naimisiin suomessa vai usassa?!

[Guest Vieras_marian_*]

Yritin lukea edellisiä keskusteluja naimisiin menosta amerikkalaisen kanssa, mutta tuntuu että olen vielä enemmän sekaisin nyt kaikkien papereiden, lakien jne. kanssa!

Eli tämän kaiken läpi käyneet: kannattaako mennä naimisiin Suomessa vai USAssa?!?

Olen nyt turistiviisumilla Usassa ja olen rampannut täällä viimeiset puoli vuotta sillä. elokuussa on pakko palata Suomeen, koska 3 kk tulee taas täyteen ja seuraavan kerran pystyisin palaamaan turistina tammikuussa 2009. Poikaystävä kosi eilen ja nyt mietitään helpointa ja nopeinta keinoa mennä naimisiin ja että pääsisin tänne jatkamaan normaalia elämää. Ystäväni sanoi, että ehdottomasti naimisiin Suomessa, koska asiat hoituu niin nopeimmin. Nyt kuitenkin kun luin noita aikaisempia kirjoituksia, niin alkoi kammottamaan kun joillekin oli sanottu että vuosikin voi mennä ennen kun vaimo pääsee miehen perässä usaan!! Eli kannattako mennä kuitenkin naimisiin täällä paikan päällä? Kuten sanoin, nyt turisti viisumilla, mutta jos poikaystävä kosii spontaanisti niin voisi ilmeisesti mennä nyt jo naimisiin? Toinen vaihtoehto on, että palaan tänne kihlattuviisumilla ja mennään sitten naimisiin?! Miten ihmeessä tästä sillisalaatista voi löytää sen oikean vaihtoehdon?!

Huh. Vai kannattaako mennä täällä nyt vielä esim. usan suurlähetystöön ja kysyä asiaa suoraan sieltä....

Ideoita, vinkkejä, omia kertomuksia.... please!!!

[tx]

ma oon kohta 2 1/2 vuotta ollu naimisissa enka vielakaan paase k3:lla eli silla avioliittoviisumilla kun siina kestaa niin pirun kauan. itse mentiiin Euroopassa naimisiin. En suosittele, paperisodan takia.

Mun paperit on ollu huomattavasti yli vuoden jonossa, eika ole mitaan arviota koska mitaan pitaisi tapahtua. Eli en TOSIAAN suosittele.

Eli mun suositus:

sun nykyisen USAssa olon tarkoitus EI ollut se etta menet naimisiin.

turistiviisumilla/vaiwerilla pystyy menemaan naimisiin.

jos menet, hakekaa AOS. kunnes saat sen ja green cardin, et voi lahtea USAsta tai asiat mutkistuu. eli tuo adjustment of status vie noin 6 kk (ainakin viime vuoden tilastojen mukaan).

jos elamasi Suomessa ei hajoa siihen etta olisit pidempaan siella nyt, muuta paluupaivasi.

koska sun USAssa olon tarkoitus ei ollut se etta nykysella matkallasi menisit naimisiin, tuo toimiminen on laillista. mutta jos joudut palaamaan maan ulkopuolelle mista tahansa syysta (perhe, opiskelut, hautajaiset tms) kunnes saat konkreettista vastausta papereihinne, homma hidastuu.

jos ei ole mahdollista olla 6kk+ USAssa nyt, niin kihlaviisumi eli k1.

k3 en suosittele. vaikka sulla ei kestaiskaan nai kauan kuin mulla, yli vuosi niin etta ei voi suunnitella 2 viikkoa eteenpain on syvalta. samoin se etta on naimisissa ja ei voi asua missaan maassa yhdessa.

tsemppia ja onnea

[Guest Vieras_marian_*]

Itseasiassa minun pitää mennä vielä takaisin Suomeen työasioiden takia. Eli siis siinä tapauksessa K-1 eli fiance visa?! Ajateltiin ensin mennä Suomessa naimisiin, mutta kyllä on mieli muuttunut sen suhteen, kun ollaan kuultu muita samankaltaisia tarinoita. Tsemppiä ja jaksamista sulle! Kyllä sitä tuossa tilanteessa varmaan mielummin sitten on usassa ja oottaa papereita, vaikkei maasta saakkaan poistua ennen kun ne on sitten selvät. Onko mitään tietoa kuinka nopeesti tuolla fiance visalla pääsis takaisin tänne? Eli kuinka kauan se prosessi kestäs? Toivoisin niin pääseväni jo ennen tammikuut takaisin! erossa kun ei haluais olla yhtään....!

[Fitz]

Pistäkää vaan K-1-paperit menemään heti, eli käyttäkää vaikka koko huominen paperisotaan.

