Kivi joka todettu väärän kokoiseksi

[Guest hki]

Arvostettuun kultasepänliikkeeseen Helsingin keskustassa toimitettu sormus korjattavaksi. Rivisormuksen yksi timantti oli rikkoutunut ja pyydettiin vaihtamaan uuteen, samanlaiseen kuin muut sormukset kivet, sormus muutoin pidettävä entisellään, hinnasta riippumatta. Työn laatu erittäin huono, korjausjälki ja uusittu kivi erottuivat sormuksessa metrin päästä, sormus ei ulkoisesti ollut enää entisensä, eikä tehty työ vastannut kirjallisesti sovittua työtilausta. Liike ei vaatinut eikä halunnut korjata virhettään, syytti työn tehnyttä seppää nimeltä mainiten. Kieltäydyimme olemasta suoraan yhteydessä heidän alihankkijaansa, katsoimme että liikkeen tulisi vastata palvelustaan ja laadustaan itse.

Toinen tunnettu ja arvostettu kultasepänliike luonnehti tehtyä työtä luokattomaksi ja sen aiheuttaneen vaurioita joiden korjaaminen olisi vaikeaa ja kallista. Huomasivat myös ettei tilalle laitettu kivi vastannutkaan ilmoitettua kokoa eikä laatua eikä ollut samanveroinen kuin muut sormuksen kivet.

Mielestäni tässä on kaksi virhettä. Korjaus tehtiin virheellisesti, muutokset muuta kuin oli kirjallisesti sovittu ja työnlaatu epäkelpoa, jopa vahingollista sormukselle. Toinen virhe on se että liike myi sormukseen kiven laadukkaampana kuin mitä se todellisuudessa oli.

Sormus on nyt korjattu alkuperäiseen kuntoon. Eri vaiheista on valokuvat tallella ja ensimmäisen liikkeen asentama vääränkokoinen kivi edelleen hallussamme, toisen liikkeen merkitsemänä (pidän sen toistaiseksi todisteena). Työn laadusta tulemme toki valittamaan. Mutta se että liike myy timatteja jotka eivät vastaa ilmoitettua kokoa ja laatua on jo mielenkiintoisempi ja juridisempi asia.

Asiakkailla on harvoin syytä tai mahdollisuutta tarkistuttaa timanttejaan gemmologilla eikä tavarantarkastajia taida alalla toimia. 24h ikkunassaan -60% mainosta pitävän liikkeen voisin joskus kuvitella huijaavan. Mutta kun tunnettu ja arvostettu ja vanhaa perua oleva liike jää kiinni teosta joka antaa aiheen epäillä sitä kauppiaan epärehellisyydestä yleisestikin, menee koko toimialan uskottavuus. Mitenköhän yleistä on että timatit myydään laadukkaampina ja erikokoisina kuin ne todellisuudessa ovat?

[Liikkeiden ja osaamattoman kultasepän nimet jätetty tarkoituksella pois vielä tässä vaiheessa]

[Guest Rog3r]

Ajattelinpa myös tällaista kysyä tässä yhteydessä. Eli mitenkäs on, kun meille sanottiin Pohjois-Amerikassa sormusta ostaessamme, että sormusta ei pitäisi jättää esim. huollettavaksi liikkeeseen siten, ettei itse näe mitä sille tehdään. Kuulemma kiven vaihtaminen sormukseen on niin helppoa, että arvokkaampien kivien kohdalla kiusaus voi olla sepille ylitsepääsemätön. Mitenkäs on? Tapahtuuko tätä vain "suuressa maailmassa", vai pitääkö tällaisesta olla huolissaan myös meillä? Äkkiseltään kun ajattelee, niin maallikonhan olisi hyvin vaikeaa huomata, että kivi on vaihtunut.

[Ella]

^Tuota olen muuten itsekin miettinyt. Useinhan näkee suositeltavan, että solitaire-sormusta hankkiessa olisi viisasta hankkia timantti erikseen ja teettää siitä sitten sepällä sormus, mutta pienessä mielessäni on käynyt, että mistä timantin hankkinut voi tietää valmiin sormuksen saadessaan, että siinä on edelleen sama timantti eikä jokin himpun pienempi ja heikompilaatuinen? Sitten taas tuntuu nololta ilmaista tällaista epäluuloa alansa ammattilaista kohtaan, puhumattakaan, että pitäisi sepälle sanoa, että haluan sitten vahtia sormuksen valmistamista vaihe vaiheelta. Vai voisiko niin oikeasti tehdä? Ettei päästä timanttia näkyvistään valmistusprosessin aikana?

