Penkin alle mennyt kosinta

[Guest Vieras]

Mieheni on aina ollut ylpeä romanttisuudestaan, hänellä oli muun muassa tapana suhteemme alkuaikoina - kun emme vielä asuneet yhdessä, kirjoitella runoja silloin tällöin ja lähetellä niitä tekstiviestinä. Hän myös on niitä miehiä, jotka toisinaan muistavat ostaa ruusuja ilman syytä. Naimisiinmenosta olemme puhuneet suhteen alusta asti, molemmat olemme olleet varmoja että tämä on nyt SE suhde. Mies on myös silloin tällöin leikillään kysynyt josko menisin naimisiin hänen kanssaan. Aina olen vastannut, että "no tottakai, mutta kosisitko oikeasti, että uskon olevasi tosissasi?". ja sitä kosintaahan sitten sai odottaa..

Ennen karkauspäivää uhkasin kosia häntä itse, mutta mieheni kielsi ja sanoi että se on miehen tehtävä, ja että hän haluaa suunnitella siitä täydellistä. Mielestäni siis hän itse kasasi paineita, ja antoi minulle aihetta odottaa.

No eräs päivä sitten olin itku silmässä kysellyt aikooko hän ikinä kosia, niin siitä sitten hän käski minun pukea päälle, että nyt lähdetään sormuskauppaan. Ostimme sormuksen, mutta vain minulle ja tulimme takaisin. Päätimme viralliseksi kihlapäiväksi tapaamisen vuosipäivän, joka oli seuraavalla viikolla. Tällöin mieheni kysyi, onko ok, jos hänelle ei osteta ollenkaan sormusta, vaan vasta vihkisormus sitten kun mennään naimisiin??!!!???! -Siis mitä helvettiä???!! Hän ymmärsi yskän ja samalla kun veimme sormukseni kaiverrukseen parin päivän päästä, ostimme hänellekin sormuksen.

Kun tämä virallinen kihlajaispäivä tuli, odotin "virallista", täydellistä, suunniteltua, kosintaa, joka sitten tapahtui näin: maattiin sängyllä, ja hän ojensi sormusrasian minulle, ei polvistumista, ei mitään. En edes muista kysyikö minua vaimokseen. Sillä hetkellä en osannut ajatella mitään, olin täysin häkeltynyt. Pettymys tuli vasta nyt jälkeenpäin, kun olen lukenut muiden kosinnoista, ja joutunut vastailemaan kavereideni uteluihin kosinnan tavasta.

Kun olimme molemmat saaneet sormukset sormeen, mieheni ajatteli, että pitäisiköhän tässä lähteä ravintolaan juhlimaan. Olisin kyllä kieltämättä toivonut, että hän olisi vaikka tehnyt pöytävarauksen jonnekin, mutta nyt minä googlasin kaupunkimme ravintolat läpi ja etsin sopivan.

Ja kyllä vaan, pettynyt olen ja kosinta meni mielestäni penkin alle. Mieheni on myöntänyt, ettei suunnitellut kosintaa mitenkään, eikä hän itse asiassa tajunnut, että ennen kihlaantumista kositaan, ja että minä kaipaan jotain perinteisempää.............(Mä en taas ymmärrä miten enää selkeämmin olisin voinut sen hänelle kertoa???)

[Guest Vieras vaalea vallaton]

Minultakin vain kysyttiin, että mennäänkö kultasepälle =) Ja kun sen jälkeen ei mies vähään aikaan vienytkään minua sormusostoksille, niin piti alkaa kyselemään, että mennäänkös vai ei. Mies oli sitä mieltä, että miten ihmeessä voi edes ostaa sormusta etukäteen kun ei tiedä kokoakaan. Ja oli myöskin siinä luulossa, että vasta kihlauksen jälkeen on se kosinta. En oikein tiedä että missä vaiheessa hän sen oli ajatellut, mutta tästä tulin siihen tulokseen, ettei miehillä oikeasti ole mitään hajua näistä asioista, jos heille ei kerrota!

