Kaason kanssa ongelmia -vuodatusketju (yhdistetty ketjuja)

[nakke]

Mä kun luulin että olen yksin asian kanssa mutta näyttääpä muutkin morsiammet painivan samojen ongelmien kanssa nimeltä kaasot!!!

Itse olen aina ajatellut että on kunnia asia, että kysytään kaasoksi.

Näin ollen tarkkan harkitsin itselleni kaksi todella tärkeää henkilöä kaasoiksi.

Alku innostus oli kiitettävä.

Sitten helvetti repesi.

Kaasot tapasivat ensimmäisen kerra.

Siitähän se ajatus sitten lähti.

Toinen kaasoista ilmoitti että hän ei tule toimeen toisen kaason kanssa ja voi luopua tehtävistä.

Kerroin näkemykseni että haluan rinnalleni parhaat ystäväni ja järjestellään asiat niin ettei tarvitse saman katon alla olla.

Polttarijärjestelyt kuulemma on ollut ihan katastrooffi... kun mikään ei käy...

Nyt sitten teen kaiken yksin, kortit ym askartelun koska eihän siinä nyt ole järkeä että roudaan puolet korteista toisen kaason luo ja puolet toisen ja tehdään eri aikaa.

Taidan sitten itse tehdä kaiken.

mikä ei sinänsä ole ongelma, mutta olisi ollut kiva yhdessä tehdä kun kerran kaveri naimisiin menee.

Ilmeisesti toinen kaasoista ei enään laske minua ystäväksi sillä ihan pokalla alkoi jutella puolisolleen viime käynnillä että "mehän luvattiin järkätä kavereille vappu bileet"

KAVEREILLE, no ei ole kutsua tullut.

ei jaksais itselleen stressiä ottaa...

Onko oikein että jos olen luvannut puvut kaasoilleni hommata, että otan puheeni takaisin

ja hommatkoon itse kerta apuakaan ainakaan toisesta ei ole...

[Kartio]

Minusta kyllä tällaisessa tilanteessa kannattaa pistää kova kovaa vastaan. Jos aikuiset ihmiset eivät osaa sen vertaa käyttäytyä keskenään, niin ei heille kannata pukujakaan ruveta kustantamaan. Voit ihan suoraan ilmoittaa, että kun tästä kaason roolista ei kerran tule mitään, niin jätetään sikseen. Voit sitten miettiä, oletko kokonaan ilman (ei mikään mahdoton vaihtoehto) vai kysytkö jonkun, joka ymmärtää tällaisen tilanteen. Sinä olet kuitenkin tällä kertaa se päätähti, joten tarvitset kaason/kaasot, jotka ymmärtävät ajatella sinua ennen keskenäisiä erimielisyyksiään ja tajuavat, että häissä on ihan riittävästi mietittävää ja tekemistä ilman lapsellisesti riiteleviä kaasojakin.

[Tuma]

Kaaso on morsiamen oikea käsi, henkilö johon täytyy voida luottaa! Vaikuttaa pahasti siltä, että ainakaan toiseen kaasoistasi et voi luottaa, joten...

Sitä paitsi vaikka kaasot eivät tulisikaan toimeen keskenään, ei se ole sinun ongelmasi eikä heidän pitäisi sillä sinua vaivata. Jos oltaisiin järkeviä aikuisia ihmisiä, pidettäisiin suu supussa ja koitettaisiin tulla toimeen. Nehän ovat kuitenkin sinun hääsi ja koska olet heidän ystävä, sinun onnesi pitäisi olla heille tärkeä - ei pelkästään omaan napaan tuijottaminen!

Uskon, että toinen kaasoista pystyy hoitamaan hommansa aivan yksinkin.

Olen ollut itsekin kaasona ystäväni häissä, ja tuolloin kaasoja oli alun perin kaksi. Kun toinen kaasoista ei tehnyt häiden eteen mitään, eikä edes saapunut häihin (!) , oli morsiamellekin jo aika selvää, että yksi kaaso riittää.

[Nobody]

