appivanhemmilta käsittämätön häälahja!

[kissakala]

Mä en kyllä ihmettelis vaikka saataisiin 50€ appivanhemmilta. En ihmettelis vaikka ei saatais yhtään mitään. Ne ei vain ole lahjanantajaihmisiä. Ne ei edes hanki joulu/synttärilahjoja ellei kyse ole jostain, jota joku ihan oikeasti pakosti haluaa/tarvii ja pyytää erikseen. Eli he avustavat poikiaan, jos rahalle/tavaralle on tarvetta. Mutta eivät varsinaisesti osta (yllätys)lahjoja. Rahaa kyllä heiltä löytyy ja äidin saa maksamaan ruokaostokset, jos sattuu kauppaan samaan aikaan. Ja kun mies opiskeli niin, että ei käynyt työssä samalla niin sai kuukasiavustusta kerran kuussa. Ja jos kävi töissä niin ei saanut. Eli jos tarvi jotain niin pyysi synttärilahjaksi vaikka synttäreihin olisi ollut vielä muutama kuukausi aikaa tai ne olis jo menny. Ymmärrättekö?

Kun taas minun porukoitten kanssa on niin, että en ole mitään saanut ilmaiseksi, paitsi jos on ollut ihan pakko. Tai jos on ollu synttärit/joulu. Varsinkin jouluun on aina panostettu paljon rahaa. En saanut mitään avustusta opiskeluaikoina ellei tili ollut tasan nolla. Niin kävi tasan kerran kun opiskelu loppu ja ei ollu työtä ja kelalla kesti maksaa työttömyyskorvausta ja sit sai töitä, mutta siitäkin saa palkan vasta parin viikon päästä alottamisesta. Eli meillä annetaan paljon joululahjoja, on aina annettu. Ja niillä annetaan jollekin jotain ehkä tai sitten ei mitään.

Tosin mun isä maksaa häät, joten nyt en enää odota niiltä mitään häälahjaa, mutta luulen kyllä, että äiti silti jotain ostaa. Appivanhemmilta en odota mitään. Saattais ne ostaa tiskikoneen jos pyytäis! Pitäisköhän kokeilla!

[Slipander]

En jaksanut koko ketjua lukea läpi kun on niin pitkä..Mutta alkuperäistä ymmärrän siinä mielessä että tasapuolinen pitää olla

Muuten omien lahjojen suhteen odotan jonkinlaista "suhteellisuutta". Äidiltä saan yleensä joululahjaksi jonkin lahjakortin arvolta n. 100 eur, tänä vuonna kun tehtiin remppaa synttärilahja oli äidin miehen hoitama keittiön laatoitus Isältä taas joulu- ja synttärilahjat on jotain marimekon sälää yleensä, mutta kihlajaislahjaksi saatiin hotelliristeily Tallinnaan, huoneessa odotti skumppapullo ja suklaat Kyllä tuommoinen 50 euron lahja häissä omilta vanhemmilta siis vähän korpeaisi..paitsi jos osallistuvat kuluihin jollain lailla. Omaan siskooni en lähde vertaamaan, koska hän ei ole vanhempien kanssa sitäkään vähää tekemisissä kuin minä, isä ei esim. ollut kutsuttuna siskon häihin :-/

Miehen vanhemmat taas...kihlajaislahjaksi saatiin navigaattori, ja muutenkin käteistä rahaa antavat pojalleen joka kerta kun siellä käy, tai tankki laitetaan autoon täyteen tms..Viimeksi kun poika vei rahapulassa vanhemmilleen luottokorttilaskun jotta avustaisivat vähimmäismaksun verran, isä kuskasi pojan pankkiautomaatille ja tyrkkäsi 800 euroa käteen : Olisin siis lähinnä yllättynyt jos sieltä joku 50 euron lahja tulisi..

