Toinen osapuoli sanoo toisen kerran "tahdon"

[Guest Morre]

Minä uskon, että jokaisella kerralla jokainen on rakastanut oikeasti, minä en nimittäin usko teeskenneltyyn rakkauteen. Rakkautta voi myös ilmaista eri syvyyksillä ja ulottuvuuksilla.

Ja juuri tästä syystä tuo aiemmin mainitsemani vertailu on niin älytöntä. Koska se tunne, tilanne ja rakkauden kohde on niin eri, niin vertailu on siis relevanttia.

[jkp]

Kun kirjotin tälle palstalle ekan viestini, niin en siinä kohtaa miettinyt sen tarkemmin sanojeni "kuin", "nyt" jne. merkitystä lauseessa, kirjoitin vaan mitä mieleeni tuli. Nyt kun täällä lukee viestejä niin tää on mennytkin ihme pilkun viilaamiseksi sanojen kanssa?!?! siis mitä? eikös tärkeintä täällä ole vaihtaa mielipiteitä ja kirjoittaa vapaasti tuntemuksistaan. Mun mielestä täällä väännetään nyt muiden viesteistä sellaisia viestejä, joita itse kirjoittaja ei ole tarkoittanut, pelkkiä yksittäisiä sanoja vääntämällä..

Ja kyllä, mun mielestä on vähän outoa jos ei menneisyydestä puhutaan mitään, eikä se toista kiinnostaisikaan! Kyllä mua ainakin vähän jopa loukkaisi se, jos kumppaniani ei kiinnostaisi mitä minä olen menneisyydessäni tehnyt. Mutta jokainen tietysti puhukoon niistä asioista joista itse haluaa..

Ja noihin eksiin vertailuihin vielä sotken itseni eli en kyllä ole koskaan kokenut, että minua olisi verrattu millään tavalla eksään. Mun mielestä eksien ja nyksien vertailu on tyhmää. Tai no jos sen haluaa vertailuksi luokitella, että puoliso on sanonut ettei ole ennen tuntenut näin niin olkoon, mutta mun mielestä siinä ei ole mitään pahaa. Eri asia on jos vertaillaan muissa asioissa..tai jotain

Ja suuret kiitokset Lesser Bellelle positiivisesta viestistä..hyvä, että joku on sitä mieltä että on kauniisti sanottu

Muokattu: April 28, 2008, käyttäjä: jkp

[Guest Morre]

Äh... Siis epäonnistuin nyt ihan totaalisesti

Ihan muutama kohta:

-Koska me olemme netissä ja vain tekstin varassa, niin myös tulkinta tapahtuu vain tekstin varassa. Sanoilla, pienilläkin, on merkitystä koska niiden pohjalta se tulkinta tapahtuu.

-Tarkoitukseni ei missään nimessä ole ollut tuomita, syyllistää, halveksia tms. Olen kysellyt, pohtinut, vääntänyt ja kääntänyt. Olen jonkin verran erimieltä jostakin, mutta ei kai se rikos ole? Kai sen saa täällä sanoa? Olen pyrkinyt olemaan myös kohtelias enkä menemään henkilökohtaisuuksiin.

-En ole missään sanonut, etteikö menneisyydestä saisi puhua suhteessa (taisin jopa mainita että olisi outoa jos se olisi täysin kielletty aihe). Olen yrittänyt alleviivata sitä, että pointtini siinä MITÄ sanoo ja MITEN sanoo. Tarkoitan sitä, että minusta se vertailu olisi ikävää. Ja itse koen siis vertailuksi tämän "On ihana mennä kanssasi naimisiin nyt kun tiedän mitä on rakkaus" (tjsp.) (ja olen useasti aiemmissa viesteissäni perustellut tulkintaa), mutta jos joku ei koe niin sehän on hyvä asia. Koska olemme erilaisia ihmisiä, tulkitsemme ja koemme asioita eri tavalla. Ja tietenkin tilannekonteksti ylipäätään vaikuttaa asiaan.

