se ei vain meistä kahdesta tuntuisi sitten samalta, joten tavallaan onneksi ei jouduttu siihen.

Link to comment
Share on other sites

^ Voisi tulla varsin sekavaa elämästä yhteisellä sukunimellä teidän tilanteessa. :D

Omasta nimiprosessista voin raportoida vähän lisää, kun on nyt edennyt... Eli 2,5 viikkoa kesti laskun postittaminen maistraatilta. Kysyin myös hakulomaketta jättäessäni, että tarvitseeko muita dokumentteja olla mukana (tyyliin rekkari-todistusta tms) ja vastaus oli, ettei tarvitse. Nyt kuitenkin kirjoittivat, että "hakemuksestasi puuttuu puolisosi suostumus, joten emme voi sitä käsitellä". - Eli siellä maistraatissa ei taas tiedetty mistään mitään. Nopeastihan tuon postitti, mutta vähän tuntui hölmöltä, kun tätä nimenomaan yritettiin tuolla kysymyksellä välttää.

Mutta mä olen nyt pulittanut sen 166e nimihakemuksesta... Joten puolen vuoden päästä sitä ehkä ollaan uudella nimellä liikenteessä! :D (Ehkä nyt poistun takavasemmalle terrorisoimasta tätä ketjua valituksella. Ihanaahan se on, että joskus vielä se nimi muuttuu.)

Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...

Ihan älytöntä :/

Ei hirveästi innostais selitellä sitten muille että miksi sukunimi ei muuttunutkaa ja että miksi se sitten puolen vuoden päästä kuitenkin muuttuu.

Jos se nimi kuitenkin on muuttumassa satavarmasti, niin miksi turhaan kenellekään selittelemään? Alkaa käyttämään sitä esim. joulukorteissa jne ja käyttää odotteluaikana "tyttönimeä" vain niissä ihan pakollisissa yhteyksissä. Joutuuhan sitä ihan jokainen nimeään avioliiton solmittuaan vaihtava henkilö odottamaan. Perinteisessä avioliitossa odotteluaika on toki merkittävästi lyhyempi, mutta muistan itsekin joutuneeni allekirjoittamaan korttiostoskuitit yllättävän kauan tyttönimelläni, kun uusi kortti ei ollut vielä saapunut. Myös ajokortin saapuminen otti aikansa. Eli turhat selitykset pois ja uusi nimi käyttöön, vaikka alkuun epävirallisemmin. :girl_wink:

Link to comment
Share on other sites

^ Hyvä pointti. Puoli vuotta tai kauemminkin on kuitenkin vähän eri asia kuin joitakin päiviä tai viikkoja.

Mä ajattelin kuitenkin ihan samalla tavalla kuin sinä ja oon noin toiminutkin eli epävirallisissa yhteyksissä käytän tulevaa nimeäni. Selittelemäänhän sitä on joutunut, kun virallisissa tilanteissa joutuukin sitten käyttämään eri nimeä. Yksi avulias kaveri on esim. alkanut ripittää yhtä opettajaa siitä, että mun nimi oli listalla väärin "vaikka se on ollut jo kuukausia naimisissa" - vaikka oli siis ihan oikein. Eli ei siitä selittelemisestä mihinkään pääse ;)

Maistraatista kerrottiin nyt, että puoli vuotta on mun kohdalla minimiaika, missä voin odottaa uutta nimeä. Kannattaa siis varautua odotteluun. :girl_sigh:

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

Aivan puskista tuli tänään ilmoitus, että mun nimi on muuttunut viime viikolla. :D Turhaan siis täällä avauduin, 4 kuukautta kesti eli tehokasta toimintaa. En tiedä miksi alun perin sanoivat muuta, mutta kivempi tietysti näin päin. Lisäksi ihmetytti, kun kaveri sai kuukausi sitten tiedon siitä, että asia meni käsittelyyn. Itse en kuullut mitään. Mutta jee!!! :-X Mä olen nyt rouva E!!!!

Link to comment
Share on other sites

  • 6 months later...

Nyt mullakin alkoi se odottelu. 166 euroa on nyt maksettu ja nyt sitten vaan odotellaan.

Oon jo esim. vaihtanut facebookkiin uuden sukunimen, mutta eipä sitä muualla tule sitten käytettyä. Näitä epävirallisia tilanteita kun on niin vähän.

