Vanhempien/sukulaisten suhtautuminen

[Guest Vieras_Tiiti_*]

Hei, siirrään seuraavan aloituksen päävalikosta tänne:

<Hei, kiva että tämäkin osasto tuli. Onhan meikäläisillä vähän omia erityisjuttuja tässä.

<Mitenkäs teillä toimitaan perheiden/sukujen kanssa parisuhteen rekisteröintijuhlissa? Harmittaa, kun haluaisi häihinsä tosiaan <vaan ne ihmiset, jotka aidosti hyväksyvät suhteemme (n+n), mutta mitekäs sen sitten ilmoittaa tai mistä niistä tietää. Mun <kauhukuvissa sinne tulee jotain tyyppejä toljottaa, että tuommosiako "ne" nyt sitte on. ÄÄh, toki suurin osa ihmisistä on <mukavia ja avaria.

<Mutta kyllä eräs tuttavapari jätti esim. toisen morsiamen isän kutsumatta em. syystä.

Hyviä kysymyksiä. Meillä aika lailla samat asiat pohdinnassa. Puolison vanhemmat ovat ihan ok, mutta en ole ollenkaan varma, haluanko omiani sinne. Toisaalta pelkään, että äiti varsinkin loukkaantuisi kutsumatta jättämisestä. Toisaalta ärsyttää, kun ei voi olla varma, voiko häneen luottaa. Äiti on käyttäytynyt aivan uskomattomilla tavoilla suhteessa kumppanieni sukupuoleen jo 10 vuotta. Tämän nykyisen on alkanut pikkuhiljaa kärvistellen hyväksymään, mutta edelleenkin vaivihkaa kiertelee ja kaartelee, että "eikö joku mies nyt kumminki löytys" tai "nyyh, jääkö ne lastenlapset sitte saamatta" (ihan niinku me oltais steriilejä . Kutsu nyt semmosta sitte omiin tärkeisiin juhliin.

Harmittaa silti sekin, että juuri tämän juhlanhan pitäisi yhdistää sukuja ja perheitä. Mitä jos minun perhettäni ei voikaan kutsua?

[Guest eppu]

Eiköhän se aika monilla meikäläisillä ole niin, että näissä juhlissa kaveripiiri on melkeimpä tärkeämpi ja läheisempi kuin perhe ja suku. Johtuen juuri siitä, ettei sukulaisiin ole luottamista - niitä kun ei ole itse valinnut . Aika monet taitaa myös mennä ihan keskenään kaikessa hiljaisuudessa. Suotavaa kyllä olisi, että homohäähömpääkin syntyisi enemmän!

[mambo5]

Omalla kohdallani en usko, että vanhempien tai muiden sukulaisten suhtautuminen itse suhteeseen tulisi mainittavaksi ongelmaksi. Oikeastaan kaikki läheisimmät (lue: ne jotka juhliin kutsutaan) sukulaiset tietävät kyllä jo suhteesta, eikä mitään negatiivista ole ilmennyt. Kaikki kommentit, joita on saatu, on ollut hyvin kannustavia ja positiivisia.

Ainoa, jonka kohdalla aistin sellaista lievää negatuuvisuutta, on anoppini, joka kyllä yrittää parhaansa mukaan sopeutua tilanteeseen, mutta uskon hänen edelleen neljän vuoden jälkeenkin jotenkin toivovan, että tämä olisi vaan vaihe, ja tuo toinen puolisko löytäisi miehen ja tulisi järkiinsä. Onneksi anoppi on kuitenkin niin fiksu ja peruskohtelias, etten usko tästä tulevan minkäänlaisia ongelmia kuitenkaan.

