Pettynyt polttareihin

[CCrystal]

Minulla oli ihan ookoo polttarit, mutta myönnettäköön, että olisin vähän erilaiset halunnut. Olin esittänyt kaasoilleni ohimennen muutamia toiveita, mutta siitä huolimatta muutama itselle tärkeämpi asia jäi toteutumatta.

Olisin nimittäin halunnut yöksi kotiin. Mutta menimmekin Tallinnan 22h risteilylle.

Olisin myös kaivannut jotain äksöniä (kuten kenties benji-hyppy, ratsastusta tms), mutta menimme "vain" laivalle bilettämään. Minä kun en ole hirmuinen bilehile ollut enää pariin vuoteen.

Mutta kaikista tärkein toiveeni kyllä toteutui: Hauskaa yhdessäoloa 3 parhaan ystäväni kanssa. (ja hyvää ruokaa buffetissa!) Joten eivät ne ollenkaan huonot polttarit olleet!

[janni_n]

En tiedä miksi, mutta jotenkin itselle ne polttarit on lähestulkoon yhtä tärkeät kuin hääpäivä. Muistan joskus teiniaikoinani lukeneeni jostain britti-hömppä-naistenlehdestä tarinan mielettömistä polttareista ja se edelleen kaihertaa päässäni. Haluan äksöniä, mutta ei mitään itsensä nolaamisia, tehtäviä, alkoholia, vaikka sitten niitä miesstrippareita - kunhan tekemistä riittää! Jos homma kuitenkin menee siihen, että istuttaisiinkin metsässä kannon nokassa kaatosateessa (toivon totisesti että ystäväni tuntevat minut paremmin..) tärkeintä on se, että kaikki ovat meiningissä mukana ! Voimme tehdä mitä vain, missä vain, kunhan kaikki ovat täysillä mukana - siinä oikeasti se hartain toiveeni!! (:

[Katri I.]

Olen janni_n:n kanssa samaa mieltä, että polttarit ovat lähes yhtä tärkeä päivä kuin hääpäivä. Lähes pari viikkoa sitten sain nauttia omista polttareistani ja vieläki olen ihan itku silmässä onnesta, kun minulle oli järjestetty täysin omannäköiseni ja ikimuistoiset polttarit. Olin etukäteen sanonut suoraan toiselle kaasolleni, mitä haluaisin tehdä polttaripäivänäni ja he täyttivät kaikki toiveeni. Mukana oli myös sellaista, jota en ollut toivonut, joten yllätyksiäkin siis oli. Jos morsiamella on odotuksia polttaripäivän suhteen niin mielestäni kannattaa selkeästi kertoa niistä kaasolle/kaasoille, ettei tule pettymyksiä... Loppu riippuu sitten kaasoista, kuuntelevatko kaasot morsiamen toiveita. Itselleni en olisi osannut niin ikimuistoista päivää toivoakaan. Piti oikein kirjoittaa muistelmat päivästä ylös, että voisin lukea päivän tapahtumista vielä vuosienkin päästä

Muokattu: July 11, 2013, käyttäjä: Katri I.

[Mymme]

pakko myöntää et me oltiin mun siskon kanssa ihan kauheita meidän kolmannelle siskolle:) se toivo polttareistaan muutamaa asiaa,eli EI äitiä mukaan, EI mitään kauneushoitoja ja päivä sais kestää kauan. noh me tuotiin se tosi tökerösti eka helsinkin muka salaa ja sit grillattiin mun toisen siskon partsilla ja äiti teki sille jalkahoitoa. Sit ruvettiin venyttelee ja haukottelee et ei millään jakseta lähtee baariin kun ollaan niiiiin väsyjä,et ei kai haittaa? sisko parka oli ihan et "joo ei täs mitään"

ei kestetty katella sen naamaa ja paljastettiin et sen oikeat polttarit on vasta seuraavana päivänä se purskahti itkuun kun oli niin helpottunu. seuraavana päivänä meillä oli sit tosi kivaa ja ainutlaatuiset polttarit teki siskon onnelliseks.

 

Ai hyvänen aika tää on hyvä!!

[sissi_]

"Olen janni_n:n kanssa samaa mieltä, että polttarit ovat lähes yhtä tärkeä päivä kuin hääpäivä." Komppaan. Aikuisen elämässä on käytännössä vain yksi juhlapäivä, jolloin voi tehdä mitä vaan, eli polttarit! On hyvät ystävät ja päivä täynnä juhkalun näköistä ohjelmaa. Sellaisten järjestäminen kerran ihmisen elämässä ei pitäisi olla ystäville ylivoimaisen vaikeaa!

 

 

Tai niin aikakin luulin. Olipa minullakin polttarit. Kaksi hyvää ystävääni toimivat kaasoina, molemmat tuntevat minut hyvin ja ovat aikaansaavia. Mitään ihmeempiä kiireitä ei kummallakaan ole ollut, ei edes lapsia, toinen ei edes töissä ja aikaa suunnitteluun oli viime syksystä. Toiselle olen itsekin järjestäny ihanat polttarit (vuolaasti niitä kehui), joten idea on hallussa. Mikä siis voisi mennä vikaan?

 

Minulla oli pari toivetta:

EN halua pukeutua typerästi 

en halua tehdä mitään missä joutuu vaivaamaan ulkopuolisia ihmisiä,

enkä halua keilata (tylsin laji jonka tiedän).

