Penkin alle mennyt kosinta

[Kartio]

^ Aamen. Minusta ainoa penkin alle mennyt kosinta on sellainen, josa morsian tai sulhanen on suunnitellut kosivansa tietyllä tavalla ja syystä tai toisesta se ei sitten onnistukaan. Ei sellainenkaan varmasti ole välttämättä maailmanloppu, mutta pieleenhän asiat tavallisesti menee, jos suunnitelma menee mönkään.

[Nennuska]

Eiköhän ainut oikeesti penkin alle mennyt kosinta oo sellanen, jossa toinen kieltäytyy.. Tai niin mä ainakin ajattelen.. Toki kosinta voi olla kosittavan mielestä "huono" tai liian arkista, mutta jos vastaa myöntävästi niin eikö se silloon oo onnistunut kosinta, tilanteesta riippumatta..?

Meillä oli ja ei ollu kosintaa..

Aiheesta oli kyllä keskusteltu useesti ja lopputulos oli aina se sama; sitte joskus.. Sit jossain vaiheessa kun oltiin oltu joululahjaostoksilla ja molemmilla menny hermot totaalisesti ja koitettiin oluella rauhotella oloa, tokas mies, että mentäskö kihloihin? Ja sitte perään taas se sama, siis sitte joskus.. Eli ei tota kai oikein kosinnaksi kai voi sanoa.. No meni varmaan puol vuotta tosta ku sitten saatiin sovittua, että kai niitä sormuksia vois käydä kattomassa. Ja sitte ku hyvät löyty, tilattiin ne ja haettiin yhdessä ne liikkeestä kotiin. Ja sitte kotona mietittiin että mitäs ny?? Sovittiin, että laitetaan sormukset toisillemme seuraavalla mainoskatkolla.. Jotain tosi tärkeetä ku sattu tuleen telkusta..

Pääasia, että molemmat tahtoo samaa asiaa, eli viettää loppuelämän yhdessä.

Itselle ainakin on tärkeämpää se arkipäivän romantiikka kuin yks yltiöromanttinen teko..

Mielummin pusu päivässä kuin koru vuodessa, tai jotain sinne päin..

[pétillant]

^Hahhah hah hah haa! Toi oli hauska! Sormusten pujotus mainoskatkolla Turhat krumeluurit pois juu. Tai noh, olishan se tietty ollut ihanaa se sellainen perinteinen romanttisessa tunnelmassa ja tilassa esitetty yllätyskosinta mutta meilläkin meni asiat tälla tavalla "sopimalla". Ja kihlavuosia kun oli takana jo useampia niin kyllä se mies sitten sen vielä sanoi "Tule jo mun vaimoksi rakas" ja siitä alettiin häiden suunnittelu.

[Malssi]

No meni varmaan puol vuotta tosta ku sitten saatiin sovittua, että kai niitä sormuksia vois käydä kattomassa. Ja sitte ku hyvät löyty, tilattiin ne ja haettiin yhdessä ne liikkeestä kotiin. Ja sitte kotona mietittiin että mitäs ny?? Sovittiin, että laitetaan sormukset toisillemme seuraavalla mainoskatkolla.. Jotain tosi tärkeetä ku sattu tuleen telkusta..

Vitsi, tää on ihan ykkönen!

E: Siis oikeasti ihana juttu!

Muokattu: April 14, 2009, käyttäjä: Malssi09

[Guest EnsiHelmi]

Meillä kosinta on penkin alla siksi, ettei sitä ikinä tullut. Olemme olleet reilu pari vuotta yhdessä ja suuntana on kyllä ollut kaiken aikaa yhteinen tulevaisuus. Emme kuitenkaan naimisiinmenosta vielä ehtineet puhella, emmekä kihloistakaan (lähinnä siksi, ettei mies tahtonut erikseen kihloihin, eikä minullakaan ollut tarvetta: olen jo kokenut kihloissa olon edell. suhteessani, ja parempi vain ettei ole sormuksia, joita sinkoillaan sinne tänne joka toinen päivä! ) , kun meille tuli miehen työn puolesta ulkomaankomennus.

