Penkin alle mennyt kosinta

[ASM]

Morsian2011, sinulla on hyviä pointteja

Uskon, että sinulla on paha mieli mutta ei tämä ole mitenkään sinun vikasi. Kosiminen on kahden ihmisen välinen asia eikä ketään ulkopuolista voi syyttää piloille menneestä kosinnasta (en väitä että sinua olisi ketään syyttänyt). Näistä asioista pitäisi pystyä puhumaan ja tulevan aviopuolison tulisi tuntea partnerinsa niin hyvin, että osaa kosia häntä edes suurin piirtein oikealla tavalla. Jos nainen ei ole kertonut miehelle haluavansa tietynlaisen kosimisen, ei hän voi sitä odottaakkaan sillä ei kukaan osaa lukea toisen ajatuksia.

En kyllä ymmärrä, että pitää kosia uudestaan. Minä ainakin ajattelin lupautua menemään mieheni kanssa naimisiin vain kerran ja oikeasti tarkoittaen tätä lupausta, joten miksi se pitäisi luvata uudelleen. Kosinta on jo tapahtunut ja he ovat jo kihloissa ja lupautuneet menemään naimisiin, joten en ymmärrä mitä tämä toinen "kosinta" sitten olisi. Vähän pitäisi ajatella sen toisen osapuolen tunteita ja miettiä, mikä onkaan tärkeintä: se, että on lupautunut menemään naimisiin elämänsä kumppanin kanssa, vai se, että kumppani osaa kosia oikealla tavalla. Minun korvaani tuo ei kovin kypsältä puuhalta vaikuta. Enkä minäkään halua, että mieheni kosii minua hänelle oudolla tavalla. Haluan mieheni kanssa naimisiin ja haluan hänet juuri sellaisena kun hän on. En halua mitään Hollywood leffan kosintaa, sillä en halua naimisiin leffassa näyttelevän miesnäyttelijän kanssa. Haluan, että mieheni on kosinta tilanteessa myös oma itsensä eikä täysin tuntematon mies tuon yhden illan ajan.

Ja totta puhut, kyllä se ajatus ja tunne on se tärkein asia. Jos ei ole, niin silloin ei ole valmis sitoutumaan toiseen loppuelämäksi.

[Guest Minimorsio]

Haluan, että mieheni on kosinta tilanteessa myös oma itsensä eikä täysin tuntematon mies tuon yhden illan ajan.

Juuri tuota lausetta komppaan täysillä. Ehkä jonkun muun mies tekee muutenkin leffatyyppisiä romanttisia juttuja, mutta mun miehelle ne ei ole luontaisia (eikä se siis tarkoita etteikö hän silti olisi romanttinen, mutta kyyhkyset ja sydänsuklaat eivät ole sitä romantiikkaa mitä hän edustaa) enkä ikinä olisi halunnut hänen järjestävän jotain "vierasta" kosintaa. Se olisi tuntunut hyvin teennäiseltä eikä ollenkaan siltä, että se tulisi sydämestä.

Edit. kirjoitusvirheitä

Muokattu: August 19, 2010, käyttäjä: Minimorsio

[Granini]

Kyllä mä tavallaan ymmärrän, että pettyy kosinnasta, kun omassa mielessään on sen kuvitellut erilaiseksi. Sitä en kyllä ymmärrä, että uudestaan pitää kosia. Sehän on jo kerran sovittu juttu? No, kukin tavallaan.

Itse ihmettelen, etten ole pettynyt tai kokenut jääneeni jotain paitsi, vaikka en sitä romanttista kosintaa kokenut. Mies on ollut kerran aiemmin kihloissa ja kertonut tästä romanttiseesta kokeuksesta minulle. Tietenkin itse odotin jotain samantyylistä. Sen sijaan sain kysymyksen bussissa hieman juoneelta mieheltä tyyliin "no, haluutko mennä naimisiin" tai "pitäiskö mennä naimisiin" tai vastaavaa. Tosissaan hän kuitenkin oli ja sen jälkeen alettiin häitä suunnittelmaan. Ei haittaa kyllä yhtään. Tärkeintä minulle on tulla hänen vaimokseen. Vielä muutama vuosi sitten en edes tiennyt haluavani naimisiin, mutta nyt kaikki tuntuu oikealta. Eli ei se kosinta ole minulle se juttu, vaan se naimisiinmeno. Sormuksiakaan meillä ei ole, enkä ajattele edes olevani kihloissa, vaikka sitähän olen. Varmaan juuri noiden puuttuvien sormusten vuoksi ja siksi, että ei me olla tästä oikein kenellekään puhuttu. Mennään siis pienesti ja "salaa" naimisiin. (sitäkään en olisi itsestäni uskonut, mutta jotenkin ei ole vliä se tapaa, vaan se tapahtuma.)

