Liian nopeasti naimisiin?

[Sesilia88]

Itse en suosittelisi nopeasti naimisiin menoa heti tutustumisen jälkeen kenellekään, mutta älkää mua kuunnelko kun oon tämmönen omituinen ( 7 vuotta yhdessä ennen häitä).

Mielipiteeni perustelen sillä, että ei toista tunne vielä parin vuodenkaan jälkeen riittävän hyvin, ja tällä riittävän hyvin tarkoitan toisen puoliskon paskamaista puolta. Mulla ainakin oli pää pilvissä vielä parin vuodenkin jälkeen. Mikä kiire ihmisillä on naimisiin? Yleensä ne erot varmaan tulee juuri sen takia, että ei tunneta toisen kusipää puolta tarpeeksi hyvin. Kantsii nyt ainakin tsekata erotilastot ennenkuin sopii hääpäivää alle vuoden seurustelulla. Anteeksi, että olen masentava.

PS. Enkä ole ollut epävarma puolisoni rakkaudesta. Olen vaan ollut lähes puolet ajasta alaikäinen (siippa myös)... ja sopiva väli tuli vasta nyt.

[Sahrami79]

Onneksi mun miehellä ei ole mitään paskamaisia puolia . Mutta toisaalta, me ei mentykään alle vuoden seurustelun jälkeen naimisiin, vaikka kihloihin mentiinkin alle puolen vuoden seurustelun jälkeen

[morsian 07/10]

Minkä ihmeen takia pitäisi tarkastella erotilastoja ennen liiton solmimista?!

Kaikki varmasti tietävät mitä ne tilastot näyttää, enkä minä ainakaan niitä meinaa tarkastella millään tavalla

Minä ainakin menen naimisiin ja rakennan tulevaisuutta mieheni kanssa, en tilastojen.

Itse en olisi valmis vuoden seurustelun jälkeen menemään naimisiin, mutta en myöskään kyseenalaista niiden ihmisten ratkaisuja, jotka naimisiin nopeasti menevät.

Esim. vanhempani ja appivanhempani menivät naimisiin n. vuoden seurustelun jälkeen ja molemmat ovat onnellisesti naimisissa vielä 25 vuoden jälkeenkin.

Meillä häät heinäkuussa, jolloin seurustelua takana n.4,5v ja olisin ollut valmis menemään paskamaisenkin puolen omaavan sulhoni kanssa naimisiin jo aikasemminkin

[miiu84]

Jokaisen henkilökohtainen asiahan se on meneekö naimisiin vuoden vai 10 vuoden seurustelun jälkeen, mut ite en voi sille mitää et suhtaudun näihin "pika" avioliittoihin hieman varauksella.. Mulle avioliitto on ollu aina tärkeä asia enkä ole halunnu sen takia kiirehtiä siihen. Me ollaa seurusteltu 7,5v kun menemme naimisii ja yhdessä ollaan asuttu 6vuotta ja meillä on kaksi lasta.. esikoinen syntyi 4vuoden seurustelun jälkeen ja kuopus kuuden. Mutta toki itsekkin olisin varmasti kiirehtinyt naimisiin, jos tulevan mieheni kanssa oltaisiin tavattu vasta myöhäsemmällä iällä.. mutta ihan vuoden seurustelulla tuskin olisimme naimisiin menneet

[Sesilia88]

Jokaisen henkilökohtainen asiahan se on meneekö naimisiin vuoden vai 10 vuoden seurustelun jälkeen, mut ite en voi sille mitää et suhtaudun näihin "pika" avioliittoihin hieman varauksella.. Mulle avioliitto on ollu aina tärkeä asia enkä ole halunnu sen takia kiirehtiä siihen. Me ollaa seurusteltu 7,5v kun menemme naimisii ja yhdessä ollaan asuttu 6vuotta ja meillä on kaksi lasta.. esikoinen syntyi 4vuoden seurustelun jälkeen ja kuopus kuuden. Mutta toki itsekkin olisin varmasti kiirehtinyt naimisiin, jos tulevan mieheni kanssa oltaisiin tavattu vasta myöhäsemmällä iällä.. mutta ihan vuoden seurustelulla tuskin olisimme naimisiin menneet

Nojoo toi on totta, että jos ikää alkaa olla niin voi ehkä kiirehtiä hieman enenmmän kun on sitä elämänkokemustakin