Sinänsä ihan sama koko lahja-asia, ei me niiden takia mitään järjestetä. Ollaan tyytyväisiä kunhan saadaan mukaat kemut järkkäiltyä meille tärkeille ihmisille

[Guest Zephryl]

Keskustelu on jo pitkä, enkä ehdi kaikkia sivuja lukemaan, mutta halusin silti kommentoida vielä seuraavasti.

Omassa suvussani rahalliset lahjat ovat aika vähäpätöisiä ilmeisesti yleiseen verrattuna. Kummilapsille synttärilahjat ovat n. 10€ luokkaa, Serkulleni (todella läheiselle) annoin viime kesänä häälahjaksi 50€, mikä mielestäni oli todella paljon. Oma äitini ehdotti puolta pienempää, he antoivat isäni kanssa tuon mainitun 50€, koska ovat kummeja.

Itse en odota omilta vanhemmiltani mitään, he ovat jo luvanneet auttaa hääkustannuksissa. Sulhasen vanhemmilta tulee ilmeisesti friteerauskeitin, jota en halua. Silti keksin sillekin varmasti käyttöä, ja sulhaselle kyseinen keitin on mieleen.

Ehkä minua vain eniten järkytti viestien kiittämätön maku. Onko jo unohdettu minkäarvoinen 50€ on? Eikai sitä ole tarkoituskaan toivoa lahjaksi mitään "olohuoneen sisustusta"... Voi olla että olen outo, mutta arvostan kyllä enemmän sitä, että vieraat tulevat paikalle, kuin millainen summa kilahtaa tilille...

Toisaalta olen kyllä samaa mieltä siitä, että jos toiselle sisarukselle annetaan metsää lahjaksi, ja toiselle 50€, niin eihän se kyllä ihan reiluakaan ole... Silti 50€ ON paljon rahaa.

[Guest Zephryl]

Niin joo, ja vielä se piti sanoa, että "naapurin tyttö" saisi kyllä meiltä ylioppilaslahjaksi kortin ja ruusun.

Omalle siskolleni laittaisin ehkä tuon 50€ kun valmistuu

[Savory]

No selkeästi ihmiset ovat tottuneet antamaan erilaisia lahjoja ei siinä mitään pahaa ole. Meidän suvussa / tuttavapiirissä vain lahjoihin on totuttu panostamaan, vaikka olemmekin ihan tavallisia työssäkäyviä/opiskelevia ihmisiä. Mä ajattelen lahjoista niin, että kun viikonloppuostoksiin ruokakauppaan menee helposti 50 e rahaa, niin on se hieman ankea määrä lahjaan läheiselle. Kavereille sitten ennemmin ostan lahjan sillä rahasummalla, koska viidellä kympillä saa jo tosi kivan lahjan, mutta kirjekuoreen laitettuna se on pieni summa.

En tiedä yhtään mitä odottaa omilta appivanhemmilta. Vähän pelkään, että saadaan jotain tosi omituista. Eniten pelkään, että heille tulee paha mieli siitä, että oma sukuni antaa kalliit lahjat. Emme tosiaan järjestä häitä lahjojen vuoksi, mutta jo edellä mainitun tasapuolisuuden vuoksi osaan omalta suvultani odottaa tietynlaisia lahjoja.

[Guest Morre]

Äitini on taloudellisesti todella tiukilla monesta syystä. En tosiaan odota häneltä suuria. Hän pyrkii auttamaan kaikin mahdollisin tavoin ja parasta onkin se, että hän hoitaa poikaamme viikon, jotta pääsemme häämatkalle!