Sen sijaan jännittelen vähän sitä, miten tullaan suhtautumaan siihen, että hääjuhlastamme tulee varmasti hyvin erilainen, kuin tavalliset heterohäät. Tuleekohan esiin jotain "onko teidän pakko olla kaikissa asioissa niin erilaisia?" tai "onko teidän pakko kuuluttaa erilaisuuttanne?" -tyyppisiä kommentteja tms? Tai entä miten suhtaudutaan siihen, että meistä kumpikaan ei tule pukeutumaan naiselle tyypillisesti? Toki kuvittelisi, että esim. vanhemmat olisivat jo tähän päiväänkin mennessä huomanneet, että se ei ole meidän juttu, mutta toisinaan tuntuu, että ei ne kyllä mitään tajua.

[Kaesula]

Sen sijaan jännittelen vähän sitä, miten tullaan suhtautumaan siihen, että hääjuhlastamme tulee varmasti hyvin erilainen, kuin tavalliset heterohäät. Tuleekohan esiin jotain "onko teidän pakko olla kaikissa asioissa niin erilaisia?" tai "onko teidän pakko kuuluttaa erilaisuuttanne?" -tyyppisiä kommentteja tms? Tai entä miten suhtaudutaan siihen, että meistä kumpikaan ei tule pukeutumaan naiselle tyypillisesti? Toki kuvittelisi, että esim. vanhemmat olisivat jo tähän päiväänkin mennessä huomanneet, että se ei ole meidän juttu, mutta toisinaan tuntuu, että ei ne kyllä mitään tajua.

Minusta on enemmänkin positiivista jos hääpari kerrankin suunnittelee juhlansa sen mukaan mistä itse tykkää eikä aina sen saman elähtäneen kaavan mukaan, koska niin "kuuluu". Jos on tyyppiä, joka haluaa perinteiset häät, niin toki pitäköön kukin mitä haluaa, mutta ei kaikkien ole pakko. Jos joku vetää perinteistä poikkeamisesta herneen nenäänsä (parin sukupuolista riippumatta) niin vetäköön. Enemmän ainakin omaan silmään särähtää, jos "siviilissä" erittäin harvoin hameissa ja korkokengissä viihtyvä nainen on vetänyt kunnon kermakakkumekon päälle. Se ei vaan sovi siihen kuvaan, mikä henkilöstä on syntynyt. Olkaa vaan omia itsejänne ja yllättäkää vieraat kerrankin viihtyisillä ja oikeasti hauskoilla häillä!

[Guest tettis]

Meillä kyllä on valitettavasti niin, että oma äitini ei kutsua saa. Ei voi mitään, vuosia on väännetty peistä tästä mun kumppanien sukupuolesta, ja kun ei, niin ei. Harmittaa tosi paljon, kun tätä yhtä "pikku" seikkaa lukuunottamatta äiti on ihan hyvä tyyppi.

Toki tästä johtuen on etäännytty paljonkin, mutta silti..Olen hyvin perhe- ja sukukeskeinen ihminen ja tuntuu aika älyttömältä, että äitin sisaruksia kyllä tulee. ja isäkin varmaan ja morsmaikun vanhemmat. En vaan kertakaikkiaan VOI luottaa äitiini, se ei ole vielä ikinä osannut käyttäytyä asiallisesti kovinkaan pitkään. Ja vaikka se ehkä tähän tilaisuutten skarppaisinkin, en todellakaan voi tehdä puoliskolleni sitä, että kutsun häihimme ihmisen, joka ei ole koskaan suostunut edes käymään meillä (yhdessä 5 v) eikä kutsunut puolisoani kotiinsa (tai pikemminkin antanut ymmärtää, ettei selviäsi niin ahdistavasta tilanteesta).

JA on sitä mieltä,e tä hänellä on oikeus olla hyväksymättä.

No can do...

[Guest Whatever]

Nää on aikamoisen vaikeita juttuja. Moni taitaakin tuosta syystä mennä vihille ihan kaksin, niin ei tarvitse tuskailla vieraslistan kanssa.

Itsellä oli siinä mielessä onnellinen tilanne aikoinaan, että molempien vanhemmat tulivat paikalle. Menihän siinä nieleskellessä jonkin aikaa, ainakin mun vanhemmilla, mutta kummasti äiti ihastui ex-vaimooni heti kun tapasivat.