Tilastojen kyttäämisellä tarkoitan, että palautuu maan pinnalle. Kun mennään naimisiin niin minulle se ainakin on lopullista, puoliso valitaan tarkoin niin että sitä jaksaa katella sen huonoinakin päivinä. En ymmärrä, että mennään alle vuoden seurustelun jälkeen yhteen, muutetaan yhteen, ja huomataan ettei arki olekaan enää niin rakkauden hekumaa alusta loppuun ja sitten erotaan vuoden naimisissa olon jälkeen.... Olen pahoillani niiden puolesta joille näin on käynyt, mutta miten ihmiset menee aina samaan nakkiin.

[Sesilia88]

Minkä ihmeen takia pitäisi tarkastella erotilastoja ennen liiton solmimista?!

Kaikki varmasti tietävät mitä ne tilastot näyttää, enkä minä ainakaan niitä meinaa tarkastella millään tavalla

En aio minäkään, kun tiedän tasan tarkkaan millainen mieheni on huonoina päivinään. Toisille se tulee yllätyksinä, että hei ensirakkauden huuma ei kestä sellaisenaan ja sen oikean rakkauden eteen tarvii nähdä vaivaa. Niille sen osoitinkin, että tuskin erotilaston eronneetkaan on ajatellut, että ero tästä liitosta tulee... Tosin ei kaikki eronneetkaan ole niitä alle vuoden seurustelleita (mutta hypoteesini on, että suurin osa)... Mutta joo tsemppiä kuitenkin latistavien puheideni jälkeenkin niille, jotka pienellä seurustelun määrällä liittoon aikovat. Peukkuja!

[Sesilia88]

Onneksi mun miehellä ei ole mitään paskamaisia puolia .

Maailman ainoa täydellinen ihminen on siis vihdoin löytynyt

[Guest camotar]

tulin katuma päälle ja poistan tekstini.. joku "moraali saarna" sieltä on kuitenkin tiedossa ni laittelen suutani soukemmalle..

Muokattu: March 20, 2010, käyttäjä: camotar

[Isithtrade]

Meidän suhde eteni sinällään nopeasti myös, että ryhdyttiin seurustelemaan kuukauden sisällä siitä kun tavattin, ja mentiin kihloihin vajaa puolen vuoden seurustelun jälkeen. Odotin enemmän hämmästyneitä ja kummallisia kommentteja, sillä ikää oli kummallakin silloin vain 20.. noh, ehkä ne kommentit eivät vain kuuluneet minun korviini asti

Naimisiin mentiin maistraatissa 4kk kihlautumisen jälkeen, syynä käytännön seikat: mieheni muutti tällöin Suomeen (kotoisin ihan toiselta mantereelta), aiomme joka tapauksessa mennä seuraavana vuonna naimisiin, mutta viisumiasioiden ja ylipäänsä kaiken muun hankaluus joudutti naimapäätöstä monella kuukaudella. Sanoimme siis tahdon ja I do maistraatissa vanhempieni ja sisarusteni läsnäollessa ja kävimme jälkeenpäin ravintolassa syömässä.

Hääsuunnitelmat lykkääntyivät rahanpuutteen ja elämäntilanteen vuoksi, joten nyt juhlimme varsinaisesti häitämme heinäkuussa 2010. Olen kuitenkin yhtä innoissani häistä kuin olisin jos olisin vielä virallisesti Ms. enkä Mrs Naimisissa on siis virallisesti oltu kohta puolitoista vuotta ja koko ajan onnellisimmiksi käymme, mutta tahdomme kuitenkin juhlistaa liittoamme ja häitämme suvun ja ystävien kanssa, joskin häät vain tulevat kovasti jälkijunassa. Sulhasen puolelta kaikki eivät tiedä, että olemme virallisesti naimisissa, sillä jo kihlausuutinen aiheutti valtavan kohun (negatiivisen).