-Kun sanoin, että kumppanin edelliset suhteet eivät kuulu nykyiselle, en tarkoittanut että se olisi 100% kielletty aihe. Tarkoitin sitä, että se mitä mieheni on tuntenut exäänsä kohtaan + muut edellisen suhteen intiimit asiat eivät kuulu minulle. Tottakai minua kiinnostaa että onko mieheni seurustellut aiemmin ja sekin, että mikä suhteen kaatoi, mutta lähinnä siis hyvin yleisellä tasolla.

Siksihän täällä väännetään ja käännetään, että saadaan se yhteinen ymmärrys siitä mitä kirjoittaja tarkoittaa. Ikävää, jos joku kokee sen turhana viilaamisena ja rajoituksena itsensäilmaisun kannalta.

[Lesser Belle]

Äh... Siis epäonnistuin nyt ihan totaalisesti

Siksihän täällä väännetään ja käännetään, että saadaan se yhteinen ymmärrys siitä mitä kirjoittaja tarkoittaa. Ikävää, jos joku kokee sen turhana viilaamisena ja rajoituksena itsensäilmaisun kannalta.

Et sä Morre epäonnistunut. Eiköhän jokainen ole ymmärtänyt mitä tarkoitat, mutta emme vain allekirjoita sanomiasi. Miksi yhteinen ymmärrys edes pitäisi saavuttaa? Ihanahan se vain on, että ihmiset on erilaisia. Toisen kaunis on toisen ruma eikä niitä voi silloin verrata. Voi vain todeta erilaisuutensa ja arvostaa toisen mielipidettä.

Olen kommenttien lukemisenkin jälkeen sitä mieltä, että jkp:n mies sanoi kauniisti ihan sama käyttikö sanaa nyt vai jotain muuta. Mistä me tiedämme arvottiko hän exäänsä vai ilmaisiko vain löytäneensä uuden tason rakkaudessaan (eli rakastaneensa eri lailla aiemmin, mutta kokee tämän "oikeammaksi" rakkaudeksi? Miksi emme siis voisi olla onnellisia jkp:n puolesta, koska hänelle miehen sanat olivat suuri rakkauden osoitus sen sijaan, että riivimme yhtä lausetta? On hyvä, että on erilaisia mielipiteitä, mutta ehkä tätä keskustelua voisi jatkaa yleisellä tasolla pahoittamatta jonkun mieltä (eli jkp:n, kun hän on saanut lukea, että tulevan miehensä rakkauden osoitus oli väärin sanottu).

Morrelle vielä, että minustakin keskustelu on pääosin käyty positiivisessa hengessä ja hyvä niin Tässä välillä lopetin jo koko palstalla käymisen, kun keskustelut tuntuivat niin negatiivisilta ja tietyt henkilöt eivät vain voineet hyväksyä erilaisia mielipiteitä. Mutta toisaalta toimiihan tämä mielenkiintoisena oppituntina ihmisten erilaisiin arvoihin

[Guest Morre]

Miksi yhteinen ymmärrys edes pitäisi saavuttaa?

Kuten siinä pätkässä josta minun tekstiäni lainasit; yhteinen ymmärrys siitä mitä kirjoittaja tarkoittaa. En siis hae sitä, että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä, vaan koen että tekstejäni ei ole ymmärretty lainkaan (kuten nyt ).

-En siis kiellä puhumasta menneisyydestä.

-En väitä, että kaikkien pitäisi olla samaa mieltä.

-En väitä, etteikö saisi tuntea sitä mitä tuntee.

-En väitä, että minun tulkintani on ainoa oikea.

Väitän, että yksi pieni sana ('nyt') saattaa etenkin vain kirjoitetun tekstin varassa vaikuttaa lauseen tulkintaan kuten olen aiemmin esittänyt.

Painun itseilmaisukurssille.

[marrasmorsian]

Minusta olisi aika inhottavaa, jos kumppanini sanoisi minulle että "Nyt on ihana mennä naimisiin kun on oikeasti rakastunut". Miksi hän meni ensimmäisen kerran naimisiin?

Onpahan niitäkin, jotka menee naimisiin vaikka siksi, että lapsi on tulossa, ajatellaan että niin kuuluu tehdä. Sitten huomataan, että homma ei vaan suju siltikään.

