Ei ammattikuvaajaa / Itse otetut kuvat/videot (yhdistetty)

[Limona]

Miten muuten määrittelette ammattikuvaajan vs. harrastekuvaajan? Esim. alan koulutus tuntuu olevan harvinaista monilla ns. huippukuvaajillakin eli monet ammattilaiset ovat lähteneet alalle harrastepohjalta.

[morsatar]

^ Melkeinpä sanoisin, että jos veljesi ei kameran käyttöä hallitse, niin idea ei ehkä ole paras mahdollinen. Kannattaa miettiä, olisiko vieraissa joku joka mahdollisesti olisi kuvannut vähän enemmän?

Ajattelinkin että pitää vähän hänen kanssaan katsoa että miten se onnistuu ja minkälaisia kuvia hän ottaa ja miettiä sitten asiaa enemmän.

[SyysQ]

Meille tulee nyt vuosi häistämme ja jälkeenpäin kaikkein tyytyväisin olen siihen ratkaisuun, että otimme ammattikuvaajan koko häidemme ajaksi kuvaamaan. Pitkään asiaa pohdimme ja kauhistelimme hintoja, mutta lopulta päädyimme kuitenkin varaamaan kuvaajan, jonka portfolion kuvat miellyttivät meitä eniten, vaikka olikin aika hinnakas. Lisäksi kuvia ottivat myös mieheni käly (kuvaa jonkin verran työkseen ja omistaa ammattikameran) sekä tätini mies (harrastanut kuvaamista yli 30v. ja omistaa ammattikameran). Näiden kahden kuvia (jotka toki olivat ihan hyviä) ei voi verratakaan ammattikuvaajan otoksiin. Lisäksi molemmat sanoivat, että olivat tyytyväisiä, kun saivat keskittyä vain juhlimiseen ja "huvikseen kuvaamiseen" kun tiesivät että ammattilainen on paikalla.

Juuri katselin häistämme otettuja kuvia ja niissä välittyi kyllä häiden tunnelma vieläkin upeasti. Hääpuku on myyty, "tilpehöörit" jaettu tarvitseville kavereille ja sormuskin jo hieman haalistunut, mutta kuvat ovat säilyttäneet vetovoimansa. Tein niistä juuri kirjan miehelleni hääpäivälahjaksi, ja kuvien mukana pääsin jälleen kerran takaisin siihen ihanaan fiilikseen joka meillä vuosi sitten oli.

Joten haluan vain rohkaista jokaista miettimään tarkasti mihin asioihin häissään haluaa satsata.

[marabello89]

Meille ei tule ammattikuvaajaa. Meillä on pienen budjetin häät, joten ammattilaisen palkkaaminen koko päiväksi ei ollut edes vaihtoehto. Viralliset kuvat ottaa sulhon 17-vuotias pikkusisko joka harrastaa kuvausta ja omistaa hyvät välineet. Halusimme hänet ottamaan nuo kuvat siksi, että hänellä on taiteellista näkemystä ja pidämme hänen ottamistaan kuvista. Juhlassa päävastuu kuvaamisesta on sulhon sedällä, joka kuvaa työkseen remonttikohteita ja on kuvannut myös melko paljon häitä.

[hömppä]

minua pyydettiin kuvaamaan äitini pieniin häihin, ja toki suostun. Olen kuvannut omaksi ilokseni jonkin verran, ja noin muuten taiteellista näkemystä löytyy kyllä ihan opintojenkin puolesta, vaikken valokuvausta sentään opiskele. äidillä on itsellään ok digijärkkäri, jolla kuvia räpsin. hyvällä kameralla+näkemyksellä uskon saavani kelpo otoksia, vaikken kaikkia kameran asetuksia hallitsekaan.

omia häitäni vietän ensi kesänä, ja koitan kovasti pähkäillä valokuvaushommaa.. ammattikuvaaja oli kyllä varma nakki, mutta saattaa olla että joku enemmän kuvaillut tuttu saa hoitaa juhlien kuvaamisen ja varsinaiset hääkuvat ottaa ammattikuvaaja

[Cressie]

^Minä sanoisin, että kameran tuntemuksella, hyvällä kameralla ja taiteellisella silmällä saa hyvää aikaan. Meinaan sillä kameran tasolla ei ole merkitystä ellei kameran asetusten säätö ole tuttua. Kyllä toki automaattiasetuksillakin pääsee alkuun, mutta ei se ihan sama ole. Nimim. Kokemusta on!

[marabello89]

Tulipas muuten yksi pointti mieleen tähän keskusteluun liittyen, kun niin monilla täällä on kovin kärkeviä mielipiteitä siitä, että juhliinkin pitäisi ehdottomasti palkata ammattikuvaaja.