Isäni taas (vanhempani ovat siis eronneet 25v. sitten) ei ole kovin varoissaan (on sairaseläkkeellä ollut jo vuosia), mutta vaimollansa on enemmän rahaa. En yhtään tiedä mitä odottaa. Luultavammin rahaa, koska eivät koskaan jaksa miettiä mitään muuta. Ei siinä mitään. Raha on ihan tervetullutta

Miehen vanhemmilta odotan mitä hyvänsä Ovat hiukan boheemityyppisiä taiteilijoita, joten saattavat tehdä lahjan itse. Se olisikin hienoa, sillä pidämme molemmat heidän töistään valtavasti! Meillä on kämppä täynnä appiukon tauluja ja anopin keramiikkatöitä

Kukaan vanhemmista ei osallistu häiden kustannuksiin. Omiltani en sitä odottanutkaan, mutta mies on omistaan hiukan pettynyt kun sisarensa häät vanhemmat kustansivat kokonaan. Mies ei kuitenkaan halua apua pyytää, kun häät ovat mahdolliset ilman sitäkin.

[Katsuja]

On omilta vanhemmilta 50 euroa törkeä summa, sehän tekee 25 e per naama heiltä. Sittenkin, vaikka olisi kuinka vähissä varoissa. Yleensä vanhemmilla on tieto jo kauan ennaakkoon, että koska häät pidetään, joten on siinä kyllä aikaa säästää yli tuon summan vaikka olisi kuinka "köyhä". Kyllä mun mielestä vanhemmilta pitäs se 200 e vähintään saada, ja sekin on vielä todella vähän.

Me ei pyydetty mitään avustusta hääkustannuksiin, mutta vanhempani sanoivat heti että 1000 e auttavat kuluissa ja se kuitataan samalla kyllä häälahjana, samaten ukon vanhemmat. Ja mun vanhemmilla ei todellakaan ole ylimääräistä, tavallisia duunareita.

[Guest Morre]

On omilta vanhemmilta 50 euroa törkeä summa, sehän tekee 25 e per naama heiltä. Sittenkin, vaikka olisi kuinka vähissä varoissa. Yleensä vanhemmilla on tieto jo kauan ennaakkoon, että koska häät pidetään, joten on siinä kyllä aikaa säästää yli tuon summan vaikka olisi kuinka "köyhä". Kyllä mun mielestä vanhemmilta pitäs se 200 e vähintään saada, ja sekin on vielä todella vähän.

Huhhuh! Ei voi melkein muuta sanoa

Ensinnäkään en ikimaailmassa haluaisi vanhempien (tai kenenkään muunkaan!) joutuvan oikein säästämään häälahjaamme varten muutenkin pienistä tuloista.

Minusta on tärkeintä, että tulevat paikalle ja jakavat sen ilon kanssamme. Muistaa voi vaikka kortilla, jossa on itsetehty runo (jonka arvo on rahassa mittaamaton!).

Että vähintään 200e pitäis saada...

Vielä se hauska huomio, että enää ei ole mikään itsestäänselvyys se, että duunari tienaisi jotenkin vähemmän

[Guest Anna-Elina]

Vielä muistutus siitä, että ihan alun alkaen tässä ketjussa 50 euroa oli käsittämätön häälahja siitä syystä, että lahjansaajan lähiomainen oli saanut vastaavassa tilanteessa lahjaksi metsää, jonka arvo oli hieman eri.

Kyse oli siis tasapuolisuudesta eikä siitä, onko 50 euroa iso vai pieni raha.

[Teetuli]

ei ihan ole tasapainossa lahjat...

sanokoon muut mitä sanoo, niin kyllä minun mielestäni olisi loukkaus antaa 50 jos veljeni saisi metsää...tämäsiisminunmielipide

mielummin olisi antamatta yhtään mitään!

ja kyllä, 50 on iso raha MUTTA tässä tapauksessa perin eriskummallista

[Guest Morre]

Tokihan minustakin 50e verrattuna metsään on aika omituista. Mutta muuten se on rahaa siinä missä muukin ja arvokas lahja sellaisenaan.

[Papaija]

Että vähintään 200e pitäis saada...

