Kumpi yleisempää; isä saattaa vai sulhon kanssa yhdessä?

[Morsian_88]

Velikin on kuollut Pikkuveli ois, mutta hääajankohtana vasta 15 vuotias enon, sedän ja kummisedän kanssa en ole missään tekemisissä.. :/ eivät siis edes saa kutsua häihin mun tarvii tätä juttuu nyt miettiä

[tiria]

Minäkin olen pohtinut sitä että jos äiti saattaisi minut alttarille (ollaan äidin kanssa läheisempiä kuin isän kanssa), tai edes puoleen väliin kirkon käytävää. Yksin en rupea kävelemään, se on ihan varma, en jännitykseltäni varmaan edes osaisi laittaa jalkaa toisen eteen. Voitaisiin tietysti sulhon kanssa kävellä yhdessä, mutta toisaalta olisi kiva jos hän näkisi minut vasta alttarilla.

[annahoo]

En halua kävellä vihille isän saattamana, sillä emme ole kovin läheisiä ja olen kuitenkin jo aikuinen ihminen, joka on asunut omillaan lähes 10 vuotta. Meille tulee sulhon kanssa siviilivihkiminen toivottavasti ulkona ja todennäköisesti kövelemme kalliolle yhdessä. Toisaalta voisi myös olla kiva kävellä yksin kohti odottavaa sulhoa (jos vaan polvet eivät tärise liikaa...) tai pyytää vaikka morsiusneitona toimivaa kummityttöä kävelemään kanssani

[Hiletin]

Ne häät, joissa minun on ollut kunnia loistaa läsnäolollani ovat aina olleet "pari kävelee yhdessä" -lajia. En tullut edes ajatelleeksi tuota saatto mahdollisuutta ennen kuin koukkuunnuin joskus viime vuosikymmenen puolivälissä noihin Satuhäihin ymv. ja siellä tosiaan (kuten joku mainitsi) oli omien havaintojeni mukaan hyvin tavanomaista isukin roolitus seremoniaan. Tuo tekee varmaan olon erityiseksi niin isälle kuin tyttärellekin, kaunis ja ihana traditio. ♥

 

Oma tilanteeni on hitusen sekava ja tulee vaikeuttamaan mm. istumajärjestystäkin kovalla kädellä. Minulla on biologisen isäni lisäksi kaksi "isänkorviketta", joista toinen on äitini entinen puoliso (menivät naimisiin ollessani 3-vuotias ja olivat yhdessä 15 vuotta eli käytännössä tämä mies kasvatti minut) ja äitini nykyinen kihlattu, josta on tullut mulle läheinen ja vähän sellainen isoveli hahmo nuoren ikänsä johdosta.

 

Joku kirjoitti myös siitä, että kummisetä oli tarjoutunut saattamaan. Tämä olisi vallan mainio idea omallakin kohdallani. Kummisetäni on ollut yksi elämäni tärkeimmistä miehistä ja jonkinlainen malliesimerkki aktiviisuutensa ja luonnonläheisten harrastustensa, sekä loputtoman rauhallisen ja kärsivällisen luonteensa ansiosta. Isoisää olisin varmasti pyytänyt, jos vielä sellainen olisi...

 

Toisaalta sulkku on sitä mieltä, että kivempi olisi mennä kahdestaan sinne alttarille. Ymmärrän yskän, myös hänen perhekuviot on melkein yhtä värikkäät..

[Vaimo vm.2014]

Olen nähnyt molempia tapoja, ehkä saattaminen on yleisempää. Tai sitten nuo tv-häät vaan vääristää mielikuvaa. Me aiomme kuitenkin kävellä alttarille perinteikkäästi yhdessä, kuten meidän vanhemmat ja isovanhemmatkin on tehneet.

[kinuskimansikka]

Mun ystäväpiirissä on taidettu yhtä poikkeusta lukuunottamatta isä saattaa alttarille, tai siis isä on saattanut alttarille (onko se vain minä vai kuulostaako tuo ensimmäinen siltä että sitä isää saatetaan?). Ja tämä poikkeus oli ystäväni jonka isä on menehtynyt - he kävelivät sulhasen kanssa yhdessä.

