Kaason kanssa ongelmia -vuodatusketju (yhdistetty ketjuja)

[andula83]

Noi kaasoasiat on hankalia... ja tosi inhottavaa jos tulee riita.

Kyllä mun mielestä jokaisen kaason täytyis suostua tehtävään ilolla ja ajatella että ehkä joskus on itse morsiamen tilanteessa jatoivoo silloin ymmärrystä ja apua.

Mäkin jo aistin happamia kasvoja kaasoissa kun ehdotin samanlaista kaasopukua... no aistin happamuuden ajoissa ja päätettiin että me mieheni kanssa maksetaan ne kaasopuvut, kun niitä toivotaan.

Kaasoni ovat mun hyviä ystäviä, enkä toivo mitään ristiriitoja . Olen ajatellut että pyydän mahdollisimman vähän apua, ettei kaasoille tule ylimääräisiä kustannuksia / vaivaa, kun eri kaupungeissa asutaan. Eikä se avunpyytäminen koskaan mitään helppoa ole. Se mulle nyt oli tärkeintä, että kaasot erottuvat juhlaväestä ja sointuvat häiden teemaan... ja hehe kai en jotain polttareita järkkää... Niitä pelolla odotellessa

[Briciola]

Mina pyysin alkuun kahta kaveriani kaasoiksi. Toinen Suomessa, toinen Englannissa. Suomen kaveri kieltaytyi silla syylla etta ei kuulemma kerkia. Sanoin sillon etten odota kaason (varsinkaan suomen paassa kun itse olen taalla) tekevan kovinkaan paljon, lahinna vaan itse haapaivana tarvitsen tukijoukoikseni.

Englannin kaaso suostui hommaan, mutta kun tuli kyse itse suunnittelusta, han suuttui kun emme sulhon kanssa olleet samoilla linjoilla tietyissa juhlaan liittyvissa kysymyksissa (alkoholi, viihde). Puhelimessa han ilmoitti minulle ettei halua olla enaa kaaso, koska en kuulemma tarvitse kaasoa kun teen paatokset sulhaseni kanssa. Mielestani tama oli vahan hassua, sulhaseni maksaa haat suurimmaksi osaksi ja se on myos hanen paivansa, ei vain minun ja kaason!! Tottakai haluan kysya hanenkin mielipidettaan.

Lopputulos on siis kaksi kieltaytynytta kaasoa (ja lahes tuhoutunut ystavyyssuhde koska ilmoittaessaan ettei ole enaa kaaso tytto paatti samalla "kaatoaa happoa haavoihin") - toinen kaaso kieltaytyi kun ei ole aikaa, toinen kieltaytyi kun en tarvitse hanta tarpeeksi.

Talla hetkella en ajattele kaasoista (kavereista) kovinkaan korkeasti. Tietysti saadaan nama haat jarjestettya ilmankin, olis vaan ollu kiva yhdessa suunnitella ja viettaa aikaa mutta jos ei niin ei. :'(

[Aatunen]

Pakko saada purkaa mieltä asiasta joka painaa mieltäni todella paljon Olen pahoillani jos tästä tulee pitkä sepustus, mahdollisesti myös sekava, mutta toivoisin kuitenkin että jaksatte lukea ja kertoa mielipiteitä

Tulevan aviomieheni ja minun piti alunperin mennä avioon jo vuonna 2006 jolloin pyysin myös ns. parhaan ystäväni kaasoksi mutta monestakin eri syystä jouduimme lykkämään häitämme jotka ovat siis kesäkuussa 2008. Jo silloin kun pyysin kaasoani kaasokeni hän sanoi että suostuu ilomielin kunhan hänen ei tarvitse "pyörittää" mitään tai pitää mitään puheita. Suht pitkällä olemme suunnitelmissa ja olemmekin todella tyytyväisiä suunnitelmiin, häämme ovat juuri sellaiset kun me molemmat haluamme, toisin sanoen aika perinteiset tanssihäät. Kaasoni (sanotaan vaikka Mari) on jossain vaiheessa keväällä menossa oman avomiehensä kanssa avioon maistraatissa jonka jälkeen he haluavat ns. ryyppyjuhlat mutta heillä ei ole mitään tarkkoja suunnitelmia (ei päivämäärää, paikkaa yms.). Kerrottakoon vielä että Mari äskettäin menetti toisen lapsensa huoltajuuden lapsen isälle (joka ei siis ole nykyinien avomies) ja lapsi asuu nykyisin isänsä luona.

