Miehen sormuskammo

[Guest Mina]

Mitäköhän tässä pitäisi oikein ajatella?

Olin jo useamman vuoden ottanut kihlausasian puheeksi ja... no ehkäpä painostanutkin. Mies ei ole halunnut kihlautua. Vähän aikaa sitten otin asian puheeksi. Mies sanoi, että sormuksen pitäminen ahdistaa, kihlausta ja naimisiin menoa vastaan hänellä ei ole mitään. Päädyimme umpikujaan, sillä olin sitä mieltä, etten aio yksin sormusta pitää ja mies sitä mieltä ettei missään tapauksessa aio käyttää sormusta loppuikäänsä.

Mitään muuta estettä sormukselle ei ole, paitsi se, ettei mies tahdo käyttää mitään ylimääräistä (koruja, kelloa tms). Teimme kuitenkin kompromissin: kihlasormuksia pidetään häihin asti, vihkisormuksia ei osteta eikä mitään sormuksia avioliiton solmimisen jälkeen pidetä. Molemmat olivat tyytyväisiä.

Nyt kuitenkin mietityttää teenkö oikein kun "vaadin" toista pitämään kihlasormusta. Ei se ainakaan maailman romanttisimmalta tunnu.

[Ella]

En nyt tiedä, kannattaako asiaa miettiä oikein-väärin-akselilla, vaan pikemmin sen pohjalta, mitä seurauksia eri ratkaisuilla voi olla. Ongelma voi minun mielestäni tulla siitä, että mies käyttää sormusta vastentahtoisesti ja vain sinun mieliksesi. Jos sormus on todella hänestä inhottavan tuntuinen sormessa, siitä voi muodostua hänelle päivittäinen kiviriippa sen sijaan että se olisi rakkauden ja sitoutumisen symboli. Olisiko parempi sopia vaikka niin, että hän ensin kokeilisi käyttää sormusta vähän aikaa, muttei välttämättä häihin asti? Silloin hän saisi ottaa sormuksen pois silloin kun/jos sen käyttäminen alkaa tuntua liian pahalta, ja toisaalta hän kuitenkin edes yrittäisi pitää sitä. Tämän jälkeen sinun tietenkin pitäisi ratkaista, haluatko käyttää kihlasormusta yksin vai luopua samalla omasi käyttämisestä.

Voisin kuvitella, että vastaavassa tilanteessa hankittaisiin vain minulle sormus, jota käyttäisin yksin, mutta ehkä kuitenkin oikeassa kädessä, ettei tuntuisi siltä, että olen yksin kihloissa. Saisin kuitenkin sormuksen rakkauden symboliksi, koska se olisi minulle tärkeää, mutta miehen ei tarvitsisi sen vuoksi kärsiä, eikä minun käyttää heti kihlasormukseksi tunnistettavaa sormusta (vasemmassa nimettömässä) yksin.

Toisaalta monissa maissa vain nainen käyttää kihlasormusta, että voittehan te ottaa jenkkilästä mallia. Eikä tuokaan niin tavatonta ole, että avioliitossa vain toinen päätyy pitämään sormusta päivittäin - jos toisen työ esim. ei sormuksen käyttöä salli.

[Guest mihlaja]

Musta on kurjaa, kun mies ei halua sormusta pitää. En muuten halua hössöttää ollenkaan kihloista, häistä puhumattakaan, mutta haluaisin yhteisen symbolin meidän suhteellemme, joka näkyisi molemmille joka päivä ja sitä kautta muillekin vähän.

Tiedän, ettei sen symbolin tarvitse olla juuri sormus, mutta en oikein keksi muutakaan, kun tatuointi menee jo molempien inhorealismin yläpuolelle. Mistäs me tiedetään ollaanko yhdessä aina ja iänkaikkisesti? Itse rakastan koruja, mutta mies ei käytä tosiaan edes rannekelloa.

Yritänkin ajaa läpi sormusta, joka on kevyttä materiaalia ja tyylikkään pelkistetty, saa nähdä miten käy...

