Yhteisille lapsille naisen sukunimi?

[Guest suklaapisara vieras]

Mietin sitä, että kun joskus saamme mieheni kanssa lapsia niin kuinka yleistä on antaa lapsille naisen sukunimi kun ollaan naimisissa? Mieheni ei tästä varmaan kovin hyvää tykkää, mutta hänen sukunimensä on hyvin tavallinen ja yleinen Suomessa eikä hän ole mitään sukua suurimmalle osalle nimeä kantavista, meidän asuinkaupungissakin on useita kaimoja ja saadaan väärää postia.

Minun tyttönimeni puolestaan on harvinainen ja meitä on koko maailmassa 10kpl ja haluaisin periyttää nimeni myös lapsilleni, sillä minulla on vain yksi poikaserkku ja muuten suku "kuolee" pian. Itse pidän kovasti sukunimestäni ja haluaisin antaa sen lapsille, joita kannan 9kk, mutta kannattaako synnyttää riitaa muuten hyvin toimivaan suhteeseen nimiasian takia?

Voiko suhde esim kestää jos asiaan ei saada selkeyttä ja siispä lapset automaattisesti saavat äidin nimen... Tosin tässä tapauksessa mieluummin luovutan, tosin vähän kismittää kun kaikki tehdään aina vaan perinteiden mukaan ja niinpä lapsetkin saavat isän sukuminen ja kaikki muu on poikkeus ja suuri myönnytys mieheltä. Miksei naisilla ole mitään oikeutta jatkaa sukuaan??

[Ella]

Kauhean yleistä tuo ei varmaan ole, mutta kyllähän noita tapauksia on ja ihan sulassa sovussakin sovittuja. Ainakin minulla ja tulevalla aviomiehelläni on ollut puhetta, että jos lapsen saamme, hän saa minun sukunimeni. Tämä oli miehen ehdotus, ja perustuu ilmeisesti siihen, että hän ei pidä omasta sukunimestään yhtään eikä myöskään siitä suvusta (isänsä suku), jolta on sen saanut. (Pidämme siis avioliitossa omat sukunimemme.) Jos julkkiksista haetaan esimerkkejä, niin tietääkseni ainakin kansanedustaja Janina Anderssonin ja hänen aviomiehensä Kim Engblomin lapset ovat äitinsä sukunimellä (korjatkoon joku jos olen väärässä). Ja saavathan nekin lapset, joiden vanhemmilla on äidin sukunimi yhteisenä nimenä (n. 2% aviopareista), tuon saman sukunimen, joka on peräisin äidiltä.

Sinuna ottaisin asian miehen kanssa puheeksi ja aloittaisin hänen taivuttamisensa jo hyvissä ajoin, jos on epäilys siitä, että mies ei helposti lämpene ajatukselle. Ja onnea toivotan kovasti matkaan, minusta olisi oikein hienoa, että useampi pariskunta antaisi lapselle äidin sukunimen!

Tilastoja en siis osaa sanoa, löytyisiköhän väestörekisterikeskuksen sivulta tai saman puljun tietopalvelusta tai jostain?

[Guest]

Minun tyttönimeni

Mulla pisti silmään tämä. Lapsen sukunimeksihän tulee automaattisesti äidin sukunimi. Mutta kun puhut tyttönimestäsi, mulle tulee mieleen, että olen avioiduttuasi vaihtanut / vaihtamassa sukunimeä. Silloin ei lapsille voi tulla nimeksi sinun tyttönimeäsi.

[Guest suklaapisara vieras]

En vaihda sukunimeäni mennessäni naimisiin, sillä en halua 1000 kaimaa ja useaa kymmentä samaan kaupunkiin, kun on tottunut että on "uniikki" nimi. Siksi haluaisinkin myös lapsilleni nimeni kun se on enää alle tusinalla henkilöllä ja tulevalla puolisollani on ihan tavallinen, yleinen sukunimi.

Pohtiessani tätä unohdin sukupuoliroolit, ja jos asia olisi toisin päin niin tietenin lapsille laitettaisiin mieheni nimi ettei heistä tulisi Anna Virtasia (ketään loukkaamatta )

[Guest]

Kiitos, että selvensit. Mua vaan tosiaan hämäsi tuo käsite "tyttönimi"

[Ariane]

Minun tuttavapiirissä on yleistä, että lapsilla on äidin sukunimi. En tiedä miten yleistä se noin muuten on, mutta en ymmärrä miksi asian mahdollinen harvinaisuus olisi ongelma. Juttele asiasta miehesi kanssa ja sopikaa asiasta jo ennen naimisiinmenoa ja lastenhankintaa, niin eipä tule konflikteja myöhemmin. Jos tuollaisen asian takia tulisi ero, niin eipä olisi muutenkaan kovin kestävä parisuhde.

[Guest Vieras]

Suomen lain mukaan lapsi saa automaattisesti äitinsä sukunimen. Isä ei voi nimeään lapselle antaa ilman äidin erillistä lupaa.