[miinuska]

Mun mies kysyi vihkejä katsellessa kultasepällä että "mihin sormeen se vihki sitten tulee?..." ... Ja kosinnasta,nooh..." No pitäiskö meän sitte mennä naimisiin?"...(juteltiin siitä mitä tapahtuu avoparille laina- ym. lakiasioiden kanssa kun toinen kuolee). Tästäki meni sitten tovi eikä mitään tapahtunut joten sanoin että miten olis 14.2.2009 ja that´s it. Arjen romantiikkaa (Ja mehän ollaan kihlaudutukin koirankusetuksen lomassa ja mulla oli vielä kakkapussikin kädessä)....

Okei, mun mies on vähän onneton näissä asioissa mutta muuten se on vertaistaan vailla.. . Sille ei oo vaan kukaan kertonut.

Summa summarum. Olen vain tyytyväinen että menen naimisiin juuri tämän miehen kanssa. Mikään kosinta ei tee siitä asiasta yhtään tärkeämpää tai hienompaa.

Muokattu: November 28, 2008, käyttäjä: miinuska

[Guest Vieras_maisa_*]

Tällöin mieheni kysyi, onko ok, jos hänelle ei osteta ollenkaan sormusta, vaan vasta vihkisormus sitten kun mennään naimisiin??!!!???! -Siis mitä helvettiä???!! Hän ymmärsi yskän ja samalla kun veimme sormukseni kaiverrukseen parin päivän päästä, ostimme hänellekin sormuksen.

Siis mitä mitä helvettiä? Mikä tossa nyt oli vialla? Lukeeko jossain että miehellekin pitää aina ja välttämättä ostaa myös kihlasormus, vai mikä tossa nyt niin paljon mätti?

Ihme porukkaa, huh huh...

[Guest Alinaya]

No, minä en asu Suomessa ja täälläpäin maailmaa (EI Amerikassa ) on tapana järjestää jotain spesiaalia kosinnan yhteyteen. Uskokaa pois, ne kosinnat joiden suunnittelua olen päässyt sivusta seuraamaan, ovat olleet todella ihania. Ei "erikoinen" kosinta tarkoita siirappia ja viulunsoittajia, se näissä kosinnoissa on ollut hienointa että miehet (kyllä, täällä kosivat vain miehet, enkä itsekään tule koskaan kosimaan, se on aivan varma) ovat nähneet vaivaa ja järjestäneet juuri sille heidän rakkaalleen sopivan kosinnan.

Yksi vei kultansa yksityiselle lentoajelulle (ei ollut miljonääri, mutta ei se lentokaan niin kallis ollut) ja piknikille rannalle, yksi teki iltakävelyn majakalle ja kosi auringon laskiessa, yksi kosi Stevie Wonderin konsertissa, yksi lensi tyttöystävänsä luokse yllättäen ja kirjaimellisesti hyppäsi puskasta tämän eteen, yksi kosi kotiportailla itse tehdyn lahjan kera, yksi järjesti niin että suurkaupungin keskustassa oleva puistoravintola oli illalla vain heidän kahden käytettävissä (sulkemisen jälkeen, kun henkilökunta pesi tiskejä yms, ilmaiseksi suostuivat) ja sitten kynttilän ja viinilasien kanssa kosi.

Nämä ovat olleet ihania rakkaustarinoita eivätkä mielestäni ollenkaan kliseisiä tai naurettavia. Hassua vaan että siellä Suomessa ihmiset tuntuvat ajattelevan että ei kukaan oikeasti tuommoista tee - kyllä tekee. Tiedän myös morsiamia ja vaimoja jotka esittivät ettei "tavallinen" kosinta haitannut heitä vaikka oikeasti heitä harmitti. En siis tarkoita että täällä kirjoittavat tuntisivat niin. Halusin vain sanoa että kyllä on mahdollista kosia näyttävästi, romanttisesti ja juuri sille parille sopivasti, ilman ylilyöntejä ja rahanmenoa. Rakkaus se niissäkin kosinnoissa on pääasia .