Mutta hyvät naurut kaikki on saanut kun olen selittänyt ihmisille miten tää prosessi toimii. Että kuinka ensin täytin laput Helsingin maistraatissa, jotka lähettivät sen Kainuun maistraattiin. Sitten Kainuun maistraatti lähettää mulle laskun ja kun lasku on maksettu siirtää ne prosessin käsittelyn Helsinkiin nimilautakunnalle. Helsingissä nimilautakunta kuuluttaa nimen ja sitten jos valituksia ei ole tullut päättää ne siitä että saanko se nimen. Sen jälkeen asia siirtyy taas Kainuuseen jossa tehdään kaikki viralliset toimet ja sieltä sitten lopulta ilmoitetaan mulle. Ihan uskomatonta.

Yleisin kysymys on tähän mennessä ollut että kai tähän on tulossa muutos. Niin, voikun voisin siihen itse vaikuttaa :)

Link to comment
Share on other sites

^ joo, tuo prosessi on kyllä herättänyt hilpeyttä ja epäuskoisuutta kaikissa, joille siitä on kertonut. olen edelleen sitä mieltä, että tuo asia voitaisiin muuttaa tuosta noin vaan, koska ensinnäkään parisuhteiden rekisteröintejä ei kuitenkaan ihan hirveästi ole vuosittain ja niistäkään pareista tuskin kaikki samaa sukunimeä ottavat. lisää työtä ei siis tulisi juurikaan (päinvastoin, tuossa hakemusten käsitteyssä sitä työtä vasta onkin!) ja hakemuksista saatavalla rahalla tuskin pyörii yksikään laitos.

kenelle siitä voisi vihjaista?

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

No mutta jos tuon nimiasian muuttaisi samanlaiseksi ilmoitusasiaksi, niin sehan vahentaisi sita suomalaisille perin rakasta byrokratiaa; eihan nyt niin voi tehda, kylla valtion virkamiehilla pitaa olla paperia pyoritettavana ja kokouksia istuttavana ;-)

Suomen laki on kylla alyttomyyksia taynna, mutta aion silti ottaa tulevaisuudessa puolisoni nimen. En varsinaisesti haluaisi, kun itsellani on vahan harvinaisempi nimi (=alle sata sen nimista) ja toinen on sellainen "perus-Virtanen" (=yli 4000 kpl Suomessa), mutta joskus taytyy tehda kompromisseja. Ymmarran kylla puolisoni kannan nimenvaihdokseen, silla en isaani ja mummoani lukuunottamatta ole juurikaan tekemisissa isani puolen sukulaisten kanssa.

Ja tosiaan, haluan, etta meilla on sama sukunimi, jotta mahdollisten lasten tullessa tulevaisuudessa koko perheella olisi sama nimi. Ehka vahan vanhanaikaista (esim. aidillani on eri sukunimi kun mulla), mutta musta ihan kiva ajatus :-)

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...
  • 2 months later...
  • 2 weeks later...
  • 2 weeks later...

Meillä on luvassa paljon odottelua, kun haen nyt ensin itselleni uutta sukunimeä ennen häitä, ja puolisoni hakee samaa sukunimeä sitten häiden jälkeen. Puolisoni sukunimi kun ei ole järin kaunis ja omani on niin turkasen tavallinen, joten kokonaan uuden sukunimen hakeminen tuntui kivoimmalta vaihtoehdolta. Kyseessä on isäni kotitilan nimi. Odottelen vielä, lähtevätkö veljeni nimenmuutokseen mukaan, ja laitan sitten papereita eteenpäin.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Meidän suunnitelmamme ovat tällä hetkellä aika samanlaiset kuin Rosarumilla: haen ennen häitä kolmen sukupolven päästä kaivettua sukunimeä ja puoliso ottaa sen sitten myöhemmin. Olisin periaatteessa ollut valmis ottamaan puolisoni sukunimen, mutta kumpikaan meistä ei tunne juuri yhteenkuuluvuutta puolison isän suvun kanssa, niin olisi tuntunut kummalta itse itsensä siihen liittää. Puoliso on nimeensä ihan sellaisenaan aika kiintynyt, mutta tuo minun suvustani tuleva nimi on äänteellisesti sen verran samankaltainen, että nimen tuttu rytmi säilyy.

Muokattu: , käyttäjä: niehku
Link to comment
Share on other sites

  • 2 months later...