Miksi sitten ei käy se, että vain minä pitäisin sormusta? Johtuu lapsuudesta. Kaikilla muilla isillä tuntui olevan kihla- ja/tai vihkisormus sormessa, paitsi minun. No, isähän ei sitten ollutkaan kaikkein uskollisinta sorttia... tästä jäi paha mieli, joten omalle kohhdalleni toivoisin, että molemmat pitäisi sormusta. Eihän ne ulkoiset merkit mitään takaa, mutta tämmöinen ajatus on vain itselle jäänyt päähän.

Muokattu: July 7, 2008, käyttäjä: mihlaja

[Limona]

Mun mies ei myöskään sormuksesta tykkää, se kuulemma tuntuu ikävältä. Sama juttu oli kouluaikoina luokkasormuksen kanssa eikä hän käytä myöskään rannekelloja varsinaisista koruista puhumattakaan. On nyt sitten totuttautunut sormukseen siten, että pitää sitä lähinnä julkisilla paikoilla, mutta kotona ottaa pois. Seurauksena on tosin se, että unohtaa sen välillä... Mahtaa ne töissä ihmetellä, kun sormusta käytetään vain joka toinen päivä .

Siitä vaihtoehdosta ei kuitenkaan ole ollut puhetta, että mies ei käyttäisi sormusta lainkaan. Mulle se tuntuu jotenkin tärkeältä, ja ikään kuin sykähdyttää usein, kun näen miehellä sormuksen . Muutenkin uskon, että nämä on tottumiskysymyksiä, ja olen toiveikas, että mies alkaa vähitellen viihtyä enemmän sormus sormessa.

[savengel]

Kyllä mekin (molemmat) sitä sormusta etukäteen vähän kammottiin, kun ei olla ennen sormuksia pidetty. Mutta nopeasti siihen tottui. Nyt ahdistaa vaan, jos sormus ei olekaan paikoillaan jostain syystä - koko ajan tunnustelee sitä kohtaa, että tästä puuttuu jotain.

[Guest Mina]

Niinpä niin... Pähkäilin tässä vähän. Kihlauksen pitäisi olla iloinen asia. Ja toivo siitä, että mies kosisi taitaa olla turha. On tosiaan väärin painostaa ketään mihinkään. Tästä on romanttisuus kyllä kaukana... Äh... Olkoon. Jos ei niin ei. En halua alkaa inhoamaan itseäni. Ajattelin luopua koko asiasta.

[Guest Morre]

Kosimispulman voit ratkaista kosimalla itse. Perinteiden takia on turha ryhtyä itkua vääntämään.

Sormusjuttu on taas hiukan kinkkisempi. Meilläkin mies ei ole koskaan aiemmin käyttänyt koruja, juurikin siksi, että pitää niitä ahdistavina jne. Ei kelloa, kaulakorua, sormusta tms.

Ei kuitenkaan ajatellut olla ilman sormusta, mutta hieman pessimistisenä lähti liikkeelle sormuksia katsomaan. Yllättyi, kuinka paljon erilaisuutta niissä onkaan! On kevyttä ja painavaa, ohutta ja paksua, leveää ja kapeaa... Ei kuulemma ollut koskaan ajatellut sen kummemmin asiaa - sormus kuin sormus

Meillä kummallakaan ei ole kihlaa, mutta vihki tulee molemmille. Vihki on molemmilla samanlainen Kalevala Korun Suomuhauki, joka on tosi leveä (10mm) ja minusta aika paksukin. Miehestä taas ohut ja sopivan jämäkkä. Ei halunnut mitään "rimpulaa"

Nähtäväksi jää, kuinka paljon sormusta sitten piidetään

[Ariam]

Minun miehellä ei nyt mitään sormuskammoa ollut, mutta hän ei vain pitänyt sormuksista. (Ovat tiellä ja tyhmännäköisiä.) Näytin hänelle kuvaa sormuksesta jota olin hänelle ajatellut. Hänestä sormus näytti hyvin miehekkäältä, ja halusi nähdä sormuksen myös kultasepänliikkeessä.