Mä en kans ymmärrä miten jotkut ihmiset osaa tehdä asiat vaikeiksi. Itelläni oli sellainen tilanne, että pyysin alun perin itselleni kaksi kaasoa ystävistäni. Molemmat suostuivat ja olivat alkuun hyvin innostuneita. Muutama viikko pyynnöstä toinen näistä ilmoitti, ettei haluakaan kaason tehtävään - ilman mitään selityksiä. Kun kerroin tämän tälle toiselle kaasolle, kysyin, että mitä mieltä hän on jatkosta. vastaus oli, että hän ei yksin halua kaason tehtäviä hoitaa. No, pyysin sitten hommaan toisen kaverini. Tässä vaiheessa tämä ensimmäinen kaaso ilmoitti, ettei tule hommaa tekemään tämän toisen ihmisen kanssa, vaikka ei käytännössä tunnekaan häntä. Ilmoitti sitten vielä, että hän voisi toimia jotenkin taka-alalla eli käytännössä tekemättä mitään. Minä ilmoitin, että en tällaista kaasoa tarvi ollenkaan, uusi kaaso kyllä hoitaisi homman kokonaan. Ja niinpä hän on hoitanutkin. Nyt kaikki sujuu niin loistavasti. Välit on kovasti viilentyneet noihin ekaksi pyydettyihin kaasoihin. Ekana vetäytyneeseen on jonkinlaiset välit, kyllä se hiertää mua, kun ei mitään selitystä mihinkään ole saanut. Ja toiseen on välit kokonaan poikki, kun hän ilmoitti, että ei halua ystäväni olla ollenkaan enää. Tämä ei tietääkseni johdu tästä kaasoasiasta vaan siitä, että hän on kateellinen mun elämäntilanteesta (itse on sinkku).

Näyttää siltä niin tässä kuin monen muunkin tapauksessa, että todellinen ystävyys punnitaan tällaisissa tilanteissa. Kannattaa varmaan suoraan yrittää tilanteesta keskustella ja kertoa oma näkemyksesi tästä asiasta.

[Mrs Gump]

Onko oikein että jos olen luvannut puvut kaasoilleni hommata, että otan puheeni takaisin

ja hommatkoon itse kerta apuakaan ainakaan toisesta ei ole...

Mun mielestä on ihan kohtuullista vetää puheet mekoista pois. Jos sua ei lasketa enää edes kaveriksi, niin ehkä ei kannata lahjoittaa helmiä sioille.

Siis on ihan älyttömän vaikea ymmärtää mikä näitä ihmisiä vaivaa! Ehkä se on se Laura31:n mainitsema kateus, joka saa toimimaan ikävällä tavalla. Itsekin suhtautuisin kaason tehtävään kunniana ja tekisin parhaani auttaakseni morsianta.

Mulla on kans kaksi kaasoa joista ei ole ollut kuin murhetta. Toinen on siskoni ja toinen toisessa kaupungissa asuva kaveri.

Kun pyysin aikanaan tätä kaveria kaasoksi, hän ensin kieltäytyi, mutta lyhyen pohdinnan jälkeen halusi sittenkin ruveta. Sen jälkeen en hänestä olekaan oikeastaan kuullut. Olen yrittänyt edes viesteillä kysellä kuulumisia yms. mutta en saa oikein vastausta. Oon sata kertaa kutsunut meille käymään ihan muutenkin vain, ei edes häiden takia. Ei vastausta. Kerran jo hermostuin ja kysyin tuleeko mun viestit perille. Siihen hän vastasi, että "tulee, ei vain ole jaksanut vastata". Kiva.

Kaveri oli kaasoksi lupautuessaan kieltäytynyt tarjoamastani kampauksesta, mutta ajattelin vielä myöhemmin varmistaa viestillä. Siihen hän vastasi, että haluaa sittenkin kampauksen. Varasin ajan heti kampaajalta ja lähetin iloisen viestin kaverille, että "kampaus on nyt varattu!". Ei vastausta.

Siskosta on ollut vielä suurempi murhe. Hän on aina suhtautunut muhun sillä tavalla, että mä olen olemassa häntä varten(autan tosi paljon lastenhoidossa koska hän on yh. Esim. häitä edeltävällä viikolla oon lupautunut hoitamaan kaksi kokonaista arkipäivää), mutta hänen ei tarvitse ikinä edes vaivautua puhumaan mulle nätisti. Mikäli ei siis huvita. Voitte kuvitella miten kivaa on ollut siskon kanssa, jonka mielestä mä en ansaitse mennä naimisiin (ainakaan kun hänellä ei ole edes poikakaveria). Aluksi olin loukkaantunut ja huomauttelin asiasta. Niistä tilanteista puhkesi kauheita riitoja, joissa sisko sai vaan ilokseen haukkua mua ja purkaa mieltään. Mä nimittäin oon aina väärässä.

Ja jos me ollaan paikassa missä on muita tuttuja ihmisiä, sisko esittää ihan muuta mitä todellisuus on. Esim. viime viikolla suureen ääneen kailotti, että "sano vaan jos on mitään mitä voin tehdä! Mä tuun milloin vain askartelemaan yms.".

Nyt tilanne vain on niin, että oon päättänyt olla puuttumatta aiheeseen ja teen siis kaiken itse. Pieni kohtaus meinasi tulla toissaviikolla, kun kyselin onko sisko suunnitellut ohjelmaa juhlaan (yhdessä vaiheessa oli puhe, että hän suunnittelee ohjelmaa. Se oli oikeasti ainoa asia jota olen häneltä pyytänyt). Hän hyökkäsi heti kimppuni ja rupesi sättimään, ettei hänellä ole aikaa sellaiseen. Kiva. En sanonut mitään takaisin. Onneksi äiti ja isä lupas, että suunnitellaan ja toteutetaan yhdessä niiden kanssa ohjelmat.

