Kaason kanssa ongelmia -vuodatusketju (yhdistetty ketjuja)

[Guest Pinjaliini]

On hän puhunut aikaisemminkin kauemmas muutosta, mutta pari viikkoa sitten kertoi pienessä sievässä, ettei halua muuttaa täältä minnekkään.

Töiden perässä he muuttavat, ja tottakai haluan heille pelkkää hyvää, mutta silti...

Kun kerran aikaisemmin on pystynyt puhumaan, miksei nyt?

Pelosta tuskin on kyse, sillä en ole vaatinut häneltä minkäänlaisia "kaason tehtäviä".

[Jonse]

Voi hitto, mä ainakin ymmärrän sua! Mä ainakin loukkaantuisin jos paras ystäväni ei minulle kertoisi että on muuttamassa 300 km päähän.

Juuri juteltiin tämmöisistä asioista parhaan kaverini kanssa (joka oli myös kaasoni kk sitten vietetyissä häissäni), että asioista kertomatta jättäminen on se pahin tapa loukata vaikka miten vaikeaa olisi kertoa jotain juttua. Sillähän loukkaa entistä enemmän sitä lähintä ihmistä koska totuus tulee kuitenkin julki jossain vaiheessa! Meillä ei ystäväni kanssa ole ikinä päässyt noin käymään koska jaamme aina kaikki asiat melkein ennenkuin niistä on puhuttu edes omille miehille!

Kannatan keskustelua kaasosi kanssa asiasta ja kerro että olet loukkaantunut, ehkä hänellä on siihen lieventäviä asianhaaroja! Ehkä tuo toista kautta saatu tieto onkin uutisankka, tai sitten niin tuore tieto ettei ystäväsi ole vain ehtinyt asiasta vielä ilmoittaa. Ehkä hän on halunnut säästää sinua uutiselta jos se vaikka ei olekaan ollut 100% varma ennenkuin ihan äskettäin...

Tuo välimatka taas, se ei kyllä varmaan ole este kaason tehtäville, minun kaasoni asuu yli 300 km päässä eikä välimatka ollut mikään ongelma! Olin myös itse hänen kaasonsa aikoinaan ja hyvin sain asioita hoidettua ja jeesattua häntä välimatkasta huolimatta.

Muokattu: March 5, 2008, käyttäjä: Jonse

[Minttu06]

Ehkä hän ei ole halunnut kertoa asiasta jos työpaikan saanti on ollut epävarmaa. Ovat halunneet ensin varmistaa että saavat työpaikan ennen kuin kertovat kenellekään. Itse olen juuri sellainen ihminen että en halua kertoa epävarmoja/keskeneräisistä asioista kenellekään. Kerron sitten kun asiat varmistuvat.

En ymmärää miksi alkuperäisen kirjoittajan tulisi tuosta suuttua, harmistua tai loukkaantua. JOKAISELLA meillä on oma elämä ja aina EI haluta kaikkea kertoa vaikka kyseessä olisi paras ystävä. Minulle tulee sellainen olo tuosta aloituksesta että Pinjaliina ei osaa ajatella kuin itseään ja häitään tällä hetkellä. Ehkö ystäväsi on todellakin halunnut varmistua että miehensä saa työpaikan ennen kuin alkaa siitä kertoilemaan. Ehkä häntä itseään pelottaa muuttaa 300 kilometrin päähän, ehkä hän ei haluaisi lähteä sinne, mutta on pakko. Minusta kaaso on tässä se joka tarvitsisi ystävää (ja hyvää sellaista). Toivottavasti Pinjaliina osaat suhtautua asiaan kypsästi ja ymmärtää myös ystävääsi. Hääsi eivät ole maailman tärkein asia!

[kullannuppu2364]

Mä en ihan ymmärrä, miksi se, että toinen muuttaa 300 kilometrin päähän (ja vaikkei siitä aiemmin kertonutkaan) tarkoittaa, että ystävyytenne olisi ollut hänelle vain pintapuolista?

[Guest entinenystävä]

Yhdyn täysin edelliseen. Aloittaja voisi yrittää asettua kaason asemaan. Ensinäkin kaasosi on tuskin helppo sinulle kertoa asiasta, koska pelkää reaktiotasi ja on halunnut odottaa työpaikan varmistumista. Toiseksi ehkä hänen on vaikea puhua asiasta, jos ei itse välttämättä haluaisi muuttaa ja kokee pettävänsä sinut.