Sormus tilattiin (ja odotettiin loputtomasti sen saapumista). Ensimmäinen kuukausi meni siinnä kun hän sanoi, että käsi tuntuu oudolta. Nyt jos otan sormuksen pois häneltä vain siksi hetkeksi, että saan sen puhdistettua, hän ruikuttaa (taas), että käsi tuntuu oudolta, mutta nyt siis ilman sitä

(Olimme kihloissa kun sormuksia etsimme molemmille. Mies sai sormuksen 1,5kk kihlautumisesta ja minä 2,5kk. Emme juhlineet kihlajaisia, joten minulle oli yhdentekevää milloin sormukseni saan. Olimmehan jo kihloissa ja häitä suunnittelemassa.)

[Guest pfg]

Mun miehelle tulee sormuksesta ihottumaa, joten en todellakaan halua vaatia pitämään sormusta. Meillä siis vaan minä käytän sormusta, mieskin silloin tällöin mutta helposti tuntuu menevän heti sormi ruvelle. Sitten siinä sormessa onkin punainen rinkula Ei musta ainakaan tunnu, että olisin yksin kihloissa, ja se riittää että me tiedetään itse että ollaan kihloissa:)

[Limona]

Sen verran vielä, että me valittiin miehelle lopulta titaanisormus. Se on tosi kevyttä materiaalia, niin tuntui miehestä kivalta (tai siis tuntui kivalta, kun ei paljon tuntunut ). Lisäksi titaani sopii myös allergisille, niin ei tarvitse pelätä sellaistakaan. Tosin oikein leveät sormukset saattavat sen verran hautoa, että iho rikkoutuu sormuksen alta, vaikka materiaali olisi mitä.

[Guest Tiffy]

Mä en hekilökohtaisesti ymmärrä, miksi se on joku iso ongelma, että vain naisella on sormus . Toisaalta voi johtua kasvatuksesta/tottumuksesta, mutta mua ei haittaa käyttää sormusta yksin vaikka miehellä ei sellasta olekaan.

[Ariam]

Tiffy mä luulen, että tässä on jokin vastaava ajatus taustalla, kun tottakai miehellä tulee olla erillinen vihkisormus, muutenhan kukaan ei tiedä onko mies kihloissa vai naimisissa . Ja pitäähän miehenkin kädestä nähdä, että naimisiin asti on edetty. Nämä siis ko. keskustelun vakuuttavimmat puheenvuorot asian puolesta. Kaipa se on jokin tunne ehkäpä jopa ylpeyden asia ihmisille. Me aluksi hankittiin miehelle sormus "juhlatilaisuuksia" varten, yksi syy on se että sormus hänen työssään on vaarallinen. Nykyään hän kyllä työnsä tekee sormussormessa omasta tahdostaan... ja minä yritän vakuutella ettei sitä oikeasti ole fiksua jättää käteen.

[Guest Tiffy]

^No meillä toi toimii ehkä sen takia, et mä oon ennemmin se, joka tarttee sen sormuksen "merkkaamaan" mut varatuksi . Siis meillä mies on alusta alkaen ollut se, joka on sitoutuneempi yms.

Siis meillä mies ei oo käyttäny kihlasormusta eikä vihkisormustakaan ole tulossa.

Muokattu: July 8, 2008, käyttäjä: Tiffy

[Guest Morre]

Sormus on kuitenkin vuosisatainen perinne. "Jo muinaiset roomalaiset..." ei ole tässä kohdin vitsi, vaan fakta Joten onko se ihmekään, jos siitä ajatusmallista on vaikea päästää irti?

Meillä sormus ei todellakaan ole mikään VARATTU -leima Jo sormusmallimme on sellainen, että monet käyttävät niitä ihan tavissormuksina (myös siinä vasemmassa nimettömässä). Ja kyllä sen sormuksen saa piiloonkin, jos ei "huvita olla varattu". Joten sen takia sormuksen hankkiminen on ihan turhaa.