Asumme Marin kanssa aika kaukana toisistamme mutta olen yrittänyt kuitenkin pitää hänet koko ajantasalla. Viikonloppuna hän kävi meillä avokkinsa kanssa ja kertoilin meidän hääsuunnitelmistamme koska ajattelin että hän kaasona haluaisi tietää ja olisi kiinnostunut/ innoissaan asiasta. Kerroimme hänelle bändistä jonka olemme valinneet jolloin Mari tokaisi että "humppa" häät joissa hän ei aio tanssia ja nyrpisti nenäänsä eikä halunnut edes kuulla minkälaista musiikkia ko. bändi soittaa (meillä siis CD). Näyttäessäni hänelle mallia kutsukortista hän sanoi että kortti on todella tylsä ja yksinkertainen, mitäänsanomaton. Näyttäessäni lehdestä minkätyylisen morsiuspuvun haluaisin hän totesi vain että "ahaa" ja rupesi selailemaan lehdestä itselleen sopivaa pukua. Kertoessamme hänelle häämatkasuunnitelmistamme hän sanoi suoraan ettei häntä kiinnosta. Loppuilta menikin sitten höpötellessä niitä näitä mutta asia jäi vaivaamaan minua ja tulevaa miestäni.

Eilen laitoinkin hänelle viestiä että haluaako hän todella olla kaasoni koska kritisoi aika rankasti jokaista valintaamme/suunnitelmaamme ja että pahastuimme hänen sanomisistaan. Sanoin myös että en halua kaasoksi ihmistä joka tuntee olevansa pakotettu enkä pahastu mikäli hän haluaa muuttaa mieltään vaan enemmän pahastun jos hän on kaaso vaikka ei sitä haluaisi olla. Tämän jälkeen hän soitti ja "haukku" minut, että ei minulle voi sanoa mitään ilman että loukkaannun (tämä oli ensimmäin kerta kun näytin/sanoin pahastuneeni hänen sanomisistaan!!), eikä hän saa sanoa mielipiteitään, hän ei aio miettiä miten sanoo mielipiteet, kyllä hän voi olla kaasoni mutta ei sitten aio sanoa mitään mielipiteitä mutta ei myöskään aio ryhtyä "p***rsnuolijaksi", sitten hän ei halunnutkaan olla kaasoni mutta ei myöskään tule häihimme koska minulla "on parempi kaaso tiedossa enkä vain halua sanoa Marille etten halua häntä kaasokseni" ja lopuksi tokaisi vain ettei häntä kiinnosta muu kuin lapsensa ja löi kuurin korvaani. Koko tämän puhelun ajan yritin selittää että mielipiteitä saa ja pitääkin olla mutta joskus voisi miettiä miten asiat sanoo tai sitten olla sanomatta (en siis koko iltana kysynyt hänen mielipiteitään vaan kerroimme minkälaisen häät olemme suunnitelleet), kyseessä on kuitenkin meille todella suuri ja merkittävä päivä

Ymmärrän että Marilla on tällä hetkellä todella rankkaa, itse asiassa voin vain kuvitella kuinka kauheaa se on kun oma lapsi muuttaa pois kotoa, mutta toisaalta minä yritin hieman piristää/inspiroida häntä kertoilemalla asiasta jonka ajattelin kiinnostavan häntä Nyt on sellainen tunne etten todellakaan halua häntä kaasokseni enkä halua myöskään kertoa hänelle mitään hääsuunnitelmistamme

Kiitoksia että sain purkaa mieltäni asiasta joka todella painaa mieltä

[Anks]

Hui. Aikamoinen kaasotus... Mitäs tuohon nyt sanois.

