Miehen sormuskammo

[kurahaalari]

Onkohan mulla sitten hirmuinen sormuskammo, kun oon kadottanut kihlasormukseni? Ja itse asiassa jo kahdesti. Että niin, pitäis vissiin hommata uus kihla samalla, kun ruvetaan kattelemaan vihkisormusta. Eipähän oo sitten ongelmaa löytää kihlan kanssa yhteensopivaa vihkisormusta, kun saa valita molemmat samalla kertaa... Miehellä ei oo vastaavaa ongelmaa ollut - hänellä on sormus tallessa ja vieläpä useimmiten sormessa. Töissä hän ei saa sitä pitää, enkä siksi oo niin vahtinut, milloin hänellä se on ja millon ei. Useimmin kai hän kumminkin pitää sitä vapaa-ajalla sormessa. Minä olen ollut se, jolle on saanut huomautella, että laitapas se sormus sormeen... ja seurauksena tosiaan tuo, että se on nyt hukuksissa. Tosin en määkään sitä töissä saa pitää, ainakaan ihan virallisien ohjeiden mukaan.

Itse en kiinnitä huomiota siihen, onko jollain työkaverilla/tuttavalla/ventovieraalla ihmisellä sormuksia vai ei. Kun ei se kerro tosiaankaan meidän alalla sitä, onko naimisissa vai ei. Kun ei töissä sais niitä pitää. Ja kun oon itsekin tämmöinen huithapeli, jolla sormukset menee hävöksiin tuon tuostakin. Vissiin pitäis laittaa semmonen sormus, mitä oli yhessä kuvassa tuolla "tällaista korua en pitäisi" -ketjussa. Se oli lävistettu sormen nahkasta läpi. Määkään en varmaan sais sitä hukkaan. Mutta sitten pitäis varmaan vaihtaa ammattia...

[Edeea]

Meilläkin miehellä oli aluksi "sormuskammo" eli ei olisi halunnut sormusta, kun kihloista ja naimisiinmenosta juteltiin. 9kk. ennen kihlautumista ostin miehelle joululahjaksi sormuksen (joka siis ei ole kihlasormus, ihan vain erikoisempi hopeasormus) ja ihme kyllä, mies alkoi pitämään sormusta töissä baarissa ja esim viihteelle mennessään. Eli sormuksen kammo johtui siitä, ettei mies ollut koskaan omistanut sormusta eikä uskonut sen tuntuvan mukavalta sormessa, mutta tottui sitten sormuksen saatuaan siihen.

Pari kuukautta tuon joulun jälkeen ostin miehelle kihlasormuksen, joka puoli vuotta myöhemmin päätyi nimettömään. Kihlasormusta mies pitää aina baarissa töissä ollessaan, lähes aina julkisille paikoille mennessä ja esim. kylään mennessä, eli lähes aina kun poistuu kotoa. Kuitenkaan esim. rakennushommissa ja kotona ollessa ei pidä sormusta mukavuussyistä.

Nyt melkein 1,5 vuoden käytön jälkeen kihlasormus on jäämässä tiukaksi (miehen sormet kai jäntevöityneet fyysisen työn seurauksena) ja tarkoituksena on hommata vihkisormus, johon voidaan vähän panostaakin laadultaan ja materiaaliltaan. Empä olisi aluksi uskonut, että tuo mies tulee sormusta pitämään näinkin paljon sormessaan

En myöskään koskaan vaadi, että sormus täytyisi sormeen laittaa enkä pahoita mieltäni, jos sormus ei miehen sormessa ole. Ei itselläkään ole aina sormus sormessa. Ei se sitoutuminen sormuksesta ole kiinni.

[Pikku Mymmeli]

Me sovittiin miehen kanssa että mies ei ota omasta tahdostaan kihlasormusta, mutta sitten kun häitä juhlitaan tahtoo hän vihkisormukseksi kantasormuksen. Minulle tulee kuitenkin jo kihlasormus.. Tänään siis katelemaan niitä koska eilen (tän päivän puolella) mies kosi!