[Nessuno]

Se mitä sanoo tai jättää sanomatta riippuu yhtäpaljon suhteesta kuin sanoista joilla asiat ilmaistaan. Kuten täällä on huomattu, yksi ajattelee yhdellä tapaa ja toinen toisella. Jossain suhteessa kaikesta puhutaan avoimesti ja se on sen suhteen perusta. Toisille riittää tässä ja nyt eläminen, eikä siihen kaivata sen enempää tietoa toisen menneisyydestä.

Se mitä pilkkujen viilaamiseen tulee, yhtä paljon saa ongelmia ihan omassa suhteessaankin jos toisen sanojaj ja niiden takana olevia piilomerkityksiä rupeaa miettimään. Toinen on parempi ilmaisemaan itseään kuin toinen. Toinen osaa valita aina sanansa oikein toiselle se taas on vaikeaa ja tunruu, että sammakoita pääsee suusta vaikka ei tarkoitakkaan.

Mutta alkuperäiseen aiheeseen. Miehelle toinen kerta ja minulle ensimmäinen. Mua ei kiinnosta edelliset häät yhtään, koska nämä häät onmeidän häät ja ne juhlitaan meidän tavalla. Jos miestäeo kiinnosta menneet ja kokee elämänsä hyväksi ja sellaiseksi kuin parisuhteessa sen toivoo olevan, mitä minä siihen rupean hämmentämään ja kyselemään menneistä. Ei sillä kyllä molemmat tietää menneistä, mutta se menneisyys kuuluu jokaisen elämään ja sitä ei kukaanvoi muuttaa. Miksi siitä edes haluaisi tehdä ongelmaa. Se joka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään

[Kävykset]

Minulle tulossa kolmas kerta, sulholle ensimmäinen.

Kahdesti kävin maistraatissa, melko `aivan sama´-asenteella olevien sulhojen kanssa,ilman vieraita tietysti.

Tästä aiheesta ei sen enempää, mutta nyt kirkkoon sulhasenkin toivomuksesta.

Äitini ei enää ole näkemässä ja isäni saattaa alttarille,muut sukulaiset saavat ajatella mitä haluavat, anoppi tuskin kolmine liittoineen kommentoi mitenkään.

Ensimmäistä kertaa tuleva mieheni oikeasti rakastaa minua ja tulee myös lasteni kanssa hyvin toimeen. Enempää ei kai voi pyytääkään.

[Guest Lilla My]

Meillä on myös tilanne, että sulho menee toisen kerran naimisiin sitten, kun meillä on häät. Tämä minua mietityttää kovasti siksi (ja vähän harmittaakin), koska SE PÄIVÄ tulee olemaan minun ISO ja TÄRKEÄ päivä ja kultani on sen jo kerran kokenut. Tottakai päivä on tärkeä hänellekkin, mutta hän on kokenut sen jo kerran. En tiedä osaanko selittää tämän oikein. Minulle kerta on siis ensimmäinen ja siksi ainutlaatuinen ja tärkeä, mutta avopuolisolleni päivä on tärkeä ehkä vain siksi, että me menemme naimisiin. Se hieno ensimmäisen hääpäivän tunnelma on jo kerran koettu.

Avopuolisoni ei myöskään halua polttareita, koska niitä on jo kerran vietetty ja hän ei aio kutsua paljon vieraita, koska sukulaiset ovat olleet jo yksissä häissä. Nämä seikat vähän saa minun mielen välillä alas, koska minä haluan tehdä kaiken mitä häihin kuuluu...

Nooh ehkä me löydämme kultaisen keskitien. Onneksi oma kultani kuitenkin ymmärtää, että minulle häät tulee olemaan ensimmäinen kerta, joten haluan kaiken olevan täydellistä ja haluan kaikki pienetkin "tyhmät" jutut mukaan.

Juuh ja appivanhemmilla on vielä avopuolisoni entinen hääkuva kaapin päällä, mikä minua myös vähän harmittaa.. Nooh nuorin poika on jo kerran mennyt naimisiin niin tottakai se oli tärkeää vanhemmillekkin, mutta toivottavasti kuvan tilalle tulee sitten meidän kuva joku päivä.