Jaan tässä oman tarinani entisen kaason näkökulmasta. Minulle kävi niin, että hyvä ystäväni pyysi minua kaasokseen kauan ennen kuin hääpäivästä oli tietoa. Sitten häiden piti olla ensi vuonna, mutta yhtäkkiä ne ovatkin tänä vuonna ja sellaisena päivänä, joka minulle ei käy. Asun ulkomailla ja en valitettavasti voi lentää Suomeen koska tahansa jo ihan rahallisistakin syistä (tosin minulla oli paljon tärkeämpi syy kuin raha). Ilmoitin ystävälleni asiasta saman tien, jotta hän voisi pyytää toisen kaason. Ei ollut helppoa sanoa hänelle, että joudun rikkomaan jo kerran antamani lupauksen, mutta elämässäni on tärkeämpiä asioita kuin hänen häänsä ja minä tein valinnan parhaaksi kokemallani tavalla. Ystäväni loukkaantui niin paljon, kun en voikaan olla kaaso, että luulen ystävyytemme loppuvan tähän. Olen pyytänyt monesti jo anteeksi ja yrittänyt selittää, mutta hän ei tunnu sitä ymmärtävän, koska on käytännössä katkaissut välit kanssani. Tiedän, että häät ovat hänelle tärkeät, mutta tärkeämmät kuin ystävyys? Sanottakoon vielä, että olen itse menossa naimisiin myös tänä vuonna, joten tiedän jotain myös morsiammena olosta. Silti en ymmärrä hänen käytöstään. Surullista, kun ei aina pysty elämään ihmisten odotusten mukaisesti Toivottavasti aloittajalle ja hänen kaasolleen ei käy kuten minulle sen verran raskasta tämä on ollut.

[Pinjaliini]

Selvennyksen vuoksi selitän, että hän on ennen kertonut työsuunnitelmistaan ja muusta ja tosiaan sanoi pari viikkoa sitten ettei halua muuttaa minnekkään.

En todellakaan ole suuttunut koska "MINUN häääni menee pilalle nyt". En ole vaatinut kaasolta mitään muuta, kuin tukemista hääpäivänä, joten kai tämä oli väärä palsta yrittää saada muilta ajatuksia asiasta.

Ei häät ole joka paikassa 24/7 ensimmäisenä ajatuksessa.

[Minttu06]

^Eli mikä sitten on ongelmana, koska minusta asiassa ei olekaan mitään ongelmaa?

[Pinjaliini]

Niin, ei ole ongelmaa kun ei liity juurikaan häihin. Jonse ainoa joka ymmärsi.

[Minttu06]

Kaason vaihtaminen, ystävyys yksipuolista jne. Aika paksua tekstiä vain siitä syystä että ystäväsi ei ole kertonut muutosta aikaisemmin. Ihme touhua (tulee sellainen olo että olette nuoria), ei minun ystävyyssuhteet ole tuollaisista pienistä asioista ikinä muuttuneet. JOtkut kertovat todella aikaisin asioistaan ja jotkut eivät, ei siinä sen ihmeempiä.

[Guest entinenystävä]

Aloittajasta en tiedä, mutta minä ja (entinen) ystäväni ollaan kyllä jo kolmenkympin huitevilla (tosin Minttu06 taisi viitata vain aloittajaan, ainakin näin ymmärsin), mikä ainakin minulle tekee oman tilanteeni vielä vaikeammaksi ymmärtää. Tässä iässä on jo ehtinyt nähdä ja kokea sen verran, että pitäisi pystyä asettumaan myös toisen asemaan.

Aloittajalle vielä, että ymmärrän loukkaantumisesi, mutta ystäväsi tuskin tarkoitti pahaa. Joskus itselleen vaikeista asioista on vain vaikea puhua. Puhu hänen kanssaan ja yritä ymmärtää, kuinka pahalta hänestä voi tuntua jättää hyvä ystävänsä taakseen, vaikka puhelimet ym. toimivatkin. Jaksamista ja toivottavasti saat ystäväsi kanssa asiat kuntoon.