[Guest]

Mun miehellä ilmeisesti yksi niistä syistä miksi me odotettiin 8 vuotta ennen kihloihin menoa oli se, että se ei halunnut käyttää sormusta ja luuli että mä pakottaisin sen siihen Mulle nyt kuitenkin on ihan se ja sama, miten se itsensä koristelee, joten kihloihin mentiin ilman miehen sormusta. Mä en ymmärrä, miksi mun olisi se pitänyt pakottaa käyttämään sitä sormusta kun se kerta ei halunnut. Reaktiot tähän päätökseen oli tosi kiinnostavia. Miespuoliset ihmiset vaan tyyliin kohautti olkiaan, mutta kaikki naiset anopista lähtien oli ihan kauhuissaan Mä sain itse kunnian vastaanottaa anopilta miljoona sellaista "Voi kamala! Mitä se poika on nyt tehnyt?! Onko se kattonu Kauniita ja Rohkeita ja saanut sen kuvan että Suomessakin ois miehille vihkisormus, ei sellaista ole olemassakaan! Voi kamalakamalakamala" -viestiä. Se oli oikeesti äärimmäisen järkyttynyt Kuulema myös miehen kavereitten tyttöystävät on olleet järkyttyneitä (mitä se niille kuuluu?), mutta näissä tapauksissa en ole ollut mukana todistamassa. Voi huoh. Noh, nyt saavat muutaman viikon päästä olla tyytyväisiä kun mies saa vihkisormuksen sormeensa (vaikka anoppi varmaan kauhistelee sitäkin, koska sen mukaan Suomessa ei miehelle VOI tulla vihkisormusta ). Tää vihkisormus on siis miehen oma idea. Mä sanoin monta kertaa, ettei sen tartte sitä hommata tai että mä voin ostaa sille sormuksen, jota se sitten säilyttää rasiassa, mutta kuulema se nyt haluaa ainakin yrittää totutella siihen Jännä sinällään, vaikka mua ei ole yhtään haitannut se, että miehellä ei ole sitä kihlaa, niin kyllä mä silti jotenkin odotan sitä kun mä nään sen vihkin sen sormessa. Kai sitä on vähän ristiriitainen

[_sinna_]

Jos mies ei haluaisi pitää sormusta, niin mulle ainakin tulisi mieleen, et syy on ihan muualla kuin vain niiden ahdistavuudessa fyysisesti. Jotenkin tuntuu et vois johtua myös siitä, että mies ei vain halua näyttää muille sitoutumistaan, on ehkä sitoutumiskammoinen tai pelkää, et sit on toisen "omaisuutta" jos ottaa noinkin pienen mutta vahvan symbolin sormeensa loppuelämäkseen.

Jos tosiaan vika on vaan fyysisessä puolessa, niin voisko vaikka sormuksen tatuoida? Ainakin se olisi erilainen Huonompi juttu vaan jos ero tulee...

[*Lilia*]

Me ollaan oltu jo yli 5 vuotta naimisissa (edelleen täällä ), mulla kihla ja vihki aina sormessa, miehellä ei koskaan harvoja juhlatilaisuuksia (muiden häitä ym tilaisuuksia) lukuunottamatta. Silloinkin se olen yleensä minä, joka sen sormuksen kiikuttaa sormeen Mies ei siis tykkää pitää mitään koruja. Työturvallisuuden vuoksi ei töissä voi edes pitää. Kihla ja vihki on molemmat hänelle hommattu, nykyään tarkoitus olisi käyttää pelkkää vihkisormusta.. En oo oikeen edes ajatellut koko asiaa pitkään aikaan. Aiemmin mua häiritsi kun ei pitänyt sormusta, mutta nyt oon jo niin tottunut, ettei haittaa. Muut voi ehkä ihmetellä mutta siinäpähän sitten pohtii ihan rauhassa

Pääasia että on molemmilla hyvä fiilis

[Guest]

