Liian nopeasti naimisiin?

[Guest guest vaan]

Onko täällä muita, jotka on mennyt tai menossa naimisiin vuoden sisällä siitä ku alkoi seurustella? Onko ratkaisu tuntunut yhä oikealta vai onko alkanu kaduttaa? Miten muut on suhtautuneet uutiseen?

Ite en ois jaksanu seurustella vuositolkulla ennen naimisiinmenoa, kun tiesin muutamien kuukausien seurustelun jälkeen löytäneeni rinnalleni oikean miehen. Muiden reaktiot naima-aikeisiin vaihtelivat tyrmistyksestä aitoon iloon.

[NorthernLight]

Me ei ihan vuoden sisällä olla naimisiin menossa, mutta läheltä liippaa, kun sitoutumisesta kuitenkin on kyse. Me päätettiin antaa vauvalle lupa tulla viisi kuukautta seurustelun alusta ja kuukautta myöhemmin testi näytti plussaa. Oli kyllä puhetta myös kihlautumisesta jä naimisiin menosta, mutta ajateltiin niiden aika olevan myöhemmin. Kyllähän me aika monenlaisia reaktioita saatiin nähdä, kun jotkut luuli lasta vahingoksi ja osa ei ällistykseltään osannut oikein ajatella mitään. Poika on nyt reilun vuoden ja häät tulossa, yhdessä oltu suunnilleen 2½ vuotta.

[Sahrami79]

Me oltiin tunnettu vain vähän päälle puoli vuotta ja seurusteltu vakavasti reilu 3kk , kun päätettiin hääpäivä ja varattiin juhlapaikka. Häihin on tosin vielä 11kk aikaa, joten 1,5 vuotta tulee yhteiseloa silloin täyteen. Kun löytää sen oikean, niin miksi pitäisi odotella jotain soveliasta ajankohtaa. No, ainoastaan yksi ihminen tietää näistä naima-aikeista, koska en itse haluaisi kuulla yhtään epäilevää tai ihmettelevää kommenttia (vaikka kaverit tuskin mitään kauheaa sanoisivatkaan). Mies sanoi juuri äsken hyvin: En näe mitään eroa siinä että ollaanko me naimisissa vai ei. Sitten on sama sukunimi ja jos toiselle sattuu jotain, niin on virallinen lähiomainen.

Ratkaisu tuntuu joka päivä enemmän oikealta.

[enmi]

Me mentiin kihloihin n. puolen vuoden seurustelun jälkeen ja naimisiin mennessä ollaan oltu yhdessä n. 2 vuotta. Eikä todellakaan kaduta

[tammikuu09]

Kun alettiin seurustella, asuin vakituisesti ulkomailla ja noin kuukauden edes takaisin lentämisen jälkeen irtisanouduin sikäläisestä työpaikastani, koska jo silloin tiedettiin, että halutaan olla yhdessä (kolmen kuukauden irtisanoutumisaika tuntui kyllä ikuisuudelta ). Kihloihin mentiin vajaan kolmen kuukauden jälkeen, yhteen muutettiin viiden kuukauden jälkeen ja naimisiin siis mennään puolentoista vuoden jälkeen (ulkomailta muuttamisen ja uuden työpaikan etsimisen jälkeen piti jättää vähän marginaalia häiden järjestämiseen ).

Itse asiassa hiukan pelkäsin ystävieni ja vanhempieni reaktiota, kun noin ripeällä aikataululla hyppäsin vähän niin kuin tyhjän päälle, mutta yhtään epäluuloista kommenttia ei ainakaan minun korviini asti kantautunut! Tietysti asiaa auttaa varmasti se, ettemme ole enää aivan nuoria ja tiedämme jo, mitä haluamme ja mitä emme... Niin ja ainakin vanhempani vain salassa hykertelivät, kun vihdoin palasin Suomeen, mikä oli aikaisemmin lievästi sanottuna epätodennäköistä

[salza08]

Juttelin tästä aiheesta ihan vasta yhden tutun kanssa. Asia nimittäin näyttää olevan niin, että "tällä iällä" ei sitä miettimistä niin pitkään tarvi harjoittaa vaan jotenkin sen vaan tietää. Harjoiteltua on tullut niitä juttuja, jotka ei toimi ja kun asiat naksahtaa kohdalleen, ni se on sit menoa. Meilläkin näin kävi ja aika nopeasti on asiat edenneet, alle 2v nämä päätyivät naimisiin.

