Muita naimisiin meneviä pareja joilla suuri ikäero?

[Jamelia]

Koitin etsiä aihetta mutta en mielestäni löytänyt.

Mutta löytyykö muita pareja joilla ikäeroa "normaalia" enemmän? (eli sitä normaalia paria vuotta enemmän)

Miten perhe/sukulaiset ottivat vastaan uutisen naimisiinmenostanne?

Miten pitkään seurustelitte ennen kihlausta ja häitä?

Minulla ja tuolla miehellä reilu 12 vuotta, ennakkoluuloja on kohdattu ja uskon että nyt ollaan jo voiton puolella niiden suhteen.

Uutisen kihlauksesta kaikki on ottaneet hyvin,tosin en ajatellutkaan että enää kukaan mitään negatiivista sanoisi tai epäilisi, koska ollaan seurusteltu jo niin kauan. Ja seurustelua tosiaan takana vajaa 3vuotta, kihloihin mentiin juuri uutenavuotena eli viikko sitten.

[Guest Vieras_Marie_*]

Meillä on viimeisen kuukauden aikana miehen aloitteesta noussut pintaan kysymys, että josko mentäisiin naimisiin (ehkä noin vuoden sisällä). Ikäeroa on lähes neljännesvuosisata - eli ihan ei Niinistölle ja Haukiolle pärjätä, mutta melkein.

Näin iso ikäero johtaa väistämättä ihmettelyyn aina jonkun taholta, ja meillä se joku on äitini. Vaikka nyt kaikki on hyvin, äiti miettii (kuten olen itsekin miettinyt, ja pitänyt sitä ihan terveellisenä pohdintana), mihin suuntaan elämä menee kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä. Todennäköisyys leskeytymiselleni jollain aikavälillä on suuri, ja mahdollisuus joutua vanhenevan puolison omaishoitajaksi melkoinen. On valintakysymys, jättääkö vuosia/vuosikymmeniä hyvää avioliittoa elämättä siinä pelossa, että sen loppu voi olla rankka ja suhde muuttua epätasa-arvoiseksi, enemmän hoitosuhteen kaltaiseksi. Ihmeellistä mutta totta, äiti on ollut oikeastaan ainoa suhteen kyseenalaistaja - muut läheiset ovat enemmän katsoneet sitä, kuinka paljon hyvää olemme saaneet toisissamme ja toisillemme aikaan.

Enemmän kuin ikäero, avioitumisen kynnystä nostaa se, että meillä molemmilla on kaksi pitkää parisuhdetta takana. Näiden romuttuminen on ollut paha pettymys ja ennen toistemme tapaamista olemme olleet kumpikin tahoillamme sitä mieltä, että ei koskaan enää naimisiin. Nyt kohtalo tuntuu päättäneen puolestamme meidän kuuluvan yhteen jollain tavoin lopun elämäämme joka tapauksessa: täydelliseksi yllätykseksemme ensimmäinen - ja luultavasti myös ainoaksi jäävä - lapsemme syntyy hiirenkorvien aikaan. Lähipiirille tämä on ollut valtava, hämmästyttävä mutta iloinen uutinen ja sen jälkeen avioituminen on vähäpätöisempi asia, seurauksena perheeksi tulemisesta jotenkin luonnollinen juttu.

[Luna]

minulla ja miesystävälläni ikäeroa 12 vuotta. Ihan aikojen alussa ihmiset hiukan katsoivat kieroon ja karsastivat meidän suhdetta, mutta eivät enää. Molempien perhe ja sukulaiset ovat ottaneet asian oikein mallikkaasti alusta asti. Kun joku aika sitten ilmoitimme kihloista ja hääaikeista saimme pelkästään positiivista palautetta. Että hekin ovat tätä jo jonkun verran odotelleet

[Hynis]

*

Muokattu: April 6, 2016, käyttäjä: Hynis

[Jamelia]

Meillä kans perhe ja suku on ottanut aikoinaan tosi hyvin vastaan tuon mun miehen. Oikeastaan kaikki mulle tärkeet ihmiset on ollu tosi ystävällisiä sitä kohtaan,ja se on pääasia.

Mut eipä sillä, vaikka kaikki ois vastaan olleetkin niin en usko et se olis mun päätöksiin vaikuttanut, oon aina ollu semmonen oman tieni kulkija..