 

Mitä halusin, oli saada iso porukka ystäviä kasaan, syödä hyvin, bilettää ja korkata skumpat hyvien ystävien kanssa. Näiden toiveiden noudattamisen ei luulisi olevan kovinkaan hankalaa. Olin silti äimistynyt miten hyvin kaikki mitä en toivonut toteutettiin ja toiveitani taas ei.   

 

Tärkein toiveeni meni pieleen jo heti alkuunsa: koska polttarijärjestelyt jäivät aivan viime tippaan (myöhemmin kuulin että niitä ei meinattu järjestää oleenkaan ja että ainoastaan siskoni toimesta mitään polttareita edes oli), vain kaksi kaveriani pääsi paikalle. Suurinta osaa ystävistäni kaasot eivät ikinä kutsuilla vaivanneet. Tämä harmitti minua kaikkein eniten. 

 

Polttarini alkoivat sillä että minut kuljetettiin kaupungille ja puettiin typerästi. Oli siinä mielikuvitus lentänyt, sillä sain päälleni mahdollisimmat hankalat työvaatteeni. Sellaiset, mitä käytän töissäkin vain jos on aivan pakko, ja tilanne tukala. Jo vaatteiden näkeminen siis lähinnä ärsyttää. No, ei se mitään, kuten moni muukin morsian tuntuu tehneen, hymyilin ja toivoin asioiden paranevan. Raahauduin kaupungilla eteenpäin vaatteissani, kädet täynnä erilaista tarpeellista tavaraa, välillä pudonneita tavaroita keräillen. Muilla oli tietenkin päällä kivat bilavaatteet. Eka tehtäväni oli sitten myydä tavaroita kadulla. No, ei se mitään, jatketaan hymyillen. Tämän riemun jälkeen kulutimme aikaa paikallisessa kaupassa, koska mitään hankintoja ei oltu tehty etukäteen. Seuraavaksi kulutimme aikaa jonkun kotona ja samaa istuskelua jatkettiin pariinkin otteeseen päivän aikana aina ohjelmien välissä. Mitään täytetehtäviä ei ollut, vain istuskelua. Sitten minulle kerrottiin mitä kaikkea vaatteita tulisin tarvitsemaan (esim. bikinit). No mitään vaatteista minulla ei tietenkään ollut mukana (haloo!). Kukaan ei siis ollut vaivautunut hankkimaan paikalle tarvittavia vaatteitani. 

 

Morsiussauna oli ihan kiva, tosin täysi kopio siitä mitä itse olin kaasolleni aikoinaan järjestänyt. Saunaa seurasi, tadaa: keilausta. Tosin tylsyyden tunne hukkui nopeasti pahaan oloon, jota hohtokeilaus minulle aiheuttaa. Keilaradalta siirryimme ravintolaan. Sain onneksi luopua hankalista työvaatteistani, ja mitäpä muutakaan sitä tyttö laittaisi juhliin päälle kuin omat tylsät kotivaatteet ja tennarit. Syön käytännössä aina ravintolassa kalaa, mutta kaikista kaupungin ravintoloista nyt oli valittu se jossa kalaa ei ollut. Koko päivän ruokani koostuivat siis morsiussaunalla lounaaksi syödystä porkkanasalaatista ja illalla ravintolan salaatista. Ilta huipentui paikallisessa lähinnä keski-ikäisten baarissa, joka on myös siskoni vakkaripaikka. Hänen omia ystäviään sitten liittyikin seuraamme, mikä tosin tasoitti väkimäärää omien raittiiden polttarivieraideni hipsiessä kymmenen maissa nukkumaan. Tässä vaiheessa minua erityisesti harmitti se, että polttareihini oli jätetty kutsumatta kaikki ne alkoholia juovat ja tanssivat kaverini....Loppujenkin omien vieraideni osoittaessa kotiinlähdön merkkejä, totesin etten todellakaan jää siskoni ja hänen kavereidensa seuraan vaan lähden nukkumaan minäkin. Elämäni "hauskin" päivä päättyi sitten reilusti ennen puoltayötä, ilman tanssia, ilman skumppaa ja skoolausta tuleville vuosille. Mulle jäi hirveän paha mieli ja olin aivan valtavan pettynyt. Kun kerran elämässä saisi viettää oikein ihanan omannäköisen päivän, miten on mahdollista että tuotetaan vaan paha mieli? Oikeasti, kerran elämässä juhlien järjestäminen ystävälle ei pitäisi olla elinikäsissä ystävyyssuhteissa liikaa vaadittu!

[Susanna2014]

"Olen janni_n:n kanssa samaa mieltä, että polttarit ovat lähes yhtä tärkeä päivä kuin hääpäivä." Komppaan. Aikuisen elämässä on käytännössä vain yksi juhlapäivä, jolloin voi tehdä mitä vaan, eli polttarit! On hyvät ystävät ja päivä täynnä juhkalun näköistä ohjelmaa. Sellaisten järjestäminen kerran ihmisen elämässä ei pitäisi olla ystäville ylivoimaisen vaikeaa!

 

 

Tai niin aikakin luulin. Olipa minullakin polttarit. Kaksi hyvää ystävääni toimivat kaasoina, molemmat tuntevat minut hyvin ja ovat aikaansaavia. Mitään ihmeempiä kiireitä ei kummallakaan ole ollut, ei edes lapsia, toinen ei edes töissä ja aikaa suunnitteluun oli viime syksystä. Toiselle olen itsekin järjestäny ihanat polttarit (vuolaasti niitä kehui), joten idea on hallussa. Mikä siis voisi mennä vikaan?