Lähtökiire oli valtava, ja paineita oli loppuun asti sen kanssa, että päästäänkö ylipäänsä muuttamaan ulkomaille. Naima-asioita ei siinä ehditty miettiä. Lähdin itse matkaan turistiviisumilla aikeena poistua maasta aina uusimaan viisumia. Eikä maassa olon aikakaan ollut selvä alkuun. No, olimme sen verran köyhiä, että eipä olisi ollut varaa lähteä yhtään minnekään jo 3kk kuluttua saapumisesta. Niinpä älyttömän paperishow:n siivittämänä menimme uudessa kotimaassamme naimisiin nimi paperiin -periaatteella. Kiintoisa kokemus sinänsä.

Nyt olemme naimisissa ja palanneet jo Suomeenkin, mutta varsinaiset häät/siis hääjuhlat ovat vasta tulossa. Meillä ei ole sormuksia, hankimme ne vasta hääjuhlaan. Minusta ei tunnu lainkaan, että olisin naimisissa - ja osaksi väkisinkin siitä syystä, että kosintaa ei koskaan tapahtunut! Menimme naimisiin ikäänkuin olosuhteiden pakosta, mutta eipä ole mitään tahtoa erotakaan. Ulkomailla ollessamme, kun aloimme tätä naima-asiaa miettiä, vihjailin kyllä kovasti, että jonkinlainen kosinta olisi kiva (ja mikäpä olisi ollut mukavampi paikka kuin uusi, eksoottinen, ikimuistoinen ympäristö!). Mutta kundini oli niin saamaton tai luonteensa mukaisesti käytännöllinen ja arkinen, että hän ei ilmeisesti kokenut kosimista tarpeelliseksi, kun asia oli jo yhdessä päätetty. Viimeiseen asti odotin kosintaa, ja jos olisin tiennyt, että sitä ei todellakaan tule, niin olisin kosinut itse! Vielä "naimatoimistossa" käymisen jälkeenkin, kun olimme luksusravintolassa kahden, elättelin toivoa, ja vielä kotonakin. Mutta ei. Ei kai ketään voi pakottaakaan.

Harmillisinta on, että minua on jo kerran aiemmin kosittu ihanalla, yksinkertaisella mutta romanttisella tavalla omassa olohuoneessa lempimusan ja kynttilöiden äärellä jopa polvillaan, ja sitten vielä soitto isälleni, että saanko tyttärenne käden. Joudun nyt sitten vain tuota exäni kosintaa muistelemaan tässäkin suhteessani ja lopun ikääni....

Voisikohan kosinta tulla vielä ennen hääjuhlaa...? Vaikka olemmekin olleet jo puoli vuotta naimisissa!? Ehkä kosin sitten itse, ihan huvikseni! Minullehan se on tärkeä, eikä miehelle (näköjään).

[Pieniminä]

Itse arvelisin koska olette jo naimisissa ei koskaan tule enää kosintaa. omalla miehelläni on periaate että jos sormukset on jo oli se kihla tai vihki ei sen jälkee tule enää mitään erityisiä kosintoja kun siinä on jo avioliitosta sovittu tai siinä ollaan jo.

[merkinkantaja]

Oma kosintani meni vähän penkin alle, kun olin hienosti suunnitellut kosivani kuukausipäivänä heti puolen yön jälkeen ja sormukset oli mukana ja kaikkea. Hetki oli aivan täydellinen. Mies totesi, että eikös se ollut suunnitelma. Toistin kysymykseni ja hän vastasi myöntävästi. Mutta sitten hän sanoi, että eikös sormuksista sovittu vasta kesälle, että jos ne sitten vasta laitettaisiin sormiin.

Minähän reippaana tyttönä aloin heti parkumaan, kyyneleitä yritin samalla pidätellä, kun mies kyseli, että jaksanko odottaa. Siitä syntyi kauhea soppa, jossa minä paruin ja mies mökötti itselleen, kun sai pahoitettua minun mieleni tahdittomuudellaan. Tunnin keskustelun ja parkumisen jälkeen tulos oli se, että mies nukahti kuin salaman iskusta ja minä valvoin vielä pari tuntia, kun en saanut unta. Totesin miehelle kyllä, että kihloissa ollaan jo, kun on luvattu mennä naimisiin, että olisin halunnut muidenkin tietävän sen.