Ompelin itse hääpukuni ja yritin esitellä sitä siskolleni aina eri vaiheissa. Hän ei koskaan edes kunnolla katsonut koko pukua. Kerran jopa nähtyään loukkaantuneen ilmeeni totesi, että "hei, ei koko maailma voi pysähtyä sun häittes takia!". Ei tarvitsisikaan, kunhan kaasoni olisi vain vilkaissut rakasta pukuani. Sisko kuuli kerran, kun sovin, että äiti tulee meille katsomaan valmista pukua. Myöhemmin hän totesi mulle, että hänelle en kyllä ole tarjoutunut sitä esittelemään

Ei kai siinä mitään. Nämä taitaa olla tosiaan niitä tilanteita, joissa ystävyys punnitaan. Harmi, että tulos on joskus näin ruma. Tarjoan silti molemmille kampaajan kampaukset hääaamuna ja ompelen vielä sisko-kaason mekon. Muuten itsekin vetäisin puheet mekosta pois, mutta siskon tuntien hän sanoutuisi irti kaason virastaan (on sen jo pari kertaa tässä tehnyt).

Btw. Kaikesta huolimatta, jos siskoni pyytäisi minua kaasoksi, tekisin silti kaikkeni auttaakseni. Tosin tämä ei kuulemma tule tapahtumaan. Hän nimittäin on ehtinyt jo ilmoittaa, että hän ei ikinä pyytäisi mua kaasokseen, koska en kuulu hänen kaveripiirinsä.

Sori kauhea vuodatus, helpotti kyllä hiukan

[kurnauski]

Helina 08, voi miten ikävä kuulla tilanteestasi... Siskosi käytös kyllä tuntuu tosi julmalta, etenkin jos hän ei laske sinua edes kaveripiiriinsä kuuluvaksi!

En voi muuta kuin ajatella, että siskosi on varmasti kateellinen sinulle tulevista häistäsi ja elämäntilanteestasi, muuta syytä en oikein noin lapselliseen käytökseen keksisi. Tuli mieleen, että jos hän on niin monesti jo perääntynyt kaason tehtävästä, niin mitä jos seuraavan kerran (siis jos vielä peruu) koittaessa antaisit vaan olla. Joskus pitää punnita sitäkin, minkä verran itse jaksaa ottaa vastaan toiselta henkistä murjomista. Toisin sanoen itse varmasti miettisin sitä, kumpi olisi loppujen lopuksi pahempi asia: kärsiä kaasosta (tai kaasoista), jo(t)ka jatkuvasti tuottavat mielipahaa vai koittaa selviytyä häistä ihan ilman kaasoa. Kuulostaa kuitenkin siltä, että vanhempasi ovat kuitenkin tukenasi (ja sulhanen arvattavasti myös!), joten tukea varmasti saisit näiltä tahoilta? Ne ovat kuitenkin teidän juhlanne ja ei ole oikein, jos joku käytöksellä tuottaa sulle vain pahan olon

Itsekin olen miettinyt tätä kaaso-asiaa ja tullut siihen lopputulokseen, että pärjäisin ihan varmasti ilman kaasojakin...Mulla on siis kolme kaasoa, jotka kaikki ovat lapsuudenystäviäni. Kaksi kaasoista ei vaan tule keskenään toimeen, eikä heitä sen vuoksi voisi häät vähempää kiinnostaa. Kaikki askartelut sun muut mietinnät teen sulhon kanssa kahdestaan ja ohjelmaa ei häihin välttämättä edes tarvittaisi. Joten ilman kaasojakin tulisin varmasti toimeen, mutta kun tuli sitten jo pyydettyä niin olkoot. Kunhan eivät vaan rupea keskenään rettelöimään niin kaikki hyvin.

Muokattu: May 1, 2009, käyttäjä: kurnauski

[Mrs Gump]

Kiitos kurnauski sympatiasta!

Puhut paljon asiaa. Kateudesta uskon itsekin tämän kaiken kumpuavan. Eihän se vähäpätöinen pikkusisko saa mennä naimisiin, kun itsellä ei ns. mene paremmin. Totta on myös, että parasta olisikin antaa siskon irtisanoutua tehtävästään jos alkaa vielä temppuilemaan.

Taidan kuitenkin kallistua samaan ratkaisuun kuin itsekin olit ajatellut. Eli kun häihin on enää näin vähän aikaa niin tuntuu, että meidän välit ei mene niin pahasti rikki jos vain annan olla. Pitää sitten häiden jälkeen arvioida uudelleen, kuinka paljon olen vastaisuudessa käytettävissä esim. lapsenhoitajaksi.