 

Vaikka itse olen jo 16 vuotta ollut omillani ja teen omat päätökseni, on minulle silti tärkeää että isän kanssa mennään. Ja sen vuoksi olemmekin sopineet nyt että yritetään nähdä enemmän ennen häitä (me asumme Helsingissä ja isä vaimoineen Vaasassa niin tapaamiset jäävät usein vähiin) että isäni pääsee tutustumaan sulhaseeni kunnolla, jotta voi hyvillä mielin minut tuolle miehelle luovuttaa. 

 

Itse asiassa puhuimmekin siitä että hänellä oli aika vaisu reaktio hääuutisiin ja se johtui siitä ettei hän ole tavannut (näiden välimatkaongelmien vuoksi) sulhasta kuin muutaman kerran. Mutta oli sitä mieltä että hänen lapsistaan minä olen se joka on aina johdonmukaisesti tehnyt hyviä päätöksiä elämässäni, joten hän luottaa siihen että jos minä sanon että tämä on hyvä niin sitten se on. Mutta haluan että isäni pystyy myös "omakohtaisesti varmistumaan" asiasta ennen häitä.

 

Puuh, alkoi itkettämään - isä on kyllä vaan niin hurjan rakas. Ei siitä pääse mihinkään vaikka miten aikuinen olisi! 

[Binkie]

Yhdessä haluttiin astella kohti alttaria ja avioliittoa, koska yhdessä tätä elämää muutenkin taivalletaan. Ei siis edes harkittu mitään muuta vaihtoehtoa.

[Rouvaksi_2015]

Minulle itsestäänselvyys, että isukki saattaa. Olen ainut lapsi, joten isällenikin on varmasti tärkeää saada saattaa minut. Toinen vaihtoehtoni olis enoni, jos isä olisi tavalla tai toisella "estynyt" *koputetaan puuta*

[Rouvaksi?]

Minulle on ollut jo kauan aikaa itsestään selvää se, että minut alttarille saattaa minun enoni. Isä tottakai monelle luonnollinen vaihtoehto, mutta sanotaanko näin, että miun kohdalla se ei ole mahdollista, koska isä on "estynyt" ollut koko minun elämän. Mutta se siitä ja sen harmmillisuudesta.

 

Eno siis miun kohdalla ehdoton vaihtoehto saattajaksi. Eno on minulle todella rakas ja hän on myös minun sylikummini niin tavallaan imelästi ajattelen asian niin, että kun hän on alussa minua kannatellut ja laittanut vauhtiin niin vieköön tehtävänsä loppuun asti ja saattakoon eteenpäin. Minusta ajatuksena ihana ja minun ajatus asiasta.

 

Jännittää vähän se, että en ole vielä enolta kysynyt joten en tiedä miten vastaa, mutta uskoisin kyllä että suostuu. Olen ainokainen enotettava hänelle. Mutta kutsun yhteydessä lhtee hänelle kutsu saattamaan. Välimatkaa meillä on useita satoja kilometrejä, enkä tahdo puhelimessa kysyä niin kysyn kirjallisesti.

[BrideStuBe2015]

Olen nähnyt molempia tapoja, mutta minulle on hyvin tärkeää että oma isä saattaa alttarille

[hosulipusuli]

Minä tosiaan jo olin varma syksyllä, että isä saattaa. Mutta olemme jutelleet miekkosen kanssa ja halutaan kuitenkin mennä yhdessä. Kun jännittää kuitenkin niin paljon! 

 

Ja muutenkin, olen isän kanssa asunut viimeksi yli 17 vuotta sitten. Jotenkas, iskäkin voi sitten vapautuneemmin katsella vaan, kun ei tosiaan tykkää parrasvaloissa paistattelusta.  