[kuttis]

voi mies parkoja kun on parhaansa yrittänyt, mutta mikään ei riitä..

Itse tiesin kihlautumis päivän ja sormukset valittiin yhdessä. Lähettiin ajelulle mun kotoota, kun mies oli käyny kysymässä luvan. Käytiin ensin syömässä ja sitten mentiin yhden järven rantaan. Vettä sato ja ukko ei polvistunu, kysy vaan että meetkö mun kanssa naimisiin ja laitettiin sormukset sormiin. Tarpeeks romanttisuutta mulle

Ja kun vielä tiesin että ukkoa jännittää se, monta kertaa ennen menoa kysyi että pitääks mun sitte oikeen polvistuu sulle. Sanoin että ei tarvi, mä en haluu semmosta yliampuvaa.

[Sofraia]

Meidän kosinta oli vähän sillai kaksipiippuinen.

Oltiin siis jo puhuttu, että joskus naimisiin, ja että ei kosita kiitos lätkämatsissa jättiruudulla, ja oltiin katsottu, että osuu muuten yks meidän näköinen päivämäärä vuonna 2009 lauantaille. No, siinä ruokapöydässä yks päivä keskusteltiin, kesästä 2009, kun olin lupautunut kaverin kaasoksi (kaveri oli kihlautunut pari päivää aikaisemmin) ja muitakin häitä oli kesälle tulossa. Mietittiin, että jos lähtis johonkin reissuun, ja sanoin, että pitää sit kattoa, ettei olla reissussa Sen ja Sen ja Sen häiden aikaan. Siinä vaiheessa miehen naama venähti ja se ponkaisi mun eteen polvilleen, että hei mennäänks sit nyt ens kesänä naimisiin, ettei meidän päivä mee. Mun eka repliikki oli "Oikeestiko?", mutta tietysti suostuin.

Omasta mielestäni tuo kosinta on maailman herttaisin ja miehen näköisin, mutta tosi monet on kattoneet vähän kieroon, kun olen siitä kertonut. Että jotenkin vääristä syistä ja väärällä tavalla kosi, kun päivämäärän perässä. Kun eivät hoksaa, miten iso juttu se on meille molemmille, että ollaan menty naimisiin nimenomaan sillä päivämäärällä. On vähän kurjaa, kun mielellään kertois kosinnasta mutta kun muiden reaktio on ihan muuta kuin mitä toivois. Mjäh.

[Mörrimöykky]

hmm..pakko kai munkin on tänne kommentoitava. Mä voin sanoa ihan käsi sydämellä että olen tyytyväinen omaan ratkaisuuni kun jo seurustelun alkuvaiheessa puhuttiin naimisiin menosta niin kumpikin oli sitä mieltä että ei mitään kosintoja. Naimisiin meno on itselle iso asia ja henkilökohtainen mielipide on se että se puhutaan yhdessä ja päätetään. Että jos se on niin että toinen oottaa kieli pitkällä että koska se tulee tai sit tulee ihan puskista yllättäen niin itse en koe sitä mieluisaksi tavaksi. Toki kukin tavallansa. Sitten vielä aattelen niin jos nainen odottaa sitä speciaali kosintaa niin kyl se vähän kasaa paineitakin ja jos se toinen ei tee sitä täydestä sydämestään vaan vähän pakolla yrittää jotain järjestää niin ei sekään hyvä. Toki tässäkään piä sitten vain naisen tulla vastaan että mies tyylillään, mutta siis hankala joo asiaa mutta kultanen keskitie tässäkin.

Niin ja mun mielestä penkin alle mennyt kosinta on silloin ku tulee rukkaset

[Guest Rasmus]

Miksi pitää kosia, jos yhdessä on käyty valitsemassa sormus ja päätetty kihlapäivä?