[Jokupa]

Meillä on sulhasen kanssa ikäeroa "vain" 10 vuotta, mutta ainakin tähänastisista ketjuun vastaajista siis vähiten. Yllättävän vähän on meille tullut kuittailuja tuosta ikäerostamme, en itseasiassa muista että kukaan muu kuin entinen heilani olisi sitä hämmästellyt (rivien välistä luettuna siis pikemminkin kauhisteli, en tiedä oliko sitten katkeruutta vai mitä liene...). Oma mummoni puolestaan hehkutti innoissaan "Kyllä se pittää naisella ehottomasti olla vanhempi mies...!!". Vaikka voihan se tietenkin olla, ettei kukaan muu vain ole kehdannut tulla kommentoimaan päin naamaa "Oottekohan nyt hei ihan tosissanne...?!" tai muuta vastaavaa, mutta mistä sitä tietenkään koskaan voi tietää mitä siellä suljettujen ovien takana oikein juoruillaan...

[Jackie-May]

Meillä ikäeroa 9vuotta, eikä se kyllä juuri missään näy. Yhtään negatiivista kommenttia ei olla ikäerosta kuultu

[Sister]

Meillä on lähes 14 vuotta ikäeroa, minä nuorempi. Kaikki on tuon ottaneet hirveen hyvin, joskus ihan alussa kyllä mun perhe vähän varauksellisesti suhtautui "vanhempaan mieheen", ja ehkä mä itse mietin että voiko tää onnistua tuon ikäeron takia. Mutta aika nopeasti ne epäilyt sitten karisivat. Meillä on kahden viikon päästä häät, ollaan seurusteltu pian viis vuotta ja saatu kaksi lastakin tässä...

Joskus sitä tulee miettineeksi, että mites sitten vanhempana, kun mies on esim. pääsemässä jo eläkkeelle ja minä vasta 50-vuotias... Mutta elämä on tässä ja nyt, ja tilanteet ja vuodet tulevat vastaan sellaisena kuin tulevat. En usko että yhtäkkiä rakkaus loppuisi vain siksi, että mies vanhenee aiemmin kuin minä.

[Kebne]

Meillä ikäeroa 12 vuotta, minä nyt 26 ja herra 38.

Kun tapasimme, en tullut hänen ikäänsä edes kysymään. Kun herra oli tehnyt selväksi jääneensä tuohon viereen, ja olimme seurustelleet muutaman kuukauden, heräsin ajatukseen: "Enhän mä edes tiedä minkä ikäinen hän on!" Arvelin miehen olevan minua muutaman vuoden vanhempi, 28-30. Meni sitten arvaus 10 vuotta väärin Mutta eipä se ole haitannut lainkaan. Ikäero ei näy meidän suhteessa juuri lainkaan, enhän edes muistanut koko asiaa alunperinkään.

Homma toimii täydellisesti, meillä on levottoman hauskaa yhdessä eikä nauru tai vitsailu lopu.

[Laretzkii]

Meillä on ikäeroa 8 vuotta ikäeroa, ja minä olen se nuorempi. Kotiväki molempien puolilta on ottanut suhteemme tosi hyvin, ja samoin parhaimmat ja läheisimmät kaverimme...Mutta ikätovereiltani, jotka eivät niin kavereita, lähinnä tuttuja, olen kuullut ihmetteleviä kommentteja: "vieläkö oot sen ikälopun kanssa?" "miten sä voit olla noin vanhan kanssa" jne..:/

Itsekin alkuvaiheessa suhdettamme kun vähän vielä kiertelimme ja kaartelimme mietin että mitenköhän ikäero tulee vaikuttamaan, mutta hyvin on mennyt, enkä ole kokenut sitä ongelmana pitkään aikaan.

Muokattu: December 5, 2009, käyttäjä: Laretzkii

[Guest Vieras_Helena_*]

Meillä ikäeroa 15 vuotta. Morsian tässä tapauksessa se vanhempi osapuoli. Naimisiin ensi viikolla.