Muokattu: June 4, 2008, käyttäjä: Lilla My

[Guest nem]

Kyllä mun mielestä olet lilla my täysin oikeutettu tuntemaan noin, eikä siinä ole mitään pahaa!

Muistan itsekin alkuun pohtineeni ihan samoja juttuja. Myös oma mieheni sanoi aluksi esim., ettei halua polttareita sillä ne on jo kerran vietetty, mutta olin itse myös sitä mieltä, että meidän juhlat tehdään just niinku häät yleensäkin eikä niinku "kakkosluokan häät". Loppujen lopuksi hänelle tuli polttarit (vaikka mulla ei ollut asiaan osallisuutta)

Voin lohduttaa, että kyllä se kultainen keskitie vielä löytyy, pikkuhiljaa ja ajatukset tasaantuu. Vaikeita juttuja on, mutta sen asian kanssa pitää vaan oppia elämään. Ja oon ihan varma, että miehesi pitää päiväänne ainutlaatuisena vaikka onkin jo häät kerran kokenut. Ei se missään nimessä kuitenkaan ole sama asia!!! tehkää häistänne oman näköiset äläkä liikaa mieti mennyttä!!

Ja hääkuvaan liittyen..ehkä miehesi voisi kauniisti pyytää vanhempiaan laittamaan kuvan säilöön jo vaikka laatikkoon. Ymmärrettävää kyllä, että päivä on ollut heille tärkeä, mutta ymmärrettävää myös että se sinua häiritsee (ja ehkä miestäsikin?). Sen verran pitäisi mun mielestä kunnioittaa nykyistä miniää, että pitää entiset kuvat poissa silmistä. Voihan niitä sitten katsella omineen jos siltä tuntuu...

[jukeboksi]

Meillä on myös tilanne, että sulho menee toisen kerran naimisiin sitten, kun meillä on häät. Tämä minua mietityttää kovasti siksi (ja vähän harmittaakin), koska SE PÄIVÄ tulee olemaan minun ISO ja TÄRKEÄ päivä ja kultani on sen jo kerran kokenut. Tottakai päivä on tärkeä hänellekkin, mutta hän on kokenut sen jo kerran. En tiedä osaanko selittää tämän oikein. Minulle kerta on siis ensimmäinen ja siksi ainutlaatuinen ja tärkeä, mutta avopuolisolleni päivä on tärkeä ehkä vain siksi, että me menemme naimisiin. Se hieno ensimmäisen hääpäivän tunnelma on jo kerran koettu.

Olen känyt läpi ihan samanlaisia ajatuksia, koska mies on ollut jo kerran naimisissa. Joskus tuntui tosi musertavalta, että mies on kokenut tuon maagisen päivän jo jonkun muun kanssa, miettinyt vieraat ja hääkuviot, valinnut sormuksen ja viettänyt hääyötä. Mutta nyt, kohta kymmenen yhdessäolo vuoden jälkeen, ajattelen, että nyt ME menemme ensimmäistä kertaa naimisiin ja se on MEILLE iso juttu. Teemme päivästä MEIDÄN näköisen. Mies ei halua millään muotoa miettiä häitä, jotka hän on viettänyt aiemmin. Tämä on nyt MEIDÄN juttu. En tiedä teidän historiaanne, mutta meillä ainakin aika on tehnyt tehtävänsä ja joskus vuosia sitten tosi isolta tuntuva asia on nyt muuttanut merkitystään.

Ja anoppikin on jo laittanut entiset kuvat piiloon.

Muoks. sen verran on vielä lisättävä, että entinen vaimo oli anopin suosikki ja minä olen vain "ihan ookoo". Sitä tosiasiaa ei tunnu muuttavan mikään, mutta se onkin jo toinen tarina.

