Innoton kaaso / kaasoa ei kiinnosta (yhdistetty)

[Guest]

^ Oletko harkinnut sitä, että pyytäisitkin avuksi kaksi kaasoa? Mulla on lähes identtinen tilanne sun kanssa ja toisen kaason olemassaolo tekee tilanteesta huomattavasti siedettävämmän Innokas ystäväsi ilahtuisi varmasti ja toiselle kaasolle voisit kertoa, että tarvitset kahden ystävän apua järjestelyissä. On myös mahdollista, että toisen kaason olemassaolo helpottaisi tämänhetkisen kaasosi tilannetta, varsinkin, jos hän kokee tehtävänsä jollain tavalla raskaaksi.

[marsipaanimakeinen]

poistin.

Muokattu: April 1, 2013, käyttäjä: marsipaanimakeinen

[Sennay]

Minusta tuntuu, että molemmat kaasoni ovat tyystin innottomia, mutta ehkä minä vain olen asettanut itselleni liikaa odotuksia heitä kohtaan. Kumpikaan ei oma-aloitteisesti kysele häistä mitään, joten tuntuu, että olenko puhunut heidän säkkinsä täyteen...? Kyllä he sanovat mielipiteensä, jos heiltä jotain kysyn. Toisaalta olen ajatellut asiaa niinkin, että kunhan ovat hääpäivänä tukenani, niin sekin riittää.. Voi ristiriitaiset ajatukseni!! 

[Asnas*]

Pitäisikö sun Sennay ensin itsellesi selvittää mitä kaasoilta odotat?Riittääkö henkinen tuki hääpäivänä vai haluatko että osallistuvat valmisteluihin ja ovat muutenkin aktiivisesti mukana?Sitten kun se on itselle selvillä niin juttele kaasojen kanssa mikä heidän näkemyksensä on,voihan heidän tämänhetkinen passiivisuus johtua ihan siitäkin että eivät oikein tiedä mitä sinä heiltä odotat.Apua valmisteluihin voit kysyä muiltakin läheisiltä jos kaasot eivät ole innokkaita.Itselleni on ehdottomasti tärkeintä että nämä kaksi tärkeää ihmistä ovat jakamassa hääpäivän kanssani,tietenkin toivoin mielessäni että yhdessä sitten puuhataan ja järjestellään,ja ihanan aktiivisia kaasoni ovat olleetkin kaikessa mitä tähän asti ollaan tehty

[zyboth]

Täällä tuskailee orastavaa bridezillamaisuutta..onko kellään muulla käynyt köpelösti kaason valinnassa?

Minulle oli itsestäänselvyys pyytää kaasokseni isosiskoani. hän suostui kun viime syksynä pyysin. Oli innoissaan ideoimassa ja suunnittelemassa. Suunnittelimme tekevämme puvut itse kun hällä ammatillinen kokeus puvustukseen.hommasin kaavat ja kankaat. Häihin oli aikaa 4kk ja mitään ei pukujen suhteen tapahtunut. Jossain vaiheessa hänen innostuksensa vaihtui kommentteihin joo joo ja onhan vielä aikaa.askartelut olen joutunut hoitamaan yksin.

Kutsukortteihin sain apua pikkusiskoltani. Jotka nekin joudun kuitenkin viimeistelemään itse.

Pikkusiskon pitäisi tehdä puvut morsiusneidoille mutta niitäkään ei ole vielä aloitettu ja häihin alle 3kk aikaa. Muuten olen saanut järjestelyt tehtyä yksin. Mies osallistuu omalla tavallaan, innostusta löytyy puheasteella ja jos sattuu mielipiteensä ääneen sanomaan niin kyllä otan ne silloin huomioon <3. En tietenkään oleta että koko ajan pitäisi tehdä jotain :-)

Häihin on niin vähän aikaa että joudun puvunkin tilaamaan valmiina ulkomailta lähiviikkoina. Tunnen oloni niin kurjaksi kun olen ollut itse kuitenkin joka tilanteessa parhaani mukaan läheisteni tukena aina.

Tiedän ettei kukaan jatkuvasti jaksa jauhaa hääjuttuja mutta avioliitto on minulle niin suuri asia ja haluaisin kaiken menevän nappiin tärkeänä päivänä ja koen tarvitsevani tukea asioissa.