Vaikka tiedän monen ajattelevan, että toimintamme oli ehkä kenties liian ripeää ja olemme/olimme aivan liian nuoria, kumpikaan meistä ei kokenut niin. Olemme molemmat nähneet ja kiertäneet maailmaa ja eläneet ja kokeneet, joten ihan tyhjän päältä ei kumpikaan suhteeseen alun alkaenkaan lähtenyt. Kun sen oikean tapaa, sielussa jokin avain kolahtaa lukkoon ja kaikki kääntyy kohdilleen.. ei siinä silloin viitsi turhaan montaa vuotta tavan vuoksi seurustella ja sitten odotella muutamaa vuotta sitä kihlausta ja sitten vielä muodon vuoksi vuotta tai paria ennen avioitumista. Me tunsimme jo toisemme ja alkuhuuma oli haihtunut kihlautuessamme, ja avioituminenkin olisi tapahtunut kiltisti vuoden varoitusajalla, elleivät asiat olisi vain menneet toisin.

Me olemme päivä päivältä onnellisempia, ei siis kaduta lainkaan toisen on hyvin ehtinyt oppia tuntemaan, ja samalla laillahan se suhde syvenee vuosi vuodelta niilläkin, jotka seurustelevat 5 ja kihlailevat 3 vuotta ennen avioitumista, miksei sitten meillä.. Ollaanpa vain vahvemmin sitouduttu toisiimme. Olemme ehkä nuoria, mutta sepä tarkoittaakin, että meillä on enemmän vuosia jäljellä yhdessä tähdätään 90-vuotishääpäivään vähintään!

Lisään vielä että tunnetaan toistemme huonotkin puolet, että mitään ylläreitä ei tullut vaikka siviilisääty muuttui. Eikä avioitumisella sinällään olisi ollut mikään kiire, ellei Suomi tekisi kaikkien maahanmuuttajien elämästä mahdollisimman vaikeaa.. Jos hyödyt ja haitat olisi olleet plusmiinusnolla, seurusteltaisiin varmaan vieläkin ihan vaan aviotta häihin asti

Muokattu: March 21, 2010, käyttäjä: Isithtrade

[Lakme]

Jos itsestä tuntuu, että on menossa naimisiin liian nopeasti, niin silloin kannattaisi varmaan ainakin istahtaa alas ja miettiä, että miksi siltä tuntuu. Jos taas ei tunnu, niin turha se on liikaa muitakaan kuunnella (tai kuunnella voi, mutta märehtimään tuskin kannattaa jäädä). Jokaisella on omanlaisensa tahti ja vaikka alkuhuuma varmaan ajan myötä muuttuu joksikin muuksi, niin onhan siitä aika moni muukin pari selvinnyt.

Omassa elämässäni olen sellainen, että mieluummin odotan, että on nähty pahojakin aikoja yhdessä ja että toinen on läpikotaisin tuttu, ennen kuin on häiden aika. (No, ylläreitä tulee ja saakin tulla tämän jälkeenkin, mutta ymmärrätte varmaan, mitä tarkoitan.) Minusta mikään ei siis ole varmaa, ennen kuin se on moneen kertaan ja pitävästi varmaksi havaittu Häiden kohdalla on seurusteltu kuutisen vuotta ja kavereita oltu tuplasti kauemmin. Omalla kohdalla "sopiva hetki" tuli myöhemmin kuin toisilla, mutta kaikkein tärkeintä mielestäni on, että suhteen molemmat osapuolet kokevat, ettei heidän mielestään edetä "liian nopeasti".

Edit. Luulen, että tämä on sellainen asia, missä vaikuttaa tosi paljon se, millaisia kohtaloita on ympärillään nähnyt. Eli jos kaikki pikaisesti naimisiin menneet omassa tuttavapiirissä ovat eronneet, voi olla aika skeptinen sen suhteen. Ja toisaalta päinvastaiset kokemukset puhuvat toista. Minusta parisuhteelle on parempiakin mittareita kuin se, montako yhteistä vuotta on takana.

Muokattu: March 21, 2010, käyttäjä: Lakme

[Sahrami79]

Onneksi mun miehellä ei ole mitään paskamaisia puolia .

Maailman ainoa täydellinen ihminen on siis vihdoin löytynyt

Kuka on puhunut täydellisestä? Totta kai jokaisessa ihmisessä on joitain ärsyttäviä piirteitä, mutta että ihan paskamaisia puolia? No en olisi kyllä mennyt naimisiin paskamaisen ihmisen kanssa. Piti ihan miettiä, että onko miehessäni jotain sellaista piirrettä, josta ajattelen, että voi kun se olisi toisenlainen. Mutta en kyllä keksinyt yhtään.