Sormus on minusta lähinnä symboli solmitusta avioliitosta. Ja tokihan sitä soisi kumppanin sitä symbolia kantavan, jos se vain on mahdollista.

[Guest Tiffy]

Joo siis toi "varattu" juttu oli multa lähinnä vitsi .

Mutta, kun olen jutellut tästä kavereiden kanssa, niin suurin syy sille, miksi myös miehellä pitäisi olla sormus on se, ettei nainen halua yksin olla "merkattu" ja hieman samanlainen kuva mulle tuli joistain tän ketjun teksteistä. Anteeksi, jos olen ymmärtänyt jonkun tekstin pointin väärin .

[enmi]

Meilläkin sormus on lähinnä symbolinen eikä maailma kaadu jos ei sitä pidä. Itse saan välillä tosi pahaa ihottumaa sormuksesta ja siksi en sitä pidä läheskään aina. Minulle oli kanssa totuttelemista sormuksen pitämisessä, miehellä ei niinkään ongelmia asian suhteen.

Minusta on kuitenkin tärkeintä että itse tiedetään että ollaan sitoutuneita toisiimme Ja muiden kommentteja kuulleena huomaa että eipä nuo muut ihmiset edes huomaa että on kihloissa. Vaihdoin työpaikkaa ja kun alettiin suunnittelemaan häitä moni työkaveri kysyi että ai oletteko te kihloissakin vaikka sormukset joka on päivä on sormissa.

[marrasmorsian]

Me ei olla sormusihmisiä, otin kuitenkin vihkisormuksen käyttöön, enkä pidä kihlaa ollenkaan. Alunperin meinasin, etten ota kihlaa enkä vihkiä, korut häiritsee.

Kumpikin pidetään sormuksia kun muistetaan, mieheni vieläpä etusormessa, hui kauheeta! Tänäänkin hän on töissä ja sormus kotona. Mä laitan sormuksen sormeen kun kohta lähden töihin - jos muistan kaivaa sen rinkulan kaapista.

Eli pointti on se, että viis sormuksista, ei ne kerro sitoutumisen asteesta hevon peen vertaa.

Niin ja kun tosiaan käytän vain tuota yhtä sormusta, niin ne joiden kanssa on asia jostain syystä tullut puheeksi, olettavat että olen kihloissa, saan sitten korjata että olen kyllä rouva. Oletus tuntuu olevan aina että naisella 2 sormusta = naimisissa, 1 sormus = kihloissa, 0 sormusta = "ei mitään"...

Muokattu: July 11, 2008, käyttäjä: marrasmorsian

[safira86]

Itse olen sormus ja koruihminen, kun taas sulho ei. Itse halusin ehdottomasti kihlasormuksen, mutta sulho ei aluksi hirveästi lämmennyt pitämään sormusta. Kun kihloihin menosta puhuimme, korostin sulholle useampaan kertaan, että vaikka minä haluan sormuksen ja sormusta ehdottomasti käyttää kihlautumisen jälkeen, ei sulhon ole mikään pakko hankkia sormusta tai käyttää sormusta. Kuitenkin kun kultasepältä mentiin minulle sormusta ostamaan, halusi sulho sen oman rinkulan. Ja siitä lähtien on sitä tunnollisesti käyttänyt, tunnollisemmin kuin minä, jolta välillä sormus jää kotiin

Muokattu: July 15, 2008, käyttäjä: safira86

[Guest Vieras]

Mä en halunnut kihlasormusta eikä mieskään, meistä molemmista se tuntui turhalta. Joten asiasta ei tullut ongelmaa (mun mies kyllä olisi ottanut sormuksen, jos olisin halunnut. Hän kysyi haluatko kihlasormukset). Tai joillekin muille se ehkä on ollut ongelma, kun sitä on ihmetelty! Ja meille kihlaus ei ole sama asia kun kihlojen eli kihlasormusten vaihtaminen. Vaan kihlauduimme kun suostuin miehen kosintaan. Joku voi tietysti kokea ettei ole kihloissa, jos ei ole sormuksia… Vihkisormukset meille tuli.