Mun mielestä on ihan ymmärrettävää että hän ei toimi kaasonasi, koska hänen henkilökohtainen elämänsä ei ole nyt sillä mallilla, että voisi selvästikään olla sinun ilon ja onnen juhlassa mukana!

Tsemppiä ja jaksamisia

Hauskaa uutta Vuotta

[villiminkki]

Kuten itsekin totesit, kaasollasi ei itsellään ole nyt asiat kohdallaan. Hän käy läpi surullista aikaa ja vaikeita asioita ja kun ei voi ilota omasta elämästään voi toisen elämästä iloitseminen tuntua ylivoimaiselta... ikävä kyllä. Tämä ei tarkoita etteikö hän olisi onnellinen puolestasi. Hän ei luultavasti vaan kykene nyt iloitsemaan ja osoittamaan sinulle kuinka välittää. Hän sulkeutuu.

Sinä et tehnyt mitään väärää. Tietenkin haluat puhua suuresta päivästäsi ihmiselle, joka on osana sitä!

Minä itse ajattelin pyytää kaasokseni yhtä ystävääni, mutta kuulin että hänellä on omassa perheessään asiat aika solmussa. Jäähdytin ajatuksen tämän takia ja huomasin varovani mainitsemasta koko hää-asiasta hänelle mitään. Jossain välissä tämä tuli kuitenkin puheeksi ja hänen suloinen lapsensa päätyi morsiusneidoksenikin, mutta edelleen arkailin hänelle puhua mitään, vaikkei minun onneni (eikä sununkaan:) todellisuudessa olekaan keltään pois. Tiesin, että se voi kuitenkin nyt tuntua epäoikeidenmukaiselta. Tämä ystäväni alkoi sitten kyselemään itse häistäni ja toi esille kuinka ihanaa on ajatella joitakin mukavia asioita vaihteeksi ja irtautua omasta elämäntilanteesta. Tämä oli se toinen ääripää käsitellä asioita.

Hänen kommeteistaan päätellen hänelle kuitenkin merkkaa paljon se, että olet hänet kaasoksesi ottanut. Hän luultavasti loukkaantuu jos otat jonkun toisen kaason, mutta entä jos ehdotat, että hän saa kaverikseen jonkun. Tämähän helpottaa hänen hommaansa, joka on hänelle nyt raskaan tuntuinen, mutta hän saisi silti osallistua. Sinuna antaisin tilanteen levätä hetken ja laittaisin sitten vaikka mailina (enemmän aikaa pohtia asioita, eikä tarvitse samantien vastata) viestiä, että hän on sinulle tärkeä. Kerrot, että sinulle merkitsee paljon, että kaiken tämän keskellä hän olisi sinun rinnallasi suurena päivänä. Voisit kertoa miettineesi, että jos hän haluaa, niin voit pyytä toiseksi kaasoksi jonkun, joka voi hoitaa hänelle ne epämieluiset tehtävät ja keventää taakkaa. Voit myös sanoa, ettei hän ole yhtään huonompi ihminen jos kokee ettei nyt tämän hetkisessä elämäntilanteessa psyty olemaan kaasosi.

Muista kuitenkin, että päivä on teidän kahden ja ikimuistoinen. Ajattele myös itseäsi ja omaa jaksamistasi.

Voimia sinulle!

[Aatunen]

Ajattelin nyt hieman päivittää tilannetta koska ehkä asiat kääntyivätkin parhain päin

Mari yritti kirjoituksen jälkeen vielä haastaa riitaa mutta en lähtenyt mukaan siihen, totesin vain että oli miten oli, en jaksa riidellä sellaisesta asiasta. Mari vastasikin siihen että kiittää kunniasta että kysyin häntä kaasokseni mutta "ei halua olla jotta ei pilaa häitämme enempää". Tähän totesin vain että asia on puolesta okoo enkä pahastu siitä. Tämän jälkeen Marista ei ole kuulunut mitään, ei edes hyvän uuden vuoden toivotuksia vaikka minä sellaisen laitoin hänelle