Itse olen aina välillä katsellut mielelläni vanhoja valokuvia, esim. omia lapsuuskuviani, vanhempien nuoruuskuvia, kuvia joita olemme sulhon kanssa räpsineet yhteisen elämämme varrelta, jotain tuttujen kuvia jne. Tarpeetonta kai sanoa, että nämä eivät ole mitään ammattilaisotoksia, vaan peruskameroilla otettuja, osa huonoja, osa hyviä (vaikkakaan eivät varmaan oikeasti kuvaukseen perehtyneiden mielestä). Sellaisia kuvia, mitä nyt tavalliset ihmiset yleensä ottavat. Ja silti näitä kuvia on mielestäni hauska katsoa ja ne välittävät sen muiston ja tilanteen. Ei jotain vauvakuvaa katsoessa vaan tule mieleen että "onpas tässä nyt asettelu päin persettä ja varjot miten sattuu". Ei minusta hääjuhlastakaan otettujen kuvien ole edes tarkoitus olla mitään hienoja taidekuvia, vaan nimenomaan rinnastan ne muihin elämänmenoa ikuistaviin kuviin. Potrettikuvat ovat sitten niitä, joiden soisi olevan tarkempaa laatua. Toki ymmärrän niitäkin, jotka haluavat taiteellisia kuvia juhlasta ja ovat valmiita siitä maksamaan, mutta hekin saisivat ymmärtää, etteivät kaikki suhtaudu hääkuviin yhtä vakavasti. Jos itse ei ole mikään valokuvauksen asiantuntija joka kiinnittää huomiota kaikkiin virheisiin, niin kyllä ne keskinkertaisetkin kuvat toimivat muistona häistä.

[Guest IdEgo]

Mua harmittaa kun en itse voi oikein ottaa kuvia.. Meillä on hyvä järkkäri ja pitkä putki, ja tiedän itse minkälaisia kuvia haluaisin ottaa.

Juurikin näin. Minä tahtoisin myös ottaa kuvat häistämme, mutta se taitaa olla mahdoton tehtävä. Olemme suunnitelleen niin, että kuvausta harrastava ystäväni kuvaa ennen varsinaista hääpäivää (kun menemme maistraatissa naimisiin) muutamia potretteja. Olemme molemmat innokkaita kuvaajia ja yhdessä varmasti saamme kuvista paljon irti.

Lisäksi sellainen juttu, että on aika hirveää poseerata ammattilaiselle - ainakin omasta mielestäni. Siksi jokin tuttu on paljon parempi vaihtoehto. Taiteellinen silmä, valon merkitys ja jopa yllätyksellisyys ovat ehkä tärkeimmät jutut kuvien onnistumisessa. Suurin murheeni siis ei ole kuvaajan ammattitaitoisuus, vaan se että miten pystymme poseeraamaan kuvissa luonnollisesti - se on paljon vaikeampaa kuin kuvaaminen. Pitänee ottaa paljon kuvia hyvin kaukaa ja selkäpäin sitten vain.

Jos kuvaaja on tuttu, on tietenkin arveluttavaa, että koko juhla-aika menisi kuvaamiseen. Sitä en halua, mutta onneksi meillä on häissä kolme kuvaajaharrastelijaa. Jos jakaa niin, että yksi ottaa kirkosta muutaman, yksi hääkakun leikkauksesta ja yksi häävalssista (siinäpä ne meidän ohjelmat ), niin yhdelle kuvaajalle ei tule kovinkaan paljon hommia. Ja sitten voi muun ajan keskittyä juhliin (em. asiat kun eivät kirkkoa lukuunottamatta kestä montaakaan minuuttia). Sinänsä tietenkin on inhottava pyytää tutuilta yhtään mitään palveluksia, mutta toisaalta ajattelen niin, että itse olisin ainakin innokkaana harrastelijana mielelläni kuvaamassa ystävieni häitä.

[Krissuli]

Tulipas muuten yksi pointti mieleen tähän keskusteluun liittyen, kun niin monilla täällä on kovin kärkeviä mielipiteitä siitä, että juhliinkin pitäisi ehdottomasti palkata ammattikuvaaja.Itse olen aina välillä katsellut mielelläni vanhoja valokuvia, esim. omia lapsuuskuviani, vanhempien nuoruuskuvia, kuvia joita olemme sulhon kanssa räpsineet yhteisen elämämme varrelta, jotain tuttujen kuvia jne. Tarpeetonta kai sanoa, että nämä eivät ole mitään ammattilaisotoksia, vaan peruskameroilla otettuja, osa huonoja, osa hyviä (vaikkakaan eivät varmaan oikeasti kuvaukseen perehtyneiden mielestä). Sellaisia kuvia, mitä nyt tavalliset ihmiset yleensä ottavat. Ja silti näitä kuvia on mielestäni hauska katsoa ja ne välittävät sen muiston ja tilanteen. Ei jotain vauvakuvaa katsoessa vaan tule mieleen että "onpas tässä nyt asettelu päin persettä ja varjot miten sattuu". ....

Lisäksi sellainen juttu, että on aika hirveää poseerata ammattilaiselle - ainakin omasta mielestäni. Siksi jokin tuttu on paljon parempi vaihtoehto. Taiteellinen silmä, valon merkitys ja jopa yllätyksellisyys ovat ehkä tärkeimmät jutut kuvien onnistumisessa. Suurin murheeni siis ei ole kuvaajan ammattitaitoisuus, vaan se että miten pystymme poseeraamaan kuvissa luonnollisesti - se on paljon vaikeampaa kuin kuvaaminen....

Nämä asiat ovat itselläkin mielessä kuvausta suunniteltaessa.

Meillä on siis puhuttu, että kuvauksen hoitavat sulhasen isä ja veli, joilla on järkkärit ja veli ainakin myös harrastaa valokuvausta hieman enemmän. Tuttuja käyttämällä säästää tietty kustannuksissa, mutta ainakin itse uskon, että saadaan myös luonnollisempia kuvia. Tietty "taidekuvamainen" potretti olisi tyylikäs, mutta olisiko siinä sitten oikeasti *me*?