Tottakai. Ja jos joku kaukainenkin vieras kehtaisi häissäni antaa lahjaksi jotain, jonka arvo mielestäni olisi vähemmän kuin se paljonko olen häneen rahallisesti esim ruoan merkeissä panostanut, en välttämättä lähettäisi kiitoskorttiakaan, ja jos edelleen olisin miinuksella hyödyn suhteen niin lähettäisin varmaan laskun perään syödyistä ruoista ja mahdollisesti myös käytetystä vessapaperista.

Ja mitä ap:n aiheeseen niin kyllä, mustakin on outoa että toinen saa 50€ ja toinen metsää. Epäreilua. Mutta sinänsä summana 50€ on musta raha sekin, ja ei edes mikään tosi pieni sellainen.

Muokattu: May 31, 2008, käyttäjä: Papaija

[Peltikukka]

Läheisten suhteen ei ole kyse rahasta, vaan pohjimmiltaan välittämisestä. Kun toinen lapsi saa metsää ja toinen 50€, siinä mun mielestä siinä surettaa ja suututtaa epäreiluus ja se että toinen on tärkeämpi, tai siltä se ainakin tuntuu.

Mua ainakin ilahduttaa mun vanhempien pienet rahasummat, jotka he raapivat kihlajaislahjaksi(ja varmasti myös häälahjaksi) kokoon. Heillä on paljon lainaa, joten he antavat todellakin vähistä rahoista. Mutta tärkeintä siinä on just se rakkaus ja välittäminen, ei sillä summalla ole väliä, vaikka kaksi köyhää opiskelijaa tarvisikin rahaa kipeästi

Mieheni puolelta loukkaa juuri se välinpitämättömyys ja epäreiluus. Siskolle ostetaan kalliita lahjoja ilman mitään syytä(satojen eurojen+rahaa käteen joka kuukausi). Meille ei annettu yhtään mitään kihlajaislahjaksi. Ei välttämättä tule mitään häälahjaksikaan. Ja kyse EI ole rahan puutteesta. Tiedän että heillä on satoja tuhansia tilillä, eikä velkaa ole. Heidän rahojaansa ne ovat ja saavat antaa kelle haluavat, mutta kyllä miestäni(ja sitä kautta minua) loukkaa ettei häntä muisteta/hänestä välitetä.

Muulta väeltä odotan etikettiä sovellettuna rahatilanteeseen. meillä on paljon opiskelijakavereita, jotka tuo mitä jaksaa. Meillä on häälahjalistalla paljon alle 10 lahjoja. Kunhan jollain muistaa, vaikka olisi itse tehty lahja Sen itsekin tietää että opiskelijoilla ei ole liikaa rahaa...

Vakavaraisilta aikuisilta on etiketin mukaista tuoda sen edestä mitä syö. En vedä herneitä nenään jos nelihenkinen perhe tuo 50 €, mutta heidän häpeänsä se on. Itseäni todellakin nolostuttaisi. Saman summan viemme kaverimme häihin(enempää valitettavasti ei ole varaa kun omat häätkin ennen sitä).

En tykkää siitä jos hääpari kyttää mitä saa, mutta vieraankin muistettava kohteliaisuussäännöt. Kun mennään toisten juhliin, pitäisi hetkeksi pystyä olemaan epäitsekäs niin pukeutumisen(ei lökäpöksyjä ), lahjanannon kuin käytöksen suhteen.

Muokattu: June 5, 2008, käyttäjä: Peltikukka

[Savory]

Olet Peltikukka juuri niin oikeassa! Se "liian pieni lahja" on vieraan häpeä emmekä mekään niitä sillä silmällä kyttää. Tuntuu vain, että kovin moni henkilö sulhon puolelta, ja muutenkin, valittaa kun ei ole rahaa ja täytyy ostaa pienet lahjat, mutta samaan aikaan shoppaillaan kuin viimeistä päivää. Juurikin siis se epäitsekkyys harmittaa. Jos itselläni on kaksi vaihtoehtoa a) jättää muutama turhanpäiväinen ostos tekemättä ja antaa kunnon lahja tai antaa pieni lahja ja ostaa kaikkea itselle, niin tottakai haluan antaa sen kunnon lahjan.