Mun mielestä tuo on vähän sama asia, kun ensin harrastaa neitsyen kanssa yhdessätuumin kiihkeää seksiä (jopa tunteja) ja sitten suihkun jälkeen miehen pitäisi kääntyä kyynel silmäkulmassaan kohti naista ja kysyä, että "Tahdothan sä, että mä olen sun ensimmäinen? Mä lupaan olla sulle tosi hellä ja arvostaa sun neitsyyttäs tosi paljon?"

Muokattu: December 30, 2008, käyttäjä: Rasmus

[Tiinu-Liinu]

Meillä kosinta oli todella romanttinen, Lapissa, takan äärellä, täysin yllätys.

Kun sitten haettiin molempien sormukset kuukauden päästä (omani piti tilata oikean kokoinen ja miehen sormus piti vielä valita) niin mies oli sitten "vahingossa" jäänyt lounaalla baariin ja pienes sieväs sitten oli kun haettiin sormukset, ilta loppuikin kamalaan tappeluun. Että sellaista.

Tosin kyllä se kosinta on enemmän mielessä kuin se katastrofaalinen sormustenhakupäivä.

[haave]

Miksi pitää kosia, jos yhdessä on käyty valitsemassa sormus ja päätetty kihlapäivä?

Siksi koska haluaa.

[Guest Rasmus]

Ok, jos molemmat haluavat. Mutta jos kyseessä on vain painostus jota ilman nainen saa itkupotku raivarit varsinkin jollei dialogia ja kulissit ole mieleiset niin moro.

Sillä uskokaa vaan. Kyllä myö miehet tehdään monia asioita jotta helpommalla päästään, mutta kyseessä on silloin tosiaan kulissi.

[Guest Rasmus]

Tosin nainen on nisäkäs jolle kelpaa myös tilattu ja vongattu rakkaudentunnustus, joten miksei tilattu ja vongattu kosinta, jonka jälkeen voi sitten olla marttyyri kun kaikki ei mennyt suunnitellusti.

Jos haluaa näytelmän niin kannattaa jakaa replat myös miehelle, jottei tuon tarvitse arvuutella, että mitä pitää sanoa ja tehdä minkäkin näytöksen aikana.

Toisaalta taas jos haluaa ammattinäyttelijän miehekseen suurella osalla teistä nillittäjistä on kyllä väärä puoliso.

Mutta kuten jo aiemmin tuossa yllä sanoin, kyllä sitä kaikkea tekee jotta helpommalla pääsee.

Jos tuollaisen tilatun kosinnan saatte niin pliis pretty pliis älkää kehdatko vähään aikaan mouruta,ettei mies tee mitään sun tai teidän suhteen eteen.

Jätkähän ansaitsis oskarin!

[Kartio]

Minua kosittiin polvillaan. Ei millään yltiöromanttisella sokerihuurretut sydämet -periaatteella, eikä onneksi sormusta missään ruokajutussa piilotettuna (olisin niellyt sen tai tukehtunut kumminkin), vaan ihan tavallisessa tilanteessa, kammottavissa kesäsiivoojan työvaatteissani meidän kolhon kerrostalon pihassa. Olin ilmoittanut jo seurustelun alussa, että jos siihen asti sattuu kestämään tämä, niin minuahan sitten kositaan polvillaan (siis jos nyt ylipäänsä on kosiakseen, jos olisi periaatteesta ollut vastaan, niin olisipa sekin sitten tehty selväksi ajoissa). Minusta se ei ole mitään leffatyyliä, vaan ihana perinne, joka kertoo tietystä kunnioituksesta ja tilanteen vakavasta hengestä. Siis että siinä toinen pyytää ihan tosissaan, on vakavana kysymyksensä kanssa, ja että se on niin tärkeää, että siinä tahtoo polvistua. Meinasin kyllä Ellenin innoittamana kosia itse samoihin aikoihin, mutta kivempi näin päin

Muokattu: January 4, 2009, käyttäjä: Kartio

[Rvakoo]

Jos haluaa näytelmän niin kannattaa jakaa replat myös miehelle, jottei tuon tarvitse arvuutella, että mitä pitää sanoa ja tehdä minkäkin näytöksen aikana.