[Ella]

Iirolle kiitokset asian selventämisestä.

[Guest Rog3r]

Mä edelleenkin haluaisin selvyyttä tuohon aiemmin kysymääni asiaan, eli tarvitseeko sormusta huoltoon viedessä Suomessa pelätä, että seppä vaihtaakin kiven huonolaatuisempaan?

[juillet]

Epäilen ja tahdon kyllä uskoa, että tuollaista ei suomessa tapahdu. En ole sellaisesta koskaan ainakaan kuullut. Kannattaa kuitenkin viedä luotettavan tuntuiselle ja muiden suosittelemalle sepälle. Kai siinä maine menisi täydellisesti, jos tuollaisesta jäisi kiinni ja ainahan kiinnijäämiseen on mahdollisuus.

Kuulostaa aika epärealistiselta että siinä sitten voisi olla vieressä seuraamassa sepän toimenpiteitä ja entä aikataulutus, sepän tulisi työskennellä sitten sellaisina aikoina, jolloin asiakkaille sopii tulla vahtimaan.. Aika suuri epäluottamuslause.

Tosiaan kannattaa pitää todistukset tallella ja ottaa mitat jne. jos tällainen epäilyttää. Voihan sen sormuksen käydä sitten myös jälkikäteen näytättämässä toiselle sepälle, mutta turha odottaa että ammattiseppä (tai oikeastaan gemmologi) tarkkoja tutkimuksia tekisi ilmaiseksi..

[Supi]

On aika epätodennäköistä, että kivet vaihdettaisiin huonompiin esim. vuositarkistuksen yhteydessä. Kultasepänliikkeissä ei nimittäin ole suunnatonta varastoa irtotimantteja joita sitten kiinnitellään asiakkaiden sormuksin. Kiviä hankitaan yleensä sitä mukaa kun tilauksia timanttisormuksista tulee. Ei vaan ole järkevää pitää takahuoneessa irtotimantteja satojen tuhansien edestä tyhjän panttina. Tässä tilanteessa joku epärehellinen ammatinharjoittaja siis joutuisi erikseen tilaamaan huonolaatuisen vastaavan kokoisen timantin tilalle + asiakkaan parempi timantti jäisi ilman sertifikaattia (yleensä hiemankin isommissa kivissä tulee todistus mukana), jolloin sitä olisi taas vaikeampi myydä eteenpäin. Ei ehkä loppujen lopuksi vaivan arvoista tuollainen timanttien vaihtelu.

[Guest Rog3r]

Kiitoksia näistä vastauksista

[Manouche]

On aika epätodennäköistä, että kivet vaihdettaisiin huonompiin esim. vuositarkistuksen yhteydessä. Kultasepänliikkeissä ei nimittäin ole suunnatonta varastoa irtotimantteja joita sitten kiinnitellään asiakkaiden sormuksin. Kiviä hankitaan yleensä sitä mukaa kun tilauksia timanttisormuksista tulee. Ei vaan ole järkevää pitää takahuoneessa irtotimantteja satojen tuhansien edestä tyhjän panttina. Tässä tilanteessa joku epärehellinen ammatinharjoittaja siis joutuisi erikseen tilaamaan huonolaatuisen vastaavan kokoisen timantin tilalle + asiakkaan parempi timantti jäisi ilman sertifikaattia (yleensä hiemankin isommissa kivissä tulee todistus mukana), jolloin sitä olisi taas vaikeampi myydä eteenpäin. Ei ehkä loppujen lopuksi vaivan arvoista tuollainen timanttien vaihtelu.

Timantin kanssa voi seurata tutkimusraportti muttei sertifikaatti ihan jo semanttisista syistä. Mitään virallista instanssiahan antamaan näitä tutkimusraportteja ei ole olemassa, on vain luotettavaksi havaittuja kaupallisin periaattein toimivia tutkimusorganisaatioita, sekä niitä vähemmän luotettavia.