Pelottaa myös se että meneekö minulla välit sisareeni hän on kuitenkin niin kovin rakas ja lapset myös. Hänellä on ollut omassa elämässään rankkaa muutama vuosi sitten. Ero yms. Auttanut olen mutta tunnen ilmassa olevan lievää katkeruutta vaikkei sitä ääneen sanota

En ole itsekästä tyyppiä mutta nyt ennen heinäkuuta koen kuitenkin olevani siihen oikeutettu.

[pitsie]

---

Muokattu: May 14, 2013, käyttäjä: pitsie

[Maukumauku]

Pitsie ja muut kaaso-ongelmaiset: minusta nuo asiat voi ottaa aivan hyvin puheeksi. Voihan olla, että kiireinen kaasokin tiedostaa, että hän ei ehdi tai ole halukas tehtävään, mutta ei saa otettua asiaa esille. Eihän sitä tarvitse olla mitenkään syyllistävä. Ymmärrän tuon, että se kuormittaa ystävyyssuhdetta, sillä aina jos on erilaiset odotukset, niin harmittaa jos asiat ei mene toivotulla tavalla. Onneksi sinulla on toinen kaaso, joka on kiinnostunut.

 

Mä olen itse myös kaasona ja jos en pystyisi hoitamaan tehtävää kunnolla, niin mulle tulisi itsellenikin siitä paha mieli. Kaasoilu vaatii aika paljon halua tehdä (henkistä) työtä toisen ison päivän eteen ja välttämättä kaikilla sellaista mielentilaa ei ole. 

[pitsie]

Maukumauku: Kiitos myötäelämisestä. Aivan varmasti otankin asian puheeksi, kunhan saamme vaan puhuttua. Sehän tässä ongelmana nyt on ollut, kun hänellä ei ole ollut edes aikaa jutella kanssani.   Enhän mää tiedä, kuinka paha mieli hänellä on, kun ei ole päässyt mukaan näihin hääjuttuihin, mutta kyllä mulla olisi hänen asemassaan. Ja minä kun luulin pääseväni helpolla ja olen vaan kauempaa ihmetellyt muiden kaaso-ongelmia. 

[Cosmoriitta]

Pitsie, tuosta allekirjoituksestasi huomaan, että häihisi on vielä aikaa yli vuosi. Jos et ole jutellut kaasosi kanssa pitkään aikaan, ymmärtääköhän hän, että valmistelut ovat jo hyvässä vauhdissa? Mulle ei välttämättä tulisi mieleen, että reilu vuosi ennen h-hetkeä suunniteltaisiin jo kovinkin paljon ja toivottaisiin kaason aktiivista osallistumista, koska omat häät valmisteltiin 4 kuukaudessa ja nyt kaasoilen häissä, joita niitäkin alettiin suunnitella noin puolta vuotta ennen hääpäivää. Kurjaa, jos teillä ystävyys muutenkin on etääntymässä. Toisaalta ethän ota liian henkilökohtaisesti sitä, jos kaasollasi on kovin hektinen vaihe elämässä. Ehkä hän haluaisi pitää tiiviimmin yhteyttä, mutta ei nykyisessä tilanteessaan ehdi/pysty/jaksa? Ehkä sinä voisit kysyä kaasolta syyttelemättä, että missä mennään, sekä yleensä hänen elämässään että häiden suhteen?

[Malyn]

Pitsie, tuosta allekirjoituksestasi huomaan, että häihisi on vielä aikaa yli vuosi. Jos et ole jutellut kaasosi kanssa pitkään aikaan, ymmärtääköhän hän, että valmistelut ovat jo hyvässä vauhdissa? Mulle ei välttämättä tulisi mieleen, että reilu vuosi ennen h-hetkeä suunniteltaisiin jo kovinkin paljon ja toivottaisiin kaason aktiivista osallistumista, koska omat häät valmisteltiin 4 kuukaudessa ja nyt kaasoilen häissä, joita niitäkin alettiin suunnitella noin puolta vuotta ennen hääpäivää. Kurjaa, jos teillä ystävyys muutenkin on etääntymässä. Toisaalta ethän ota liian henkilökohtaisesti sitä, jos kaasollasi on kovin hektinen vaihe elämässä. Ehkä hän haluaisi pitää tiiviimmin yhteyttä, mutta ei nykyisessä tilanteessaan ehdi/pysty/jaksa? Ehkä sinä voisit kysyä kaasolta syyttelemättä, että missä mennään, sekä yleensä hänen elämässään että häiden suhteen?

