Jump to content
Naimisiin.info

Olitko helpottunut?


.o.O.o.

Recommended Posts

Mää olin ihan äimistynyt! En osannut odottaa kosintaa lainkaan, vaikka paikka ja aika olivat siihen täydelliset. Mies oli hankkinut sormuksenkin valmiiksi ja pitänyt sitä piilossa meillä kotona kuulemma jo hyvän tovin odottamassa (varmaan siivouskaapissa, kun en kerran ollut siihen törmännyt!) :lol:

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...
  • Replies 152
  • Created
  • Last Reply

Top Posters In This Topic

Mies on kosinut minua kahdesti aiemminkin, enkä ole suostunut. Ei sillä, ettenkö haluaisi viettää loppuelämää hänen kanssaan, mutta naimisiinmeno on tuntunut aina vaan niin etäiseltä asialta, ei ollenkaan minua varten.

Vaan kolmas kerta toden sanoi, ja todella yllätyin siinä määrin, että pelästyin - ellen jopa vähän suuttunutkin. Mies kosi siis vanhempieni ja sisaruksieni läsnäollessa, ja minulta tietenkin odotettiin myöntävää vastausta todistajien läsnäollessa :) Mies siis laski sen varaan etten voi enää kieltäytyä, enkä tosiaan olisi halunnut "nolata" häntä kaikkien katsellessa.

Hetken emmittyäni kuitenkin suostuin, vaikken ollut vielä varma. Mutta nyt, päivä päivältä enemmän ja enemmän tiedän haluavani naimisiin mieheni kanssa. Ja nyt on toki olo kuin kellä tahansa onnellisella, tulevalla morsiamella <3

Link to comment
Share on other sites

  • 4 months later...

Vastasin, että tulin iloiseksi. Mutta toki olin samalla myös kauhuissani ja ihan vähän pettynyt. Kauhuissani siksi, että olimme kuitenkin seurustelleet vasta kaksi vuotta. Tunne oli sellainen "no huh, nyt sitä mennään" :lol: Olin vähän pettynyt siksi, että olisihan kosinta voinut tietty hieman romanttisempi olla - kun mies natusti sipsejä ja samalla kysyi "eikö meki voitas pikkuhiljaa mennä kihloihin?", niin en kyllä tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. :huh: Mä ja mun suomalainen perustahditon mieheni.. :D

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...
  • 2 months later...

Ihka ensimmäinen tunne oli vain totaalinen yllättyminen. Auoin suutani kuin kala kuivalla maalla. laugh.gif Mies siis onnistui yllättämään aivan täysin. Sitä seurasi liikutus.

Täysin samat tunteet kävin läpi juhannuspäivänä 2009.

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...
  • 1 month later...

Vastasin että tulin iloiseksi, mutta kyllä minä ehkä vähän onnestakin halkesin. En kuitenkaan aiempia keskustelumme pohjalta uskonut kosintaa tulevan vielä ainakaan vuoteen, sen verran naimisiin meneminen vaikutti miestä jännittävän. Mutta jokin siinä tilanteessa oli niin ainutkertaista, että en täysin yllättynyt tai alkanut pillittämään, kun mies kysyi että tulenko vaimoksi. :)

Link to comment
Share on other sites

Vastasin että tulin iloiseksi, vaikka ei se onnesta halkeaminenkaan kaukana ollut. Olin ehkä niin hämilläni ja yllättynyt kosinnasta, että en vielä siinä vaiheessa täysin onnesta revennyt. :)

Link to comment
Share on other sites

"Halkesin onnesta!" Olin todella iloinen ja positiivisesti yllättynyt siitä, että mies tahtoi sitoutua yhtä paljon kuin minäkin. En malta odottaa että pääsen toden teolla suunnittelemaan, mutta näillä näkymin häät ovat vasta 2014, koska rahatilanne ei anna periksi aikaisemmille häille.