Meidän piti laittaa paperit jo joulukuussa, mutta oltiin laiskoja ja täytettiin kaavakkeet vasta tammikuussa just ennen kuin mun piti palata Suomeen. Sitten mun poikaystävä ei kehdannut tunnustaa, että sillä ei ollut yhtään rahaa( uskomatonta machoilua, olisinhan mä lähettänyt sille ne rahat jos olisin tiennyt ), joten meni helmikuuhun asti ennen kuin se vihdoin lähetti paperit. Sitten ne paperit seikkailivat postissa niin, että saatiin NOA1 vasta 17.3. Mulla meni 4kk NOA2 odotteluun, mutta nyt kun se on saatu tuntuu siltä, kuin valtava taakka olisi tippunut harteilta. Täytyy vain toivoa, että tästä lähtien kaikki menee hyvin nopeasti.

Eli tarinan opetus: älkää säästelkö rahaa missään postikustannuksissa alkääkä hidastelko paperisodan aloittamisessa. Mikään ei ole niin inhottavaa kuin katsella sivusta kun muut saavat ilmoituksia hyväksytystä hakemuksesta ja sinä olisit voinut olla samassa joukkiossa jos olisit toiminut nopeammin. Jos nyt laitatte paperit menemään, on hyvinkin mahdollista, että tammikuussa oletkin jo varaamassa lippua tai jo oman kullan kainalossa.

Lue MiaMarian ohjeet tuosta toisesta ketjusta, ne selvittävät todella paljon! Tällä hetkellä on kaksi paikkaa, joihin hakemuksia voi lähettää (Kalifornia ja Vermont) ja lähetyspaikka määräytyy asuinpaikan mukaan. Vermont on ollut huomattavasti nopeampi, mutta ilmeisesti ero on viime viikkoina tasoittunut hiukan.

Ja onnea kihlautumisen johdosta!

[Pickie]

Tietääkö kukaan, että millaiset tulot pitää miehellä olla, jotta koko homma ei kaadu siihen? Vaaditaanko joku tietty tulotaso vai riittääkö että miehellä on yleensäkin työ? (K-1)

Itseäni hirvittää kaikista eniten juuri rahapuoli, että miten selviytyy siellä kaukana vain miehen rahoilla jos sitä työlupaa joutuu odottelemaan kuukausiakin. Ja saanko minä edes sieltä töitä.....mielellään joitain muuta kun hotellien siivousta

Minulla on hyvä työpaikka suomessa, sekä palkan että haasteellisuuden puolesta, joten näen jo kauhukuvia itsestäni irvistämässä tekohymyä tippien toivossa jossain dinerissa kadunkulmassa Pelottaa kauheesti, että tämä turvallisuuden tunne ei suinkaan tule jatkumaan rapakon toisella puolella.

Juuri tästä syystä aluksi halusinkin kauheesti että mies muuttaa tänne suomeen.....ajattelin, että rahallisesti täällä meillä on huomattavasti paremmin asiat. Mutta nyt olen niin lopen kyllästynyt tähän maahan, että huh huh.....kai pitää vain toivoa parasta Mieluummin olen köyhä ja ihanassa paikassa kuin rikas ja täällä keskellä ei mitään

[Guest Vieras_Marian_*]

Aargh! Luin juuri visajourneyn sivulta, että kaikki hakemukset jotka on lähtetty 1.7.2007 jälkeen: käsittely ajat voi olla 12-15 kk.! SIIS MITÄ?!? Aletaan kallistua spontaanin naimiisiin menon puolelle nyt kuitenkin. Onko kellään tietoa tai kokemusta siitä?!?!?! Siis eli jos menee turistina naimisiin täällä ilman että oli kuitenkaan tarkoitusta mennä naimisiin....?

Tämä kyllä hajoittaa elämää pahasti, kun mulla on koko elämä jo täällä USAssa ja nyt pitäs sitten palata pätkätöihin ja oottelemaan ihmettä Suomeen...

[Fitz]

Ei hätää, mä (ja suurin osa muistakin K-1 hakijoista) sain NOA2 neljässä kuukaudessa. Eli tuo 12-15kk ei pidä paikkaansa!!! Voit vertailla muiden hakijoiden käsittelyaikoja Igor's list-nimisellä sivulla. Toivottavasti tämä linkki toimii: Igor's list (Kalifornian taulukko...)

Joissain tapauksissa hakemus on kyllä jostain syystä viivästynyt ilman syytä. Olettaisin, että nämä ovat vain jotain yksittäisiä inhimillisiä erheitä ja yleinen käsittelyaika on 4-6kk. USCISn sivuilla mainittu käsittelyaika ei vastaa totuutta eli kannattaa seurata visajourneyn sivuja.