Itse en ymmärrä miksi se sormus on niin iso asia, että joku voisi jopa jättää menemättä kihloihin sen takia? Eikö se kihlaus ja naimisiin meno ole pääasia? En keksi mitään muuta tuohon "sormuspakkoon" kuin sen, että sormuksen tai sormuksettomuuden ajatellaan olevan jonkin merkki?

Samanlainen kihlaus tai avioliitto se on vaikka ei olisi kihlasormusta tai edes sitä vihkisormusta. Ei se ainakaan meidän kihlaukseen tai elämään mitenkään vaikuttanut. Jos ajattelee, että itse sormus muuttaa suhteessa jotain niin eikös se ole vähän hassua? Jos jotain ei ole olemassa ihmisten välillä eli esim. uskollisuutta tai rakkautta, niin ei se sormuksen sormeen laittaminen sitä yhtäkkiä muuksi muuta. Ja jos haluaa pettää niin sormuksen voi laittaa vaikka taskuun baarireissulla. Eikä se kaikkia haittaa, että joku on varattu. Joten sitä ei tarvitse ottaa edes pois.

Itse en edes kiinnitä muiden sormuksiin huomiota, enkä tiedä kaikista työkavereistani, naapureistani ja tutuistani ovatko he kihloissa tai naimisissa. Ja se ovatko he tai eivät, ei muuta suhtautumistani heihin. Ja jos joku luulee minun olevan "vaan" kihloissa niin mitäpä sitten?

Onko se sitten sama asia, että mies (tai nainen) laittaa sormuksen vaan siksi, kun sinä kovasti haluat ja "painostat". Eikä siksi, että kun hän itse haluaa ja hänelle sillä olisi sama merkitys kuin sinulle? Vaikka ei kai hän nyt ihan hirveitä tuskia koe sormuksen takia, joten miksipä ei suostua. Vaikka onhan niitä ihmisiä joita kaikki korut ja jopa kello ahdistaa. Itsestäni sormus tuntui oudolta sormessa aluksi (vaikka pidänkin koruista ja pidän myös sormuksia joskus), kun se oli aika leveäkin. Nyt siihen on tottunut ja on outoa jos ei sitä ole! Joissakin ammateissa sormus voi olla tielläkin.

[Guest Vieras]

Sellainen tuli vielä mieleen, että eräs työkaveri "Liisa" on ollut (avo)miehensä kanssa n. 30 v yhdessä. Jokin aika sitten puhuttiin jotain avioliittoon liittyvää kun yksi työkaveri oli menossa naimisiin. Ja selvisi, että "Liisa" ei ole naimisissa. Eipä ollut koskaan tullut puheeksi, enkä ollut hänen sormeaankaan katsonut. Tai ajatellut asiaa. Vaikka vuosia ollaan samassa työpaikassa oltu. Olenkohan sitten jotenkin outo... Jotkut bongaa sormukset heti ja mietti, että onko joku naimisissa vai ei.

[Kvarkki]

Meilläkin oli pientä painostusta (hävettää tunnustaa) ilmassa pitkän aikaa, mikä varmasti johti osaltaan siihen, että kun nyt lopulta sovimme häiden ajankohdasta, mies esitti ajatuksen, että hankittaisiin vasta vihkisormukset kummallekin eikä kihloja ollenkaan.

(Siis minäkin joudun nyt olemaan ilman kihlaa )

Näin siis siksi, että ulkopuolisten ei tarvitse täysin tietääkään, missä meidän suhteessamme ollaan menossa. Varsinaisesta sormuskammosta meillä ei ole kysymys.

Mielestäni molemmilla ei ole mikään pakko olla sormuksia. Pääasia, että kihlakumppanit itse tietävät, mistä on kysymys. Pelkkä rinkula ei kuitenkaan kerro todellisesta sitoutumisesta toiseen ihmiseen.