Jokainenhan saa elää oman vakaumuksensa mukaan, valitettavan usein vaan se "mulla on oikeus olla hyväksymättä" kääntyy suoraan "mä en halua ajatella asioita, jotka saattaisivat vaikuttaa mun tapaan katsoa maailmaa yleensä".

[Guest Vieras_Kevät_*]

Meillä on häät suunnitteilla vasta muutaman vuoden päästä, ei siis ihan ajankohtaista vielä. Se osa suvusta, joka tietää, suhtautuu aika hyvin, mutta pelkää silti tuttujen ja muiden sukulaisten reaktioita. Loput sukulaiset ei tiedä mitään, ei olla paljon tekemisissä muutenkaan, lähinnä harvoissa sukujuhlissa. Saavat varmaan tietää meistä sitten, kun häät ovat käsillä, kun lähetämme kutsukortit. "Tervetuloa todistamaan kun rekisteröimme parisuhteemme, terv. tyttö ja tyttö." Tai sitten ehkä lähetämme vain kuvan jälkikäteen, jos päätämme pitää pienet juhlat. (Meni ot:ksi...)

Suhtautuminen on ollut meillä enimmäkseen ihan hyvää, mutta jonkin verran varautunutta. Ärsyttää, miten paljon suku huolehtii siitä, mitä muut mahtavat ajatella, mutta sille ei varmaan voi mitään. Helpointa olisi ehkä tulla kertarysäyksellä ulos kaapista myös vanhempien tuttaville ja lapsuudenkaverieni perheille, kenenkään ei tarvitsisi miettiä enää, mitä uskaltaa puhua kenellekin jne.

[e&e]

Olen ollut kerran rekisteröimisjuhlissa, oli kivat juhlat, ihankuin kaikki muutkin häät joissa on olen ollut. Olin kaason ominaisuudessa paikalla. Maistraatin tilaisuus oli kaunis ja se rekisteröijä puhui vähän ylimääräistäkin. Lämmin muisto jäi. Saimme jäädä vielä rekisteröimisen jälkeenkin siihen tilaan, jolloin pari lausui toisilleen "valat",jotka sitten videoin.

[Guest Vieras_Jatta_*]

Enemmän ainakin omaan silmään särähtää, jos "siviilissä" erittäin harvoin hameissa ja korkokengissä viihtyvä nainen on vetänyt kunnon kermakakkumekon päälle. Se ei vaan sovi siihen kuvaan, mikä henkilöstä on syntynyt.

Mutta jos itse kuitenkin tykkää niistä kermakakkutamineista, vaikka onkin "siviilissä" lähinnä käytännön pakosta joutunut pukeutumaan joihinkin ankeisiin releisiin?

[Guest Whatever]

Mutta jos itse kuitenkin tykkää niistä kermakakkutamineista, vaikka onkin "siviilissä" lähinnä käytännön pakosta joutunut pukeutumaan joihinkin ankeisiin releisiin?

No sitten tietty kermakakkua päälle. Kunhan se puku on itselle mieluisa, niin muusta ei niin väliä.

[Tuu-tikki]

meille on tulossa kavereiden (joista osa serkkuja) lisäksi molempien perheet ja minun kummini; ihmiset joiden kanssa olemme tekemisissä ja jotka oikeasti haluamme juhlimaan kanssamme. äitini oli aluksi vähän nihkeä, mutta kai tuo nyt on jo ihan jees. kummitätini oli innoissaan ja eräs serkkuni purskahti melkein itkuun kuullessaan uutiset. kaasot (siskoni ja ystäväni) ja bestmanit (puolisoni kaksi ystävää) ovat osoittautuneet todella hyviksi valinnoiksi.

