Kumpi yleisempää; isä saattaa vai sulhon kanssa yhdessä?

[anikee]

Sulhasen kanssa haluan mennä. Jos isä jostain syystä vaatisi päästä saattamaan niin pitkin hampain suostun mutta en usko että tuollaseen valinta tilanteeseen edes joudun

[Millie]

Meillä oletuksena on alusta lähtien ollut, että isi mut sinne alttarille saattaa. Ei ole tullut kysymykseenkään muu, eikä sitä tarvitse edes kysyä .

Itse olen niin harvoissa häissä ollut ja viimeisimmistäkin on varmasti vähintään 15 vuotta, että en pysty sanomaan juuta tai jaata... Äitini serkku meni naimisiin viime kesänä ja kuvista päätellen kävelivät yhdessä alttarille, mutta kyllä se jotenkin kivemmalta tuntuu, että isi tulee saattamaan.. Itketään sitten yhdessä

[Limella]

Itse haluan, että isä saattaa. Jotenkin isällä on aina sellainen rauhoittava vaikutuskin, voisi auttaa paljon siinä tilanteessa. Harvemmin pidän perinteistä, mutta tämä asia on itselleni melkoisen tärkeä. Isän tyttö

[Eerika*]

Meidät vihitään ortodoksikaavan mukaan. Haluaisin kovasti, että isä saattaisi minut "alttarille" tai siis oikeastaan muutamaan askeleen kirkon takaosaan kihlauspalvelusta varten, mutta epäilen, ettei tämä ole perinteinen tapa ort. vihkimisessä. Aion kyllä papilta tiedustella voisiko isä saattaa minut, koska olen aina ollut "isän tyttö" ja halusin hänet saattamaan.

[Yvory]

Luin vaan pari viimeistä sivua, mutta yllätyin siitä kuinka moni kävelee isänsä saattamana alttarille. Ei se siis haittaa, en vain ole muistaakseni nähnyt semmoista koskaan niissä kaikissa viisissä () häissä joissa olen ollut. Mutta me siis kävelemme kahdestaan, muutamasta syystä: meillä on takana häiden aikaan melkein kuusi vuotta yhteiseloa ja lisäksi isäni sairastaa Alzeimerin tautia ja vaikka se ei vielä kovin pitkällä olekaan, en uskoisi että hän luonteensakaan puolesta kokisi asiaa kovin luontevaksi. Enkä kyllä itsekään ja luulen että miehelläkin voisi olla sanansa sanottavana asiaan. Ja haluan tietysti jakaa sen kaiken ihan vain kahdestaan rakkaani kanssa.

[Densku]

Isä saattaa. Vaikka mulle se ei kyllä varmasti tarkoita mitään rauhoittelua, päinvastoin voin kuvitella että paniikkia ja hermoilua on sitäkin enemmän kun me kaksi neuroottista aletaan jännittämään jo sakastissa...voi apua.

[Guest Alice in Wonderland]

Moi,

Meillä hieman kinkkinen tilanne eikä oikein tiedetä vielä miten ratkaista se. Morsiamen isä kuollut, joten se vaihtoehto poissuljettu. Myöskään ei tuntuisi luonnolliselta, että saattajana toimisi "joku muu" kuten kummisetä tai isäpuoli vaikka tärkeitä ja läheisiä ovatkin.

Sulhanen puolestaan on kotoisin maasta, jossa ei tulisi kuuloonkaan, että sulhanen ja morsian kävelisivät yhdessä alttarille. Heidän kulttuurissaan sulhanen näkee morsiamen ensimmäisen kerran alttarilla ja yhdessä käveleminen kuulostaa sulhaselle melko mahdottomalta ajatukselta.

Morsian ei myöskään tahtoisi kävellä yksin.

[morssiin 2010]

Moi,

Meillä hieman kinkkinen tilanne eikä oikein tiedetä vielä miten ratkaista se. Morsiamen isä kuollut, joten se vaihtoehto poissuljettu. Myöskään ei tuntuisi luonnolliselta, että saattajana toimisi "joku muu" kuten kummisetä tai isäpuoli vaikka tärkeitä ja läheisiä ovatkin.

Sulhanen puolestaan on kotoisin maasta, jossa ei tulisi kuuloonkaan, että sulhanen ja morsian kävelisivät yhdessä alttarille. Heidän kulttuurissaan sulhanen näkee morsiamen ensimmäisen kerran alttarilla ja yhdessä käveleminen kuulostaa sulhaselle melko mahdottomalta ajatukselta.