Anteeksi nyt vaan, mutta mä en vain käsitä tuota "mies ei halua sormusta = mies on sitoutumiskammoinen eikä halua näyttää olevansa varattu" -logiikkaa Se on vaan sormus, materiaa. Ei sillä ole mitään tekemistä ihmisen sitoutumiskyvyn kanssa. Okei, joidenkin ihmisten mielestä on kiva näyttää, että heillä on joku. Näin itsestänikin, vaikka joudunkin valitettavasti pitämään sormusta "väärässä" kädessä eikä ihmiset siten edes tajua sitä kihlasormukseksi. Itseäni se harmittaa, mielelläni pitäisin sormusta vasemmassa nimettömässä. Minua henkilökohtaisesti harmittaa myös se, että sitten kun menemme naimisiin, miehelle tulee vihki vasempaan ja minulle oikeaan käteen, joten emme ulkoisesti näytä siltä että olemme naimisissa keskenämme. Minua tuo harmittaa ja mietin joskus, mitä muut ajattelee (ajatteleeko tuntemattomat, että mieheni pettää vaimoaan minun kanssani, kun hän näyttää varatulta, mutta minä en?) mutta sulhaselleni sillä ei ole mitään merkitystä. Hän ajattelee, että tärkeintä on, että me tiedämme olevamme naimisissa ja sitoutuneita toisiimme. Enkä yhtään ihmettelisi, jos hän jossain vaiheessa luopuisi siitä vihkisormuksestaankin. Se on hänen työssään jossain määrin vaarallinen ja huonomuistisena hän ei varmasti muistaisi laittaa sitä takaisin sormeen aina töitten jälkeen. Jos näin käy, niin sitten käy. Ei minun maailmani siihen romahda. Ihan onnellisia me oltiin se suhteemme ekat kaheksan vuotta ilman minkään valtakunnan rinkuloita.

[Guest Woodwoman]

Ei tuossa kukaan mun nähdäkseni väittänytkään, että aina olisi niin, tai että se ylipäätään olisi mikään varma indikaattori sitoutumiskammosta tms. Sanottiin vaan lähinnä, että sellaisesta ikävästi tulisi mieleen tuollainen ajatus (omalla kohdalla). Ja sille taas, millainen mielikuva/ajatus jostakin tulee, ei oikein voi mitään. Kyllähän sinä itsekin tuossa myönnät, että sormuksen sijainnilla yms. on sinulle merkitystä, joten helppo on ymmärtää, miksi sillä jollekin toiselle on vielä enemmän merkitystä.

Itse olen kyllä helpottunut ja iloinen, kun mieheni - joka ei koskaan muuten mitään sormuksia tms käyttäisi - itsestäänselvästi halusi sormuksen ja käyttää sitä yötä päivää. Hän piti myös selvänä, että haluaa lisäksi vihkisormuksenkin, mikä myös on minusta kivaa. Meille tulee siis kokonaisuudessaan sama setti (aika lailla täysin samanlainenkin) molempien nimettömiin. Molemmat koetaan, että sormus ylipäätään on tosi selkeä yhteenkuuluvuuden symboli ja on mukavaa, että myös ulkomaailma näkee sitoutumisemme. Minusta olisi masentavaa käyttää sormusta yksin.

Ei se sormuksen käyttö mitään estä, tuo mitään lisää, vahvista kenenkään liittoa tai tee pariskunnasta muita parempaa/huonompaa. Ei se kuitenkaan poista ainakaan itseltäni sitä faktaa, että sen käyttäminen on itselleni tärkeää, ja joka kerta on yhtä sykähdyttävää nähdä Meidän sormus mieheni sormessa.

[Guest]

Joo, kuten sanottua. Sormus on minusta kiva asia, pidän koruista yleensäkin ja rakastan kaikkia mieheltäni saamiani koruja oikein erityisen paljon. Ei se sormus lopun perin ole mulle yhtään sen tärkeämpi kuin esim. riipus jonka sain häneltä ekaksi joululahjaksi. Mutta samalla myös ymmärrän, ettei sormuksen pitäminen ole tärkeää miehelleni. Ei se ole mun mielestä mikään iso juttu, eikä kerro mistään muusta kuin siitä, että hän vierastaa koruja. Äh, en ehkä osaa taaskaan muotoilla itseäni oikein. En siis ole missään vaiheessa yrittänyt haastaa riitaa tai mitään. Mua vaan ihmetyttää niin paljon, miksi tämä on niin iso asia monille naisille (ehkä joillekin miehillekin). Mä tavallaan ymmärrän, miksi jota kuta naista (tai miestä) voisi satuttaa, että se OMA kumppani ei halua käyttää sormusta, jos se itselle on niin tärkeä. Mutta minusta on jotenkin tosi käsittämätöntä, että kaikki mun miehen naispuoliset tutut sen omaa äitiä myöten on hyökännyt sen kimppuun tästä asiasta ja ovat sitä mieltä että tämä on hirvenä suuri katastrofi En ihmettelisi, vaikka olisivat kuiskutelleet keskenään, että meidän suhteessa on varmasti jotain vikaa kun mies ei halua julkisesti näyttää sitoutumistaan. Tätä mä en jotenkin käsitä, miten se nyt keltään on pois jos me hoidetaan asia omalla tavallamme? Sori jos tää yhäkin kuulostaa riidanhakuiselta, mä olen huono ilmaisemaan itseäni selkeästi. Toivottavasti joku edes ymmärtää pointtini

