Mikä sormuksissa tärkeintä?

[Alliance]

Sormuksessa tärkeintä on timanttien laatu, koska sekä kihlani että tuleva vihkini ovat timanttisormuksia. Timanttien on oltava mahdollisimman hyvää luokitusta, enkä itse koskaan ostaisi pääsiäsmunan kokoista timanttia, joka on huonoa laatua.

Sormuksien on oltava klassisia malliltaan, sillä haluan käyttää samoja sormuksia vielä vanhanakin (en siis aio updateta sormuksiani, vaan ostamme kerralla "kunnollista"). Revittelen sitten muilla koruilla, if needed....

Käytännöllisyys ei ole hyveeni ja voin pitää sormuksia töissä, joten sormuksen käytännöllisyydellä ei ole merkitystä. En tosin käytä sormuksia kotitöissä tai puutarhassa, koska en halua ehdoin tahdoin sotkea tai naarmuuttaa...

[Naatuska]

Laatu ja kauneus...haluan sormuksen, jota olen valmis katselemaan lopun elämääni ja joka hetki. Käytännöllisyydestä viis, en aio sillä perunoita kuoria tai peilinä käyttää vaan haluan sen nimenomaan olevan kaunis kuin koru ja mieleiseni...En käytä muita koruja yleensä, joten sormus saa viedä kaiken huomion...tosin nimenomaan tyylikkyydellään ja laadullaan... en odota mitään hevosenpään kokoista kiveä

[katjus]

Tärkeintä on se, että itse pitää siitä ja että se on kestävä

[Jonnuli]

Laatu on tärkeintä, ja että se sopii kihlaan (sama paksuus, tyyli, timanttilaatu jne.)

[Jo-Emily]

tärkein on se tunne! Mulle on ihan sama vaikka mieheltäni kinder-sormuksen saisin, mutta se on hänen valitsemansa minulle ja se tunne on siinä kaikista tärkein!

[nellen]

Mulle tärkeintä sormuksissa on se, että pidän niistä oikeasti todella paljon, ja että ne ovat yksilöllisiä ja persoonallisia. Vasta sitten mietin käyttömukavuutta, istutuksen korkeutta ja kiven laatua. Haluan rakastua sormukseen heti ensisilmäyksellä, enkä ajatella, että no joo, onhan tää ihan kiva. Tietenkin sormuksen täytyy olla kestävää laatua, että se oikeasti pysyy kasassa seuraavat vuosikymmenet, mutta tärkein näkökulma sormuksen hankkimisessa on olut se, että mun täytyy todella pitää siitä.

[Riikka_K]

Mun pitää saada suht yksinkertainen sormus just sen takia, että kyllästyn niin nopeesti kaikkeen kovin näkyvään/silmiinpistävään.

Luulen, että sormus tulee olemaan sellainen, jossa on yksi pieni upotettu kivi, ja muuten sileä, kihlasormuksen näköinen.

Eli siis tärkeintä mun sormuksessa on se, että vuosien jälkeenkin pidän siitä.

[Indica]

Mulle sormuksessa on tärkeintä se että se kestää läpi elämän ja että itse pidän siitä.

Kun se oikea sormus tulee vastaan niin sen vain tietää että tuo se on. Ja tietenkin sen pitää olla sellainen että sitä on mukava pitää. Jos sormukseen siis tulee timantteja niiden pitää olla upotettuja

[Birkingirl]

Laatu eli hyvät kivet, käsityö (teetetty, 2 vaihtoehtoista kultaseppää Hgissä). Toinen sormuksista todennäköisesti perintökoru jolla tunnearvoa ja siksi tärkeä. Voi myös olla että sulhaseni antaa sen minulle huomenlahjaksi.

Muokattu: January 4, 2009, käyttäjä: Serva

[Sonttu]

Tärkeintä sormuksessa on, että se näyttää minulta ja tuntuu omalta ja muistuttaa omasta rakkaasta, joka sen on valinnut

[Kartio]

Minulle on tärkeintä, että sormus näyttää minulta. Periaatteessa haaveilen valkokultasormuksesta, jossa olisi kolme rubiinia kolmiossa (tai kolmionmuotoinen rubiini), mutta en elättele liikaa toiveita sellaisen löytymisestä. Olen kuitenkin ihan vakuuttunut, että löydän sormuksen, johon ihastun ja joka näyttää niin paljon minulta, tyyliini sopivalta ja aikaa kestävältä, etten tahtoisi mitään muuta.

[Enny]

Ensiksi kiinnitän huomioni ulkonäköön ja sen myötä timanttien laatuun ja käyttömukavuuteen. Vähempi on enempi mikäli laadun kustannuksella mennään. Tottakai myös miehen mielipide painaa.

Muokattu: January 16, 2009, käyttäjä: Enny

[laura!]