Minun piti hakea häiden jälkeen kaksoisnimeä. Pari surullista puhelua maistraattiin kuitenkin selvitti, ettei parisuhteen rekisteröinti oikeuta kaksoisnimeen, vaan siihen tarvitaan avioliitto, jota emme tietenkään voi saada (olisi kyllä kelvannut). Tosi kiva uutinen, kun pitkien pohdintojen jälkeen oltiin tultu siihen tulokseen, että kaksoisnimi olisi meille oikea ratkaisu, kun kumpikaan meistä ei ole kovin innokas luopumaan nimestään, mutta tulevien lasten elämän helpottamiseksi haluaisimme perheelle yhteisen nimen. Nyt kaikki alkaa siis alusta. Yritin jopa ehdottaa maistraatille, että hakisinkin täysin uutta nimeä, joka olisi kirjoitusasultaan minunsukunimi-puolisonsukunimi, mutta eivät tainneet arvostaa huumorintajuani. Nimilaki ilmeisti kieltää uudet sukunimet, jotka on selkeästi muodostettu kahdesta olemassa olevasta nimestä.

Samalla tulin kyselleeksi lasten nimistä, jos kumpikin meistä pitää oman nimensä: Jos äiti A synnyttää perheen esikoisen, lapsi saa syntyessään nimen A. Syntymän jälkeen äiti B adoptoi lapsen. Jos äiti B synnyttää tämän jälkeen perheen toisen lapsen, lapsi saa nimen B - vaikka vanhempi sisarus on eri niminen. Nimen voi vaihtaa A:ksi vasta, kun äiti A on adoptoinut lapsen. Prosessiin menee helposti kuukausia.

Me ajattelimme puolison kanssa, että yhteinen sukunimi helpottaisi viranomaisten kanssa asiomista, kun ulkopuolisten olisi helpompi mieltää meidät perheeksi. Tuskin yhteinen nimi oudoilta katseilta suojaa, mutta ei ehkä tarvitsisi niin paljon selitellä, kun samannimisinä meidät oletettaisiin ainakin sukulaisiksi, jos ei vanhemmiksi.

Muokattu: , käyttäjä: Viljaana
Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

^ Olin itse kiintynyt sukunimeeni ja vaihtaminen tuntui ajatuksena aluksi pahalta. Puoliso ei useista eri syistä, jotka kaikki ymmärsin, halunnut vaihtaa omaansa. Juurikin noista listaamisistasi syistä johtuen päädyimme siihen, että minä vaihdoin nimeä (ja nykyään olen erittäin tyytyväinen ja ihmettelen, miksi edes niin pitkään mietin koko asiaa). Nykyisin uuteen nimeeni liittyy vahva emotionaalinen lataus: meidän oma perheemme, meidän liittomme. Lisäksi nimi on kyllä nätti, vaikkakin aika hankala.

Näillä perusteilla päädyin kuitenkin ottamaan puolison nimen: Meille oli tulossa lapsi, joten koko perheen yhteinen nimi painoi paljon. Samoin halusimme, että jos minä joskus synnytän lapsen, hänellä on sama nimi kuin muulla perheellä. Ehkä jotenkin tuntui myös, että sama nimi korostaa sitä, että olemme samaa yksikköä (etenkin kun ko. nimi on Suomessa alle 10 ihmisellä). Ihan väkisinkin olemme sukulaisia, kun liikumme yhdessä ja meillä on sama, erikoinen sukunimi. On myös aika paljon helpompi perustella olevansa lapsen äiti esim. pankissa, lääkärissä jne, kun kantaa samaa nimeä.

Itsekin mietin kaksoisnimeä, mutta se olisi ollut korni yhdistelmä kahta ulkomaalaista sukunimeä, joten jälkeenpäin olen ihan kiitollinen, ettei se ollut mahdollista. Tosi sääli, ettei se teidän kohdalla onnistu!

Link to comment
Share on other sites

  • 3 months later...