Ja meitä on niin moneksi, toiset tarvii enemmän ja toiset vähemmän aikaa. Aika se sitten näyttää, miten lopulta kävi.

[Guest Anskutin]

Uskovien piireissä on sattuneesta syystä yleistä mennä naimisiin vuoden-parin seurustelun jälkeen. Minä en pidä sitä mitenkään ihmeellisenä, varsinkaan, jos ikää löytyy jo vähän enemmän eikä ihan ensirakkaus ole kysymyksessä. Ei ole olemassa mitään tiettyä aikaa, joka pitäisi odottaa ennen naimisiinmenoa. Jos kokee löytäneensä sen oikean, miksi "koeajaisi" tätä henkilöä avoliitossa pitkään sopimatta sen virallisemmasta sitoutumisesta - jos kumppani on mieleinen ja hänen kanssaan haluaa rakentaa yhteisen elämän, on pelkästään positiivista tunnustaa se myös viranomaisen edessä. Eihän koskaan voi sanoa varmaksi, että nyt ollaan käyty kaikki kriisit läpi ja nyt tietää että tämä kestää. Aina voi tapahtua jotain yllättävää, oli tunnettu puoli vuotta tai puoli vuosisataa. Avoliitosta ero ei ole tunteen tasolla sen helpompaa kuin aviostakaan. Joten olen onnellinen aloittajan puolesta, suhde joka näin lähtee heti lopullisen sitoutumisen pohjalta on kestävällä perustalla.

[Guest insku]

me muutimme sulhon kanssa yhteen 1,5kk seurustelun jälkeen, kihloihin 6kk seurustelun jälkeen, ja häät ensi kesänä, jolloin olemme seurustelleet 1v 9kk nopeahkoa toimintaa, varsinkin nuorilta ihmisiltä, mutta omat vanhempani ovat aidosti iloisia tapahtumista.. sulhon vanhemmista ei voi sanoa samaa.. varsinaisesti he eivät tyrmää tekojamme, vaan vihjailevat että pitäisi odottaa ja oletteko nyt tosissanne.. typerää! ei tulisi mieleenkään pelleillä avioliittoon ym. sitoutumiseen liittyvillä asioilla

[-...-]

.

Muokattu: January 8, 2016, käyttäjä: M-J

[Guest Vieras_R_*]

Jos ite oisin yhtä hätähousu ni oisin nyt ihan kusessa.. edellisen poikaystävän kanssa kuitenkin seurusteltiin "oi vitsi me mennää viel naimisii"-periaatteel sen vuoden verran, kunnes sen jälkeen tuli niin hemmetillisii ongelmii et ei voi ku kiittää onneaan ettei kukaan ehtiny kosii tai tehä muutakaan typerää siinä alkuhuumassa.. Siis siitä oppineena todellakin tahdon eka katsoa että kestäänö tää nyt yhen joulun vai kaksi jne. ja sitten kun vuodesta alkaa tulla rutiinia (ei vaan päivistä) niin näkee että löytyykö sitä ilo olla toisen kanssa pitempään.

[Dante]

Minäkään en usko siihen, että ollaan joku normiaika yhdessä ennen naimisiinmenoa, jotta "testattaisiin" suhteen kestävyys. Elämä on sellaiseen aivan liian yllättävää.

100 % komppaus tälle.

Me tiedettiin alusta asti, että halutaan olla aviopari. Me ollaan oltu yhdessä se vuosi, kun on hääpäivä. Mies olisi halunnut jo kesällä avioitua, jos olisimme skipanneet juhlat kokonaan ja menneet kahden kesken maistraattiin. Mutta lopulta päätettiin juhlistaa lähimpien sukulaisten ja ystävien kesken.