[Kartio]

Täytyy kyllä sanoa, että täältä luetuista jutuista ja omista kokemuksista päätellen fiksuinta, mitä voi tehdä, on vaita kaasoksi rouva-ihminen. Omasta kaasostani ei ole pahaa sanaa sanottavana, mutta kun itse olin toinen kahdesta kaasosta, ja toinen oli itse naimisissa, hän kyllä osasi paljon paremmin ottaa osaa hommiin ja oma-aloitteisesti olla morsiamen apuna. Nyt itse naimisiin menneenä tietäisin paljon paremmin, miten hoitaa kaason rooli kunnialla. Toivottavasti tarjoutuu vielä joskus mahdollisuus...

[S&J]

Mulla on kans kaksi kaasoa joista ei ole ollut kuin murhetta. Toinen on siskoni ja toinen toisessa kaupungissa asuva kaveri.

Kun pyysin aikanaan tätä kaveria kaasoksi, hän ensin kieltäytyi, mutta lyhyen pohdinnan jälkeen halusi sittenkin ruveta. Sen jälkeen en hänestä olekaan oikeastaan kuullut. Olen yrittänyt edes viesteillä kysellä kuulumisia yms. mutta en saa oikein vastausta. Oon sata kertaa kutsunut meille käymään ihan muutenkin vain, ei edes häiden takia. Ei vastausta. Kerran jo hermostuin ja kysyin tuleeko mun viestit perille. Siihen hän vastasi, että "tulee, ei vain ole jaksanut vastata". Kiva.

Kaveri oli kaasoksi lupautuessaan kieltäytynyt tarjoamastani kampauksesta, mutta ajattelin vielä myöhemmin varmistaa viestillä. Siihen hän vastasi, että haluaa sittenkin kampauksen. Varasin ajan heti kampaajalta ja lähetin iloisen viestin kaverille, että "kampaus on nyt varattu!". Ei vastausta.

Tähän sisko asiaan en halua kommentoida, kun nämä sukulaisuussuhteet on joskus aika kinkkisiä. Ihan pakko oli kommentoida tähän sinun toisen kaason ongelmaan, kun luin kirjoituksesi. Itselläni tuli heti mielee tapaus, joka sattui omassa ystäväpiirissäni.

Itselläni on tietty ystäväporukka, jonka kanssa ollaan tunnettu jo ihan pienestä pitäen ja yhteyttä pidetään tiiviisti. Yhtenä keväänä tässä muutama vuosi takaperin eräs meidän porukasta ei enää vastannutkaan viesteihin niin innokkaasti kuin ennen, jos vastasi ollenkaan. Hän ei enää ilmoitellut milloin oli tulossa entiselle kotipaikkakunnallemme käymään ja kävikin usein niin, että hän kyllä oli paikkakunnalla, mutta ei tullu meitä tapaamaan, vaikka oltiin hänet mukaan kutsuttu. Mitään kontaktia häneen ei oikein saanut ja aloimme olla jo aika närkästyneitä hänen käytökseensä. Sitten tulis syksy ja hän viimenkin sai lähetettyä meille pitkän viestin, mitä hänelle kuuluu. Paljastuikin, että hän oli kärsinyt jo pidemmän aikaa burnoutista ja se kevät oli vienyt hänen viimeiset voimat ja illat ja yöt olivat menneet lähinnä itkiessä miehensä kainalossa. Kilttinä tyttönä hän kärsi erityisesti suorituspaineita opiskeluissa ja lopulta homma karkasi aivan käsistä. Hän ei ollut edes meille jaksanut kertoa tästä tilanteestaan, koska me kaikki asuimme eri paikkakunnilla.

Hänen käytöksensä totaalinen muuttuminen ja välinpitämättömyys selittyi kyllä täysin tällä burnoutilla. Olisin tietysti halunnut häntä auttaa siinä tilanteessa, jos hän olisi vain asiasta aikaisemmin kertonut, mutta nyt olen herkempi hänen tilanteelleen. Kun hän oli saanut asiat selvitettyä, hän "palasi" taas omaksi vanhaksi itsekseen ja viestit kulkee taas.

Tuo Helina_08 kirjoitus toi vaan mieleeni tämän tapauksen. En tietysti halua maalailla piruja seinille, mutta voi olla että ystävälläsi ei ole tällähetkellä voimia oikeasti vastata viesteihisi. Toivottavasti saatte asiat selvitettyä, että hääpäivästäsi tulee sinulle kaunis ja ikimuistoinen, ilman mitään turhaa draamaa.

[Ebba10]

Onko oikein että jos olen luvannut puvut kaasoilleni hommata, että otan puheeni takaisin

ja hommatkoon itse kerta apuakaan ainakaan toisesta ei ole...

Mä oon sitä mieltä, että jos ei ole valmis olemaan ystävänsä tukena tuona tärkeänä päivänä, niin tuskinpa tarvitsee ilmaista mekkoakaan sille kaasolle kustantaa!