Ja se tasapuolisuus ennen kaikkea...

[Valter]

Raha on merkittävä juttu häissä. Ei ehkä sen vuoksi, että sitä pitäisi olla kasapäin, että voisi häät järjestää (ja voisi hyvällä omallatunnolla osallistua vieraana tarpeeksi arvokkaalla lahjalla hääparin taivaita hipovien odotusten täyttämiseen ), vaan siksi että kuinka siihen liittyvät odotukset ja todellisuus saataisiin kohtaamaan mahdollisimman hyvin. Olisi mielenkiintoista kuulla niiden kirjoittajien osalta, jotka mielestään ovat saaneet törkeän pienen lahjan vanhemmiltaan, että mitä he ovat etukäteen jutelleet rahasta: juhlien kuluista ja häälahjoista.

Omien vanhempieni taloudellinen tilanne on sellainen, että aion tehdä selväksi, että mitään muuta häälahjaa en heiltä odota kuin että he tulevat häihimme. He ovat kyllä silloin tällöin kyselleet häiden järjestelyistä ja kustannuksista ja ehdottaneet maksavansa ainakin joitakin laskuja, mutta ajattelimme suurimmaksi osaksi maksaa kaiken itse. Ollaan selitetty, että meille tulee niin kohtuuhintaiset häät (mikä pitää paikkansa tietyssä mittakaavassa).

Jotakin käytännön juttuja he ovat kyllä tehneet ja hankkineetkin meidän kannalta järjestelyjä merkittävästi helpottavia asioita. Mutta jos esim. omat vanhempani joutuisivat sijoittamaan yli tonnin näihin häihin, tuskin sitä ihan helposti löytyisi sukanvarresta. Sellaista en missään nimessä halua heidän tekevän, vaikka he sellaista ehdottelisivatkin. He siis suunnilleen tietävät, missä mennään häiden järjestelyissä ja minä tiedän suunnilleen heidän taloudellisen tilanteensa. Taloudellista tukea merkittävämpi asia on kuitenkin tietää, että he auttavat kyllä kaikessa mahdollisissa asioissa, jos vaan kehtaamme pyytää heitä tekemään.

Alkuperäisen ketjun aloittajan viesteistä jäi hieman ristiriitainen maku. Aluksi hän ei toivonut kovin kummoista. Jossakin viestissä hän mainitsi, että hän ei toivonut rahaa lahjaksi, vaan jotakin merkittävää josta hääpari voisi päätellä, kuinka paljon he arvostavat pariskuntaa ja ovat iloisia heidän puolestaan. Samaan hengenvetoon hän halusi kuitenkin ”kunnon rahasummaa”.

Jäin ihmettelemään, että missä mahtaa olla kipuraja, jolla summalla arvon hääpari suostuu olemaan loukkaantumatta? Onko vertailupohjana sulhasen veljen lahjaksi saama metsä, jota halvemmat lahjat oikeuttavat olemaan ikuisesti loukkaantuneita appivanhempiin? Vai pitäisikö odottaa vielä jotain huomattavasti merkittävämpää, koska kyse on juuri ”Meidän Häistä ja juuri Meitä pitäisi arvostaa niin suurilla lahjoilla, että varmasti muut tulevat kateellisiksi”? On sitä paitsi erittäin vaikea verrata metsää ja kourassa olevaa rahasummaa, jos appivanhempien tarkoitus ( = vaatimus, jota ei välttämättä edes ääneen ole lausuttu) on ollut pitää metsä suvun hallussa, hyvin hoidettuna ja puskurivyöhykkeenä muuta infrastruktuuria vastaan.