Jotkut sanoivat, että hitto te olette tyhmiä, mutta puhukoot mitä lystäävät. Me tiedetään itse mitä me halutaan ja se on tämä. Sen verran p*skaa ollut kummankin elämässä suhteiden saralla, että tiedetään mikä tekee meidät onnelliseksi. Ja se on toisemme. Se arvostus, rakkaus, välittäminen ja yhteys mitä meillä on toisiamme kohtaan on jotain, mitä en tuntenut tai ikinä kokenut entisissä suhteissa (eka 9 vuotta ja toinen 9 kk, kun opin vihdoin avaamaan silmät ajoissa ja oppimaan, minkälaista kohtelua ei toiselta puoliskolta koskaan oteta.)

Läheiset ihmiset ottivat uutisen hyvin ja ovat onnellisia meidän puolesta.

Missään vaiheessa ei ole ollut epäilyksen häivää. En ole koskaan tuntenut olevani varmempi mistään, kuin nyt. En ole koskaan ollut näin onnellinen. En edes tiennyt, että tälläisiä tuntemuksia on.

Myös mies oli täysin varma heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Ennen kun tavattiin hän oli päättänyt ettei ikinä halua naimisiin, lapsia tai muuttaa naisen takia edes kadun toiselle puolelle. Tavattiin, muutti toiseen maahan rakkauden takia, kohta ollaan aviossa ja joskus yritetään saada lapsia kun ollaan henkisesti valmiimpia niin suureen vastuuseen.

Meistä olisi kumpi tahansa ollut valmis jättämään kaiken taakseen toisen vuoksi.

[Sahrami79]

^^ Suhteet on erilaisia, kuten ihmisetkin. Joskus sen vain tietää nopeastikin, että tämän ihmisen kanssa haluan olla lopun ikäni. Mistä muka voisin löytää paremman?!? Edellisessä suhteessa olin melkein 7-vuotta, eikä se kuitenkaan riittänyt mihinkään. Eli ei se määrä vaan laatu. En itsekään ehkä aikaisemmin uskonut siihen, että suhde voisi edetä näin nopeasti, mutta niin ne vain ajatukset muuttuu kun se oikea tulee omalle kohdalle.

Muoks: Lisätty yksi väksy, kun Dante ehti väliin

Muokattu: September 1, 2008, käyttäjä: Sahrami79

[Martsu]

Sen verran p*skaa ollut kummankin elämässä suhteiden saralla, että tiedetään mikä tekee meidät onnelliseksi. Ja se on toisemme.

Komppaan! Kun tätä elämää on jo molemman 3-kymppisiksi asti eläneet, ja jos jonkinmoisia virityksiä on koettu, oli aivan selvää jo viikon seurustelun jälkeen, että tässä on se mies, jota olen aina etsinyt! ...kihloihin siis mentiin reilun puolen vuoden seurustelun jälkeen, ja naimisiin mennään kun yhdessä oloa on takana vajaa 2 vuotta

[Guest kello]

Rohkeasti vaan eteenpäin! Kaikella on aikansa. Toiset tuunaa häitään ja aikojaan vuosia, toiset haluaa ottaa askeleet avioon nopeammin. Omat isovanhempani menivät naimisiin vajaan 7kk tuntemisen jälkeen - ja olivat naimisissa yli 50 vuotta "kunnes kuolema heidät erotti". Molemmat olivat yli 30-vuotiaita, kun menivät naimisiin.

[Guest guest vaan]

Kiitos kommenteista tähän asti Onhan se niin, että avio-onni ei riipu suoraan siitä kauanko ehditään seurustella ennen häitä.

Suhtaudutaan kultani kanssa naimisiinmenoon sillä periaatteella, että yhdessä pysytään loppuun asti, ja molemmat ollaan ehditty tallata palloa tahoillamme sen verran kauan, että tiedetään mitä halutaan...ja oikeastaan alusta alkaen on ollut selvää, että tässä Se nyt on.

Ollaan tosi onnellisia toisistamme ja naimisiinmenostamme.Ne tutut, jotka suhtautuvat aikeisiimme epäilevästi, ajatelkoot mitä haluavat. Ei me olla niille tilivelvollisia...Sehän nimenomaan on tärkeintä, että meillä itellämme on 200% varmuus siitä, mitä ollaan tekemässä.