Meillä on ollut tapana ottaa itsestämme kimppakuva tyylillä päät yhteen, leveä hymy, ja sulhanen napsauttaa käsivaralla pokkarilla kuvan, jos olemme jossain reissussa/hauskassa tilaisuudessa/hienolla paikalla. (Näitä on vajaan parin vuoden aikana jo parisenkymmentä, kun vuodentakaiselta road tripiltäkin piti ottaa kuva joka välipysäkillä ) Yleensä räpsitään ehkä max. 5 otosta (aina jossain on liikaa leukoja, mun pää on hänen varjossaan tms.) ja aina jokin on julkaisukelpoinen. Näytetään ihan itseltämme, ja tunnelma välittyy. Meillä on pari parempaa yksilöä kehystettynä kotona.

Kun menimme kihloihin, otimme kihlajaiskuvan tyyliin astetta paremmat vaatteet päälle, sulhasen järkkäri takapihalla jalustan päälle, itselaukaisin kuvaamaan, ja me sitten patsastelemaan parin metrin päähän. Otettiin n. 30 eri versiota, joista vain muutama oli omasta mielestäni esittelykelpoinen. Lopulta yksi kuva kelpuutettiin, otettiin kopioita, ja laitettiin itsekin yksi kehyksiin esille.

Ja lopputulos: minun mielestäni nuo vapaamuotoiset käsivaralla otetut kuvat ovat parempia nimenomaan vapautuneen tunnelman vuoksi. Kihlakuvaa katsoessa tulee olo, etten näytä oikein itseltäni.

Eli uskon siihen, että tuttujen valokuvatessa tunnelma säilyy luontevampana ja vapautuneempana, mikä näkyy kuvissa. Olen aika varma myös siitä, että itselleni kaikista mieluisimmat kuvat ovat tilannekuvia. Ja näin ollen parhaat tulokset saavutettaneen (meidän tapauksessa) ilman ammattikuvaajaakin.

(Pitänee muistaa ottaa sulhon kanssa perinteinen käsivarakuva myös hääpäivänä )

[satuminna]

Meille ei tule ammattikuvaajaa.Ensiksi mietin sitä että otettais mutta sitten kun katselin hintoja nii huhhuh.. Toki miljöö kuvat ovat kalliimpia kuin studiossa otetut (en halua studio kuvia) Ja kunnon kuvista olen toki valmis maksamaan, mutta jotain rajaa. Olin jo ettimässä kuvaajaa. Mutta rupesin sitte miettimään että joku tuntematon heppu tulee kuvaamaan nii toki siinä pieni jännitys on jne. niin ei siinä voi kunnolla rentoutua, siis minä en ainakaan.

Ja itselläni ei kuvat juuri ikinä onnistu niin, sitten jos ne eivät mielytäkkää itseäni niin rahat olis menny kankkulan kaivoon. En uskalla laittaa sen varaan.

No elikkäs kun ammattikuvaajaa ei tule, niin pikkuveljeni tekee dokumentaarisen kuvauksen aivan ilmaiseksi.

Itse olen hääpäivänä 20v. ja pikkuveljeni 16v. Älkää säikähtäkö! Veljeni on jo monta vuotta harrastanut valokuvausta ja osaa käyttää kameraa ja on mielikuvitusta. Hän on myös käynyt jonkun mallikoulun ja hänellä on kokemuksia kameran toiseltakin puolelta. Eli hän varmasti osaa neuvoa asennoissakin meitä. Hän on osallistunut joku aika sitten juuri nuorille tarkoitettuun valokuvaus kilpailuun ja pärjäsi siinä hyvin (en muista tarkkaa sijoitusta). lisäksi yksi lehti on ostanut veljeltäni kuvan.

Ja joku henkilö osti häneltä monta kuvaa jotain kalenteria varten. Tiedän veljeni kuvaustaidot ja todellakin uskallan siihen luottaa. Ja pystyn olemaan hänen seurassaan aivan oma itseni. Lisäksi onhan siinä se etu että voin itse katsella kamerasta kuvia ja sanoa että otetaan lisää, kun kerran mitään aika rajaa ei tälle kuvaukselle ole.

Olemme jo jutelleetkin kuvauksesta ja paikoista. Ja erityisesti siitä millaisia kuvia haluamme.

Onneksi meillä on sama maku kuvauksen suhteen ja hän vielä muokkaakin ne kuva jotka haluamme aivan ilmaiseksi.

Eli tämä on hänen häälahjansa meille.

Odotan innolla kuvauksia

Häät vietetty 20.10.2010

Tässä pari veljeni ottamaa kuvaa:

Perfecto

Muokattu: December 26, 2010, käyttäjä: satuminna

[Skybride]

Eli uskon siihen, että tuttujen valokuvatessa tunnelma säilyy luontevampana ja vapautuneempana, mikä näkyy kuvissa. Olen aika varma myös siitä, että itselleni kaikista mieluisimmat kuvat ovat tilannekuvia. Ja näin ollen parhaat tulokset saavutettaneen (meidän tapauksessa) ilman ammattikuvaajaakin.

En missään nimessä yritä kiistää sitä, etteivätkö kuvanne voisi onnistua, sanottakoon se nyt tähän alkuun.