Olin ennen koko tätä tapahtumaa Marin kanssa päättänyt pyytää lapsuudenystävääni myös kaasoksi ja pyysinkin ja sulhanen pyysi hänen miestään BM:ksi ja he suostuivat, olivat todella innoissaan ja otettuja asiasta Heidän reaktionsa oli aivan päinvastainen kuin Marin, kyselivät ja olivat innoissaan, eivät kritisoineet tai kommentoineet muuta kuin positiivisella tavalla! Joten nyt on huomattavasti parempi mieli, nyt on tunne että minulla on kaaso joka oikeasti on iloinen ja onnellinen puolestani

Kiitos villiminkki ja Anks kannustavista kommenteista!

[villiminkki]

Ihanaa, että tilanne setviintyi!

On enemmän kuin tärkeää ettei koko ajan tarvitse varoa sanojaan ja voi tuntea kaasonsa olevan aidosti onnellinen ja mukana häissänne ja suunnittelussa!

Onnittelut:)!

[tinjami]

Kannan minäkin korteni tähän kekoon...

Ihmissuhteet ovat aina vaikeita, miksi siis ei kaasoasiatkin?

Itse otin n. 1,5kk sitten kaasoni kanssa yhteen, asiasta, josta en ole enää edes varma. Tai siis, juttu lähti jostain ihan mitättömästä, josta hivenen tulisieluinen kaasoseni otti nokkiinsa ja hommahan levisi käsiin. Hän ilmoitti, ettei halua olla kaasonani, koska hänellä ei moiseen aikaa ole. Suurin riita oli siitä, kun kysyin onko hän ehtinyt valikoimaan puvun itselleen. Olimme sopineet, että kaasot saavat valita itse puvut sovituilla toiveilla ja minä maksan ne. Kun hän ei ollut ehtinyt sitä etsiä, niin suuttui minulle...

No, joka tapauksessa. Nyttemmin hän ei vastaa viesteihini, vaikka olen yrittänyt jouluja toivotella ym. Hyväksyn kyllä hänen "kiukkunsa", mutta hän on myös poikamme kummi, joten odottaisin edes jonkinlaista vastausta. Uuden vuoden toivotuksetkin lähtin pojan nimissä kummitädille...

Aion antaa pölyn hälvetä vielä hetken ja sit soitan hänelle. Haluan puhua asiat selviksi, oli lopputulos mikä tahansa.

Eniten harmittaa toisen kaasoni puolesta. Vaikka teenkin lähes kaiken itse, niin en epäile hetkeäkään, etteikö hänellekin olisi tekemistä. Nyt kaikki kaatuu tämän yhden kaason niskaan. Ei, älköön nyt kukaan ymmärtäkö väärin, en aio vaatia kaasoltani mitään järjettömyyksiä ja kaikki askartelut ym teen itse, mutta pelkästään jo se hääjuttujen kuuntelu ei välttämättä ole täysin eri elämäntilanteessa elävälle kaikkein riemastuttavinta ajanvietettä...

[Guest Larynka]

Voi ei, anna kaason olla. Et sinäkään tuota tarvitse. Anna olla. Mulla on ollut joskus vastaava tilanne ja venytin ymmärrystäni niin etten jaksanut enää oikein itsekään olla. Ystävän menettäminen sattuu, mutta on valitettavan yleistä. Ihmiset muuttuu ja tilanteet muuttuu. Ne asiat mitkä pitivät yhdessä eivät enää olekkaan olemassa. Älä turhaan ota haukkuja nk. ystävältäsi.

[Aatunen]

Juuri vastaavanlaisen tilanteen läpikäyneen sanoisin että pyydä jotain toista ystävääsi kaasoksi ja ilmoita näille kahdelle ettei heidän tarvitse vaivautua kaasoiksi! Itse kysyin loppujen lopuksi erästä lapsuuden sytävääni (olemme siis hyviä ystäviä vieläkin) kaasoksen enkä paremmin olisi voinut valita, hän on todella mahtava kaasona!