Mies kyllä osaa olla myös romanttinen myös minulle, mutta tuo meni nyt tuolla tavoin.

[Nelliette]

Meillä tämä meni niin, että ensin olin jonkin aikaa puhunut kihloihin ja naimisiinmenosta, ja silloin joskus mies sanoi tahtovansa tilaisuuden ajatella asioita. Ei niin että hän ei olisi halunnut elää loppuelämäänsä kanssani, vaan sitä, että koska hän on valmis kertomaan sen kaikille. Pistin siis suuni suppuun ja haaveilin vain mielessäni ihanista elokuvakosinnoista ja muista.. Sitten eräänä kauniina kesäiltana mökillä makoiltiin sohvalla, ja siinä se sitten tuli, kuulemma ihan spontaanisti sen kummempia suunnittelematta. Ensin kokeileva kysymys, "mennäänkö sormuskauppaan" ja sitten ihan se kosinta polvillaankin kun vähän vihjasin siihen suuntaan. Tietenkin elokuvien malliin olin suunnitellut juuri millainen sen hetken olisi pitänyt olla, ja olin vähän pettynytkin kun se meni näin. Nyt vasta myöhemmin tajusin, että kun itse en halua olla perinteisessä pitkässä valkoisessa hääpuvussa koska se tuntuu minusta teatterilta, saa mieskin kosia juuri niinkuin se tuntuu hänestä luontevimmalta. Miksi kosinnasta pitäisi tehdä näytelmää?

Rakastan romanttisia elokuvia, ja niiden kosintoja ja onnellisia loppuja, mutta niistä saan nauttia niissä elokuvissa. Ihan varmasti kyynelehdin jokaisen kosinnan ja onnellisen lopun kohdalla, joten se riittää. Tosiasiassa mulle tosielämä on vielä hienompaa, kun kukaan ei näyttele mitään, ja on oikeasti sitä mitä on. Mulle siis tuo kosinnasta pettyminen oli jonkinlainen opetus... Toivottavasti muistan sen jatkossakin...

Ja tästä kosinnasta jäi ainakin kaunis ja omanlainen muisto <3

[Guest Bellis]

Nimimerkki höhlän viestit ja niihin liittyvät vastaukset siirretty oikeaan eli Kosinnan odotus-ketjuun

[Guest ymmärrystä muita kohtaan]

Olipas harmi lukea tämä ketju, kun luulin sen sisältävän erilaisia tarinoita mitä kummallista on tapahtunut tai mitä hauskaa on tapahtunut että kosinta menikin vähän hassusti, ja että muut antaisivat tukea sellaiselle joka olisi vähän kummissaan omasta kosinnastaan.

MUTTA oli todella ikävää että ne jotka itse eivät halua mitään romanttista kosintaa tulivat haukkumaan tänne niitä jotka haluavat. Lullen että 95% niistä jotka olivat hieman pettyneitä eivät odottaneet noita joidenkin kirjoittamia shampanjaa-auringonlaskua-kukkia-leivoksia-timantteja vaan että kosinta olisi omalla tavallaan romanttinen. Oli typerää kun jotkut sanoivat että heitä kosittiin polvillaan arkisesti ja olevansa siihen ihan tyytyväinen eikä edes olisi halunnut muuta!! Eikö sitä juuri tarkoitettu noissa pettyneissä kertomuksissa, että kukaan ei polvistunut ja kysymystä ei edes kysytty?! Eli todella typerää tulla kertomaan että meidän kosinta oli niin arkinen ja romattinen ja ihana ja saan miehen omakseni, koska sitähän kaikki täällä juuri toivoivat eivätkä mitään enempää. Totta kai se oman rakkaan saaminen siinä on tärkeintä.

Ja niin kuin ylempänä mainittiin niin romantiikkaa on monenlaista, ja se että esimerkiksi sohvalla makoillessa kysymys kysytään, tai se että jonkun sulho oli kysynyt lupaa vanhemmilta on todella romanttista (ihan perinteiselläkin tavalla)! Koska silloinhan kosinta on tapahtunut. Juuri tätä kai kaikki täällä toivoivat että jonkinlainen selkeä kosinta ja kysymys tapahtuisi.

Mutta olipa tosiaan harmi lukea näitä, että ymmärrystä ei riittänyt kun oma vaatimaton kosinnan tyyppinen olisi vain se ainoa oikea, eikä kukaan muukaan saisi haluta yhtään enempää.