Link to comment
Share on other sites

Vastasin muu tunne, koska niinkuin monilla muillakin minun ihan ensimmäiset tunteet olivat täydellinen yllättyminen ja häkeltyminen, niin yllätyksenä se kosinta tuli. Ja jotenkin se koko tilanne oli niin tunnetta täynnä kun mies-raukka tärisi siinä vieressä kun jännitti niin paljon. Mutta kun sain sanottua myöntävän vastauksen ja sulattelin tilannetta muutaman minuutin niin sitten se onnen aalto tuli yli ja koko loppuiltana en pystynyt lopettamaan hymyilyä. :D Tosin tuo onnesta halkeaminen taisi tulla vasta seuraavana päivänä kun sen oikeasti tajusi. :)

Muokattu: , käyttäjä: Beeb
Link to comment
Share on other sites

  • 3 years later...

Minäpäs ajattelin osallistua äänestykseen, vaikka olinkin kosijana!

Kysymyksen lentäessä ilmaan oli ensimmäinen ajatukseni apua eikö se suostukaan. Olin todella jännittynyt - ehkä jopa peloissani, sillä en uskaltanut liikahtaakaan. Muistinkohan edes hengittää? Kun mies oli selvinnyt pahimmasta säikähdyksestä, rauhoittunut ja suostunut kosintaani, tuntui älyttömän helpottuneelta. Ja onnelliselta.

Mies vastaisi tähän paniikki. :D

Link to comment
Share on other sites

  • 1 month later...

Ensireaktio minullakin monen muun tapaan oli täydellinen häkeltyminen (tai lähinnä paniikki). Kosinta tapahtui täysin odottamattomana hetkenä, kihlautumisesta olin toki jo kovasti haaveillut, mutta kuvittelin ettei se miehen mielestä ollut vielä ajankohtaista. Vaan mitä vielä, mies oli suunnitellut kosintaa jo pidemmän aikaa. Häkeltymisestä huolimatta tajusin sentään vastata kosintaan myönteisesti. Hetki siinä vierähti sulatellessa ja ymmärtäessä, että mitä just tapahtui! Voi sitä onnen ja hölmön hymyilyn määrää, kun hämmenys alkoi haihtua... :wub:

Muokattu: , käyttäjä: neem
Link to comment
Share on other sites

Oltiinhan niistä puhuttu ja kiusattu toisiamme, mutta lopulta se kuitenkin tuli ihan yllätyksenä :) Tuo tilanne tuli jotenkin niin yllättäen, että häkellyin totaalisesti (muistikuvatkin vähän hatarampia kun meni jotenkin ihan sumussa :D). Mutta kun pahin pöllästys meni ohi niin tuli onnenkyyneleet. Tuntui kyllä ihanalta <3 

Link to comment
Share on other sites

  • 5 months later...

Olin osannut odottaa kosintaa, mutta silti se pääsi yllättämään. Päässä vilisi valtava sekamelska tunteita, päällimmäisenä sellainen epäuskoinen "Tämäkö oikeesti on se hetki jota oon odottanut, onko se vihdoin totta?!" Olin onnellinen ja helpottunut. Ehdittiin seurustella 8 vuotta ennen kosintaa, joten oli ihana saada vihdoin varmistus että halutaan samaa tulevaisuudelta. Ja kyllä tuntuu hyvältä nyt kun ei enää tarvitse odottaa, just uutena vuotena mietin että jos ei olisi vielä kosinut niin viettäisin koko illan ajatellen "entä nyt?". :lol:

Link to comment
Share on other sites

  • 4 weeks later...

^Vähän samoissa tunnelmissa. Ollaan ilmeisesti vihdoin päästy yhteisymmärrykseen, millaista elämää suurinpiirtein halutaan yhdessä elää eli sinällään helpottunut. Ei tarvi alkaa tässä vaiheessa metsästämään uutta. Toisaalta vieläkin pieni epävarmuus jäytää jossain takaraivossa, mutta eiköhän se tästä.

Link to comment
Share on other sites

  • 2 weeks later...

Join the conversation

You can post now and register later. If you have an account, sign in now to post with your account.

Guest
Vastaa aiheeseen...

×   Olet liittänyt muotoiltua sisältöä.   Poista muitoilu

  Only 75 emoji are allowed.

×   Your link has been automatically embedded.   Display as a link instead

×   Your previous content has been restored.   Clear editor

×   You cannot paste images directly. Upload or insert images from URL.

Ladataan...

×
×
  • Create New...