[Nightfall]

JOS meille joskus tulee jälkikasvua (mikä on kyllä epätodennäköistä), tulevat he tod.näk. saamaan minun sukunimeni.

[morsian40]

Meillä on kolme lasta, jotka saatiin avoliiton aikana ja heille tuli minun sukunimeni. Eikä aiota niitä muuttaakaan, kun mennään naimisiin; mies ottaa minun sukunimeni

[littlesoul]

Meillä on yksi lapsi ja hänellä on minun sukunimeni. mies vaihtaa oman nimensä kunhan naimisiin mennään. Meillä on molemmilla yleiset -nen päätteiset nimet, joten sinällään oli yks ja sama mikä yhteinen nimi tulee olemaan. Miehen päätöksellä hän vaihtaa nimensä.

[Avere]

Olit huolissasi siitä, kestääkö suhteenne, jos lapsi/lapset laitetaan sinun nimellesi, niin kuin automaattisesti Suomessa tapahtuukin ilman eri ilmoitusta. Voisi ajatella, että miehesi tuntee sinut niin hyvin, että ymmärtää kuinka tärkeä nimiasia sinulle on? Voisiko nimiasiassa tehdä vaikka jonkinlaisen kompromissin, että lapsen joksikin etunimeksi tulisi sitten nimi miehesi puolelta, ettei hän kokisi itseään "ulkopuoliseksi" lasten nimien suhteen?

[haave]

Mulle ei ollut mitään ihmeellistä siinä, että lapsilla on äidin sukunimi, koska minulla ja siskollani on eri sukunimi kuin isällä. Mutta minut yllätti miehen ehdottomuus siitä, että (joskus)tuleville lapsillemme annetaan meidän nimemme eli hänen sukunimensä. Hänen perheessään on juuri näin, eli hänen äitinsä otti miehensä sukunimen kun he menivät naimisiin. Tosin, minun vanhempani eivät olleet koskaan edes naimisissa(nyt jo eronneetkin).

Eipä se silti mitään haittaa, sukunimemme ovat aika saman kaltasia, mutta mulla on aina ollut huono tapa kapinoida kaikkea ehdottomuutta vastaan. Enköhän kuitenkin taivu ottamaan miehen sukunimen.

[Ceda]

Mutta minut yllätti miehen ehdottomuus siitä, että (joskus)tuleville lapsillemme annetaan meidän nimemme eli hänen sukunimensä.

Niin yllättikö sinut se, että mies halusi antaa lapsille yhteisen nimenne vai se, että hän haluaa ehdottomasti oman nimensä yhteiseksi nimeksi? Kun musta toi lause kuulosti ensin vähän hassulta, mutta kun lukasin sen pari kertaa niin luulempa ymmärtäneeni sen väärin ekalla kerralla. Ja nyt toi mun selitys oli ihan epäselvä..

[Suziel]

Minä olen keskustellut samasta asiasta tulevan puolisoni kanssa. Minä haluan, että jos/kun saamme lapsia niin heillä on minun sukunimeni. Aiomme pitää omat sukunimemme kun menemme naimisiin. Kyllä siitä sopuun päästiin

[haave]

Mutta minut yllätti miehen ehdottomuus siitä, että (joskus)tuleville lapsillemme annetaan meidän nimemme eli hänen sukunimensä.

Niin yllättikö sinut se, että mies halusi antaa lapsille yhteisen nimenne vai se, että hän haluaa ehdottomasti oman nimensä yhteiseksi nimeksi? Kun musta toi lause kuulosti ensin vähän hassulta, mutta kun lukasin sen pari kertaa niin luulempa ymmärtäneeni sen väärin ekalla kerralla. Ja nyt toi mun selitys oli ihan epäselvä..

Minut yllätti siis se, että hän niin ehdottomasti haluaa oman sukunimensä olevan meidän kaikkien nimi.

Se olikin vähän hassusti ilmaistu kyllä..

[Venustas]

Minä olen keskustellut samasta asiasta tulevan puolisoni kanssa. Minä haluan, että jos/kun saamme lapsia niin heillä on minun sukunimeni. Aiomme pitää omat sukunimemme kun menemme naimisiin. Kyllä siitä sopuun päästiin

 

Lapsiasia on toistaiseksi avoin kysymys meillä, mutta jos lisääntyisin, toivoisin, että lapselle tulisi minun sukunimeni. Olen jo sitä ehdottanut, muttei ole mies lämmennyt idealle - vielä! 

[Guest]

Lapsilla on mun sukunimi ja ihan täydessä yhteisymmärryksessä annettuna. Mä taisin sitä ehdottaa ja mies sanoi ajatelleensa itse samaa. Varmistin vielä vauvan nimipapereita täyttäessä mutta ei ollut mieli muuttunut. Harvinaisen helppo keskustelu. Miehellä pallo, voi vaihtaa mun nimeen, mutta en usko vaihtavan.

[MeriA]

Minusta asiassa ei ole nykyajan modernissa yhteiskunnassa mitään outoa. Ei ainakaan kenenkään muun pitäisi asiaan puuttua...