Jos ostaa liikkeestä esim kotimaassa valmistetun valmissormuksen tai muun timanttikorun, tulee siihen mukaan yleensä valmistajan oma "timanttitodistus", ei siis mitään GIA:n tai muun tunnetun luokittelulabran paperia, vaikka karaatteja olisi reippaastikin. Jos valmiskoru on valmistettu ulkomailla, voi liike antaa oman "timanttitodistuksensa". Todistukseen tulee tiedot sormuksesta ja timantista (esim. karaatit, väri ja puhtaus), päivämäärä ja liikkeen leima. Nämä eivät ole mitään valtiovallan valvomia, virallisia todistuksia, joskin muut lait säätelevät sitä, että tuotteen on vastattava kuvausta.

Timanttikauppa ei ole millään tavalla säänneltyä kuten esim jalometallien osalta (esim Suomessa laki ja ns Wienin sopimus = tarkistusleimauskäytäntö sopimusmaissa). Kuka tahansa voi kirjoittaa minkälaisen todistuksen tai "sertifikaatin" tahansa kenelle tahansa missä tahansa.

Kivelle saa luokituksen kun sen vie tai lähettää haluamaansa laboratorioon tutkittavaksi. Koska kivissä ei yleensä kuitenkaan ole sarjanumeroita, on mahdotonta tietää kuuluuko raportti juuri tälle kivelle, jota sinulle tarjotaan ostettavaksi vaiko eikö, ellet osaa itse samoin menetelmin kuin laboratorio tutkia ja tunnistaa sitä.

Summa summarum: timanttikauppa on luottamuskauppaa.

Muokattu: January 25, 2010, käyttäjä: Manouche

[Morsian_0910]

Olen haaveillut perus rivisormuksesta jossa kiviä on myyjän mukaan 0,75 w/vs mutta sormuksen hinta mietityttää kun se on puolet halvempi kun mitä samanlaisia olen muualta katsellut. Mikä voi olla se tekijä mikä tekee sormuksesta niin edullisen...takaako aitoustodistukset kiven laadun jne. se ettei kivi ole halki krappanan alta tms...

Kuka tai mikä voi taata kivien korkean laadun ja sen että sormus on myös niin kestävä että se kestää sormessa lopun elämää.

[Uuri]

Hei!

On aivan totta, että timanttien ja timanttikorujen kauppa on luottamuskauppaa. Kuten Manouche totesi, voi kuka tahansa kirjoittaa timantille luokitustodistuksen eikä tätä toimintaa eikä myöskään timanttien kauppaa valvovaa tai sääntelyä toimittavaa viranomaista tai muuta ns. virallista tahoa ole olemassa.

Kuitenkin haluan oikaista Manouchen viestistä pari virheellistä käsitystä:

1. Kotimaisen timanttikorun - myös ns. valmiskorun - mukana voi tätä nykyä saada valmistajan oman timanttitodistuksen lisäksi myös tunnetun ja luotettavaksi tunnustetun luokittelulaboratorion (GIA, IGI, HRD, AGS) luokitustodistuksen. Tämä riippuu sekä kyseessä olevan kiven koosta, että myös (ja etenkin) korun valmistajasta, koska tällaisen todistuksen teettäminen timantille paitsi lisää valmistajan kustannuksia myös eliminoi tahallisen tai tahattoman virheellisen luokituksen mahdollisuuden, mikä on selkeästi korun ostajan edun mukaista. Ikävä kyllä, kaikki kotimaisetkaan valmistajat eivät kuitenkaan katso tarpeelliseksi tai etujensa mukaiseksi toimia näin

Omasta puolestani olen ylpeä voidessani kertoa, että jo usean vuoden ajan on miltei kaikkien Sandbergin timanttikoruihin istutettujen 0,30ct ja sitä suurempien timanttien mukana ostaja saanut GIA:n, IGI:n tai HRD:n luokitustodistuksen.

Poikkeuksen ovat muodostaneet lähinnä muut kuin briljanttihiontaiset kivet alle 0,40ct kokoluokassa (esim. princess- tai smaragdihiontaiset) ja H-vs2 tasoa alemmaksi luokitellut alle 0,40ct briljanttihiontaiset kivet. Tähän on hyvin yksinkertainen syy: Koska luokitus em. laboratorioissa ei suinkaan ole ilmaista, ei tietyn hintatason alle jääville kiville todistuksia yleensä ole järkevää teettää - kulut per kivi yksinkertaisesti muodostuvat liian suuriksi.