 

Minulla oli pari toivetta:

EN halua pukeutua typerästi 

en halua tehdä mitään missä joutuu vaivaamaan ulkopuolisia ihmisiä,

enkä halua keilata (tylsin laji jonka tiedän).

 

Mitä halusin, oli saada iso porukka ystäviä kasaan, syödä hyvin, bilettää ja korkata skumpat hyvien ystävien kanssa. Näiden toiveiden noudattamisen ei luulisi olevan kovinkaan hankalaa. Olin silti äimistynyt miten hyvin kaikki mitä en toivonut toteutettiin ja toiveitani taas ei.   

 

Tärkein toiveeni meni pieleen jo heti alkuunsa: koska polttarijärjestelyt jäivät aivan viime tippaan (myöhemmin kuulin että niitä ei meinattu järjestää oleenkaan ja että ainoastaan siskoni toimesta mitään polttareita edes oli), vain kaksi kaveriani pääsi paikalle. Suurinta osaa ystävistäni kaasot eivät ikinä kutsuilla vaivanneet. Tämä harmitti minua kaikkein eniten. 

 

Polttarini alkoivat sillä että minut kuljetettiin kaupungille ja puettiin typerästi. Oli siinä mielikuvitus lentänyt, sillä sain päälleni mahdollisimmat hankalat työvaatteeni. Sellaiset, mitä käytän töissäkin vain jos on aivan pakko, ja tilanne tukala. Jo vaatteiden näkeminen siis lähinnä ärsyttää. No, ei se mitään, kuten moni muukin morsian tuntuu tehneen, hymyilin ja toivoin asioiden paranevan. Raahauduin kaupungilla eteenpäin vaatteissani, kädet täynnä erilaista tarpeellista tavaraa, välillä pudonneita tavaroita keräillen. Muilla oli tietenkin päällä kivat bilavaatteet. Eka tehtäväni oli sitten myydä tavaroita kadulla. No, ei se mitään, jatketaan hymyillen. Tämän riemun jälkeen kulutimme aikaa paikallisessa kaupassa, koska mitään hankintoja ei oltu tehty etukäteen. Seuraavaksi kulutimme aikaa jonkun kotona ja samaa istuskelua jatkettiin pariinkin otteeseen päivän aikana aina ohjelmien välissä. Mitään täytetehtäviä ei ollut, vain istuskelua. Sitten minulle kerrottiin mitä kaikkea vaatteita tulisin tarvitsemaan (esim. bikinit). No mitään vaatteista minulla ei tietenkään ollut mukana (haloo!). Kukaan ei siis ollut vaivautunut hankkimaan paikalle tarvittavia vaatteitani. 

 

Morsiussauna oli ihan kiva, tosin täysi kopio siitä mitä itse olin kaasolleni aikoinaan järjestänyt. Saunaa seurasi, tadaa: keilausta. Tosin tylsyyden tunne hukkui nopeasti pahaan oloon, jota hohtokeilaus minulle aiheuttaa. Keilaradalta siirryimme ravintolaan. Sain onneksi luopua hankalista työvaatteistani, ja mitäpä muutakaan sitä tyttö laittaisi juhliin päälle kuin omat tylsät kotivaatteet ja tennarit. Syön käytännössä aina ravintolassa kalaa, mutta kaikista kaupungin ravintoloista nyt oli valittu se jossa kalaa ei ollut. Koko päivän ruokani koostuivat siis morsiussaunalla lounaaksi syödystä porkkanasalaatista ja illalla ravintolan salaatista. Ilta huipentui paikallisessa lähinnä keski-ikäisten baarissa, joka on myös siskoni vakkaripaikka. Hänen omia ystäviään sitten liittyikin seuraamme, mikä tosin tasoitti väkimäärää omien raittiiden polttarivieraideni hipsiessä kymmenen maissa nukkumaan. Tässä vaiheessa minua erityisesti harmitti se, että polttareihini oli jätetty kutsumatta kaikki ne alkoholia juovat ja tanssivat kaverini....Loppujenkin omien vieraideni osoittaessa kotiinlähdön merkkejä, totesin etten todellakaan jää siskoni ja hänen kavereidensa seuraan vaan lähden nukkumaan minäkin. Elämäni "hauskin" päivä päättyi sitten reilusti ennen puoltayötä, ilman tanssia, ilman skumppaa ja skoolausta tuleville vuosille. Mulle jäi hirveän paha mieli ja olin aivan valtavan pettynyt. Kun kerran elämässä saisi viettää oikein ihanan omannäköisen päivän, miten on mahdollista että tuotetaan vaan paha mieli? Oikeasti, kerran elämässä juhlien järjestäminen ystävälle ei pitäisi olla elinikäsissä ystävyyssuhteissa liikaa vaadittu!

 

 

Voi vitsi, kuulostaapa todella ihmeelliseltä ja tylsältä. Oon ihan harmissani sun puolesta. Ihmettelen tosiaan miten hyvät ystävät eivät osaa/halua parempaa päivää järkätä.. Voimahaleja 

[weeper]

"Olen janni_n:n kanssa samaa mieltä, että polttarit ovat lähes yhtä tärkeä päivä kuin hääpäivä." Komppaan. Aikuisen elämässä on käytännössä vain yksi juhlapäivä, jolloin voi tehdä mitä vaan, eli polttarit! On hyvät ystävät ja päivä täynnä juhkalun näköistä ohjelmaa. Sellaisten järjestäminen kerran ihmisen elämässä ei pitäisi olla ystäville ylivoimaisen vaikeaa!