[Elerya]

Aika kamalaa kuulla tuollaisia juttuja kaasoista! Jos minua pyydettäisiin ystäväni häihin, ottaisin sen enemmän "kunniatehtävänä", ja haluaisin auttaa parhaani mukaan järjestämään ikimuistoista päivää ystävälleni! Kaikilla se nähtävästi vain ei mene niin.. siinä kai se tosi ystävyys sitten punnitaan, mutta onhan se kurja jos välit ystävään menee tuollaisen takia pilalle.

Minä olen pyytänyt kaasoiksi kahta lapsuudenystävääni, joista molemmat olivat ihan innoissaan ajatuksesta. Kumpikin on hieman ujo, ja ajattelin, että kun he eivät varmasti halua olla äänessä juhlissa tai kokevat sen kiusallisena, pyydän ehkä vielä kolmatta kaveriani, joka oikeastaan nauttii esillä olosta. En ole ehtinyt pyytää, kun toinen kaasoistani sanoi minulle, että vaikka hän inhoaa puheiden yms pitämistä, hän on jo aiemmin päättänyt, että minun häissäni suostuu ja haluaa puhua! Olin tosi otettu tästä...

Vähän alkaa hirvittämään, kun lukee näitä kertomuksia kaasoista... Tosi ikävää, että ystävät tuollaisella hetkellä "kääntävät selkänsä"... Vaikka ei kaikkien kanssa tulisikaan toimeen, luulisi, että ystävänsä takia edes yrittäisi!

Ja pukuasiasta olen sitä mieltä, ettei todellakaan tarvitse kustantaa, ellei mitään apuakaan ole ollut, enemmän vain päänvaivaa ilmeisesti!

Muokattu: May 14, 2009, käyttäjä: Elerya

[pursu]

nakke, et ole yksin ongelmasi kanssa.

Kerroin jo oman tarinani tuolla hääpäiväkirjojen puolella, mutta kerron sen mielelläni myös (varoittavana esimerkkinä) täällä. Olin pyytänyt kaasoksi melko uutta ystävääni, oikeastaan hän ei ollut varsinaisesti edes ystäväni vaan mieheni bestmanin avovaimo. Syy, miksi pyysin tätä henkilöä oli se, että luulin, että järjestelyt onnistuisi helpoiten, kun bestman ja kaaso on pari ja saavat keskenään suunnitella ja järjestellä asioita. Puolitoista vuotta menikin hyvin, niin kauan kun ei tarvinnut tehdä suurinpiirtein mitään. Keväällä sain toki apua kutsujen tekemisessä. Nyt kun häihin on enää 2,5 kuukautta, kaaso päätti alkaa kovin sanoin arvostelemaan kaikkia päätöksiäni. Kun puhe oli häämarssista, kommenttina oli "Ootsä tosissas, toihan on ihan hirvee".

Näiden kahden vuoden aikana, mitä olemme häitä mieheni kanssa suunnitelleet, eräs erittäin rakas ystäväni on kysellyt polttareista. Oletin tietenkin kaasoni ne järjestää. Ystäväni kuitenkin pyysi, että saisi olla polttareita järjestämässä kaasoni kanssa, kysyin asiaa kaasoltani ja hänelle se oli ok. Ystäväni kyseli minulta onko minulla toiveita ja kerroin sitten yhdestä (ainoasta!!!) toiveestani. Viime viikolla ystäväni taas kysyi, että onko kaasoni pyytänyt nimilistaa tai mitään polttareiden suhteen ja sanoin, että ei. Ystäväni päätti sitten lähettää sähköpostia kaasolleni (eivät tunne siis toisiaan) ja kertoa omista ideoistaan polttareiden suhteen, johon kaasoni oli vastannut, että "järjestä sinä polttarit yksin". Ystäväni oli vastannut että hän oli ajatellut, että yhdessä järjestäisivät, koska ystävälläni ei yksin ole sellaiseen mahdollisuutta (hänellä on kaksi pientä lasta joista nuorempi on kolmen viikon ikäinen) mutta haluaisi kuitenkin olla osallisena suunnitteluun. Tähän kaasoni oli vastannut että hän on miettinyt kaiken valmiiksi (ensin ratsastamaan, sitten lypsämään ja sitten mökille) että jos tämä ei kelpaa niin sitten hän ei osallistu ollenkaan. Loppupelistä olivat tulleet siihen tulokseen, että ystäväni järjestää polttarit yksin ja kaaso ei niihin aio osallistua, sillä hän osallistu ainoastaan vain jos kaikki menee hänen suunnitelmien mukaan.