Muoks2. Kyllä minun mieheni on ainakin sanonut, että kun nyt menee naimisiin niin tekee sen varmana omista tunteistaan eikä ole koskaan tuntenut näin. Johtunee siitä, että entisessä avioliitossaan eivät asuneet yhdessä ennen papin aamenta ja seurustelua oli takana vain vähän. Mies kokee menneensä naimisiin melko tuntemattoman naisen kanssa. Miksi näin, syitä on monia ja ne eivät kuulu tähän keskusteluun. Kyllä minä haluan tietää mitä mieheni on menneisyydessään tehnyt ja minä haluan kertoa hänelle mitä minä olen tehnyt. Ei nyt tietenkään pikkutarkasti, mutta suuret linjat on hyvä tietää. Ne menneet tapahtumat ovat muokanneet hänestä sellaisen kuin hän on nyt ja minusta on tullut niiden tapahtumien kautta minä.

Muokattu: June 18, 2008, käyttäjä: jukeboksi

[alma-kaarina]

Meillä ukkeli järkkäilee häitä ihan yhtä tosissaan kun minäkin, ekalla kerralla oli kuulemma ollut vähän sellainen "maksajan" rooli enimmäkseen. Hän on myös ideoinut monta pientä yksityiskohtaa ja juttua ihan vain tehdäkseen päivästä minulle vielä himpun verran erikoisemman. Hän myös panostaa siihen, että silloin juhlitaan meidän avioliittomme alkamista, eikä pelkästään järkätä taas yksiä pariutumisbileitä. Miten minä nyt tämän selitän, niin että muutkin ymmärtää

[mickey.mouse]

Onkohan mussa jotain vikaa kun mua ei häiritse yhtään se että mun kultani menee toista kertaa naimisiin ja itse menen vasta ensimmäistä kertaa

[Potkuri]

Sulhasella alkaa toinen kierros, itse menen naimisiin ekaa kertaa. Minulla on takanani pitkiä avosuhteita, joiden aikana en avioliittoa edes ajatellut. Oikeastaan pidin todennäköisenä, etten koskaan naimisiin menisi. No, tilannehan heitti häränpyllyä sulhasen tavattuani ja suhtkoht nopealla tahdilla olemme edenneet. Molemmilla kolahti tosi kovaa.

Aluksi ajatus sulhasen aiemmasta avioliitosta ja etenkin häistä kismitti niin vietävästi, varsinkin kun x-vaimo häiriköi suhteen alkuaikoina jatkuvasti - vaikka en kenenkään kuormasta syönyt vaan heidän tiensä olivat eronneet jo hyvän aikaa sitten. Oman pinnallisuutensa tämän hääasian suhteen huomaa selkeästi siitä, kun pohtii, ettei se aiempi liitto (niitähän on itselläkin..) vaan nimenomaan juhlat olivat kova paikka. Olemme tästä puhuneet ja onneksi sulhanen on sitä mieltä, että täysillä vaan. Sukulaisetkaan eivät onneksi (ainakaan toistaiseksi) ole ottaneet tokaa kertaa mitenkään esille. Olen kyllä tuonut esiin, että jos suunnittellut yksityiskohdat kovasti haiskahtavat samoilta kuin ekoissa häissä, niin asiasta pitää sanoa minulle. Ongelma on lähinnä se, ettei sulho muista edes tanssimaansa häävalssia , saati nyt jotakin kukkia tms sivuseikkoja. Aiempia hääkuvia en aio katsella eikä vähintään sen harmin ja hankaluuden vuoksi, mitä x-vaimo meille pitkään tuotti. Käsittääkseeni häistämme on tulossa aika erilaiset kuin noista aiemmista ja hyvä niin. Polttarit tulee molemmille eikä juhlaan vaikuta pätkääkään aiemmat häät vaan toimimme, kuin olisi eka kerta molemmille.

Ajatuksenahan ainutkertaisuus on ihana. Myönnän kyllä sen, että mukavampaa olisi, jollei sulho olisi aiemmin naimisiin "hairahtunut" (taustalla on aika erikoinen tarina). Siitä huolimatta en usko ainakaan hääpäivänä moisia miettiväni ja kun sulhanen vielä hehkuttaa, miten ihanaa on, että menemme loppuiäksemme (näinhän mäkin toki toivon) naimisiin , niin kaikki on juuri niinkuin pitääkin. Ilman tota ekaa avioliittoa tämä olis musta epäilyttävän täydellistä .

[Guest siis voi luoja!]