[caramel1]

Itse olemma olleet yhdessä tasan vuoden ja hääpäivä on elokuun lopussa. Kaikkea varmasti joudutti se että asumme toisille puolilla maapalloa mutta myös se että kumpikin tiesi kun tähän ryhtyi niin sitten ollaan tosissaan. Nyt olen taas kesäksi lähdössä tuonne "kauas". Itse ainakin opin vanhoista suhteistani ettei se aika mitään vaikuta. Kolme vuotta meni exän kanssa ja ikinä ei edes puhuttu naimisiin menosta.

Tämä on kuitenkin niin tapauskohtainen juttu eikä sitä koskaan voi tietää ennen kuin omalle kohdalle sattuu..

[Hello K]

Meillä taas, aloimme seurustella 2/2008, muutto yhteen 5/2008 (virallisesti), kihlat 7/2008, häät 10/2010. Ja tuossa välissä on ehtinyt syntyä lapsi, yksi lapsi minulla oli jo edellisestä suhteestani. Todellakin pidän hääsiirtoamme oikeana ja se kertoo viimeistään miehestäkin että on 100% läsnä suhteessa. Vaikeita aikoja on ollut kahden pienen lapsen kanssa uusioperheenä, hyvin meidän tiimi pelaa. Olen oikein onnellinen että pääsen vaimoksi haluamalleni miehelle, vaikka seurustelua takana häiden aikaan (vain) 2,5v. Kukaan ei ole ihmetellyt/kauhistellut, vaikka aluksi sitä vähän odotin.

muoks. kirjoitusvirheet, lukuisat.!

Muokattu: April 5, 2010, käyttäjä: Hello K

[Guest Nopeaa täällä]

Alettiin seurustelemaan joulukuussa, heti ensi treffeistä (toki aiemmin etäisiä tuttuja oltu, nyt oli vain ensi treffit ja ensi tapaaminen vuosiin, facebookin kautta juteltu kyllä enemmänkin). Yhteen muutto kuukausi seurustelun aloituksesta. Häistä sovittiin samalla, kun muutettiin yhteen. Kihlasormukset ostettiin viime viikolla ja naimisiin mennään parin viikon päästä, noin 6kk treffitapaamisen jälkeen. Eilisenteereen poikia ei olla kumpikaan. Molemmilla avioliitot takana (mulla 7:n vuoden, miehellä 6:n vuoden) ja erittäin vaikeita aikoja kumpikin elänyt. Kun kerrankin on onnellinen jonkun kanssa jota arvostaa ja rakastaa enemmän kuin koskaan niin miksi odottaa? Sen vain tietää, että tuossa se on. Huonoja puolia on molemmissa varmasti, mutta on kuin kotiin olisi tullut. Ihmettelyjä tulee olemaan varmasti, sillä salaamme häämme siihen asti, kunnes ehkä myöhemmin pidämme juhlat. Naimisiin mennään ja sillä sipuli, siinähän ihmettelevät

[Guest jopas]

No, mä taas väittäisin, ettei se pitkäkään suhde ennen häitä ole mikään tae, että avioliitto onnistuu..

Tuttu meni naimisiin ensin 7 vuoden seurustelun jälkeen, ero tuli YHDEN VUODEN avioliiton jälkeen. Toisen kerran hän meni naimisiin vuoden tuntemisen jälkeen ja vauvakin tuli heti perään. Tämä liitto on nyt kestänyt 15 vuotta ja on hyvin onnellinen.

Että silleen..

On täysin pötyä, etteikö muka toista voisi oppia tuntemaan vuodessa. Riippuu TÄYSIN ihmisistä. Joten olkaa vaan niin skeptisiä kuin haluatte nopeista avioliitoista, tosiasia on että ne voivat toimia siinä missä avioliitot, jotka on solmittu pitkänkin tuntemisen jälkeen.

[tammityttö]

On täysin pötyä, etteikö muka toista voisi oppia tuntemaan vuodessa. Riippuu TÄYSIN ihmisistä. Joten olkaa vaan niin skeptisiä kuin haluatte nopeista avioliitoista, tosiasia on että ne voivat toimia siinä missä avioliitot, jotka on solmittu pitkänkin tuntemisen jälkeen.