Tästä oon kyllä samaa mieltä. Kun tätäkin ketjua lukee, niin huomaa että osa haluaa yltiöromanttisen polvistumiskosinnan ja osa ei taas missään nimessä halua sellaista. Jos kosinnan tapa on todella niin tärkeää, niin se kannattaa kertoa etukäteen miehelle, ettei tarvitse loppuelämää harmitella pilallw mwnnyttä kosintaa.

Itseäni kosittiin polvillaan romanttisesti, mutta vaikka kosinta olisi ollut millainen, se ei minua haittaisi. Tärkeintä on että mies jota rakastan, rakastaa minua ja haluaa olla kanssani loppuelämänsä!

[Nightfall]

Ok, jos molemmat haluavat. Mutta jos kyseessä on vain painostus jota ilman nainen saa itkupotku raivarit varsinkin jollei dialogia ja kulissit ole mieleiset niin moro.

Sillä uskokaa vaan. Kyllä myö miehet tehdään monia asioita jotta helpommalla päästään, mutta kyseessä on silloin tosiaan kulissi. (...)

Tosin nainen on nisäkäs jolle kelpaa myös tilattu ja vongattu rakkaudentunnustus, joten miksei tilattu ja vongattu kosinta, jonka jälkeen voi sitten olla marttyyri kun kaikki ei mennyt suunnitellusti.

Jos haluaa näytelmän niin kannattaa jakaa replat myös miehelle, jottei tuon tarvitse arvuutella, että mitä pitää sanoa ja tehdä minkäkin näytöksen aikana.

Soot niin mun idoli. Oikeasti.

[SininenHetki]

Voi elämä! Minun kosintani oli varmaan sitten penkin alle mennyt, koska en löytänyt sormusta leivoksesta enkä juomasta, mies ei polvistunut, ei ollut kynttilänvaloa eikä kuutamoa, ei ollut kuohuviiniä sen jälkeen. Voivoi, ei mitään, mikä kuuluu asiaan elokuvissa.

Oli vain raukea kysymys päiväunilla nenä kiinni minun nenässäni, "menetkö sinä minun kanssa naimisiin?" Mie sanoin, että "menen. Oliko tämä kosinta?" Ja tämä virnistää poikamaisesti: "Oli, tajuatko sie sitä ees vielä?" Joo, en tajunnut vielä moneen päivään, että minua oli kosittu. Mutta onnellinen olin, ihan onnea pullollaan. Mies härnäsi minua monta päivää, kun oli niin vaikea uskoa sitä juttua todeksi. En valittanut, minusta se oli just oikeanlainen ja aito kosinta. Sormus ostettiin vasta kaksi viikkoa kosinnan jälkeen ja se päivä merkittiin myös kihlajaispäiväksi.

Jälkeenpäin jotku kyseli, miten minua kosittiin, ni mie naureskelin, että kysymällä. Ja kerroin, että varsin arkisesti.

Tää on ihana<3

Ei meilläkään mitään kosintaa ollut, enkä sitä kaivannut enkä ole kaivannut tähän päivään mennessäkään. Asiasta oltiin puhuttu ja sitten kun jouluostoksilla oltiin (2005) niin mies kysy että käydäänkö nyt ostamassa. Ei tuon kummosempaa. Oli ihanaa, kun kultaliikkeen myyjä onnitteli meitä. Tosi ihanaa.