 

 

Tai niin aikakin luulin. Olipa minullakin polttarit. Kaksi hyvää ystävääni toimivat kaasoina, molemmat tuntevat minut hyvin ja ovat aikaansaavia. Mitään ihmeempiä kiireitä ei kummallakaan ole ollut, ei edes lapsia, toinen ei edes töissä ja aikaa suunnitteluun oli viime syksystä. Toiselle olen itsekin järjestäny ihanat polttarit (vuolaasti niitä kehui), joten idea on hallussa. Mikä siis voisi mennä vikaan?

 

Minulla oli pari toivetta:

EN halua pukeutua typerästi 

en halua tehdä mitään missä joutuu vaivaamaan ulkopuolisia ihmisiä,

enkä halua keilata (tylsin laji jonka tiedän).

 

Mitä halusin, oli saada iso porukka ystäviä kasaan, syödä hyvin, bilettää ja korkata skumpat hyvien ystävien kanssa. Näiden toiveiden noudattamisen ei luulisi olevan kovinkaan hankalaa. Olin silti äimistynyt miten hyvin kaikki mitä en toivonut toteutettiin ja toiveitani taas ei.   

 

Tärkein toiveeni meni pieleen jo heti alkuunsa: koska polttarijärjestelyt jäivät aivan viime tippaan (myöhemmin kuulin että niitä ei meinattu järjestää oleenkaan ja että ainoastaan siskoni toimesta mitään polttareita edes oli), vain kaksi kaveriani pääsi paikalle. Suurinta osaa ystävistäni kaasot eivät ikinä kutsuilla vaivanneet. Tämä harmitti minua kaikkein eniten. 

 

Polttarini alkoivat sillä että minut kuljetettiin kaupungille ja puettiin typerästi. Oli siinä mielikuvitus lentänyt, sillä sain päälleni mahdollisimmat hankalat työvaatteeni. Sellaiset, mitä käytän töissäkin vain jos on aivan pakko, ja tilanne tukala. Jo vaatteiden näkeminen siis lähinnä ärsyttää. No, ei se mitään, kuten moni muukin morsian tuntuu tehneen, hymyilin ja toivoin asioiden paranevan. Raahauduin kaupungilla eteenpäin vaatteissani, kädet täynnä erilaista tarpeellista tavaraa, välillä pudonneita tavaroita keräillen. Muilla oli tietenkin päällä kivat bilavaatteet. Eka tehtäväni oli sitten myydä tavaroita kadulla. No, ei se mitään, jatketaan hymyillen. Tämän riemun jälkeen kulutimme aikaa paikallisessa kaupassa, koska mitään hankintoja ei oltu tehty etukäteen. Seuraavaksi kulutimme aikaa jonkun kotona ja samaa istuskelua jatkettiin pariinkin otteeseen päivän aikana aina ohjelmien välissä. Mitään täytetehtäviä ei ollut, vain istuskelua. Sitten minulle kerrottiin mitä kaikkea vaatteita tulisin tarvitsemaan (esim. bikinit). No mitään vaatteista minulla ei tietenkään ollut mukana (haloo!). Kukaan ei siis ollut vaivautunut hankkimaan paikalle tarvittavia vaatteitani. 

 

Morsiussauna oli ihan kiva, tosin täysi kopio siitä mitä itse olin kaasolleni aikoinaan järjestänyt. Saunaa seurasi, tadaa: keilausta. Tosin tylsyyden tunne hukkui nopeasti pahaan oloon, jota hohtokeilaus minulle aiheuttaa. Keilaradalta siirryimme ravintolaan. Sain onneksi luopua hankalista työvaatteistani, ja mitäpä muutakaan sitä tyttö laittaisi juhliin päälle kuin omat tylsät kotivaatteet ja tennarit. Syön käytännössä aina ravintolassa kalaa, mutta kaikista kaupungin ravintoloista nyt oli valittu se jossa kalaa ei ollut. Koko päivän ruokani koostuivat siis morsiussaunalla lounaaksi syödystä porkkanasalaatista ja illalla ravintolan salaatista. Ilta huipentui paikallisessa lähinnä keski-ikäisten baarissa, joka on myös siskoni vakkaripaikka. Hänen omia ystäviään sitten liittyikin seuraamme, mikä tosin tasoitti väkimäärää omien raittiiden polttarivieraideni hipsiessä kymmenen maissa nukkumaan. Tässä vaiheessa minua erityisesti harmitti se, että polttareihini oli jätetty kutsumatta kaikki ne alkoholia juovat ja tanssivat kaverini....Loppujenkin omien vieraideni osoittaessa kotiinlähdön merkkejä, totesin etten todellakaan jää siskoni ja hänen kavereidensa seuraan vaan lähden nukkumaan minäkin. Elämäni "hauskin" päivä päättyi sitten reilusti ennen puoltayötä, ilman tanssia, ilman skumppaa ja skoolausta tuleville vuosille. Mulle jäi hirveän paha mieli ja olin aivan valtavan pettynyt. Kun kerran elämässä saisi viettää oikein ihanan omannäköisen päivän, miten on mahdollista että tuotetaan vaan paha mieli? Oikeasti, kerran elämässä juhlien järjestäminen ystävälle ei pitäisi olla elinikäsissä ystävyyssuhteissa liikaa vaadittu!

 

Voi ei, tuli kyllä niin paha mieli sinun puolesta! Itse en olisi varmaan pystynyt peittelemään pettymystäni. Todella saamatonta, että aluksi polttareita ei meinattu järjestää ollenkaan ja niihin ei kutsuttu lähes ketään sun kavereista! Mitkä ne sellaiset polttarit edes on?   Ja sitten tuo, että päivä ei ollut yhtään sinun näköisesi... Minulle tulisi ihan kamala olo. Miettisin, onko minulla yhtäkään oikeaa ystävää ja että eivätkö he sittenkään tunne minua ollenkaan. Pohtisin myös sitä, olenko tehnyt jotain väärin ansaitakseni noin kurjan polttaripäivän.