[Guest Miiam]

Pyysin yhtä kaveriani jonka olen tuntenut ihan taaperosta asto ja hän suostui. Ihanaa kun kaasona on rakas ja tärkeä ystävä

[SISSI07]

Täällä kanssa yksi epätoivoinen jolla ongelmia kaason kanssa.

Valitsin en perinteistä kakkua hääkakuksemme ja kaasoni ei tykânnyt siitä vaan ilmoitti asian tyyliin " eikat nyt tuollaista kakkua oteta...". Itse koin ko.asian hyvin loukkaavana ym.ja jopa luottamukseni hâneen on nyt huono.

Tilanne on nyt se etten tiedâ haluanko häntâ enään kaasokseni kun ajattelemme nâköjâân hâistâ eri tavalla.Nehän ovat minun ja sulhaseni hâât ja meillä lienee oikeus valita juuri sellainen kakku minkä haluamme.

Olen surullinen ja kovin kovin masentunut.

Muokattu: January 19, 2008, käyttäjä: SISSI07

[Mariliini]

Minullakin oli ongelmia kaasoni kanssa.

Elikkäs puolitoista viikkoa ennen häitä mummoni kuoli. Soitin asiasta itkien kaasolleni, joka ilmoitti samassa puhelussa että ei tule häihimme vaan vaan lähtee poikaystävänsa kanssa Bulgarian Kultahietikolle...

Olin pyytänyt häntä kaasoksi 10kk aikaisemmin. Lisäksi ko. henkilö on poikamme kummi.

Että sellasta meilläpäin...

[mansikka06]

Luin vain ensimmäisen viestin..

Musta olisi ihan ymmärrettävää että kerrot kaverillesi että etsit itsellesi toisen kaason.

Kaason tehtävä on kuitenkin -ainakin omasta mielestäni- toimia morsiamen uskottuna, tukena ja ennen kaikkea "juoksutyttönä"

Jos toinen ei halua tehdä mitään, eikä hän ole kiinnostunut mistään, ei hän ainakaan minun mittapuussani olisi minulle sopiva kaaso.

Onneksi teillä on suunnitelmat hyvällä mallilla, ettei tuo kaason kiukuttelu/vaihtuminen/miten ikinä asia sitten ratkeaakaan, vaikuta negatiivisesti teidän häiden järjestelyiden kulkuun.

Toivottavasti asia selviää

Kurkkasin tästä pari edellistäkin kirjoittajaa, ongelmia tuntuu kaasojen kanssa olevan.

Suosittelisin varmaan kaikille, että ottavat pienen audienssin kaasojensa kanssa, kertovat tälle että kenen häitä tässä ollaan oikein juhlimassa ja että millainen kunkin kaason rooli on.

Mun sisko on mun kaaso, on jo kovasti suunnittelemassa kaikkea mutta oon toppuutellu että äläpäs nyt, ne on mun häät; sun häät on sit sellaset ku SÄ haluat

Kyllä mun mielestä kaasous on kunnia-asia joka tulee hoitaa kunnolla. Se on myös asia, josta saa kieltäytyä jos kokee ettei pysty suoriutumaan tehtävästä.

Muokattu: January 25, 2008, käyttäjä: mansikka06

[Minc]

Täälläkin yksi kaaso-ongelmainen. Erinäisistä syistä en halua enää, että toinen pyytämistäni kaasoista on kaasoni. Hän ei ole pitänyt yhteyttä 2kuukauteen, ei tullut edes jouluna eikä uutena vuotena edes tekstiviestiä. Eli toisin sanoen häntä ei kiinnosta tippaakaan häämme, tuskin edes elämämme enää. Miten nyt sitten ilmotan tälle ihmiselle, että en halua häntä kaasokseni? Haluan, että kaasoni on oikeasti kiinnostunut häistämme ja haluan, että kaasoni on oikeasti ystäväni. Tämä henkilö on kuitenkin sellainen, että tiedän että loukkaantuu kun ilmotan, etten halua häntä enää kaasokseni. Miten sen ilmaisen?