Toki noissa lahjoissa on melkoinen epäsuhta, vaikka se ei edes tainnut tulla esille oliko kyseessä montakin sataa tai tuhatta hehtaaria. Kuvittelisin, että tuohon metsän lahjaksi antamiseen koplautuu muitakin omaisuuteen liittyviä järjestelyjä, jotka eivät noista kirjoituksista paljastuneet. Onko loppujen lopuksi tuolla omaisuuden määrän tasolla ikinä mahdollista päästä omaisuuden jakamisessa lahjoituksina tasapuolisuuteen? Vuosien myötä metsän arvo muuttuu, rahan arvo muuttuu, mutta myös sen arvostus muuttuu, mikä on arvokasta elämässä, niin lahjan antajalla kuin saajillakin. Peruskysymys lienee kuitenkin, että jos appivanhemmilla ei olisi ollut metsää tai mitään muutakaan suurta omaisuutta jaettavaksi lahjoitettavaksi, ei olisi ollut mitään aihetta suuriin odotuksiin, kademieleen ja loukkaantumiseen, vai kuinka?

Itse haluan kyllä pysyä kaukana häistä, jossa tosissaan mietitään häälahjojen rahallisen arvon olevan lahjan antajalta osoitettu arvostus hääparia kohtaan. En ole ikinä sellaiseenkaan etikettiin törmännyt, että pitäisi tuoda lahjoja sen edestä, mitä kulutetaan juhlissa, muuten kuin huumorimielessä. Itse haluaisin häissämme pikemminkin noudatettavan sellaista etikettiä, että joku katto yksittäisen vieraan sijoittamaan lahjasummaan, esim. 15 egeä, pelkkä itse tehty kortti olisi paljon parempi kuin tavaraa kaappien täytteeksi. Ei toisesta ihmisestä välittämistä voi ostaa rahalla.

En ole kuitenkaan täysin sitä mieltä, että olisi kauhean väärin laittaa rahaa lahjoihin ja tuskin sitä kiellän omissa häissänikään. Mutta jos siitä tulee painostava velvollisuus tai suorastaan kynnys osallistua juhliin ja sen perusteella ihmiset pisteytetään paremmuusjärjestykseen, niin siitä ei hyvä seuraa. Parempi olisi antaa silloin kaikki lahjoihin tarkoitettu raha sellaisille ihmisille, jotka paljon kipeämmin tarvitsevat apua jonnekin toiselle puolelle maapalloa.

[Jessica.S]

No mä oisin aineskin iloinen tosta rahasummasta. Mua hävetti jo lahjalistan tekokin niin paljon et huh huh!! Ja siellä ei oo kun pari tuotetta mitkä on tota 50eur luokkaa, halvimmat 7eur ja useimmat välillä 10-20eur! Lisäksi hääinfossa maininta että paras lahja on kun saavutte paikalle!

Me ei oo lähetty juhlii pitää siitä syystä et saatas vastalahjana paljon rahaa tai lahjoja vaan siitä syystä et halutaan läheisten olevan läsnä tärkeänä päivänä ja halutaan viettää heidän kans aikaa.

[hilduri]

Olen Valtterin kans aika lailla samaa mieltää asioista. Häät on "juhlan aika", sinne tulevat kaverit ja lähimmäiset. varmaan kaikki on alunperin kutsut lähettänyt sillä mielellä , että halutaan ihmiset juhlistamaan tärkeä hetkeä, eikä sillä mielellä , että kuka tuo isomman lahjan, isomman rahasumman tai muuta enemmän

[Guest kiralove]

...pakko kommentoida tähän väliin, että varakkailla ei mielestäni ole mitään velvollisuutta antaa kallista/arvokasta lahjaa!!  Ärsyttää, kun kuulee joidenkin etukäteen miettivän innoissaan, että miten arvokkaan lahjan varakas vieras tuo...

Juuri näin!!!