[ynck]

Minunkin pitäis vissiin olla ikuisesti pettynyt kun mies kosi minuu mökillä nukkumaan mennessä kun maattiin vierekkäin kapealla laverilla. ei polvistunu eikä ollu edes sormusta valmiina! ajatelkaa miten törkeää. kysy vaan että "mennäänkö joskus isona naimisiin?" (itse asiassa oltiin kysytty tuota jo useamman kerran toisiltamme ilman että oltais ajateltu sitä kosintana..) minä sitten ymmärsin niin että tämä oli SE kysymys. TäsTÄ syystä mies jaksaa vieläkin muistuttaa siitä miten minä huijasin sen kihloihin. ettei se edes oikeastaan tarkoittanut sitä niin. kuukauden päästä tuosta ostettiin sormukset ja pudotettiin ne sormeen hetkeä myöhemmin ravintolassa. ja nyt ollaan oltu 2,5 vuotta kihloissa VAHINGOSSA.. että näin meillä. nyt suunnittelen sitä millä verukkeella miehen sais huijattua papin eteen...

Niin ja komppaan edellisiä siinä että jos odottaa jotain elämää suurempaa niin kannattaa tosiaan tehdä puoliso tietoiseksi tästä. ja kannattaa muistaa ettei kaikki kuitenkaan mee niinkun elokuvissa.

[zandra_]

Olen sitten ilmeisesti liian vaativa, mutta olisin halunnut romanttisen yllätyskosinnan. Sen sijaan ostimme sormukset ensin ja kysymys tuli (kaiverrusten takia) tiettynä päivänä sen jälkeen. Päätimme hääpäivän vasta myöhemmin, ja sen jälkeen odotin "virallisempaa" kosintaa jonka mies tekisi oma-aloitteisesti ja itse valitsemanaan ajankohtana, mutta sitä ei koskaan tullut Sanoin kyllä miehelle siitäkin etukäteen muutaman kerran mutta ei sitten ilmeisesti kiinnostanut. Olisi ollut hienoa muistella sellaista jälkeenpäin, nyt muistoissani on vain etukäteen tiedossa ollut tapahtuma. Eli penkin alle se jossain määrin meni. No, mielummin muistelen häitä

[heelrais]

Tää nyt menee taas OT, kun minun kosintanikaan ei kuulu missään nimessä penkin alle menneiden joukkoon vaikkei yltiöromanttinen polvikosinta ollukaan ja minun pitäis mitä ilmeisemmin kuulua näiden pettyneiden joukkoon.. Mut toisin kävi siis: oon maailman onnellisin morsian, sillä meidän kihlautumisemme ei vois enempää meidän näköinen olla. Minä olin jo kerran miestäni kosinu keväällä 2006 lomareissumme aikana ja hän antoi mulle silloin rukkaset. (Olikohan tää se penkin alle mennyt osa tästä tarinasta? ) Sit sen jälkeen ollaan silloin tällöin puhuttu kihloista ja naimisiin menosta, mut tuo miekkonen on ollut sitä mieltä, että nooh, katsellaan, mikäs kiire meillä tässä.. Nyt sit joulukuun lopussa oltiin ajamassa Lappeenrantaan ostamaan uutta autoa, niiin siinä automatkan aikana tää sit kysyy ihan normaalin jutustelun keskellä ja siis itse autoa ajaessaan, että mennäänkö kihloihin. Minä sit siihen vastaamaan, että mennään vaan. Ilmeisesti piti ottaa järeät suostuttelukeinot käyttöön, kun vielä ennen tätä kysymystä olin kuumeisesti miettiny, että onko meidän järkevää ostaa uutta autoa. Mies siis ilmeisesti aatteli antaa mulle muuta ajateltavaa. Hän ei ollu millään muotoa suunnitellut kysyvänsä tuossa tilanteessa tai ees sinä päivänä, se vaan tuli suusta. Mulla meni kyllä muutama päivä ennenkuin todella ymmärsin, että ollaan oikeesti kihloissa. Sit yhtenä iltana saunassa se vaan kolahti, ja mies kysyikin multa nauraen, että nytkö sä sen oikeesti tajusit! Meillä ei oo vieläkään sormuksia (ei olla pidetty turhaa hoppua) enkä osaa kosintaa ihanammaks ajatella!