Minun mieheni sanoo toisen kerran TAHDON ja tiedän että hän rakastaa minua OIKEESTI nyt. se mitä aiemmin oli, on ollut "luuloa" että tämä on rakkautta. Sano Morre tai kuka tahansa jotain muuta, niin me menemme naimisiin siitä OIKKEASTA rakkaudesta, ei siitä LUULOSTA rakkauteen.

Jos jonkun oma mies ei osaa/halua/pysty/kykene sanomaan ja ilmaisemaan rakkauttaan ei sitä parane tänne tulla ilkkumaan kun muiden miehet osaa, pystyy ja voi!

Minäkin aiemmin "itkin ne epis" kyyneleet, koska en tule olemaan se hänen ENSIMMÄINEN, mutta kun olemme asiasta puhuneet ja heidän häistään, olen ymmärtänyt ettei hän tiedä / muista niistä juuri mitään, koska ei ollut OIKEESTI itse ollut suunnittelemassa YHTÄÄN MITÄÄN. Naimisiin meno oli ollut vain nuoren miehen sokea luottamus vanhempaan naiseen ja siihen että näin sen pitää mennä, ja tästä se kaikki paranee, vaikka mitä minä sitä kenellekkään puolustelen.

Me mennään naimisiin rakkaudesta, ja me molemmat tiedämme sen, se mitä muut ajattelevat, voi pitää katkerat ilkkumisensa ihan omana luulonaan!

[Nessuno]

Onkohan mussa jotain vikaa kun mua ei häiritse yhtään se että mun kultani menee toista kertaa naimisiin ja itse menen vasta ensimmäistä kertaa

Ei ole vikaa, sulla vaan taitaa olla terve itsetunto

Pakko hämmentää asiaa vielä sen verran, että eikös se ole aika loukkaavaa sitä toista puoliskoa kohtaan jos ruvetaan hänen tunteiden ilmaisusta väntämään jotain ihmeellistä ongelmaa? Jos mies sanoo, että NYT tuntuu oikealta ja syvemmältä kuin aikaisemmin, niin eikös se silloin tarkoita, että exä on unholassa ja tajuaa mitä on oikeasti olla onnellinen. Ehkä vain tajuaa vasta nyt, että kuinka ehkä hepposin perustein / hieman naivina on joskus tehnyt päätöksen mennä naimisiin.

Omasta miehestäni tiedän sen toisasian, että hänen todella täytyy rakastaa minua, koska menee uudestaan naimisiin. Sen verran v-mäinen eukko oli tuo edellinen ettei paljon naimahommat tai naiset yleensäkään saaneet kovin kovaa arvostusta. Se jos mikä tekee minusta ns. voittajan, joten eihän silloin voi olla valittamista

Tiivistettynä, antakaa menneiden olla ja nauttikaa siitä hääpäivästänne. Ei se mies menisi teidän kanssa naimisiin jos ei todella rakastaisi oikeasti juuri SINUA

[Kaisha81]

Meillä kanssa sulhanen menossa toista kertaa naimisiin. Muuten asia ei mua haittaa, koska tiedän että se on mennyttä elämää. Ja silloin eroon johtaneet asiat eivät ole olleet kiinni meitin sulhasesta. Ainoa asia mikä harmittaa että haluamani häävalssi on jo käytetty edellisen vaimon kanssa, mutta onneksi maailma on valsseja pullollaan ja nyt on oikein joutunut miettimään ja pohtimaan millaisen valssin haluaa, eikä vain mennä perinteen mukaan niin kuin ensin meinasin. Uskon, että meillä on edessä hyvä liitto eikä todellakaan ole pelkoa exän perään haikailusta. Vaikka onkin sulhaseni lapsen äiti, ja ollaan sen puitteissa paljon tekemisissä.