[Guest Woodwoman]

Joo, oikeassa olet. En varsinaisesti tajua mitä hemmettiä se kellekään muulle kuin pariskunnalle itselleen kuuluu - heidän oma suhteensahan siinä on kyseessä, heidän sormuksensa. Mä käsitin, että aiemmin viittasit myös siihen, miksi ylipäätään (siis myös muiden ihmisten keskinäisissä parisuhteissa) se sormuksen pitäminen nyt on niin tärkeää ja merkityksellistä. Itse kun ymmärrän oikein hyvin, miksi se niin tärkeää ja merkityksellistä on. Varmaan tosin ymmärtäisin miestänikin, jos hän ei haluaisi sormusta pitää, mutta tuntuisi se varmaan kuitenkin vähän pahalta, kun itse pidän sormusta niin vahvana symbolina.

[_sinna_]

Vastaan nopeasti, kun on pakko sanoa Calendrian viestiin liittyen, että mulle ainakin sormus on nimenomaan kaikkea muuta kuin materiaa - nimenomaan symboli avioliitosta, parisuhteen olemassaolosta ja sen tärkeydestä. En muutenkaan ole materialistinen ihminen, en käytä koruja normaalisti, joten en missään nimessä pidä kihla- tai vihkisormusta vain materiana. Sen vuoksi musta olisi hyvin outoa, että ihminen ei halua pitää sormusta VAIN siksi, että se ei fyysisesti tunnu mukavalta. Sellainen ihminen voisi hääpäivänä sanoa myöskin, ettei halua laittaa pukua päälle siksi, koska se ei ole mukava? Itse en varmaan haluaisi mennä naimisiin ollenkaan, jos mieheni ei sormusta suostuisi käyttämään. Se kun nimenomaan kertoo siitä avioliitosta vielä hääpäivän jälkeenkin.

[Guest Helsbels]

Minusta taas ihan muut asiat painavat avioliitossa kuin se etta pitaako sormusta vai ei. Pukua ei tarvitse pitaa kuin yhden paivan mutta sormusta taas joka paiva ja se voi tosiaan olla tuskallista jos ei tykkaa pitaa mitaan koruja.

Mieheni kayttaa sormusta mutta ottaa sen yoksi pois ja siten valilla unohtaa laittaa sen aamun kiiressa takaisin. Samoin kay itselleni valilla. Jos joku katsoo etta onkohan noille tulossa ero niin se on voi voi En ole koskaan muutenkaan ymmartanyt sita sormusten kyttaamista ja niiden poissaolon spekuloimista. Ma en edes koskaan muista katsoa onko kellaan sormuksia.

[_sinna_]

Minusta taas ihan muut asiat painavat avioliitossa kuin se etta pitaako sormusta vai ei. Pukua ei tarvitse pitaa kuin yhden paivan mutta sormusta taas joka paiva ja se voi tosiaan olla tuskallista jos ei tykkaa pitaa mitaan koruja.

Mieheni kayttaa sormusta mutta ottaa sen yoksi pois ja siten valilla unohtaa laittaa sen aamun kiiressa takaisin. Samoin kay itselleni valilla. Jos joku katsoo etta onkohan noille tulossa ero niin se on voi voi En ole koskaan muutenkaan ymmartanyt sita sormusten kyttaamista ja niiden poissaolon spekuloimista. Ma en edes koskaan muista katsoa onko kellaan sormuksia.