Täytyy nyt sitten siirtää sormukset miehen laatikkoon, jotta en todellakaan näe, millon hän ne sieltä kaivaa.

[Rain]

Oma kosintani meni vähän penkin alle, kun olin hienosti suunnitellut kosivani kuukausipäivänä heti puolen yön jälkeen ja sormukset oli mukana ja kaikkea. Hetki oli aivan täydellinen. Mies totesi, että eikös se ollut suunnitelma. Toistin kysymykseni ja hän vastasi myöntävästi. Mutta sitten hän sanoi, että eikös sormuksista sovittu vasta kesälle, että jos ne sitten vasta laitettaisiin sormiin.

Minähän reippaana tyttönä aloin heti parkumaan, kyyneleitä yritin samalla pidätellä, kun mies kyseli, että jaksanko odottaa. Siitä syntyi kauhea soppa, jossa minä paruin ja mies mökötti itselleen, kun sai pahoitettua minun mieleni tahdittomuudellaan. Tunnin keskustelun ja parkumisen jälkeen tulos oli se, että mies nukahti kuin salaman iskusta ja minä valvoin vielä pari tuntia, kun en saanut unta. Totesin miehelle kyllä, että kihloissa ollaan jo, kun on luvattu mennä naimisiin, että olisin halunnut muidenkin tietävän sen.

Täytyy nyt sitten siirtää sormukset miehen laatikkoon, jotta en todellakaan näe, millon hän ne sieltä kaivaa.

Siis ymmärsinkö oikein: sinä kosit, mies vastasi myöntävästi ja sormuksetkin oli hankittu, mutta mies ei halua sormusta käyttää..? Olitteko sopineet, että kesällä menette kihloihin? Vai haluaako mies vielä kosia? Sori, mutta mä en tajua...

[merkinkantaja]

Sormukset on hankittu ystävänpäivänä tulevaisuutta varten, koska mies ei halunnut mennä kihloihin armeijan aikana, kun ei pääse itse sitten suunnittelemaan häitä. No minä kosin sitten tuossa huhtikuun lopulla ja mies kyllä sanoi menevänsä naimisiin kanssani, mutta että eikö sormukset kuitenkin laiteta kesällä. Että kihloihin vasta sitten.

Olin aikasemmin vihjannut että vuosipäivä osuu viikonlopulle ja kesälle, että se olis aika kiva. No mies sitte otti sen todesta, eikä siitä ole keskusteltu muuten kun tuo ohimennyt lausahdus.

En itseasiassa ole vieläkään ihan varma, minkä käsityksen hän sai asiasta, mutta kosinta ainakin meni perseelleen. Myöhemmin olen valaissut häntä, että mielestäni olemme jo kihloissa, koska naimisiin ollaan menossa, mutta että siitä olis kiva saada kertoa muillekin.

No tämä on nyt aika veitsen terällä oleva asia, kun annoin sormukset miehen huostaan ja nyt se on alkanu antaa kaikkia vihjeitä ja sekottaa mun päätä tietosesti ja tietämättään.

[Guest SorbusHorror]

Siis ihan oikeesti. Milloin teille menee kaaliin, että kihloissa ollaan silloin kun sovitaan naimisiinmenosta? Sormukset voi ampua vaikka kuuhun, ne eivät asiaa muuta millään tavalla. Anteeksi, mutta tää on jo surkuhupaisaa.

[Malssi]

No, ehkä sitä ei sitten olla kihloissa kuin itselleen, jos muut eivät sitä näe...Kuka nyt pelkästään keskenään haluaisi olla kihloissa...

[Cassandra]

^ siis nyt en tajua, nimenomaan keskenäänhän sitä ollaan kihloissa

[Malssi]

^ Niinpä... Mä olinkin vaan vähän sarkastinen.

[Cassandra]

^ aha ok en tajunnut

[Ms Bennet]

Tästä ketjusta huomaa selvästi, että jotkut ovat ruokkimeet mielikuvistustaan elokuvien kosinnoilla, eikä mikään vähempi sitten kelpaa. Toiset taas ymmärtävät arjen romantiikan ja osaavat arvostaa kosintaa sellaisena kuin se on.