Sitä en vaan ymmärrä, miksi nimen omaan ammattikuvaaja saisi ihmiset jäykistelemään enemmän kuin joku hääparin harrastelijatuttava? Meillä oli häissä ammattikuvaaja, ja kaikki häävieraat joitten kanssa olen tähän mennessä jutellut aiheesta ovat sanoneet, että eivät juurikaan huomanneet kuvaajan työskentelyä. Tämän allekirjoitan myös omalta kohdaltani. Tuloksena on mielettömän hienoja tilannekuvia, juuri sellaisia kuin toivoimme. Kuvista välittyy se tunnelma joka juhlissa vallitsi eikä niissä ole ärsyttävää poseerausta. Jäykistely on siis varmasti enemmän kiinni kuvaajan käytöksestä kuin siitä, onko hän tuttu vai ei. Toisaalta, omakin isäni on melko "edistynyt" valokuvaaja, mutta suurimmalle osalle vieraista ihan yhtä tuttu kuin tuo palkkaamamme ammattilainen.

Noin yleisesti olen tätä ketjua lukiessa usein kiinnittänyt huomiota siihen miten moni mainitsee että kuvaamaan tulevalla henkilöllä on järkkäri. Joka toisella ihmisellähän on nykyään järkkäri. Ja järkkärissä kiinni se kittilinssi, joka tuli kameran mukana ostaessa. Harva tajuaa, että pelkkä "järkkäri" ei tee hyviä kuvia, vaan aika paljon merkitsee se, millainen linssi siinä on kiinni. Etenkin jos olosuhteet ovat vähän haasteellisemmat eli valoa on vähän.

Mutta tärkeintä on tietysti se, että hääpari on tyytyväinen lopputulokseen, ja jos se toteutuu, ei ole väliä vaikka kuvat ottaisi kotitonttu.

[Guest Minna80]

Eli uskon siihen, että tuttujen valokuvatessa tunnelma säilyy luontevampana ja vapautuneempana, mikä näkyy kuvissa. Olen aika varma myös siitä, että itselleni kaikista mieluisimmat kuvat ovat tilannekuvia. Ja näin ollen parhaat tulokset saavutettaneen (meidän tapauksessa) ilman ammattikuvaajaakin.

En missään nimessä yritä kiistää sitä, etteivätkö kuvanne voisi onnistua, sanottakoon se nyt tähän alkuun.

Sitä en vaan ymmärrä, miksi nimen omaan ammattikuvaaja saisi ihmiset jäykistelemään enemmän kuin joku hääparin harrastelijatuttava? Meillä oli häissä ammattikuvaaja, ja kaikki häävieraat joitten kanssa olen tähän mennessä jutellut aiheesta ovat sanoneet, että eivät juurikaan huomanneet kuvaajan työskentelyä. Tämän allekirjoitan myös omalta kohdaltani. Tuloksena on mielettömän hienoja tilannekuvia, juuri sellaisia kuin toivoimme. Kuvista välittyy se tunnelma joka juhlissa vallitsi eikä niissä ole ärsyttävää poseerausta. Jäykistely on siis varmasti enemmän kiinni kuvaajan käytöksestä kuin siitä, onko hän tuttu vai ei. Toisaalta, omakin isäni on melko "edistynyt" valokuvaaja, mutta suurimmalle osalle vieraista ihan yhtä tuttu kuin tuo palkkaamamme ammattilainen.

Noin yleisesti olen tätä ketjua lukiessa usein kiinnittänyt huomiota siihen miten moni mainitsee että kuvaamaan tulevalla henkilöllä on järkkäri. Joka toisella ihmisellähän on nykyään järkkäri. Ja järkkärissä kiinni se kittilinssi, joka tuli kameran mukana ostaessa. Harva tajuaa, että pelkkä "järkkäri" ei tee hyviä kuvia, vaan aika paljon merkitsee se, millainen linssi siinä on kiinni. Etenkin jos olosuhteet ovat vähän haasteellisemmat eli valoa on vähän.

Mutta tärkeintä on tietysti se, että hääpari on tyytyväinen lopputulokseen, ja jos se toteutuu, ei ole väliä vaikka kuvat ottaisi kotitonttu.

Aamen! Joku puhuu järkeä. Noita järkkäreitähän saa jo alle 350en, eikä mikään järkkäri varmista hyvää kuvaa. Ennen kun järkkärit maksoi alk. 1000e niin kaikki oli tohkeissaan, että jos ostaa 1000e kameran niin on ammattikuvaaja. Asia ei ollut silloinkaan näin. Vaikka kameran runko maksaisi 1000e ja linssi toisen samanlaisen, ei se tee hyvää kuvaajaa. Moni ei tunnu tajuavan, että vaikka vehkeet olisi kuin ammattilaisella niin se ei takaa hyviä ja onnistuneita kuvia. Kuvauksessa on niin paljon muuta kuin pelkkä napin painaminen.

Tavallinen tallaaja pääsee parempiin tuloksiin keskiverto tavallisella pokkarikameralla, koska linssit ovat monipuolisempia. Järkkäripaketeissa tulee yksi objektiivi, yleensä 17-50 tai muuta sellaista. Ostajat eivät käsitä, että tuo on ainoastaan "suurpiirteiseen kuvaukseen" eikä sillä pääse lähelle. Jos haluaa välineurheilla järkkäriin saa laittaa linsseihin vähintää yleensä 500-800e lisää objektiiveihin.