Mä taas katson aina ihmisiltä onko sormus, se kertoo onko ihminen kenties perheellinen vai ei Varsinkin siis uusissa tuttavuuksissa, työkavereissa jne. Mut me ihmiset ollaan erilaisia, ja toisille se on tärkeämpi kuin toisille.

[Kurnis]

Sellainen ihminen voisi hääpäivänä sanoa myöskin, ettei halua laittaa pukua päälle siksi, koska se ei ole mukava?

Meillä olisi todellakin jäänyt koko naimisiinmeno tekemättä, jos olisin 'pakottanut' miehen kirkkoon puku päällä Jos olisin halunnut isot sukuhäät kirkkoineen, niin olisi pitänyt miestäkin sitten vaihtaa, ja ajattelin, että se olisi aika rasittavaa, kun tuo muuten on niin sopiva Joten saimme aikaan oman näköisemme kompromissin, naimisiinmeno kahdestaan ja ihana häämatka.

Mies oli kuulemma vuosia vetkuttanut kosintaa, kun pelkäsi, että haluan ne isot häät, ja se oli asia, jota mies ei olisi varmaankaan tehnyt. Olisimmeko päätyneet eroon, jos en olisi suostunut luopumaan juhlista? Vaikea sanoa, mutta tunnen mieheni, ja tiedän, että tuo olisi ollut hänelle sen verran ahdistava kokemus, että tuskin olisin pakottanut siihen. Tiedän, että rakkaudesta tai sen puutteesta siinä ei ole kysymys, mies on vaan hyvin 'omanlaisensa' juhlien suhteen, jotka koskevat häntä itseään.

Tuohon sormusasiaan jossain jo kommentoinkin aikaisemmin, meillä mies ei töissä voi mitään koruja käyttää, eikä kotonakaan, koska tekee melkein koko ajan jotain käsillään. Kihlasormus on olemassa, mutta se on korulippaassa, eikä se varmaan enää edes mahdu sormeen. Itseäni ei haittaa se, tiedän syyn olevan käytännöllinen. Mieluummin katson sormuksetonta miestä, kuin miestä ilman sormea, joka saattaisi pahimmassa tapauksessa olla miehellä lopputilanne, jos töihin menisi sormus kädessä...

Itsekään en pidä sormuksia kotona tai harrastuksissa.

Ymmärrän kyllä, että sormukset koetaan merkiksi muille, että meillä on erityinen suhde jne. Ja kyllähän sen itsekin tavallaan niin ajattelen välillä. Mutta tiedän myös sen, että kaikki eivät vaan tykkää koruista tai esim. juuri tuosta puvusta jne. Tai joku muu syy estää korujen käytön.

[Anzkruts]

Meillä ostettiin vaan mulle sormus, sulho ei semmosta halunnu, ja mulle tämä on ihan ok! Kyllä me molemmat tiedetään, että ollaan kihloissa ilman sormustakin Itse halusin sormuksen, kun muutenkin koruista pidän (ja oli myös helppo kertoa kaikille kihlautumisesta kun vilautti vaan vasenta nimetöntä ) Minä ainakin luotan mieheeni niin 100 % että mun ei tarvii ns. rengastaa tätä (jos tiiätte mitä tarkotan )

Vihkisormuksesta ei olla vielä puhuttu.. luultavasti ostetaan sormukset molemmille, mutta en pakota sitä pitämään. On se sitten ainakin "muistona" tai sitä voi halutessaan pitää juhlissa, tms.

Sulhon isäkään ei ole muuten koskaan pitänyt kihla- eikä vihkisormusta, että voi olla et tää juontaa juurensa jostain sieltä (?) En tiiä, mut ei niin kiinnostakaan

[^Ansku^]

Minä olen aina ollut sitä mieltä, että ainakin itse haluan sormuksen/sormukset ja tietysti se olisi ollut kiva, että mieskin sormuksen haluaisi. Ennen kihlautumista mies oli tehnyt selväksi, että hän ei sormusta ota siksi, että se olisi epämukava, eikä syy olisi ollut se, etteikö hän olisi muille tahtonut asiaa näyttää.