[Guest Morre]

Tunnustan suoraan, että ajattelen asiaa ikäsidonnaisesti (toki jos tunnen ko. henkilöä/henkilöitä tarkemmin, niin persoona vaikuttaa). Jos 18v. kertoo menevänsä naimisiin alta vuoden sisällä kumppanin tapaamisesta, niin hiukan ihmettelen.

Jos taas ollaan lähempänä 30-ikävuotta (saatika sen yli), niin asia tuskin hämmästyttäisi lainkaan.

[meimei]

Me muutettiin yhteen "pakosta" 3kk kaukosuhteen jälkeen, koska olin ulkomailla yhdessä maassa töissä ja lähdin samantien sulkin kotimaahan, kun en Suomeekaan vielä halunnut palata. Tosin asuttiin kyllä kimppakämpässä. Mentiin 9kk seurustelun jälkeen kihloihin ja hääpäivänä tulee 3v täyteen, että ihan hätähousuja ei olla, muttei kymmentä vuottakaan olla odotettu. Heti muutaman kkn seurustelun jälkeen oli selvää, että tässä se nyt on, mutta sanoisimpa silti, että on "järkevää" odottaa n. 1v, että se alkuhuuma menee ohi ja sen toisen puoliskon näkee muutenkin kuin niiden vaaleanpunaisten lasien läpi.. Toiv. tästä ei nyt joku vedä palkokasvia nessuun

Muokattu: September 2, 2008, käyttäjä: meimei

[chutney]

Meillä tulee hääpäivään mennessä kertyneeksi yhdessäoloa vuosi ja 2 kuukautta. Kyllä se varmaan niin on, että ikä ja vanhat kokemukset tekevät tehtävänsä: Kun tietää mitä haluaa (ja etenkin mitä EI halua), ei tarvitse kovin pitkää tuumausaikaa saadakseen vastauksen siihen haluaako toisen kanssa elämän jakaa vai ei. Mies kosi ensimmäisen kerran toisena päivänä siitä kun tavattiin joten alusta asti oli tunne siitä että "tässä tämä nyt on". Virallisesti mentiin kuitenkin kihloihin 7 kuukauden seurustelun jälkeen, koska haluttiin vielä molemmat tahoillamme varmistua siitä että tiedämme mitä olemme tekemässä. Nyt ollaan siis kihloissa oltu 4 kuukautta ja 3 kuukauden päästä ollaan jo naimisissa

[Sahrami79]

Samaa mieltä kuin Morre. Meillä myös ikää lähes 30-v ja jonkin verran yli 30-v, joten kyllä tässä on siihen malliin riittävästi elämää nähty. Kakskymppisenä en olisi tiennyt vielä mistään mitään .

[Hipsuli]

Meillä eteni suhde nopeasti:

6kk tapaamisesta mentiin kihloihin ja muutettiin yhteen.

Hääpäivä oli tapaamisen vuosipäivä. Meille tämä tuntui hyvältä vauhdilta.

Nyt ollaan oltu naimisissa kaksi vuotta ja nopea vauhti ei ole kaduttanut.

[Rinah]

Meillä suhde myös eteni melko nopeasti, vaikka itse ei ole niin nopealta edes tuntunut, vain luonnolliselta 1,5kk jälkeen muutimme yhteen (tähän myös vaikutti se, että sulho oli lähdössä ulkomaille töihin, mutta perui sitten suunnitelmansa rakkauden tähren ), 7kk jälkeen kihloihin ja häiden aikaan olemme tunteneet 1v 6kk.

Meille on myös ollut alusta asti selvää, että tässä on nyt se oikea ja ihmettelen itsekin kuinka vähän lähipiiri on tahtiamme kummastellut. Ehkä siihen myös vaikuttaa Morren mainitsema ikä, minä -81 ja sulho -76, eli ei sentäs enää mitään 18-vuotiaita

Vauvoja saisi tulla jo, mutta taidan pitkittää niiden hankkimista häihin asti

[TiinaJaHannu]

No jopas..Päivittelin joskus tuota kiirehtimistä naimisiin menoa,mutta miksi ei sitten?

tuttavani kihlautui 2kk seurustelun alkamisen jälkeen ja vuosi seurustelun alkamisesta oli hääpäivä, Aivan sopiva toisiaan täydentävä pari.