Itsekin pitäisin penkin alle mennyttä tilannetta sellaisen jossa esim kihloihin meno sovitaan riidan yhteydessä tai että toinen on luvannut ja halunnut järjestää jotain erikoista, mutta ei sitten järjestäkään vaan kihloihin meno tapahtuu vain jotenkin vahingossa ja itse kysymystäkään ei kysytä. Onhan se totta että tuo on sellainen kerran elämässä tilanne, että totta kai sitä toivoisi että tilanne olisi mukava ja ainakin hieman romanttinen!

Ja onhan se muuten epäromanttiselta mieheltä hieno ele, jos hän hieman näkee vaivaa kerrankin ja järjestää hieman jotain erikoista kosimiseksi, kuten ravintola illan tai teatterin/elokuvan tai jonkin yllätyksen kotiin tai jotain muuta joka ei edes ole mitenkään yltiöromanttista elokuvista tuttua kamaa tai edes kovin kallista. Vaan jotain arkista mukavaa romnatiikkaa. Voihan mieskin siinä näyttää välittävänsä, eikä sitä silti tarvitse tehdä kulissien kautta tai epäluonnollisesti vaikka hieman vaivaa olisikin nähty. Voihan mieskin hieman ottaa selvää erilaisista tavoista (esim. perinteet, sormuksen hankina - hankitaanko se etukäteen vai ei ja mihin sormeen se tulee, ideoita miten ylläättä toinen tai vaikka hankkia jotain toisen lempi herkkuja jne..) tai kuulostella morsiamelta mistä hän voisi pitää (vaikka vitsin yhteydessä, jos ei halua etukäteen vihjata morsianta asiasta), kyllähän me naisetkin nähdään miesten takia vaivaa ja otetaan selvää asioista joista ei kovin paljoa etukäteen tiedetä. Ja sekin on hyvä idea että vihjaa vähän miehelle etukäteen, jos vaikuttaa siltä että mies on ulalla asioista tai jos hänen mielikuvituksensa ei ole yhtä vilkas kuin morsiamen.

Tottahan se on että näitä tapoja on ihan yhtä paljon kuin parejakin on, joten koitetaan nyt täällä edes vähän ymmärtää ja tukea toisiamme, eikä vain vääntää ja väittää sen oman tavan olevan ainut oikea ja että kenelläkään muullakaan ei saisi olla sen suuremmat odotukset. Jos jotakuta harmittaa, niin tuetaan ja tsempataan! Ei kukaan täällä ole täysin kohtuuton ollut, vaan aina asiaan on ollut jonkinlainen selitys, miksi miltäkin on kosinnan jälkeen tai takia tuntunut.

[wee]

-- ymmärrystä ei riittänyt kun oma vaatimaton kosinnan tyyppinen olisi vain se ainoa oikea, eikä kukaan muukaan saisi haluta yhtään enempää.

Näitä viestejä luetaan ja tulkitaan näköjään monella eri tavalla. Itselleni on noussut päällimmäiseksi mieleen ajatus siitä, että jotkut saattavat odottaa olosuhteisiin nähden hieman liikoja kosinnalta (tyyliin kosinnalle vuokrattu tila kadunvarsimainoksesta ja Alkon kallein samppanja). Mikä minusta taas on eri asia kuin se, että vain vaatimaton kosinta tai yhteinen sopiminen olisi se ainoa oikea tapa.

Se kyllä on taivahan tosi, että ajatuksenlukijoita on aika harva ja miehistä vielä harvempi, joten suu auki ajoissa.

edit. lisätty pari sanaa

Muokattu: March 7, 2011, käyttäjä: wee

[meei]

Minä sain kyllä myös tätä ketjua lukiessa semmoisen käsityksen, että kukaan ei oikeasti olisi halunnut mitään jenkkityylistä överikosintaa ravintolassa, vaan edes jonkun pienen romanttisen eleen, eikä vain sivulauseessa kännipäissään möläytettyä "kai ne sormukset vois joskus ostaa"-kosintaa. (Tää nyt oli vaan esimerkki kosinnasta joka ois saattanut tuntua vähän pielen menneeltä.) Mun mielestä on vaan tosi törkeää haukkua ja vähätellä jonkun ihmisen pettymystä tai muuta tunnetta, varsinkin kun monen "arkisesti" kositun kosinta on loppujen lopuksi sisältänyt sitä ajatusta ja romantiikkaa jota pettynyt olisi kaivannut (ainakin tarinan perusteella).