2. Nykypäivän tekniikka on ihmeellinen juttu - niin ihmeellinen, että tietojeni mukaan itse asiassa suuressa osassa GIA:n viimeksi kuluneiden parin kolmen vuoden aikana luokittelemista kivistä on sarjanumero, joka yksilöi kiven kuuluvaksi yhteen tietyn luokitustodistuksen kanssa. Sama pätee nykyään myös IGI:n luokittelemiin kiviin.

Tämä ID-numero on laseroitu kiven reunukseen ja on melko helposti kenen tahansa luettavissa 10x suurentavan luupin avulla. Sama numerosarja on kiven mukana seuraavassa luokitustodistuksessa ja GIA:n ja IGI:n kotisivuilta voi vielä niiden tietokannoista tarkistaa kiven tiedot numerosarjan ja kiven painon perusteella. Ts. on kohtuullisen helppoa varmistaa, että raportti kuuluu tietylle kivelle. Aika hieno juttu kuluttajan kannalta, eikö vain?!

Sallittanee mainita, että meillä Sandbergilla olemme jo yli 3 vuoden ajan teettäneet ostamiimme timantteihin ID-numeron laserkaiverruksen luokituksen yhteydessä aina, kun se on ollut mahdollista. Nyttemmin, kun kaikilla em. luokituslabrojen toimipisteillä on käytössään tähän tarvittavat laitteet ja laseroinnista koituvat kulut ovat alentuneet merkittävästi, ovat käytännössä kaikki koruihimme istutettavat yli 0,30ct briljanttihiontaiset ja yli 0,40ct erikoishiontaiset kivet yksilöity ID-numerolla.

Kuten sanottua, timanttien ja timanttikorujen kauppa on luottamuskauppaa. Juuri siksi on turvallista valita luotettavaksi tunnetun kotimaisen valmistajan sormus. Me Sandbergilla - ja uskoakseni myös monet muut kotimaiset valmistajat - teemme parhaamme ollaksemme luottamuksenne arvoisia.

Morsian_0910,

Muiden valmistajien hinnoitteluun en voi enkä halua puuttua. Sen sijaan kysymykseesi siitä, takaako aitoustodistus kiven ja korun laadun vastaisin, että se riippuu täysin siitä, kuka tai mikä on todistuksen kirjoittanut. Tässä ollaan jälleen tämän luottamuskysymyksen äärellä.

Tunnetun kansainvälisen luokituslabran todistus on luotettava, etenkin, jos sen voidaan em. ID-numeron avulla varmistaa kuuluvan tietylle kivelle. Kuitenkaan sitä, onko kivi esim. istutuksen yhteydessä rikkoutunut ja kiveen tullut särö kätketty krappanan alle ei tällainenkaan todistus tietenkään kerro. Tällaisessa asiassa korun valmistaja on se taho, jolla on vastuu ja jonka sanaan kuluttajan täytyy luottaa.

Haaveilemasi rivisormuksen yksittäiset kivet eivät todennäköisesti ole niin suuria, että niillä olisi tunnetun luokitustalon paperit. Siksi valmistajan ilmoittamat luokitustiedot ovat sinun kohdallasi avainasemassa. Voit tehdä itsellesi kysymyksen: Onko sormuksen valmistaja mielestäsi luotettava ja hyvämaineinen? Jos et voi tähän vastata selkeän myöntävästi, on syytä tarkoin harkita ostopäätöstä.

Tunnetuilla ja hyvämaineisilla valmistajilla on kovalla ja johdonmukaisella työllä ja luotettavuudella saavutettu maine varjeltavanaan eikä heidän sitä kannata vaarantaa antamalla perättömiä luokitustodistuksia tai myymällä virheelliseksi tietämiään tuotteita. Toisille valmistajille nopean voiton tavoittelu saattaa puolestaan olla tärkeämpää.

Mitä tulee sormuksen kestävyyteen lopun elämän ajan, sanoisin, että korun käyttäjällä on asiassa yhtälailla suuri vastuu, kuin valmistajalla. Lähtökohta on toki, että korut tehdään kestämään pitkäaikaista käyttöä mahdollisimman hyvin. On kuitenkin muistettava, että jalometallit ovat materiaalina pehmeitä, timantitkin voivat särkyä kolhittuina ja esim. vihkisormusta käytetään joka päivä jopa kymmenien vuosien ajan. Ei voida kohtuullisuudella edellyttää, että valmistaja voisi taata sormuksen kestävän ikuisesti tällaisessa käytössä, ellei sen käyttäjä huolehdi sormuksestaan riittävän hyvin. Tämä pitää sisällään paitsi sormuksen säännöllisen puhdistuksen ja huollon kultasepällä, myös sen, että sormusta käytetään hiukan pahimpia paikkoja varoen. On selvää, että sormuksesi säilyy kauniimpana ja todennäköisemmin ehjänä, jos et sitä ihan kaikissa askareissa ja joka paikassa sormessasi pidä.