Itselleni tärkeintä on käytännöllisyys, sitten ulkonäkö ja laatu. Toki laatu sisältyy osittain käytännöllisyyteenkin, koska laadukas kestää paljon paremmin kuin pilipali.

[Tipsis]

Vanha ketju, mutta mielenkiintoinen kysymys

 

Minulle tärkein kriteeri kihlan ostossa oli laatu/aitous (suomalainen, kultaa, timantit SI/VS & kestävä malli, ei liian ohut tai huonot istutukset) eli myös kestävyys. Ulkonäkö oli toiseksi tärkein, eli piti tietysti miellyttää minua (siksi piti olla tuota blingiäkin ) ja sopia pienelle kädelle, mutta erityisesti tulla sopimaan haluamani tyyliseen vihkisormukseen.  Vihkisormus teetätettiin, siinä kriteerit olivat samat, mutta ulkonäöllä ehkä enemmän painoa, koska halusin ehdottomasti rubiinin sormukseen. (muutamat henkilöt kyllä sanoivat, että kyllästyn värilliseen..no enpä usko, että aikuisiän lempiväri/jalokivi muuttuu). Hyvinä bonuksina siis tuli se, että sormus on täysin mieleiseni ja uniikki ja suomalaista paikallista käsityötä. Tietysti olisi hienoa, jos voisi varmistua siitä, että kulta ja kivet ovat 100% ns konfliktivapaita..

 

Sen sijaan täysin samantekeviä tekijöitä minulle sormuksen valinnassa oli timanttien iso koko braissailu/vertailumielessä ("meilläpä oli tähän varaa"), ostopaikka/brändi/merkki ja muodinmukaisuus.

 

Edit. se täytyy vielä lisätä, että sormuksen hinta oli myös jossain määrin valintakriteeri, en uskaltaisi kanniskella mitään 2000 euroa kädessäni. Kihlassa yläraja oli noin 500e ja vihkissä 800e. Sulho oli tainnut valmistautua kalliimpaan makuun, kun sepän luona kyseli, että onko nyt varmasti just sellainen kuin haluan, kun sepän ilmoittama loppusumma oli meidän hintahaarukan alapäässä

Muokattu: May 28, 2015, käyttäjä: Tipzilla

[IdaLydia]

Minulle tärkeintä sormuksissa on se että ne miellyttävät silmää ja että tuntuu luontevalta pitää niitä käytännössä koko ajan sormessa. Eli tästä syystä en halua mitään isoja tai ulkonevia timantteja sormuksiin, vaikka ne saattaisivat ollakin kauniita. Pelkään että ne sitten jäisivät kiinni jatkuvasti johonkin tms. epäkäytännöllistä. On laadullakin sikäli merkitystä, että sormuksen täytyisi kestää käytössä parhaimmillaan vuosikymmeniä.

 

Kihlasormukseni on hyvin yksinkertainen kultainen sormus, eikä ollut mikään kovin arvokas. Siihen sopii kuitenkin melkein mikä vaan pariksi, joten vihkisormuksen kanssa on ollut valinnanvaraa. Koska tykkään blinblingistä haluan timantteja ehdottomasti vihkisormukseen. Muuten kriteerinä on se, että sormukset sopivat hyvin toisiinsa ja sormeen, mielestäni on kauheaa jos niiden väliin jää joku rako tai näyttää siltä, että ne eivät muuten vaan sovi yhteen tyylillisesti tai istu hyvin paikalleen ja toistensa viereen.

[DaughterOfTheMoon]

Kyllä minulla ihan suoraan sanottuna suurin kriteeri on se miltä sormus näyttää, sitä kun kuitenkin tulee katselemaan vuosia, ja ulkonäön kanssa sitten käsikädessä kulkee se käytännöllisyys. Minä en pystyisi käyttämään ulkonevia kiviä koska olisin sitten joka paikassa niiden kanssa kiinni. Ja minulle kun tulee teetetty sormus, niin tulee sormus jonka ulkonäöstä pidän ja mille olen asettanut ne käytänöllisyystekijät, tosin muutenkin se mistä tykkään on sellaisenaan jo käytännöllistä. (johan tuli lausehirviö   )

 

Minulle tulee leveä, olikohan 6mm, koska en osaisi olla kapean sormuksen kanssa. Kihlakin on leveä, mutta se tulee sitten häiden aikaan siirtymään oikeaan käteen kun ei se sovi vihkin kanssa yhteen (terässormus, valkokultainen näyttäisi ehkä hieman omituiselta ). Vihkissä myöskin tulee olemaan kiviä, minun kahdesta vanhasta (exiltä saaduista ) sormuksista tehty niin on rubiineja ja mustia kiviä, tosin en ole varma mitä ne mustat on, mutta väliäkö sillä. Ja näihin sitten vielä yhdistettynä se että paljaaksi jäävät pinnat karhennetaan, tulee siis varsin minun näköinen sormus. Ja suomalainen käsityö

[Eloa]

Tärkeää on, että sormus miellyttää omaa silmää, on käytännöllinen, laadukas, sopivan kokoinen. Ja tässä tapauksessa on tärkeää myös se, että siinä on äitini vanha sormus osana ja sormus on täysin uniikki. Tärkeää on myös timanttien määrä, joka kuvastaa perheemme kokoa

[sigur]

Minulle tärkeintä on, että sormus näyttää ja tuntuu omalta. Mieluiten hiukan rustiikkinen ja pelkistetty.