Tietenkään kukaan ei voi toisen ajatuksia lukea ja jos haluaa tietynlaisen kosinnan niin siitä kannattaa puhua- minun mielestä kosinta ja naimisiin meno on kuitenki semmoisia asioita joista ois hyvä keskustella yhdessä jo vähän etukäteen. Mutta jokaisella on tietysti oma tapansa enkä sano että kenenkään tapa ois väärä, harmi vaan jos joku niinkin ihana asia kuin kosinta tuottaa pettymyksen tai jää harmittamaan. Eikä varmaan yhtään auta jos tukea pettymykseen hakiessaan saa vaan haukut ajattelemattomuudesta ja liioista vaatimuksista.

[Maiai]

Palataanpa takaisin aiheeseen eli niihin pieleenenneisiin kosintoihin.

Me menimme sulhoni kanssa kihloihin hyvin hassulla tapaa. Vihjailin ja vihjailin hänelle että minulla olisi eräs sormus, joka on juuri oikean kokoinen kihlasormukseksi, ihan vain siltä varalta että eräs voisi sellaisen mahdollisesti ehkä todennäköisesti joskus ostaa. Sitten tuli talvikelit ja päätettiin että pistän kyseisen rinkulan sormeeni ihan vain testatakseni onko se sopivan kokoinen myös talvella, jolloin sormet eivät ole yhtä turvonnet kuin kesäheltehisillä. Sitten jossain välissä muistan pistäneeni sen uudelleen sormeen ja taidettiin jopa tekstailla jokseenkin näin: "Uskallanko nyt sit sanoa että me ollaan kihloissa?" "Kaissää uskallat..." Että siinä meidän superromanttinen ja ah niin ihastuttava kihlautumisemme. Eipä sillä, olemme molemmat hieman erikoisia tapauksia, joten kai tämä tyyli sopi meille kuin nakutettu! Jossain välissä kun ystävät jatkuvasti kyselivät tuliko sitä romanttista kihlausta, aloin jo katua että olin painostanut ukkoani niin paljon ja että kihlauksellemme kävi näin. Toisaalta eipä tuo lopulta haittane, kihlaushan on yhteinen päätös, eikä meidän hääjuhlastammekaan ole tulossa mitään prinsessatarinan onnellista huippuhetkeä.

Muoks. Lopulta sitten ostettiin sormukset ja päätettiin että se virallinen kihlapäivä olisi sitten tämä sormusten ostopäivä.

Muokattu: May 4, 2011, käyttäjä: Maiai

[NeitiEtsivä]

Mun on pakko kommentoida tähän vanhaan ketjuun. Kai jokaisella on oikeus pettyä kosintaan! Ystäväni on spontaani, rakastaa yllätyksiä ja spektaakkeleita. Tylsistyy helposti ja järjestää aina itselleen menoa

Häntä mies kosi hyvin arkisesi vain kotona ehdottomalla avioliittoa. Siinä sitten ystävä soitti itkuisen puhelun ja ihmetteli, miten huonosti mies voi hänet oikeasti tuntea. Ja tottahan se on: kosinta aika lailla alleviivasi sitä, kuinka ennen hauskasta ja heittäytyvästä miehestä oli tullut tympeä ja tylsä. Ystäväni ei suostunut, koska suhde ei selkeästi tehnyt häntä enää onnelliseksi. Kosinta nyt oli vain viimeinen osoitus. Parempi näin ainakin ystävä on nyt onnellinen, eikö se ole tärkeintä?

Muokattu: April 29, 2015, käyttäjä: NeitiEtsivä

[mrs J]

Eniten harmittaa oma reaktio!   Olin haaveillut kosinnasta, mutta olihan se silti ylläri! En kosinnan jälkeen saanut mitään sanottua, vaan toljotin polvillaan olevaa sulhoa ainakin pari minuuttia. Kai sitä jonkinlaiseen "shokkiin" meni!

 

Harmi, että osa on ollut kosintaan pettyneitä. Mielestäni omani epätäydellisyys teki siitä juuri niin täydellisen ja herttaisen 

[helmi2015]