Minä sitten sanoin hänelle, että olen kihloissa hänen kanssaan myös ilman sitä sormusta. Kuitenkin, kun menimme katsomaan sormuksia, oli mies jo ihan sujut asian kanssa. Emme ole vielä rinkuloita saaneet, mutta hän ainakin lupasi yrittää tottua metalliin sormessaan ihan omasta tahdostaan eikä minun mielikseni. Saa siis nähdä, miten asiassa käy

[Laurora84]

Meillä on molemmilla kihlasormukset, mutta vain minä käytän sitä koko ajan. Ukko kaivaa sormuksen esille juhliin lähdettäessä tai esim. baariin lähtiessään. Sormus ei ole ukolleni sopiva, vaan hieman liian iso. Näin ollen mieheni pelkää sormuksen putoavan ja katoavan. Pienempi koko ei mennyt nivelestä läpi ja seuraava koko sit o tippuu... Vihkisormukset meille tekee veljeni avokki, joten saadaan ukollekin taatusti sopiva.

[MoonLight]

Meillä mulla on sormus ollut kihlapäivästä ( 3,5v ) asti sormessa, mutta mies sitä on pitänyt ehkä pari kertaa.

Tekee sellasta työtä, että sormus olis enemmän tai vähemmän tiellä työskennellessä.

[Guest Muru]

Itse en varmaan haluaisi mennä naimisiin ollenkaan, jos mieheni ei sormusta suostuisi käyttämään. Se kun nimenomaan kertoo siitä avioliitosta vielä hääpäivän jälkeenkin.

Kai tämä oli vitsi?

[Guest kiz]

Mies valitti sormuksen pitämisestä ajatuksen tasolla ennen kihlautumista ja pian kihlautumisen jälkeen, kun meillä ei vielä ollut sormuksia. Hänestä sormukset tuntuvat ikävältä sormessa, ja hän oli sitä mieltä, että ei kannata ostaa sormusta, koska se kuitenkin hajoaa. Hänellä on siis useampi sormus katkennut. Eniten varmaan painoi se, että hän epäili sen tuntuvan jotenkin ärsyttävältä. Kuitenkin, kun kihlat saatiin, mies laittoi sen sormeensa, irvisteli hetken ja sen jälkeen se on ollut yötä päivää sormessa, vain treenien vuoksi hän on sen riisunut. Se olikin siis tottumiskysymys Ilmaisin kyllä miehelle, että minusta olisi mukavaa, että hän pitäisi sormusta, kun kerran kihloissa ollaan, mutta itse teki tietty päätöksen.

[Obier]

Täällä myös avomiehellä "sormuskammoa". Hän ei ole koskaan pitänyt _mitään_ koruja, ei edes kelloa, minkä takia sanoi jo kauan sitten ettei halua kihla- tai vihkisormusta. Yhden kerran koruliikkeen ikkunassa hän huomasi titaanisormuksen ja hymisi vähän siihen malliin, että sellainen ei ehkä olisi paha. Toisella kertaa kun ehdotin, että hän voisi ainakin sovittaa sellaista, vastaus oli ettei tarvitse. Täällä siis ollaan vielä aika sormuksettomalla linjalla. Sitten kun joskus päästään sormuskaupoille (kosintaa vielä odotellessa ) toivon, että mies suostuisi ainakin kokeilemaan titaanisormusta, koska olen kuullut, että se on tosi miellyttävä kädessä. Titaanisormus olis myös sen verran edullinen, ettei haittaisi vaikka käyttö jäisi vähemmälle.

En siis odottais, että hän pitää sormusta joka päivä, mutta jotenkin tuntuis kivalta, et sillon ku johonkin lähdetään yhdessä tai erikseen, olis sormukset sormessa. Ehkä minäkin tavallaan ajattelen asian niin, että jos viihteelle lähdetään niin sormuksilla osoitettaisiin molemmat, että varattuja ollaan vaikka todellinen sitoutuminen löytyy kyllä jostain ihan muualta kuin siitä sormuksesta . Itse esim. pidin viime vuonna 4kk ulkomaanreissulla vanhaa kultaista sormusta vasemmassa nimettömässä (vaikkei siis olla vielä kihloissa) juuri sen takia ettei tarttis säätää iskuyritysten kanssa.