[Leia74]

Suoraan sanottuna en voi kuin ihmetellä minkälaisia "ystäviä" teillä on... kuka voi käyttäytyä tuolla tavoin, jos on lupautunut kaasoksi ja on olevinaan ystävä? Kyseisestä kunniasta kun voi todellakin kieltäytyä, jos ei kiinnosta. Eikä omat ongelmat ole mikään selitys huonolle käytökselle. (Ja tämä on VAIN mun mielipide, mutta ihmettelen myös sitä minkälainen äiti menettää lapsensa isälleen, ei siis taida olla muutenkaan AP:n kaasolla kaikki kohdallaan... Suomessa on äidit noissa tilanteissa kuitenkin aika vahvoilla, joten pitää tehdä jotain tosi väärin - mutta tämä siis aivan toisarvoinen juttu tässä keskustelussa)

Ei tulisi mieleenkään, että arvostelisin oman morsiameni valintoja, vaikka en niistä pitäisikään. Sehän se vasta pöyristyttävää olis, että he suunnittelisivat häänsä mun mielen mukaan. Ja haluaisinko, että heillä olisi samanlaiset häät kuin meillä? En tod....

Mutta kaasoilu on kyllä kieltämättä yks tapahtuma, josta taas oikeat ystävät tunnistaa.

Oma kaasoni oli aivan loistava, polttarit mahtavat enkä edes odottanut mitään raatamista häittemme eteen. Pääasiassa kaasoni kertoi mielipiteensä sitä kysyessäni ja kyselinkin paljon, mutta ongelmia ei ollut kun makumme on todella samanlainen.

Ystävyyssuhteita on kyllä monenlaisia, mutta miettikään ihan oikeasti tarkkaan kenet kaasoksi pyydätte... Toivottavasti kaikki löytää sen oikean uskollisen ystävän kaasokseen

Tässä vuosien saatossa on kyllä melkein unohtunut, että on itselläkin yks ärsyttävä kokemus kaasona olemisesta. Todella hyvä ja pitkäaikainen ystäväni pyysi minua kaasoksi. Samaan aikaan paikalla oli kuitenkin eräs toinenkin henkilö, joka tiesi häistä ennen minua (!) ja ilmoitti myös olevansa kaaso. Ystäväni kyllä tiesi, etten erityisen hyvin tämän henkilön kanssa tule toimeen ja lisäksi hän oli tuttavamme todella lyhyeltä ajalta. Myöhemmin selvisi, että tämä tyyppi oli tyyliin ilmoittanut tulevansa kaasoksi, mutta ystäväni ei saanut sanottua, että ei kiitos. No, sanomattakin selvää, että kun emme olleet ollenkaan toisen kaason kanssa samalla aaltopituudella niin hankaluuksia tulee ja polttareiden suunnittelu oli yhtä helvettiä ja pileetkin syvältä. Itse olin vielä raskaana ja jouduin selvin päin kattelemaan sitä ihme rallia koko illan... puuuh.

Toivottavasti en loukkaa ketään arvostelemalla ystäviä... kyllähän ne ihmiset muuttuu lyhyessäkin ajassa eli jos ei ole nähnyt vähään aikaan niin se ystävä voi olla aivan toinen henkilö kuin vuosi sitten.

Tsemppiä!

Muokattu: January 30, 2008, käyttäjä: Leia74

[SISSI07]

Olet aivan oikeassa kaikessa mitä kirjotit Leia74 .

Itse olen nyt saanut vâlini paremmaksi kaasoni kanssa ja kakkuriita on selvitetty mutta katsotaan nyt sujuuko kaikki hyvin loppuun asti.!