[Guest varakas]

juu ite oon kans saanu varmuudella parilta puol tutulta kutsun ihan tasan siks et on rahaa ja paljo ja sitte kaasot roikkumassa lahjapöydässä että minkä paketin jätän siihe..heh. rikkailta ei saa odottaa enempää ku köyhiltäkään. suhteessahan se on kuitenkin niin,että kympin lahja "tuntuu2 enemmän sellaselle joka tienaa tonnin kuin et jos tienaa kolme tonnia ja pyrin aina ostamaan varani mukaan.en siksi että pitäisi vaan siksi että pystyn tekemään niin ilman hampaan kiristystä. ronkuminen vaan kiukutttaa

palataksen i viestin sisältöön,itse ottaisin kettuiluna 50euron setelin kuoressa vanhemmiltani. siskoni antamana se olisi paljon,mutta että vanhemmilta,ni ohhoh. ehkä olen vaan outo,mutta näin näen asian ja minun vanhempani ovat normaalituloisia.

[kaerolyinn]

Huh mikä ketju, jo on ihmisiltä suhteellisuudentaju kadonnut.

Mun vanhemmilla on metsää ja mantuja, mutta ei ymmärtääksi juuri likvidejä rahavaroja. Ymmärtäisin hyvin, jos pikkusiskoni ja hänen avomiehensä saisivat lahjaksi metsää sitten joskus kun naimisiin menevät. He nimittäin asuvat maalla ja tykkäävät touhuta siellä. Me taas olemme urbaaneja kaupunkilaisia, emmekä edes ymmärtäisi metsän päälle. Joutuisimme todennäköisesti ulkoistamaan metsänhoidon tai myymään sen pois ja se olisi kyllä tosi kamalaa. Isäni ja isovanhempamme ovat nimittäin hoitaneet kyseisiä metsiä vuosikymmeniä. Enkä todellakaan odota, että vanhempanikaan metsiä myisivät, jotta saisivat meille häälahjaksi "vähintään 200 euroa" rahaa.

[olivia]

Vakavaraisilta aikuisilta on etiketin mukaista tuoda sen edestä mitä syö. En vedä herneitä nenään jos nelihenkinen perhe tuo 50 €, mutta heidän häpeänsä se on. Itseäni todellakin nolostuttaisi. Saman summan viemme kaverimme häihin(enempää valitettavasti ei ole varaa kun omat häätkin ennen sitä).

Nelihenkisessä perheessä on todennäköisesti kaksi tai jopa kolme henkeä, jotka eivät tienaa (lähes) mitään. Yhden tai kahden ihmisen palkasta pitää siis elättää myös lapset ja hankkia perheelle riittävä asunto, vaatteet jne. Ja sitten pitäisi vielä hävetä, jos ei vie tuttavalle enempää kuin 50 euroa häälahjaksi. Tuttavien häitäkin voi olla yhdessä kesässä vaikka kolmet-neljät.

Mun mielestä 50 euroa on lapsiperheelle iso summa, mutta sitä ei tietty kaikki käsitä. Toinen virhekäsitys varsinkin opiskelijoilla tuntuu olevan, että palkkatyössä oleville jää ihan sairaasti rahaa palkasta käteen. Ei tajuta, että useimmiten kulutkin moninkertaistuu, kun ei enää saa halpaa asuntoa, ruokaa ja matkoja.

[Kay]

Öööh..kyllä mun mielestä tajuaa opiskelijana kyllä erittäin hyvin rahan arvon, opiskelija-aleista yms. muista huolimatta. Sitä rahaa kun tulee tukena max reipas 400 euroa ja töitäkään ei juuri saa tehdä. Sen verran tuoreessa muistissa nämä ajat. Nykyään opintolainan ja asuntovelan kanssa menee rahaa ihan riittämiin ja ei mun mielestä häissä saa olla pääasia se, että kuinka paljon rahaa saadaan lahjaksi. Joillekin 50 € on iso summa. Jos on perhettä ja laina lyhennettävänä niin ymmärrän täysin ettei viitsi investoida häälahjaan enemmän.