Itse en lähtisi kokeilemaan onneani ja hakemaan green cardia turistiviisumilla. Pienikin riski viiden vuoden karkotuksesta tuntuisi liian isolta verrattuna puolen vuoden kärsivälliseen odotteluun...

[Guest Vieras_Marian_*]

Huh, kiitos vastauksista! Kyllä vuosi tai yli tuntuisikin ihan karmealta ajalta odottaa viisumia. Kuinkas asian laita on sitten, jos saa esim. ensin työviisumin tai on esim. au-pairina täällä ja sinä aikana menee naimisiin? Silloinhan naimsiin menolle ei pitäisi olla esteitä, olenko oikeassa? Viisumi vaihtuu vaan sitten paperisodan jälkeen J-1 siihen spouse viisumiin?!

[tx]

En tieda miten nuo viisumien typpien muutokset onnistuu, ja mitka niista on mahdollisia jos maasta joutuu poistumaan.

Joo voi olla etta Suomessa olevan lahetyston kautta ei kesta keskimaarin 12-15 kk, mutta mun haastattelut tms tulee olemaan Hesan kautta, ja paperien lahettamisesta on mennyt jo tuo 15 kk kevyesti, eika ole vielakaan sita pakettia/mita tarvitseekaan haastattelun jarjestamiseen. Mutta meilla on K3/CR menossa, ja K1 pitaisi olla nopeampi.

[Guest Vieras_Marian_*]

15 kk?!? Voi hyvänen aika sentään! Ja sen ajan joudut odottamaan Suomessa? Tsemppiä odotteluun ja toivotaan, että paperit saapuu pian!

Mulla on Etelä-Korealainen ystävä ja hän oli USAssa työviisumilla, meni naimisiin amerikkalaisen poikaystävänsä kanssa täällä ja odottaa nyt viisumin vaihdosta. Työluvan sai heti ja nyt siis vaan odottaa greencardia. Ei saa poistua maasta tänä aikana, mutta ainakin saa olla kultansa luona odottamassa ja jatkaa normaalia elämää. siksi vaan pohdin, että oisko tuo kuitenkin se "normaalin" vaihtoehto, vaikkei ehkä nopein. Tuntuu vaan niin karmealta mennä naimisiin ja sitten elää ensimmäinen vuosi erikseen tai vaan sulhon vierailujen varassa....

[tx]

15 kk tahan mennessa, mutta en ole jumissa Suomessa vaan Irlannissa jossa olen asunut useamman vuoden jo aiemmin.

Suomessa olen tassa ajassa kaynyt kahdesti - kerran katsomassa vanhempia, ja toisen kerran vanhempani hautajaisissa.

Suomeen muutosta ei olisi ollut taman sotkun muuta oikein mitaan erityista hyotya kun tyo ym on taalla.

Alun perin tarkoitus oli muuttaa miehen mukana, eli USCIS:lta saatujen "tietojen" mukaan tuon piti olla mahdollista. Nyt en paase katsomaan miesta mitenkaan ilman viisumia. Jos haen turistiviisumin, siihen saan varata pari paivaa etta kayn Dublinissa leimauttelemassa passia, ja silti voivat rajalla paattaa etteivat halua vaikka olisi B- la leimat. Ennen kuin saan sen k3/cr kokonaan hyvaksyttya en edes harkitse matkustamista sinnepain. Kun sotku alkoi, soitin Suomen lahetystoon viime vuonna (eli irtisanouduin tyosta+ asunto pois alta ym, kaikki tuon USCIS:n "tietojen" pohjalta) kysyakseni onko mitaan mita voivat tehda. Suomen lahetyston kanta oli etta USA saa tehda mita tahansa, heita ei kiinnosta. Tietysti jos olisin asunut Suomessa olisi voinut saada enemman aanta medioihin tms.. vai olisiko? USCIS antoi taysin vaaraa tietoa jonka takia joudun asumaan eri maassa miehesta erossa.

Nykyisin en juurikaan luota mihinkkaan mita USCIS sanoo, enka tee mitaan paatoksia ennen kuin kaikki on 100 % valmiina papereilla. Mutta kestaa niin #@$@%%# kauan... koko sotku arsyttaa ja masentaa paivittain, mutta onneksi mulla on tarpeeksi stressaava tyo niin en ehdi miettia sita.