[lindaw]

Mun mies ei halunnut kihlasormusta eikä aluksi vihkisormustakaan, mutta on ilmeisesti lämmennyt nyt ajatukselle vihkistä. Tuskin tulee käyttämään sitä jatkuvasti. Käsittääkseni eniten sormuksessa "pelottaa" sen mahdollisesti aiheuttama ihottuma, mies saa herkästi allergisen reaktion jopa sellaisista metalliesineistä (kello, vyö), joissa ei pitäisi olla nikkeliä.

Itse olin alun perin sitä mieltä, että ehdottomasti sormus miehelle, mutta nyt asia on oikeastaan ihan sama. Eipä se miehen sormus lisää sitoutumista. Ihan sama myös minulle, laittaako hän sormuksen sormeensa silloin harvoin, kun käy viihteellä ilman minua. Kyllä mahdolliset iskuyritykset pitää osata torjua ilmankin sormusta.

EDIT. Kävimme äsken ostamassa molemmille vihkisormukset, eli miehellekin tulee nyt sitten sormus. Saa nähdä, kuinka usein hän sitten käyttää sitä.

Muokattu: July 16, 2012, käyttäjä: lindaw

[kinuskimansikka]

Vähän vanha ketju mutta luin tätä tosi mielenkiinnolla niin päätimpäs itsekin vastata

Mun sulhoni ei myöskään käytä mitään koruja (noh, sykemittarin kelloa lenkillä) ja siksipä hänelle ei myöskään tule kihlasormusta. Vihkisormuksen hän jostain syystä haluaa mutta ei aio sitä käyttää kuin erikoistilanteissa. Itse ihmettelen että miksi sinne laatikon pohjalle täytyy kallista sormusta ostaa makoilemaan mutta hän saa kyllä itse päättää tämän asian

 

Ei minulla ole mitään ongelmaa käyttää yksin sormusta. Sormuksella on minulle henkilökohtaisesti symbolinen arvo ja haluan olla tunnistettavissa kihlatuksi ja tulevaisuudessa rouvaksi, mutta en vaadi tätä samaa mieheltä, jokaiselle meistä eri asiat ovat tärkeitä. Enkä epäile mieheni sitoutumisen astetta kyllä pätkääkään sormuksesta tai sen puutteesta huolimatta.

 

Ja ei se sormus pettämästä estä, kyllä minä olen menossa tuon miehen kanssa naimisiin kun tiedän häneen voivani luottaa, oli sormus sormessa tai ei!

[Hirilore]

 

Ei minulla ole mitään ongelmaa käyttää yksin sormusta. Sormuksella on minulle henkilökohtaisesti symbolinen arvo ja haluan olla tunnistettavissa kihlatuksi ja tulevaisuudessa rouvaksi,

 

 Mä käytän tällä hetkellä kihlasormusta yksin, ja se ei haittaa mua ollenkaan. Ja vaikka miehelle tulee vihkisormus (omasta tahdostaan), hän tuskin tulee pitämään sitä vasemmassa nimettömässään. Miehen kotimaassa vihkisormusta käyttävät perinteisesti tietyn uskontokunnan edustajat, ja miehen suvussa miehillä ei ole ollut tapana pitää vihkisormusta. Miehen vihkisormus teetetäänkin sellaiseksi, että se sopii pikkurillissä käytettävän sinettisormuksen rinnalle.

 

 Mua ei oikeastaan haittaisi, vaikka mies ei tulevaa vihkisormusta käyttäisikään, koska se ei vähennä kummankaan sitoutumista parisuhteeseen. Lisäksi kumpikin on antanut pakkeja iskemistä yrittäville silloinkin kuin me "vain" seurusteltiin. Arvostan kuitenkin kovasti sitä, että mies on oma-alotteisesti miettinyt tavan joka mahdollistaisi hänelle sormuksen käytön, vaikka se ei kuulukkaan hänen lapsuudenkotinsa tai sukunsa perinteisiin.

[lindaw]

Tuossa pari viestiä ylempänä on oma viestini mieheni sormuskammosta. Ollaan oltu nyt reilu vuosi naimisissa, ja mies käyttää sormusta jatkuvasti. Mieli voi siis muuttua.