[tipitiina]

Niin, minua ainakin hämäsi se että aloittaja sanoi että ystävyys olikin paljastunut yksipuoliseksi muuton myötä. Miksi? Kun ystävä muuttaa kauas, hänen ystävyytensä ei olekaan aitoa?

Minä itse olen juuri tällainen kaaso, joka muutti morsiamestaan yli 300 kilometrin päähän. En muista kuinka kauan aiemmin asiasta morsiamelle (parhaalle ystävälleni) asiasta puhuin, mutta vaikka ollaan muuton takia monet itkut itketty, kertaakaan hän ei ole minua syyllistänyt. Minunkin muuttoni oli nopea päätös, en kyllä tiedä oliko noin nopea, mutta tavallista muuttoajatusta vauhdikkaampi tempaus.

Meidän ystävyytemme on edelleen ihan molemminpuolista. Välimatka etäännyttää meitä fyysisesti, mutta jos se etäännyttäisi henkisesti, emme olisi koskaan olleetkaan todellisia ystäviä. Meinaan vaan että kyllä sitä aikuisena löytää keinot ystävyyden ylläpitämiseen kilometreistä huolimatta.

[Jonse]

Mä ymmärrän edelleen täysin aloittajaa enkä voi ymmärtää miten pintapuolisia ystäviä teillä muilla on!

Siis mä en pysty ymmärtämään miten tosi ystävyys voisi olla niin pintapuolista että TODELLA suurta elämänmuutosta ei kerrottaisi vaan että se ystävä saisi kuulla sen jostain kiertokautta! Te muut ette nyt ymmärtäneet että aloittaja ei puhu omista häistään vaan siitä että miksi ystävä on jättänyt elämäänsä mullistavan uutisen kertomatta. Ja pohtii nyt että miten vähän hän tunteekaan tuota kaasoaan. Se kaason pesti on tässä aloituksessa ihan toisarvoinen asia, joskin tietysti tärkeää olisi että rinnalla häissä on ihminen jonka kanssa murheet ja ilot jaetaan.

Se on eriasia jos kaverukset soittelevat sillointällöin ja kaikki elävät omaa elämäänsä tyytyväisenä ja muiden, edes läheisten ystävien, muutto toiselle puolelle Suomea ei niin nappaa. Mutta toisille ystävyys ja asioiden jakaminen merkkaa ehkä sitten enemmän. Jos mä olisin muuttamassa vaikka yhtä kauas kuin tällä hetkellä asun ystävästäni, eli ettei tilanne tai välimatka muuttuisi edes niin kyllä mun ystävä olis eka jolle siitä kertoisin. Olis se aika karua että sit joskus parin viikon päästä muutosta tulis osoittenmuutoskortti...

[tipitiina]

Niin, nyt luin uudestaan tuota aloitusta.. On vaan jotenkin todella vaikeaa käsittää ettei kaaso olisi sanallakaan maininnut muuttamisesta. Tai jos hän oli kerran asiasta puhunut joskus niin eikö se ollut odotettavissa? Mua kiinnostais miten tämä kaaso on asiaa perustellut, että miksei hän ole sanonut yhtään mitään että asia todellakin on pitänyt kuulla kiertoteitse. Kuulostaa hyvin hyvin kummalliselta..

[janskun]

No kaikesta sitä voi stressiä repiä!! Huh Huh! Eihän tos ole mitään ongelmaa... jokainenhan muuttaa jossain vaiheessa, ei se ole ystävyyden loppu... ja on asioita joskus joita ei heti voi kertoa parhaalle ystävällekkään...

[Jonse]

Ja taas yks väärinymmärrys... eihän aloittaja sen vuoksi oo katkaisemassa ystävyyttään että kaveri on muuttamassa kauemmas, tai että kaason homma ei hoituisi vaan siksi että hänen mielestään ystävät ovat sen verran läheisiä että oletti tuollaisen jutun olevan ilmanmuuta asia josta ystävät juttelevat eikä asiaa pimitetä kunnes se tulee korviin jostain muualta.

Noh, turha tätä on enempää selittää, meillä aloittajan kanssa taitaa olla kokemusta ystävyydestä joka on valtavasti paljon läheisempää kuin monilla täällä.