Minulla ja sulhasellani taas toisenlainen tarina takana..Olemme seurustelleet 8 vuotta .3 vuotta sitten muutimme yhteen koska päätimme rakentaa omakotitalon ja muuttaa kaupungista pois..Sitten kun olimme noin vuoden olleet saman katon alla tulin raskaaksi ja saimme esikoisemme kesken kaiken talon rakennuksen syntyi vauva.Asuimme silloin vuokralla .

Nyt kesällä syntyi toinen lapsi ja yhteistä taivalta takana 8 vuotta,.Olemme keskustelleet naimisiin menosta jo 2 vuotta mutta nyt ajatus tuntuu sopivalta kun arki ja elämä on tasoittunut.

Olemme asuneet uudessa talossamme noin 1.5 vuotta ja hyvältä tuntuu .joten ensi kesälle varasimme kirkon ja häitä suunnitellaan.

Miedän tarinamme on pitkä ja mutkikas.Verraten pareihin jotka "kiirehtivät" suhteessa eteenpäin. En näe asiaa niin että ihmiset kiirehtivät vaan he elävät vielä suhteessaan symbioosi vaihetta .

[Guest Vieras_Morsio_*]

Mulle on ollut kiva ajatus, että menemme naimisiin vielä suhteen alkupuolella. Monilla tavoin se merkitsee mulle sitä, että suhteessa ollaan tosissaan ja että siitä se lähtee kasvamaan. Haluan, että avioliitto on meidän suhteen raamit mahdollisimman varhaisesta lähtien enkä niin että joskus vuosien kuluttua juhlitaan. Mutta tämä on todella henkilökohtainen juttu ja jokainen pari päättää tavallaan. Mun ylijärkevä ystäväni seurusteli 7 vuotta ja lopulta sanoi, että nyt on oltu niin kauan yhdessä, että voidaan mennä naimisiin. Avioero tuli vuoden avioliiton jälkeen. Mä opin siitä, ettei sitä mitenkään voi varmistella kestääkö suhde ja/tai liitto vai ei. Ainoa mitä voi tehdä on mennä oman tunteen ja uskon mukaan.

[meimei]

^ Mullekin sanoi kaveri, joka meni 10v yhdessäolon jälkeen naimisiin, että menkää silloin, kun sitä huumaa vielä on, niin se naimisiinmeno tuntuukin joltakin. Ite voin sanoa, että ihan samalta tämä tuntuu kuin silloin alussakin, ei ole mihinkään tunteet muuttunu tai tasoittunu, joten ihan hyvin ois voinut mennä naimisiin vaikka nyt Halusin kuiten odottaa hyvän aikaa, edellisistä paskasuhteista oppineena. Kyllähän sitä ennenkin oli niin, että oi että on ihanaa, kunnes lopussa ois ennemmin tappanu ittensä kuin sitä ääliötä kattonut koko ikänsä.. Ja sitten kun tapasin sulkin tajusin kuinka typerä sitä silloin nuorempana on ollut! Joten ymmärrän hyvin, että etenkin lähemmäs 25+ etenevät nopeasti, eli samaa mieltä kuin Morrekin. (Toisaalta ei se ikä välttämättä sen viisaammaksi tee , kolmekymppinen serkkuni muutti yhteen 1kk seukkaamisen jälkeen ja ero tuli jotain vuoden jälkeen. Äijä paljastui väkivaltaiseksi, mustasukkaiseksi kontrollifriikiksi..)

Muokattu: September 3, 2008, käyttäjä: meimei

[eekida]

tämmönen pointti vielä, että eihän sillä ole niin väliä kauanko on seurustellut ennen kuin häitä tanssitaan, jos tuntee toisensa ja haluaa loppuelämänsä hänen rinnallaan elää.. eihän kukaan kysy naimisiin mennessäkään edes sitä että rakastatko "puolisoasi", vaan kysytään että tahdotko rakastaa.. yksi näkökulma lisää..