 

Vaikka väkisinkin epäonnistunut polttaripäivä varjostaa hääpäivääkin, niin koita nauttia siitä täysillä! Ja järjestäkää häiden jälkeen jotkut "rouviintumisbileet" noiden ystäviesi kanssa, joita polttareihisi ei kutsuttu.

[sissi_]

Kiitos sympatioista! Kuten moni muukin epäonninen morsian, minäkin välillä mietin että saako sitä epäonnistuneista polttareista valittaa. Kuitenkin ne sain  -juuri ja juuri tosin-, ja naimisiinkin pääsin. Mutta jos ystävät tuottavat pettymyksen, niin vaikea on vaan hymistellä.

 

"Miettisin, onko minulla yhtäkään oikeaa ystävää ja että eivätkö he sittenkään tunne minua ollenkaan." Juuri nämä kysymykset pyöri mielessä ja olen todella miettinyt mistä tämä hirveä sotku johtui! Ehkä tässä on opittavaa tuleville morsiamille. Vaikka toinen kaasoni pitkin kesää valitteli tylsyyttä ja tekemisen puutetta, ei polttarisuunnittelu ilmeisesti sitten kiinnostanut, vaikka itse luulin sen olevan hauskaa ajanvietettä. Ilmeinen virheoletus minulta. Jälkikäteen olen myös kuullut että kaasojen yhteistyö ei oikein pelannut, joten syynsä lienee silläkin. Huono myöhästynyt valmistelu taisi johtaa siihen, että tuli vaan hätä, mitään ei ehditty tai tajuttu varmistaa (esim. mieheltä olisi ollut tosi helppo vielä tarkistaa epävarmat asiat) ja ohjelmaan pääsivät vaikuttamaan muutkin kuin kaasot. Olin sanonut kaasolle etukäteen, että tietyt henkilöt täytyy pitää kurissa hääsuunnitelussa ("huumori" ei vaan natsaa...), mutta se pyyntö taisi siinä polttarihädässä unohtua. Ihmettelen silti miten ohjelma meni kaasoilta läpi, sillä heidän pitäisi tuntea minut paremmin, eivätkä typerät puvut ja tavaran kaupittelu ole todellakaan kummankaan tyylistä. No, elämä yllättää.  

 

Minun olisi ehkä pitänyt kysellä enemmän valmisteluista ja varmistella yhteistyön sujuvuutta jne. Tuntuu vaan hassulta kytätä omien polttareiden valmistelua aikuisilta ihmisiltä   Sitä olen pohtinut, että olisiko heti polttareiden alussa pitänyt todeta tilanne, että "Jahas, tuollaiset vaatteet ja noita varmaan myyn, ei kai keilausta seuraavaksi? Mitä jos hypätään suoraan seuraavaan ohjelmaan?". Toisaalta myös omien polttareiden ohjaaminen tuntuu hassulta.

 

Epäonnistuneet polttarit ei varjostaneet hääpäivää niin kuin pelkäsin. Nielin pettymykseni väkisin ja häät menivät tosi hyvin. Tähän vaikutti varmaan se, että polttarihässäkän takia kaikki (?) olivat pahoillaan ja tuntuivat tsemppaavan. Lisäksi mieheni oli tosi järkyttynyt polttarijärjestelyistä, joten hän otti tosi napakan asenteen hääohjelman valmisteluun bestmanin ja kaasojen kanssa. Eli me varmistettiin kaikki ohjelmat ja aikataulut etukäteen, vaikka alunperin kaasot ja bestman oli halunneet pitää ohjelman yllätyksellisenä. Tosi kivaa ja meidän näköistä ohjelmaa häissä sitten olikin.  

 

Parempaa onnea muille polttarisankareille, toivottavasti tämä tapaus auttaa ennaltaehkäisemään jonkun toisen polttaripettymyksen. 

[Guest]

Kiitos sympatioista! Kuten moni muukin epäonninen morsian, minäkin välillä mietin että saako sitä epäonnistuneista polttareista valittaa. Kuitenkin ne sain  -juuri ja juuri tosin-, ja naimisiinkin pääsin. Mutta jos ystävät tuottavat pettymyksen, niin vaikea on vaan hymistellä.

 

"Miettisin, onko minulla yhtäkään oikeaa ystävää ja että eivätkö he sittenkään tunne minua ollenkaan." Juuri nämä kysymykset pyöri mielessä ja olen todella miettinyt mistä tämä hirveä sotku johtui! Ehkä tässä on opittavaa tuleville morsiamille. Vaikka toinen kaasoni pitkin kesää valitteli tylsyyttä ja tekemisen puutetta, ei polttarisuunnittelu ilmeisesti sitten kiinnostanut, vaikka itse luulin sen olevan hauskaa ajanvietettä. Ilmeinen virheoletus minulta. Jälkikäteen olen myös kuullut että kaasojen yhteistyö ei oikein pelannut, joten syynsä lienee silläkin. Huono myöhästynyt valmistelu taisi johtaa siihen, että tuli vaan hätä, mitään ei ehditty tai tajuttu varmistaa (esim. mieheltä olisi ollut tosi helppo vielä tarkistaa epävarmat asiat) ja ohjelmaan pääsivät vaikuttamaan muutkin kuin kaasot. Olin sanonut kaasolle etukäteen, että tietyt henkilöt täytyy pitää kurissa hääsuunnitelussa ("huumori" ei vaan natsaa...), mutta se pyyntö taisi siinä polttarihädässä unohtua. Ihmettelen silti miten ohjelma meni kaasoilta läpi, sillä heidän pitäisi tuntea minut paremmin, eivätkä typerät puvut ja tavaran kaupittelu ole todellakaan kummankaan tyylistä. No, elämä yllättää.  