 

Toikin on totta. On niin morsiammesta kiinni, kuka aloittaa hääjärjestelyt jo kahta, kolmea vuotta ennen.. toiset vuosi, kuusi kuukautta, tai ehkä vain muutamaa kuukautta ennen Kannattaa tosiaan sanoo avoimesti et "hei, mä tarviin sun apua jo nyt!"

[pitsie]

Cosmoriitta: Juu, kyllä hän tietää. Eiköhän tuo asia tässä selviä ennemmin tai myöhemmin.

[Guest i_sabel]

Sanokaa mun sanoneen...kaksi kaasoa, toinen on ok mutta tää toinen...Intoa on kyllä patsastella hienossa puvussa jonka mä lainasin (ja sitä on kuulemma testailtu kavereidenkin päällä!!!???) Hauskaa on myös vissiin ilmoittaa että on käytettävissä kaikki viimeiset viikot häitämme varten jos tarvitsee, mutta kun tarvitsis ni on kaikkee muuta, yhteydenottojakaan ei kuulu muutoinkuin monen sadan kilsan päästä kuvan kera ostamistaan juhlakengistä, jotka on muuten lähes samanlaiset kuin omani, vain eriväriset................................................................................................................................................................................................................................................ja mä vaan koetan hillitä kiukkuani..hymyilen hiljaa ja väsään yötä myöten askareita 50 kilsan päässä toisen kaason kanssa kun ensimmäinen parin kilsan päässä on liian kiireinen tapaamaan ellei mieheni myös ole mukana....Tässä nyt menee häävalmistelupaikat ja kaikki vaihtoon kun tajunnut etten voi luottaa asioiden hoitoon ja ilmoitettiin kylmästi että morsian nukkuu sitten kovalla vanhalla sohvalla häitä edeltävän yön koska sänkypaikka on varattu miesvieraalle. Jep..onneksi mulla on aivan ihana anoppi jolta saan yösijan toisen kaasoni kanssa ja paikan pukeutua. Parempi näin..mutta joo..hiukan alkaa sapettaa.

[Tipsis]

i_sabel, tosi kurja juttu tuon toisen kaasosi kanssa! :/ Tsemppiä viime päivien rutistukseen! Iloitse toisesta kaasostasi ja anopista ja kaikista muista avuliaista, ja nauti hääpäivästä!

[Sennay]

Pitäisikö sun Sennay ensin itsellesi selvittää mitä kaasoilta odotat?Riittääkö henkinen tuki hääpäivänä vai haluatko että osallistuvat valmisteluihin ja ovat muutenkin aktiivisesti mukana?Sitten kun se on itselle selvillä niin juttele kaasojen kanssa mikä heidän näkemyksensä on,voihan heidän tämänhetkinen passiivisuus johtua ihan siitäkin että eivät oikein tiedä mitä sinä heiltä odotat.Apua valmisteluihin voit kysyä muiltakin läheisiltä jos kaasot eivät ole innokkaita.Itselleni on ehdottomasti tärkeintä että nämä kaksi tärkeää ihmistä ovat jakamassa hääpäivän kanssani,tietenkin toivoin mielessäni että yhdessä sitten puuhataan ja järjestellään,ja ihanan aktiivisia kaasoni ovat olleetkin kaikessa mitä tähän asti ollaan tehty

 

Mietin tässä tätä sinun sanomaasi ja tajusin, että toivoisin kaasojeni olevan enemmän kiinnostunut hääjärjestelyistämme, mutta voiko heiltä edes odottaa sitä, jos en kerta ole itsekään varma, mitä heiltä haluan. Olen sanonut heille selkeästi, että haluan heidän järjestävän minun polttarini, mutta nyt kuulin eräältä, että kaasojani ei tunnu kiinnostavan pätkääkään polttareideni järjestäminen ja tieto on todella luotettavasta lähteestä. Olen myöskin jossain vaiheessa katunut kaasovalintojani, mutta en voi enää tässä vaiheessa alkaa vaihtamaan kaasoja ja muutenkin seuraukset olisivat enemmän pahat kuin hyvät.

 

En haluaisi vaikuttaa miltään Bridezillalta, mutta jos ei kerta tahdo ottaa vastaan vastuuta (esim. ohjelman juonto häissä, ei-ujoja kaasoja kumpikin), niin miksi alunperin suostui kaasoksi? Minusta se on perinteisesti kaason/bestmanin tehtäviin kuuluvaa hommaa. Ja kun asiasta ihan alunperin kysyin, mainitsin jo silloin, että ohjelman juontoa ja polttarit ovat ne asiat, joihin haluaisin kaasojeni vaikuttavan ja silloin asia oli ok.