[Guest lasikuula]

^^ Ehkä multa meni jotain ohi, mutta miksi ihmeessä miehesi olisi kosinut vielä "virallisellisemmin"? Eikä ns. virallinen kosinta ole juuri se kysymys, haluaako mennä naimisiin? Ajattelen varmaan jotenkin epäromanttisesti, mutta mun mielestä kosinnan pointti on juuri se kysymys, ei sen tarkka sanamuoto tai sen ympärille rakennettu seremonia. Eikö kosinnan romanttisuus liity juurikin siihen, että toinen haluaa mennä kanssasi naimisiin eikä rekvisiittaan? Minä ainakin lämmölle muistelen monien mittapuille toivottoman tylsää päätöstämme mennä kihloihin ja sitä kun myöhemmin päätimme hääpäivästä. Kumpaankaan ei liittynyt ruusuja tai shampanjaa, mutta siltikin muistan sen fiiliksen.

[zandra_]

^ kysymyksen kuuleminen on toki aina yhtä mukavaa ja romanttista, mutta se pointti olikin siinä että edes päivä ei ollut yllätys. Olisi pitänyt ostaa sormukset vasta kysymyksen jälkeen. Ei ne kulissit siinä vaan se yllätysmomentti. No joo, turha enää miettiä, pääasia että naimisiin päästiin

[Guest Ötökkä]

^ kysymyksen kuuleminen on toki aina yhtä mukavaa ja romanttista, mutta se pointti olikin siinä että edes päivä ei ollut yllätys. Olisi pitänyt ostaa sormukset vasta kysymyksen jälkeen. Ei ne kulissit siinä vaan se yllätysmomentti. No joo, turha enää miettiä, pääasia että naimisiin päästiin

En millään ymmärrä, miten sormukset on voitu ostaa (yhdessä), jos sitä ennen ei olla käyty mitään "mennäänkö naimisiin"-keskustelua eli kosintaa. Ja miksi ihmeessä sen päivän pitää olla yllätys?? Mitä lisäarvoa se tuo, jos kuitenkin jo tietää, että toinen haluaa mennä naimisiin? Eikö se yllätysmomentti ole tullut siinä vaiheessa, kun keskustelua naimisiinmenosta on aloitettu? Vai oliko sekin päivä päätetty etukäteen.. että tänään me aloitetaan keskustelu naimisiinmenosta?

[Lua]

Ok, jos molemmat haluavat. Mutta jos kyseessä on vain painostus jota ilman nainen saa itkupotku raivarit varsinkin jollei dialogia ja kulissit ole mieleiset niin moro.

Sillä uskokaa vaan. Kyllä myö miehet tehdään monia asioita jotta helpommalla päästään, mutta kyseessä on silloin tosiaan kulissi. (...)

Tosin nainen on nisäkäs jolle kelpaa myös tilattu ja vongattu rakkaudentunnustus, joten miksei tilattu ja vongattu kosinta, jonka jälkeen voi sitten olla marttyyri kun kaikki ei mennyt suunnitellusti.

Jos haluaa näytelmän niin kannattaa jakaa replat myös miehelle, jottei tuon tarvitse arvuutella, että mitä pitää sanoa ja tehdä minkäkin näytöksen aikana.

Soot niin mun idoli. Oikeasti.

Mä kanssa komppaan Rasmusta tässä ketjussa .

[zandra_]

^^ Tottakai on käyty "mennäänkö naimisiin" -keskustelu... en muista mistä se alkoi ja kumpi aloitti tms. mutta ei se kosinnalta tunnu ellei toinen kysy suoraan sitä kysymystä eri tilanteessa, oma-alotteisesti. Joo, en osaa selittää tarkemmin, ihan sama...