 

Minun olisi ehkä pitänyt kysellä enemmän valmisteluista ja varmistella yhteistyön sujuvuutta jne. Tuntuu vaan hassulta kytätä omien polttareiden valmistelua aikuisilta ihmisiltä   Sitä olen pohtinut, että olisiko heti polttareiden alussa pitänyt todeta tilanne, että "Jahas, tuollaiset vaatteet ja noita varmaan myyn, ei kai keilausta seuraavaksi? Mitä jos hypätään suoraan seuraavaan ohjelmaan?". Toisaalta myös omien polttareiden ohjaaminen tuntuu hassulta.

 

Epäonnistuneet polttarit ei varjostaneet hääpäivää niin kuin pelkäsin. Nielin pettymykseni väkisin ja häät menivät tosi hyvin. Tähän vaikutti varmaan se, että polttarihässäkän takia kaikki (?) olivat pahoillaan ja tuntuivat tsemppaavan. Lisäksi mieheni oli tosi järkyttynyt polttarijärjestelyistä, joten hän otti tosi napakan asenteen hääohjelman valmisteluun bestmanin ja kaasojen kanssa. Eli me varmistettiin kaikki ohjelmat ja aikataulut etukäteen, vaikka alunperin kaasot ja bestman oli halunneet pitää ohjelman yllätyksellisenä. Tosi kivaa ja meidän näköistä ohjelmaa häissä sitten olikin.  

 

Parempaa onnea muille polttarisankareille, toivottavasti tämä tapaus auttaa ennaltaehkäisemään jonkun toisen polttaripettymyksen.

Mun mielestä epäonnistuneista polttareista saa valittaa ja itse ottaisin asian puheeksi kaasojen kanssa silläkin uhalla, että loukkaantuvat. Itse ajattelen niin, että ystäville pitää voida sanoa asioista ja siitä mikä harmittaa. Asioista kun voi sanoa nätistikin ja ainakin yrittää keskustella rakentavasti. Se ettei kaikkia ystäviäsi ole edes kutsuttu polttareihisi on todella harmi ja tämä voi myös harmittaa näitä kutsumatta jääneitä ystäviäsikin.

Onneksi häät menivät tosi hyvin!

[Vaimo vm.2014]

Tosi kurja lukea, että monet on pettyneet polttareihinsa. Vaikka tiedän, että ei pitäisi niitä etukäteen ajatella, niin toki sitä väkisinkin miettii, että mikä olisi kivaa ja mikä ei. Toisaalta itse rakastan järjestää yllätyksiä, mutta itse niitä harvemmin saan, joten luultavasti olen tosi iloinen polttareissani, koska kerrankin mä (toivon mukaan) saan yllätyksen ja mua varten on järkätty ohjelmaa. Kuulostaa varmaan aika kauhealta ja itsekeskeiseltä...

 

Mä itse olen tosi organisointikykyinen ja järjestän töissäni jatkuvasti tilaisuuksia (vaikka en siis todellakaan ole tapahtumatuottaja tai muutenkaan mikään tapahtuma-alan ammattilainen). Ystäväpiiriini ei kyllä juuri kuulu sellaisia naisia, jotka ei osaisi organisoida asioita, joten mun on vaikea kuvitella, että polttarit tai häät epäonnistuisivat organisoinnin puutteesta.  Me ihmiset ollaan erilaisia (hyvä niin), mutta onhan se tosiasia, että kaason hommiin sopii sellainen ihminen, joka a) osaa organisoida, b ) järjestelmällinen, c) avoin ja innostunut luonne ja d) tiukassakaan tilanteessa ei mene sormi suuhun. Toki kaasolla ja morsiamella pitää olla luottoa toisiinsa. Itselläni on vain yksi kaaso juuri sen takia, että päävastuun pitää olla yhdellä ihmisellä. Pitää olla se selvä pomo, joka sanoo, että mitä tehdään. Harvoin kaksi tai kolme kaasoa ovat niin samanlaiset, että kaikki sujuu kuin rasvattu. Itse en ole ollut kaasona, mutta ystävien kauhukertomuksia kaasoilusta olen kuullut ihan tarpeeksi. Vaikka kaasot olisivat olleet bestikset kaason hommiin mennessään, niin silti järjestelyt voivat aiheuttaa paljon kitkaa. Toki kerron kaasolleni muutaman muun kaverini (jotka kaaso on tavannut pari kertaa), joihin voi nojata esim. polttariasiassa, koska nämä ovat kaiken hauskan järkkäilyssä mestareita.

 

Meni ihan ohi aiheen, mutta jos tätä lukee joku, jonka polttarit on edessä ja kaasokin ehkä valitsematta, niin kannattaa oikeasti miettiä, että kuka on hommiin sopivin ja antaa kaasolle esim. polttareita varten avuksi muutaman ihmisen nimen, joiden ehdotuksille voi antaa enemmänkin painoarvoa,

Muokattu: November 2, 2013, käyttäjä: Vaimo vm.2014

[piparihiiri]

Hei!