Tämän kaiken välineisiin panostuksen jälkeen on vasta välineet, sitten kuvaajan täytyy ymmärtää valosta, asetuksista, tilannetaju täytyy olla kohdallaan ja tilanteen kuvauskokemus..

Miettikää vähän. Ammattilaisella on nämä, jonka lisäksi rautainen kokemus.

[marabello89]

Hienoja kuvia, satuminna!

[satuminna]

Kiitoksia marabello89!

olen kyllä samaa mieltä parin edellisen kirjoittajan kanssa. se että ostaa järkkärin ei tee ammattikuvaajaa. eikä siinä kameran mukana tule kuin perusjutut, eli jos haluat saada hyviä kuvia, asetuksia pitää osata käyttää oikein eripaikoissa ja kameraan joutuu ostamaan uusia osia.

[Krissuli]

En missään nimessä yritä kiistää sitä, etteivätkö kuvanne voisi onnistua, sanottakoon se nyt tähän alkuun.

Sitä en vaan ymmärrä, miksi nimen omaan ammattikuvaaja saisi ihmiset jäykistelemään enemmän kuin joku hääparin harrastelijatuttava? Meillä oli häissä ammattikuvaaja, ja kaikki häävieraat joitten kanssa olen tähän mennessä jutellut aiheesta ovat sanoneet, että eivät juurikaan huomanneet kuvaajan työskentelyä. Tämän allekirjoitan myös omalta kohdaltani. Tuloksena on mielettömän hienoja tilannekuvia, juuri sellaisia kuin toivoimme. Kuvista välittyy se tunnelma joka juhlissa vallitsi eikä niissä ole ärsyttävää poseerausta. Jäykistely on siis varmasti enemmän kiinni kuvaajan käytöksestä kuin siitä, onko hän tuttu vai ei. Toisaalta, omakin isäni on melko "edistynyt" valokuvaaja, mutta suurimmalle osalle vieraista ihan yhtä tuttu kuin tuo palkkaamamme ammattilainen.

Toki voi olla, että ammattikuvaaja kokemuksellaan osaa olla huomaamattomasti väkijoukossa, ja saa aivan loistavia kuvia.

Itse vain ainakin henkilökohtaisesti olen todella vaivaantunut kameran edessä, ja luulen, että omalla kohdallani pelkkä tietoisuus siitä, että joukossa on joku, jonka ainoa tehtävä on saada onnistuneita kuvia, saa oloni hankalaksi. Kun tuttu ottaa kuvaa, ei tavallaan haittaa, jos ei näytä täydelliseltä. Kärjistettynä voisi sanoa, että jos häiden jälkeen näyttää mielestään jokaisessa _kalliilla maksetussa_ kuvassa jotenkin huonolta, *tutuskäyrä on huomattavasti korkeammalla kuin jos kuvat on ottanut joku tuttava. Ja kun paineet onnistumiseen eivät ole niin suuret, niin todennäköisesti pystyn sitten kameran nähdessäni rentoutumaankin paremmin. Voi olla jotenkin outo ajattelutapa, mutta näin omalla kohdallani

Noin yleisesti olen tätä ketjua lukiessa usein kiinnittänyt huomiota siihen miten moni mainitsee että kuvaamaan tulevalla henkilöllä on järkkäri. Joka toisella ihmisellähän on nykyään järkkäri. Ja järkkärissä kiinni se kittilinssi, joka tuli kameran mukana ostaessa. Harva tajuaa, että pelkkä "järkkäri" ei tee hyviä kuvia, vaan aika paljon merkitsee se, millainen linssi siinä on kiinni. Etenkin jos olosuhteet ovat vähän haasteellisemmat eli valoa on vähän.

Mutta tärkeintä on tietysti se, että hääpari on tyytyväinen lopputulokseen, ja jos se toteutuu, ei ole väliä vaikka kuvat ottaisi kotitonttu.

Kommentoit yleisesti, mutta vastaan nyt omalta osaltani, kun itsekin syyllistyin mainitsemaan, että suunnitelluilla kuvaajilla on nimenomaan nuo järkkärit

Eli, en todellakaan kuvittele, että kamera tekee kuvan. Jos itselleni annettaisiin järkkäri käteen, niin tulos ei olisi varmastikaan yhtään sen kummempi kuin mitä nykyään saan aikaan pokkarillani. Tulos olisi itse asiassa varmaan huonompi, koska en osaisi säätää järkkäristä asetuksia senkään vertaa, mitä pokkaristani. Kuvatessa pitää tietää valosta, asettelusta ja täälläkin mainituista linsseistä ja muista teknisistä seikoista aika paljon, jos haluaa jotenkin erottua joukosta.

Tärkeämpänä seikkana onkin nimenomaan tuo perehtyneisyys. Tiedän, että sulhasen veli harrastaa valokuvausta, ja sen, mitä olen hänen kuviaan nähnyt, niin ovat kyllä vakuuttaneet.

Miksi sitten tunsin tarvetta mainita, että meidän kuvaajilla on järkkärit? Jaa-a, ehkäpä kuvittelee sen jotenkin vahvistavan ajatusta, että olemme oikeasti miettineet häidemme kuvausta, emmekä rahapulassa repäise vain jotain sopivasti vapaata sukulaista, jolla sattuu olemaan jonkinlainen kamera, ja osaa sitä vielä käyttää

Muoks: tarkennusta

Muokattu: January 7, 2011, käyttäjä: Krissuli

[Krissuli]

Eli uskon siihen, että tuttujen valokuvatessa tunnelma säilyy luontevampana ja vapautuneempana, mikä näkyy kuvissa. Olen aika varma myös siitä, että itselleni kaikista mieluisimmat kuvat ovat tilannekuvia. Ja näin ollen parhaat tulokset saavutettaneen (meidän tapauksessa) ilman ammattikuvaajaakin.