[tinde81]

Täällä kans yksi naispuolinen kirjoittelija joka menee naimisiin 2. kertaa... miehelle kerta on ensimmäinen. voin todellakin sanoa -kokemuksesta- ettei välttämättä sillä edellisellä kerralla ole merkitystä. Itse menin naimisiin saadakseni lasten kanssa saman sukunimen, ikää tällöin kokonaiset 22v ja elämänkokemusta aivan yhtä rutkasti , jo silloin kieltäydyin oikeista häistä, kun ei se "juttu" tuntunut oikealta (edes hääpukua ei ollut) eikä sitten kestänytkään 3v enempää.... Joo, ja sanokaa vaan että tyhmää ja lapselllista, tiedän, niin olikin. Onneksi nykyinen mieheni vähät välittää menneisyydestäni, onhan hänelläkin exänsä ja yli 10v kestänyt avoliitto lapsineen...

Uskokaa vaan:ei menneisyydellä vaan oikeasti ole väliä, oli se millainen tahansa!

[Keke Rosberg]

Myös minulla on sulho astelemassa alttarille toista kertaa, minä ensimmäistä. Aivan samanlaisia tuntemuksia on mullakin Lilla Myn ja jukeboksin kanssa

Minua ei yhtään (enää) häiritse hänen entinen elämänsä, siis edellinen liitto sinänsä - onhan minullakin takana pitkä avoliitto, josta kaksi lastakin. Eikä varsinaisesti seremonia valojen vannomisineen ja kaikkineen. Aluksi sekin tuotti minulle surua tuskaa, että hän ei ole siinä ainutlaatuisessa tilanteessa alttarilla vannomassa ikuista rakkauttaan ensimmäistä (ja ainutta) kertaa kuten minä. No, ihanana ihmisenä hän on saanut minut tästä yli kertomalla uudelleen ja uudelleen, kuinka paljon minua rakastaa, ja kuinka onnellinen ja ylpeä hän on saadessaan juuri minut vaimokseen

Mutta ne juhlat! En vain voi olla miettimättä sitä, että mitäs jos muut (hänen sukulaisensa ja ystävänsä) vertailevat meidän hääjuhlaamme aiempaan, ainakin alitajuisesti. Miten minä pystyn nauttimaan häiden suunnittelusta, toteuttamisesta ja läpiviennistä täysin rinnoin nauttien, jos takaraivossa kaihertaa ajatukset, että "mitenköhän heillä tämä oli"? ja "heillä tämä ja tämä oli takuulla hienompaa" ja "mitäs jos tämä ja tämä muistuttaa sulhoa edellisistä häistä". (Heillä vielä oli todella hulppeat, tunnelmalliset, vanhempiensa puoliksi maksaneet satuhäät, joiden kanssa on vaikea ruveta kilpailemaan millään saralla).

No, aikani angstattuani kerroin huolestani sulhaselle. Hän itse asiassa kertoi, ettei itsekään usko tuntevansa oloaan mukavaksi astella toista kertaa kirkon käytävää. Joten päätettiin lopulta karata maistraatin kautta paratiisilomalle, jossa vaihdamme sormukset rannalla aivan kahdestaan Myöhemmin pidämme sitten isot naamiasbileet sukulaisille ja ystäville, ja koska niistä ei sitten odotetakaan perinteisiä häitä, voimme rauhassa ja ilman stressiä toteuttaa aivan omannäköisemme juhlat ja koko naimisiin meno tapahtuu juuri niinkuin itsestämme tuntuu parhaalta.

Ilman, että kummankaan menneisyys kummittelee taustalla

[Nana2015]

Minä astelen alttarille ensimmäistä kertaa ja mieheni toista kertaa.

 

kyllä mullakin on semmonen olo että mä en halua MITÄÄN samaa juttua mitä heidän häissä oli. 

[paupa]

*

Muokattu: June 7, 2013, käyttäjä: paupa

[Lootuksen kukka]

Meillä molemmat astellaan alttarille toisen kerran. Tuossa kun muutettiin yhteen, mies löysi videon heidän häistään. Ensin kertoi vähän silleen asian että ei tällasia pitäs mulle kertoakaan. Mutta ei se ainakaan mua häiritse mitenkään.

Asiaa ehkä auttaa se, kun tiedän sen syyn miksi menivät naimisiin (muuttivat ulkomaille töihin, helpompi siellä olla avioparina) ja muutenkin kun mies on kertonut että heillä on ollu alusta asti enempi niinkuin kämppis-suhde, siis tunteellisesti.