[jennna]

Materiaali ja se et näyttää omaan silmään kivalta. : D Tietty hintakin vaikuttaa.

[ChEl]

Laatu, käytännöllisyys ja ulkonäkö.

[Niittipyssy]

Mun sormuksessa on tärkeintä se, ettei se ole uusi. Ekologisuuden kannattajana en halua että mun takia joudutaan kaivelemaan yhtään enempää jalometalleja, joten katselin sormuksia Pantin vintage-kaupasta sekä kyselin suvun sormuksia. Lopulta sitten päädyinkin muokkaamaan itselleni vihkin edesmenneen mammani kihlasormuksesta (: näin myös koen että saan osakseni hiukan isovanhempieni yli 50-vuotista avio-onnea

Edit: Okei, tärkeinpänä seikkana ehkä se tunnearvo mutta jos ei olisi suvusta löytynyt niin sitten tärkeintä olisi ollut se ekologisuus, en varmaan osaisi muodostaa tunnesidettä kaupasta valmiina ostettuun sormukseen...

Muokattu: February 3, 2016, käyttäjä: Niittipyssy

[Pippuripähkinä]

Se, että se miellyttää itseä niin paljon, että tahtoo pitää sitä loppuelämänsä sormessaan. Myöskin se, että uskaltaa pitää sitä sormessaan... En mitenkään ymmärrä, miten äitinikin uskaltaa kulkea ympäriinsä sormuksineen, kun kihla on maksanut tonnin ja vihki yli kolme kertaa niin paljon! Hirvittää pelkkä ajatuskin, tuommoinen määrä rahaa on melkein koko meidän hääbudjettimme.

Mutta tosiaan. Uskon onnistuneeni nakuttamaan myös miehen päähän, että hän valitsee sellaisen, mikä häntä miellyttää, ja että minun puolestani niiden sormusten ei tarvitse olla "samaa paria" ja sopia jotenkin mystisesti yhteen. Me sovimme yhteen, se riittäköön.

[Hallakaisla]

Samaa kuin muilla, nätti katsoa ja klassinen, että kestää aikaa. Esimerkiksi äitini ei tykännyt vihkistään enää pitkään aikaan, ja saikin sitten 50-vuotislahjaksi isältä uuden. Myös Pippuripähkinän kommentti uskaltamisesta on hyvä! Minun vihkini on noin 300 e:n hintainen ja olen erittäin tyytyväinen: mitä kalliimpi murikka, sitä suuremmalla todennäköisyydellä kolahtaisi irti ja vierisi lähimpään kaivoon... Toki sisäinen harakkani välillä huokailee isommille timangeille, varsinkin vintagetyylisissä istutuksissa, mutta oikeasti minun sormukseni on minulle paras, sopivan yksinkertainen ja silti naisellinen.

[Matltamaton]

Itselleni on tärkeintä tietenkin että itse pidän sormuksistani. Mutta myös käytännöllisyys on isossa roolissa, en osaa yhtään varoa mitään koholla olevia kiviä koruissa tms., vaan repisin oitis semmoisella kaikki mahdolliset vaatteet ja muut. Sormusten olisi paras olla aika simppeleitä ja klassisia, ei mitään koholla olevia kiviä tai muita kuviointeja jotka tarttuu johonkin tai joita pitää varoa. En myöskään edes halua kulkea monen tuhannen euron sormukset sormessa. Olen erittäin tehokas hukkaamaan tavaroita ja myös erittäin hajamielinen, joten korut eivät saisi mielellään olla super-kalliita. On enemmän kuin todennäköistä, että jossain vaiheessa unohdan sormuksen johonkin, joten ei saa olla katastrofi jos sormus/sormukset joskus hukkuvat eikä niitä enää löydy.

[vesi]

Sormus on minulle ennen kaikkea symboli kihlauksesta/ avioliitosta, joten rakastaisin varmasti mitä tahansa sormusta minkä mieheni olisi valinnut minulle. Mutta mutta, olen myös varsinainen harakka, joten kunnon timantit/ kivet on kyllä aika tärkeät minulle.