Morsian ei myöskään tahtoisi kävellä yksin.

onko teillä mahdollisesti lapsia, jotka voisi saattaa sinut alttarille? entäs siskoja tai veljiä joita voisi ajatella? oma äiti? tai appiukko? kaasot? joku todella läheinen ja tärkeä ystävä??

Muokattu: April 3, 2010, käyttäjä: morssiin 2010

[lorenda]

Meillä isä saattaa, vaikka kyseessä onkin siviilivihkiminen. Minä olen lapsista ensimmäinen, joka menee naimisiin ja tiedän, että isälle on todella tärkeää, että hän saa saattaa tyttärensä. En aio tätä mahdollisuutta isältäni pois ottaa ja koska vihkiminen on juhlapaikalla (tod.näk.) niin järjestetään sitten niin, että siellä saa talssia jonkin matkaa.

[Mimsi]

Miä olen ollut vieraana ehkä kymmenisen kertaa sukulaisten ja tuttavien häissä. Muistelisin, että vain yksissä häissä hääpari asteli yhdessä alttarille, muissa isä oli saattamassa tytärtään. Näin se menee luultavasti myös meillä, ja uskon että iskäkin on melkoisen otettu kun pyydän häntä saattamaan miut.

[Marenki]

Isä saattaa - virkapuvussaan

[zannu]

Mulle on itsestäänselvyys että isä saattaa.

[Zanra]

Mun täytyy rehellisesti sanoa, etten tiedä miten meillä tilanne ratkaistaan. En ole koskaan ollut "isän tyttö" eikä meillä ole mitenkään erityisen huonot/hyvät välit isän kanssa. Isäni on vähän erikoinen, muttei siis kuitenkaan millään asteella boheemi. Pikemminkin suomalaisen 'jäyheä', jos sellaista sanaa saa käyttää. Itse ehkä koen ahdistavaksi ajatukseksi sen, että jos pyydän isääni saattamaan minut alttarille, tiedän sen olevan sekä itselleni että isälleni jännittävä tilanne ja isäni on tosi kiukkuinen aina jännittäessään. En haluaisi

a/ kuunnella kiroilua ja tiuskimista kirkon sakastissa tai muissakaan tiloissa

b/ pilata omaa hääpäivääni sillä, että joudun joko rauhoittelemaan isääni (ihan kuin se muka onnistuisi) tai tekemään kaiken juuri prikulleen niinkuin hän haluaa, että hän saa koottua hermonsa... Ongelmallista.

Ja toisaalta jos otan asian puheeksi, en tiedä miten se tulee päättymään; saako kumpikin sanottua asiat, jotka jännittävät tai pelottavat tulevassa tilanteessa? Muuten päädytään vähän väkisinväännettyyn ratkaisuun. Nytkin jo on ollut tilanne, jossa isäni veti herneen nenäänsä, kun äitini oli kertonut minun varanneen kirkon ja juhlapaikan. Syy suuttumukseen ei kyllä ole vielä selvinnyt - eikä varmaan koskaan tule selviämään

Muokattu: April 16, 2010, käyttäjä: zanra

[brideTB]

Mie en ole edes miettiny mitään muuta vaihtoehtoa kun sen että iskä saattaa miut. Mie olen iskän ainut lapsi(miulla on kolme sisarusta, mutta meillä on eri isä) ja senkin takia se on meille tärkeää

[hammari]

Meille taas itsestäänselvää on tehdä matka alttarille yhdessä sulhasen kanssa! Se on meillä päin enemmän tapana ja niin me ehdottomasti halutaankin.

Isän kanssa ollaan lämpimissä väleissä ja nuorikin olen, mutta isä (ja kukaan muukaan) ei onneksi oleta mitään saattamisjuttuja olevan tulossa.

Muokattu: April 18, 2010, käyttäjä: hammari

[Anni-Iona]

En ole isääni nähnyt viimeiseen noin 10 vuoteen, mutta laitoimme kutsun kuitenkin hänelle. Mitään ei ole kuitenkaan sieltä suunnalta kuulunut- enkä muutenkaan usko että haluaisin hänet minua alttarille saattamaan. Joten tämä morsian kulkee alttarille yksin sulhasen tykö.