Tuli luettua läpi koko ketju tylsyyksissäni. Tuntui vähän oudolta, kun monet vaatimattomamman kosinnan koulukunnan edustajat tuntuvat ajattelevan, että heidän kokemansa kosinnat ovat aitoja ja miestensä omanlaisia, rehellisiä kosintoja. Varmasti näin onkin, mutta entäs sellainen vaihtoehto, että mies HALUAA järjestää naiselleen jotain erityistä ja spessua kosinnan yhteyteen? Ei kai se aina, tai edes useimmiten, ole niin, että mies tekee järjestelyjä kosinnan eteen vain siksi, kun nainen haluaa/on esittänyt vaatimuksia. Minusta pointti ei ole se unelmien kosinnan saaminen, vaan nimenomaan tuo, että on ihanaa, kun mies on halunnut järjestää sellaisen minulle - spontaanisti ja omasta halustaan. Henk.koht. toivoin jollain lailla spesiaalia ja romanttista kosintaa, mutta juuri siksi että toivoin miehen itse haluavan järkätä sen mulle, en niinkään saadakseni sen kokemuksen tai muuta vastaavaa. Ei näissä erityisesti järjestetyissä kosinnoissa ole sen vähemmän rakkaus ja halu naimisiin etusijalla, kuin arkisemmissakaan kosinnoissa. Itse ainakin nautin, kun mies haluaa hemmotella mua, ja kosinnasta jäi ihanat muistot <3 Kaikki kosinnat on hyviä, mutta ihmetyttää vähän tuo joistakin teksteistä kuultava asenne, että pelkistetty kosinta olisi aidompi ja järkätty kosinta teatteria tai naisen vaatimusten mukainen.

[unelmoija1]

Onnea kaikille kihlautuneille. <3

 

Itse saan varmaan odottaa ikuisuuden jos edes miesystäväni edes kosii.

Olin ajatellut kosia itse häntä ja ei tykännyt ajatuksesta. 

Häneltä saattaa mennä kymmii vuosia ym. kunnes ajattelee edes kosivan.

Tokas vaan ettäs tiedät sit. Vähänsenhän sitä pahoitin mieleni , luin varmaan väärin miesystävääni. 

Hän on joskus kiusannut mua et jos oon antanut hänelle jonkun paketin minkä itse paketoin jonka sisällä oli suklaata että mukamas kosin häntä. Viime aikoina näytti olevan merkkejä että hän ois valmis ym. en tiedä mitä tässä ajatella enään. 

Ei ollut tarkoitus pilata teidän hetkiä. =(.

[Louhetar]

Voi elämä! Minun kosintani oli varmaan sitten penkin alle mennyt, koska en löytänyt sormusta leivoksesta enkä juomasta, mies ei polvistunut, ei ollut kynttilänvaloa eikä kuutamoa, ei ollut kuohuviiniä sen jälkeen. Voivoi, ei mitään, mikä kuuluu asiaan elokuvissa.

Oli vain raukea kysymys päiväunilla nenä kiinni minun nenässäni, "menetkö sinä minun kanssa naimisiin?" Mie sanoin, että "menen. Oliko tämä kosinta?" Ja tämä virnistää poikamaisesti: "Oli, tajuatko sie sitä ees vielä?" Joo, en tajunnut vielä moneen päivään, että minua oli kosittu. Mutta onnellinen olin, ihan onnea pullollaan. Mies härnäsi minua monta päivää, kun oli niin vaikea uskoa sitä juttua todeksi. En valittanut, minusta se oli just oikeanlainen ja aito kosinta. Sormus ostettiin vasta kaksi viikkoa kosinnan jälkeen ja se päivä merkittiin myös kihlajaispäiväksi.

Jälkeenpäin jotku kyseli, miten minua kosittiin, ni mie naureskelin, että kysymällä. Ja kerroin, että varsin arkisesti.

Meillä meni kosinta melkolailla samalla tavalla. Itse inhoan kaikkea yltiöromanttista imelyyttä ja olisin varmaan ollut todella pettynyt, jos mies olisi kosinut polvillaan ja oikein vetäissyt viimeisen päälle överilipevän vaihteen päälle. Se ei olis ollut yhtään mun tyylistä 

[hunter308]

On 22.7.2008 at 11.33, Nocturna said:

En minä romantiikkaa niikään kaipaa. Yllätys oli todella hieno idea, se oli ihanaa.

Perinteisestä kosinnasta voi lukea vaikka tämän foorumin kotisivuilta tai Wikipediasta.

Minulle tuo kosinta olisi ollut vain plussaa - ei mikään pakollinen kuvio, mutta se mitä todella kaipaan on sormukset jotka kestäisivät edes muutaman kymmenen vuotta, ja sopisi vihkisormuksen kanssa yhteen. Miesparka ei edes tiennyt mihin sormeen oma sormus tulee ja ostos sopii vain vasemman käden keskisormeen

No joo, hyvä tietää etten ole ainoa

Kun valkokullan pinta kuluu (rodinointi), siitä tulee punertavaa. Hopea pysyy valkoisena. Miehesi oli kaukaa viisas.