Seuraavana päivänä kaasoni laittoi viestiä, että hän aikoo luopua koko kaason tehtävästä, sillä tästä hommasta on tullut niin iso sirkus, ettei hän enää jaksa. Nämä häät ovat hänelle vain yksi juhla muiden joukossa, eikä hän todellakaan aio käyttää koko kesää niiden miettimiseen. Toivoi, että voitaisiin olla vielä ystäviä.

Oikeastaan tämä päätös oli mulle helpotus, sillä olin jo hieman ahdistunut tämän ex-kaason törkeästä ja vähättelevästä asenteesta ja mulla oli jo aiemminkin tunne, ettei hän ole täysillä tässä mukana. Remmiin astuivat siskoni, sukulaiseni ja kaksi hyvää ystävää. Näin olisi pitänyt olla alusta asti. Kantapään kautta opin tämänkin asian. Kuitenkin, loppu hyvin, kaikki hyvin

[Guest ilman kaasoa täälläkin]

Pyysin kaasokseni viime vuonna parasta ystävääni, joka kaasoni olin vuosi sitten. Kaikki meni hyvin kunnes hän erosi miehestään talvella. Olen yrittänyt olla hänen tukenaan erossa ja viimeiset neljä kuukautta onkin pelkästään siitä puhuttu. Ymmärrän että avioero on kovin tuskaisa, silti hän haluaa olla kaasoni. Hänelle ei voi kuitenkaan puhua mistään häihin liittyvästä eikä hän osallistunut polttareihini (myöskään niiden suunnitteluun) koska asia itkettää häntä jatkuvasti.

Olen jo miettinyt kaasouden perumista, mutta en haluaisi masentaa häntä entisestään. Olisin vain toivonut itselleni myös tukea. Nyt eräs toinen ystäväni on hoitanut kaason tehtäviä. En tiedä mitä tekisin, olisiko kenellekään neuvoa asiaan?

[Sarduli]

Luulin tehneeni oikean valinnan kaasojen suhteen, mutta olin ehkä väärässä. Kaikki ideani/suunnitelmani häiden suhteen on heistä huonoja. Jopa ajattelemani hääpuku oli molempien mielestä hirvittävä ja se piti sanoa ihan päin naamaa tietenkin. Myöskään ideoimani yhteiseen harrastuukseemme liittyvä valokuvausidea oli huono tai jopa naurettava. Tuntuu tosi kivalta kun kaikki ideat torpataan heti...pitäisikö heidän antaa suunnitella koko juhlat ja olla vaan tekemättä mitään?

Kun itse olin kaasona niin en kyllä kyseenalaistanut morsiammen visioimia ideoita häihin liittyen, koska kyseessä on heidän päivänsä.

[Napalm]

Voih, kuulostaapa kamalalta!

Ja ihan sama, ovatko he kaasoja vai eivät, mutta kyllä ystävien pitäisi tukea toisiaan, eikä loukata tahallaan. Todella inhottavaa.

[nakku]

Voi jösses mitä tyyppejä. Nehän on teidän häät, mitä niillä on oikeutta väittää, että sun ideat huonoja olisi. Ohhoh, tsemppiä valtavasti. Pidä pintasi, ne on SUN ja SUN PUOLISON häät!!!

[Malssi]

Niinpä! Teidän ideat on hyviä teille ja jos olet jonkin mukavan valokuvausidean keksinyt, niin uskon kyllä, että se kuvaa juuri teitä ja toimii loistavasti! Ja puku on täysin sun valinta! Jos itse pitää puvustaan, niin se riittää ja sen säteilyn huomaa kyllä kaikki hääpäivänä. Jos tuo käytös ei lopu, niin mä ensin huomauttaisin siitä, vaikka vähän arka olenkin, ja sitten en enää pyytäisi mitään apua ja sanoisin, että tein virheen, kun valitsin heidät kaasoiksi. Että kiitti, mutta nyt riitti.

[Guest Ötökkä]

Sanoisin, että jos useampi kuin yksi ihminen on eri mieltä kanssasi, kannattaa kuunnella ja pyytää perusteluja. Jos perusteluita ei ole tai niissä ei ole sinun mielestäsi mitään järkeä, niin jätä omaan arvoonsa. Kaason ominaisuudessa olen välillä huomannut, että joskus morsiamilla on hyvin epäkäytännöllisiä päähänpinttymiä, joita ei saisi millään tavalla kritisoida. Itse olen sanonut morsiamelle suoraan, jos joku asia on mielestäni täysin älytön tai käytännössä toteutuskelvoton, ja toisaalta sitä odotan myös omilta kaasoiltani. Mutta jos taas kyse on esim. siitä, että itse olisin valinnut toisenlaisen puvun kuin morsian, vaikka hänen valintansakin on ihan ok, olen vain tyytynyt kehumaan hänen valitsemaansa pukua ilman sen suurempia kommentteja. Mutta sanoisin kyllä (ja toivoisin, että oma tkaasotkin sanoisivat), jos morsiamen puku olisi ihan kauhea.