En missään nimessä yritä kiistää sitä, etteivätkö kuvanne voisi onnistua, sanottakoon se nyt tähän alkuun.

Sitä en vaan ymmärrä, miksi nimen omaan ammattikuvaaja saisi ihmiset jäykistelemään enemmän kuin joku hääparin harrastelijatuttava? Meillä oli häissä ammattikuvaaja, ja kaikki häävieraat joitten kanssa olen tähän mennessä jutellut aiheesta ovat sanoneet, että eivät juurikaan huomanneet kuvaajan työskentelyä. Tämän allekirjoitan myös omalta kohdaltani. Tuloksena on mielettömän hienoja tilannekuvia, juuri sellaisia kuin toivoimme. Kuvista välittyy se tunnelma joka juhlissa vallitsi eikä niissä ole ärsyttävää poseerausta. Jäykistely on siis varmasti enemmän kiinni kuvaajan käytöksestä kuin siitä, onko hän tuttu vai ei. Toisaalta, omakin isäni on melko "edistynyt" valokuvaaja, mutta suurimmalle osalle vieraista ihan yhtä tuttu kuin tuo palkkaamamme ammattilainen.

Mutta tärkeintä on tietysti se, että hääpari on tyytyväinen lopputulokseen, ja jos se toteutuu, ei ole väliä vaikka kuvat ottaisi kotitonttu.

Lisätään nyt vielä, kun luin viestin vielä muutamaan kertaan, ja tajusin olennaisen eron ajatuksissa oman viestini ja kysymyksesi takana.

Alkuperäisessä viestissä tarkoitin lähinnä tunnelmaa potreteissa. En missään vaiheessa ajatellut ammattikuvaajaa häihin ottamaan näitä mainitsemiani tilannekuvia, vaan siinäkin tapauksessa, että harkitsisimme ammattikuvaajaa virallisia potrettikuvia varten, niin viimeistään kustannussyistä tilannekuvat jäisivät kyllä harrastelijoille.

Vastauksena siis kysymykseesi; en oikeastaan ollutkaan huolissani siitä, miten vieraat suhtautuvaisivat ammattikuvaajaan, vaan suurin murheenkryyni olen minä itse, ja miten tunnelma saadaan rennoksi myös niissä potrettikuvissa. Ja, kuten edellisessä viestissä selvensin, uskon ainakin tilannekuvien olevan omalta osaltani parempia, kun kuvaajana on tuttu (jolloin on mahdollista, että "virallinen" hääkuva saadaankin tuollaisesta tilannekuvasta).

[alphabetty]

Mulla varmaan suurimman häästressin aiheuttaa häävalokuvaus. Voi kumpa voisin kuvata hääni itse.

Miehen kanssa olemme päätyneet siihen, että haluaisimme häihimme kuvaamaan jonkun ei-ammattikuvaajan, koska hääbudjettimme on suht pieni. Ainoa ongelma on nyt toi sopivan kuvaajan löytäminen. (vinkkejä otan vastaan enemmän kuin mielelläni). Ite olisin voinutkin palkata jonkun ammattikuvaajan, mutta mies on ehottomasti sitä vastaan koska kokee sen "turhana". Miehelle olisi käynyt, että erinäiset sukulaiset ottaa jotain kuvia, ja niitä sitten haalitaan meille. Joten toi ei-ammattikuvaaja oli ikäänkuin kompromissi. Ymmärrän kyllä kaikki perustelut niin puolesta kuin vastaan. Ja tiedän että kameran omistaminen ei vielä tee hyvää kuvaajaa.

[lafam]

satuminnan kuvat olivat ällistyttäviä

Muokattu: January 19, 2011, käyttäjä: lafam

[Coraline]

Meillä harrastelijavalokuvaajakaveri ottaa kuvat. Ko. kaveri, mies ja mun veli ovat innokkaita kuvaajia, ja kaikilla taitaa olla vielä samanlainen kameran runko, joten eri objektiiveja (ja myös sitä näkemystä) löytyy joka lähtöön. Varmaan otetaan muutama poseerauskuva kirkolla ennen vihkimistä, ja sitten muutama juhlapaikalla. Myös kakunleikkaus ja häävalssi saadaan toivottavasti ikuistettua. Muuten tilannekuvat kerätään sitten lähimpien sukulaisten ja kaverien muistikorteilta.

Itse henk.koht. inhoan vieraalle ihmiselle poseeraamista. (Varsinkin jos tietää, että on "pakko" onnistua kuvassa jos maksaa siitä monta rahaa. )

Muokattu: May 27, 2011, käyttäjä: Coraline

[Guest Woodwoman]

Jännä juttu sinänsä, kun niin moni on korostanut sitä, että ammattikuvaajalle poseeraaminen tuntuu jotenkin epäluontevalta ja huolettaa se, kuinka jäykkänä ja teennäisenä sitä kuvaustilanteessa on. Mulle itselleni on taas paljon helpompaa ajatus siitä, että henkilö on jossain määrin vieras, "ulkopuolinen", ja voin paljon helpommin heittäytyä sellaisessa tilanteessa. En mä osaa miettiä sitä, mitä se kuvaaja vaikkapa ajattelee tai huolestua mistään muustakaan, mä ajattelen sitä kuvaajaa oikeastaan aika esineellisesti pelkästään ikuistavana kameran linssinä, joka (toivottavasti) osaa ja tietää mitä tekee.