[Rainbow72]

Mä olen tehnyt jo tilastotietoa meidän juhliin liittyen Sattumoisin yhteensä kaikista kutsutuista vieraista sukulaisia oli 40 ja kavereita 42 ( tai toisinpäin) Mut aikalailla fifti-fifti =) Saa nyt nähdä, miten tulee osallistujia. Veikkaan että kavereita enemmän...Kutsutuissa sukulaisissa kun voi olla sellaisia (tai tiedänkin että on) joille on vielä vähän hankala pala tämä meidän rekkarointi tai suuntautuminen yleensäkin.

[Tuu-tikki]

meille tulee siis selvästi enemmän kavereita siitä syystä, että a) mulla on valtavan suuri suku, b ) niin suurta juhlapaikkaa olisi ollut vaikea löytää ja c) en tiedä kuka ne häät olisi sen jälkeen maksanut. osa sukulaisista kuuli häistä pääsiäisenä ja olivat iloisia puolestamme vaikka kutsua eivät saakaan.

Muokattu: April 18, 2009, käyttäjä: Tuu-tikki

[helena81]

Meillä kyllä on valitettavasti niin, että oma äitini ei kutsua saa. Ei voi mitään, vuosia on väännetty peistä tästä mun kumppanien sukupuolesta, ja kun ei, niin ei. Harmittaa tosi paljon, kun tätä yhtä "pikku" seikkaa lukuunottamatta äiti on ihan hyvä tyyppi.

Kuulostaa ihan mun äidiltä. Joitakin ei vaan voi muuttaa ja se on valitettava tosiasia. Välit kärsii ihan älyttömästi, mutta se on näiden ihmisten omaa pienuutta. Onneks mulla on maailman ihanin puoliso , ja se saa unohtamaan tällaiset "pikkuongelmat"...

[Lakme]

Meillä on läheiset sukulaiset suhtautuneet häihin yllättävänkin kivasti (vähän on pientä ongelmaa ollut puolison vanhempien kanssa, mutta ei mitään isompaa). Kaukaisempia ei sitten olla kutsumassakaan.

Yksi isompi ongelma on yllättäen olleet yksi kaveri, jonka ajattelimme itsestään selvästi kutsua häihin. No, kutsuja ei ole vielä lähetetty ja nyt on alkanut vähän mietityttää. Tyyppi väläytti tuossa juuri, että eihän mulla ole mitään oikeutta puhua "naimisiin menosta" tai "häistä", kun ollaan kerran naispari. Ja ihmetteli, että miksi me oikein juhlitaan moista asiaa, että pitääkö sitä väkisin tuputtaa kaikkien naamalle.

Että näin. Tuli aika yllättäen tämä suhtautuminen... ja erityisesti ihmetyttää, kun kaveri itse on biseksuaali, eli ei pitäisi olla senkään puolesta näin nihkeänä.

[kauriinsilmät]

Meille häihin tulee vain noin 50 vierasta ja vanhempieni sekä puolison vanhempien lisäksi muut vieraat ovat ystäviämme. Kumpikaan meistä ei ole suvun kanssa juri tekemisissä.

itse en kutsuisi tuollaista ystävää joka ajattelee noin ja on sitä miletä että tarviiko tuputtaa muille. Ei ole pakko tulla "tuputettavaksi"

[Silkkisukka]

Hah, kun yks mun parhaista kavereista kuuli, että olen alkanut tämänhetkiseen suhteeseeni, se oli hyvin epäkohtelias. Ei sillä ole mitään mun suhetta tai suuntautumista vastaan missään laajemmassa mittakaavassa kuitenkaan.

Ensin se kivahti, että en voi olla suhteessa tämän henkilön kanssa, koska se asuu toisessa maassa, ja sitten mankui että kun kaikki hänen kaverit on nykyään lesboja. Lähinnä nauratti, mutta mieleen jäi juurikin, kun ei oikeasti ole mitenkään suvaitsematon ihminen.