[Hissuliini]

Ensinnäkin: Puku tulee olemaan sinun ja vain sinun päälläsi, joten jos siitä itse pidät ja se on sellainen, että pystyt siihen pukeutuneena kokonaisen päivän viettämään, niin ÄLÄ KUUNTELE kaasojasi. Otat sen puvun, minkä haluat.

Toisekseen, mitä siihen kuvaukseen tulee; en tiedä mikä teidän harrastus on tai millainen se kuvausidea on, mutta jos kuvaus ei vaadi mitään äärettömiä ponnisteluja sinulta, sulhaselta, kuvaajalta tai avustajilta ja jos sen toteuttaminen ei vaadi mitään älyttömän suuria järjestelyitä, niin ehdota kuvausideaa sulhaselle (jos hän ei siitä vielä ole kuullut) ja kysy myös kuvaajan mielipide. Tottakai, kuten Ötökkäkin ehdotti, kannattaa kysyä myös kaasojen perusteluita mielipiteilleen. Tota molempien kaasojen erottamista miettisin kuitenkin tosi pitkään ja hartaasti, sillä tulee sekin aika, jolloin ihan tosissaan tarviit kaason apua (jo ennen hääpäivää, esim. kaikki askartelut vie järjen jos niitä alat yksin väkertää).

[Malssi]

^ Paitsi jos karsii niitä askarteluja siten, että pysyy järjissään ja ottaa hommakseen tehdä kaiken itse. Sori, jään kiinni yksityiskohtaan, mutta kaasot kun eivät ole itsestäänselvästi sitä askarteluapua.

[Sarduli]

Meidän yhteinen harrastus on siis golf ja ajatus oli ottaa osa kuvista golfkentällä. Ajatus on esitelty sulhaselle ja kentältä kysytty että on ok. Tämä ei kuitenkaan ollut ainakaan toisen kaason mielestä kovin hyvä idea, koska mieheni ei ole kauan pelannut niin ei kuulemma voi vielä voi kutsua harrastukseksi??? WTF? Oon kyllä jo mielessäni päättäny, että muut saa ajatella ihan mitä haluaa ja voi vaikka sanoakin, mutta jos se musta hyvä idea niin sitte me tehdään niin. Ja puku on kyllä just sellanen kun mä halua...en aio ottaa kaasoja mukaan sovittamaan vaan yksi toinen kaveri lähtee (hänellä on ehkä enemmän tyylitajua). Mä luulen, että mun kaasot ei ehkä ollu ihan valmiita sille mun pukuidealle, koska se ei ollu ihan mikään perinteinen kermakakku.

[Unnaneiti]

Hmm..kuulostaapa mälsältä jos kaasot lyttää kaikki ideat. Toki mielipiteensä saa sanoa, mutta jos sinä morsiamena olet VARMA mitä haluat, miksi toisaalta edes kysyä kaikkeen muiden mielipidettä? En oikein ole ikinä ymmärtänyt, miksi kaaso järjestäisi MINUN häihini leikit/ ohjelmat yms?? Kaaso järjestää polttarit, minä ja sulhanen suunnittelemme itse ihan omat häämme, joka on kuitenkin meidän kahden suuri päivä

[Guest Tiina]

Jotenkin tiedän mitä ajatuksia käy pääsi sisällä tällä hetkellä.

Minulla on myös kaksi kaasoa. Kaksi ehdottomasti parasta ystävääni. Eikä ystävyytemme päälle ole mikään asia käynyt niin voimakkaasti kuin nämä häät.

Häät ovat parin kuukauden päästä ja minä toivon, että edes toinen kaasoistani olisi naimisissa. Ihan vain, että hän tietäisi miltä tuntuu olla morsian ja mitä on edessä häitä järjestettäessä. Sen sijaan, että saan apua kaasoiltani olen nyt joutunut miettimään sanomisiani ja tekemään lähes kaiken yksin.

En saisi huolehtia häistä niin paljon. Aika moni morsio varmaan tietää, että häiden suunnittelu on aikaa, jolloin kaikkea pitäisi miettiä samaan aikaan ja stressi on enemmän tai vähemmän pysyvä olotila. Nyt olen saanut enemmän huolehdittavaa siitä etten kuormita kaasojani liikaa. Niinpä. Olin pukuni korjaussovituksessa yksin. Voi kuinka olisin kaivannut jonkun jakamaan kanssani sen hyvänolon tunteen minkä hameeni näkeminen aiheutti.

Olen miettinyt miten asiat jatkuvat häiden jälkeen. Vaikka jokin osa minusta alkaa olla katkera ja kiukkuinen, kyseessä ovat kuitenkin ne parhaat ystäväni, joiden kanssa elämää ollaan taivallettu jo monta vuotta. Ehkä sitten kun on heidän vuoronsa mennä naimisiin, he tajuavat, mitä tekivät väärin ollessaan minun kaasoinani.