No miehellä on sen jälkeen noita naisia riittäny sit muuten, ja se ahdistaa välillä enempi.

Mutta anyway, mies itse sanoi että hän ei sit halua akselin ja elinan häävalssia kun se oli heidän häissään, mutta onnekseni en edes tykkää siitä, joten sitä pelkoa ei ole.

No meillä on hääsuunnitelmat ihan alkuvaiheessa vielä. Pitää ruveta suunnittelee ekaks vieraslistaa niin tietää paljonko ruveta säästämään rahaa.

[sarella]

Itse menen naimisiin toista kertaa, tuleva mieheni avioituu ensimmäisen kerran. Olen kokenut vähän suorituspaineita näiden häiden sujumisesta, sillä ensimmäiset hääni olivat kaikinpuolin upeat ja järjestelyt erittäin onnistuneet. Vahinko kyllä aviolitto olikin sitten jotain muuta.

 

Nyt olen halunnut, että asiat eivät olisi samanlaisia kuin ensimmäisellä kerralla. Näin ollen esim. hääpuvussa ei voi olla pitsiä, kimppuun en halua ruusuja, hiukseni eivät voi olla auki, en käytä huntua tai häissämme ei ole pitopalvelua jne. tällaisia pikkuasioihin liittyviä juttuja.

 

Sen sijaan on ihanaa, että tällä kertaa suunnittelu on sujunut melko hyvässä yhteissovussa ja kumpikaan ei ole kokenut pakkoa tehdä asioita juuri niinkuin on tapana vaan olemme voineet miettiä mitä itse häiltämme haluamme. Saamme siten omannäköiset, rennot ja ihanat häät. Vieraita tulee pieni määrä, vain ne meille todella tärkeät ihmiset. Ja itse avioidun tietäen saavani mitä upeimman, parhaimman miehen omakseni.

[tarablues]

Mies menee toista kertaa, minä ensimmäistä. Mulla ei oo juurikaan hajua heidän häistään, mutta silloin mies ei saanut osallistua järjestelyihin ollenkaan ja nyt on sitten ottanut osaa senkin edestä, vaikka vasta tässä ihan alussa ollaan suunnitteluissa. Mulle on ihan sama oikeastaan tuleeko samoja juttuja kuin siellä, jos nyt joku yli 10 vuoden taa muistaakaan niistä vieraista ketä siellä sattuu olemaan, no miehen ex varmaan muistaa kyllä ja on kutsuttavien listalla (ainakin näillä näkymin) mutta en ajattele asiaa minään kilpailuna tms.

 

Itseasiassa mut tekee vaan entistä onnellisemmaksi ja rakastetummaksi se että mies menee mun kanssa naimisiin, kun on kuitenkin aiemmin sanonut että ei enää naimisiin koskaan mene heppoisin perustein, ja pitää olla ihan varma <3 Eli ainakin tiedän että on 100% tosissaan kanssani suunnittelemassa

[sisuaski]

Tuttuja ajatuksia täällä! Löysin itseni itkemästä joskus seurustelun ensimmäisenä vuotena tätä asiaa. Vaikkei mitään suunnitelmia edes ollut! Voi elämä mun kanssa. Mutta siis, tuntui todella pahalta ajatus siitä, ettei tilanne olisi hänelle ainutkertainen. Mies siihen totesi, että itse asiassa uudelleen naimisiin meneminen olisi hänelle vielä isompi juttu, koska nyt hän todella tietäisi mistä on kyse ja minkälaisen päätöksen on tekemässä. Se auttoi kummasti, samoin se, kuinka onnellinen hän on tästä meidän yhteisestä elämästä.

Onnistuin myös kehittelemään vision siitä, kuinka kaikki miehen sukulaiset vain pyörittelisivät silmiään meidän häissä. "Mitä näitä nyt enää juhlimaan" jne. Siihen ajatukseen auttoi eniten sukulaisiin tutustuminen ja tieto siitä, että he oikeasti tykkäävät minusta ja ovat vilpittömän onnellisia miehen puolesta. Että ei siellä kukaan huokaillen haikailisi miehen eksän perään, vaan olisivat oikeasti meidän onnea juhlimassa.