Muokattu: July 28, 2008, käyttäjä: tx

[Guest Vieras_Marian_*]

Tässä ei varmaan sanat paljon lohduta, mutta tsemppiä tosi paljon sulle! Yritä jaksaa ja uskoa siihen, että pääset kuitenkin vielä aloittamaan elämän usasassa miehesi kanssa.

Tuntuu kyllä siltä, että yksikin harha-askel, niin koko juttu murenee siihen. Itse mietin nyt kuumeisesti, että lähdetäänkö suoralta kädeltä kokeilemaan sitä K-1 viisumia. Pelottaa vaan pirusti, että siinä menee kamalasti aikaa ja jään Suomeen roikkumaan, jossa ei tällä hetkellä ole minkään näköistä elämää, koska asuin viimeset 8 vuotta muualla Euroopassa, ennen kun tapasin tulevan aviomieheni. Ja sama juttu, siinä vaiheessa irtisanouduin työstäni ja päätin tulla USAan niin äkkiä kun mahdollista. No eipä ollut kummallakaan tietoa ja kokemusta siinä vaiheessa eikä AAVISTUSTA, miten vaikeeta viisumin kanssa voi olla. Nyt olen siis turistina ravannut. Tosin kyselin yhestä harjottelu-ohjelmasta ja ne olisi innokkaita ottamaan mut harkkariksi ja viisumikin järjestyis niiden organisaation kautta, tässä tapauksessa siis J-1 ja nyt mietin kumpaa lähden kokeilemaan suoraan k-1 vai tuota j-1. Kun tietäs vaan kumpi on se parempi, eikä se harha askel....

[susan]

Tästähän on myös noissa aiemmissa keskusteluissa mainittu, mutta J-viisumeihin yleensä liittyy ehto, että viisumin umpeuduttua on kahden vuoden muuttokielto Usaan. Kannattaa siis tarkistaa asia ennen kuin ryntää sitä hakemaan.

Kokemuksesta tiedän, että erossa olo on hirveää, mutta silti olen samalla linjalla kuin Fitz, enkä välttämättä lähtisi riskeeraamaan naimisiinmenoa turistiviisumilla. Sen verran mitä täällä on seurannut, ei kihlaviisumin saamisessa järjettömiä aikoja kestä - muistaakseni puolisen vuotta on mennyt järjestään kaikilla täällä pyörineillä. Onhan se pitkä aika odottaa, mutta ei mahdoton, varsinkaan verrattuna noihin 12-15 kk. Puolisoviisumin pitäisi kestää suht saman ajan, mun miehelle sanottiin useasti, että se olisi jopa nopeampi, muttei sitä haettu, joten ei tiedetä olisiko pitänyt paikkansa.

Puoli vuotta on loppujen lopuksi aika lyhyt aika, jos ajattelee lopullisesti lähtevänsä - pakkaukseen ja muuton järjestelemiseen menee oma aikansa, käytännön asioiden hoitoon, ajan viettämiseen ystävien ja sukulaisten kanssa... lisäksi odotusaikana töissä ollessa on mahdollista kerätä matkakassaa, mikä varmasti tulee ihan tarpeeseen, viisumimaksutkin kun jo pelkästään hipovat tähtitieteellisiä summia.

Yritän siis tsempata, että nopeasti se odotuskin varmasti menee, jos Suomeen päätät takaisin tulla. Ja voihan siitä olla jotain hyötyäkin kaiken surun ja kaipauksen lisäksi. j

Ja vielä loppukaneettina, jos informaatio mitä saatte maahanmuuttoviranomaisilta ja suurlähetystöstä on ristiriidassa keskenään, kuunnelkaa ehdottomasti maahanmuuttoviranomaisia! Niillä on auktoriteetti maahanmuuttoasioissa, ei suurlähetystöllä. Lisäksi kannattaa pitää ajatus mukana ja tarkistaa, vaikka useampaan kertaan, jos kuulette ristiriitaista informaatiota, koska välillä ns. asiantuntijatkaan ei ole ihan tilanteen tasalla...

[Guest Vieras_Marian_*]

Päätettiin nyt sitten poikaystävän (tulevan aviomiehen! ) kanssa mennä virallista tietä ja hakea K-1. Siihen loppuu pohtiminen ja arpominen ja asia on sitten kerralla selvä. Ja minäkin olen itkuni itkenyt siitä erossa olosta (oon kamalan huono olemaan erossa!) ja alan nyt henkisesti valmistautumaan eroon ja viisumin odotteluun. Olen elokuun loppuun asti vielä täällä turistina, että onko kellään tietoa voidaanko laittaa hakemus postiin tänä aikana vai onko siinäkin joku säännös, että minun pitää olla pois maasta? Jotenkin olisi ihana käyttää tämä loppu aika yhdessä paperien kokoamiseen ja viedä se yhdessä sitten postiin... ja tietää että hakemus on sisällä, ennen kun olen edes lähtenyt.