Terveisin,

Uuri Sandberg

SANDBERG-timanttikorut

[Manouche]

Kuluttajan kannalta varsin hyviä asioita.

Uskoisin että kuluttajatyytyväisyyttä lisäisi vielä reilun kaupan sertifikaatti. Itse olisin valmis maksamaan sellaisesta jalokivestä enemmän, jonka tietäisin olevan tuotetun reilun kaupan periaatteita noudattaen.

Edit: kirj.virhe

Muokattu: February 27, 2010, käyttäjä: Manouche

[Uuri]

Hei Manouche,

Jos tarkoitat reilun kaupan timanteilla konfliktivapaita timantteja eli sellaisia, jotka ovat peräisin laillisesta lähteestä ja joiden kaupalla ei rahoiteta sotaa tai muita konflikteja, on asia meidän osaltamme hyvällä mallilla. Kaikkien valmistamiemme korujen mukana saa ostaja halutessaan kirjallisen takuun siitä, että korun timantit ovat konfliktivapaita. Noudatamme Kimberley Process:n säännöstöä, jonka avulla on onnistuttu merkittävästi vähentämään ns. konfliktitimanttien (eli rumemmin sanottuna veritimanttien) markkinoille pääsyä. Kimberley Process:sta löytyy paljon tietoa netistä, mm. kotimaiselta timantit.com-sivustolta. http://www.timantit.com/kimberley.asp

Tässä kuitenkin erittäin suppea tiivistelmä: Timantit, joilla rahoitettiin mm. sisällissotia eli ns. konfliktitimantit nousivat maailman tietoisuuteen 1990-luvun lopulla ihmisoikeusjärjestöjen toimesta. Timanttiteollisuus kuitenkin ryhtyi nopeasti tehokkaisiin toimiin tämän laittoman ja laittomia tahoja rahoittavan timanttikaupan tyrehdyttämiseksi. Näiden toimien tuloksena syntyi Kimberley Process-niminen säännöstö, jonka avulla laittomien timanttien kauppa on pienentynyt murto-osaan vuoden 1998 tasolta. Säännöstö koskee kaikkia timanttien ja timanttikorujen kaupan portaita ja sen perustava ajatus on se, että jokainen kaupan porras sitoutuu valvomaan, että sen ostamat kivet ovat peräisin laillisesta lähteestä, joka myös noudattaa Kimberley Process:n sääntöjä.

Myös me siis olemme sitoutuneet noudattamaan näitä sääntöjä, ts. ostamme koruihimme istutettavat timantit vain sellaisista lähteistä, jotka tiedämme laillisiksi ja joiden myymien kivien alkuperä on laillinen. Vaadimme toimittajiltamme Kimberley Process:n säännnöstön mukaista takuulauseketta kirjallisena jokaisessa ostolaskussa tai -kuitissa. Myös kaikkien myymiemme korujen laskuissa on vastaavanlainen takuulauseke, jolla takaamme asiakkaillemme (=jälleenmyyjillemme) koruihimme istutettujen timanttien laillisen alkuperän.

Näin ollen myös kaikkiin jälleenmyyjiemme kuluttajille myymiin Sandberg-koruihin voidaan liittää säännöstön mukainen takuu timanttien laillisesta alkuperästä. Koska asia ei kuitenkaan ole tuntunut kovinkaan paljoa suomalaisia kuluttajia kiinnostaneen, eivät jälleenmyyjät ole ryhtyneet toimiin antaakseen tällaisen takuun automaattisesti myymiensä korujen mukana, mutta pyydettäessä sen saa joko jälleenmyyjältämme tai suoraan meiltä. Tuotteidemme mukana toimitettavien takuukorttien uuteen painokseen tullaan liittämään tämä takuulause.