[Guest Vieras]

Staran sivulle linkki

kuinkahan monta oikeusjuttua Suomessa tulee kesähäiden jälkeen, kun kaverit ovat kuvanneet häissä kavereitaan...

[Guest Ilkka]

kuinkahan monta oikeusjuttua Suomessa tulee kesähäiden jälkeen, kun kaverit ovat kuvanneet häissä kavereitaan...

Ei yhtään; suomalaiset eivät mene oikeuteen pikkuasioiden takia. Jokainen käsittää, että laatu maksaa, ja kaveria pyydetään, kun rahaa ei ole; odotukset lopputuloksen laadun suhteen ovat samaa luokkaa kuin kotivideoilla yleensäkin.

[Lenore]

Nyt tulee pitkä postaus ihan varmasti, mutta osuu herkkään paikkaan tämä aihe.

~*~

Hemu kirjoitti tuolla " dokumentaarinen hääkuvaus, mitä olette maksaneet?" -ketjussa seuraavaa:

Täällä varoittava esimerkki. Siskoni häissä kuvasi eräs harrastelijakuvaaja. Aluksi kaikki vaikutti ihan hyvältä ja kuvaaja kertoi kuvanneensa paljonkin. Hääpäivänä kaikki ei ollutkaan niin upeaa mitä hänen puheistaan saimme ymmärtää. Potrettien kuvauksissa hänellä ei ollut mitään ideoita, vaan käytännössä meidän täytyi keksiä miten haluamme olla hääkuvassa. "Tämähän on teidän hääkuva, niin parhaiten te tiedätte miten haluatte olla" oli yksi parhaista lausahduksista. Ihan kuin me tiedettäisiin miltä näytämme kameran toiselta puolen emmekä me osaa katsoa kauniita paikkoja missä tulisi hyviä kuvia.

Oikeat valokuvaajat joita ammattilaisiksikin kutsutaan olisi varmasti osannut opastaa, neuvoa ja ehdottaa hyviä paikkoja kuvauspaikoiksi.

Noh, jälkeenpäin hän katuu todella paljon, että ei ottanut ammattilaista kuvaamaan koko päiväksi, jotta kuvista olisi tullut sellaisia mitä hän toivoi. Nyt kuvat näyttävät lähinnä pokkariräpsyiltä jota vaikka itse olisin voinut ottaa.

Itseäni pelottaa myös muiden puolesta tämä sama asia. Meillekään ei luultavasti tule ammattikuvaajaa, mutta sulho, kun itse harrastaa valokuvausta ja on jo muutamissakin häissä kuvannut, tuntee alueemme muita harrastelijakuvaajia sekä heidän kuviensa laatuja ja kuvaustyylejä. Siten voimme jo valintavaiheessa karsia ehdokkaita ilman mitään tarjouksiakaan.

Tiedämme molemmat suoralta kädeltä yhden, joka ottaa juuri tällaisia "pokkariräpsyjä" vaikka kuinka esittää käsittelevänsä kuvat ja omistavansa hyvän järkkärin. Samalla hän on ainut näistä harrastelijoista, joka mainostaa omaa kuvauspalveluaan ja juuri häihin. Välillä tulee kunnolla suru puseroon kun miettiikin niitä morsianparkoja, jotka eivät tiedä mihin ryhtyvät hänet palkatessaan - sitä päivää kun ei voi uudelleen elää saadakseen parempia kuvia

Järkkäri ei siis tosiaan tee kuvaajasta parempaa kuin pokkarikameran omistaja. Mutta samalla tavalla ei voi yleistää, että kaikki harrastelijakuvaajat ovat huonoja. Upeimpia kuvia, mitä olen nähnyt, ovat kuvaajilta, jotka olivat aluksi vain harrastelijoita, kunnes heidät bongattiin yritysten tai lehtitalojen leipiin.

Meillä oli häissä ammattikuvaaja, ja kaikki häävieraat joitten kanssa olen tähän mennessä jutellut aiheesta ovat sanoneet, että eivät juurikaan huomanneet kuvaajan työskentelyä. Tämän allekirjoitan myös omalta kohdaltani. Tuloksena on mielettömän hienoja tilannekuvia, juuri sellaisia kuin toivoimme. Kuvista välittyy se tunnelma joka juhlissa vallitsi eikä niissä ole ärsyttävää poseerausta.

Tämä minun pitää itsekin allekirjoittaa. Itse olen väkinäinen kuvissa kun tajuan, että "nyt joku ottaa kuvaa, täytyisi näyttää hyvältä". Silloin menen lukkoon ja aika usein vihaan lopputulosta. Parhaimpia kuvia mielestäni ovat juuri nuo, jotka välittävät tunnelman (olen melko tunteellinen ihminen muutoinkin, joten sen vuoksi nuo vetoavat melkeimpä aina).