Tämä ei ihan kuulu tänne, kun en ole pettynyt polttareiden sisältöön, vaan olin kipeä. Polttareita ei pystynyt siirtämään ja siksi ne pidettiin, vaikka minulla oli ollut monta päivää 39 kuumetta. Halusin kuitenkin lähteä. Harmittaa tosi paljon, koska olis ollut niin paljon hauskempaa, kun olis jaksanut ottaa kaikesta ilon irti täpöllä. Onneksi ystäväni saivat peruttua tilaamansa tanssitunnin ilmeisesti maksutta. Mutta esim. luksusmökin ulkoporeammeeseen en pystynyt millään menemään, kun ulkonaolokin lämpöisenä päivänä tuntui kylmältä. Ja onneksi ravintolassa nokan eteen saatu ruoka maistui hyvältä eikä nuha ollut vienyt makuja! Lähes kaikki ystäväni osallistuivat ja se lämmitti mieltä, koska olin ajatellut ettei niihin varmaan tule kovin montaa. Toivottavasti kaikki muut pysyvät terveenä!

[MimiCassandra]

Hei!

Tämä ei ihan kuulu tänne, kun en ole pettynyt polttareiden sisältöön, vaan olin kipeä. Polttareita ei pystynyt siirtämään ja siksi ne pidettiin, vaikka minulla oli ollut monta päivää 39 kuumetta. Halusin kuitenkin lähteä. Harmittaa tosi paljon, koska olis ollut niin paljon hauskempaa, kun olis jaksanut ottaa kaikesta ilon irti täpöllä. Onneksi ystäväni saivat peruttua tilaamansa tanssitunnin ilmeisesti maksutta. Mutta esim. luksusmökin ulkoporeammeeseen en pystynyt millään menemään, kun ulkonaolokin lämpöisenä päivänä tuntui kylmältä. Ja onneksi ravintolassa nokan eteen saatu ruoka maistui hyvältä eikä nuha ollut vienyt makuja! Lähes kaikki ystäväni osallistuivat ja se lämmitti mieltä, koska olin ajatellut ettei niihin varmaan tule kovin montaa. Toivottavasti kaikki muut pysyvät terveenä!

 

Mä olin kans juuri ollut todella pahasti sairaana, ja olin vielä puoliksi toipilas, kun noutaja tuli! Ei siis viikatemies sentään Luulin ovikellon soidessa, että siellä on taas Jehovan todistajat... olin ihan varma, ettei voi tapahtua mitään ko. viikonloppuna. Mieheni sairastui samana aamuna, ja tiesin, että hänellä on polttarit vasta myöhemmin. Olin sitten aivan shokissa, että tänäänkö tämä tapahtuu!! Onneksi olotila koheni nopeasti, kun näin millaisella menopelillä minua tultiin hakemaan ja oli aivan ihana aamiaisbrunssi puistossa sokkoviinimaisteluineen.

 

Minullakin siis harmistus liittyi lähinnä omaan olotilaani, kun ei oikein ruoka maistunut eikä juomakaan. Sitten kevätaikaan oli kaupungilla aivan kuollutta. Onneksi oli sentään suht lämmin. Tehtävänannot aiheuttivat ohikulkijoissa lähinnä vaivaantuneisuutta. Että lähinnä harmitti taas suomalaisten touhu, kun ei voida millekään nauraa ja kaikki otetaan niin vakavasti. Jos olisikin ollut kesä , turisteja ja kesämieli ihmisillä, olisi voinut olla aivan eri meininki. Isompaan kaupunkiin olisi voinut ehkä jossain kohtaa suunnata...jos olisin ollut täydessä iskussa!

 

Olin kuitenkin tosi iloinen, että kaukana asuvat ystävät olivat päässeet kaikki osallistumaan. Paitsi yksi toiselta mantereelta, joka kuitenkin tulee häihin Iltapäivällä lähdettiin baarien sijaan (joissa oltiin käyty jo aiemmin, eikä juuri ristin sielua... ) hulppealla ökyveneellä tutulle mökille, jossa oli perinteinen morsiussauna. Se oli ihanaa, minulla ei ole kokemusta sellaisesta muidenkaan polttareissa. Tuntui, että nyt tosiaan on viimeiset hetket neiti-ihmisenä  Meillä oli myös tosi hauskat jutut ja leikit mökillä. Eniten jäin kaipaamaan mökillä grillausta tai edes makkaraa saunan jälkeen. Odotin koko aika, et koskakohan grillataan. Sille ei lopulta jäänyt aikaa, tai yksi järjestäjistä oli vahvasti sitä mieltä, etten välitä mistään makkaroiden grillauksesta. Joskus ihmiset ajattelevat enemmän, mistä itse pitävät tai eivät pidä, tai on joku mielikuva toisista...joka saattaa olla vaikka 10 vuoden takainen käsitys. Lapsena en välittänytkään makkarasta. Mutta summa summarum, aika pieni miinus lopulta Silti ihmettelin hieman, kun ruokina oli kaikkea (sinänsä tosi hyvää) kasvisruokaa, mutten kuitenkaan ole itse todellakaan kasvissyöjä!