Eiköhän kummassakin tavassa avioitua onnistumisen avainedellytyksinä ole samat asiat. Jos naimisiin menee pitkän seurustelun jälkeen vääristä syitä, niin se ei tietenkään kovin todennäköisesti kanna pidemmälle kuin nopeasti oikeista syistä naimisiin menneillä. Luonnollisesti toisen kuitenkin tuntee paremmin pitemmän ajan jälkeen kuin lyhyemmän ajan jälkeen. Jos olisimme miehen kanssa pyyhältäneet naimisiin vuoden seurustelun jälkeen, niin olisin toki mennyt naimisiin saman ja yhtä oikean ihmisen kanssa. En olisi silti mennyt naimisiin sen miehen kanssa, jonka nyt tunnen. Ehkä siksi nopea toiminta minua hieman kauhistuttaa, vaikka en näekään siinä mitään tuomittavaa. Jokainen toimii tyylillään, ja se jokaiselle suotakoon

[Guest OutiKaisa]

Vanhempani tapasivat syksyllä, keväällä kihlautuivat ja alkoivat odottaa minua ja menivät naimisiin juhannuksena, reilu puoli vuotta tapaamisensa jälkeen. Äitini oli ollut jo kihloissa aiemminkin "ison talon pojan" kanssa, mutta ei ollut onnellinen siellä ja "karkasi". Vanhempani ovat olleet onnellisesti naimisissa yli 30 vuotta.

Toinen tarina: rakkaus roimahti uudelleen tuleen teinirakkaan kanssa monen vuoden tauon jälkeen ja pari meni naimisiin alle puoli vuotta uuden "löytämisen" jälkeen. Monen mielestä liian pian. Mies kuoli ennen ensimmäistä vuosipäivää. Kuolleen miehen veli sanoikin hautajaisissa, että onneksi avioituivat nopeasti, muuten ei olisi veli saanut koskaan nauttia onnellisesta avioliitosta.

Naimisiin vaan, kunhan järjen pitää päässä ja kuuntelee sydäntään ihan oikeasti!

[Guest nuorimorsian]

Meillä on alttarille astellessa yhteisiä vuosia takana melkein kolme, kihlat tulivat reippaan vuoden seurustelun jälkeen. Päätettiin että turhaa odottaa kun tiedetään molemmat että tämä on juuri sitä mitä elämältämme halutaan. Reaktioita on tullut laidasta laitaan, riemunkiljahduksista aika ankaraankin kritiikkiin.

Ikää minulla 19 ja miehellä 20, ollaan siis juuri sellainen nuori pariskunta jota kaikki kauhistelee että mitä te nyt vielä hoppuilette. Mutta niin, ikä ei ole tae avioliiton onnistumisesta. Miksi muuten puolet suomalaisista avioliitoista päättyis eroon vaikka niitä solmitaan vanhempina kuin koskaan?

[tammityttö]

^ Eihän tässä keskustelussa tainnut olla iästä kysekään, vaan siitä miten nopeasti avioituu.

[Guest Siena]

Mutta niin, ikä ei ole tae avioliiton onnistumisesta. Miksi muuten puolet suomalaisista avioliitoista päättyis eroon vaikka niitä solmitaan vanhempina kuin koskaan?

Eipä kai takeita onnelliselle ja/tai pitkäikäiselle liitolle olekaan. Mutta tuohon että liitoista tänäpäivänä erotaan runsaasti, vaikuttaa enemmän avioliittolain ja kulttuurin muutokset. Varmaan niissä aiempien vuosikymmenien nuorena somituissa liitoissa oli yhtä lailla haasteita, hankaluuksia ja onnettomuutta etc. mutta eroaminen ei vaan onnistunut ihan yhtä kätevästi.

[Guest OutiKaisa]

>>Eipä kai takeita onnelliselle ja/tai pitkäikäiselle liitolle olekaan. Mutta tuohon että liitoista tänäpäivänä erotaan runsaasti, vaikuttaa enemmän avioliittolain ja kulttuurin muutokset. Varmaan niissä aiempien vuosikymmenien nuorena somituissa liitoissa oli yhtä lailla haasteita, hankaluuksia ja onnettomuutta etc. mutta eroaminen ei vaan onnistunut ihan yhtä kätevästi.