 

Vai onko vika minussa? Olenko minä tosiaan se Bridezilla? Sanokaa te muut. Vaadinko liikaa kaasoiltani? Pitäisikö kaasojen olla kiinnostuneita hääjärjestelyjen kulusta ja sujumisesta? Itse olen ollut kaasona ja minulle se oli suuri kunnia-asia ja osoitin kyllä ihan oikeasti mielenkiintoa ystäväni hääjärjestelyjä kohtaan ja tarjosin apuani. Toki meitä on moneen junaan ja osa jää asemallekin, mutta niin.. :/

[Asnas*]

No mun mielestä Sennay et vaadi liikaa,etenkin jos olet heitä pyytänyt vaan järkkäämään polttarit ja juontamaan.Onhan noissakin toki hommaa mutta munkin mielestä nää on kaasojen hommia ja kaasosi ovat tienneet nämä tehtävät jo suostuessaan kaasoksi.Aika ikävältä kuulostaa toi sun kaasojen innottomuus,mä varmaan laittaisin kaasot vaihtoon mutta se ei ilmeisesti tässä tapauksessa tule kysymykseen.Kyllä sun kannattaisi jutella heidän kanssaan,jospa selviäisi syy tolle passiivisuudelle.Ketään ei voi pakottaa olemaan kiinnostunut kaikesta häähössötyksestä mutta suotavaa olisi että sovitut hommat hoidetaan niin hyvin kuin pystyy.

[Karmq]

Aattelin tulla tännekkin pohtimaan ja apua teiltä anelemaan 

 

Kirjotin tuonna 2014 palstalle näin; "Miulla on kauhea tuo kaaso ongelma. Yksi ehdoton kaaso asuu 550 km päässä eli hiän ei vois paljoa osallistua mihinkään ja se että saisko vapaata viikon verran viikkoa ennen häitä jotta vois olla apuna niin tuskimpa vain? Toinen ihana tyttönen asuu samalla kylällä ja hiän kyllä on miun kaaso, mutta sano suoraan jo silloin että auttaa sen minkä pystyy muttei ainakaan vielä ehdi paljoa tekemään (työkiirusta yms.) mutta sitten ! Tahtoisin sen kolmannenkin mutta ! Se olisi joko puolisoni serkku (hiän on tosi energinen, auttavainen, mahtava suunnittelemaan yms) mutta myö ollaan enempi ehkä kavereita vain. En ole sille koskaan silleen pysytynyt tukeutumaan tai puhumaan syvemmällä tasolla jne. Ja yleinen kuvahan on että Kaaso on morsiammen paras ystävä tms?   Sitten olisi myös yksi ystävä joka asuu naapurissani, ollaan samassa paikassa töissä, käydään juomassa yhdessä ja kahvitellaan yms. mutta usein olen ollut jotenki epäluottavainen sen suhteen. En vaan koskaan ole oppinut luottamaan 100% ettei asiat mene eteenpäin mutta muuten ystävänä hän on todella symppis... 

 

Pärjäänköhän mie tuon miehuuden orjuutuksella ja ympäri kyliä apua huutelemalla vai pitäskö yrtittää noita kaasojuttuja?  

[Tipsis]

^ Vilkaisepa vertaistueksi ketjut:

Miten valita kaaso(t) ja bestman(it) ?

Kun ei ole ketään kaasoksi

[Tuikkunam]

Mulla myös on hieman innoton kaaso. Johtunee hänen tämänhetkisestä sairaudesta ettei jaksa olla kiinnostunut hääasioista kovinkaan paljon. Tänään kyllä puhuttiin tosi pitkään puhelimessa, välissä on noin 650km niin ei kovin usein pystytä näkemään Kaasoni, joka on todella pitkäaikainen ystävä, oli aluksi todella otettu ja innoissaan kunniatehtävästä. Ja varmasti on innoissaan kunhan ensin vähän parantuu.

[m&m's]

Pakko myös tulla tänne avautumaan, kun on tässä jo hyvän aikaa ketuttanut...