[Minttu06]

^Just joo, tehdään nyt sitten ihme arvauksia millaisia muiden ystävyyssuhteet ovat. Minusta se on YSTÄVYYTTÄ että tuollaisen pienen asian johdosta ei edes mietitä pitäisikö ystävyys katkaista tai vastaavaa. Itselläni läheisimmät ystävät ovat ne joiden kanssa ystävystyin viisivuotiaana. Näihin vuosiin on mahtunut vaikka mitä, niin hyvää kuin pahaakin. MUTTA ikinä emme ole katkaisseet ystävyyttä tai vastaavaa. Kyllä niistä myrskyistä on aina selvitty ajan kanssa.

JA JOS OIKEASTI SE YSTÄVYYS ON TEILLÄ NIIN PALJON LÄHEISEMPÄÄ NIIN ON SE AIKA KYLMÄÄ, kun tuollaisen seikan vuoksi miettii onko se ystävyys ollut yksipuolista.

[janskun]

^Just joo, tehdään nyt sitten ihme arvauksia millaisia muiden ystävyyssuhteet ovat. Minusta se on YSTÄVYYTTÄ että tuollaisen pienen asian johdosta ei edes mietitä pitäisikö ystävyys katkaista tai vastaavaa. Itselläni läheisimmät ystävät ovat ne joiden kanssa ystävystyin viisivuotiaana. Näihin vuosiin on mahtunut vaikka mitä, niin hyvää kuin pahaakin. MUTTA ikinä emme ole katkaisseet ystävyyttä tai vastaavaa. Kyllä niistä myrskyistä on aina selvitty ajan kanssa.

JA JOS OIKEASTI SE YSTÄVYYS ON TEILLÄ NIIN PALJON LÄHEISEMPÄÄ NIIN ON SE AIKA KYLMÄÄ, kun tuollaisen seikan vuoksi miettii onko se ystävyys ollut yksipuolista.

'

Täysin samaa mieltä!

[janskun]

sitä paitsi tuskin sun kaverisi haluaa huudella miehensä työjuttuja...voi olla arkaluontoisiakin joskus...

[Guest Jonse ei kirj.]

Ei tartte sentään huutaa... Se oli vaan mun mielipide, toki erilaisia ystävyyssuhteita on varmaan yhtä monta kuin on ihmisiä. Mullakin on ystäviä joiden muuttoaikeista en varmsti tiedä mitään ennenkuin ovat muuttamassa, mutta kyllä: olisin surullinen jos tuo tieto omalta bestikseltäni tulisi vasta muuttoaamuna. Ja monesti varmaan ystävät keskenään ajattelevat erilailla toisistaan kuten tässä aloittajalla on käynyt, toinen haluaa jakaa kaikki asiat, toinen taas ei ilmeisesti koe sitä niin tärkeänä. En edes tiedä miksi näin intohimoisesti tätä asiaa täällä mekastan...

[Pinjaliini]

No onpas tänne kirjoiteltu.

Niin, minulle paras ystävä merkitsee ihmistä, jolle voi kertoa kaiken ja toisinpäin. Niinkuin joku kirjoittikin, että joskus asia tulee kerrottua ensin ystävälle ja sitten miehelle.

"..sitäpaitsi tuskin sun kaverisi haluaa huudella miehensä työjuttuja..."

Onhan tuo ennenkin "huudellu". Kerron minäkin mieheni työjuttuja hänelle.

Joku kirjoitti että kuulostaa, että olemme nuoria. Kyllä ollaan nuoria. Nuoriksi luokitellaan nykyään kaikki alle kolmikymppiset.

Ja vielä siitä, etten todellakaan ole välejä poikki pistämässä.

Suoraan sanoen tuntuu siltä, että on liikaa olla ystävyyssuhteessa täydellä sydämellä mukana. Joidenkin kirjoitukset tuntuu niin vähätteleviltä. Jonse on todellakin ymmärtänyt, mitä olen tarkoittanut.

Muokattu: March 6, 2008, käyttäjä: Pinjaliini

[olivia]

Mutta eihän siitä ystävän lopullisesta muuttopäätöksestä voi olla kovin kauaa aikaa, jos muutto vielä kaksi viikkoa sitten oli epävarmaa ja siitä silloinkin kuitenkin jo puhuttiin. Joten en kyllä näe, miten ystävä olisi salannut mitään tieten tahtoen. Vai olisiko ystävän pitänyt välittömästi jättää kaikki muu ja raportoida heti miehen työpaikan varmistumisesta kaikille kavereilleen. Jos työ varmistui vasta hiljan, niin eihän heillä välttämättä ole edes asuntoa selvillä eikä tarkkaa muuttoaikaakaan. Ainoa lisäinformaatio olisi ollut, että se aiemmin puhuttu muutto näyttää nyt entistä varmemmalta, mutta tarkemmin ei vieläkään tiedetä mitään.