Kannustan kuitenkin sinua toimimaan omalla tavallasi. Olen aivan varma, että pukusi on upea jos se on sinun näköisesi. Etsi ympäriltäsi muita avuliaita ihmisiä, joku auttaa varmasti!

[Justiina77]

Ikävä lukea teidän murheistanne. Itse lähtisin siitä, että mikäli hermo menee, se on huono alku kaikelle tekemiselle. Ei ole kenenkään etu, jos juhlien järjesteleminen vie epätoivon partaalle. Kyse on kuitenkin KÄYTÄNNÖN asioista, jotka voi tehdä niin monella eri tavalla.

Koska en tunne taustojanne tarkemmin, tuntuu vain oudolta jos kaasoina on ystäviäsi, jotka eivät tunne makuasi tai puolisosi harrastuksia. Kuulostaa hassulta, että kaasoillesi vähemmän perinteinen puku ei "kelpaa". En tiedä, kannattaisiko kaasoja samantien ajaa ulos koko projektista. Tietysti, jos kaasovaihtoehtoja on pilvin pimein, voi vaihtaminen olla järkevää - jos sen tekee tarpeeksi aikaisin. Lienee selvää, että välinne saattavat vaarantua, jos päädyt "kenkimään" kaason tai molemmat tehtävistään pois.

Itselläni on vain yksi kaaso. Hän on minua viisi vuotta nuorempi, mutta aivan loistava ystävä. Olen antanut hänelle vain yhden, mutta erittäin tärkeän tehtävän. Jos hän haluaa, ehtii ja jaksaa, on kaaso tervetullut osallistumaan muihinkin aktiviteetteihin. Mutta vasta, kun se tärkein juttu on taatusti hoidettu. Jos minulla olisi kaasoni kanssa ongelma, keskustelisin hänen kanssaan kasvotusten aikuinen aikuiselle, mistä kenkä puristaa.

[pikku-pärä]

Samoilla linjoilla Justiina77:n ja Ötökän kanssa. Kun kuitenkin kyseessä on hyvät ystävät, pitäisi kai puhevälien olla siinä määrin kunnossa, että pystyisitte juttelemaan asiat kasvotusten halki. Pihalle potkimista harkitsisin tosi pitkään, vaikka varmasti ottaa päähän, mutta kun elämää on häiden jälkeenkin...

Toinen juttu, mikä omasta mielestäni on tärkeä (nyt siis paino sanalla omastani, koska kaikilla on lupa olla eri mieltä), on muistaa että vaikka kaaso(t) olisi(vat) morsiamelle kuinka rakkaita hyvänsä, heillä on myös oikeus olla ottamatta morsiamen hääpäivästä samanlaista hypeä kuin morsian itse. Kaason tehtävä on kunnia, joka mielestäni myös velvoittaa tiettyjä asioita, kuten tukea morsianta häiden alla, niiden aikana ja vielä niiden jälkeenkin kun tyhjyys iskee, sekä avustaa häntä yhdessä sovituissa asioissa. Kuitenkaan kaason velvollisuuksiin ei kuulu olla kaikesta morsiamen kanssa samaa mieltä (tuskin muissakaan, siis häihin liittymättömissä asioissa, ystäviä velvoitetaan aina nyökyttelemään hiljaa yhden ihmisen sanomisille ja tekemisille). Hissuliini oli oikeassa sanoessaan, että puku tulee todellakin olemaan vain ja ainoastaan sun päällä, eli sen pitää ehdottomasti miellyttää sua eikä ketään muuta. Kuitenkin, Ötökkää kompaten, itse varmaan pyytäisin perusteluja kaasojen eriäville mielipiteille, kun on kyse niinkin isosta asiasta kuin hääpuvusta. Jos vastaukset ovat luokkaa "No tota, mä en vaan oikeen tykkää", jättäisin omaan arvoonsa, mutta jos taustalla on jotain "Mun mielestä näyttäisit paremmalta sen ja sen mallisessa yläosassa, KOSKA.../Musta toi helman malli jotenkin lyhentää sun jalkoja, siks ei ehkä paras vaihtoehto/Ainakin tässä valossa toi sävy tekee sun ihonväristä tosi kalpean" -tyylistä, uskon että ottaisin mielipiteet tosissani. Valokuvausjuttu kuulostaa kyllä hassulta; en ymmärrä miksi ajatus ei heille sopisi jos se kerran sopii kentälle ja teille kahdelle. Jos te olette varmoja siitä, että juuri golfkenttä on teille niin henkilökohtainen ja läheinen paikka, että haluatte lopun ikäänne katsella siellä napsittua otoksia niin silloin se on varmasti juuri oikea paikka teidän hääkuvillenne. Eiväthän ne kummankaan kaason kirjahyllyä tule koristamaan.