[Rainbow72]

Meillä oli häät kesällä 2009. Kutsuimme sinne sellaisia sukulaisia jotka olimme jo parina tavanneet. Kaikki eivät päässeet tulemaan. Poisjääneissä oli kuitenkin sellaisia jotka laittoivat lahjarahaa ja selittivät että työasiat olivat esteenä. Ehkäpä niin olikin =)

Pari sukulaista sitten kieltäytyi, eikä se ollut yllätys. Uskovainen tätini lähes kyyneleet silmissä pyysi anteeksi kun ei voi tulla.. kun " ei oikein ymmärrä semmoisia juttuja"- Annoin anteeksi. Hänen näkökulmansa ymmärsin, enkä ollut vihainen. Toinen tilanne taas oli uskovaisen serkun kohdalla. Hän viivytteli s-postikyselyihini vastaamista. Lopulta vastasi pitkällä kirjeellä jossa ensin valitteli ettei pääse tulemaan meille tärkeään päivään ja ymmärtää kuinka se meille tärkeää on. Loppu viesti olikin sitä, kuinka hänen sydämensä itkee verta, kun en minä ymmärrä miten mies ja nainen ovat yhteen tarkoitetut. Lopuksi "serkkukulta" kehtasi pyytää laittamaan häistä kuvia...

Paikalle juhliin tuli paljon sukulaisia. LÄhes puolet olivat sukua. Heistä nyt en tiedä, olivatko täysillä mukana, mutta ainakin osasivat käyttäytyä, olivat ihania, eivätkä näyttäneet mahdollista hämmennystä/inhoa. NOh,,, anoppi oli kuulemma kääntänyt päänsä meidän suudelmamme aikana :D Ei kestänyt kattella...

Kyllä sukulaiset voivat joko tehdä juhlasta täydellisen tai pahimmassa tapauksessa pilata sen. Mutta juhliin kukaan tuskin tulee "torveilemaan". Kutsukaa ne ihmiset, jotka sydämessänne ovat teille tärkeitä sinä päivänä!

[Guest Taru]

Meillä kutsutaan vanhemmat (eli puolison eronneet äiti ja isä, mun isä uuden vaimonsa kanssa, äiti uuden miehensä kanssa sekä mun isäpuoli xD), sisarukset perheineen sekä puolison kummi ja mun täti poikansa kanssa. Noista kertyy jo jonkin verran katrasta, mutta loput on sitten lähimpiä ystäviä. Näillä päästään noin 50 henkilöön. Alusta asti on ollut selvää, että emme ala kutsua kaikkia tätejä ja setiä ja serkkuja, sillä emme ole heidän kanssaan muutenkaan tekemisissä - eikä syynä tähän ole suuntautuminen, vaan ihan se, että ei meillä ole mitään asiaa heille Emme halua juhliimme muita kuin läheisiä ihmisiä, joiden kanssa tiedämme saavamme täydellisen juhlan Mummi ja pappa ovat itselläni vielä kysymysmerkki - kunto ei heillä ehkä kestä tulemista, mutta tiedän, että jos kutsun laitamme, he eivät voi olla tulematta, sillä haluavat olla mukana juhlassamme.

<a href="http://www.weddingcountdown.com/">

<img border="0" src="http://img.weddingcountdown.com/ticker/18cfxd7oh.png" alt="wedding ticker" />

[Obscuritas]

Muakin vähän pelottaa nuo sukulaiset. En sinänsä pelkää, etteivät osais käyttäytyä ja luotan siihen, että ne, jotka ei voi hyväksyä, eivät sitten juhlaan saavu.Ongelmana on lähinnä se, että en oo ollu sukulaisten kanssa ihan kamalasti tekemissä, eli en sitten tiedä onko juhla heille niin merkityksellinen, kun jonkun läheisemmän sukulaisen... Pelkään siis, että vaikka hyväksyisivät ja olisivat ehkä jopa onnellisia meidän puolesta, niin eivät ehkä osaisi olla niin apljon mukana(?) juhlassa. En tiedä, enkä osaa selittää, kunhan stressailen. Halu tutustua sukulaisiin (nimenomaan siis isän puolen) paremmin olis kova, mutta ujouttani en uskalla hirveästi esim. 6v vanhemmille serkuilleni kamalasti jutella vaikka Facebookissa.