[Guest Rog3r]

Vanha sananlasku: ahneella on kakkainen loppu.

[Malssi]

Toinen virhekäsitys varsinkin opiskelijoilla tuntuu olevan, että palkkatyössä oleville jää ihan sairaasti rahaa palkasta käteen. Ei tajuta, että useimmiten kulutkin moninkertaistuu, kun ei enää saa halpaa asuntoa, ruokaa ja matkoja.

Öh...mun mielestä 50 euroa on vierailta iso summa. Ap:hen sen verran, että kyllä mä joutuisin kuitenkin myös hetken jos toisenkin sulattelemaan sitä, jos omilta tai puolison vanhemmilta tulisi viisikymppinen. Mutta sulateltavahan se kuitenkin olisi (vaikka sitten kuinka ihmetyksen kera).

Ei opiskelijana kyllä ihan rahoissa heiluta, paitsi ehkä sitten, jos jatkuvasti nostaa opintolainaa ja on töissä. Täysipäiväisenä opiskelijana (ilman lainaa) mulla ei tosiaan olis viittäkymppiä antaa lahjaksi, oli se sit kuinka noloa tahansa. Vaikka mun lahjat voi olla pieniä, niin ne on täydestä sydämestä annettu. Ja arvostaisin itse lahjaksi saatua viisikymppistä suunnattomasti.

Appi- ja omiin vanhempiin tulee kyllä vielä sen verran, että haluaisin heidän mieluummin osallistuvan häiden kuluihin niin halutessaan, kuin antavan jonkin lahjan. Sitäkin ap ihmetteli, kun ei sieltä suunnalta ollut otettu osaa järjestelyihinkään.

[Guest Lahjaton morsian]

Tottakai. Ja jos joku kaukainenkin vieras kehtaisi häissäni antaa lahjaksi jotain, jonka arvo mielestäni olisi vähemmän kuin se paljonko olen häneen rahallisesti esim ruoan merkeissä panostanut, en välttämättä lähettäisi kiitoskorttiakaan, ja jos edelleen olisin miinuksella hyödyn suhteen niin lähettäisin varmaan laskun perään syödyistä ruoista ja mahdollisesti myös käytetystä vessapaperista.

Ja mitä ap:n aiheeseen niin kyllä, mustakin on outoa että toinen saa 50€ ja toinen metsää. Epäreilua. Mutta sinänsä summana 50€ on musta raha sekin, ja ei edes mikään tosi pieni sellainen.

Ja näin! Vitsailitko?

Jos et vitsaile, niin oletpa tyypillinen nykyajan morsian -tai siis kauhukuva siitä! Eli vieraiden antamia lahjoja seuraillaan, arvotetaan ja arvostellaan ja sen mukaista on sitten myös heidän kohtelunsa jälkeenpäin.. Huh..

Meidän päätös kieltää kaikki lahjat -rahalliset ja materia- tuntuu entistä paremmalta kun luen näitä laskelmoivien morsianten juttuja. 'No isä maksaa häät mutta äidiltä silti odotan jotakin', '200 on jo parempi mutta silti tosi vähän', 'Kyllä pitää antaa sen verran että omat kulut häissä peittyvät'... Hui!

Onkohan joillakin mennyt juhlien pointti vähän ohi? Kun järjestät juhlat, maksat itse laskun. Siis ihan ypöyksin ja itseksesi, etkä vieraiden avittamana! Mä tulen vielä ihan hyvintoimeentulevasta perheestä ja samoin mieheni ja meidän perheessä ollaan myös tyypillisesti anteliaita. Silti tällä tavalla emme lahjoja halua emmekä odota.

Jos rahaa toivotte, pyytäkää edes että ihmiset laittavat rahat nimettöminä rahalippaaseen. Silloin ei pysty seuraamaan kuka antoi mitäkin ja kaikilla on rennompi ja parempi mieli!