Tähän mennessä tapahtunutta:
Muutama viikko parisuhteemme rekisteröinnin jälkeen pölähdin intoa piukassa lähimaistraatin tiskille pyytelemään lomaketta sukunimeni vaihtoon. Tiskin kesätyttönen ei osannut pyyntööni vastata suoraan, vaan katosi jonnekin pyytelemään apua ylemmiltä tahoilta. Pitkän tovin jälkeen kesätyttö palasi kertomaan, ettei rekisteröityyn parisuhteeseen kuulu oikeutta yhteiseen sukunimeen. No daa?? Sen olisin itsekin voinut hälle kertoa. Yritin pyytää ohjeita tai lomakkeita "tavalliseen" sukunimenmuutokseen, eli siis vaihtaisin sukunimeni nimeen, joka nyt sattuu olemaan puolisoni sukunimi. Typsy oli kuitenkin sillä kannalla, ettei suunnitelmani onnistu, ei voi mitään, eikä suostunut keskustelemaan asiasta enempää.

Kotona googletin lisää sukunimilakia ja yritin soittaa maistraattiin nimiasioista vastaavalle, ei vastannut. Laitoin mailia, johon nopeaan vastattiinkin ja myönnettiin, että kesätypsyä oli neuvottu väärin. Olin oikeassa, ja voisin hakemuksen lähettää. Lähetin nettihakemuksena.

Nyt noin kuukautta myöhemmin hakemukseni tuli bumerangina takaisin, siitä kuulemma puuttuu "puolison suostumus nimenmuutokseen". Ai jaa? Mistään en ollut huomannut sellaista seikkaa, että puolisollani olisi jotain virallista sananvaltaa siihen (toki olimme asiasta keskustelleet...) eikä hakemuksessakaan missään kohdassa sellaista vaadittu. Laitoin mailia, pyysin tarkempaa tietoa, miten suostumus pitäisi ilmaista, jotta asia etenisi. Vastausta odotellessa...

Se hyvä puoli tässä sentään, että on ainakin hyvin aikaa miettiä, miten selittää aikanaan sen, että sukunimeni vaihtuu vasta viiveellä...

 

 

Päivitys: Nyt kun sukunimeni on sitten tosiaan muuttunut jo ajat sitten, voisin vihdoin toimeentua kertomaan tämän tarinan lopun. Bumerangina takaisin tulleeseen (postitse siis ihan paperilla) hakemukseen puolisoni kirjoitti ihan omin käpälin maistraatin ohjeiden mukaan suostumuksen siihen, että otan hänen sukunimensä. Hakemuksessa kun ei mitään sellaista kohtaa ollut, hän kirjoitti sen vapaamuotoisesti johonkin lappusen alareunaan vaan. Hakemus lähetettiin uudelleen.

 

Kului aikaa puolisen vuotta. PUOLI VUOTTA. Postitse tuli ensimmäinen kirje, joka oli osoitettu minulle, mutta puolisoni sukunimellä. Voin kertoa, että oli hieman jännää se avata =) Kirjeessä oli päätös hakemukseni hyväksymisestä ja lasku (silloin 166 euroa, en tiedä mitä tänä päivänä kustantaa).

 

Hakemukseni oli tosiaan mennyt maistraatista nimilautakuntaan, joka kokoontuu tyyliin joskus ja jouluna näitä asioita miettimään, kai heillä on parempaakin tekemistä, mietinnän jälkeen hakemusasia oli julkaistu Virallisessa Lehdessä jota kukaan ei lue eikä kiinnosta ketään, ihan siltä varalta jos joku samanniminen sen sieltä bongaisi ja haluaisi valittaa asiasta, sitten riittävän valitusajan umpeuduttua palautunut takaisin maistraattiin, josta viikkoa myöhemmin asia oli vihdoin ilmoitettu mullekin. Ihan syystäkin tämä sukunimiasia on nostettu esiin silloin, kun sukupuolineutraalista avioliittolaista on kohistu, ei todellakaan ole sama asia kuin sukunimen vaihtuminen heti vihkimishetkellä ja ilmaiseksi. Mutta tosiaan, omalla kohdalla järjestyi vaikka vaatikin aikaa ja sukunimilain omatoimista opiskelua. Tsemppiä saman byrokratian pyörityksissä taisteleville =)

Muokattu: , käyttäjä: MistyMorning
Link to comment
Share on other sites

Se puolison suostumus tarvitaan, koska kaikki sukunimet ovat nykyään "suojattuja", eli niitä ei voi ottaa noin vain. Hakemukseen laitetaan perusteluiksi rekisteröity parisuhde henkilö Tämännimisen kanssa, ja puoliso sitten allekirjoituksellaan hyväksyy sinun pyyntösi saada tuo sukunimi. Tämä olisi kyllä pitänyt selvitä maistraatista.

Link to comment
Share on other sites

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...