Vaimokkeen puolelta suku ei suhdetta hyväksy, eikä varmasti juhliin saapuisi, vaikka kutsuttaisiin. Ainoa poikkeus on ehkä yksi serkku, mutta muut ei. Välit sukuun on kuitenkin niin tulehtuneet ja poikkimenneet, että kutsuja eivät edes saa,paitsi vanhemmat. Hekin varmasti vain polttavat sen heti, kun se postiluukusta kolahtaa...

Mulle tässä ihan viikon sisällä selvisi äitini kautta, että kaikki mun suvustani kuitenkin tietävät suuntauksestani, vaikken ole itse mitään kertonutkaan. Äiti kuitenkin on siitä juorunnut ja sitten välillä kehtaa vielä valitella, että ei pidä sitten minun sitä erityisesti missään korostaa... Kuulemma suurin osa on ottanut sen ihan hyvin, kun aika monet äidin puolelta on sellaisia, että "jokainen tekee mitä tykkää ja meidän ei tartte siihen erityisemmin puuttua". Toinen mummoista on juurikin tätä tyyppiä ja varmasti ainut asia, mitä hän saattaisi kenties juhlassa kyseenalaistaa on se itse naimisiinmeno. Hänkun on sitä mieltä, että miksi kahlita itsensä avioliittoon/rekisteröityyn parisuhteeseen. Mutta siihenkin on varauduttu jo tekemällä päässä listaa monenmoisista syistä rekisteröidä parisuhde.

Sekin vielä vähän jänskättää, että kutsut häihin saattaa osalle tulla aikalailla yllätyksenä. Kun nimenomaan en ole esimerkiksi juuri serkkuihin ihan kauheasti yhteyksissä, niin en tiedä tietävätkö edes siitä, että olen kihloissa. Noh, sittenpähän ainakin tietävät.

Ja se nyt on ainakin ihan selvää, että kaverit on varmaan enemmän täpinöissään, kun sukulaiset. Ne on saanu meidän suhdetta ja suunnittelua saanu seurata ja osa haluaa ehdottomasti olla sitten auttamassa järjestelyissä ja kaikessa. Siitä myös olen ihan varma, että mun kummitäti ja sen tytär on ihan innoissaan, ne on just sellaisia! Niiltä saatiin ensimmäinen (ja ainut) kihlajaislahjakin.

Olipas sekava ja hupsu viesti, ehkä siinä jotain sisältöäkin kuitenkin oli.

[00tas]

Meidän molempien sukulaiset on ollu ihan ok nykyään meidän suhteen kanssa, enkä nyt ihan äkkiseltään keksi kauheesti syitä miksi ne ei vois innostua meidän naimisiin menemisestäkin. Kaikki sukulaiset ei vielä ole tainnut kihloista huolimatta tajuta, että me ollaan oikeasti menossa naimisiin. Hellun suvussakin on nähtävästi tapana vaan mennä kihloihin, ilman että tehdään mitään sen kummempia suunnitelmia häistä. Esimerkkinä hellun isosisko, joka viime kesänä meni naimisiin oltuaan ensin 10 vuotta kihloissa. Kukin tavallaan, mutta tämän takia hellun suvussa ei varmaankaan kenelläkään ole tullut mieleenkään että jotkut kihlautuu siksi että ne ON menossa lähiaikoina naimisiin.

 

No joo, joka tapauksessa, riippumatta siitä miten suku suhtautuu tai ei suhtaudu, niin meillä tulee olemaan pienet häät. Ei haluta mitään suurta. On kivaa mennä naimisiin siksi että me mennään naimisiin. Vihaan juhlia. En olis järjestänyt synttäreitä/kihlajaisia/valmistujaisiakaan jos hellu ei olis halunnut. Mutta uskoisin että jokainen joka tullaan kutsumaan, osaa käyttäytyä. Piti sitten tilaisuudesta tai ei. Ja toisaalta, kenenkäänhän ei ole pakko tulla!