Minä olen joskus miettinyt, sitä kun sanotaan, että nykypäivänä erotaan liian helposti. Hyvähän se on tuollein yleisellä tasolla väittää niin. Mutta entäpä jos miettisi läpi kaikki ne ihmiset, jotka tuntee ja jotka ovat eronneet. Ketkä niistä ovat eronneet liian helposti. En keksi ketään, ja voin kuitenkin kymmeniä ellen satoja pareja miettiä, kaikista ei tiedä tietenkään kaikkia taustoja, mutta usein nyt jonkin detaljin. Muutama on sellainen, jotka ovat menneet naimisiin (tai tehneet lapsia) kovin nopeasti (mutta onhan niitä niissä "onnistujissakin").

[Ohimoilta ohentunut]

Näen asian niin, että on tyystin kaksi eri asiaa rakastua ja rakastaa.

Rakastuminen on biologinen reaktio, joka kestää jokusen vuoden. Se lienee kehittynyt evoluutiossa, jotta lapset saisivat alkunsa ja ihmislaji menestyisi.

Rakastaminen taas on laaja maailmankatsomuksellinen prosessi, jossa yksilö joutuu punnitsemaan elämänsä arvoja ja valintoja ja opettelemaan tyytymään epätäydelliseen.

Rakastaminen on hyvin laimeaa verrattuna rakastumiseen.

Rakastaminen mitataan lopullisesti vasta silloin, kun pitkässä suhteessa ollessaan hullaantuu johonkin toiseen. Tällöin paljastuu, onko ihminen sitoutunut kumppaniinsa maailmankatsomuksellisella vai tunteiden tasolla. Tunteisiin perustuviin avioliittoihin en usko. Ne ovat lähes varmasti tuhoon tuomittuja. Tunteet kyllä käynnistävät suhteen, mutta eivät elätä sitä.

Yllä olevan perusteella lienee sanomattakin selvää, että pidän lyhyeen seurusteluun perustuvia liittoja arvauksina. Jotkut niistä kestävät ja toiset eivät, mutta etukäteen sitä ei voi tietää.

[Guest 16.11.2009]

Mulla oli ensimmäinen avioliitto pikainen ja näin jälkeenpäin aattellen menimme liian nopeasti naimisiin ja erosimme reilu 3 vuoden päästä vihkimisestä.(syitä en ala henk.koht syistä laittamaan.)

[Guest mallu]

<a href="http://www.weddingcountdown.com">

<img border="0" src="http://img.weddingcountdown.com/ticker/7h3ccwki.png" alt="wedding websites" />

</a>

[Seratone]

Mun on pakko myöntää, et oon hiukan skeptinen nopeiden avioliittojen suhteen.

Toki on niitä, joilla vaan on sitten heti alusta alkaen sellanen olo et tässä se on. Eräs tuttavapari meni _todella todella_ nopeesti tutustumisen jälkeen naimisiin, kohta ovat pari vuotta olleet aviossa. Kaikkea hyvää heille.

Mutta omista kokemuksista oon joutunut oppimaan, ettei se ihana onnellinen mahtava kaikenkattava alkuhuuma ja rakastuminen oo onnen tae. Olin entisen elämän kanssa ihan tosissaan menossa naimisiin, kun oltiin puoltoista vuotta oltu yhdessä. Ajattelin, et siinä kävelee mun loppuelämä. Kihloihin mentiin ja kolmen vuoden seurustelun jälkeen miehestä sitten löytyikin sellasia luonteenpiirteitä, mitä oli vaan piilotellut ja salaillut koko ajan. Jos siis oltais sen puolentoista vuoden jälkeen menty naimisiin, kun olin jo itse ihan varma et tää on Sitä, niin olisin 21-vuotiaana ollut jo eronnut ensimmäisestä avioliitosta. Eikä muuten ollut se kihlauksenkaan purkaminen mitenkään helppo keissi, vaikka pettymys oli siihenastisen elämäni suurin. Tahtoo siis sanoa, että iästä riippumatta (18 tai 28 tai 38) sitä toista ei kyl ihan tosta vaan opi tuntemaan.

En siis kritisoi niiden päätöstä, jotka nopeesti menevät avioon. On mahtavaa, jos itsellä on sellanen olo ja varmuus et tää on se oikee mulle. Itse en vaan uskaltais sellasta askelta ottaa, enneku on elämä tasottunu ja kokemus osoittanu, et se toinen on tasaisessa arjessa yhtä rakas mitä alkuhuumassakin.

Seurusteluajasta välittämättä kaikille tasapuolisesti onnea avioihin