 

Minulla on siis neljä kaasoa. He päätyivät kaasoikseni niin, että eräs näistä neljästä kysyi kaikkien heidän neljän paikalla ollessa, että olenko jo valinnut kaasot. (kysymys tuli samana päivänä kun olimme minulle täysin yllätyksenä kihlautuneet) Olin tuolloin humalassa, ja silloin sitten sanoin, että voitteko te kaikki neljä olla minun kaasojani. Ja kyllähän he halusivat... Tuolloin häihin oli siis 1,5v aikaa. Sen jälkeen koko asia jäi aika pitkältä.

Mietin kuumeisesti kokoajan, että voinko vain "unohtaa" että olen pyytänyt heitä kaasoiksi, koska en selvinpäin ajateltuna olisi ehkä valinnut juuri sillä tavalla. Mutta meni mikä meni, tilanne oli vaikea ja kun häihin oli n.10kk aikaa kysäisin kaikilta, että haluavatko he oikeasti olla kaasojani. Halusivat.

 

Siitä se lysti sitten alkoi. Olen avautunut tästä aiheesta muuallakin, tein mm ketjun Kaasojen tappelu. 

Ja tällä hetkellä tilanne on se, että neljästä kaasostani tasan yhtä kiinnostaa tulevat häät. Hän on siis siskoni.

Olen tässä paljon lähetellyt facebookin messengerissä kimppaviestejä, joihin kukaan (paitsi siskoni) ei vaivaudu edes vastaamaan mitään. Osoitin yhdessä ketjussa myös lievän ketutukseni, mutta kukaan ei silti reagoinut mitenkään mihinkään.

Eräs kaasoista kehtasi pari viikkoa sitten sanoa, että toivottavasti järjestetään vielä palaveri ennen häitä, koska hän ei tiedä niistä suunnilleen muuta kuin että me mennään naimisiin silloin. Nyt kun mieheni eilen taas lähetti kaikille avustajille viestin, että pidetäänkö palaveri vielä ennen häitä aikatauluihin ja ohjelmiin liittyen, niin tämä sama kaaso sanoi, että ei ehdi kyllä mitenkään enää. Häihin on siis 1,5kk aikaa. Siskoni valitti myös, kun järjesti polttareitani, että muilta oli vaikea saada mielipiteitä mihinkään ja hän sai järjestää ja miettiä yksin kaiken. Nyt he vääntävät omassa kaaso-keskustelussaan siitä miten ja millainen polttarikansio tehdään. Toisessa keskustelussa kaikki kaasot ja bestmanit miettivät häiden ohjelmaa, mistä keskustelee ainoastaan miehen bestman sekä siskoni. Sitten yksi kaaso oli lähettänyt tänä aamuna viestin siskolleni, että koskahan me muut mahdetaan siitä ohjelmasta saada tietää. Juu'u, siellä se on kyllä kaikkien näkösällä. Ja fbmessenger vielä näyttää sen, kun viesti on käyty lukemassa, ja kaikki ovat viestit käyneet lukemassa.

 

Nojuu, tässä muutama pieni esimerkki. Mutta siis kukaan ei vastaa mitään ja ketään ei tunnu kiinnostavan. Kaikilla on mukamas niin hirveä kiire, vaikka tiedän että kaikilla ei ole niin hirveä kiire. Tekisi mieli sanoa, että kaasona ei todellakaan ole pakko olla, että tehtävään ei olisi tarvinnut suostua. Nyt tässä vaiheessa se tosin tuntuu jo turhalta/tyhmältä, koska häät ovat aika pian.

 

Olen myös yrittänyt "rauhoittaa" itseäni, etten sanoisi kenellekään pahasti, koska en haluaisi että välit viilenevät. Tosin tällä hetkellä olen itse niin v*ttuuntunut ja katkeroitunut, etten tiedä miten tästä meininki ikinä milloinkaan mitenkään muuttuu normaaliksi.

 

Kuitenkin, olen päättänyt, etten ota heihin enää mitään yhteyttä. Vastaan jos kysytään ja that's it. On varmaan heilläkin mukavampaa kun en häiritse heidän kamalan kiireistä elämäänsä turhanpäiväisillä jorinoillani häihin liittyen...

 

(ja tosiaan, siskoni on ainut ketä on naimisissa heistä neljästä, joten hän ehkä vielä muistaa miten työlästä häiden järjestäminen on. muut ovat sitä mieltä, että "kaikki järjestyy kyllä". ei järjesty, jos kukaan ei järjestä. ja itse en ainakaan enää usko hyviin haltijoihin......)