[piparihiiri]

MimiCassandra: Harmi, et kävi sullekin! Mä onneksi pystyin maistamaan ruokien maut hyvin ja ruokakin maittoi! Tosiaan keväällä ihmiset ovat varmaan aika hitaasti lämpiäviä polttariporukoille. Mulle ei ollut kai edes suunniteltu mitään kaupunkitehtäviä. Meitä vastaan tuli yksi porukka ja mun kävi vähän sääliksi sitä morsiota, kun ne oli pukeutuneet aikas hehkeiksi ! Mä olen tyytyväinen, et mua ei pakotettu pukeutumaan/tekemään mitään tyhmää, en olis siinä tilassa jaksanut. Se mua harmitti, kun ei jaksanut laittautua kovinkaan hehkeäksi baariin. Tukka oli ihan hirveä ja itsestä tuntui, et kaikki muut on tosi kauniita ja niillä on hiukset nätisti.

 

Kiva, et sulla oli mukava mökkeily, se oli mustakin sellaista sopivaa ohjelmaa, kun on sairas. Ihme, et he eivät olleet miettineet sun ruokamieltymyksiä. Jännä, ettei kellekkään sun muille ystäville ollut tullu mieleen, että syöt nykyään makkaraa. Varmaan he olivat sitä grillausasiaa pohtineet ruokia miettiessä, mut jos porukat haluaa ottaa lunkisti ettei tulis liian paljon hommia ja ovat sopineet jotkut tietyt ruoat mitkä kävis suht koht kaikille, niin monikaan ei välttämättä jaksa alkaa tehdä mitään ylimääräistä vaan nauttia illasta.

[Guest nnipsu]

omat polttarini olivat suuri pettymys, tarkoitushan ei kai ole tulla itkien pahasta mielestä kotiin ja vielä liian aikaisin...

[*Tiuku*]

omat polttarini olivat suuri pettymys, tarkoitushan ei kai ole tulla itkien pahasta mielestä kotiin ja vielä liian aikaisin...

 

Voi apua! Voiko kysyä, kuka järjesti ja mitä? Kuulostaa äärettömän kurjalta

[Tipsis]

 

omat polttarini olivat suuri pettymys, tarkoitushan ei kai ole tulla itkien pahasta mielestä kotiin ja vielä liian aikaisin...

 

Voi apua! Voiko kysyä, kuka järjesti ja mitä? Kuulostaa äärettömän kurjalta

 

Todellakin, surkujen surku!   Miten näin kävi?

[Guest nnipsu]

^lyhyesti, puolet eivät tulleet paikalle, osa lähti kesken päivän pois ja lopulta jäljellä minä ja pari muuta, kerrottiin heti alkuillasta että 10ltä pitäisi lähteä kotiinpäin eikä ohjelmaa ollut varattu loppuillalle eikä minulta kysytty mitä haluaisin tehdä kun aluksi olivat miehelle ilmoittaneet että pystyn hyvin vaikuttamaan loppuillan kuluun...miehen sisko sanoikin, että hänestä eivät tuntuneet yhtään polttareilta vaan epäonnistuneelta tyttöjen illalta. harmittaa vaan kun miehen polttarit olivat mieluisat ja sujuneet hyvin ja itse en pysty ees ajattelemaan omiani tulematta surulliseksi tai pettyneeksi...:/

[Morsian_14]

Voi nnipsu Todella kurjaa, että omista polttareista jää tuollainen fiilis! Kaikki empatia sinulle Olisit kyllä ansainnut jotain ihan muuta!!!

[pitsie]

Täältäki kaikki empatia nnipsulle! Ei omista polttareista sais jäädä tollainen fiilis.

[T.I]

Voi nnipsu!       Kyllä surettaa hirveästi sun puolesta! Tietääkö muut miten pettynyt sä oot polttareihin? Tai no luulis tietävän jos on yhtään seurannut illankulua. Kaikki tsempit ja sympatiat sinne sulle.    Ei kukaan ansaitse noin tympeää polttaripäivää.

[Guest nnipsu]

^tietävät, ovat vihaisia ja osa ei kuulemma aio häihin tulla...

Muokattu: May 22, 2014, käyttäjä: nnipsu

[*Tiuku*]

Vielä sinulle vihaisia!?! Uskomatonta, jaksuja Toivottavasti tilanne selviää.

[Tuikkunam]

Voi nnipsu, onpa kurja tilanne sulla. Törkeetä, että polttareihin osallistujat ovat sulle vihaisia kun eivät itse ole viitsineet sopivaa ohjelmaa järjestää.

[piparihiiri]

No, johan on! Eikö kukaan niistä "kavereistasi" ole yhtään miettinyt omalle kohdalle, millaisia polttareita olis itse kiva viettää päätähden roolissa? Vai onko teillä ollut tapana järjestää laimeita polttareita vai olitko ensimmäinen naimisiin menevä porukassa? Ja sitten on vielä sulle vihaisia? vai onko järjestäjäporukka vihaisia toisilleen ja polttaneet keskenään sillat niin pahasti ettei huvita enää häissä nähdä. Jos olisin itse tullut itkien kotiin, en kyl varmaan haluis nähdä ystäviäni häissä tai ainakaan en heitä maanittelisi osallistumaan, jos kerran ovat ilmottaneet etteivät tule. Olen pahoillani puolestasi!

[Uppa]

Voi nnipsu, todella ikävää että polttareista jäi huono maku. Ei kyllä kovin fiksua käytöstä kavereiltasi! Olisiko mahdollista koittaa unohtaa tämä epäonnistuminen ja järjestää vielä ennen häitä vaikka pienet "varjopolttarit" ihan vaikka todella pienellä porukalla, mutta niin että pääset itse suunnittelemaan ja varmistamaan että on kivaa? Vaikka ihan vain pieni irtiotto arjesta, yhteinen hemmotteluhetki jossain kylpylässä/spa:ssa tms.? Näin voisi syntyä uusia kivojakin muistoja.