Hyvän ja "huonon" (en siis erittele nyt, että ammattilais- vai harrastelijakuvaaja) kuvaajan eron huomaa mielestäni juuri tuosta huomaamattomuudesta - hyvä kuvaaja osaa pysyä poissa keskiöstä ja tallentaa tilanne, eikä pyri muokkaamaan tilannetta omalla toiminnallaan. Silloin ihmiset ovat luonnollisia. Tiedän paljon harrastelijakuvaajia, jotka osaavat tämän taidon myös, joten siksi en sano että tämä on vain ammattilaiskuvaajien piirre. Mutta osoittaa mielestäni silti kuvaajan ammattitaitoa

Jäykistely on siis varmasti enemmän kiinni kuvaajan käytöksestä kuin siitä, onko hän tuttu vai ei.

Kyllä, kyllä, KYLLÄ! Rippikuvani ovat oiva esimerkki juuri tästä (kamalampia kuvia saa hakea). Jos katse tappaisi, niin (ammatti-)kuvaaja olisi kuollut vaikka olisi pitänyt silmät kiinni.

Jännä juttu sinänsä, kun niin moni on korostanut sitä, että ammattikuvaajalle poseeraaminen tuntuu jotenkin epäluontevalta ja huolettaa se, kuinka jäykkänä ja teennäisenä sitä kuvaustilanteessa on. Mulle itselleni on taas paljon helpompaa ajatus siitä, että henkilö on jossain määrin vieras, "ulkopuolinen", ja voin paljon helpommin heittäytyä sellaisessa tilanteessa. En mä osaa miettiä sitä, mitä se kuvaaja vaikkapa ajattelee tai huolestua mistään muustakaan, mä ajattelen sitä kuvaajaa oikeastaan aika esineellisesti pelkästään ikuistavana kameran linssinä, joka (toivottavasti) osaa ja tietää mitä tekee.

Mulla sama juttu kuin Woodwomanilla. Tutulle (varsinkin lähisukulaiselle, joka ei kuitenkaan ole omaa ydinperhettä) jotenkin yrittää näyttää aina sitä osaavaa ja asiallista puolta, eikä viitsi osoittaa, olevansa hukassa siinä tilanteessa. Lisäksi uskon, että ottaisin paremmin vastaan ulkopuolisen ohjeita, sillä ne eivät tuntuisi niin henkilökohtaisilta. Esimerkiksi serkun tai enon neuvoessa varmasti miettisin "mitäs siinä neuvot, et osais kuitenkaan itsekään". Miten niin jääräpää?

Eniten kaipaan kuvaajalta sitä paikan, tunnelman ja tilanteen ymmärrystä. Osaan muovailla mielessäni hienoja tilanteita, mistä haluaisin kuvia tai että, minkä tyylisiä kuvia haluaisin häistämme saada, mutta en minä tiedä, kuinka sellaiset saadaan aikaiseksi. Vahingossa olen ehkä siinä joskus onnistunut. Lisäksi usein täysin amatöörikuvaaja, odottaa sen kameran kanssa liian kauan "kuvaajan asettumista", että tilanteen tunnelma on jo mennyttä. Kuvaajan täytyy astia tilanteet hieman etukäteen, eikä selitellä jälkikäteen "tämä kuva on juuri sen jälkeen kun ...." kun kuva voisi olla jo itse tilanteesta.

Itse olemme siis valitsemassa myös harrastelijakuvaajan, mutta haluamme tietää etukäteen hänen kuvaustyylistään ja -taidoistaan. Vielä vain parempi, jos sulho sattuisi kuvaajan jo tuntemaan, hän voi melko suoraankin sanoa, millaisia kuvia haluamme ja millaisia emme.

Eli vaatikaa harrastelijakuvaajalta myös kuvanäytteitä (ja älkää hyväksykö esimerkiksi jotain kukkakuvia, mikäli haluatte hänet kuvaamaan tilanteita ja ihmisiä), mikäli kuvaaja ei ole valmiiksi tuttu. Toivon, ettei kukaan joudu samanlaiseen tilanteeseen, kuin muutama tuttu tuntemattomien ("mutta kun oli niin halpa ja kuulosti niin hyvälle" - kuvia harvoin kuunnellaan) kuvaajien kanssa. Muutoin tuen kyllä myös harrastelijakuvaajien työllistämistä

Muokattu: July 12, 2011, käyttäjä: Lenore

[Guest Vieras]

'hauska' juttu... kaveri just näytti pätkiä häävideoltaan ja samanlaista sisälti. Kamera pöydällä ja kuppeja edessä, äänet eivät kuulu, välillä ihan pimeää ym. Ei ihme, että videokuvauksen maine jäissä näiden töherrysten myötä.

[Guest Anna]

Surullista sinänsä, mutta uskon, että tuotakin huonompia häävideoita voi tehdä, eikä ole edes vaikeaa. En ikimaailmassa antaisi kuvausta kenenkään amatöörin tehtäväksi. Siitä ei jäisi jäljelle muuta kuin paha mieli. Toisaalta olen ollut myös häissä, joiden tunnelmaa muistellessa videolta tulisi myös vaivautunut olo.

Itse pidän valokuvia tärkeimpinä dokumentteina, muistojen kuuluukin tavallaan haalistua vuosien myötä ja hyvissä ammattilaisten valokuvissa on taltioituna myös tunnelma. Mutta jos ottaisin videotaltioinnin, sitten vaikka itkisin ja maksaisin, että saisin videon, joka kestää katsomista. Rahastahan se ammattitaito on kiinni. Ammattilaisen tunnistaa siitä, että se tuntee oman arvonsa.