 

ANTEEKSI, avautuminen. Mutta pakottaa päätä niin vietävästi!!!

[Eloa]

muoksis

Muokattu: February 25, 2015, käyttäjä: Eloa

[naukumo]

Hei,

 

Haluaisin vähän valottaa erään innottoman kaason ajatusmaailmaa, sillä jotkin näistä jutuista sopii siihen kuvaan miten itse käyttäydyin silloin kun ekaa kertaa olin kaasona. Pari kertaa soitan, osallistun polttareiden järjestämiseen, mutten ota enää yhteyttä kun häät lähestyvät. Silloin kun olin ensimmäistä kertaa kaasona, saatoin nimittäin olla ehkä hieman innoton. Tulevana kesänä olen jälleen kaaso, neljättä kertaa. Otan tehtävän aina innolla vastaan, kuten silloin ensimmäiselläkin kerralla ja kaikkina muina kertoina siinä välissä.

 

Olin ensimmäistä kertaa kaasona vuonna 2010. En ollut ollut kovinkaan monissa häissä, joten kyseessä oli minulle uusi asia. Morsian, lapsuuden ystäväni ja läheinen edelleenkin, pyysi minua kaasokseen n. 8kk ennen häitä, ja otin tehtävän ilolla vastaan, mutta kehotin ystävääni hankkimaan myös muita kaasoja. Sanoin suoraan, että en selviytyisi tehtävästä yksin. Asuin kaukana eikä minulla ollut aiempaa kokemusta, en edes tuntenut ketään, joka olisi ollut aiemmin kaasona. Ystäväni pyysi kaasoiksi minun lisäkseni kahta serkkuaan, joilla molemmilla oli aikaisempaa kokemusta häiden järjestämisestä. Olin iloinen, että minun ei tarvinnut järjestää kaikkea yksin.

 

Tammikuun koittaessa (häät heinäkuussa) soitin ystävälleni, ja kysyin mitä kaikkea häävalmistelujen eteen pitäisi tehdä ja onko meillä kaasoilla työnjakoa. Koska häät olivat uusi asia morsiamellekin, hänkään ei oikein osannut sanoa millainen olisi sopiva työnjako, saimme sopia siitä keskenämme. Toisin sanoen morsian ei itse kertaakaan ottanut kantaa siihen, millaiset häät hän haluaa saatika tehnyt mitään linjauksia yhtään mistään, edes kaasojen rooleista. En tiennyt mitä minulta odotettiin, eivätkä muut kaasot kertoneet minulle asioista, joita piti vielä tehdä tai mitä häiden eteen nyt yleensä pitää tehdä. Toisinsanoen minulla oli tunne, että morsian ja kaasot olettivat minun automaattisesti tietävän, mitä minun pitää tehdä ja olin ihan hätää kärsimässä kun kun en tiennyt muuta kuin sen, että tekemistä on paljon ja apu tarpeen. Ja ajattelin tämän olevan minun oma vika kun en tiennyt miten häät järjestetään. Nämä kaksi muuta kaasoa ja morsiamen suku hoitivat häiden käytännönjärjestelyt ja morsian kaasoineen oletti minun osallistuvan niihin juttuihin, mutta aina kun soitin morsiamelle tai kaasoille, että mitä pitäisi tehdä, niin kunnon vastausta ei tullut tai kaasoille kaikki oli niin itsestään selvää, että vastaukset olivat ympäripyöreitä. Ajattelin että kai he sitten soittavat kun tarvitsevat oikeasti apua. Makasin laakereilla koko loppukevään ja kesän, enkä tehnyt häiden eteen yhtään mitään, eikä kukaan pyytänytkään mitään.

 

Tapasimme kaasojen kanssa muutamia kertoja viikolla ennen häitä, hääohjelma muuttui joka kerta sukulaisten vaatimuksesta. Hääpäivänä olin vetelä kuin spaghetti, vaikka esitin reipasta, eikä tilaisuus mennytkään sitten osaltani kovinkaan hyvin, koska itsetuntoni oli valmiiksi niin alhaalla. Illalla morsiamen isä sanoi, että minusta ei ole mitään hyötyä, morsian oli sanonut hänelle, että en ollut auttanut koko kesänä.