Hiottujen timanttien alkuperää - siis sitä, mistä kaivoksesta tai maasta ne on löydetty - ei pienen suomalaisen koruvalmistajan ole yleensä mahdollista selvittää. Timanttien jalostus- ja kauppaprosessi on luonteltaan sellainen, että jo kivien tullessa hiottavaksi ne ovat jo kulkeneet usean portaan läpi, joissa eri kaivoksista ja maista peräisin olevia raakatimanttieriä on saatettu yhdistää ja sekoittaa useaankin kertaan ja näin tapahtuu myös hionnan jälkeen. Poikkeustapauksia ovat lähinnä poikkeuksellisen suuret tai muutoin harvinaiset yksittäiset kivet, joiden alkuperä on usein tarkkaan tiedossa tai vuodesta 1998 alkaen Kanadasta, Billiton's Ekati- nimisestä kaivoksesta kaivetut ja "CanadaMark" -alkuperä todistuksella varustetut timantit.

CanadaMark-timanttien mukana seuraa todistus alkuperästä ja usein myös timantin reunukseen on laserkaiverrettu CanadaMark-logo. Näitä kiviä on yleensä tarjolla vain 0,30ct ja sitä suuremmissa kokoluokissa. Voimme hankkia tällaisen timantin asiakkaan niin toivoessa. Tähän mennessä meille on ostettu kaksi CanadaMark-timanttia, yksi asiakkaamme toivomuksesta ja toinen sattumalta (päätyi vaimoni riipukseen ). Näin pienen otannan perusteella minulla ei ole tarkkaa tietoa niiden hintatasosta ”tavallisiin” verrattuna, mutta käsittääkseni niistä joutuu maksamaan jonkin verran korkeamman hinnan. Sen tiedän, että kovin aktiivista kysyntää saati tarjontaa niille ei ainakaan toistaiseksi täällä Euroopan puolella tunnu olevan. Lisätietoa CanadaMark timanteista löytyy täältä: http://www.canadamark.com

Kanadalaiset timantit on pyritty markkinoimaan muita eettisempänä valintana. Tätä perustellaan sillä, että alkuperäisväestön edut ja tarpeet on niiden tuotannossa paremmin huomioitu ja myös luonnonsuojelulliset näkökannat on pyritty huomioimaan. Kriitikkojen mielestä tosin olisi eettisempää valita nimenomaan sellaisia timantteja, jotka on kaivettu maailman köyhimmiltä alueilta ja jossa niiden tuotanto kaikkine puutteine ja vikoineenkin kuitenkin edistää paikallisen väestön hyvinvointia ja kehitystä.

Varsinaisia reilun kaupan timantteja siinä mielessä kuin tarkoitetaan esim. maataloustuotteiden kohdalla ei juurikaan ole tarjolla tai niiden tarjonta on marginaalista. Yksi timanttialan keskeisimmistä ja vaikutusvaltaisimmista toimijoista, Martin Rapaport, on jo vuosia tehnyt hartiavoimin töitä sen eteen, että timanttien tuotanto voisi tuoda enemmän hyvinvointia ja paremmat olot tuottajamaiden väestölle ja etenkin timanttien tuottamiseen näissä maissa osallistuville ihmisille. Hänen ajatuksensa on juuri se, että ainakin pieni osa timanttikorujen ostajista olisi valmis maksamaan lisähintaa tällä tavoin tuotetuista timanteista. Tähän asti tulokset ovat valitettavasti olleet laihanlaisia. Suurimpana esteenä eivät ole kuluttajat tai korujen valmistajat kehittyneissä maissa, vaan tuottajamaissa ja niiden johtajien keskuudessa rehottava korruptio. Lisätietoa Martin Rapaportin työstä löytyy täältä: http://www.diamonds.net/fairtrade/

terveisin,

Uuri Sandberg

[Manouche]

Kiitos taas valistuksesta.

Tarkoitin nimenomaan reilun kaupan timantteja/jalokiviä siinä mielessä kun on reilun kaupan banaaneja tai kahvia ja halusin nostaa esiin tätä näkökulmaa. Valistunut kuluttaja odottaa

jo automaattisesti, että timantit ovat vähintään Kimberley Processin mukaisia. Reilu kauppa olisi taas askel parempaan suuntaan ja kaupallekin oiva markkinointikeino.

Myös oma kokemukseni on, että hyvin harva kuluttaja tuntee edes tuota Kimberleyn Processia