[jerika]

on hyvä, että on tällaisia foorumeita, joihin voi avautua kun häästressi yllättää. säästää monta ystävyyssuhdetta. : :lol:grin:

joo.... olen avautunut täällä kaasostani, muiden marmatuksesta jne. minulla vaan on ollut tunne, että juhlamme ovat enemmän vieraita varten kuin meitä. sanoin kaasolleni, että kun meillä ei ole morsiusneitoja, niin toivoisin hänen kulkevan minun ja saattajani takana "alttarille". hänen mielestään se olisi tyhmää, koska kaason ei sitä kuulu tehdä, vaan pienten lapsien. sanoin, että minä todella tarvitsisin häntä siihen, koska se lievittäisi jännitystäni ja merkitsisi minulle paljon. hänen mielestään se ei kuulu etikettiin ja hän ei tiedä häitä, missä näin olisi toimittu.

meidän häidemme piti muutenkin olla ilman iltapukuja, etikettejä ja kaavoja. sanoin, että minä haluan tehdä niin kuin minä haluan, enkä niin kuin muut tekevät omissa juhlissaan. hän tänään tokaisi takaisin, että hänpä tekee niin kuin muut, eikä niin kuin minä haluan. ensin en reagoinut mitenkään, mutta nyt asia vähän vaivaa. eikö häät kuitenkin ole (ainakin yleensä) vain kerran elämässä? ja silloinhan niistä pitäisi tulla morsiusparin näköiset, eikä muiden. en jaksa aiheesta tapellakaan, mutta mielestäni minulla on oikeus loukkaantua edes vähäsen. miksi meidän juhlat täytyisi olla kuten toistenkin? olemme muutenkin tehneet myönnytyksiä toisten mielen mukaisesti koko juhlan järjestelyssä. ne eivät enää vastaa ihan meidän mieltymyksiämme, mutta se, että vihkitilaisuuskin pitää tehdä toisten mielen mukaan!!!

kiitos ja kumarrus! ja jos jollain olisi kannanottoja niin antaa tulla vaan. olenko oikeasti liian itsekäs kun haluan jotain, mikä ei ehkä täysin vastaa yleisiä normeja?

[Hunna84]

ei, et todellakaan ole liian itsekäs! tietenkin omien häiden tulee olla sellaiset, kuin itse haluaa! mielestäni kaaso on tässä tilanteessa itsekäs....... jos teillä ei ole etiketillä väliä, niin miksi kaasolla, koska ne eivät ole hänen häät. omissa häissään hän saa noudattaa etikettiä niin paljon kuin haluaa! toivottavasti saatte selvitettyä asian!

[Minc]

Eilen sitten laitoin tälle ex-kaasolle viestiä asiasta. Eipä sitten vaivautunut edes vastaamaan. Että näin. Mutta onpahan asia nyt sitten selvä. Ei vaan vieläkään pysty ymmärtämään miten oikeesti voi ihminen muuttua muutamassa kuukaudessa täysin toiseksi...

Mutta, nyt mulla on kaksi maailman parasta kaasoa Kyllä tämä tästä taas.

[Minttu06]

Ei minusta ketään (edes kaasoa) voi pakottaa kulkemaan teidän takananne. Itse ainakin kaasona voisin kokea tilanteen aika epämukavana.

[Cartsa]

^Ai?!? Mä oon kaasona kulkenut morsiamen perässä eikä tuo minua haitannut yhtään..

[Peppi Pitkätossu]

No, ihmiset ovat erilaisia. Tilanne voi olla jännittävä paitsi morsiamelle, myös kaasolle. Kaikista ei vain ole huomion keskipisteeksi, mikä heille salittakoon.

[Cartsa]

Mutta onko asiasta laadittu jokin sääntö että kaason on kuljettava ensin johon aloittajan kaaso voi vedota vaiko mitä?? Vai onko tuokin perinne tullut jenkeistä jolloin ne 25 kaasoa tepastelee ennen morsianta?

On se vaan niin tylsää kun tulee tuollaista vastaan jolloin kaaso pilaa koko touhun..

[heko]

Jos on kaason tehtävään suostunut, niin voisi kyllä miettiä vähän, mitä se pitää sisällään. Ei, kaason ei pidä suostua mihin tahansa, mutta ei tämä nyt ole mikään mahdoton pyyntö ja lisäksi kaason perustehtäviä.. antaa tukea morsiammelle hänen sitä pyytäessä ja pyytämättäkin ...

Tsemppiä! Ja pidä puoles, ne on teidän häät, joita ei todellakaan tarvitse vääntää piparkakkumuotilla!