[auria]

Meille kävi niin, että mies sanoi, ettei halua mitään koruja. Sitten kun mentiin valitsemaan mulle sormusta niin mies näki yhden sormuksen ja sano että "Onpa hieno, haluan tuollaisen".

Kyseessä alla oleva Kalevala-sormus, hopeinen ja ehkä hiukan arkinen, mutta mielestäni tavallaan "miehekäs" eikä sellanen ohut, joka sopii paremmin naisen sormeen. Ehkä voisit kysyä, jos miehesi haluaisi valita jonkun vähän erikoisemman, joka vois sopia hänen tyyliinsä ?

Ei sillä, että sun nyt pitäis tuota miehelles ehdottaa tai tuputtaa muutakaan sormusta, mutta kumminkin: näinkin voi käydä

[Guest Rymy]

Olen vähän ihmetellyt näitä juttuja lukiessani, että kuinka se pieni metallirinkula sormessa voi aiheuttaa niin paljon vastustusta ja kammoa? Minusta on p**kapuhetta jos joku sanoo että se ei sovi imagoon tms., tai että ei ole "tottunut" pitämään koruja. Kuinka paljon totuttelua voi muutaman millin paksuinen esine vaatia? Minulle se tarkoittaisi väkisinkin: "en tahdo että potentiaaliset muut kumppanit näkisivät että olenkin varattu". Eri asia on jos sormuksesta oikeasti saa ihottumaa (tai vastaava PÄTEVÄ syy). Ehkä tämä on omaa vainoharhaisuuttani, mutta jos sulhaseni olisi sanonut jonkun tosi huonon syyn olla pitämättä sormusta kun kihloihin menimme, olisin takuulla vetänyt herneen nenään..

Ja vaikka täälläkin on sanottu, ettei se sormus ole mikään "merkkaus" -juttu, niin kummasti sitä vaan baarissa sinkut katselevat muiden ihmisten nimettömiä. Olemme molemmat sulhasen kanssa sen verran "vanhanaikaisia" tässä asiassa, että tajuaisin kyllä vihjeen jos ukko ottaisi sormuksen sormestaan ennen poikien iltaa . Mutta jokainen tyylillään. Meille vaan on molemmille tärkeää että muutkin tietävät kihlauksestamme.

Muokattu: July 11, 2008, käyttäjä: Rymy

[Del]

^Komppaan Rymyä. Kyllähän se on semmonen "varattu-merkki" se rinkula. Mulla mies on kans selittäny ettei tykkää käyttää mitään koruja, mutta eihän se oikeasti oo ku tottumiskysymys. Enhän minäkään käytä sormuksia ikinä, mutta ei mulla silti kihlasormus "ahdista". Miehelle oon sanonu etten todellakaan yksin kihlasormusta käytä. Sormukset ostetaan sitten ku miehestä alkaa tuntuun siltä, että sitä vois käyttää.. Kosin karkauspäivänä.. Sitä odotellessa siis..

Itellä on semmonen fiilis, että on vähän hätiköity. Ettei se oo valmis näyttään vielä maailmalle, että ollaan tosissaan. Mun mies ei kyllä muita naisia vilkuile ettei sinänsä tarvi olla huolissaan. Tosin kyllä sitä välillä miettii, että mitä tai ketä se oikein odottaa..?? Kihloista ja naimisiin menosta puhuttiin enemmän jo uutena vuotena ja sovittiin, että tämän vuoden aikana kihloihin mennään. No onhan tässä tietenki vielä vuotta jäljellä. Mutta jos tämän vuoden aikana ei mitään tapahdu, niin sitten kyllä laitetaan sormukset vasta, jos naimisiin asti päästään. Ei voi ainakaan sanoa ettenkö olis antanu miehelle aikaa sulatella ja miettiä asiaa..

Muokattu: July 11, 2008, käyttäjä: iines26

[Guest Morre]

Tottuahan voi tietysti vaikka tappiin persiissä Mutta pitääkö toinen oikeasti siihen painostaa? Niin paljonko se rinkula merkitsee?