Kannattaa ajatella asioita myös muiden kannalta ja tukea ystävää isossa muutoksessa (=muutossa).. Ehkä hänellekin on vaikeaa jättää ystävät ja siksi arasteli kertoa.

[Pinjaliini]

No joo...

Kävin tässä illalla kävelyllä... Menin ystäväni talon ohi ja siellä ne pakkaili tavaroita autoon.En viitiny mennä juttelemaan. Luulin että he ovat vielä kotipaikkakunnallaan käymässä, niinkuin ovat olleet viimeisen viikon.

En ymmärrä enää.

[Leleth]

Minä olisin kävellyt suoraan pihaan ja todennut "Ai te muutatte? Hassua kun ei ole se lopullinen päätös tullut puheeksi. "

Kyllä minä ainakin olisi pettynyt jos joku ystävistäni tekisi noin. Kun aiemmin on ollut puhetta siitä, että ehkä muutetaan niin kyllä minä infoaisin itselleni tärkeille ihmisille, että nyt muutto on sitten varma ennen kuin pakkaisin yhtään kippoa tai kuppia laatikkoon. Kun ei se asunnon saaminenkaan ihan yhdessä yössä tapahdu, niin, että seuraava päivänä esim. työpaikan varmmistumisesta oltaisiin muuttokuorman kanssa tien päällä.

Enkä varmaan ikinä enää pystyisi pitämään Pinjaliinan ystävän tapaisesti käyttäytyvää ystävää niin hyvänä ystävänä kun olen aiemmin pitänyt. Johtunee siitä, että kun tarpeeksi monta kertaa puukotetaan selkään niin väkisin oppii suojaamaan itseään pahimmilta kolhuilta.

[Peppi Pitkätossu]

Suoraan sanottuna ystävyys vaikuttaa aika pintapuoliselta, jos toinen mieluummin valittaa tällaisista asioista netin keskustelupalstoilla kuin ottaa puheeksi kasvotusten tai puhelimessa...

Jos uusi työpaikka on ollut epävarma, muuton on joutunut järjestämään tiiviillä aikataululla ja tämä ystävä on kaiken lisäksi hieman vastentahtoisesti muuttamassa miehensä työn perässä ilman että hänelle itselleen on tiedossa työtä tai opiskelua, ei ole mikään ihme, ettei asioista juuri sillä hetkellä halua tai jaksa keskustella edes hyvän ystävän kanssa. Tämä ystävähän voi jopa ajatella, ettei halua kaataa kaikkea mielessään vellovaa p**kaa Pinjaliinin niskoille!

Pitäisi myös muistaa, etteivät ystävät kuitenkaan ole yhtä läheisiä kuin perheenjäsenet, joiden kanssa eletään saman katon alla ja jaetaan myös se tylsempi arki. Ei tuollaisissa elämänmuutoksissa juuri niiden tapahtuessa välttämättä ehdi huolehtia ystävyyssuhteistaan, vaikka niin haluaisikin tehdä - tärkeämpää on huolehtia itsestään ja perheestään. Eikä tämä kuitenkaan tarkoita sitä, että olisi hylkäämässä ystävänsä...

[AlmaA]

Mielestäni kannattaisi selvittää asiat ystävien kanssa vaikka joskus itsensä loukatuksi tuntisikin. Joskus puheet voi muuttua niin paljon että jos jotain kiertoteitse kuulee ettei niihin ole luottamista. Kannattaa niellä ylpeytensä ja selvittää asia ystävän kanssa ettei ainakaan ole kysymys väärinkäsityksestä. Sitten jos vielä tuntuu loukatulta, voi tehdä omat päätöksensäystävän suhteen. Mutta suosittelen ensin puhumaan kasvotusten tai soittamaan ja kysyä asiaa suoraan. Ettei väärinkäsityksen takia ainakaan hyvää ystävyyttä heitä hukkaan!