 

Tarinan opetus: morsiamen mielestä olin innoton kaaso, koska hänelle todellisuus näyttäytyi sellaisena. Näin jälkeenpäin tietysti ymmärrän, että olisi pitänyt olla avoimempi morsiamelle ja muille kaasoille siitä, että tiesin tekemistä olevan paljon, mutta en oikein tiennyt mitä minun tehtäviini kuului tai että miten häät järjestetään tai mitä asioita pitäisi hoitaa missäkin järjestyksessä osv. En ihan oikeastikaan usko, että kovinkaan moni kauhistelee kaasona olemista tai olisi kateellinen hääparin naimisiinmenosta. Yleensä kysymys on juuri tästä järjestelypuolesta ja siihen liittyvästä epätietoisuudesta ja epätietoisuuden aiheuttamasta stressistä.

 

Muokkasin luettavampaan muotoon. Toivottavasti ainakin Saako tästä nyt jotakin tolkkua?

Muokattu: February 22, 2015, käyttäjä: naukumo

[Tipsis]

Nyt en ole ihan varma, että oliko tämä sokean itsesyyllistys vai marttyyrin satiiri...?

En käsittänyt, miten tämä liittyi kaason innottomuuteen? Siis koitko naukumo olevasi innoton kaaso? Sanoiko morsian niin? Tässä ketjussa kerrottujen muiden tarinoiden vastaisesti kaaso on soitellut, kysellyt, ottanut asioista selvää, ollut tapaamisissa, pitänyt lomansa ennen häitä jne. Morsian on tekstin mukaan ollut yhtä sivustakatsoja, ellei enemmänkin. Sukulaiset päättäneet asioista ja kaasolle ei ole vastattu kysymyksiin. Ja mitä isän sanomiseen tulee, no jos kyse oli ohjelman venymisestä, niin morsiamen isänä olisi voinut itsekin puuttua sukulaistensa touhuihin ja sama koskee kahta muuta kaasoa, kun kerta sukua olivat. En ymmärtänyt myöskään, miten avoimuus liittyi tähän?

[Liljasi]

Pakko tulla vähän purkamaan pahaa mieltä ja ehkä saamaan neuvoja ystävyyssuhteen korjaamiseksi. Häämme olivat jo helmikuussa, mutta minulla on edelleen paha mieli ja loukkaantunut olo kaason toiminnasta. 

 

Pyysin eri paikkakunnalla asuvaa ystävääni kaasoksi heti kun minä ja mies kihlauduimme. Aluksi kaaso oli melkeinpä yli-innokas (ei kuitenkaan ahdistavalla tavalla) ja suunnitteli valtavalla innolla ties mitä hääkarkkeja, limusiineja ja kukkakoristeluita. 

 

Lähdin alusta asti sillä ajatuksella liikkeelle että kaaso itse valitsee, kuinka paljon osallistuu. Askartelut, tuntien suunnittelut ja hankinnat hoidin kaikki sulhon kanssa kahdestaan. Kaaso itse kuitenkin soitti monta kertaa ja vaati saada auttaa. Annoimme hänelle kolme pientä tehtävää hääpäiväksi.

 

 

Kaikki lähti alamäkeen polttareistani. Kaaso oli kolme kuukautta lupaillut polttareita, ja olin luvannut auttaa järjestelyissä kunhan vain kaaso kertoisi koska hän ehtii juhlia. Viikkoa ennen häitä kaaso ilmoitti, ettei järjestäkään polttareita. Tämä oli perjantaipäivä, joten olisin voinut joko hätäisesti haalia kasaan kavereita seuraavaksi päiväksi, pitää polttarit keskellä viikkoa tai luopua polttareista kokonaan. Valitsin viimeisen.

 

Häitä edeltävänä päivänä kaason piti tulla auttamaan. Hän tuli tunteja myöhässä ja päätyi istumaan sohvalla lukemassa lehteä samalla kun minä ja sulhanen valmistelimme juhlia. Tuli hyvin vahvasti tunne että kaason auttamistarjous johtui siitä, ettei hän halunnut maksaa hotellista ja sai näin tekosyyn yöpyä meillä.

Kaaso myös viljeli omituisia kommentteja, arvosteli ja vähätteli esimerkiksi hääpäivän tyylivalintojani (en nyt kerro tarkemmin tunnistusriskin vuoksi, mutta sovitaan vaikka että hänestä huulipuna korosti huonoja hampaitani ja itse kirjoitettu vihkivala oli teennäinen, ymmärrätte varmaan sävyn). 