[Jääkuningatar]

Itse olen miettinyt, että kävelisimme miehekkeeni kanssa alttarille, koska olemme olleet jo kymmennen vuotta yhdessä ja jotenkin tuntuisi hassulta, että isä nyt "luovuttaisi" minut. Isä saatteli isosiskoni alttarille parisen vuotta sitten, mutta koska isäni ei ole mikään esiintymishaluinen henkilö, hän oli hieman vaivautunut jouduttuaan hetkeksi valokeilaan. Toisaalta isä kyllä sanoi tämän jälkeen, että onhan se kunnia saatella tyttärensä kirkossa alttarille ja vielä joskus pitäisi yksi tytär saatella (eli minut). En sitten tiedä loukkaanko isäni tunteita, jos en pyydä häntä saattelemaan..

[Greeneyes]

Ehdottomasti isä saattaa alttarille. Se on mulle ja mun isälle tärkeä juttu. Olen ollut aina isin tyttö

[rizie]

Sulhon kanssa yhdessä. Isäni tuskin tulee häihin ja vaikka tulisi niin hän ei minua alttarille saattaisi.

[veikee]

Yhdessä kävellään sulhon kanssa. Kyllä mä tykkään siitä tavastakin, että isä saattaa, mutta mun isä ei missään nimessä halua. Hän sanoo olevansa niin feministi ettei suostu edes symbolisesti luovuttamaan tytärtään toiselle miehelle. Joskus kun tästä puhuttiin niin yritin ehdottaa että eikö se ole enemmän saattamista, mutta isä oli ehdoton. Mun veli kyllä samassa keskustelussa sitten lupasi saattaa mut jos tarvetta ilmenee .

Mutta nyt kun häät ovat ajankohtaiset, niin päätettiin että kävellään sulhasen kanssa yhdessä. Ensinnäkin meillä on teemana aika perinteiset häät, ja pohjoismainen perinne on se, että hääpari kävelee alttarille yhdessä. Toiseksi meillä on yhteinen lapsi ja yhdessä ollaan asuttu nelisen vuotta, eipä paljon ole mussa luovuttamista... enkä tarkemmin ajatellen tarvitse muuta saattaajaakaan kuin sulhaseni. Yhdessä ollaan koettu kaikki mahdollinen synnytyksestä lähtien, hän on mun paras saattaja ja tuki ja turva <3.

Eikä tarvitse miettiä mitään "nähdään vasta alttarilla" -juttuja, kun meillä on valokuvaus ennen vihkimistä, joten siitä jatketaan yhdessä papin eteen asti.

[minskupinsku]

Meillä isi saattaa mut. On mulle jotenki tosi tärkiä juttu. Ja isälle kunnia saada saattaa tytär

Mutta ymmärrän kyllä sen että kaikille se ei ole sama asia. Mun mielestä jokaisen pitää tehdä niin ku tuntee itelleen oikeeksi

[Guest kurkkija]

En ollut koskaan edes tullut ajatelleeks et se, että isä saattaa on jotenkin jenkkiä... Kaikissa häissä joissa mä oon ollu morsiammen on saattanu isä. Mut saattaa oma iskä, se on mulle se ainoo oikee tapa astella alttarille, vaikka yhdessä ollaan sulhon kanssa jo vuosia asuttu. Isi on niin tärkee <3

[miguli]

Mä en ole isin tyttö, mutta haluan silti, että isä saattaa minut. Mielestäni nuorilla (ja lapsettomilla) pareilla se vaan kuuluu mennä niin. Eri asia, jos kyseessä on kolmannet häät ja vanhempi pariskunta. Silloin on parempi jos morsiuspari tulee yhdessä. Tai jos parilla on jo lapsia, mielestäni isän luovuttamista ei tarvita.

[muffeli]

Mielestäni nuorilla (ja lapsettomilla) pareilla se vaan kuuluu mennä niin.

Miksi?

[reso]

Täällä kanssa morsian, joka astelee alttarille isän saattamana.

Iskälle oli niin kova paikka kun aloin seurustelemaanki, oli kuulema kauhea "luopumisen" tuska, ku huomas että se oma isin tyttö kaikista seitsemästä lapsesta lähtee pesästä. Ompa tuo vuoden sisään lauhtunut ja hyväksynyt vävykokelaansakin kuin oman poikansa. Tietenkin haluan ja isälle on tärkeä paikka, että saa luovuttaa minut rakkaalle vävylle! Ompa tuo sanonu ettei mua kenellekkään muulle antaiskaan.