Itse olin aina toivonut, että isäntä kosiessaan polvistuu, muita toiveita minulla ei asian suhteen ollut. Polvistumista ei tullut, mutta olen ikionnellinen kosinnasta ja sen tavasta! Huomasin miten hermostunut ja liikuttunut mieheni oli kun sohvalla sanoi haluavansa kanssani naimisiin ja tämä tunnelataus on se, joka teki tilanteesta romanttisen, tärkeän ja ikimuistettavan

[Ms Bennet]

Kiukuttelevatko miehet siitä, että morsian on vaikkapa vastannut väärillä sanoilla tai reagoinut väärin kosintaan? Että olisi pitänyt ehdottomasti itkeä, vaikka morsian ei ole herkästi kyynelehtivää laatua? Tai että olisi pitänyt huudahtaa "kyllä rakkaani haluan loppuelämäni viettää kanssasi" sen sijaan, että sanoo tylsästi ja epäromanttisesti "tietysti".

Erinomainen pointti! En usko, että moni tietyn-kaavan-mukaan-kosinnan-haluavista on ajatellut asiaa tältä kantilta.

[Fyrwill]

Meillä meni nyt tulevan (ja toivottavasti lopullisen) aviomiehen kanssa tuo kihlautuminen ihan sopimiseksi, kun molemmat olivat aika lailla pelänneet koko kosintaa. Miehellä oli kuulemma olleet hirmuiset paineet miettiä millaista 'oikeaa' kosintaa sitä joutuisi keksimään ja siksi aina vain venynyt tää asia, vaikka oli jo kauan aikaa sitten tiennyt, että minä se olen se hänen tuleva vaimonsa.

Minulle tämä taas oli paljon parempi, kuin tuo 'oikea' kosinta exän kanssa. Tämä vei minut kävelemään juhannusyönä kuutamossa joenvarrelle, jossa sitten pysähdyttiin katselemaan kauniita maisemia. Selvästi näki, että jokin asia miestä vaivasi, katseli aina niiiin pitkään silmiin piiitkän hiljaisuuden kestäessä. Arvasin, että kosia se yrittää ja annoin sille aikaa, mutta kun ei saanut mitään suustaan, niin laukaisin sitten jännityksen puhumalla jostain vallan muusta. ja sitten tulee taas hiljaisuus, kun mies koettaa kerätä rohkeutta. Loppujen lopuksi sai mentyä polvilleen ja kysyttyä, mutta jäi kyllä niin akward olo koko kosinnasta. Sellaista en halunnut (vaikka ymmärrän kyllä, että tietysti se kosinta miestä voi jännittää).

Oli paljon parempi fiilis, kun istuttiin nykyisen miehen kanssa syömässä ja juteltiin muuten vain tulevaisuudestamme ja tuli puheeksi, että tuntuu, että tunnemme jo toisemmekin niin hyvin. Ja kun puhuttiin, että kyllähän me molemmat halutaan toistemme kanssa naimisiin, niin tehtiin sitten päätös, että mennään sitten kihloihin. 'Hääpäivä tarttee vaan päättää', mies vain sitten sanoi. Loppujen lopuksi tämä tapa oli niin paljon ihanampi minun mielestäni ja se ilta jää kyllä muistoihin :-)

[Calla]

Kuulin kerran tämmöisen jutun... Tämä saattaa olla täysin keksitty juttu tai sitten joskus tapahtunut oikeasti, mutta penkin alle se meni ainakin Suomalainen nainen oli seurustellut ulkomaalaisen miehen kanssa. Kerran kotiin tullessaan hän oli ihmetellyt kun asunto oli pimeänä, vaikka mies oli kotona. Olohuoneeseen päästessää hän huomasi miehen polvillaan maassa ja kasoittain palavia tuikkuja, jotka muodostivat sanat "haluatko naida?" :D Miesparka oli yrittänyt kosia suomeksi ja ottanut avukseen sanakirjan.