 

Hääpaikalla kävi ilmi ettei kaaso ollut huolehtinut ensimmäisestäkään vastuualueestaan ja juoksutti morsiusneitoja ja jopa sulhasta omilla asioillaan niin että minä jäin kahden äitini kanssa vastaamaan koristelusta, kun meitä piti olla viisi lisää. Muutama suunnittelemamme juttu peruuntui kokonaan kun kaaso ei ollut tuonut lupaamiaan tarvikkeita.

 

Useat ystäväni kysyivät toisistaan riippumatta jälkeen mikä kaasoa oikein riivasi, hän oli heistä vaikuttanut kylmältä ja tekohymyilevältä koko juhlan ajan.

 

Loppuhuipennuksena kaaso oli vaatinut saada siivota juhlapaikan ilman meitä, mutta emme uskaltaneet luottaa hänen sanaansa aiempien mokien perustella. Hyvä vain, koska saimmekin aamutuimaan tekstiviestin jossa luki, että hän matkustaa jo nyt kotikaupunkiinsa. Jos emme olisi herätyskellon kanssa hääaamuna heränneet, olisimme saaneet maksaa sakkoa yliaikaisesta avainten palautuksesta... 

 

 

Polttarit, koristelut tai oikeastaan mikään ei ole hääpäivänä yhtä tärkeää kuin se, että saa astua avioon rakkaansa kanssa. Olen kuitenkin loukkaantunut ja surullinen siitä, että kaaso petti kaikki lupauksensa eikä muutenkaan tukenut minua, kun oli kuitenkin itse tuppautunut tehtäviin. 

 

Olen nyt vältellyt kaasoa pari kuukautta, kaasokaan ei kyllä ole yrittänyt ottaa yhteyttä. En oikein tiedä mitä tehdä asian suhteen. En haluaisi menettää ystävää, mutta toisaalta olen todella, todella pettynyt.

[Tipsis]

Todella kurja tarina! Onko kaaso muuten pitänyt lupauksensa? Tapahtuiko hänen elämässään jotain ennen häitä? Yms. Ja tietysti, ovatko muut (morsiusneidot tm) sitä mieltä, että sinä käyttäydyit "hyvin"? Suosittelisin ottamaan kaasoon yhteyttä ja kysymään, mitä tapahtui. Mitä kauemmin radiohiljaisuutta pitää, sitä todennäköisemmin asiaa ei selvitetä ja ystävyys jää siihen.

[Liljasi]

Todella kurja tarina! Onko kaaso muuten pitänyt lupauksensa? Tapahtuiko hänen elämässään jotain ennen häitä? Yms. Ja tietysti, ovatko muut (morsiusneidot tm) sitä mieltä, että sinä käyttäydyit "hyvin"? Suosittelisin ottamaan kaasoon yhteyttä ja kysymään, mitä tapahtui. Mitä kauemmin radiohiljaisuutta pitää, sitä todennäköisemmin asiaa ei selvitetä ja ystävyys jää siihen.

Kaaso on yleensä ollut luotettava ja järjestelmällinen. 

 

Itsekin mietin, onko jotain tapahtunut, mutta ainakaan hän ei ole kertonut mitään muuta kuin positiivisia asioita. Sitä en voi tietää, onko jotain niin kipeää sattunut, ettei hän pysty asiasta puhumaan. Tällä hetkellä mietin vain, mahtaako häntä kaivella se, että hän on ollut hyvin kauan sinkku (vastentahtoisesti siis, muutenhan sinkkuus voi olla elämän parasta aikaa) mutta morsiusneidoilla, bestmanilla ja sulhasen avustajilla on kaikilla  tyttö- tai poikaystävät. Hän oli "sisäpiirin" ainoa sinkku.

Olisin itse asiassa ehkä huomioinut tämän asian järjestelyitä tehtäessä, koska tiedän kaason olevan aika herkkä ihminen, mutta kaksi morsiusneidoista ja yksi sulhasen avustaja pariutuivat vasta vähän aikaa ennen häitä.

 

Bestman ja seremoniamestari ihmettelivät jälkeenpäin molemmat, miten en menettänyt malttiani kertaakaan. Samoin yksi morsiusneito piti tilannetta selittämättömänä. 

 

Juuri siksi olenkin niin pettynyt, luulin olevani erinomainen morsian kun en vaadi kaasolta mitään vaan kaikki perustui omaan jaksamiseen ja haluun.