Löysin muuten hyvän tilaston, josta voi katsoa K-1 aikoja: http://www.visajourney.com/timeline/k1list.php

Sieltä voi valita sekä maan että käsittelypaikan mukaan. Suomalaisilla näyttäisi menevän keskimäärin se 4kk, joka ei sinänsä ole paha aika ollenkaan. Joten ei kun taistoon... ja taidan kirjatutua tänne foorumiinkin ihan virallisesti, niin saa sitten täällä ikäväänsä itkeä!

[Fitz]

Onnea Hakuun!!!

Me oltiin mun sulhon kanssa se kuusi kuukautta erossa tammikuusta kesäkuuhun ja kauheeta se on, mutta jos laitatte paperit HETI (eli ei ensi viikolla!!!) menemään niin saatte olla yhden kuukauden yhdessä ikään kuin "ilmaiseksi".

Ja voitte hyvin laittaa paperit menemään vaikka heti tänään vaikka oletkin vielä maassa. Suosittelen pikaista toimintaa...

Kokemuksesta voin kertoa, että sinäkin tarvitset sen puoli vuotta elämän muutoksen sulatteluun - kyseessä kun ei ole sellainen "muutetaan tässä vähän yhteen"-tilanne. Siihen liittyy paljon tunnemylläkkää ja luopumista. Tai näin siis ainakin itselläni. Ehkä sinä olet spontaanimpi...?

Kokeile tätä linkkiä: Igor's list (CSC) Kyseessä on visajourneyn "sivutuote" eli tänne päivittyy vj:n jäsenten luomat profiilit ja tätä olen itse seurannut silmät sirrilläni koko puoli vuotta. Selvitä ensin, kuulutteko Californian vai Vermontin Service Centerin alueelle - tämä linkki oli sinne Californiaan, mutta Vermontiin löydät toisen linkin tämän kautta. Voit rekisteröityä vj:n jäseneksi ja luoda oman aikataulun, joka päivittyy igor's listiin tunnin välein. Näin voit seurata "sijoitustasi" muiden vj:n jäsenten joukossa ja saat paremman käsityksen koko prosessin aikataulusta. Olipas epäselvästi selitetty... Toivottavasti ymmärsit...?

[MiaMaria]

Puolisolla/sulhasella taytyy olla tarpeeksi varoja tukea sinua 2 vuotta. En muista minka verran tuloja piti olla, varmasti tuo loytyy Visajourneyn sivustoilta. JOs miehella ei riita rahat, aina voi hakea sponsorin kanssa, eli vaikka miehen vanhempien tulot liitettyna hakemukseen. Eihan niiden oikeesti tarvitse sun oleilua maksaa, paitsi sen ekan 3 kk, ennen kun saat tyoluvan.

Ma oon paremmissa hommissa taalla, kun Suomessa ja sain tan heti ekalla yrittamalla. Taalla tuntuu painavan tyokokemusta ja koulutusta enemman se, millanen oot ihmisena ja miten tyos noin yleensa teet. Tietysti, jos on hyva koulutus ja kokemusta, aina parempi. Ja kielitaito on mielellaan sujuva. Riippuen tietysti tyopaikasta.

Tietääkö kukaan, että millaiset tulot pitää miehellä olla, jotta koko homma ei kaadu siihen? Vaaditaanko joku tietty tulotaso vai riittääkö että miehellä on yleensäkin työ? (K-1)

Itseäni hirvittää kaikista eniten juuri rahapuoli, että miten selviytyy siellä kaukana vain miehen rahoilla jos sitä työlupaa joutuu odottelemaan kuukausiakin. Ja saanko minä edes sieltä töitä.....mielellään joitain muuta kun hotellien siivousta

Minulla on hyvä työpaikka suomessa, sekä palkan että haasteellisuuden puolesta, joten näen jo kauhukuvia itsestäni irvistämässä tekohymyä tippien toivossa jossain dinerissa kadunkulmassa Pelottaa kauheesti, että tämä turvallisuuden tunne ei suinkaan tule jatkumaan rapakon toisella puolella.

Juuri tästä syystä aluksi halusinkin kauheesti että mies muuttaa tänne suomeen.....ajattelin, että rahallisesti täällä meillä on huomattavasti paremmin asiat. Mutta nyt olen niin lopen kyllästynyt tähän maahan, että huh huh.....kai pitää vain toivoa parasta Mieluummin olen köyhä ja ihanassa paikassa kuin rikas ja täällä keskellä ei mitään