[Delia]

Meilläkin on ikäeroa 12 vuotta, minä olen siis se nuorempi. Olemme tutustuneet yhden opiskelijajärjestön kautta, joten meillä on paljon yhteisiä ystäviä, mikä helpottaa asiaa, kun kaikki tuntevat meidät ja tietävät "tarinamme" Omat kaverini (joista osa on vielä minua pari vuotta nuorempia) ovat vähän ihmetelleet, mutta tutustuttuaan sulhooni ovat kai jo aika tottuneita ajatukseen. Vanhemmillani on varmasti ollut vähän sulattelemista asiassa, mutta ihan hyvin tuntuvat tulevan toimeen sulhoni kanssa, onneksi Eipä meilläkään tuota ikäeroa kyllä arjessa huomaa mitenkään ja hyvillä mielin suunnitellaan häitä ensi vuodelle

[Ido2010]

Meillä ikäeroa 14 vuotta. Ei se juuri arjessa näy, kun emme ole teinejä (minä päälle 30v, mies vanhempi). Häiden lähestyessä löytää kuitenkin päästään kummia ajatuksia. Kuten, en halua vihkikaavasta sitä "aina kuolemaan asti" -kohtaa. Pelkkä ajatus rakkaan menettämisestä nostaa kyyneleet silmiin. Tämä tilastollisessa valossa miesten ja naisten eliniästä... Toisaalta elämää ei voi ennustaa ja haluan nauttia tästä onnellisuudesta täysillä.

[-Julianna-]

Tuttuni on menossa naimisiin. Morsian on 23v. ja mies 40v. Minun mielestäni aivan järjetöntä kuten myös työkaverini mielestä, joka on 40v.

Jossain vaiheessa elämää tuo ikäero kuitenki tulee olemaan ongelma.

[Guest Vieras]

Kiitti vaan optimismista ja kannustuksesta edelliselle kirjoittajalle kaikille tässä ketjussa ilmoittautuneiden puolesta!

...niin kun muka joku ulkopuolinen koskaan tietäisi, kuinka jonkun toisen parisuhteessa oikeasti menee, millaiset asiat on vaikeita mistäkin syystä ja mihin kaikkeen sitoudutaan ihan tietoisesti...

Ikäero ei ole kynnyskysymys, elleivät asianosaiset näe itse sitä sellaisena.

Ihmiset valitkoot edelleen puolisoita ITSELLEEN eikä (kapeakatseisille) KANSSAIHMISILLEEN!

[-Julianna-]

^no älä nyt hiillostu. Mutta näin ne asiat vaan minun ja monen muunkin mielestä ovat. Järki käteen.

[Delia]

Tuttuni on menossa naimisiin. Morsian on 23v. ja mies 40v. Minun mielestäni aivan järjetöntä kuten myös työkaverini mielestä, joka on 40v.

Jossain vaiheessa elämää tuo ikäero kuitenki tulee olemaan ongelma.

En jaksa edes kunnolla provosoitua... Ihan vaan naurattaa tuollainen ihmisten kapeakatsaisuus ja jo valmiiksi negatiivinen ja ennakkoluuloinen asenne

[Guest Minimorsio]

^no älä nyt hiillostu. Mutta näin ne asiat vaan minun ja monen muunkin mielestä ovat. Järki käteen.

Minulla ja sulhasellani ei ole isoa ikäeroa, mutta kyllä mä tässä sanoisin, että on vähän koomista käskeä ottamaan järki käteen tunnepuolen asioissa. Siis järki mukana totta kai, mutta ei näitä asioita nyt kuitenkaan loppujen lopuksi järjellä päätetä. Jokainen valitkoon puolisonsa itse ja muut älkööt arvostelko valintaa ulkoisten seikkojen perusteella. Se on niin helppoa arvostella muiden valintoja ja pitää niitä omia valintojaan oikeampina. Onneksi kaikilla isonkin ikäeron omaavilla pariskunnilla on ihan yhtäläinen oikeus olla onnellisia kuin niillä, joilla se ikäero on pienempi. Muut ihmiset ajatelkoot mitä lystää.

[Evestiina]

Mun vanhemmilla oli ikäeroa 31 vuotta, arvata saattaa, että isäni kuoli jo kun olin 8-vuotias.

Äidillä olikin sitten rankkaa kasvattaa kaksi lasta yksin, mutta hyvin onnistui.

Kuitenkin hänellä ehti olla monta onnellista vuotta isäni kanssa, ei noissa tunneasioissa voi järjellä ajatella.

Ja jos äiti olisi niin tehnyt niin oltaisiin sitten jääty veljeni kanssa syntymättä.

Mulla ja miehelläni ikäeroa on 9 vuotta, minä olen se nuorempi. Muuten ei edes ajatella asiaa, mutta omien lapsuuskokemuksieni vuoksi haluttiin lapset suht pian naimisiinmenon jälkeen ettei mies olisi kovin vanha isä ja jaksaisi vielä hoitaa lapsia.