[Nox]

Kuulin kerran tämmöisen jutun... Tämä saattaa olla täysin keksitty juttu tai sitten joskus tapahtunut oikeasti, mutta penkin alle se meni ainakin Suomalainen nainen oli seurustellut ulkomaalaisen miehen kanssa. Kerran kotiin tullessaan hän oli ihmetellyt kun asunto oli pimeänä, vaikka mies oli kotona. Olohuoneeseen päästessää hän huomasi miehen polvillaan maassa ja kasoittain palavia tuikkuja, jotka muodostivat sanat "haluatko naida?" :D Miesparka oli yrittänyt kosia suomeksi ja ottanut avukseen sanakirjan.

Olipa totta tai ei, aika söpö tarina silti.

[Venluus]

Meilläkin meni kihlautuminen vähän toisin kuin olin ajatellut.

Olimme nyt viikonloppuna Sonisphere-risteilyllä. Emme ole mitään metallimusiikin tosifaneja, lähinnä tuonne festarillekin haluttiin Linkin Parkin takia ja Metallicahan on niin legendaarinen bändi että se täytyy kerran elämässään kokea.

No yhdessä oltiin käyty sormuksetkin kaiverruttamassa, joten kihlapäivä oli minulle täysin selvä. Lauantaiaamu meni mukavasti hytissä suukotellen ym. Lähdimme sitten syömään laivan ravintolaan. Kysyin siinä sitten sulholta, että koska niitä sormuksia vaihdetaan. Sanoi että sitten kun on syöty. No herranhan oli ihan pakko syödä minun tähteeni ja mahdollisimman hitaasti. Odottelin siinä sitten, että mies oli saanut ruokailut loppuun. Lähdimme hyttiin ja mies tuumasi sitten, että mennäänpäs sittenkin kannelle. Matkalla sinne muutama röllipeikko alkoi soittaa suutaan hissiä odotellessa. "Oi kato rakastavaiset on oikeen lähteny kuuntelemaan metallimusiikkia". Jotain siinä läpätti vielä, ei piitattu kommunikoida. Kun pääsimme kannelle, olimme juuri saapuneet Porin teollisuussatamaan! Ihan sama, kuin olisi jossain keskitysleirillä kihlautunut. Kannella oli sitä paitsi todella sotkuista, tyhjiä tuoppeja ja kännisiä joka paikassa. Menimme siis hyttiin ja nopsasti vaihdettiin sormukset siellä ilman sen kummempaa rituaalia, sillä meille tuli kiire pakata reppu ja siirtyä odottelemaan maihinnousua.

Ei mennyt ihan niin kuin elokuvissa, mutta ihan samapa tuo.

[Cassandra]

^ varmaan tää NYT paljon lohduttaakin, mutta toivottavasti 10 vuoden päästä nauratte koko jutulle ja kerrotte tota erikoista tarinaa

[bettypoob]

Heissan.. Meillä mies kosi kesken nyrkkeilyottelun Thaimaassa.. (olin ekaa kertaa matsissa..) -Jäipä ainakin mieleen..Nyt olis vajaa kuukausi häihin.. Joten samapa se sille -Me naiset vaan ollaan tällaisia romantikkoja

[miisa123]

^Miehet... On ne ihania!

[NickyRE79]

Heh heh, olipa täällä muutamia hyviä, joille sai oikeesti nauraa hymyssä suin. Vaikka ei välttämättä ole mennyt toiveiden tai haaveiden mukaan, niin varmasti monesta jää silti hauska ja rakas lämmin muisto mille nauraa yhdessä myöhemmin.

[Heppatyttö]

Meillä mies oli kertomansa mukaan pitkään miettinyt asiaa ennen kuin kysyi että "oon vähän miettiny että pitäiskö meidän mennä kihloihin?". Minä tähän vastasin että "joo, pitäis". Tämä oli minusta todella romanttista, koska olin silloin hänen sylissään ja ruusut ja kuohuvaa oli varattu. Itselleni tuo tuli täytenä yllätyksenä talvisena maanantai-iltana kotona. Sormukset kävimme valitsemassa seuraavana päivänä. Tietyllä tavalla arkista, mutta todella romanttista ja onnellisena muistelen tuota edelleen.