[Air]

Vastasin tänne aikaisemmin, että isä saattaa minut, koska on saattanut molemmat siskonikin. Kuitenkin minusta on alkanut tuntumaan, että haluaisin kävellä sittenkin sulhoni kanssa yhdessä mielummin. Isä ei nimittäin liity millään tavalla meidän naimisiin menemiseen ja sulhoni kanssa minä naimisiin menen. Tiedän,, että isäni loukkaantuu. Enkä haluaisi loukata häntä. Outoa kuitenkin on, että tämä on ihan suht tuore ilmiö. Molemmat vanhempammekin kävelivät yhdessä alttarille. Silti se on isälleni tärkeää saattaa myös minut ja kunnia. Hänestä luultavasti kuitenkin tuntuu etten rakasta häntä, sillä hän on saattanut molemmat siskonikin. Ehkä pitää olla epäitsekäs ja astella alttarille isän kanssa. Vai olisiko kellään ideoita, miten asian voisi ilmaista isälle mahdollisimman hellävaraisesti? 

[heinähame]

Onko äidilläsi ollut vanhempiesi naimisiinmenon aikaan hyvät välit isäänsä? Jos näin, ehkä voisit viitata heidän häihinsä ja sanoa, että parin yhdessä alttarille kävely on sinusta niin kaunis perinne että haluaisit toimia samoin kuin vanhempasi aikanaan. Ja vaikka heti perään kertoa kuinka tärkeä isä on sinulle ja että haluaisit ehdottomasti hänen pitävän ensimmäisen puheen juhlassa tms.

[Teiju]

Minun kokemukseni ovat sellaiset, että isä on saattanut tyttärensä. Sulhanen on joissain tapauksissa tullut puoleen väliin vastalle. Minä en ole taas ollut yksissäkään häissä joissa pari olisi astellut yhdessä alttarille.

 

Itsestään selvää on, että vaikka olen jo aikuinen, asunut yli 10 vuotta pois kotoa, niin jos isä on vain kunnossa hääpäivänämme hän minut saattaa alttarille. Se on tärkeää minulle, isällenni ja äidilleni. <3

[Sannuli22]

Ei olla isän kanssa tekemisissä. Vaihtoehtona on että kävellään sulhon kanssa kahdestaan alttarille tai isoisäni saattaa. Ollaan kyllä hänen kanssaan läheisiä ja on ollut usein kannustamassa minun harrastuksissa ollessani lapsi. Pitää vielä sulhon kanssa puhua kummin tehdään. Luultavasti käydään kuvissa ennen vihkimistä, niin ei ole mitään sellaista etteikö nähtäisi ennen alttaria...

[ZaraQ]

Apua! Eipä tämmöinenkään ole aiemmin tullut mieleen! Taidan ehkä olla sitä sorttia, että sulhon kanssa yhdessä... Pitääpä ottaa puheeksi!

[Tanttis]

Isä saattoi Oli varmasti tärkeää hänellekin, ainakin uskoisin näin Lisäksi oli ihanaa piinata sulhoa kun joutui seisomaan siellä edessä odottelemassa mua

[Tipsis]

Minut saattaa isä. En ole tainnut nähdä mitään muuta niissä häissä, joissa olen ollut vieraana. Tosin sulhasen kanssa yhdessä käveleminen ei ollut minulle poissuljettu vaihtoehto, sillä olisin halunnut valokuvat ennen vihkimistä ajan säästämiseksi. Sulhanen halusi kuitenkin ehdottomasti nähdä vasta alttarilla, joten pyysin isääni saattamaan ja olen tähänkin ratkaisuun oikein tyytyväinen Uskon myös edellisen tapaan, että tämä on isällenikin tärkeää.

[Rouvaksi_2015]

Olen nähnyt semmoisenkin, että morsian on kävellyt yksin (isä esim. kuollut). Itse en kyllä pystyisi yksin kävelemään, sen verran jännittäisi etten pystyssä pysyisi Kuten tuolla aiemmin jo kerroin, jos isäni ei saattaisi, olisi saattajana enoni, jos enoa ei olisi, saattaisi äitini, jos ei äiti saattaisi, tulisin kahden kaasoni kanssa käskynkkää ja viimeisenä vaihtoehtona tulisimme sulhasen kanssa yhdessä. Yksin en kävelisi, no way jose.

Muokattu: May 29, 2015, käyttäjä: Rouvaksi_2015