Yksi ikävä kommentti on ikäerosta saatu, mutta sekin sellaiselta ihmiseltä, jonka kanssa ei olla niin paljoa tekemisissä, joten eipä tuo haitanne. Ja nykyisin hänenkin mielestään mun mies on ihan ok, ihmiset vaan laukoo mitä kummallisimpia kommentteja kun eivät vielä tunne.

[Guest Vieras]

Tähän keskusteluun sopii katkelma Eeva Kilven upeasta runosta Laulu rakkaudelle:

"Herra, opeta meitä hyväksymään vanhojen rakkaus,

nuorten rakkaus, keski-ikäisten ihmisten rakkaus,

rumien rakkaus, lihavien rakkaus, köyhien rakkaus,

huonosti puettujen rakkaus

ja yksinäisten rakkaus,

me niin pelkäämme sitä."

[Sinelmä]

muistaakseni olen täällä jo joskus vastannut tämmöiseen ketjuun, muttei kai lisä pahoota...

meillä on ikäeroa 14 vuotta ja nyt on oltu saman verran jo yhdessäkin. minun vanhemmillani on ikäeroa 18 vuotta, joten varmaan sain kotoa mallia kyllä yleensä aina jos jonkun kanssa tulee asia puheeksi, niin ihmiset on että oho! mutta en kyllä ole kuullut mitään negatiivista asiasta. mies kuulemma on pari kertaa kuullut kuittailua, mistä olin ihan ihmeissäni

kaverini seurusteli aikoinaan 10 vuotta nuoremman miehen kanssa ja oli vähän huolissaan että mitähän siitä tulee kun toinen on ihan poju vielä nyt ovat kuitenkin jo naimisissa ja hyvähän siitä vain tuli!

[Guest camotar]

Minulla ja miehelläni on ikäeroa 13 vuotta,henkisellä tasolla nolla . Minusta iällä ei todellakaan ole mitään väliä. Kyllä sen tietää kun se oikea kolahtaa kohdalle. Itse viljelen sanontaa että "vanhassa vara parempi". Meidän tapauksessa sukulaisista kukaan ei ole sanonut mitään negatiivista iästämme eivätkä myöskään kaverit. Emme koe että meille siitä mitään ongelmaa tulee ja emme kyllä asiaa mietikkään ollenkaan.

Delia olet ihan oikeassa.

[Sahrami79]

^no älä nyt hiillostu. Mutta näin ne asiat vaan minun ja monen muunkin mielestä ovat. Järki käteen.

Se, että asia on sinun tai edes monen muunkin mielestä jollain tavalla, ei silti vielä tee siitä ainoaa oikeaa totuutta tai missään määrin faktaa

[Guest camotar]

^no älä nyt hiillostu. Mutta näin ne asiat vaan minun ja monen muunkin mielestä ovat. Järki käteen.

Se, että asia on sinun tai edes monen muunkin mielestä jollain tavalla, ei silti vielä tee siitä ainoaa oikeaa totuutta tai missään määrin faktaa

TOTTA!!!

[napossumi]

Meillä ikäeroa tasan 20 vuotta. Minä 30 ja mieheni 50. Epäilyttihän tuo aluksi itseäkin ja vielä enemmän miestäkin, mutta kun tutustuttiin enemmän, niin eipä sillä ikäerolla ole mitään vaikutusta. Äiti vähän ensin äimisteli, mutta totesi sitten, että tärkeintä ovat kuitenkin muut jutut: rakkaus, luottamus, rehellisyys ja se, että on todella onnellinen. Yksi veljistä epäili joutumistani omaishoitajaksi, mutta on ääni muuttunut kellossa, kun on mieheeni tutustunut. Mieheni tulee todella hyvin juttuun veljien kanssa, on niin paljon yhteistä heilläkin. Ja mieheni; todella hyvässä kunnossa, lihasta löytyy, kunto huippuluokkaa, elämäntavat erinomaisia ja suvussa pirtsakkaa ja pitkäikäistä sakkia

Naimisiin mennään syyskuussa ja eiköhän meillä ainakin 20 onnellista yhteistä vuotta ole. Oli loppu mikä tahansa, niin sen arvoista tämä on. Sitten aikanaan katsotaan, mitä tehdään, jos tilanne niin vaatii.